Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    sinä lähdit viereltäni

    Rakkaani muistolle. Sinä halusit lähteä, etkä ottanut minua mukaasi. minun on ikävä.
    Runo sinulle nuoruutemme ajoilta :

    Ei pure pakkanen rakkaan suuta
    ei aisti hän kipua marrasviiman
    ei kaipaa hän keväistä toukokuuta
    ei kutkaa hän riemuista kevätkiiman

    hän nukkuu hautuumaan lumen alla
    ja kalman kesteissä tarjotaan
    tuo lanne pöydällä notkuvalla
    tuo huuli kuoleman kuolaamanaan

    mätänee sulosilmä rakkaan rinta
    sormia armaan puristelee yö
    ja laho reisi kattaa tarjotinta
    himokkain silmin kuolema sen syö

    jään alla hyhmeinen itkee laine
    mutt armaan tuskat on iäks poissa
    tuo kallis katse – tuo kallis aine
    sulaa kuoleman suolistoissa

    Timo K. Mukka: Punaista (1966)
    51064
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    hieman asiaton.

    Äänestä

    Lohduttaako tuo oikeasti jotakin,jos niin hyvä sitten?

    Äänestä

    Rankkaa tekstiä. Ei sovi herkille.

    Äänestä

    Elämä on rankkaa, ei sovi herkille! Kuolema lienee rankkaa vain vielä eläville?

    Joka tapauksessa löysin tämän runon kuuklettamalla ja täytyy sanoa, että veti hiljaiseksi, pisti miettimään. Rakkaus ja kuolema - ne ovat tuossa niin erottamattomat niin kuin elämän ja kuolema ovat.

    Äänestä

    vAI IIN

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ja nyt häntä ei ole kirjoitti:

    Rakkaani muistolle. Sinä halusit lähteä, etkä ottanut minua mukaasi. minun on ikävä.
    Runo sinulle nuoruutemme ajoilta :

    Ei pure pakkanen rakkaan suuta
    ei aisti hän kipua marrasviiman
    ei kaipaa hän keväistä toukokuuta
    ei kutkaa hän riemuista kevätkiiman

    hän nukkuu hautuumaan lumen alla
    ja kalman kesteissä tarjotaan
    tuo lanne pöydällä notkuvalla
    tuo huuli kuoleman kuolaamanaan

    mätänee sulosilmä rakkaan rinta
    sormia armaan puristelee yö
    ja laho reisi kattaa tarjotinta
    himokkain silmin kuolema sen syö

    jään alla hyhmeinen itkee laine
    mutt armaan tuskat on iäks poissa
    tuo kallis katse – tuo kallis aine
    sulaa kuoleman suolistoissa

    Timo K. Mukka: Punaista (1966)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu