Sienitulehdus(ko) poskionteloissa

kehumaan vain ja ainoastaan yhtä knk-lääkäriä.
Kun minulla oli pahin vaihe homealtistumisen jälkeen,pääsin onneksi lääkärille joka otti heti huuhtelunesteen eritteestä bakteeriviljelyt sekä sädesieniviljelyn. Se tulee johonkin erilaiseen liemeen ja se pitää tietenkin tietää,muuten ei onnistu.
Fessiä suunniteltiin ja punkteerattiin tasatahtiin, kunnes hän totesi ettei fess ole ratkaisu näihin limakalvoturvotuksiin (joiden alkuperä on homealtistuminen). Joten Nasonex ja huuhtelukannu ovat olleet minun pelastukseni.

Tosin nyt iski tulehdus,mutta oireista päätellen taitaakin olla tämän talven virustautia.

tämäkin vielä kirjoitti:

kehumaan vain ja ainoastaan yhtä knk-lääkäriä.
Kun minulla oli pahin vaihe homealtistumisen jälkeen,pääsin onneksi lääkärille joka otti heti huuhtelunesteen eritteestä bakteeriviljelyt sekä sädesieniviljelyn. Se tulee johonkin erilaiseen liemeen ja se pitää tietenkin tietää,muuten ei onnistu.
Fessiä suunniteltiin ja punkteerattiin tasatahtiin, kunnes hän totesi ettei fess ole ratkaisu näihin limakalvoturvotuksiin (joiden alkuperä on homealtistuminen). Joten Nasonex ja huuhtelukannu ovat olleet minun pelastukseni.

Tosin nyt iski tulehdus,mutta oireista päätellen taitaakin olla tämän talven virustautia.

Lue lisää

Löytyikö niissä viljelyissä jotain?

Kärsin itse silmäluomien jättiturvotuksesta ja muista silmäongelmista. Olin eilen silmälääkärillä, joka totesi, että silmiäni vaivaa "monisäikeinen ongelma". Paitsi että luomien reunat ovat tulehtuneet, silmissäni jyllää jokin tulehdus, ja lääkäri totesi näkevänsä, että se on muhinut niissä jo vuosia.

No, mikään yllätys tämä ei ollut, sillä silmäni ovat olleet sairaat jo seitsemisen vuotta, ja sairastuivat siis homekämpässä.

Aloin taas pohtia, että pitäisikö pyytää ottamaan jotain viljelyitä, sillä osuin ensimmäistä kertaa asiallisen oloisen silmälääkärin luokse! Aiemmat ovat lähinnä väittäneet, ettei silmissäni ole mitään vikaa, paitsi että ne ovat kuivat ja se siitä.

sairastellut kirjoitti:

Löytyikö niissä viljelyissä jotain?

Kärsin itse silmäluomien jättiturvotuksesta ja muista silmäongelmista. Olin eilen silmälääkärillä, joka totesi, että silmiäni vaivaa "monisäikeinen ongelma". Paitsi että luomien reunat ovat tulehtuneet, silmissäni jyllää jokin tulehdus, ja lääkäri totesi näkevänsä, että se on muhinut niissä jo vuosia.

No, mikään yllätys tämä ei ollut, sillä silmäni ovat olleet sairaat jo seitsemisen vuotta, ja sairastuivat siis homekämpässä.

Aloin taas pohtia, että pitäisikö pyytää ottamaan jotain viljelyitä, sillä osuin ensimmäistä kertaa asiallisen oloisen silmälääkärin luokse! Aiemmat ovat lähinnä väittäneet, ettei silmissäni ole mitään vikaa, paitsi että ne ovat kuivat ja se siitä.

Lue lisää

silmälääkärissä. Turvonneet silmäluomet ja tulehtuneet luomen reunat ja kystia, jotka poistetaan ja vesipusseja... Lääkäri määräsi kostutustippoja ja sanoi, että tätä kaikkea nyt voi tulla kelle vaan...

eilen sitten kirjoitti:

silmälääkärissä. Turvonneet silmäluomet ja tulehtuneet luomen reunat ja kystia, jotka poistetaan ja vesipusseja... Lääkäri määräsi kostutustippoja ja sanoi, että tätä kaikkea nyt voi tulla kelle vaan...

Lue lisää

Sait kai luomenreunoihin hoito-ohjeet ja lääkityksen? Minut määrättiin myös käyttämään Lomudalia neljästi päivässä.

Lääkäri sanoi heti (ilman mikroskooppia) että silmäni näyttävät, kuin minulla olisi krapula: ne kiiltävät ja ovat punaiset. En ymmärrä, miksi aiemmat lääkärit eivät ole huomanneet silmissäni jylläävää tulehdusta...olen käynyt noin seitsemän vuoden aikana aika monella...no, onneksi nyt kävi näin.

eilen sitten kirjoitti:

silmälääkärissä. Turvonneet silmäluomet ja tulehtuneet luomen reunat ja kystia, jotka poistetaan ja vesipusseja... Lääkäri määräsi kostutustippoja ja sanoi, että tätä kaikkea nyt voi tulla kelle vaan...

Lue lisää

Siis mitä vesipusseja sinulta löytyi ja miten?

sairastellut kirjoitti:

Löytyikö niissä viljelyissä jotain?

Kärsin itse silmäluomien jättiturvotuksesta ja muista silmäongelmista. Olin eilen silmälääkärillä, joka totesi, että silmiäni vaivaa "monisäikeinen ongelma". Paitsi että luomien reunat ovat tulehtuneet, silmissäni jyllää jokin tulehdus, ja lääkäri totesi näkevänsä, että se on muhinut niissä jo vuosia.

No, mikään yllätys tämä ei ollut, sillä silmäni ovat olleet sairaat jo seitsemisen vuotta, ja sairastuivat siis homekämpässä.

Aloin taas pohtia, että pitäisikö pyytää ottamaan jotain viljelyitä, sillä osuin ensimmäistä kertaa asiallisen oloisen silmälääkärin luokse! Aiemmat ovat lähinnä väittäneet, ettei silmissäni ole mitään vikaa, paitsi että ne ovat kuivat ja se siitä.

Lue lisää

silmissä? Itselläni tehosi sienilääkitys korvakäytäviin, vaikka allergiasairaalaa myöten oli todettu korvat "terveiksi, mutta hyvin aroiksi". Enpä ehtinyt montaa kertaa käyttää tavallisia otiborin korvatippoja, kun vuosia piinannut korvakäytäväkipu hävisi, eikä ole uusiutunut vaikka asun samassa talossa edelleen.

Auttaisiko tämä, tekstissä kehotetaan ottamaan sieninäyte jos luomen reuna on hyvin karstainen:

Silmäluomen reunan tulehdus ja hoito
Lääkärilehti
2005;60(38):3733-3737
Osmo Kari
Silmäluomen erityispiirteitä
Luomen ja sen reunan tulehdus
Tutkimukset
Hoito
English Summary: Blepharitis And Its Treatment

Silmäluomen reunan krooninen tulehdus on yleinen sairaus. Tulehdus vaivaa kaikenikäisiä, enemmistön ollessa aikuisia. Punareunaiset ja ärtyneet luomet aiheuttavat runsaasti kosmeettista ja fyysistä vaivaa. Vaikka tauti on yleinen, sen tunnistamisessa ja hoidossa on ongelmia. Tulehdus liittyy usein seborroiseen dermatiittiin ja ruusufinniin eli roseaceaan.

Silmäluomen erityispiirteitä
Silmäluomen rakenne poikkeaa monessa suhteessa muusta ihosta, ja sen vuoksi myös silmäluomen sairaudet ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut vastaavat ihosairaudet (1).

Luomen iho on hyvin ohut: vain 0,5 mm verrattuna esimerkiksi selän ihon 5 mm:iin. Epidermis koostuu vain muutamasta kerroksesta levyepiteeliä (keratinosyytteja). Silmäluomen iho on myös löyhempi ja elastisempi kuin muu iho ja mahdollistaa huomattavan turvotuksen ja tulehdusalttiuden.

Epidermiksen epiteliaalisten soluen joukossa on melanosyytteja ja Langerhansin soluja. Dermis on niukka ja se koostuu hienoista kollageenisäikeistä. Dermis sisältää myös epidermaaliset lisäkkeet, kuten talirauhaset, apokriiniset ja ekkriiniset hikirauhaset sekä karvatuppia ja verisuonituksen. Subkutaaninen kerros koostuu lähinnä rasvasta (kuva 1).

Iholta peräisin oleva hilse ja karsta, silmäluomen reunaan laskevien Meibomin rauhasten erite ja kyyneleet voivat kerääntyä luomen reunaan ja heikentää sen vastustuskykyä infektioita vastaan. Meibomin rauhaset, jotka ovat muuntuneita talirauhasia, tuottavat öljyistä eritettä. Se on tärkeä osa kyynelnestettä, jonka liikaeritys tai poikkeava koostumus saavat aikaan luomen reunan ja sidekalvon tulehduksen.

Silmäripset kasvavat etäämmällä toisistaan kuin päänahan hiukset ja mahdollistavat silloin tällöin erilaisten loisten, kuten täiden ja satiaisten, kiinnittymisen niihin.

Luomen ja sen reunan tulehdus
Periaatteessa mikä tahansa ihon infektio tai tulehdus voi levitä myös silmäluomiin. Silmäluomen ja sen reunan tulehduksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Kun puhutaan blefrariitista, tarkoitetaan varsinaista luomitulehdusta. Marginaalinen blefariitti tarkoittaa etupäässä luomen reunan tulehdusta. Luomen reuna on tällöin punoittava, karstainen ja iho on paksuuntunut (kuva 2). Yleisesti puhutaan stafylokokkiblefariitista kun tarkoitetaan luomen reunan tulehdusta. Stafylokokki voi myös liittyä muuhunkin luomitulehdukseen kuin vain luomen reunan tulehdukseen. Erotusdiagnostiikassa tulee kyseeseen koko joukko erilaisia luomitulehduksia, kuten atooppinen blefariitti, kontaktiblefariitti, eri ihotaudit ja kasvaimet (taulukko 1).

Luomen reunan tulehdus jaetaan anatomisesti kahteen luokkaan: anterioriseen ja posterioriseen (2).

Luomen etureunan tulehdus
Luomen etureunassa ovat ripset ja niiden tyveen laskevat Mollin hikirauhaset ja Zeissin talirauhaset. Etureunan tulehduksia aiheuttavat seborrooinen dermatiitti, Staphylococcus aureus ja paikallinen floora. Tähän liittyy usein ripsikatoa (madaroosi). Luomen reunat ovat punaiset ja paksuuntuneet, ripsien tyvessä on karstainen reunus. Oireina ovat silmien polttelu, roskan tunne, kutina, kipu, rähmiminen.

