Katsotaanpa kuva.
http://www.hattijahunen.com/kuvat/autot/lafayette.jpg
Sitten kysymys.
Mikä on auton valmistusmaa ja -ajankohta?
Lisätiedoista lisäpisteitä (esim. merkki, vuosimalli)...
--
http://www.hattijahunen.com/kuvat/autot/lafayette.jpg
Sitten kysymys.
Mikä on auton valmistusmaa ja -ajankohta?
Lisätiedoista lisäpisteitä (esim. merkki, vuosimalli)...
--
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olisiko joku 60-luvun Audi
NSU Ro80. Valmistusmaa L-Saksa ja -ajankohta 70-luvun alkupuolisko.
Hyvät sivut Hatti Jahusella, mutta miksi se näin helppoja kyselee?
Hier link http://www.nsu-ro80.de/
Se on NSU Ro80 vuodelta 1970. Muotoilultaan vieläkin lähes nykyaikainen :o)
Tehtävän PITI kyllä olla vaikea...
Mutta kun sattuu olemaan tietäjiä paikalla, niin vaikeakin tehtävä kyllä ratkaistaan :o)
Valitsin tuon NSU Ro80 muutamastakin syystä: se oli huikeasti aikaansa edellä niin tekniikaltaan kuin muotoilultaankin silloin aikoinaan 1960/70 lukujen taitteessa - pienillä pintasilauksilla auto sulautuisi täydellisesti 2000-luvun autokantaan!
Ja vaikka kauneudesta voidaan olla montaa eri mieltä, niin tämä auto on - IMHO - eräs kauneimmista ellei kaunein koskaan Saksan maalla valmistettu auto.
Onnea vaan ja kiitos osallistumisesta!
NSU:han oli tosiaan ulkönäöltään ihan eri vuosikymmeneltä. Jos hieman yksityiskohtia viilaisi, esim. kromipuskureiden asemesta nykymallin mukaiset ja muuta pientä, auto menisi melkein täydestä vieläkin. NSU:n omistajat kuulemma tervehtivät toisiaan osoittamalla pystyyn nostetuilla sormilla monesko moottori oli menossa. Wankelia ei osattu tiivistää riittävän hyvin ja kone kulahti nopeasti loppuun. Mutta hieno tekniikka ja kannattavuus eivät valitettavasti kulje käsi kädessä. Tästä toinen esimerkki on ranskalainen Panhard.
>Tästä toinen esimerkki on ranskalainen Panhard.
Tietäisitkös kertoa tuosta Panhardista enemmän!...
Panhard ansaitsisi kai oman pikku keskustelunsa. Merkkihän on maailman vanhimpia autonvalmistajia ja nimi elää vieläkin jousitusta tukevan Panhard-tangon muodossa muissa autoissa. Elin pikkupoikavaiheen 60-luvulla ja tekniikan miehenä isäni osti perheellemme rohkeasti Panhard PL17-auton. Hän kehui autoa kovin rohkeaksi teknisesti ja muistelen, että jälleenmyyntiarvoa sillä ei juurikaan ollut. Matkustaminen oli mielenkiintoista, koska bakeliitista tehty vinohammasratas pyöritti venttiilikoneistoa. Bakeliitista siksi, että se oli hiljaisempi kuin jokin muu materiaali. Muistan sen selkeästi, koska hampaiden irtoutuessa meno pysähtyi ja meillä taisi olla niitä aina varalla muutama. Tosin sen rattaan vaihtaminen edellytti moottorin puolittaista purkamista, mutta mitäpä sitä ei näppärä mies tekisi tien varressa. Auto oli selvästi hiljaisempi ajossa kuin kavereideni perheiden Ford Angliat, Folkkarit ja muut. Ja kuulemma erittäin hyvä ajettava ja jarrut olivat huippuhyvät jonkin patentin ansiosta. Itse koin ensimmäiset ajokokemukset mökkitiellä ko. autolla ja minustakin se oli hyvä ajettava :) Tämän meidän mallin PL17 jälkeiset mallit olivat erittäin hienon näköisiä autoja, kuten tuo NSU-kin. Aivan omalla vuosikymmenellään muotoilun puolesta ja täynnä teknisiä oivalluksia. Mutta ei se auta, jos valmistus ei ole kannattavaa. Panhard sulautui Citroeniin 60-luvun lopulla. Tässä hyvä linkki merkkiin http://www.sitronen.fi/omat/tigre.htm
Panhard pannahinen on jäänyt minunkin mieleeni...
Ajelin koulusta kotiin päin fillarilla, olisikohan vuosi ollut 1962? Sain aivan umpityperän päähänpiston: vedin lippalakin lipan alas niin että en nähnyt edessäni olevaa tietä enempää kuin parin metrin verran. Luulin homman olevan turvallista, kun pysyttäydyn aivan tien oikeassa reunassa, pientareen tuntumassa. Puolisen kilometriä menikin hienosti...
Tien reunaan pysäköidyn auton mahdollisuus ei edes käväissyt mielessäni. Yhtäkkiä edessäni kuitenkin näkyi auton takapuskuri, ja samassa rysähdin komeassa kaaressa ohjaustangon yli Dyna Panhardin tavaratilan kannen päälle!
