Pronssisoturi-kirja julkaistu netissä

VARTIOSTON VALA



Esilukija: ”Minä, yleisliittolaisen leniniläisen kommunistisen nuorisoliiton jäsen, käydessäni komsomol-pioneeriryhmän vartiopaikalle Tallinnan saksalaisista fasistimiehittäjistä vapauttamisen muistomerkin jalustalle, juhlallisesti lupaan säilyttää elämäni loppuun saakka neuvostokotimaamme ja kotikaupunkimme Tallinnan puolesta kaatuneiden pyhän muiston.”

Kaikki yhdessä: VANNON!

Esilukija: ”Vannon uskollisuutta punalipulle, neuvostokansan sankarillisuuden ja rohkeuden symbolille.”

Kaikki yhdessä: VANNON!

”Vannon pitäväni monikansallisen isänmaamme maineikkaiden puolustajien asetta tukevasti käsissäni.”

VANNON!

”En poistu vartiopaikaltani edes silloin, kun olen kuolemanvaarassa. Jos rikon valani, olkoon osani ankara rangaistus ja tovereitteni halveksunta.”

VANNON!

”Vannon juhlallisesti säilyttäväni ja jatkavani kommunistisen puolueen ja neuvostokansan maineikkaita perinteitä.”

VANNON!

”Olen aina valmis puolustamaan suurta kotimaatamme Komsomol-kirja sydämelläni.”

VANNON!

”Ahkeralla opiskelullani ja aktiivisella osallistumisellani yhteiskunnalliseen työhön toivon olevani oikeutettu tovereitteni suureen luottamukseen Komsomol-pioneerivartiopaikalla.”

VANNON!

VANNON!

VANNON!


Tallinnan kaupungin 1983 hyväksymä teksti.

ERKKO Juho Eljas, 1895–1965. Erkon sotien ja niiden jatkosotien alkuunpanija. Keksi myös Leningradin piirityksen. Motto: ”Unohda, että Venäjä on suurvalta.”



GANIN Dmitri Sergejevitš, 1987–2007. Virolaisten uusnatsien Tallinnan kapinan aikaan tappama venäläisen Intifadan marttyyri.



HELANEN Vilho Veikko Päiviö, 1899–1952. Kiihkeä suomalainen fasisti, joka halusi Suomen fyyreriksi. Työskenteli Tallinnan Gestapossa Viron natsimiehityksen aikaan. Motto: ”Ei kannata kertoa kaikkea, mitä täällä joutuu kuulemaan ja näkemään.”



LINNAS Karl, 1920–1987. Kuolemaantuomittu virolainen joukkomurhaaja. Tarton keskitysleirin entinen päällikkö. Motto: ”Teidät on tuomittu arvottomana rotuna kuolemaan.”



MERI Arnold Konstantinovitš, s. 1919. Neuvostoliiton Sankari. Viron hallituksen eniten pelkäämä henkilö. Motto: ”Viron historia ei ole vielä loppu.”



MERI Lennart-Georg, 1929–2006. Fennougrien epäjumala. Viron apartheid-hallinnon isä. Motto: ”Kolmas maailmansota on alkanut!”



PRONSSISOTURI, s. 1947. Patsas, joka koputtelee oviin. Motto: ”Ikuinen kunnia sankareille, jotka kaatuivat isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta”.



PUTIN Vladimir Vladimirovitš, s. 1952. Venäjän protestanttisen vallankumouksen päähenkilö. Toimii tilapäisesti pääministerinä. Motto: ”Kunnia voittajakansalle!”



ROSENBERG Alfred Ernst, 1893–1946. Tallinnassa syntynyt ja kasvanut Hitlerin hovifilosofi, herrakansateorian, holokaustin ja ”pohjoisen ulottuvuuden” keksijä.



RYTI Risto Heikki, 1889–1956. Suomalaisen kansallissosialismin marttyyri. Motto: ”Hitler on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen.”



SANDBERGER Martin Karl, s. 1911. Kuolemaantuomittu saksalainen joukkomurhaaja, Viron holokaustin toimeenpanija. Motto: ”Estland ist judenfrei.” (Viro on vapaa juutalaisista.)



TEINONEN Risto Mikael, s. 1960. Herrasmies ja kansallissosialisti. Marjamaan ristillä palkittu Viron kunniakansalainen. Motto: ”Virolaiset ja suomalaiset ovat yksi kansa, jolla on kaksi kieltä.”



