Otettiin kipsi pois jalasta. Nilkkani oli murtunut(pohjeluun ulkokehräs). Kipsi oli 6 vkoa, 2 ekaa ei varausta, sitten n. 30 kg varaus ja viimeinen vko kävelyä kipsillä ilman sauvoja.
Nyt kipsittä nilkka jäykkä eikä se tunnu ollenkaan omalta.En uskalla liikkua ilman sauvoja.
Kysymykseni:
Olisko kenelläkään päteviä kuntoutusohjeita. (Olisikohan kuntopyöräily/uiminen sopivan kevyttä?)
Kipsin jälkeinen
jalan kuntoutus?
16
5873
Vastaukset
- mitään erityista
Luulisinpa että jalkas ei tarvitse sen kummenpaa kuntoutusohjelmaa. Normaalia kävelyä vaan. Ja mitä muutenkin olet normaalisti sillä tehnyt.
- murtunutkin
Mulla sama murtuma. Kuntouta kävelemällä, kepit heti pois, ja varpailla seisontaa. Seka tietty paljon jalkaterän venytystä ja liikutusta eri suuntiin. Mulla liikkuessa aina ideaaliside, muuten ei pidä.
Jo 2 kk kipsin poistosta, murtumakohta ei kipeä, mutta en ole päässyt oikeastaan liikkumaan ollenkaan vielä normaalisti (nilkuttaen vain). Tutkittu ja kuvia otettu, nyt sain kortisonipiikin koska nilkkaan oli tullut tulehdus ja vettä. Kipeä siis jalkapöydän ja säären välistä. Nyt kortisoni on auttanut niin että pystyn kävelemään ontumatta!- alkuperäinen kysyjä
Huh siitä, että pitäis seistä varpailla :( Nyt olen jättänyt kepit pois aina välillä kotona, mutta en tahdo saada nilkkaan jalkaterään normaalia kävelyä, vaan jo ikään kuin varalta onnahdan. Ja nilkan jäykkyyden takia on kyllä pakkokin ontua. Jalkaterän venyttely onnistuu ylös ja alas, mutta sivuttain en uskalla, enkä minkäälaista kiertoa.
Ideaaliside taitaa olla hyvä ajatus. Päivällä kokeilin tukevaa kenkää. Se tuntui hyvältä, mutta ei aikaakaan, kun nilkka ja säären alkuosa oli turbo-turbo.
Sitten on vielä jonkinlainen henkinen kynnys lähteä liikenteeseen, kun olen lähes koko kipsiajan oleillut neljän seinän sisällä.
Viikon päästä pitäisi mennä työhön. Onnistuukohan se!?
Miten pitkällä sairauslomalla muut ovat olleet tällaisesta? - murtunutkin
alkuperäinen kysyjä kirjoitti:
Huh siitä, että pitäis seistä varpailla :( Nyt olen jättänyt kepit pois aina välillä kotona, mutta en tahdo saada nilkkaan jalkaterään normaalia kävelyä, vaan jo ikään kuin varalta onnahdan. Ja nilkan jäykkyyden takia on kyllä pakkokin ontua. Jalkaterän venyttely onnistuu ylös ja alas, mutta sivuttain en uskalla, enkä minkäälaista kiertoa.
Ideaaliside taitaa olla hyvä ajatus. Päivällä kokeilin tukevaa kenkää. Se tuntui hyvältä, mutta ei aikaakaan, kun nilkka ja säären alkuosa oli turbo-turbo.
Sitten on vielä jonkinlainen henkinen kynnys lähteä liikenteeseen, kun olen lähes koko kipsiajan oleillut neljän seinän sisällä.
Viikon päästä pitäisi mennä työhön. Onnistuukohan se!?
Miten pitkällä sairauslomalla muut ovat olleet tällaisesta?Mä olen nyt vasta voinut alkaa seistä varpailla (eli ylös, alas, ylös, alas), ja kipsin poistosta on sentäs jo 2 kk!! Mullakin alussa kävely kamalan huteraa, ideaaliside antaa tukea, myös henkisesti :) Kun kipsi otettiin pois mua ei kuunneltu kipujen osalta, ja nyt olen siis siinä tilanteessa että nilkka on tulehtunut ja siellä on vettä. Toivottavasti siis ei tarvii mennä tähystykseen ja menee kortisonipiikeillä ohi.