Seborrooinen blefariitti eli luomen etureunan hilseinen tulehdus liittyy seborroiseen dermatiittiin. Tilaan voi liittyä vielä Meibomin rauhasten tulehdus (seborrooinen meibomiitti). Oireet ja silmien polttelu ovat usein pahimmat aamulla heti heräämisen jälkeen. Valonarkuutta esiintyy, ja myös sarveiskalvo voi olla tulehtunut. Luomet ovat paksuuntuneet ja turvoksissa. Luomen reunassa voidaan nähdä Meibomin rauhasista peräisin olevaa vaaleaa, vaahtomaista eritettä. Seborrooisen blefariitin aiheuttajia ovat stafylokokit, Pityrosporum ovale, Pityrosporum orbiculare ja mahdollisesti Demodex-punkki.

Seborrooista (tali-)ihottumaa esiintyy mm. päänahassa, korvien seudussa, nenänpielissä, kulmakaarissa, silmäluomen reunassa (kuva 3) ja parran alueella. Seborrooinen ihottuma on yleisempi miehillä. Kasvojen alueella esiintyessään raja ruusufinniin on liukuva (3).

Luomen takareunan tulehdus ja ruusufinni
Luomen silmää lähinnä olevaan takareunaan laskevat Meibomin rauhaset. Primaarisen meibomiitin taustalla on usein ruusufinni ja seborrooinen dermatiitti. Erityisesti ruusufinniin voi liittyä vaikeita, näköä uhkaava keratokonjunktiviitteja. Sekundaarinen meibomiitti voi liittyä atopiaan ja psoriaasiin. Meibomiittiin liittyy usein chalazion eli luomirakkula. Uusivien luomirakkuloiden perussyynä on usein ruusufinni. Meibomin rauhasten tulehdukseen liittyy usein kuiva silmä (4). Oireet ovat kirvely, polttelu, roskan tunne, kipu, kutina, vetistely ja valonarkuus.

Ruusufinni on krooninen, aknea muistuttava ihosairaus, joka on yleinen Pohjoismaissa. Naisilla se on kaksi kertaa niin yleinen kuin miehillä. Ruusufinni aiheuttaa usein hankalan silmätulehduksen. Se esiintyy useimmiten 30-60-vuotiailla. Sairauteen kuulu vaskulaarinen ja papulopustulaarinen komponentti kasvoissa ja joskus myös niskassa ja ylävartalolla. Erityisesti kasvojen iholla ja auringon valolle alttiilla alueilla nähdään punoitusta, laajentuneita verisuonia, näppylöitä, märkärakkuloita ja talirauhasten hypertrofiaa. Toisin kuin aknessa, komedot puuttuvat. Myöhäislöydöksenä tavataan myhkyräinen sienimäinen nenä, rinofyyma (5).

Ruusufinnin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio. Omat havainnot tukevat tätä teoriaa, koska useimpien ruusufinnipotilaiden sidekalvon harjasytologiassa on eosinofiilinen tulehdus (6).

Tutkimustiedon mukaan silmäoireet voivat olla ruusufinnin ensioire 20 %:lla potilaista. Noin puolet potilaista saa ensin iho-oireita ja silmä- sekä iho-oireet alkavat samanaikaisesti neljänneksellä potilaista (7). Vähäisiä silmäoireita, jotka eivät vaikuta näkökykyyn, on runsaasti. Erilaisia silmäkomplikaatioita tavataan 58 %:lla ja näköä uhkaavia sarveiskalvomuutoksia 33 %:lla potilaista. Ruusufinnin silmäoireet jäävät usein huonolle hoidolle tai kokonaan ilman hoitoa.

Silmän ruusufinnin yleisin ilmentymä on blefarokonjunktiviitti. Silmälöydöksiin kuuluvat Meibomin rauhasten toimintahäiriö. Rauhaset ovat tukkeutuneet tai ne erittävät runsaasti vaahtomaisia kyyneleitä. Usein on lisänä krooninen stafylokokkiperäinen luomitulehdus, toistuvat luomirakkulat ja krooninen allergistyyppinen konjunktiviitti, jolloin sytologisessa tutkimuksessa näkyy usein eosinofiilisia soluja. Sarveiskalvomuutoksia on 75–95 %:lla potilaista. Muutokset ilmenevät keratiittina, jonka vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan. Lisäksi voi esiintyä sarveiskalvon reunainfiltraatteja, haavaumia ja jopa perforaatioita. Muita muutoksia ovat episkleriitti ja joskus iriitti (kuva 4). Kuiva silmä on yleinen, ja sitä esiintyy noin 70 %:lla ruusufinnipotilaista (4,6).

Sekamuotoinen luomitulehdus
Sekamuotoinen luomitulehdus on seborrean ja stafylokokki-infektion yhdistelmä. Siinä on enemmän seborrean kuin stafylokokkiblefariitin piirteitä. Luomen reunan karstaisuuden lisäksi tähän tilaan voi liittyä follikuliitti ja haavainen luomitulehdus.

Streptokokin aiheuttamat luomitulehdukset ovat harvinaisia, mainittakoon impetigo contagiosa, jossa rakkulat ja pustulat puhkeavat nopeammin kuin stafylokokki-infektiossa. Taudinkuvaan kuuluu hunajan värinen paksu rupinen karsta ja paikallinen lymfadeniitti. Toinen luomen harvinainen streptokokki-infektio on erysipelas, jossa punaisissa, turvonneissa luomissa on märkärakkuloita ja lisäksi yleisoireina vilunväristyksiä ja korkea kuume.

Angulaarinen blefarokonjunktiviitti
Aiheuttaja on diplobacillus, Moraxella lacunata, joka usein esiintyy kolonisaationa nenässä ja voi levitä silmään. Tautia tavataan yleensä vain aikuisilla. Blefariitti on molemminpuolinen ja siihen liittyy aina konjunktiviitti. Tavallisimmat oireet ovat kutina, kirvely ja kipu. Kipu liittyy silmien avaamiseen, koska tulehtuneiden silmäkulmien iho menee rikki ja muodostaa fissuuroita ja halkeamia. Tautiin voi liittyä epiteliaalinen keratiitti.

Herpesblefariitti
Yleisin luomen virustulehduksen syy on herpes simplex, joka aiheuttaa tavallisimmin yksipuolisen huomattavan luomiturvotuksen ja vesirakkulaisen ihottuman. Tulehdus voi olla luomen iholla, luomen reunassa tai kasvojen iholla. Se voi joskus levitä myös silmään. Atooppisesta ihottumasta ja blefariitista kärsivät potilaat ovat alttiita herpesinfektiolle.

Paikallishoitona on silmäluomeen asikloviirisilmävoide 4–5 kertaa päivässä viikon ajan. Joskus samanaikainen suun kautta otettava pitempiaikainen valasikloviirihoito nopeuttaa paranemista ja saattaa ehkäistä taudin uusimista (8).

Herpes zoster oftalmicus aiheuttaa toispuolisen ja huomattavasti hankalamman luomitulehduksen, johon voi liittyä myös keratoiriitti. Tautiin liittyy yleisoireita, kuten kuumetta, huonovointisuutta jne. Iäkkäillä potilailla kiusallinen postherpeettinen neuralgia on melko yleinen. Herpes zosterin hoitona heti ensioireiden ilmaantuessa aloitetaan systeeminen 10 päivän valasikloviirihoito.

Ontelosyylä
Harmittomampi, mutta kiusallinen luomen virusinfektio on paramyksoviruksen aiheuttama ontelosyylä, joka silmäluomen reunassa voi jäädä silmälääkäriltäkin huomaamatta. Se voi aiheuttaa kiusallisen ja pitkäaikaisen konjunktiviitin. Ontelosyylät ovat yleisiä lapsilla, ja niitä tavataan myös infektoituneiden lasten kanssa olevilla aikuisilla.

Hoitona on ontelosyylän tyhjentäminen tai vain pinnan rikkominen terävällä neulan kärjellä.

Tutkimukset
Yleislääkäritasoisena tutkimuksena otetaan luomen reunan bakteerinäyte. Jos luomen reuna on hyvin karstainen kannattaa ottaa myös sieninäyte. Rakkulaisessa tulehduksessa otetaan myös virusnäyte.

Silmälääkärin vastaanotolla silmämikroskooppitutkimus helpottaa silmäluomen reunan, sarveiskalvon ja sidekalvon tilan arviointia. Kyyneleritystä tukitaan mm. kyynelfilmin rikkoutumistestin (BUT, break up time) ja Schirmerin testin avulla.

BUT-testissä laitetaan fluoreseiiniliuskalla hieman väriä alaluomen sidekalvolle silmää ärsyttämättä. Potilas räpyttelee muutaman kerran ja sen jälkeen häntä pyydetään olemaan räpyttämättä ja mitataan kyynelfilmin rikkoutumiseen kulunut aika. Sinivalo helpottaa tutkimusta. Normaalisti aika on yli 10 sekuntia. Tutkimus edellyttää mikroskoopin käyttöä.

Schirmerin testissä ilman puudutusta tai puudutustipan jälkeen laitetaan alaluomen sidekalvolle Schimerin testiliuska silmää ärsyttämättä, käynnistetään sekuntikello ja pyydetään potilasta sulkemaan silmänsä viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen liuskan taitekohdasta alaspäin kostunut alue mitataan. Normaalisti liuska on kostunut yli 10 mm viiden minuutin aikana.

Luomen reunan tulehdukseen liittyy myös konjunktiviitti, jonka laatua ja astetta voidaan arvioida ylä- ja/tai alaluomen sidekalvolta otettavalla irtosolunäytteellä (9,10). Se voi paljastaa myös kuivasilmäisyyden ja eosinofiilisen, allergistyyppisen tulehduksen.

Hoito
Karstaisen tulehduksen paikallinen hoito
Luomen reunan tulehduksen syyt voivat olla erilaisia, mutta karstaisen tulehduksen paikallishoito tehdään syystä riippumatta samalla tavalla.

Silmäluomille laitetaan iltaisin lämpimällä vedellä kostutettu froteepyyhe viideksi minuutiksi. Sen jälkeen luomen reuna puhdistetaan silmäbooriveteen (joskus 1:5 tai 1:10 laimennettuun ketokonatsoli-shampoohon, Nizoral) kostutetulla pumpulitikulla. Sieto-ongelmissa voi käyttää keitettyä vettä. Jos luomesta otetussa sieninäytteessä on kasvanut Pityrosporum ovale -hiivasieni, puhdistukseen voidaan käyttää laimennettua (1:5–10) ketokonatsolishampoota. Lopuksi luomen reunaan laitetaan hydrokortisoniantibioottipitoista silmävoidetta. Käsittelyä jatketaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen ylläpitohoitona jatketaan paikallista luomen reunan lämpökäsittelyä ja puhdistusta joka toinen ilta tai pari kertaa viikossa. Ylläpitohoidon aikana luomen reunaan ei laiteta voidetta. Hoitoa jatketaan siten, että viikon ajan kerran kuukaudessa tehdään jokailtainen puhdistus ja luomen reunan voitelu.

Paikallishoitoa jatketaan ainakin puolen vuoden ajan. Usein lisävaivana olevaan kroonisen konjunktiviittiin ja kuivaan silmään käytetään tulehdusta lievittäviä säilyteaineettomia ei-steroidaalisia tulehdusta lievittäviä kostutustippoja (esim. kromoklikaattitipat). Tarvittaessa käytetään lisänä tavallisia kostutustippoja.

