Dementikot tulevat kävelevinä, puhuvina ja elämänmyönteisinä sairaalan osastolle. Pian heidät onkin jo lääkitty liikkumattomiksi. Tämä on mielestäni selvä ihmisoikeusrikos.
Dementikkojen hoito on
ihmisoikeusrikos--.-
211973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos näin on jossain.
Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että dementiaa sairastavaa on vaikeaa lääkitä ilman sivuvaikutuksia. Ilman lääkitystä sairaus etenee hurjaa vauhtia, lääkityksen avulla sairauden eteneminen voidaan pysäyttää, mutta siinä tulee paljon sivuvaikutuksia. Kumpi on parempi kuolema, paleltua lumihankeen kun dementikko päättää lähteä hortoilemaan vai kuolla lämpimässä osastolla ihminen vierellä pitämässä kädestä kiinni.
Ei aina dementia etene "hurjaa vauhtia" ilman lääkitystäkään, näin oman äidin kohdalla.
Vaskulaarinen dementia kyseessä ja ei ole lääkitystä saanut ollenkaan, sairastanut yli 8v.
Joutunut olemaan eri sairauksien takia osastolla ja aina on ylilääkitystä, tokkurainen väsynyt ja jopa harhainen, kun voimakkaita särkylääkkeitä ja unilääkkeitä antavat.
Kotuoloissa vointi paranee, kun ei käytetä uni ym. voimakkaita särkylääkkeitä, eroa on kuin yöllä ja päivällä!
Onko osastolla aina joku kädestä pitelemässä? Tuskin!
No onkos kotona, tuskin? Ja mites ne omaiset jaksoivatkaan?
Meillä on se kädestä pitelijä kotona, kun olen omaishoitaja äidille ja tietenkin pidän välillä lomia tarpeen mukaan ja yritän pitää omaa kuntoa yllä, että jaksan paremmin hoitaa omaistani.
Onnekseni äidillä on minun lomien ajan hyvä hoitopaikka, jossa hän viihtyy hyvin ja minä voin lomailla huoletta!
Voi kun omaishoitajat ymmärtäis pitää näitä vapaitaan enempi, niin ei tulisi ikäviä väsymyksiä, olen yrittänyt tutuille om.hoitajille paasata vapaitten tärkeydestä, jotta itsekkin jaksaisivat paremmin, mutta monesti kuulee, että ei raaski jättää hoitoon ym. selityksiä.
Kyllä dementikko voi aivan hyvin olla tokkurainen, vaikka ei olisi edes lääkitty mitenkään. Ja monesti laitoshoidossa on yritettävä lääkitä kovin menevää potilasta jo turvallisuussyistä kun karkailevat. Omaiset ovat monesti niin ymmärtämättömiä, että päästävät ulos kun toinen sitä vaan hoksaa pyytää.TALVELLAKIN!!!!!
Omaiset ymmärtämättömiä?
Häh, onko dementoituneen pakko olla sisätiloissa?
Meillä ainakin ulkoillaan joka päivä, eikä ole missään tullut vastaan kieltoja etteikö saisi näin tehdä, ja TALVELLAKIN!!!!!!
Ja tokkuraisuudesta vielä, niin laitoksissa lääkitäänkin, olen huomannut sen, mutta siitä on vain haittaa, kaatumisia sattuu ja sitten voivotellaan mitenkä siinä nyt näin kävi, syynä vaan kova lääkitys, ei muuta!
vanhuksen laskemisesta ulkoilemaan YKSIN ja ilman valvontaa.
Onhan se hienoa jos voi viedä ulos, mutta meillä ainakin ovat jo niin huonoja että aina pitäs olla joku mukana, mutta tässä tulee kuvaan hoitajapula. Meillä on perushoitoa vaativia niin paljon, että jos ollaan ulkona niin joku jää hoidotta. Pukeminen jo yksistään vie aikaa ja yhtä ulkoilijaa kohti tarvitaan 1 hoitaja.
vierailevat läheistensä luona ja ulkoiluttavat, syöttävät ja pitävät seuraa. Hoitajien aika menee pääsääntöisesti perushoitoon ja osaston yleisiin vastuutehtäviin(näistä voit toki kysyä osastonhoitajalta). Vastuualueet ovat moninaiset ja niistä tingitään potilaitten perushoidon kustannuksella toki.
