Suomi maksoi 0,8 % bruttokansantuotteestaan kehitysapuun vuonna 1991. Nyt Suomi maksaa vähän yli 0,35 % mikä on mielestäni ok.
Vastustan kuitenkin kehitysavun nostamista nykyisessä tilanteessa joidenkin tahojen esittämään 0,8 %:in.
Jos kehitysapu nostettaisiin tähän 0,8 %:iin tämä merkitsee lisämaksua yli 500 miljoonan euron verran.
Jos summa jaetaan tavallisille veronmaksajille tasan, merkitsee se noin 125 euron lisäverorasitusta/vuosi.
Kuinka moni todella tahtoo maksaa tuon summan?
Julkisuudessa ei tuoda esiin sitä, että verorasitusta lisäämättä ei voida maksaa moista summaa. Niin ikään moinen summa vaatisi esim. terveydenhuollolta tms. paljon säästöjä, johon kuitenkaan ei olla valmiita.
Myöskään perustelut esim. urheilulle tms. annetuista varoista eivät käy, koska vastaavat yms. tuettavat saavat yleensäkin vain murto-osan tästä.
Loppukaneettina totean, että esitetty kehitysavun nostaminen 0,8 %:a eli sen nostaminen 500 miljoonalla eurolla olisi suuri lisäys koko yksityisen sektorin verokertymään (joka on tällä hetkellä yli 12 miljardia euroa).
Vastustan kuitenkin kehitysavun nostamista nykyisessä tilanteessa joidenkin tahojen esittämään 0,8 %:in.
Jos kehitysapu nostettaisiin tähän 0,8 %:iin tämä merkitsee lisämaksua yli 500 miljoonan euron verran.
Jos summa jaetaan tavallisille veronmaksajille tasan, merkitsee se noin 125 euron lisäverorasitusta/vuosi.
Kuinka moni todella tahtoo maksaa tuon summan?
Julkisuudessa ei tuoda esiin sitä, että verorasitusta lisäämättä ei voida maksaa moista summaa. Niin ikään moinen summa vaatisi esim. terveydenhuollolta tms. paljon säästöjä, johon kuitenkaan ei olla valmiita.
Myöskään perustelut esim. urheilulle tms. annetuista varoista eivät käy, koska vastaavat yms. tuettavat saavat yleensäkin vain murto-osan tästä.
Loppukaneettina totean, että esitetty kehitysavun nostaminen 0,8 %:a eli sen nostaminen 500 miljoonalla eurolla olisi suuri lisäys koko yksityisen sektorin verokertymään (joka on tällä hetkellä yli 12 miljardia euroa).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin mutta kehitysmaissa on niin paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Entä jos joutuisit päättämään kenen annat mieluummin kuolla nälkään kun et halua luopua rovostakaan? Sitä paitsi kehitysmaissa pienikin summa kykenee auttamaan paljon enemmän kuin Suomessa.
oikeille ihmisille. Silti heidän on pakko oppia toimimaan itsekseen joskus. Parasta olisi rakentaa maiden infrastruktuuri siten, että valtiot saisivat oman ruoantuotannon jne toimimaan. Valitettavasti tähän paikalliset diktaattorit eivät suostu, joten sotilaita tarvittaisiin. Sitten on taas USA "sortamassa" kaikkia aina, joten kyseisten diktaattorien annetaan mieluummin hillua vallassa, takavarikoimassa teollisuumaista tulevia tukia.
"Kehitys"apu on välittömästi lopetettava ja säästyneet varat on käytettävä Puolustusvoimien saattamiseksi NATO kuntoon.Puolustusmenojen osuus nostettava vähintään 2 % valtion menoista.
Koko Suomen nykyisen suuruinen kehitysapu tulisi kohdentaa niin ettei mihinkään köyhyydestä ja kurjuudesta kärsivään perheeseen syntyisi lisää nälkäänäkeviä. Pitämällä huoli nyt elävistä ja antamalla vain niiden lisääntyä jotka kykenevät jälkeläisensä elättämään maailma pelastuisi.
Nykyisen kaltainen kehitysapu on vain lisännyt kurjuutta maailmassa.
Muuten joko Afrikan valtaapitävät on haastettu mukaan keräykseen nälkäänäkevien hyväksi.
Kehitysmaiden kehittymistä haittaa eniten ns. "vapaa" kauppa, eivät diktaattorit. Eli se, että länsimaat suojaavat omia markkinoitaan tulleilla ja tukevat yrityksiään verorahoin, mutta kehitysmaat pakotetan asein ja pakottein tottelemaan markkinakuria.
vahinko, ettei niissä ole paljonkaan perää. Kerro nyt mulle, mitä kehitysmaiden tuotteita me emme osta siksi, että vastaavia eurooppalaisia tuotteita susitaan suojatulleilla. Ei juuri mitään. Kerro sitten, miten länsimaat asein pakottavat kehitysmaita tottelemaan markkinakuria. Ihme sanahelinää. Totuus on, että ns. "kehitysmaita" on kahdentyyppisiä: niitä jotka kehittyvät ja niitä jotka polkevat paikoillaan tai taantuvat. Viimeksi mainittuja vaivaavat lähinnä kultuurillinen itsekurin puute ja huono etiikka.