Mitä luterilainen messu oikeastaan on/on olevinaan?
1. Viihdettä
2. Opetusta
3. Terapiaa
4. ?
1. Viihdettä
2. Opetusta
3. Terapiaa
4. ?
Luterilainen messu
acimlainen
10474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luterilaisessa kirkossa messu ja Jumalanpalvelus ovat eri asioita.
Messuja on useammanlaisia (kuten Jumalanpalveluksiakin).
Mitä messua tarkoitat?
.. lähinnä sunnuntain päiväjumalanpalvelusta jossa on ehtoollinen mukana.
meinasin vastata mutta tuo TSS sanoi sen paremmin kuin olisin osannut...
Messu on Jumalan ja ihmisen kohtaamista ja vuorovaikutusta. Jla lähestyy meitä sanassaan ja sakramentissa, me käännymme hänen puoleensa rukouksessa, ylistyksessa, laulussa ja synnintunnustamisessa. Messu on Jumalan kansan juhla. Jumala palvelee meitä.
..noinhan sen pitäisi olla. Mutta kuinka paljon niissä on totuutta takana? Kuinka intiimiä, läheistä ja todellista se Jumalan kohtaaminen tavallisilla kirkonpenkissä istuvilla on?
Joskus minusta tuntuu siltä että koko touhu on pelkkää teatteria. On tehty kultturia siitä mikä pitäisi olla hengellistä.
Se riippuu ihan penkissä istujasta.
Liturgille ja saarnaspersoonalle se ei ole kulttuuria, ainakaan suuremmalle osalle. Mitä nyt noille kylliäisille.
Riippuu ihan henkilöstä.
Sinä kuulut ilmeisesti niihin jotka kuvittee olevansa parempia. Ja luulet että evl-kirkoissa käy vain yhdenlaisia ihmisiä. jos näin on niin molemmat ajatukset on mielestäni vähän kyseenalaisia.
liika hengellinen ylpeyskin voidaan myös ajatella olevan syntiä. Ihan vaan tälläisenä ajatuksena, jos haluat kokeilla erilaisia näkökulmia :)
..erilaisesta näkökulmasta. Kaikki on tervetullutta.
Luterilainen messu voi näyttää nykyihmisen silmissä teatterilta, koska se sisältää hyvin vanhoja elementtejä, jotka ovat periytyneet ajalta, jolloin vallitsi toisenlainen kulttuuri, ja ne ehkä siinä kulttuurissa olivat normaaleja malleja. Se sisältää myös joitain symbolisia juttuja. Ortodoksinen jumalanpalveluselämä sisältää vielä enemmän tällaisia vanhoja perinteitä ja vielä enemmän symboleja. Voidaan tietysti aina miettiä, mikä arvo milläkin on ja onko jollain tietyllä asialla enää säilyttämisen arvoa meidän aikanamme, mutta varmaan aina parempi olla varovainen muuttamaan, ja mieluummin säilyttää vanha. Varmaan pienempi vaara tehdä vahinkoa silloin. Ja toisaalta vanhat tavat luovat minusta myös yhteenkuuluvuuden tunnetta jo vuosisatoja sitten eläneiden uskovaisten kanssa.
Ja kauneus on katsojan silmissä. Jos ennakkoasenne luterilaista (tai muuta) messua kohtaan on negatiivinen, niin negatiivisena sen myös varmasti kokee...
Joskus koen ongelmaksi sen että kaikki tapahtuu sillä tavalla länsimaisella nopeudella ja tehokkuudella. Minusta kirkoissa on myös liikaa meteliä. Juuri ennen Jumalan palveluksen alkua henkilökunta ravaa kirkossa edestakaisin ja ehkä puhelee ja naureskelee keskenään kun taas itse kannattaisin sitä että kirkkohuone ainakin tunnin ennen tilaisuuden alkamista olisi ihan hiljainen. Silloin voisi paremmin keskittyä yksittäiseen rukoukseen. Papin pitäisi olla poissa näkyvistä kokonaan, sakastissa syvään rukoukseen keskittyneenä ja hoitamassa omia syntejään. Jotta olisi sitten ladattu PH:lla kun tulee messua pitämään.
Sitten tuo ehtoollisen jako.
Ainakaan Ruotsissa ei enää monissa kirkoissa polvistuta alttarin ympärille vaan ehtoollinen jaetaan nopeasti jonossa käytävällä tungeksiville ihmisille kuin liukuhihnalta. Usein vielä joku kuoro laulaa taustalla. Haluaisin että tähän käytettäisiin enemmän aikaa ja koko tapahtuma olisi enemmän meditatiivinen ja hiljainen. Annettaisiin Jumalan itsensä puhua. Nyt se tuntuu tekniseltä rutiinilta kun se suoritetaan edellä mainitulla tavalla. Tämähän on aivan eri kaliiberin tapahtuma kuin esim. joku Lucian vietto kunnallisessa päiväkodissa.