Tekikö usko/srk teistä ahdistuneita?
Ahdistiko jokin tietty asia teitä?
Kun jätit seurakunnan/ uskon, vapauduitko ahdistuksista?
Ahdistiko jokin tietty asia teitä?
Kun jätit seurakunnan/ uskon, vapauduitko ahdistuksista?
Uskontojen uhri/ seurakunnasta eronneet yms
kysymys teille
5583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun vuosia sitten jätin evLut kirkon, pääsin pois tekopyhyydestä ja näyttelemisestä. totuus ja elämänonni ja tarkoitus ja tehtävä löytyi mormonikirkosta, MAP- kirkosta. jumalan suuri pelastussuunnitelma on armollinen ja äärimmäisen oikeudenmukainen: usko ja oikeat teot johtavat pelastuksen.
MAP- kirkon piirissä ihmiset ovat onnellisempia kuin ketkään muut ihmiset, ja seesteisempiä ja åarempia ihmisiä. www-mormonit.fi.
vain addiktion toiseen, vielä typerämpään sellaiseen. Muuta tuollaisesta verbaaliulosteesta ei viitsi kommentoida.
Kun sammakkoa pidetään pikkuhiljaa kuumenevassa vedessä, ei se välttämättä ymmärrä hypätä siitä pois. Samoin koin itse vanhoillislestadiolaisuuden vaikutuksen, joskin ymmärsin/pystyin hyppäämään tuosta yhteisöstä. Toipuminen ahdistuksista, ym epämieluisista tuntemuksista on vienyt varsin pitkän ajan, eikä ole onnistunut ilman ammattiapua. Ehkä eniten ahdisti/vaurioitti se, että oma ajattelu ei juurikaan ollut sallittua. Myös omat tunteet ja tarpeet sai tuoda näkyviin varsin rajatusti.
Itse olen myös vainhoillislestadiolaisesta perheestä, ja koen äärimmäisen ahdistavaksi lahkon ilmapiirin. Ajatus jumalasta ei minua lainkaan ahdista, mutta se, ettei minun ole annettu olla oma itseni eikä ole ollut lupa kyseenalaistaa asioita tai ilmaista itseään haluamallaan tavalla, on aiheuttanut valtavaa vahinkoa psyykelleni. Pieneen ihmiseen lapsesta asti iskostettu helvetin pelko elää unettomina öinä edelleen, mutta olen onneksi ymmärtänyt, että lestadiolaisuuteen palaaminen ei sielulleni antaisi rauhaa. olen oikeastaan jopa sitä mieltä, että täytisi olla laitonta pyrkiä vaikuttamaan lapsen uskonkäsityksiin, sillä pieni lapsi ei ymmärrä ajatella kriittisesti, vaan uskoo että se, mitä vanhemmat sanovat on aina totta.
Itse usko Jumalaan ei saa ahdistuneeksi, mutta seurakunta, jossa puhutaan ylhäältä käsin uskosta ja sen ilmenemismuodoista päivätpääksytysten eikä se näy käytännössä mitenkään - se ahdistaa ja sen takia olenkin tehnyt pesäeron seurakuntiin.
Jumalaahan voi palvella kotonaankin, ei siihen
kuolleita seurakuntia tarvita.