Keskustelupalstalla käytiin vilkasta keskustelua Neuvostoliiton Talvisotaa edeltävistä vaatimuksista. Siinä yhteydessä sivuttiin sitäkin kysymystä, ketä Neuvostoliitto pelkäsi ja mikä painoarvo oli annettava Stalinin ja Hitlerin väliselle hyökkäämättömyyssopimukselle. Oliko se pelonsekaisissa tunteissa tehty pelkkä "paperi" vai kumppanuussopimus.
Keskustelu polveutui niin pitkälle, ettei ao. palstalle päässyt enää alla oleva esimerkkiteksti.
Se on lyhennelmä asiaa valaisevasta Molotovin puheesta 29.3.1940. Noinhin aikoihin tehtiin myös päätökset Katynin teloituksista. Puhe puhukoon puolestaan.
Loppuosassa neuvostoarvio Talvisodasta.
Koko puhe on osoitteessa
http://agricola.utu.fi/hist/aihe/index.php?aihe=10
V. M. MOLOTOV
HALLITUKSEN ULKOPOLITIIKKA
Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtajan
ja Ulkoasiain Kansankomissaarin selostus
Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa
maaliskuun 29 pnä v. 1940
_________________________________
Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan Valtion Kustannusliike
Petroskoi 1940
________________________________________
Toverit edustajat!
Korkeimman Neuvoston viimeisestä sessiasta (istuntokaudesta) on kulunut viisi kuukautta. Tänä lyhyenä aikana on sattunut tapahtumia, joilla on ensiluokkainen merkitys kansainvälisten suhteiden kehityksessä. Tämän johdosta on välttämätöntä Korkeimman Neuvoston tällä istuntokaudella käsitellä meidän ulkopolitiikkaamme koskevia kysymyksiä.
Viimeisiä tapahtumia kansainvälisessä elämässä pitää katsoa, ennen kaikkea, viime vuoden syksyllä Keski-Euroopassa alkaneen sodan valossa. Englantilais-ranskalaisen blokin ja Saksan välisessä sodassa ei tähän asti ole ollut suuria taisteluja, vaan sotatoimet ovat rajoittuneet joihinkin otteluihin, etupäässä merellä ja myöskin ilmassa. On kuitenkin tunnettua, että Englannin ja Ranskan hallitukset hylkäsivät Saksan rauhanpyrkimykset, jotka se oli ilmaissut jo viime vuoden lopulla, jonka vuoksi valmistelut sodan laajentamiseen vielä enemmän voimistuivat molemmin puolin.
Saksa, joka on yhdistänyt viime aikoina noin 80 miljoonaa saksalaista, alistanut herruutensa alaiseksi eräitä naapurivaltioita ja monessa suhteessa voimistunut sotilaallisesti, on muodostunut, kuten näkyy, imperialististen päävaltojen - Englannin ja Ranskan vaaralliseksi kilpailijaksi Euroopassa. Tämän vuoksi ne julistivat sodan Saksalle Puolalle antamiensa sitoumuksien täyttämisen varjolla. Nyt näkyy erittäin selvästi, kuinka kaukana ovat näiden valtojen hallitusten todelliset päämäärät hajonneen Puolan tai Tshekko-Slovakian puolustamisen eduista. Se näkyy jo siitäkin, että Englannin ja Ranskan hallitukset julistivat päämääräkseen tässä sodassa Saksan murskaamisen ja silpomisen, vaikka tätä päämäärää kansanjoukkojen edessä aina vielä peitellään "demokraattisten" maiden ja pienten kansojen "oikeuksien" puolustamisen tunnuksilla.
Kun Neuvostoliitto ei halunnut ruveta Englannin ja Ranskan apuriksi tuon imperialistisen politiikan toteuttamisessa Saksaa vastaa, niin lisääntyi niiden kannan vihamielisyys Neuvostoliittoa vastaan vielä enemmän, mikä osoittaa havainnollisesti, kuinka syvällä ovat imperialistien vihamielisen politiikan luokkajuuret sosialistista valtiota vastaan. Englantilais-ranskalaiset imperialistit olivat valmiit tekemään Suomessa alkaneesta sodasta lähtökohdan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, käyttäen hyväkseen tässä tarkoituksessa ei ainoastaan Suomea, vaan myöskin Skandinaavian maita - Ruotsia ja Norjaa.