Joidenkin omaisten jatkuva negatiivinen suhtautuminen hoitajien syyllistämisen muodossa vie voimia henkilökunnalta. On ymmärrettää, että moni omainen kieltää sukulaisensa sairauden loppuun asti ja syyttää henkilökuntaa. Se kuuluu "prosessiin". Mutta omainen näkee vain läheisensä, ei kokonaisuutta. Eli koko osastoa ja vähäistä hlökuntamäärää.
Turha tästä jaaritella. Hoitajien arvostus tuskin koskaan muuttuu mihinkään, jaksettava on. Kun kutsumus käskee..
..Onkin seuraus jostain muusta sairauksesta, kuten aivoinfarkti tai aivoverenvuoto kun taas esim. frontaalidementia on erään välittäjäaineen puutos tai sen tuottamisen loppumisen seuraus, johon ei lääkkeet auta, mutta etenemistä voidaan hidastaa. Vaskulaarinen on usein vakaa jos ei tule uusia infarkteja.
Täytyy muistaa että dementia oireilee ja etenee kaikilla eri tavalla. Ei ole yhtä tiettyä hoitoa ja lääkettä dementiaan.
ei paranna dementiaa. Dementian eri muodot ovat aivosairauksia, joita ei voi pysäyttää - ainoastaan hidastaa nykyisin hoitomuodoin.
Miten omaisena hoidat dementian ja miten hoitajat sen tekevät - nimen omaan omaisen näkökulmasta!
P.s. En halua provoilla.
Dementiaa sairastanut tuttavapaappani joutui vanhainkotiin, kun hänen iäkäs vaimonsa ei enää pystynyt hoitamaan (vahtimaan 24 h vuorokaudessa) häntä kotona.
Kotona ja vielä alkuvaiheessa laitoksessakin pappa oli pirteä, käveli suht. reippaasti, söi itse, kävi itse vessassa jne.
Parin kuukauden rauhoittavien ym. lääkkeiden annon ja virikkeettömän osastollaolon jälkeen pappa alkoi kaatuilla, joutui vaippoihin, muuttui väsyneemmäksi ja sekavammaksi.
Alle vuodessa hän sitten menikin jo niin heikkoon kuntoon, että kuoli.
"Kotona ja vielä alkuvaiheessa laitoksessakin pappa oli pirteä, käveli suht. reippaasti, söi itse, kävi itse vessassa jne."
Jännää et paappa noin hyväkuntisena "pääsi" vanhainkotiin. Useissa paikoissa hän noin hyväkuntoisena ei olisi saanut vanhainkotipaikkaa, vaan kotihoidon turvin olisi yritetty kotihoitoa viimeiseen tappiin.
Olisi mielenkiintoista tietää, jos paapan tilanne oli hyvä, miksi häntä lääkittiin, kai siihen joku syy/oire oli. Ammattinsa osaava lääkäri ja hoitohenkilökunta on varmaan harkinnut, johtuuko kunnon romahtaminen sairaudesta, infektiiosta, järkytyksestä laitokseen joutumisesta vai lääkityksestä, jolloin lääkitys tulisi purkaa/vaihtaa.
Todellisuus vanhainkodeista ei enää vastaa pullantuoksuista vanhainkotia, jossa vanhukset keittelevät vierailleen kaffia ja pääsevät puhtain ja nätisti puettuina ulkoilemaan ja muisteluterapioihin. Laitoshoito on usein virikkeetöntä säilömistä, jossa ei ole mahdollisuuksia yksilölliseen virikkeelliseen hoitoon. Hoitajat nääs on niin helkutin isopalkkaista porukkaa, palkkamenoissa pitää säästää. Kaikki toiminta ohi perushoidon katsotaan ainakin julkisella sektorilla luxukseksi, jota ei kuulu tarjota vaan se kuuluu omaisille tai järjestöille. Henkilökunnalle kaavaillaan vielä bonuksi palkkaan hyvien säästöideoiden keksimisestä.