Mä olin se 6 vk saikulla, ja sit piti mennä töihin. Otin kuitenkin vielä viikon lomaa. Olisin saanut sitten saikkua koko loppuvuodeksikin (murtui 25.9.), mutta en voinut ottaa (olin jo tippunut muiden sairasteluiden vuoksi kelan päivärahoille ja halusin takaisin työelämään). Fiksuinta olisi ollut olla saikulla ja älytä pyytää niitä kortisonipiikkejä aiemmin. Mulla on koira joten pakko liikkua vaikka kuinka sattuisi, kipsinkin kanssa.
Koko ajan siis ottanut kipsin poiston jälkeen särky- ja tulehduskipulääkkeitä. Ja ainaostaan nyt kun sain kortisonipiikin alkaa helpottamaan.
Sun täytyy vain kovasti harjoitella sitä ontumatta kävelyä jos kovia kipuja ei ole. Mulla niin kovat kivut että 2 kk olen ontunut, nyt vajaa viikko lähes ontumatta (vasta!). Murtumakohta mulla ei ole kipeä (arka vain), vaan säären alkuosa ja etuosa nilkasta ovat ilemisesti jännittämisestä kipeytyneet.
Ja sivuttain olen jalkaa vasta nyt uskaltanut venytellä! Joten ei se sullakaan varmasti nopeasti etene; pikkuhiljaa ja varovaisesti treenaat.
Mutta ota saikkua niin paljon kun saat, pidä jalkaa paljon koholla ja treenaa sitä paljon mutta maltillisesti :) - se sama
murtunutkin kirjoitti:
Mä olen nyt vasta voinut alkaa seistä varpailla (eli ylös, alas, ylös, alas), ja kipsin poistosta on sentäs jo 2 kk!! Mullakin alussa kävely kamalan huteraa, ideaaliside antaa tukea, myös henkisesti :) Kun kipsi otettiin pois mua ei kuunneltu kipujen osalta, ja nyt olen siis siinä tilanteessa että nilkka on tulehtunut ja siellä on vettä. Toivottavasti siis ei tarvii mennä tähystykseen ja menee kortisonipiikeillä ohi.
Mä olin se 6 vk saikulla, ja sit piti mennä töihin. Otin kuitenkin vielä viikon lomaa. Olisin saanut sitten saikkua koko loppuvuodeksikin (murtui 25.9.), mutta en voinut ottaa (olin jo tippunut muiden sairasteluiden vuoksi kelan päivärahoille ja halusin takaisin työelämään). Fiksuinta olisi ollut olla saikulla ja älytä pyytää niitä kortisonipiikkejä aiemmin. Mulla on koira joten pakko liikkua vaikka kuinka sattuisi, kipsinkin kanssa.
Koko ajan siis ottanut kipsin poiston jälkeen särky- ja tulehduskipulääkkeitä. Ja ainaostaan nyt kun sain kortisonipiikin alkaa helpottamaan.
Sun täytyy vain kovasti harjoitella sitä ontumatta kävelyä jos kovia kipuja ei ole. Mulla niin kovat kivut että 2 kk olen ontunut, nyt vajaa viikko lähes ontumatta (vasta!). Murtumakohta mulla ei ole kipeä (arka vain), vaan säären alkuosa ja etuosa nilkasta ovat ilemisesti jännittämisestä kipeytyneet.
Ja sivuttain olen jalkaa vasta nyt uskaltanut venytellä! Joten ei se sullakaan varmasti nopeasti etene; pikkuhiljaa ja varovaisesti treenaat.