VARES Johannes, 1890–1946. Viron laulavan kesävallankumouksen 1940 pääministeri. Originelli pärnulainen lääkäri ja kubistirunoilija. Motto: ”Koston hetki on koittanut!”



ZUROFF Efraim, s. 1948. Natsien metsästäjien päällikkö, Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja. Motto: ”Virolaisilla oli aktiivinen rooli natsien lopullisen ratkaisun

Huonosti meni kaupaksi... kovin huonosti.

Tästä Bekmanin pronssisoturi kirjasta en ole aikaisemmin kuullut. Voi olla hyväkin kirja. Sofin kirjasta tiedän että se käsittelee Eestin historiaa rehellisesti, ei enää niin paljoa kumarreta Venäjän suuntaan. Pakkohan meidän on olla Venäjän suuntaan riittävän nöyrä, tulee pian ultimaatumeita ja alkaa kuulua rajoilta telaketjuja.

Pronssimiehittäjä kirja, eli neuvosto-propaganda, ei kiinnosta paskan vertaa.....

Keskustelu pronssisoturin siirtämisestä on vellonut Virossa pitkään. Monien muiden neuvostoajan muistomerkkien tapaan pronssisoturia ei siirretty eikä tuhottu 1990-luvun alussa. Patsas oli tavallaan kauppatavaraa puolueiden käydessä kilpailua Viron venäläisväestön kannatuksista. Silloiset venäläispuolueet ovat menettäneet kannatuksensa.

Suurin osa venäläisistä kannattaa nyt keskustapuoluetta, mutta siitä ei ole varsinaisesti venäläisväestön edustajaksi. Venäläiset ovat käyneet suurina juhlapäivinä, ennen muuta 9. toukokuuta patsaalla muistelemassa ja kunnioittamassa kaatuneiden muistoa.
Miehittäjiä ja vapauttajia Viron ja Venäjän välisessä keskustelussa pronssisoturi heijastaa kahta erilaista historiakäsitystä.

Virolaisten mukaan neuvostojoukot tulivat Viroon iehittäjinä. Venäläisten mielestä ne taas olivat vapauttajia, jotka ajoivat pois saksalaiset miehittäjät. Kysymys on historian hallinnasta. Siinä keskustelussa poliitikot puolin ja toisin ovat ottaneet historian tulkitsijan roolin. Samalla historia on alkanut määrätä tulevaisuutta.

Viimeisin vaihe keskustelussa historian tulkinnasta alkoi kaksi vuotta sitten, kun Viron ja Venäjän välillä saatiin solmituksi rajasopimus. Se oli kiistanalainen kysymys ennen muuta Venäjän parlamentissa duumassa. Pitkään oli epäselvää, löytyisikö duumasta enemmistö rajasopimuksen ratifioinnin puolesta.

Yllätys rajasopimuksen ratifioinnin suhteen tuli kuitenkin Tallinnasta. Viron parlamentin riigikogun niukka enemmistö halusi ratifioinnin yhteyteen johdantolauseen, jossa todettiin Neuvostoliitto miehittäjäksi. Sellaiset lausekkeet ovat tavallisia länsimaisissa sopimuksissa, mutta Venäjän duumalle se oli liikaa. Mikään yllätys se ei virolaisille ollut, pikemmin odotettu reaktio.

Rajasopimus on edelleen ratifioimatta, eikä näköpiirissä ole ajankohtaa, jolloin se voitaisiin ottaa uudelleen esille. EU:sta Viro ei tässä asiassa ole saanut paljoakaan tukea.

Venäjän osuus askarruttaa.
Vuosi sitten 9.5. juhlien yhteydessä syntyi pronssisoturin patsaalla käsikähmää, kun muutamat virolaiset kansallismieliset nuoret tunkeutuivat väkijoukkoon Viron lippujen ja miehitystä kuvaavien piikkilankakerien kanssa. Ilmeisesti välttääkseen näiden tapahtumien uusiutumista Viron hallitus ryhtyi nyt toimiin patsaan siirtämiseksi pois kaupungin keskustasta. Se edellytti lain muutosta, kun paikalla on myös neuvostosotilaiden hautoja. Tämäkin laki säädettiin niukalla enemmistöllä.
Kun Tõnismäellä ryhdyttiin valmistelemaan pronssisoturin siirtotoimia, riistäytyi tilanne käsistä. Nyt venäläisnuoret kerääntyivät patsaan läheisyyteen osoittamaan mieltään. Tämäkään reaktio ei ollut yllätys. Viron venäläiset olivat sanoneet selvästi oman mielipiteensä patsaan siirtämisestä. Lisäksi mm. Tallinnassa valtaa pitävä keskustapuolue on vastustanut siirtoa.