Ei se niin jännää ole, jos joku pääsee vanhainkotiin, vaikka oma kunto ei huonone. Meillä oli täsmälleen sama tilanne, eli kotona olosuhteet muuttuivat niin, että kukaan ei enää voinut ympäri vuorokauden dementikkoa vahtia ja hän jäi laitokseen. Kahdessa kuukaudessa kävi niin kuin papalle: oli kiiinni sidottuna ja tainnoksiin lääkittynä ilman mitään lääketieteellistä syytä.
Se vanhus koki kuitenkin "ihmeparantumisen", kun suku pieniä lapsenlapsia myöten kävi häntä kuntouttamassa, syöttämässä ja kävelyttämässä. Eikä kantelu liiasta lääkityksestä jäänyt myöskään tekemättä. Vanhus on tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa vielä tänäkin päivänä, ja alzheimerintauti on edennyt yllättävän hitaasti.
Yksilöllisestä ja virikkeellisestä hoidosta odottaisi vähintään vanhuksen puhuttelua hänen omalla tutulla nimellään, mutta sekin oli eräässä laitoksessa liikaa vaadittu, sillä "henkilökunnan mielestä tuntuu mukavammalta" ja "meillä on täällä toinenkin samanniminen" olivat vastaukset, kun ihmeteltiin vieraalla lempinimellä puhuttelua.
Kun suku käy pienimmästä suurimpaan, se tuo vanhukselle laatua elämään.Lisää yksilöllisyyttä vanhuksen hoitoon ja tunteen siiä että on tärkeä ja rakastettu, sitä ei laitoshoito varmastikaan tänä päivänä useinkaan tarjoa.
Kuitenkin vaikka itse vanhustyössä hoivatasolla olekaan, koen tuon hoitajien yleistävänhaukkumisen ja mustamaalaamisen erittäin ikävänä. Onneksi saamme potilailta ja omaisilta myös toisenlaista palauteta, se auttaa jaksamaan raskaassa työssä. Kaikki hoitajat eivät ole piruja ja hirviöitä, vaan suuri osa tekee työtään sydämmellä ja ammattitaidolla. Valitettavasti hoitajakaan ei pysty enempäänsä tekemään, jos vastuulla on paljon vanhuksia ja ohje on että priorosoikaa ja tehkää välttämättöin, minkäs voit.
Olisihan mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tämän kaltaisia tapauksia Suomen hoitolaitoksissa vielä tänä
päivänä ilmenee. Liittoutukaa hyvät ihmiset asian puolesta tai/ja pitäkää isoa mökää. Mustalista kaikkien nähtäville siitä, minne ei läheistään kannata hoitoon laittaa. Eihän ne salaisuuksia ole, ellette itse niitä sellaisina pidä.
Meillä on intervallijaksoja vanhainkodilla ja terv.keskuksen vuodeosastolla.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kokemukseni mukaan.
Vaikka on täyttä ja varmasti työtä kädet täynnä on hoitajat ystävällisiä ja auttavaisia, vuodesta toiseen.
Eikä lääkitystä muuteta, se on sama mikä kotonakin.
Nyt viikonloppuna pidin vapaata Lauantai-aamusta Sunnuntai-iltapäivään.
Mies otettiin vaikka ei todellakaan olisi sopinut enää yhtään ylimääräistä.
Hän sai oikein hyvän paikan huoneesta jossa ei ole työntekijöitä viikonloppuisin, ei siis ollut potilashuone.
Ovi oli auki ja sai kellon mitä soittaa jos hätä tulee.
Mies tykkäsi kun sai olla omissa oloissaan.