Mutta ota saikkua niin paljon kun saat, pidä jalkaa paljon koholla ja treenaa sitä paljon mutta maltillisesti :)Kummasti lohduttaa ja kannustaa, kun kuulee kohtalotoveria. Liekö sitä paljon puhuttua ´vertaistukea´ :))
Onneksi on lääkärin kontrolli vielä, ennen työhön paluuta. Nyt lukemani jälkeen kyllä kärtän lisää sairauslomaa, jos vähänkin siltä näyttää ja tuntuu. Vaikka tulot pienenee, niin toisaalta on pienentynyt menotkin, kun ei pääse mihinkään. Muuten kyllä menisin mielelläni työhön, on ikävä työkavereita ja arkipäiväistä elämänrytmiä.
Paljon tässä on ehtinyt funtsia näiden viikkojen aikana. Ehkä tällainen pakollinen pysähtyminen kesken kiireisen työn ja touhun on hyväksikin.
Ihan hirveästi en ole särkylääkkeitä syönyt. En muutenkaan niitä syö juuri ollenkaan. Alkuaikana kyllä Buranaa ja Panadolia, kun särki niin hel ... kovasti. Ja nyt sitten kipsin poiston jälkeen taas Panadolia, kun on taas säryt ja kivut palanneet.
Tänään oikein ajatuksen kanssa opettelin normaalia kävelyä. Jotta saisin siis sellaisen normaalin kävelyrytmin. (Eihän kukaan normaalisti ajattele, että nyt nostan jalan ylös, siirrän eteenpäin, lasken kantapään maahan ...) Rehellisesti sanoen, ei se sujunut :I Ja ilman keppejä en ontumatta etene :II
Tuossa treenaamisessa kyllä äkkiä huomaa, jos menee överiksi. Mutta noita jalkaterän ylös-alas ääriliikkeitä kyllä teen ihan kipurajalla. Toinen jalka vieressä mallina, mihin saakka sit joskus pitäis päästä. Jotenkin olen oppinut näinä aikoina kuuntelemaan omaa kehoa eri tavalla kuin ennen. Plussapuoli sekin. Ja tuo koholla pitokin tulee ihan itsestään. Istuessa automaattisesti ennenmmin tai myöhemmin nostan jalan tuolille tms, yöllä olen pitänyt korkeaa tyynyä koiven alla (joka tosin aina aamulla löytyy lattialta:)
Sekin hyvä puoli tässä on, että sitten taas kun on terve, sitä osaa arvostaa eritavalla (ainakin jonkun aikaa:))
Sulle hyvää vointia, terveyttä ja entistä parempaa vuotta! - murtunutkin
se sama kirjoitti:
Kummasti lohduttaa ja kannustaa, kun kuulee kohtalotoveria. Liekö sitä paljon puhuttua ´vertaistukea´ :))
Onneksi on lääkärin kontrolli vielä, ennen työhön paluuta. Nyt lukemani jälkeen kyllä kärtän lisää sairauslomaa, jos vähänkin siltä näyttää ja tuntuu. Vaikka tulot pienenee, niin toisaalta on pienentynyt menotkin, kun ei pääse mihinkään. Muuten kyllä menisin mielelläni työhön, on ikävä työkavereita ja arkipäiväistä elämänrytmiä.
Paljon tässä on ehtinyt funtsia näiden viikkojen aikana. Ehkä tällainen pakollinen pysähtyminen kesken kiireisen työn ja touhun on hyväksikin.
Ihan hirveästi en ole särkylääkkeitä syönyt. En muutenkaan niitä syö juuri ollenkaan. Alkuaikana kyllä Buranaa ja Panadolia, kun särki niin hel ... kovasti. Ja nyt sitten kipsin poiston jälkeen taas Panadolia, kun on taas säryt ja kivut palanneet.
