Vahva hengellinen kokemus muutti elämäni ja osoitti minulle valintojeni seuraukset: elää rakkaudessa ja kirkkaudessa Jeesuksen opetuksen mukaan tai vaihtoehtoisesti kaukana Jumalasta lähellä pahuutta. Pyhän hengen opastamana minusta tuli uskovainen ja omien valintojeni ulottuvuuksista tietoisena käännyin katoliseen uskoon.
Suoraan sanottuna on makuasia mihin kristilliseen kirkkokuntaan kuuluu, mutta mielestäni katolisessa uskossa vastuu omista teoista on sille kuuluvassa asemassa. Kun pyhä henki on kunnolla koskettanut sydäntä, kristillisyydestä kinaaminen ja eripuraisuus tuntuvat irrelevanteilta, merkityksettömiltä. Tiedän kyllä, että valitettavan moni saa ravintonsa uskon tapakulttuurista, pikkuasioista ja niistä tavoitteista, jotka eivät ole lähellä Jumalan tahtoa, mutta aina on kuitenkin mahdollista parantaa. Todellinen usko on jokaiselle mahdollinen. Sen voi jokainen ottaa vastaan.
Olen ollut Henrikkiläinen noin vuoden verran. Suoraan sanottuna en osaa täydellisesti käyttäytyä messun aikana, mutta opin kaiken aikaa ja katselen muita. En ole pittaamaton katolisesta tapakulttuurista ja yritän parhaani, sillä kirkkotavat ovat kuin hyvät käytöstavat. Niillä saadaan hyvä mieli kanssaihmisille ja -uskoville. Kaiken kukkuraksi tiedän vähän raamatusta, ja yleensäkin voin sanoa, että paljon on oppimista.
Vaikka taidoiltani ja tiedoiltani olen vajaa, sydämeni on uskoa täynnä. Kun viimeksi rukoilin kirkossa vihamieheni puolesta, ja asiat alkoivatkin muuttua....no sanat eivät riitä
Olisi mukava löytää jokin viiteryhmä, jossa voisin jakaa uskon asiat muiden kanssa. En vain tiedä mikä minulle olisi sopiva ja karsastetaanko tälläistä hengellisen kokemuksen saanutta tuhlaajapoikaa. Jotenkin vain tuntuu, että usko on tehty jaettavaksi muiden uskovien kanssa.
Suoraan sanottuna on makuasia mihin kristilliseen kirkkokuntaan kuuluu, mutta mielestäni katolisessa uskossa vastuu omista teoista on sille kuuluvassa asemassa. Kun pyhä henki on kunnolla koskettanut sydäntä, kristillisyydestä kinaaminen ja eripuraisuus tuntuvat irrelevanteilta, merkityksettömiltä. Tiedän kyllä, että valitettavan moni saa ravintonsa uskon tapakulttuurista, pikkuasioista ja niistä tavoitteista, jotka eivät ole lähellä Jumalan tahtoa, mutta aina on kuitenkin mahdollista parantaa. Todellinen usko on jokaiselle mahdollinen. Sen voi jokainen ottaa vastaan.
Olen ollut Henrikkiläinen noin vuoden verran. Suoraan sanottuna en osaa täydellisesti käyttäytyä messun aikana, mutta opin kaiken aikaa ja katselen muita. En ole pittaamaton katolisesta tapakulttuurista ja yritän parhaani, sillä kirkkotavat ovat kuin hyvät käytöstavat. Niillä saadaan hyvä mieli kanssaihmisille ja -uskoville. Kaiken kukkuraksi tiedän vähän raamatusta, ja yleensäkin voin sanoa, että paljon on oppimista.
Vaikka taidoiltani ja tiedoiltani olen vajaa, sydämeni on uskoa täynnä. Kun viimeksi rukoilin kirkossa vihamieheni puolesta, ja asiat alkoivatkin muuttua....no sanat eivät riitä
Olisi mukava löytää jokin viiteryhmä, jossa voisin jakaa uskon asiat muiden kanssa. En vain tiedä mikä minulle olisi sopiva ja karsastetaanko tälläistä hengellisen kokemuksen saanutta tuhlaajapoikaa. Jotenkin vain tuntuu, että usko on tehty jaettavaksi muiden uskovien kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Suoraan sanottuna on makuasia mihin kristilliseen kirkkokuntaan kuuluu, mutta mielestäni katolisessa uskossa vastuu omista teoista on sille kuuluvassa asemassa."
