Mukavaa luettavaa siitä, kuinka meillä on vieroksuttu suomen kielen opettamista, vaikka tsaari on pyrkinyt edistämään sitä. Kaikkea pitääkin lukemani! Kansanvalistusseuran elämäkertoja, jonka on kirjoittanut Viljo Hytönen. Hain herrakkeesta internet tietoakin:
http://www.sosiaaliturva.fi/artikkelipankki/vanhoja_artikkeleita/hytonen_1931/
Kaipa sama Hytönen, joka on kirjoittanut tuon ajatelman köyhäinkodeista. Alkaapa vähin erin olla samanlaista jälleen, kun eriarvoisuus on lisääntynyt.
Aleksanteria kuvatessaan kertoo myös Turkin ja Venäjän riidoista, joita ilmeni tietysti Balkanin seudulla. Niinkutsutut bashibozukit palvelivat turkkilaisia ryöstäen slaavilaisia, erittäin Bulgariassa, missä ryöstivät ja teurastivat aseellisia ja aseettomia.
Senpä jälkeen slavofiilit ajattelivat ajaa turkkilaiset Aasiaan ja ottaa Konstantinopolin haltuunsa, vaikka Aleksanteri toinen harasi vastaan. Ilmeisesti tsaari oli luvannut ulkomaiden hallitsijoille, ettei hän kurita turkkilaisia liiaksi, joten hän ei antanut lupaa marssia Konstantinopoliin.
Tiedä sitten olisiko voinut marssia, mutta sotiminen paljasti Venäjän sisäiset ongelmat muillekin. Viimein edistyksellisestä tsaarista sikisi taantumuksellinen hallitsija, joka kuoli traagisesti jalkojen eteen heitetyn pommin vuoksi. Terroristi onnistui viimein, sillä yrityksiä oli ollut jo useita aiemminkin. Ainainen ongelma on siis terrorismi.
J.V. Snelmann kirjoitti: Kynä kieltäytyy palvelemasta. Mielenmaltti ei palaa. Kuohuvassa sydämessä katkeruuden tunne uhkaa tukahuttaa tuskan. Tämä on yksi niitä hetkiä, jolloin tunnemme itsemme syvästi masentuneiksi tietäessämme kuuluvamme vähäiseen, voimattomaan ja riippuvaiseen kansaan. Emme ole mitään voineet tehdä suojellaksemme itseämme. Rosvojoukon kädestä täytyy meidän vastaanottaa kohtalomme.
Näin siis Snellman aavisti, että terroriteko tulee vaikuttamaan suomalaistenkin kohtaloon, kuten myös teki.
http://www.sosiaaliturva.fi/artikkelipankki/vanhoja_artikkeleita/hytonen_1931/
Kaipa sama Hytönen, joka on kirjoittanut tuon ajatelman köyhäinkodeista. Alkaapa vähin erin olla samanlaista jälleen, kun eriarvoisuus on lisääntynyt.
Aleksanteria kuvatessaan kertoo myös Turkin ja Venäjän riidoista, joita ilmeni tietysti Balkanin seudulla. Niinkutsutut bashibozukit palvelivat turkkilaisia ryöstäen slaavilaisia, erittäin Bulgariassa, missä ryöstivät ja teurastivat aseellisia ja aseettomia.
Senpä jälkeen slavofiilit ajattelivat ajaa turkkilaiset Aasiaan ja ottaa Konstantinopolin haltuunsa, vaikka Aleksanteri toinen harasi vastaan. Ilmeisesti tsaari oli luvannut ulkomaiden hallitsijoille, ettei hän kurita turkkilaisia liiaksi, joten hän ei antanut lupaa marssia Konstantinopoliin.
Tiedä sitten olisiko voinut marssia, mutta sotiminen paljasti Venäjän sisäiset ongelmat muillekin. Viimein edistyksellisestä tsaarista sikisi taantumuksellinen hallitsija, joka kuoli traagisesti jalkojen eteen heitetyn pommin vuoksi. Terroristi onnistui viimein, sillä yrityksiä oli ollut jo useita aiemminkin. Ainainen ongelma on siis terrorismi.
J.V. Snelmann kirjoitti: Kynä kieltäytyy palvelemasta. Mielenmaltti ei palaa. Kuohuvassa sydämessä katkeruuden tunne uhkaa tukahuttaa tuskan. Tämä on yksi niitä hetkiä, jolloin tunnemme itsemme syvästi masentuneiksi tietäessämme kuuluvamme vähäiseen, voimattomaan ja riippuvaiseen kansaan. Emme ole mitään voineet tehdä suojellaksemme itseämme. Rosvojoukon kädestä täytyy meidän vastaanottaa kohtalomme.
Näin siis Snellman aavisti, että terroriteko tulee vaikuttamaan suomalaistenkin kohtaloon, kuten myös teki.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aleksanteri II olikin meidän lempihallitsija. Teki paljon uudistuksia Suomessa ja Venäjällä, vapautti maaorjat ja siitä syystä kutsutaankin vapauttajaksi. (Nikolai Toinenhan vasta sen venäläistämisen Suomessa aloitti ja Bobrikovin tänne lähetti.)
Kaipa Venäjällä hallinnolliset uudistukset tulivat liian hitaasti, siitä syystä syntyi "kapina"liike Narodnaja volja. Järjestön iskun seurauksenahan Aleksander II saikin surmansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narodnaja_volja
Olihan sitä Aleksanterin aikana Puolan kapinakin, joten kaipa niitä ongelmia maassa riitti.
Kirjasen mukaan Aleksanterin jalkojen juureen pommin heittäneen nimi oli Grinetski. Etunimeä ei mainita. Juuri tuo salamurha oli kohtalokas Venäjän kehitykselle, vaikka sen tarkoitus oli muka saada demokraattinen kehitys aikaan. Päinvastoin suisti koko valtion taantumuksen kouriin.
Aleksanteri toinen oli todella Suomen ystävä varsinkin alkuvuosina, kun hänet määrättiin hoitamaan Suomen yliopiston kanslerin virkaa. Olipa 1,285 hopearuplan Aleksanteri-stipendikin nuorten tiedemiesten tutkimusten edistämiseen olemassa.
Aluksi joutui hallitsijaksi päästyään sotimaan ja hyväksyi lehdistön sensuroinnin, mutta maanpakoon ajettu venäläinen kirjailija Aleksanteri Herzen alkoi julkaista Kolokol-nimistä (kello) sanomalehteä, joka levisi omia reittejä pitkin Venäjällekin. Ja vähitellen kirjoitettiin näytelmiä vapaakaupan puolustamiseksi.
Hänen kuolemansa jälkeen Suomi joutui todellakin koville, mutta meiltähän löytyi vastaus silloin ongelmaan. Ja onneksi itsenäistyimme, sillä aivan tarpeeksi kova on kohtalomme ollut kahden isoisen välissä.
http://www.itasuomenkoulu.fi/am1/autonomiateksti.htm