On tässä tullut eteeni ihmisten tarinoita, joissa lapsuuden kristilliset arvot ovat syystä tai toisesta saaneet kolauksen. Tilalle on tunkeutunut muunlaisia ajatusmalleja.
Kristillinen elämäntapa ei ole selviytynyt elämän monissa koettelemuksissa. Kristinusko on ehkä muuttunut "uskonnoksi", joka on vain elämäntapa ja josta sisäinen ELÄMÄ puuttuu.
Itse olen käynyt näitä vaiheita läpi. Seuraavassa lyhyt kuvaus omista kokemuksista. Ehkä siitä voi olla jollekulle hyödyksi.
Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Ilmapiiri oli avoin ja erittäin harmoninen. Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen.
Luonteeltani olen "teknokraatti", jonka takia aikoinaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua Raamatun kertomuksia. Vieraannuin seurakuntaelämästä, kun paikkakunta vaihtui.
Työnsi uskon asiat pois mielestäni ja annoin ajan kulua. Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljon ollut elämäntapa, josta sitten elämä alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.
Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan työmaan asioiden ja arkipäivän havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta. http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa.
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan.
Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.
Kyllä esim. näillä keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee.
Vaikeus näissä keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.
Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.
http://www.nic.fi/~jlindell
Kristillinen elämäntapa ei ole selviytynyt elämän monissa koettelemuksissa. Kristinusko on ehkä muuttunut "uskonnoksi", joka on vain elämäntapa ja josta sisäinen ELÄMÄ puuttuu.
Itse olen käynyt näitä vaiheita läpi. Seuraavassa lyhyt kuvaus omista kokemuksista. Ehkä siitä voi olla jollekulle hyödyksi.
Sain nuorena kasvaa maaseudulla uskovaisessa ilmapiirissä, josta olen nykyään kovin kiitollinen. Ilmapiiri oli avoin ja erittäin harmoninen. Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen.
Luonteeltani olen "teknokraatti", jonka takia aikoinaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua Raamatun kertomuksia. Vieraannuin seurakuntaelämästä, kun paikkakunta vaihtui.
Työnsi uskon asiat pois mielestäni ja annoin ajan kulua. Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljon ollut elämäntapa, josta sitten elämä alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.
Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan työmaan asioiden ja arkipäivän havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta. http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa.
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.
Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan.
Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.
Kyllä esim. näillä keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee.
Vaikeus näissä keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.
Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.
http://www.nic.fi/~jlindell
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.