Tänään oikein ajatuksen kanssa opettelin normaalia kävelyä. Jotta saisin siis sellaisen normaalin kävelyrytmin. (Eihän kukaan normaalisti ajattele, että nyt nostan jalan ylös, siirrän eteenpäin, lasken kantapään maahan ...) Rehellisesti sanoen, ei se sujunut :I Ja ilman keppejä en ontumatta etene :II
Tuossa treenaamisessa kyllä äkkiä huomaa, jos menee överiksi. Mutta noita jalkaterän ylös-alas ääriliikkeitä kyllä teen ihan kipurajalla. Toinen jalka vieressä mallina, mihin saakka sit joskus pitäis päästä. Jotenkin olen oppinut näinä aikoina kuuntelemaan omaa kehoa eri tavalla kuin ennen. Plussapuoli sekin. Ja tuo koholla pitokin tulee ihan itsestään. Istuessa automaattisesti ennenmmin tai myöhemmin nostan jalan tuolille tms, yöllä olen pitänyt korkeaa tyynyä koiven alla (joka tosin aina aamulla löytyy lattialta:)
Sekin hyvä puoli tässä on, että sitten taas kun on terve, sitä osaa arvostaa eritavalla (ainakin jonkun aikaa:))
Sulle hyvää vointia, terveyttä ja entistä parempaa vuotta!Kiitos!
Kyllä minäkin olisin tarvinnut vertaistukea kun huomasin ettei tuo nilkka paranekaan niin nopeasti kuin uskoin... seon ilmiesesti aivan normaalia näissä leikkaamattomissa murtumissa. Mutta tulehdus on kuitenkin ihan ylimääräinen riesa.
Itselläni istumatyö, mikä on sikäli huono homma etten pysty pitämään nyt jalkaa koholla työpäivien ajan. Eli turpoaa ja kipeytyy. Mutta jaksan uskoa että päivä päivältä se menee parempaan suuntaan...
Jos viitsisin,jäisin saikulle. Poissa töistä olen ollut lähes 1,5 vuotta, joten kynnys on korkea :(
Mulla oli kans murtuman alussa Burana ja Panadol, parin viikkoa. Sitten aloitin taas kun kipsi otettiin pois. Eli nyt olen ottanut yli 2 kk tulehduskipulääkkeitä (Naprometin) ja särkylääkettä (Panacod), vaihtelevasti, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Tuo oiken kävelyrytmin saaminen takas onkin haaste :) vaikka kuinka ajatuksella kävelee, niin kohta huomaa ontuvansa. Jos ottaisi särkylääkettä normaalia enemmän, ja vaan kävelisi (ettei koske), jos se kävelytapa sitten vaikka jäisi päälle vahingossa? ;-)
Mäkin nukuin kipsin kanssa 6 vk selälläni (joskus kyljelläni) suuri tyyny jalan alla. Nyt mulla on enää pikkuinen tyyny jonka asettelen tukemaan nilkkaa nukkumaan mennessä. Auttaa siihen että nilkka ns. asettuu rennosti. Aamulla tyyny tosiaan on jossain lattialla :)
Oikein hyvää toipumista sinulle! - se sama
murtunutkin kirjoitti:
Kiitos!
Kyllä minäkin olisin tarvinnut vertaistukea kun huomasin ettei tuo nilkka paranekaan niin nopeasti kuin uskoin... seon ilmiesesti aivan normaalia näissä leikkaamattomissa murtumissa. Mutta tulehdus on kuitenkin ihan ylimääräinen riesa.
Itselläni istumatyö, mikä on sikäli huono homma etten pysty pitämään nyt jalkaa koholla työpäivien ajan. Eli turpoaa ja kipeytyy. Mutta jaksan uskoa että päivä päivältä se menee parempaan suuntaan...
Jos viitsisin,jäisin saikulle. Poissa töistä olen ollut lähes 1,5 vuotta, joten kynnys on korkea :(
Mulla oli kans murtuman alussa Burana ja Panadol, parin viikkoa. Sitten aloitin taas kun kipsi otettiin pois. Eli nyt olen ottanut yli 2 kk tulehduskipulääkkeitä (Naprometin) ja särkylääkettä (Panacod), vaihtelevasti, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Tuo oiken kävelyrytmin saaminen takas onkin haaste :) vaikka kuinka ajatuksella kävelee, niin kohta huomaa ontuvansa. Jos ottaisi särkylääkettä normaalia enemmän, ja vaan kävelisi (ettei koske), jos se kävelytapa sitten vaikka jäisi päälle vahingossa? ;-)
Mäkin nukuin kipsin kanssa 6 vk selälläni (joskus kyljelläni) suuri tyyny jalan alla. Nyt mulla on enää pikkuinen tyyny jonka asettelen tukemaan nilkkaa nukkumaan mennessä. Auttaa siihen että nilkka ns. asettuu rennosti. Aamulla tyyny tosiaan on jossain lattialla :)
Oikein hyvää toipumista sinulle!Jalan rentoutuksesta tuli mieleen:olen nyt iltaisin nukkumaan mennessä (ja joskus päivälläkin) tietoisesti rentouttanut jalan ja nukkumaan mennessä koko kehon. Mielestäni se auttaa, kun nilkka jää "jännittyneeksi" kävelyn treenauksen jälkeen.