Vaikeammissa ja pitkäaikaisissa tulehduksissa 2–4 viikon tetrasykliinihoito nopeuttaa paranemista.

Ensimmäisellä kerralla potilaalle neuvotaan hoito kädestä pitäen ja lisäksi on hyvä antaa mukaan kirjallinen ohje. Ohjeita voi saada internetistä: www.optokari.fi. Noin kuukauden kuluttua kontrollissa katsotaan hoidon vaste ja varmistetaan, onko tieto mennyt perille.

Muut hoidot
Ruusufinnin hoidossa joudutaan paikallishoidon lisäksi aloittamaan suun kautta otettava tetrasykliiniryhmän lääkehoito, esim. doksisykliini 100 mg x 1, kuukauden ajan. Sen jälkeen 50 mg x 1 noin 3–4 kuukauteen asti. Isotretinoidia voidaan käyttää vaikeissa tapauksissa. Kasvojen ihottuma-alueille voidaan käyttää metronidatsolivoidetta (11). Uutena hoitona on kokeiltu pimekrolimuusivoidetta.

Silmäluomen paikallishoitoon on uutena vaihtoehtona kokeiltu takrolimuusivoidetta tai pimekrolimuusivoidetta hyvin tuloksin (kuva 5) (12). Seborroisessa blefariitissa voidaan paikallishoidon lisäksi antaa suun kautta otettavaa sienilääkettä 2-4 viikkoa. Potilasta voi neuvoa pesemään myös hilsehtivän päänahkansa luomen reunan hoitoon käytettävällä ketokonatsolishampoolla (13).

Luomen reunan tulehdus on melko yleinen mutta meillä huonosti tunnettu sairaus. Pahimmillaan, esim. kun on kyse ruusufinnistä, se voi heikentää näkökykyä. Heti hoidon alussa on syytä korostaa luomen reunan tulehduksen kroonisuutta ja motivoida potilas pitkäaikaiseen hoitoon. Paikallishoito on hoidon kulmakivi. Vaikeammissa tapauksissa siihen on syytä liittää tetrasykliinihoito, jolla on antibakteeristen ominaisuuksien lisäksi myös muita suotuisia vaikutuksia. Tavallinen luomen reunan tulehdus on mahdollista hoitaa yleislääkärin vastaanotolla. Vaikeammat, esim. ruusufinniin liittyvät tulehdukset kuuluvat silmä- ja ihotautilääkärin hoitoon.

homeahdistus1 kirjoitti:

silmissä? Itselläni tehosi sienilääkitys korvakäytäviin, vaikka allergiasairaalaa myöten oli todettu korvat "terveiksi, mutta hyvin aroiksi". Enpä ehtinyt montaa kertaa käyttää tavallisia otiborin korvatippoja, kun vuosia piinannut korvakäytäväkipu hävisi, eikä ole uusiutunut vaikka asun samassa talossa edelleen.

Auttaisiko tämä, tekstissä kehotetaan ottamaan sieninäyte jos luomen reuna on hyvin karstainen:

Silmäluomen reunan tulehdus ja hoito
Lääkärilehti
2005;60(38):3733-3737
Osmo Kari
Silmäluomen erityispiirteitä
Luomen ja sen reunan tulehdus
Tutkimukset
Hoito
English Summary: Blepharitis And Its Treatment

Silmäluomen reunan krooninen tulehdus on yleinen sairaus. Tulehdus vaivaa kaikenikäisiä, enemmistön ollessa aikuisia. Punareunaiset ja ärtyneet luomet aiheuttavat runsaasti kosmeettista ja fyysistä vaivaa. Vaikka tauti on yleinen, sen tunnistamisessa ja hoidossa on ongelmia. Tulehdus liittyy usein seborroiseen dermatiittiin ja ruusufinniin eli roseaceaan.

Silmäluomen erityispiirteitä
Silmäluomen rakenne poikkeaa monessa suhteessa muusta ihosta, ja sen vuoksi myös silmäluomen sairaudet ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut vastaavat ihosairaudet (1).

Luomen iho on hyvin ohut: vain 0,5 mm verrattuna esimerkiksi selän ihon 5 mm:iin. Epidermis koostuu vain muutamasta kerroksesta levyepiteeliä (keratinosyytteja). Silmäluomen iho on myös löyhempi ja elastisempi kuin muu iho ja mahdollistaa huomattavan turvotuksen ja tulehdusalttiuden.

Epidermiksen epiteliaalisten soluen joukossa on melanosyytteja ja Langerhansin soluja. Dermis on niukka ja se koostuu hienoista kollageenisäikeistä. Dermis sisältää myös epidermaaliset lisäkkeet, kuten talirauhaset, apokriiniset ja ekkriiniset hikirauhaset sekä karvatuppia ja verisuonituksen. Subkutaaninen kerros koostuu lähinnä rasvasta (kuva 1).

Iholta peräisin oleva hilse ja karsta, silmäluomen reunaan laskevien Meibomin rauhasten erite ja kyyneleet voivat kerääntyä luomen reunaan ja heikentää sen vastustuskykyä infektioita vastaan. Meibomin rauhaset, jotka ovat muuntuneita talirauhasia, tuottavat öljyistä eritettä. Se on tärkeä osa kyynelnestettä, jonka liikaeritys tai poikkeava koostumus saavat aikaan luomen reunan ja sidekalvon tulehduksen.

Silmäripset kasvavat etäämmällä toisistaan kuin päänahan hiukset ja mahdollistavat silloin tällöin erilaisten loisten, kuten täiden ja satiaisten, kiinnittymisen niihin.

Luomen ja sen reunan tulehdus
Periaatteessa mikä tahansa ihon infektio tai tulehdus voi levitä myös silmäluomiin. Silmäluomen ja sen reunan tulehduksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Kun puhutaan blefrariitista, tarkoitetaan varsinaista luomitulehdusta. Marginaalinen blefariitti tarkoittaa etupäässä luomen reunan tulehdusta. Luomen reuna on tällöin punoittava, karstainen ja iho on paksuuntunut (kuva 2). Yleisesti puhutaan stafylokokkiblefariitista kun tarkoitetaan luomen reunan tulehdusta. Stafylokokki voi myös liittyä muuhunkin luomitulehdukseen kuin vain luomen reunan tulehdukseen. Erotusdiagnostiikassa tulee kyseeseen koko joukko erilaisia luomitulehduksia, kuten atooppinen blefariitti, kontaktiblefariitti, eri ihotaudit ja kasvaimet (taulukko 1).

Luomen reunan tulehdus jaetaan anatomisesti kahteen luokkaan: anterioriseen ja posterioriseen (2).

Luomen etureunan tulehdus
Luomen etureunassa ovat ripset ja niiden tyveen laskevat Mollin hikirauhaset ja Zeissin talirauhaset. Etureunan tulehduksia aiheuttavat seborrooinen dermatiitti, Staphylococcus aureus ja paikallinen floora. Tähän liittyy usein ripsikatoa (madaroosi). Luomen reunat ovat punaiset ja paksuuntuneet, ripsien tyvessä on karstainen reunus. Oireina ovat silmien polttelu, roskan tunne, kutina, kipu, rähmiminen.

Seborrooinen blefariitti eli luomen etureunan hilseinen tulehdus liittyy seborroiseen dermatiittiin. Tilaan voi liittyä vielä Meibomin rauhasten tulehdus (seborrooinen meibomiitti). Oireet ja silmien polttelu ovat usein pahimmat aamulla heti heräämisen jälkeen. Valonarkuutta esiintyy, ja myös sarveiskalvo voi olla tulehtunut. Luomet ovat paksuuntuneet ja turvoksissa. Luomen reunassa voidaan nähdä Meibomin rauhasista peräisin olevaa vaaleaa, vaahtomaista eritettä. Seborrooisen blefariitin aiheuttajia ovat stafylokokit, Pityrosporum ovale, Pityrosporum orbiculare ja mahdollisesti Demodex-punkki.

Seborrooista (tali-)ihottumaa esiintyy mm. päänahassa, korvien seudussa, nenänpielissä, kulmakaarissa, silmäluomen reunassa (kuva 3) ja parran alueella. Seborrooinen ihottuma on yleisempi miehillä. Kasvojen alueella esiintyessään raja ruusufinniin on liukuva (3).

Luomen takareunan tulehdus ja ruusufinni
Luomen silmää lähinnä olevaan takareunaan laskevat Meibomin rauhaset. Primaarisen meibomiitin taustalla on usein ruusufinni ja seborrooinen dermatiitti. Erityisesti ruusufinniin voi liittyä vaikeita, näköä uhkaava keratokonjunktiviitteja. Sekundaarinen meibomiitti voi liittyä atopiaan ja psoriaasiin. Meibomiittiin liittyy usein chalazion eli luomirakkula. Uusivien luomirakkuloiden perussyynä on usein ruusufinni. Meibomin rauhasten tulehdukseen liittyy usein kuiva silmä (4). Oireet ovat kirvely, polttelu, roskan tunne, kipu, kutina, vetistely ja valonarkuus.

Ruusufinni on krooninen, aknea muistuttava ihosairaus, joka on yleinen Pohjoismaissa. Naisilla se on kaksi kertaa niin yleinen kuin miehillä. Ruusufinni aiheuttaa usein hankalan silmätulehduksen. Se esiintyy useimmiten 30-60-vuotiailla. Sairauteen kuulu vaskulaarinen ja papulopustulaarinen komponentti kasvoissa ja joskus myös niskassa ja ylävartalolla. Erityisesti kasvojen iholla ja auringon valolle alttiilla alueilla nähdään punoitusta, laajentuneita verisuonia, näppylöitä, märkärakkuloita ja talirauhasten hypertrofiaa. Toisin kuin aknessa, komedot puuttuvat. Myöhäislöydöksenä tavataan myhkyräinen sienimäinen nenä, rinofyyma (5).

Ruusufinnin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio. Omat havainnot tukevat tätä teoriaa, koska useimpien ruusufinnipotilaiden sidekalvon harjasytologiassa on eosinofiilinen tulehdus (6).

Tutkimustiedon mukaan silmäoireet voivat olla ruusufinnin ensioire 20 %:lla potilaista. Noin puolet potilaista saa ensin iho-oireita ja silmä- sekä iho-oireet alkavat samanaikaisesti neljänneksellä potilaista (7). Vähäisiä silmäoireita, jotka eivät vaikuta näkökykyyn, on runsaasti. Erilaisia silmäkomplikaatioita tavataan 58 %:lla ja näköä uhkaavia sarveiskalvomuutoksia 33 %:lla potilaista. Ruusufinnin silmäoireet jäävät usein huonolle hoidolle tai kokonaan ilman hoitoa.