Hiukan korjailen sanomisiani, kun alkoi vaivaamaan mitä kirjoitin
Mielestäni ei ole oikein, että on useita kristillisiä suuntauksia, joista yksi voidaan valita tarjottimelta oman maun mukaan. Kristilliset kirkot pitäisivät olla yhtä, mutta synti on hajaannuttanut kirkon eripuraiseksi. Eriarvoisuuteen pyrkiminen, vaikutusvallan halu, oma etu, ylpeys jne..... Jumalan tahto on yksi kirkko ja uskovien ykseys.
No, jotenkinhan sitä uskonnollisuutta täytyy harjoittaa, ja jotenkin ihmisten on järjestäydyttävä uskonnollista toimintaa varten. Kun tälläistä järjestäytymistä tehdään 2000 vuoden ajan eri puolilla maailmaa, muodostuu erilaista kristillistä tapakulttuuria. Nämä asiat ovat makuasioita, mutta kirkon hajaannus ei ole.
Aito usko sallii erilaista tapakulttuuria, mutta niinkuin on vain yksi Jumala, on vain yksi kirkko.
Hei Klaadi, ehdotan liittymistä Gloria-forumille
http://koti.kapsi.fi/gie/forum/index.php
On jonkin verran rauhallisempi paikka katolisuudesta keskustelemiseen kuin tämä.
Kyllahan uskon asiat sellaisia ovat, etta niista pitaa keskustella oikeilla foorumeilla. Erityisesti katolilaisuus herattaa voimakkaita mielipiteita, joista on turha alkaa kinaamaan tarkoituksenhakuisesti. Katolinen kirkko sinansa on ilmeisen tarkka uskon asioiden ilmaisemisesta.Toisaalta on hyva, etta kasitykset uskon asioista jalostuvat rauhassa ja laajalla foorumilla sanoisinko kollektiiviseksi totuudeksi, josta sitten pidetaan kiinni.
En sulje itseani taysin pois suomi24 foorumilta, mutta ymmarran kylla tosiasiat ehdotuksen takana. Kaikilla foorumeilla tavataan.
Klaadi
Tuohon ei voi sanoa, kuin aamen! Kirjoituksesi on virkistävintä, mitä pitkään aikaan olen täältä lukenut. Kiitos siitä.
Minusta on tosi hyvä muistaa, että kääntymys ja "uskoontulo" (anteeksi lainaus naapurin puolelta) ja "uskovana eläminen" eivät ole helluntailaisten monopoli, vaan uskon löytäminen, katumus ja elämä Kristuksessa ovat todellakin todellisia vanhoissa kirkoissa, kuten katolisessa kirkossa. Kiitos tästä muistutuksesta! Minua ilahduttaa lukea uskovista katolilaisista, jotka puhuvat omasta uskonkokemuksestaan vähättelemättä muita.
Luterilaisena ajattelen, että kirkkokunnalla ei todellakaan ole paljon väliä: yksi löytää kotinsa katolilaisuudesta, toinen körttiläisyydestä. Hyvä niin, kunhan usko uskontunnustusten Jumalaan on sama ja halu kulkea Kristuksen tietä Pyhän Hengen ohjauksessa todellinen.
Täällä käytävissä riidoissa masentavaa on se, että kaikki riippuu lähtöasetelmista. Ortodoksi on mielestään oikeassa, koska noudattaa ekumeenisten synodien päätöksiä mitään lisäämättä. Katolilainen taas uskoo paavin aseman raamatullisuuteen ja luterilainen ei luovu sola scripturasta sitten millään. Ja kyse on lopulta vain tulkinnasta ja mielipiteestä. Kristus on kuitenkin yksi. Kekusteluilla ei saavuteta yleensä mitään muuta kuin keskinäistä sättimistä. Siksi sinun kirjoituksesi oli täynnä valoa ja todistusta Kristuksesta.
Tuhlaajapoikia ollaan kaikki, mutta ei vaan kehdata sitä tunnustaa.
Siunausta sinulle!
Toinen tuhlaajapoika täällä, jolla on hyvin samanlaiset kokemukset ja tuntemukset. Oli mukavaa lukea kirjoitustasi, koska samaistuin siihen niin monissa kohdin.
Katolilaisuuteen kääntyneenä haluaisin minäkin jakaa kanssasi kokemuksiani. Täällä en sitä kuitenkaan halua tehdä herjaavien ja epäasiallisten kommenttien takia.
Jos löydät hyvin toimivan ja reaaliaikaisen foorumin, missä saamme rauhassa syventää kokemuksiamme ja tulla hartaammiksi ja paremmiksi katolilaisiksi, kerro siitä täällä. Tulen mielelläni mukaan sellaiselle palstalle.
Hyvää jatkoa sinulle.
Pax et bonum!
Englanninkielisiä foorumeja löytyy - esimerksiksi seuraavan alta löytyy monta.
www.egroups.com