Neuvostoliiton suhtautuminen Euroopassa käynnissä olevaan sotaan on tunnettu. Neuvostoliiton ulkopolitiikka, joka on rauhanrakkauden elävöittämä, ilmeni tälläkin kertaa täysin selvästi. Neuvostoliitto selitti heti, että se on puolueettomuuden kannalla, ja se on horjumatta toteuttanut tätä politiikkaa koko ajan.
Jyrkkä käänne parempaan päin Neuvostoliiton ja Saksan välisissä suhteissa sai ilmaisunsa viime vuoden elokuussa allekirjoitetussa hyökkäämättömyyssopimuksessa. Nämä uudet, hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Saksan välillä ovat kestäneet koetuksen entisessä Puolassa sattuneiden tapahtumien yhteydessä ja ovat riittävästi osoittaneet kestävyytensä. Jo silloin, viime vuoden syksyllä, edellytetty taloudellisten suhteiden kehittäminen sai konkreettisen ilmaisunsa jo elokuun (1939), sekä sittemmin helmikuun (1940) kauppasopimuksissa. Tavaranvaihto Saksan ja Neuvostoliiton välillä alkoi lisääntyä molemminpuolisen taloudellisen edun pohjalla, ja perusteet sen edelleen kehittämiseen ovat olemassa.
................
Keskustelu polveutui niin pitkälle, ettei ao. palstalle päässyt enää alla oleva esimerkkiteksti.
Se on lyhennelmä asiaa valaisevasta Molotovin puheesta 29.3.1940. Noinhin aikoihin tehtiin myös päätökset Katynin teloituksista. Puhe puhukoon puolestaan.
Loppuosassa neuvostoarvio Talvisodasta.
Koko puhe on osoitteessa
http://agricola.utu.fi/hist/aihe/index.php?aihe=10
V. M. MOLOTOV
HALLITUKSEN ULKOPOLITIIKKA
Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtajan
ja Ulkoasiain Kansankomissaarin selostus
Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston VI sessiassa
maaliskuun 29 pnä v. 1940
_________________________________
Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan Valtion Kustannusliike
Petroskoi 1940
________________________________________
Toverit edustajat!
Korkeimman Neuvoston viimeisestä sessiasta (istuntokaudesta) on kulunut viisi kuukautta. Tänä lyhyenä aikana on sattunut tapahtumia, joilla on ensiluokkainen merkitys kansainvälisten suhteiden kehityksessä. Tämän johdosta on välttämätöntä Korkeimman Neuvoston tällä istuntokaudella käsitellä meidän ulkopolitiikkaamme koskevia kysymyksiä.
Viimeisiä tapahtumia kansainvälisessä elämässä pitää katsoa, ennen kaikkea, viime vuoden syksyllä Keski-Euroopassa alkaneen sodan valossa. Englantilais-ranskalaisen blokin ja Saksan välisessä sodassa ei tähän asti ole ollut suuria taisteluja, vaan sotatoimet ovat rajoittuneet joihinkin otteluihin, etupäässä merellä ja myöskin ilmassa. On kuitenkin tunnettua, että Englannin ja Ranskan hallitukset hylkäsivät Saksan rauhanpyrkimykset, jotka se oli ilmaissut jo viime vuoden lopulla, jonka vuoksi valmistelut sodan laajentamiseen vielä enemmän voimistuivat molemmin puolin.
Saksa, joka on yhdistänyt viime aikoina noin 80 miljoonaa saksalaista, alistanut herruutensa alaiseksi eräitä naapurivaltioita ja monessa suhteessa voimistunut sotilaallisesti, on muodostunut, kuten näkyy, imperialististen päävaltojen - Englannin ja Ranskan vaaralliseksi kilpailijaksi Euroopassa. Tämän vuoksi ne julistivat sodan Saksalle Puolalle antamiensa sitoumuksien täyttämisen varjolla. Nyt näkyy erittäin selvästi, kuinka kaukana ovat näiden valtojen hallitusten todelliset päämäärät hajonneen Puolan tai Tshekko-Slovakian puolustamisen eduista. Se näkyy jo siitäkin, että Englannin ja Ranskan hallitukset julistivat päämääräkseen tässä sodassa Saksan murskaamisen ja silpomisen, vaikka tätä päämäärää kansanjoukkojen edessä aina vielä peitellään "demokraattisten" maiden ja pienten kansojen "oikeuksien" puolustamisen tunnuksilla.