Olin n.10 vuotta äitini omaishoitaja, jona aikana äitini oli minun lomien aikaan intervalli jakson tk:n vanhusten puolella, usein äitini kunto laski tuona aikana huimasti ( viikossa )
Kotona käytin joka päivä kävelyllä pieniä matkoja, jo sen puute teki hallaa, mutta huomasin jo alkuun väsymystä äidissä kun hain hänet pois hoidosta ja kun rupesin kyselemään syytä alkuun ei sanottu mitään, mutta kun pyysin näyttämään lääkelistaa tuolta ajalta tuli ilmi, että oli annettu unilääkettä iltaisin, kun ei ollut nukkunut heti illasta?
Kotona äidilläni oli jossain vaiheessa tuota lääkettä, mutta huomasin kun äiti oli meillä yötä kerran, että hän kaikesta lääkkeestä huolimatta kävi yöllä vessassa ja miten huteraa liikkuminen oli lopetettiin lääkkeen antaminen, kaatumis riski olisi ollut suuri tokkuraisena!
Lääkäri poisti lääkkeen listalta.
Voin sanoa ihan varmana, että kyllä hoitajat antavat rauhoittavia lääkkeitä vanhuksille, jotta heillä olisi rauhallisempi yö hoitajana!
Nyt äiti on vaki paikalla tuossa samassa laitoksessa, ollut noin vuoden, äiti on välillä tosi väsynyt, hoitajat kuittaa asian nyt diabeteksen syyksi ( sokerit heittää)
Nyt olen seurannut, että äiti on aina pyörätuolissa istumassa ( käyn ruoka aikaan syöttämässä )
otan asian käsittelyyn miksi?
Aiotaanko äidistä tehdä nyt jalaton, ettei yksin menisi esim. vessaan.
Heti alkuun hoitajat VAATI hankkimaan lonkkahousuja 2 kpl turvallisuuden nimeen ( mikä on hyvä ratkaisu )
kalliit housut ostettiin, huomasin tänään, että noita housuja ei ollut jalassa, onko ollut koko pyörätuoliaikaan???
Tänään ei ollut mahdollisuutta jututtaa hoitajia, mutta huomenna menen johtavanhoitajan juttusille.
Laitoksessa kaikkia vanhuksia kohdellaan tasan yhtä huonosti riippumatta heidän elämäntaipaleestaan. Vanhaintalo on lääketieteellinen laitos ja psykologiassa vanhukset kuuluvat leimattujen luokkaan, eli heitä "pitää" tarkastella tietynlaiset suomut silmillä. He eivät ole enää vuorineuvoksia tai linnakundeja vaan pelkkiä vanhuksia. Mitä mieltä itse olisit vastaavassa tilanteessa?
Vanhus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa mukaista kohtelua ja uskoo ansaitsevansa sitä myös vanhana. Nyt se kaikki hieno ura, ansiot ja meriitit onkin heitetty roskakoriin pelkällä kädenheilautuksella. Äreydellä yritetään saada korjausta asiaan. Kun hän ei sitä vaatimuksestaan huolimatta laitoksessa saakaan hän tuntee lopulta toivottomuutta ja alkaa kuihtua pois. Huonomuistisuus pahentaa ja pitkittää tilannetta.
Vanhuuteen useimmiten liittyy sosiaalisen aseman lasku joka johtuu vanhuuden mukanaan tuomasta heikkoudesta. Sosiaalinen asema pitää aina ottaa, sitä ei koskaan anneta. Sosiaalitärähtänyt varsinkaan ei kovin helposti päästä vanhusta niskansa päälle.
Äreyttä pidetään vanhuksen omana ongelmana jota hoidetaan psyykelääkkein, mikä entisestään lisää syytä äreyteen. Raportin mukaan hoito ei ole hyvää, sanokoot tutkimukset mitä hyvänsä. Jos joidenkin mukaan hoidon heikkous on VAIN pelkkä sivuseikka niin mikä on sitten se pääasia? Vallankäyttökö?