Otan hyvän asennon, intensiivisesti ajattelen koko kehon läpi kohta kohdalta. Esim. varpaat rentoutuvat, ne tuntuvat painavilta, jalkaterät rentoutuvat, ne tuntuvat painavilta, nilkat rentoutuvat, ne tuntuvat painavilta, verenkierto pelaa hyvin, jalat ovat lämpimät ja painavat, pohkeet rentoutuvat, ne tuntuvat painavilta ... niin etenen päälakeen saakka.
Siinä touhussa yleensä nukahdankin :)
- ...
täällä on kans yksi murtunut nilkka..tosin sisäkehräsluu murtunut.. monta viikkoa kipsi jalassa pitäisi vielä kenkata ja nyt on mietityttänyt, että kuinka tuo nilkan kondis on kipsin poiston jälkeen.. kuinka kauan kestää toipua? tarviikohan vielä sairauslomaa?
- se sama
Alussa minä en pystynyt ajattelemaan aikaa eteenpäin, kuin seuraavaan lääkärikontrolliin. Silloin oli joulut tulossa ja kaikki. Ja niin otti päähän. Ja ahdisti, suoraan sanoen. Ahdisti sekin, että ahdisti. Sitten luin jostain, että tuollaisessa tilanteessa on normaalia, että ahdistaa/masentaa. Se vähän helpotti, kun tajusin, että tässä on nyt trauma! Ja olisi epänormaalia olla kauhean positiivinen, saati edes neutraali fiilis.
Kun säryt hellitti, niin opettelin tekeen käsitöitä (lie parikymmentä vuotta, kun kovinkaan paljon oon tehnyt), luin paljon, kuuntelin radiota, surffasin netissä. Nukuin myös aika paljon.
Ja tärkeää on myös treenata varpaita, polvia pohjelihaksia sen rajoissa, mihin pystyy.
Kutinan vältin sillä, että en raapinut. Psyykkasin vaan kutinan vaikka toiseen jalkaan, jota sitten rapsuttelin. Yleensä onnistui aika hyvin. Jos sinne kipsin alle työntää jotain henkaria raapiakseen, niin iho menee rikki ja alkaa hilseillä ja kutina yltyy. En myöskään mennyt saunaan (olisi ehkä onnistunut muovikääreissä, lasikuitukipsin kanssa ilmeisesti on jopa luvallista saunoa), jotta ei jalka turhaan hikoilisi kipsin alla. Ja alkaisi kutista.
Noi keinot tepsi. Kun sain kipsin vihdoin vek, oli iho ehjä. Tosin sitten heti ekan pesun jälkeen nahka ns. kesi, mutta hyvän rasvauksen kera sitä oli ihan ilo nyppiä :)) Alussa jalka ei tuntunut yhtään omalta. Pestessä piti oikein tunnustella, että kyllä tämä on osa meikäläistä.
Päivä kerrallaan vaan katotaan, ja sairauslomaa, jos asiat vaatii. Koko elämän mittakaavassa tämä on kuitenkin lyhyt aika. Tsemppiä! Itselläni oli kipsi 6 viikkoa ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa sairauslomalla. Enemmänkin olisi tarjottu, mutta en enää jaksanut. Minulla repesi myös nivelside, joten jalan kuntoutuminen vei kauan aikaa. Otahan rennosti..kiirehtiminen ei auta mitään. Tsemppiä!