Kun Neuvostoliitto ei halunnut ruveta Englannin ja Ranskan apuriksi tuon imperialistisen politiikan toteuttamisessa Saksaa vastaa, niin lisääntyi niiden kannan vihamielisyys Neuvostoliittoa vastaan vielä enemmän, mikä osoittaa havainnollisesti, kuinka syvällä ovat imperialistien vihamielisen politiikan luokkajuuret sosialistista valtiota vastaan. Englantilais-ranskalaiset imperialistit olivat valmiit tekemään Suomessa alkaneesta sodasta lähtökohdan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, käyttäen hyväkseen tässä tarkoituksessa ei ainoastaan Suomea, vaan myöskin Skandinaavian maita - Ruotsia ja Norjaa.
Neuvostoliiton suhtautuminen Euroopassa käynnissä olevaan sotaan on tunnettu. Neuvostoliiton ulkopolitiikka, joka on rauhanrakkauden elävöittämä, ilmeni tälläkin kertaa täysin selvästi. Neuvostoliitto selitti heti, että se on puolueettomuuden kannalla, ja se on horjumatta toteuttanut tätä politiikkaa koko ajan.
Jyrkkä käänne parempaan päin Neuvostoliiton ja Saksan välisissä suhteissa sai ilmaisunsa viime vuoden elokuussa allekirjoitetussa hyökkäämättömyyssopimuksessa. Nämä uudet, hyvät suhteet Neuvostoliiton ja Saksan välillä ovat kestäneet koetuksen entisessä Puolassa sattuneiden tapahtumien yhteydessä ja ovat riittävästi osoittaneet kestävyytensä. Jo silloin, viime vuoden syksyllä, edellytetty taloudellisten suhteiden kehittäminen sai konkreettisen ilmaisunsa jo elokuun (1939), sekä sittemmin helmikuun (1940) kauppasopimuksissa. Tavaranvaihto Saksan ja Neuvostoliiton välillä alkoi lisääntyä molemminpuolisen taloudellisen edun pohjalla, ja perusteet sen edelleen kehittämiseen ovat olemassa.
................
Vastaukset 4
Vanhimmat
kanssa oli siis vain järkkymätöntä rauhampolitiikkaa?
Muuten parin päivän päästä 30.3. 40 perustettiin NL:n Korkeimmassa neuvostossa Karjalais-Suomalaine sosialistinen neuvostotasavalta. Siihen liitettiin Suomelta vallattu Karjala. Loppu-Suomen liittäminen jäi odottamaan aikaa parempaa.Presidenttinä oli O-V. Kuusinen. Tasavalta lakkautettiin vasta 1956.
Päätelkää itse Suomen kohtalo, jos kesällä -44 ei olisi saatu torjuntavoittoa.
Olisin kiinnostunut lukeen siitä enemmän.
Mitä se torjuntavoitto mihkään liittyy? Hävittiin kuitenkin. Onneks käytiin erillissotaa, muuten oltais oltu sotasyyllisiä Saksan kanssa.
Itse olen sitä mieltä, että Neuvostoliitto ei halunnut meitä valloittaa 2MS:n aikoihin. Meistä oli enemmän hyötyä NL:lle puolueettomana ja ei-kommunistisena maana. Oltiin NL:n "ikkuna" länteen.
Vaikka silti varmaan Lenin toivoi meidän itse jossain vaiheessa liityvän suureen "neuvostoperheeseen". (Mutta toivoi meidän tekevän päätöksen itse, koska antoi meille itsenäisyyden.)
heko.onpa ihme jos ei kukaan tartu mukaan kun näin pienisilmäisellä verkolla kalastelee...
Jostakin syystä osoite ei tullut kokonaisena, koitetaan uudelleen
http://www.histdoc.net/historia/molotov.html