Silmän ruusufinnin yleisin ilmentymä on blefarokonjunktiviitti. Silmälöydöksiin kuuluvat Meibomin rauhasten toimintahäiriö. Rauhaset ovat tukkeutuneet tai ne erittävät runsaasti vaahtomaisia kyyneleitä. Usein on lisänä krooninen stafylokokkiperäinen luomitulehdus, toistuvat luomirakkulat ja krooninen allergistyyppinen konjunktiviitti, jolloin sytologisessa tutkimuksessa näkyy usein eosinofiilisia soluja. Sarveiskalvomuutoksia on 75–95 %:lla potilaista. Muutokset ilmenevät keratiittina, jonka vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan. Lisäksi voi esiintyä sarveiskalvon reunainfiltraatteja, haavaumia ja jopa perforaatioita. Muita muutoksia ovat episkleriitti ja joskus iriitti (kuva 4). Kuiva silmä on yleinen, ja sitä esiintyy noin 70 %:lla ruusufinnipotilaista (4,6).

Sekamuotoinen luomitulehdus
Sekamuotoinen luomitulehdus on seborrean ja stafylokokki-infektion yhdistelmä. Siinä on enemmän seborrean kuin stafylokokkiblefariitin piirteitä. Luomen reunan karstaisuuden lisäksi tähän tilaan voi liittyä follikuliitti ja haavainen luomitulehdus.

Streptokokin aiheuttamat luomitulehdukset ovat harvinaisia, mainittakoon impetigo contagiosa, jossa rakkulat ja pustulat puhkeavat nopeammin kuin stafylokokki-infektiossa. Taudinkuvaan kuuluu hunajan värinen paksu rupinen karsta ja paikallinen lymfadeniitti. Toinen luomen harvinainen streptokokki-infektio on erysipelas, jossa punaisissa, turvonneissa luomissa on märkärakkuloita ja lisäksi yleisoireina vilunväristyksiä ja korkea kuume.

Angulaarinen blefarokonjunktiviitti
Aiheuttaja on diplobacillus, Moraxella lacunata, joka usein esiintyy kolonisaationa nenässä ja voi levitä silmään. Tautia tavataan yleensä vain aikuisilla. Blefariitti on molemminpuolinen ja siihen liittyy aina konjunktiviitti. Tavallisimmat oireet ovat kutina, kirvely ja kipu. Kipu liittyy silmien avaamiseen, koska tulehtuneiden silmäkulmien iho menee rikki ja muodostaa fissuuroita ja halkeamia. Tautiin voi liittyä epiteliaalinen keratiitti.

Herpesblefariitti
Yleisin luomen virustulehduksen syy on herpes simplex, joka aiheuttaa tavallisimmin yksipuolisen huomattavan luomiturvotuksen ja vesirakkulaisen ihottuman. Tulehdus voi olla luomen iholla, luomen reunassa tai kasvojen iholla. Se voi joskus levitä myös silmään. Atooppisesta ihottumasta ja blefariitista kärsivät potilaat ovat alttiita herpesinfektiolle.

Paikallishoitona on silmäluomeen asikloviirisilmävoide 4–5 kertaa päivässä viikon ajan. Joskus samanaikainen suun kautta otettava pitempiaikainen valasikloviirihoito nopeuttaa paranemista ja saattaa ehkäistä taudin uusimista (8).

Herpes zoster oftalmicus aiheuttaa toispuolisen ja huomattavasti hankalamman luomitulehduksen, johon voi liittyä myös keratoiriitti. Tautiin liittyy yleisoireita, kuten kuumetta, huonovointisuutta jne. Iäkkäillä potilailla kiusallinen postherpeettinen neuralgia on melko yleinen. Herpes zosterin hoitona heti ensioireiden ilmaantuessa aloitetaan systeeminen 10 päivän valasikloviirihoito.

Ontelosyylä
Harmittomampi, mutta kiusallinen luomen virusinfektio on paramyksoviruksen aiheuttama ontelosyylä, joka silmäluomen reunassa voi jäädä silmälääkäriltäkin huomaamatta. Se voi aiheuttaa kiusallisen ja pitkäaikaisen konjunktiviitin. Ontelosyylät ovat yleisiä lapsilla, ja niitä tavataan myös infektoituneiden lasten kanssa olevilla aikuisilla.

Hoitona on ontelosyylän tyhjentäminen tai vain pinnan rikkominen terävällä neulan kärjellä.

Tutkimukset
Yleislääkäritasoisena tutkimuksena otetaan luomen reunan bakteerinäyte. Jos luomen reuna on hyvin karstainen kannattaa ottaa myös sieninäyte. Rakkulaisessa tulehduksessa otetaan myös virusnäyte.

Silmälääkärin vastaanotolla silmämikroskooppitutkimus helpottaa silmäluomen reunan, sarveiskalvon ja sidekalvon tilan arviointia. Kyyneleritystä tukitaan mm. kyynelfilmin rikkoutumistestin (BUT, break up time) ja Schirmerin testin avulla.

BUT-testissä laitetaan fluoreseiiniliuskalla hieman väriä alaluomen sidekalvolle silmää ärsyttämättä. Potilas räpyttelee muutaman kerran ja sen jälkeen häntä pyydetään olemaan räpyttämättä ja mitataan kyynelfilmin rikkoutumiseen kulunut aika. Sinivalo helpottaa tutkimusta. Normaalisti aika on yli 10 sekuntia. Tutkimus edellyttää mikroskoopin käyttöä.

Schirmerin testissä ilman puudutusta tai puudutustipan jälkeen laitetaan alaluomen sidekalvolle Schimerin testiliuska silmää ärsyttämättä, käynnistetään sekuntikello ja pyydetään potilasta sulkemaan silmänsä viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen liuskan taitekohdasta alaspäin kostunut alue mitataan. Normaalisti liuska on kostunut yli 10 mm viiden minuutin aikana.

Luomen reunan tulehdukseen liittyy myös konjunktiviitti, jonka laatua ja astetta voidaan arvioida ylä- ja/tai alaluomen sidekalvolta otettavalla irtosolunäytteellä (9,10). Se voi paljastaa myös kuivasilmäisyyden ja eosinofiilisen, allergistyyppisen tulehduksen.

Hoito
Karstaisen tulehduksen paikallinen hoito
Luomen reunan tulehduksen syyt voivat olla erilaisia, mutta karstaisen tulehduksen paikallishoito tehdään syystä riippumatta samalla tavalla.

Silmäluomille laitetaan iltaisin lämpimällä vedellä kostutettu froteepyyhe viideksi minuutiksi. Sen jälkeen luomen reuna puhdistetaan silmäbooriveteen (joskus 1:5 tai 1:10 laimennettuun ketokonatsoli-shampoohon, Nizoral) kostutetulla pumpulitikulla. Sieto-ongelmissa voi käyttää keitettyä vettä. Jos luomesta otetussa sieninäytteessä on kasvanut Pityrosporum ovale -hiivasieni, puhdistukseen voidaan käyttää laimennettua (1:5–10) ketokonatsolishampoota. Lopuksi luomen reunaan laitetaan hydrokortisoniantibioottipitoista silmävoidetta. Käsittelyä jatketaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen ylläpitohoitona jatketaan paikallista luomen reunan lämpökäsittelyä ja puhdistusta joka toinen ilta tai pari kertaa viikossa. Ylläpitohoidon aikana luomen reunaan ei laiteta voidetta. Hoitoa jatketaan siten, että viikon ajan kerran kuukaudessa tehdään jokailtainen puhdistus ja luomen reunan voitelu.

Paikallishoitoa jatketaan ainakin puolen vuoden ajan. Usein lisävaivana olevaan kroonisen konjunktiviittiin ja kuivaan silmään käytetään tulehdusta lievittäviä säilyteaineettomia ei-steroidaalisia tulehdusta lievittäviä kostutustippoja (esim. kromoklikaattitipat). Tarvittaessa käytetään lisänä tavallisia kostutustippoja.

Vaikeammissa ja pitkäaikaisissa tulehduksissa 2–4 viikon tetrasykliinihoito nopeuttaa paranemista.

Ensimmäisellä kerralla potilaalle neuvotaan hoito kädestä pitäen ja lisäksi on hyvä antaa mukaan kirjallinen ohje. Ohjeita voi saada internetistä: www.optokari.fi. Noin kuukauden kuluttua kontrollissa katsotaan hoidon vaste ja varmistetaan, onko tieto mennyt perille.

Muut hoidot
Ruusufinnin hoidossa joudutaan paikallishoidon lisäksi aloittamaan suun kautta otettava tetrasykliiniryhmän lääkehoito, esim. doksisykliini 100 mg x 1, kuukauden ajan. Sen jälkeen 50 mg x 1 noin 3–4 kuukauteen asti. Isotretinoidia voidaan käyttää vaikeissa tapauksissa. Kasvojen ihottuma-alueille voidaan käyttää metronidatsolivoidetta (11). Uutena hoitona on kokeiltu pimekrolimuusivoidetta.

Silmäluomen paikallishoitoon on uutena vaihtoehtona kokeiltu takrolimuusivoidetta tai pimekrolimuusivoidetta hyvin tuloksin (kuva 5) (12). Seborroisessa blefariitissa voidaan paikallishoidon lisäksi antaa suun kautta otettavaa sienilääkettä 2-4 viikkoa. Potilasta voi neuvoa pesemään myös hilsehtivän päänahkansa luomen reunan hoitoon käytettävällä ketokonatsolishampoolla (13).

Luomen reunan tulehdus on melko yleinen mutta meillä huonosti tunnettu sairaus. Pahimmillaan, esim. kun on kyse ruusufinnistä, se voi heikentää näkökykyä. Heti hoidon alussa on syytä korostaa luomen reunan tulehduksen kroonisuutta ja motivoida potilas pitkäaikaiseen hoitoon. Paikallishoito on hoidon kulmakivi. Vaikeammissa tapauksissa siihen on syytä liittää tetrasykliinihoito, jolla on antibakteeristen ominaisuuksien lisäksi myös muita suotuisia vaikutuksia. Tavallinen luomen reunan tulehdus on mahdollista hoitaa yleislääkärin vastaanotolla. Vaikeammat, esim. ruusufinniin liittyvät tulehdukset kuuluvat silmä- ja ihotautilääkärin hoitoon.

Lue lisää

Kiitos noista tiedoista!

Kun menen seuraavan kerran silmälääkäriin, meinaanpa kysyä, voitaisiinko ottaa jokin viljely. Olen niin mahdottoman väsynyt näihin silmiini...turvotus on vuosien varrella vähentynyt sen verran, että yläluomet ovat jo normaalit (homeopatian avulla). Mutta silmien punoitus ja oudot kivut ja se kaikki muu on ennallaan...

sairastellut kirjoitti:

Löytyikö niissä viljelyissä jotain?

Kärsin itse silmäluomien jättiturvotuksesta ja muista silmäongelmista. Olin eilen silmälääkärillä, joka totesi, että silmiäni vaivaa "monisäikeinen ongelma". Paitsi että luomien reunat ovat tulehtuneet, silmissäni jyllää jokin tulehdus, ja lääkäri totesi näkevänsä, että se on muhinut niissä jo vuosia.