Patsaan siirto ja siitä aiheutuva keskustelu on tietenkin ollut Viron sisäinen asia, Viron venäläisten ja virolaisten välinen kiista. Mutta jo ennen patsaan siirtoa oli keskusteluun osallistuttu myös Moskovasta. Äärimmäisissä poliittisen tahon puheenvuoroissa oli vaadittu mm. Andrus Ansipin hallituksen eroa. Virossa epäillään myös venäläisten organisoineen ja rahoittaneen mellakointia.

Vierailu epäonnistui
EU:n puheenjohtajamaan Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin välisessä puhelinkeskustelussa syntyi ajatus Venäjän duuman valtuuskunnan vierailusta Tallinnassa. Heillä on intressi rauhoittaa Itämeren alue, kun yhteisen kaasuputken rakentaminen alkaa. Vierailu oli yritys saattaa keskustelu asiallisemmalle pohjalle, kun äärimmäisenä vaihtoehtona Venäjältä esitettiin diplomaattisuhteiden katkaisemista.

Vierailu näyttää kuitenkin epäonnistuneen täysin. Pääsyynä siihen ovat ne delegaation jäsenten puheenvuorot, joissa on sekä Moskovassa että Tallinnassa vaadittu Viron hallituksen eroa.
Näin keskustelu pronssisoturista on siirtynyt Viron ja Venäjän väliseksi sanasodaksi, jota sävyttää venäläisnuorten edelleen jatkuva Viron Moskovan lähetystön piirittäminen. Tämän tilanteen ratkaisemiseksi on Viro pyytänyt EU:n tukea. Tätä kirjoitettaessa on vaikea nähdä, mihin kiista johtaa.

Historiallinen ja asenteellinen kuilu
Pienelle maalle riskit suhteiden kiristymisestä ovat suuremmat kuin suurvallalle. Virolla on pelissä kaksi asiaa. Ensimmäinen on maan sisäinen stabiliteetti ja Viron venäläisen väestön integroituminen yhteiskuntaan. Virallisesti ja mm. Euroopan Neuvostolle annettujen selvitysten mukaan Viro on onnistunut vähemmistön integroinnissa hyvin.

Kuilu väestöryhmien välillä ei olekaan näyttänyt pahalta, kun mm. työllisyystilanne on ollut kohtuullisen hyvä. Nyt paljastuu kuitenkin, ettei pelkkä viron kielen opettaminen venäläisille riitä yhteiskuntaan sopeutumisen perustaksi. Historiallinen ja asenteellinen kuilu on olemassa niin kauan kuin suhteet Venäjän kanssa ovat tulehtuneet.

Myöskään Virossa ei ole ollut täyttä yksimielisyyttä suhtautumisesta Venäjään. Poliittisella tasolla mm. entiset pääministerit Edgar Savisaar ja Tiit Vähi ovat vaatineet toisenlaista asennetaan suhteessa Venäjään. Monet tutkijat, erityisesti sosiologit ovat tarjonneet apuaan väestöryhmien väliseen keskusteluun.
Toinen riski on maan taloudellinen riippuvuus. Vaikka Viro olisi oikeassakin, on vaikea käsittää, että suhteiden naapuriin on annettu kiristyä neuvotellun rajasopimuksen ratifioinnin tai yhden muistomerkin paikan takia.

Viro on ulkomaisista investoinneista ja turismista riippuva maa. Ne ovat alueita, joihin epäselvyydet maan kansainvälisessä uskottavuudessa ensinnä vaikuttavat.
Pronssisotilaan malli oli urheilusankari, jota Neuvostoliitto ei tunnustanut Pronssisoturi pystytettiin Tallinnan Tõnismäelle vuonna 1947 alun perin Tallinnan vapauttajien kunniaksi.