- lomaa
Arvauskeskussysteemistä tuskin saat lisää lomaa. 6 viikkoa kipsissä ja viikko kipsittä ja työhön!
- ...
salomaansaarni kirjoitti:
Itselläni oli kipsi 6 viikkoa ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa sairauslomalla. Enemmänkin olisi tarjottu, mutta en enää jaksanut. Minulla repesi myös nivelside, joten jalan kuntoutuminen vei kauan aikaa. Otahan rennosti..kiirehtiminen ei auta mitään. Tsemppiä!
tässä on nyt 3 vk:a oltu "kipsissä" ja toiset 3 vk edessä. huh..kyllä alkaa seinät kaatua päälle..on niin tylsää.. :( Lääkärin kanssa oli puhetta tuosta sairauslomasta, joka jatkuu todennäköisesti vielä kipsin poiston jälkeen ainakin viikon pari. No, ei kait tässä muu auta..täytyy lähtee jumppaamaan jalkaa! Puutuu..puutuu.. :/
- saman kokenut
... kirjoitti:
tässä on nyt 3 vk:a oltu "kipsissä" ja toiset 3 vk edessä. huh..kyllä alkaa seinät kaatua päälle..on niin tylsää.. :( Lääkärin kanssa oli puhetta tuosta sairauslomasta, joka jatkuu todennäköisesti vielä kipsin poiston jälkeen ainakin viikon pari. No, ei kait tässä muu auta..täytyy lähtee jumppaamaan jalkaa! Puutuu..puutuu.. :/
Hei ja pärjäämistä. Yritä keksiä jotain hyvää tosta ajasta ... kerrankin on aikaa pohtia asioita ja oppii iloitsemaan pienistäkin jutuista. Ja sitten vihdoin, kun siitä nilkkakahleesta pääsee eroon, sitä vastaa osaakin iloita pienistä (normaalielämän) asioista, mitä taas pystyy tekeen. Ja onneksi on netti, radio, musavempaimia, telkkari, pelejä, kirjoja, kavereita jne. Vaikkakin varsinkin alkuvaiheessa ei oikein jaksanut pitkään mitään, tuli meikäläisen ainakin nukuttua pitkiä aikoja. Kuka mitenkin, mutta tsemppiä sulle !
- Murtu nilkka tosi pahasti
2 vuotta sitten. Se laikattiin molemmin puolin.
Oli kipsissä 6 viikoo, jonka jälkeen en pystynyt käveleen kuin kepeillä n. 4 viikkoo. Sitten heitin toisen kepin pois jä känkkäsin taas n. 3 viikoo jonka jälkeen pystyin nilkuttamalla käveleen.
Hyvää harjoitusta mulla oli pyöräily ja iltasin yritin nousta varpaillani seisoon. Samoin että seisoin pydän edessä ja kyykistyin silleen että molempien jalkojen jalka pohjat oli laiitiassa kiinni. Myös selällään sängyssä pistin murtuneeseen jalkaan vapaitten taakse kuminauha jumppa nauhan ja vedin varpaitani nenääni kohti.
noitten jumppausten jälkeen maatalous kaupasta ostettua kylmä geeliä, joka oli fysiatrisen kuntoutuksen mukaan tehokkaampaa kun apteekin vastaava ja sänkyyn selälleen ja jalka kohoasentoon.
Nyt pystyy kahden vuoden jälkeen jo kävelen, mutta aina nilkka muistuttaa ettei siellä ole kaikki kohdallaan. - kantapää
6 viikkoa on vielä naurettavan lyhyt aika. Mulla murtui kantapää, ja jalka on kipsissä 12 viikkoa. Se jo tuntuu joltakin.
- kohtalotoveri
Mullakin murtui kantapää. Silti oli kipsi leikkauksen jälkeen vain kuusi viikkoa :) Nyt viikko kipsin poiston jälkeen on ihan turha haaveilla normaali kävelystä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1908627
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264788- 504248
- 623817
- 513226
- 503000
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262686- 432491
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.452359Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv382223