No, mikään yllätys tämä ei ollut, sillä silmäni ovat olleet sairaat jo seitsemisen vuotta, ja sairastuivat siis homekämpässä.

Aloin taas pohtia, että pitäisikö pyytää ottamaan jotain viljelyitä, sillä osuin ensimmäistä kertaa asiallisen oloisen silmälääkärin luokse! Aiemmat ovat lähinnä väittäneet, ettei silmissäni ole mitään vikaa, paitsi että ne ovat kuivat ja se siitä.

Lue lisää

Streptococcus viridans ja siihen sitten lääkitystä.

Sädesieni viljelyssä ei mitään vaikka meillä oli asuintiloissa korkeat sädesienipitoisuudet.

sairastellut kirjoitti:

Siis mitä vesipusseja sinulta löytyi ja miten?

olevia kohoumia. Lääkäri sanoi, että niissä on nestettä. Luin netistä, että tupakansavu voi olla yksi syy, vaan meillä ei ole tupakansavua...

homeahdistus1 kirjoitti:

silmissä? Itselläni tehosi sienilääkitys korvakäytäviin, vaikka allergiasairaalaa myöten oli todettu korvat "terveiksi, mutta hyvin aroiksi". Enpä ehtinyt montaa kertaa käyttää tavallisia otiborin korvatippoja, kun vuosia piinannut korvakäytäväkipu hävisi, eikä ole uusiutunut vaikka asun samassa talossa edelleen.

Auttaisiko tämä, tekstissä kehotetaan ottamaan sieninäyte jos luomen reuna on hyvin karstainen:

Silmäluomen reunan tulehdus ja hoito
Lääkärilehti
2005;60(38):3733-3737
Osmo Kari
Silmäluomen erityispiirteitä
Luomen ja sen reunan tulehdus
Tutkimukset
Hoito
English Summary: Blepharitis And Its Treatment

Silmäluomen reunan krooninen tulehdus on yleinen sairaus. Tulehdus vaivaa kaikenikäisiä, enemmistön ollessa aikuisia. Punareunaiset ja ärtyneet luomet aiheuttavat runsaasti kosmeettista ja fyysistä vaivaa. Vaikka tauti on yleinen, sen tunnistamisessa ja hoidossa on ongelmia. Tulehdus liittyy usein seborroiseen dermatiittiin ja ruusufinniin eli roseaceaan.

Silmäluomen erityispiirteitä
Silmäluomen rakenne poikkeaa monessa suhteessa muusta ihosta, ja sen vuoksi myös silmäluomen sairaudet ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut vastaavat ihosairaudet (1).

Luomen iho on hyvin ohut: vain 0,5 mm verrattuna esimerkiksi selän ihon 5 mm:iin. Epidermis koostuu vain muutamasta kerroksesta levyepiteeliä (keratinosyytteja). Silmäluomen iho on myös löyhempi ja elastisempi kuin muu iho ja mahdollistaa huomattavan turvotuksen ja tulehdusalttiuden.

Epidermiksen epiteliaalisten soluen joukossa on melanosyytteja ja Langerhansin soluja. Dermis on niukka ja se koostuu hienoista kollageenisäikeistä. Dermis sisältää myös epidermaaliset lisäkkeet, kuten talirauhaset, apokriiniset ja ekkriiniset hikirauhaset sekä karvatuppia ja verisuonituksen. Subkutaaninen kerros koostuu lähinnä rasvasta (kuva 1).

Iholta peräisin oleva hilse ja karsta, silmäluomen reunaan laskevien Meibomin rauhasten erite ja kyyneleet voivat kerääntyä luomen reunaan ja heikentää sen vastustuskykyä infektioita vastaan. Meibomin rauhaset, jotka ovat muuntuneita talirauhasia, tuottavat öljyistä eritettä. Se on tärkeä osa kyynelnestettä, jonka liikaeritys tai poikkeava koostumus saavat aikaan luomen reunan ja sidekalvon tulehduksen.

Silmäripset kasvavat etäämmällä toisistaan kuin päänahan hiukset ja mahdollistavat silloin tällöin erilaisten loisten, kuten täiden ja satiaisten, kiinnittymisen niihin.

Luomen ja sen reunan tulehdus
Periaatteessa mikä tahansa ihon infektio tai tulehdus voi levitä myös silmäluomiin. Silmäluomen ja sen reunan tulehduksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Kun puhutaan blefrariitista, tarkoitetaan varsinaista luomitulehdusta. Marginaalinen blefariitti tarkoittaa etupäässä luomen reunan tulehdusta. Luomen reuna on tällöin punoittava, karstainen ja iho on paksuuntunut (kuva 2). Yleisesti puhutaan stafylokokkiblefariitista kun tarkoitetaan luomen reunan tulehdusta. Stafylokokki voi myös liittyä muuhunkin luomitulehdukseen kuin vain luomen reunan tulehdukseen. Erotusdiagnostiikassa tulee kyseeseen koko joukko erilaisia luomitulehduksia, kuten atooppinen blefariitti, kontaktiblefariitti, eri ihotaudit ja kasvaimet (taulukko 1).

Luomen reunan tulehdus jaetaan anatomisesti kahteen luokkaan: anterioriseen ja posterioriseen (2).

Luomen etureunan tulehdus
Luomen etureunassa ovat ripset ja niiden tyveen laskevat Mollin hikirauhaset ja Zeissin talirauhaset. Etureunan tulehduksia aiheuttavat seborrooinen dermatiitti, Staphylococcus aureus ja paikallinen floora. Tähän liittyy usein ripsikatoa (madaroosi). Luomen reunat ovat punaiset ja paksuuntuneet, ripsien tyvessä on karstainen reunus. Oireina ovat silmien polttelu, roskan tunne, kutina, kipu, rähmiminen.

Seborrooinen blefariitti eli luomen etureunan hilseinen tulehdus liittyy seborroiseen dermatiittiin. Tilaan voi liittyä vielä Meibomin rauhasten tulehdus (seborrooinen meibomiitti). Oireet ja silmien polttelu ovat usein pahimmat aamulla heti heräämisen jälkeen. Valonarkuutta esiintyy, ja myös sarveiskalvo voi olla tulehtunut. Luomet ovat paksuuntuneet ja turvoksissa. Luomen reunassa voidaan nähdä Meibomin rauhasista peräisin olevaa vaaleaa, vaahtomaista eritettä. Seborrooisen blefariitin aiheuttajia ovat stafylokokit, Pityrosporum ovale, Pityrosporum orbiculare ja mahdollisesti Demodex-punkki.

Seborrooista (tali-)ihottumaa esiintyy mm. päänahassa, korvien seudussa, nenänpielissä, kulmakaarissa, silmäluomen reunassa (kuva 3) ja parran alueella. Seborrooinen ihottuma on yleisempi miehillä. Kasvojen alueella esiintyessään raja ruusufinniin on liukuva (3).

Luomen takareunan tulehdus ja ruusufinni
Luomen silmää lähinnä olevaan takareunaan laskevat Meibomin rauhaset. Primaarisen meibomiitin taustalla on usein ruusufinni ja seborrooinen dermatiitti. Erityisesti ruusufinniin voi liittyä vaikeita, näköä uhkaava keratokonjunktiviitteja. Sekundaarinen meibomiitti voi liittyä atopiaan ja psoriaasiin. Meibomiittiin liittyy usein chalazion eli luomirakkula. Uusivien luomirakkuloiden perussyynä on usein ruusufinni. Meibomin rauhasten tulehdukseen liittyy usein kuiva silmä (4). Oireet ovat kirvely, polttelu, roskan tunne, kipu, kutina, vetistely ja valonarkuus.

Ruusufinni on krooninen, aknea muistuttava ihosairaus, joka on yleinen Pohjoismaissa. Naisilla se on kaksi kertaa niin yleinen kuin miehillä. Ruusufinni aiheuttaa usein hankalan silmätulehduksen. Se esiintyy useimmiten 30-60-vuotiailla. Sairauteen kuulu vaskulaarinen ja papulopustulaarinen komponentti kasvoissa ja joskus myös niskassa ja ylävartalolla. Erityisesti kasvojen iholla ja auringon valolle alttiilla alueilla nähdään punoitusta, laajentuneita verisuonia, näppylöitä, märkärakkuloita ja talirauhasten hypertrofiaa. Toisin kuin aknessa, komedot puuttuvat. Myöhäislöydöksenä tavataan myhkyräinen sienimäinen nenä, rinofyyma (5).

Ruusufinnin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio. Omat havainnot tukevat tätä teoriaa, koska useimpien ruusufinnipotilaiden sidekalvon harjasytologiassa on eosinofiilinen tulehdus (6).

Tutkimustiedon mukaan silmäoireet voivat olla ruusufinnin ensioire 20 %:lla potilaista. Noin puolet potilaista saa ensin iho-oireita ja silmä- sekä iho-oireet alkavat samanaikaisesti neljänneksellä potilaista (7). Vähäisiä silmäoireita, jotka eivät vaikuta näkökykyyn, on runsaasti. Erilaisia silmäkomplikaatioita tavataan 58 %:lla ja näköä uhkaavia sarveiskalvomuutoksia 33 %:lla potilaista. Ruusufinnin silmäoireet jäävät usein huonolle hoidolle tai kokonaan ilman hoitoa.

Silmän ruusufinnin yleisin ilmentymä on blefarokonjunktiviitti. Silmälöydöksiin kuuluvat Meibomin rauhasten toimintahäiriö. Rauhaset ovat tukkeutuneet tai ne erittävät runsaasti vaahtomaisia kyyneleitä. Usein on lisänä krooninen stafylokokkiperäinen luomitulehdus, toistuvat luomirakkulat ja krooninen allergistyyppinen konjunktiviitti, jolloin sytologisessa tutkimuksessa näkyy usein eosinofiilisia soluja. Sarveiskalvomuutoksia on 75–95 %:lla potilaista. Muutokset ilmenevät keratiittina, jonka vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan. Lisäksi voi esiintyä sarveiskalvon reunainfiltraatteja, haavaumia ja jopa perforaatioita. Muita muutoksia ovat episkleriitti ja joskus iriitti (kuva 4). Kuiva silmä on yleinen, ja sitä esiintyy noin 70 %:lla ruusufinnipotilaista (4,6).

Sekamuotoinen luomitulehdus
Sekamuotoinen luomitulehdus on seborrean ja stafylokokki-infektion yhdistelmä. Siinä on enemmän seborrean kuin stafylokokkiblefariitin piirteitä. Luomen reunan karstaisuuden lisäksi tähän tilaan voi liittyä follikuliitti ja haavainen luomitulehdus.

Streptokokin aiheuttamat luomitulehdukset ovat harvinaisia, mainittakoon impetigo contagiosa, jossa rakkulat ja pustulat puhkeavat nopeammin kuin stafylokokki-infektiossa. Taudinkuvaan kuuluu hunajan värinen paksu rupinen karsta ja paikallinen lymfadeniitti. Toinen luomen harvinainen streptokokki-infektio on erysipelas, jossa punaisissa, turvonneissa luomissa on märkärakkuloita ja lisäksi yleisoireina vilunväristyksiä ja korkea kuume.

Angulaarinen blefarokonjunktiviitti
Aiheuttaja on diplobacillus, Moraxella lacunata, joka usein esiintyy kolonisaationa nenässä ja voi levitä silmään. Tautia tavataan yleensä vain aikuisilla. Blefariitti on molemminpuolinen ja siihen liittyy aina konjunktiviitti. Tavallisimmat oireet ovat kutina, kirvely ja kipu. Kipu liittyy silmien avaamiseen, koska tulehtuneiden silmäkulmien iho menee rikki ja muodostaa fissuuroita ja halkeamia. Tautiin voi liittyä epiteliaalinen keratiitti.

Herpesblefariitti
Yleisin luomen virustulehduksen syy on herpes simplex, joka aiheuttaa tavallisimmin yksipuolisen huomattavan luomiturvotuksen ja vesirakkulaisen ihottuman. Tulehdus voi olla luomen iholla, luomen reunassa tai kasvojen iholla. Se voi joskus levitä myös silmään. Atooppisesta ihottumasta ja blefariitista kärsivät potilaat ovat alttiita herpesinfektiolle.

Paikallishoitona on silmäluomeen asikloviirisilmävoide 4–5 kertaa päivässä viikon ajan. Joskus samanaikainen suun kautta otettava pitempiaikainen valasikloviirihoito nopeuttaa paranemista ja saattaa ehkäistä taudin uusimista (8).

Herpes zoster oftalmicus aiheuttaa toispuolisen ja huomattavasti hankalamman luomitulehduksen, johon voi liittyä myös keratoiriitti. Tautiin liittyy yleisoireita, kuten kuumetta, huonovointisuutta jne. Iäkkäillä potilailla kiusallinen postherpeettinen neuralgia on melko yleinen. Herpes zosterin hoitona heti ensioireiden ilmaantuessa aloitetaan systeeminen 10 päivän valasikloviirihoito.

Ontelosyylä
Harmittomampi, mutta kiusallinen luomen virusinfektio on paramyksoviruksen aiheuttama ontelosyylä, joka silmäluomen reunassa voi jäädä silmälääkäriltäkin huomaamatta. Se voi aiheuttaa kiusallisen ja pitkäaikaisen konjunktiviitin. Ontelosyylät ovat yleisiä lapsilla, ja niitä tavataan myös infektoituneiden lasten kanssa olevilla aikuisilla.

Hoitona on ontelosyylän tyhjentäminen tai vain pinnan rikkominen terävällä neulan kärjellä.

Tutkimukset
Yleislääkäritasoisena tutkimuksena otetaan luomen reunan bakteerinäyte. Jos luomen reuna on hyvin karstainen kannattaa ottaa myös sieninäyte. Rakkulaisessa tulehduksessa otetaan myös virusnäyte.

Silmälääkärin vastaanotolla silmämikroskooppitutkimus helpottaa silmäluomen reunan, sarveiskalvon ja sidekalvon tilan arviointia. Kyyneleritystä tukitaan mm. kyynelfilmin rikkoutumistestin (BUT, break up time) ja Schirmerin testin avulla.

BUT-testissä laitetaan fluoreseiiniliuskalla hieman väriä alaluomen sidekalvolle silmää ärsyttämättä. Potilas räpyttelee muutaman kerran ja sen jälkeen häntä pyydetään olemaan räpyttämättä ja mitataan kyynelfilmin rikkoutumiseen kulunut aika. Sinivalo helpottaa tutkimusta. Normaalisti aika on yli 10 sekuntia. Tutkimus edellyttää mikroskoopin käyttöä.

Schirmerin testissä ilman puudutusta tai puudutustipan jälkeen laitetaan alaluomen sidekalvolle Schimerin testiliuska silmää ärsyttämättä, käynnistetään sekuntikello ja pyydetään potilasta sulkemaan silmänsä viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen liuskan taitekohdasta alaspäin kostunut alue mitataan. Normaalisti liuska on kostunut yli 10 mm viiden minuutin aikana.

Luomen reunan tulehdukseen liittyy myös konjunktiviitti, jonka laatua ja astetta voidaan arvioida ylä- ja/tai alaluomen sidekalvolta otettavalla irtosolunäytteellä (9,10). Se voi paljastaa myös kuivasilmäisyyden ja eosinofiilisen, allergistyyppisen tulehduksen.

Hoito
Karstaisen tulehduksen paikallinen hoito
Luomen reunan tulehduksen syyt voivat olla erilaisia, mutta karstaisen tulehduksen paikallishoito tehdään syystä riippumatta samalla tavalla.

Silmäluomille laitetaan iltaisin lämpimällä vedellä kostutettu froteepyyhe viideksi minuutiksi. Sen jälkeen luomen reuna puhdistetaan silmäbooriveteen (joskus 1:5 tai 1:10 laimennettuun ketokonatsoli-shampoohon, Nizoral) kostutetulla pumpulitikulla. Sieto-ongelmissa voi käyttää keitettyä vettä. Jos luomesta otetussa sieninäytteessä on kasvanut Pityrosporum ovale -hiivasieni, puhdistukseen voidaan käyttää laimennettua (1:5–10) ketokonatsolishampoota. Lopuksi luomen reunaan laitetaan hydrokortisoniantibioottipitoista silmävoidetta. Käsittelyä jatketaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen ylläpitohoitona jatketaan paikallista luomen reunan lämpökäsittelyä ja puhdistusta joka toinen ilta tai pari kertaa viikossa. Ylläpitohoidon aikana luomen reunaan ei laiteta voidetta. Hoitoa jatketaan siten, että viikon ajan kerran kuukaudessa tehdään jokailtainen puhdistus ja luomen reunan voitelu.

Paikallishoitoa jatketaan ainakin puolen vuoden ajan. Usein lisävaivana olevaan kroonisen konjunktiviittiin ja kuivaan silmään käytetään tulehdusta lievittäviä säilyteaineettomia ei-steroidaalisia tulehdusta lievittäviä kostutustippoja (esim. kromoklikaattitipat). Tarvittaessa käytetään lisänä tavallisia kostutustippoja.

Vaikeammissa ja pitkäaikaisissa tulehduksissa 2–4 viikon tetrasykliinihoito nopeuttaa paranemista.

Ensimmäisellä kerralla potilaalle neuvotaan hoito kädestä pitäen ja lisäksi on hyvä antaa mukaan kirjallinen ohje. Ohjeita voi saada internetistä: www.optokari.fi. Noin kuukauden kuluttua kontrollissa katsotaan hoidon vaste ja varmistetaan, onko tieto mennyt perille.

Muut hoidot
Ruusufinnin hoidossa joudutaan paikallishoidon lisäksi aloittamaan suun kautta otettava tetrasykliiniryhmän lääkehoito, esim. doksisykliini 100 mg x 1, kuukauden ajan. Sen jälkeen 50 mg x 1 noin 3–4 kuukauteen asti. Isotretinoidia voidaan käyttää vaikeissa tapauksissa. Kasvojen ihottuma-alueille voidaan käyttää metronidatsolivoidetta (11). Uutena hoitona on kokeiltu pimekrolimuusivoidetta.

Silmäluomen paikallishoitoon on uutena vaihtoehtona kokeiltu takrolimuusivoidetta tai pimekrolimuusivoidetta hyvin tuloksin (kuva 5) (12). Seborroisessa blefariitissa voidaan paikallishoidon lisäksi antaa suun kautta otettavaa sienilääkettä 2-4 viikkoa. Potilasta voi neuvoa pesemään myös hilsehtivän päänahkansa luomen reunan hoitoon käytettävällä ketokonatsolishampoolla (13).

Luomen reunan tulehdus on melko yleinen mutta meillä huonosti tunnettu sairaus. Pahimmillaan, esim. kun on kyse ruusufinnistä, se voi heikentää näkökykyä. Heti hoidon alussa on syytä korostaa luomen reunan tulehduksen kroonisuutta ja motivoida potilas pitkäaikaiseen hoitoon. Paikallishoito on hoidon kulmakivi. Vaikeammissa tapauksissa siihen on syytä liittää tetrasykliinihoito, jolla on antibakteeristen ominaisuuksien lisäksi myös muita suotuisia vaikutuksia. Tavallinen luomen reunan tulehdus on mahdollista hoitaa yleislääkärin vastaanotolla. Vaikeammat, esim. ruusufinniin liittyvät tulehdukset kuuluvat silmä- ja ihotautilääkärin hoitoon.

Lue lisää

Tämä on sitä todellista vertaistukea ja auttamista.

tämäkin vielä kirjoitti:

kehumaan vain ja ainoastaan yhtä knk-lääkäriä.
Kun minulla oli pahin vaihe homealtistumisen jälkeen,pääsin onneksi lääkärille joka otti heti huuhtelunesteen eritteestä bakteeriviljelyt sekä sädesieniviljelyn. Se tulee johonkin erilaiseen liemeen ja se pitää tietenkin tietää,muuten ei onnistu.
Fessiä suunniteltiin ja punkteerattiin tasatahtiin, kunnes hän totesi ettei fess ole ratkaisu näihin limakalvoturvotuksiin (joiden alkuperä on homealtistuminen). Joten Nasonex ja huuhtelukannu ovat olleet minun pelastukseni.

Tosin nyt iski tulehdus,mutta oireista päätellen taitaakin olla tämän talven virustautia.

Lue lisää

käyttö helppoa? Tiedän sen kyllä, mutta pelkään koko juttua, siis lähinnä sitä, että tulee sellainen tunne kuin uidessa menee nenään vettä. Tuntuuko se sellaiselta?
Te, joilla on jatkuvan luontoista poskiontelotulehdusta, niin mitä ihmettä on se, että kun sitten niistää oikein kunnolla, niin ei tarvitse montaakaan kertaa tehdä sitä, kun nenässä alkaa haisemaan inhalle. Siis joku inhottava haju kuin ummehtunut, likainen rätti. Onkohan tuohon mitään muuta keinoa kuin syödä antibiootteja tämän tästä vai pitääkö sitäkin vain opetella sietämään, kuten montaa muutakin terveysremppaa?

nenähuuhtelukannun kirjoitti:

käyttö helppoa? Tiedän sen kyllä, mutta pelkään koko juttua, siis lähinnä sitä, että tulee sellainen tunne kuin uidessa menee nenään vettä. Tuntuuko se sellaiselta?
Te, joilla on jatkuvan luontoista poskiontelotulehdusta, niin mitä ihmettä on se, että kun sitten niistää oikein kunnolla, niin ei tarvitse montaakaan kertaa tehdä sitä, kun nenässä alkaa haisemaan inhalle. Siis joku inhottava haju kuin ummehtunut, likainen rätti. Onkohan tuohon mitään muuta keinoa kuin syödä antibiootteja tämän tästä vai pitääkö sitäkin vain opetella sietämään, kuten montaa muutakin terveysremppaa?