Myöhemmin muistomerkistä tehtiin toisessa maailmansodassa kaatuneitten neuvostosotilaiden muistomerkki. Jo ennen pronssisoturia paikalla oli muistomerkki, jonka virolaiset räjäyttivät. Nykyään Tõnismäen rinteellä, kadun toisella puolella on myös Miehityksen museo.
Pronssisoturin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Enn Roos. Kerrotaan, että patsaan mallina oli painija Kristjan Palusalu, joka soti neuvostojoukoissa rangaistuksen uhalla.

Kristjan Palusalu on Viron huomattavimpia urheilusankareita. Hän voitti Berliinin olympiakisoissa raskaan sarjan painin kultamitalin sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Saavutus on ainutkertainen.
Neuvostomiehityksen alettua Palusalu kyyditettiin kesällä 1941 Arkangelin alueelle metsätöihin. Jäätyään pakoyrityksen johdosta kiinni hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin kuitenkin rintamapalvelukseksi, jota Palusalu suoritti Maaselän kannaksen korkeudella, Rukajärven suunnalla.

Heti tilaisuuden tullen hän antautui Suomeen. Suomen puolella hänet otti vangiksi sotamies Toivo Suuperko, jolle Palusalu huuteli, "älkää ampuko, täällä on Virun poikia. Suuperko ihmetteli, mitä ihmeen "pirun poikia".
Ensimmäisiä suomalaisia, joita Palusalu Suomen puolella kohtasi, oli rykmentin lääkäri Heikki Savolainen, niinikään kultamitalimies Berliinin olympiakisoista. Savolainen tunsi Palusalun hyvin. Palusalulle tarjottiin mahdollisuutta paeta Ruotsiin, mutta hän palasi perheensä luokse Viroon v. 1942.

Sodan jälkeen Palusalu oli ensin pari vuotta vangittuna Tallinnan Paterein vankilassa. Tuomiota ei kuitenkaan tullut, ehkä Palusalu oli liian suuri sankari. Hän vietti sen jälkeen hiljaista elämää entisellä kotitalollaan Keski-Virossa. Talo oli luovutettu urheiluseura Tallinnan Kalevin kurssikeskukseksi.
Kansallissankarina Palusalu oli Neuvosto-Virossa epähenkilö, jonka syntymäpäiväjuhliakaan ei voitu julkisesti viettää. Kun Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Pertti Paloheimo halusi Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen aikaan kutsua virolaiset olympiavoittajat vastaanotolle Tallinnaan, vetivät neuvostoviranomaiset kutsulistalta Palusalun nimen yli.

Tästä episodista on Pertti Paloheimo kertonut muistelmakirjassaan P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (WSOY 1997). Palusalusta kerrotaan myös Eero Marttisen kirjoittamassa Heikki Savolaisen elämänkerrassa Heikki Savolainen – voimistelun jättiläinen (WSOY 2006). Viime syksynä ilmestyi Virossa urheilutoimittaja Paavo Kivisen kirjoittama näyttävä juhlakirja Palusalusta.
Palusalu kuoli vuonna 1987.

Sitä ennen hän oli saanut kokea suuren hetken, kun hänet samana kesänä nostettiin kansan kunnioitettavaksi Tallinnan laululavalla. Uusi aika alkoi tehdä tuloaan. (JV)

Ulkoministeri Kanerva:
”Suomi ei pyri osapuoleksi”
VIERAILU. EU:n pitää ottaa Viron ja Venäjän välisessä kriisissä vankempi rooli, sanoo Suomen ulkoministeri Ilkka Kanerva, joka vieraili Tallinnassa viime keskiviikkona. Hän tapasi presidentti Toomas Hendrik Ilveksen, pääministeri Andrus Ansipin, ulkoministeri Urmas Paetin sekä parlamentin edustajia.

– Kriisi on haaste EU:lle, jonka pitäisi kyetä yhtenäiseen kantaan, sanoo Kanerva.
– Yksittäisten maiden näytökset eivät ole tavoiteltavia, vaan EU:n toimintakykyä pitäisi kyetä lisäämään. Myöskään Suomi ei pyri erilliseksi osapuoleksi asiassa, vaan välitämme tuntomme EU:n puheenjohtajamaalle Saksalle, sanoo ulkoministeri Kanerva.

Presidentti Tarja Halonen matkusti keskiviikkona Saksaan ja ulkoministeri Kanerva liittyi torstaina seurueeseen. Toisin kuin virolaiset esittävät, ei Kanervan mukaan Suomi kannata EU:n ja Venäjän huippukokouksen lykkäämistä.18.5. pidettävässä kokouksessa viimeistään EU voi nostaa Viron kysymyksen keskusteluun.

– Ainoastaan dialogi voi tässä asiassa johtaa eteenpäin, sanoo Kanerva.
Viron ja Venäjän välisessä kriisissä on nyt eri ulottuvuuksia. Patsaan siirtäminen katsotaan yleisesti Viron sisäiseksi asiaksi, joka koskettelee virolaisten ja Viron venäläisten suhteita. Siihen liittyvä historiantulkinta koskee jo maiden välisiä suhteita. Viron lähetystöön ja suurlähettilääseen Moskovassa kohdistuneet väkivaltaisuudet taas nostavat esiin kysymyksen diplomaattien toimintaedellytyksistä, jotka myös Venäjä on sitoutunut takaamaan. (JV)

http://painiliitto.net/verkkolehdet_07/SPL-03-2007/palusalu.php

http://hotanen.wordpress.com/2007/05/06/pronssisoturi-kristjan-palusalusta/

Vessapaperia saa halvemmallakin. Samaa sarjaa kun noi Otto Wille Kuusisen maineikkaat propagandakirjat...

Meilläkin olisi oma pronssipatsaamme EDELLYTTÄEN että olisimme antautuneet uskomaan Stalinin hyvyyteen kuten Viron Laidoer ja Päts tekivät. Miehet johtivat maansa hirmuhallitsijan syliin hyvässä uskossa Stalinin vilpittömyyteen.

http://www.histdoc.net/historia/NaSo1940-01-19.html

" Saksan Viron lähettilään keskustelu Venäjän ja Suomen konfliktista kenraali Laidonerin kanssa
- Kenraali selitti, että hän oli uleisesti saanut sen vaikutelman Stalinin lausunnoista, että tämä ei todellakaan pyrkinyt liittämään Suomea Neuvostoliiton valtioalueeseen. Enemmänkin näytti siltä, että hän, kuten Baltian maiden tapauksessakin, tyytyisi tiettyjen strategisten kohteiden hankintaan sekä Neuvostoliiton-Suomen suhteiden selkeytymiseen siten, että Suomi ei voisi astua Neuvostoliiton vihollisten puolelle. Hän nähtävästi piti tätä ratkaisua riittävänä ja Neuvostoliiton kokonaisintressejä tarkastellen edullisempana kuin liittämistä. Kuitenkin nyt on selvää, että kun Neuvostoliitto on alkanut, se tulee jatkamaan taistelua jopa yksinomaan arvovaltasyistä, se ei voi sallia suunnan muuttamista sen perusteella, että venäläiset joukot ovat kärsineet tappioita suomalaisille. Suomalaiset, ääritunteenomaisessa nojautumisessa skandinaavis-brittiläiseen suuntaan ovat pitkälti sokeutuneet tosiasiallisille realiteeteille ja puolestaan aliarvioineet venäläiset. Ensiksi luultiin, että viimeksimainitut eivät ole tosissaan; tämä osoittautui kuvitelmaksi. Sitten suomalaiset asetivat suuria toiveita Kansainliiton päätökseen Genèvessä, useiden maiden sympatiajulistuksiin, niiden etunenässä Englanti ja Ranska, ja satunnaiseen tukeen lahjojen, vapaaehtoisten ym. muodossa; nämä myös osoittautuivat kuvitelmiksi. Suomi ei tule saamaan mitään todellista apua muiden maiden sotajoukkojen muodossa huolimatta kaikista sympatian julistuksista, päinvastoin, se kuten Puolalle kävi, tullaan jättämään yksin. Ulkoministeri Tanner on samanaikaisesti tehnyt virheen pamauttamalla jälleen päähän äärimmäisen tunneherkkiä ja harmissaan olevia neuvostovenäläisiä poleemisilla sanakäänteillään, joten on epätodennäköistä, että tämä neuvostovenäläisten erityisesti inhoaman herran myötävaikutuksella saataisiin mitään yhteisymmärrystä aikaan. Kenraali ei pitänyt Kuusisen hallitusta minään todellisena esteenä, sillä hän uskoi, että Stalin hylkää Kuusisen epäröimättä, jos se johtaa venäläisille hyväksyttävältä näyttävään ratkaisuun, sillä Kuusinen esitti Stalinille vain keulakuvaa, ei mitään todellinen voimatekijää.