Lue lisää

rohkeasti vaan, sanoo jänishousu myös ekakerralla:)

Ei siinä tule sellaista hukkuvan tunnetta, minäkin inhoan pelkkää ajatusta sellaisesta.
Pää vinoon ohjeiden mukaan ja hengittelet suun kautta rauhassa. Mitään ihmeellistä pahaa ei tapahdu.
Jos homma toimii, alkaa suolavesi valua toisesta sieraimesta. Jos on liian tukossa, tulee tiputtamalla,mutta odottele rauhassa tai kokeile hetken kuluttua uudelleen.

Minä keitän aina veden ja käytän sitä lämpimänä merisuolaa ohjeiden mukaan tai hieman enemmän jos on kovin tukkoinen olo.

Sitten niistän ja teen pienen testin elikkä aukaisen korvat: suljen sieraimet ja puhallan korvia auki kuten tehdään vaikka sukeltamisen jälkeen. Näin varmistan että tuuletus pelaa, joka on tärkeää.

Lycka till!

homeahdistus1 kirjoitti:

silmissä? Itselläni tehosi sienilääkitys korvakäytäviin, vaikka allergiasairaalaa myöten oli todettu korvat "terveiksi, mutta hyvin aroiksi". Enpä ehtinyt montaa kertaa käyttää tavallisia otiborin korvatippoja, kun vuosia piinannut korvakäytäväkipu hävisi, eikä ole uusiutunut vaikka asun samassa talossa edelleen.

Auttaisiko tämä, tekstissä kehotetaan ottamaan sieninäyte jos luomen reuna on hyvin karstainen:

Silmäluomen reunan tulehdus ja hoito
Lääkärilehti
2005;60(38):3733-3737
Osmo Kari
Silmäluomen erityispiirteitä
Luomen ja sen reunan tulehdus
Tutkimukset
Hoito
English Summary: Blepharitis And Its Treatment

Silmäluomen reunan krooninen tulehdus on yleinen sairaus. Tulehdus vaivaa kaikenikäisiä, enemmistön ollessa aikuisia. Punareunaiset ja ärtyneet luomet aiheuttavat runsaasti kosmeettista ja fyysistä vaivaa. Vaikka tauti on yleinen, sen tunnistamisessa ja hoidossa on ongelmia. Tulehdus liittyy usein seborroiseen dermatiittiin ja ruusufinniin eli roseaceaan.

Silmäluomen erityispiirteitä
Silmäluomen rakenne poikkeaa monessa suhteessa muusta ihosta, ja sen vuoksi myös silmäluomen sairaudet ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut vastaavat ihosairaudet (1).

Luomen iho on hyvin ohut: vain 0,5 mm verrattuna esimerkiksi selän ihon 5 mm:iin. Epidermis koostuu vain muutamasta kerroksesta levyepiteeliä (keratinosyytteja). Silmäluomen iho on myös löyhempi ja elastisempi kuin muu iho ja mahdollistaa huomattavan turvotuksen ja tulehdusalttiuden.

Epidermiksen epiteliaalisten soluen joukossa on melanosyytteja ja Langerhansin soluja. Dermis on niukka ja se koostuu hienoista kollageenisäikeistä. Dermis sisältää myös epidermaaliset lisäkkeet, kuten talirauhaset, apokriiniset ja ekkriiniset hikirauhaset sekä karvatuppia ja verisuonituksen. Subkutaaninen kerros koostuu lähinnä rasvasta (kuva 1).

Iholta peräisin oleva hilse ja karsta, silmäluomen reunaan laskevien Meibomin rauhasten erite ja kyyneleet voivat kerääntyä luomen reunaan ja heikentää sen vastustuskykyä infektioita vastaan. Meibomin rauhaset, jotka ovat muuntuneita talirauhasia, tuottavat öljyistä eritettä. Se on tärkeä osa kyynelnestettä, jonka liikaeritys tai poikkeava koostumus saavat aikaan luomen reunan ja sidekalvon tulehduksen.

Silmäripset kasvavat etäämmällä toisistaan kuin päänahan hiukset ja mahdollistavat silloin tällöin erilaisten loisten, kuten täiden ja satiaisten, kiinnittymisen niihin.

Luomen ja sen reunan tulehdus
Periaatteessa mikä tahansa ihon infektio tai tulehdus voi levitä myös silmäluomiin. Silmäluomen ja sen reunan tulehduksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Kun puhutaan blefrariitista, tarkoitetaan varsinaista luomitulehdusta. Marginaalinen blefariitti tarkoittaa etupäässä luomen reunan tulehdusta. Luomen reuna on tällöin punoittava, karstainen ja iho on paksuuntunut (kuva 2). Yleisesti puhutaan stafylokokkiblefariitista kun tarkoitetaan luomen reunan tulehdusta. Stafylokokki voi myös liittyä muuhunkin luomitulehdukseen kuin vain luomen reunan tulehdukseen. Erotusdiagnostiikassa tulee kyseeseen koko joukko erilaisia luomitulehduksia, kuten atooppinen blefariitti, kontaktiblefariitti, eri ihotaudit ja kasvaimet (taulukko 1).

Luomen reunan tulehdus jaetaan anatomisesti kahteen luokkaan: anterioriseen ja posterioriseen (2).

Luomen etureunan tulehdus
Luomen etureunassa ovat ripset ja niiden tyveen laskevat Mollin hikirauhaset ja Zeissin talirauhaset. Etureunan tulehduksia aiheuttavat seborrooinen dermatiitti, Staphylococcus aureus ja paikallinen floora. Tähän liittyy usein ripsikatoa (madaroosi). Luomen reunat ovat punaiset ja paksuuntuneet, ripsien tyvessä on karstainen reunus. Oireina ovat silmien polttelu, roskan tunne, kutina, kipu, rähmiminen.

Seborrooinen blefariitti eli luomen etureunan hilseinen tulehdus liittyy seborroiseen dermatiittiin. Tilaan voi liittyä vielä Meibomin rauhasten tulehdus (seborrooinen meibomiitti). Oireet ja silmien polttelu ovat usein pahimmat aamulla heti heräämisen jälkeen. Valonarkuutta esiintyy, ja myös sarveiskalvo voi olla tulehtunut. Luomet ovat paksuuntuneet ja turvoksissa. Luomen reunassa voidaan nähdä Meibomin rauhasista peräisin olevaa vaaleaa, vaahtomaista eritettä. Seborrooisen blefariitin aiheuttajia ovat stafylokokit, Pityrosporum ovale, Pityrosporum orbiculare ja mahdollisesti Demodex-punkki.

Seborrooista (tali-)ihottumaa esiintyy mm. päänahassa, korvien seudussa, nenänpielissä, kulmakaarissa, silmäluomen reunassa (kuva 3) ja parran alueella. Seborrooinen ihottuma on yleisempi miehillä. Kasvojen alueella esiintyessään raja ruusufinniin on liukuva (3).

Luomen takareunan tulehdus ja ruusufinni
Luomen silmää lähinnä olevaan takareunaan laskevat Meibomin rauhaset. Primaarisen meibomiitin taustalla on usein ruusufinni ja seborrooinen dermatiitti. Erityisesti ruusufinniin voi liittyä vaikeita, näköä uhkaava keratokonjunktiviitteja. Sekundaarinen meibomiitti voi liittyä atopiaan ja psoriaasiin. Meibomiittiin liittyy usein chalazion eli luomirakkula. Uusivien luomirakkuloiden perussyynä on usein ruusufinni. Meibomin rauhasten tulehdukseen liittyy usein kuiva silmä (4). Oireet ovat kirvely, polttelu, roskan tunne, kipu, kutina, vetistely ja valonarkuus.

Ruusufinni on krooninen, aknea muistuttava ihosairaus, joka on yleinen Pohjoismaissa. Naisilla se on kaksi kertaa niin yleinen kuin miehillä. Ruusufinni aiheuttaa usein hankalan silmätulehduksen. Se esiintyy useimmiten 30-60-vuotiailla. Sairauteen kuulu vaskulaarinen ja papulopustulaarinen komponentti kasvoissa ja joskus myös niskassa ja ylävartalolla. Erityisesti kasvojen iholla ja auringon valolle alttiilla alueilla nähdään punoitusta, laajentuneita verisuonia, näppylöitä, märkärakkuloita ja talirauhasten hypertrofiaa. Toisin kuin aknessa, komedot puuttuvat. Myöhäislöydöksenä tavataan myhkyräinen sienimäinen nenä, rinofyyma (5).

Ruusufinnin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kyseessä on jonkinlainen yliherkkyysreaktio. Omat havainnot tukevat tätä teoriaa, koska useimpien ruusufinnipotilaiden sidekalvon harjasytologiassa on eosinofiilinen tulehdus (6).

Tutkimustiedon mukaan silmäoireet voivat olla ruusufinnin ensioire 20 %:lla potilaista. Noin puolet potilaista saa ensin iho-oireita ja silmä- sekä iho-oireet alkavat samanaikaisesti neljänneksellä potilaista (7). Vähäisiä silmäoireita, jotka eivät vaikuta näkökykyyn, on runsaasti. Erilaisia silmäkomplikaatioita tavataan 58 %:lla ja näköä uhkaavia sarveiskalvomuutoksia 33 %:lla potilaista. Ruusufinnin silmäoireet jäävät usein huonolle hoidolle tai kokonaan ilman hoitoa.

Silmän ruusufinnin yleisin ilmentymä on blefarokonjunktiviitti. Silmälöydöksiin kuuluvat Meibomin rauhasten toimintahäiriö. Rauhaset ovat tukkeutuneet tai ne erittävät runsaasti vaahtomaisia kyyneleitä. Usein on lisänä krooninen stafylokokkiperäinen luomitulehdus, toistuvat luomirakkulat ja krooninen allergistyyppinen konjunktiviitti, jolloin sytologisessa tutkimuksessa näkyy usein eosinofiilisia soluja. Sarveiskalvomuutoksia on 75–95 %:lla potilaista. Muutokset ilmenevät keratiittina, jonka vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan. Lisäksi voi esiintyä sarveiskalvon reunainfiltraatteja, haavaumia ja jopa perforaatioita. Muita muutoksia ovat episkleriitti ja joskus iriitti (kuva 4). Kuiva silmä on yleinen, ja sitä esiintyy noin 70 %:lla ruusufinnipotilaista (4,6).

Sekamuotoinen luomitulehdus
Sekamuotoinen luomitulehdus on seborrean ja stafylokokki-infektion yhdistelmä. Siinä on enemmän seborrean kuin stafylokokkiblefariitin piirteitä. Luomen reunan karstaisuuden lisäksi tähän tilaan voi liittyä follikuliitti ja haavainen luomitulehdus.

Streptokokin aiheuttamat luomitulehdukset ovat harvinaisia, mainittakoon impetigo contagiosa, jossa rakkulat ja pustulat puhkeavat nopeammin kuin stafylokokki-infektiossa. Taudinkuvaan kuuluu hunajan värinen paksu rupinen karsta ja paikallinen lymfadeniitti. Toinen luomen harvinainen streptokokki-infektio on erysipelas, jossa punaisissa, turvonneissa luomissa on märkärakkuloita ja lisäksi yleisoireina vilunväristyksiä ja korkea kuume.

Angulaarinen blefarokonjunktiviitti
Aiheuttaja on diplobacillus, Moraxella lacunata, joka usein esiintyy kolonisaationa nenässä ja voi levitä silmään. Tautia tavataan yleensä vain aikuisilla. Blefariitti on molemminpuolinen ja siihen liittyy aina konjunktiviitti. Tavallisimmat oireet ovat kutina, kirvely ja kipu. Kipu liittyy silmien avaamiseen, koska tulehtuneiden silmäkulmien iho menee rikki ja muodostaa fissuuroita ja halkeamia. Tautiin voi liittyä epiteliaalinen keratiitti.

Herpesblefariitti
Yleisin luomen virustulehduksen syy on herpes simplex, joka aiheuttaa tavallisimmin yksipuolisen huomattavan luomiturvotuksen ja vesirakkulaisen ihottuman. Tulehdus voi olla luomen iholla, luomen reunassa tai kasvojen iholla. Se voi joskus levitä myös silmään. Atooppisesta ihottumasta ja blefariitista kärsivät potilaat ovat alttiita herpesinfektiolle.

Paikallishoitona on silmäluomeen asikloviirisilmävoide 4–5 kertaa päivässä viikon ajan. Joskus samanaikainen suun kautta otettava pitempiaikainen valasikloviirihoito nopeuttaa paranemista ja saattaa ehkäistä taudin uusimista (8).

Herpes zoster oftalmicus aiheuttaa toispuolisen ja huomattavasti hankalamman luomitulehduksen, johon voi liittyä myös keratoiriitti. Tautiin liittyy yleisoireita, kuten kuumetta, huonovointisuutta jne. Iäkkäillä potilailla kiusallinen postherpeettinen neuralgia on melko yleinen. Herpes zosterin hoitona heti ensioireiden ilmaantuessa aloitetaan systeeminen 10 päivän valasikloviirihoito.

Ontelosyylä
Harmittomampi, mutta kiusallinen luomen virusinfektio on paramyksoviruksen aiheuttama ontelosyylä, joka silmäluomen reunassa voi jäädä silmälääkäriltäkin huomaamatta. Se voi aiheuttaa kiusallisen ja pitkäaikaisen konjunktiviitin. Ontelosyylät ovat yleisiä lapsilla, ja niitä tavataan myös infektoituneiden lasten kanssa olevilla aikuisilla.

Hoitona on ontelosyylän tyhjentäminen tai vain pinnan rikkominen terävällä neulan kärjellä.

Tutkimukset
Yleislääkäritasoisena tutkimuksena otetaan luomen reunan bakteerinäyte. Jos luomen reuna on hyvin karstainen kannattaa ottaa myös sieninäyte. Rakkulaisessa tulehduksessa otetaan myös virusnäyte.

Silmälääkärin vastaanotolla silmämikroskooppitutkimus helpottaa silmäluomen reunan, sarveiskalvon ja sidekalvon tilan arviointia. Kyyneleritystä tukitaan mm. kyynelfilmin rikkoutumistestin (BUT, break up time) ja Schirmerin testin avulla.

BUT-testissä laitetaan fluoreseiiniliuskalla hieman väriä alaluomen sidekalvolle silmää ärsyttämättä. Potilas räpyttelee muutaman kerran ja sen jälkeen häntä pyydetään olemaan räpyttämättä ja mitataan kyynelfilmin rikkoutumiseen kulunut aika. Sinivalo helpottaa tutkimusta. Normaalisti aika on yli 10 sekuntia. Tutkimus edellyttää mikroskoopin käyttöä.

Schirmerin testissä ilman puudutusta tai puudutustipan jälkeen laitetaan alaluomen sidekalvolle Schimerin testiliuska silmää ärsyttämättä, käynnistetään sekuntikello ja pyydetään potilasta sulkemaan silmänsä viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen liuskan taitekohdasta alaspäin kostunut alue mitataan. Normaalisti liuska on kostunut yli 10 mm viiden minuutin aikana.

Luomen reunan tulehdukseen liittyy myös konjunktiviitti, jonka laatua ja astetta voidaan arvioida ylä- ja/tai alaluomen sidekalvolta otettavalla irtosolunäytteellä (9,10). Se voi paljastaa myös kuivasilmäisyyden ja eosinofiilisen, allergistyyppisen tulehduksen.

Hoito
Karstaisen tulehduksen paikallinen hoito
Luomen reunan tulehduksen syyt voivat olla erilaisia, mutta karstaisen tulehduksen paikallishoito tehdään syystä riippumatta samalla tavalla.

Silmäluomille laitetaan iltaisin lämpimällä vedellä kostutettu froteepyyhe viideksi minuutiksi. Sen jälkeen luomen reuna puhdistetaan silmäbooriveteen (joskus 1:5 tai 1:10 laimennettuun ketokonatsoli-shampoohon, Nizoral) kostutetulla pumpulitikulla. Sieto-ongelmissa voi käyttää keitettyä vettä. Jos luomesta otetussa sieninäytteessä on kasvanut Pityrosporum ovale -hiivasieni, puhdistukseen voidaan käyttää laimennettua (1:5–10) ketokonatsolishampoota. Lopuksi luomen reunaan laitetaan hydrokortisoniantibioottipitoista silmävoidetta. Käsittelyä jatketaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen ylläpitohoitona jatketaan paikallista luomen reunan lämpökäsittelyä ja puhdistusta joka toinen ilta tai pari kertaa viikossa. Ylläpitohoidon aikana luomen reunaan ei laiteta voidetta. Hoitoa jatketaan siten, että viikon ajan kerran kuukaudessa tehdään jokailtainen puhdistus ja luomen reunan voitelu.

Paikallishoitoa jatketaan ainakin puolen vuoden ajan. Usein lisävaivana olevaan kroonisen konjunktiviittiin ja kuivaan silmään käytetään tulehdusta lievittäviä säilyteaineettomia ei-steroidaalisia tulehdusta lievittäviä kostutustippoja (esim. kromoklikaattitipat). Tarvittaessa käytetään lisänä tavallisia kostutustippoja.

Vaikeammissa ja pitkäaikaisissa tulehduksissa 2–4 viikon tetrasykliinihoito nopeuttaa paranemista.

Ensimmäisellä kerralla potilaalle neuvotaan hoito kädestä pitäen ja lisäksi on hyvä antaa mukaan kirjallinen ohje. Ohjeita voi saada internetistä: www.optokari.fi. Noin kuukauden kuluttua kontrollissa katsotaan hoidon vaste ja varmistetaan, onko tieto mennyt perille.

Muut hoidot
Ruusufinnin hoidossa joudutaan paikallishoidon lisäksi aloittamaan suun kautta otettava tetrasykliiniryhmän lääkehoito, esim. doksisykliini 100 mg x 1, kuukauden ajan. Sen jälkeen 50 mg x 1 noin 3–4 kuukauteen asti. Isotretinoidia voidaan käyttää vaikeissa tapauksissa. Kasvojen ihottuma-alueille voidaan käyttää metronidatsolivoidetta (11). Uutena hoitona on kokeiltu pimekrolimuusivoidetta.

Silmäluomen paikallishoitoon on uutena vaihtoehtona kokeiltu takrolimuusivoidetta tai pimekrolimuusivoidetta hyvin tuloksin (kuva 5) (12). Seborroisessa blefariitissa voidaan paikallishoidon lisäksi antaa suun kautta otettavaa sienilääkettä 2-4 viikkoa. Potilasta voi neuvoa pesemään myös hilsehtivän päänahkansa luomen reunan hoitoon käytettävällä ketokonatsolishampoolla (13).

Luomen reunan tulehdus on melko yleinen mutta meillä huonosti tunnettu sairaus. Pahimmillaan, esim. kun on kyse ruusufinnistä, se voi heikentää näkökykyä. Heti hoidon alussa on syytä korostaa luomen reunan tulehduksen kroonisuutta ja motivoida potilas pitkäaikaiseen hoitoon. Paikallishoito on hoidon kulmakivi. Vaikeammissa tapauksissa siihen on syytä liittää tetrasykliinihoito, jolla on antibakteeristen ominaisuuksien lisäksi myös muita suotuisia vaikutuksia. Tavallinen luomen reunan tulehdus on mahdollista hoitaa yleislääkärin vastaanotolla. Vaikeammat, esim. ruusufinniin liittyvät tulehdukset kuuluvat silmä- ja ihotautilääkärin hoitoon.

Lue lisää

Tuossa äskettäin epäiltiin josko ilmalämpöpumpun käyttöönotto tuottaisi sitä, tätä ja tuota.

Rakkaalla serkullani (eläkkeellä muun sairauden takia jo parikymmentä vuotta) todettiin vast`ikään NENÄN ruusufinni ja aikaisemmin hänelle tuli vesinuhaa (johon antihistamiinilääkitys) ja silmäongelmia ILMALÄMPÖPUMPUN KÄYTTÖÖNOTON JÄLKEEN.

No tuollahan joku totesi, ettei tiedetä mitä terveysvaikutuksia saattaa seurata ilmalämpöpumpunkin käyttöönotosta ja alan olla samaa mieltä. Kyllähän se pölyä kierrättää. Jostain syystä hän pitää otsonointia päällä kaiken aikaa.

Pitääpä laittaa viestiä hänelle josko lämmittäisi RAKENTAMAANSA HIRSITALOA muutaman kuukauden muilla konstein kuin ilmalämpöpumpulla josko hänen oireensa lievenisivät.

Homeherkkä kirjoitti:

Tuossa äskettäin epäiltiin josko ilmalämpöpumpun käyttöönotto tuottaisi sitä, tätä ja tuota.

Rakkaalla serkullani (eläkkeellä muun sairauden takia jo parikymmentä vuotta) todettiin vast`ikään NENÄN ruusufinni ja aikaisemmin hänelle tuli vesinuhaa (johon antihistamiinilääkitys) ja silmäongelmia ILMALÄMPÖPUMPUN KÄYTTÖÖNOTON JÄLKEEN.

No tuollahan joku totesi, ettei tiedetä mitä terveysvaikutuksia saattaa seurata ilmalämpöpumpunkin käyttöönotosta ja alan olla samaa mieltä. Kyllähän se pölyä kierrättää. Jostain syystä hän pitää otsonointia päällä kaiken aikaa.

Pitääpä laittaa viestiä hänelle josko lämmittäisi RAKENTAMAANSA HIRSITALOA muutaman kuukauden muilla konstein kuin ilmalämpöpumpulla josko hänen oireensa lievenisivät.

Lue lisää

http://www.allergia.com/index.phtml?i=9&s=716


"Ilmanpuhdistimina myydään myös laitteita, jotka käytännössä eivät puhdista ilmaa juuri lainkaan. Lisäksi jotkut menetelmät ovat terveydelle haitallisia. Esimerkiksi otsoni ärsyttää silmien ja hengitysteiden limakalvoja ja suurina pitoisuuksina vahingoittaa hengitysteiden puolustus- ja puhdistusmekanismeja."