En tohtinut jäädä tarkastelemaan "vastapuolen" mahdollisia vaurioita, vaan keräsin kiireen vilkkaa pyöräni jäännökset ja kiirehdin loppumatkan kotiin oikomaan vääntynyttä etuhaarukkaa! Lakin lippa on pysynyt tuon jälkeen paremmin ylhäällä.
oliko mahdollisesti Dynan konepelti pystyssä? Aikanaan teiden varsilla näkyi usein tien varteen jätettyjä autoja. Mistähän tuo sanonta "auto jätti tielle" on tullut? En tiedä yhtään tapausta, jossa auto olisi jättänyt kuskin tielle ja jatkanut itsekseen. Mutta monta sellaista tiedän, jossa kuski on jättänyt auton tien reunaan odottamaan korjausta. Pitäisi näille autoon liittyville muisteluille ihan meitä kypsempiä varten perustaa oma keskustelunsa.
Ei ollut konepelti pystyssä. Omistaja/kuski oli vain asioimassa tien sivussa olevassa talossa. Jostain syystä hän ei ollut ajanut pihaan vaan oli jättänyt Panhardinsa tien varteen. Olisikohan piha ollut liian täynnä? (Talossa asui yrittäjä, joka väkersi vanhoista kuorma-autonraadoista "vetäviä" traktorin peräkärryjä. Niille riitti tuohon aikaan kysyntää siellä päin Suomea.
Vielä pohjoisempana on muuan mies kuulemma joskus todennut: "Eipä oo lynksikelekka jättäny minua vielä kertaakaan tunturiin... vaan minäpä oon jättäny lynksikelekan tunturiin montakin kertaa!"
Isälläni oli 1956 uutena ostettu Pobeda. Se oli sitä länsiautojen tiukan tuontisäännöstelyn aikaa se. Muistan, kuinka muuan luottomekaanikko piti kutsua hiomaan venttiilit muutaman viikon välein. Pobedan sivuventtiilikone ei tykännyt kaasu pohjassa ajosta vähääkään, mutta isäni kaasujalkaan asti tämä tieto ei oikein mennyt. Kerran auto oli sitten totaalikieltäytynyt käynnistymästä jossain tosi kaukana "perukassa". Äijä oli lopulta lähtenyt sydämistyneenä taivaltamaan jalkaisin. Muutaman satametrisen jälkeen ajatus oli kirkastunut sen verran, että matka oli alkanut tuntua toivottoman pitkältä. Takaisin Pobedan luo – ja moottori laakista käyntiin! Siitä suorinta tietä kaupunkiin autoliikkeeseen, moottoria välillä sammuttamatta...
Kun tulin tuona päivänä koulusta kotiin, pihassamme seisoikin sitten komea De Soto Diplomat Custom. Ei nyt ihan uusinta mallia, vaan vuosikertaa 1954, jo taksissa muutaman vuoden palvellut peli. Mutta oli se kyyti sentään ihan toista luokkaa kuin Pobedalla!
Faija totesi aina piikkinokasta sekä Scandinaviasta, että hyviä autojahan ne olivat, piti vain ensin purkaa ja kasata ne uudestaan, silloin kulkivat :)
Ja jos sanoivat yya-sopimuksen irti, tarvitsi ainostaan huutaa pakoputkeen "finski tulee", niin jo syntyi vipinää hupatossuihin ( lue koneeseen ) :)
Kovin on tutunnäköinen peli, muistanpa nähneeni Suomessakin pari yksilöä. Yksi NSU Ro80 näkyi 1970-luvulla tiuhaan erään Helsingin Kruununhaassa lähellä Hakaniemen siltaa sijainneen aseliikkeen edustalla – lieneekö ollut liikkeen omistajan ajopeli?
Ro80:n Wankel-moottorilla ei ollut kovin kestävän maine. Yksi auto ehti käyttää elinkaarensa aikana loppuun useampiakin moottoreita.
NSU:lla oli muitakin mielenkiintoisia autoja. Yhtiö ehti kehittää muun muassa vekottimen, jota yrityskaupan jälkeen myytiin nimellä Volkswagen K70.
Tässäpä olisi linkki juttuun, jonka kuvassa näkyy K70:n edeltäjämalli NSU 110 (eikös vain muistutakin aika tavalla Bemarin 1960/70-lukujen vaihteen saippuarasiamalleja 1600-1502-2002 jne.?)
http://www.nsu-ig.de/p-post/technik/nsu110k70.htm
>Ro80:n Wankel-moottorilla ei ollut kovin kestävän maine.
>Yksi auto ehti käyttää elinkaarensa aikana loppuun useampiakin
>moottoreita.
Olen kuullut kerrottavan, että Ro80:n omistajilla oli ihan erityinen tapa tervehtiä toisiaan liikenteessä: kättä nostettaesssa näytettiin samalla sormin monesko moottori oli menossa...
:o)
Vietin kesällä 1968 muutaman viikon Bremenissä, Saksan pohjoisosissa. Isäntäperheeni kulkuväline oli MB 230, olisikohan ollut vuosikertaa 1967? Tyyppimerkinnän takaa löytyi tuohon aikaan 6-sylinterinen kone, 130 hv ja rapiat. Moottoritiellä mentiin leppoisasti 170-180 km/h mittarinopeuksia, mikä tuntui suomalaispojasta tietenkin ihan juhlavalta!
Mersumies oli ajopeliinsä ihan tyytyväinen, kuinkas muuten. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että Mercedes oli vasta toiseksi paras saksalaismerkki. Sen parhaan auton valmistajayhtiö vain oli kaatunut konkurssiin, jolloin valmistuskin oli loppunut.
Lievää kotiinpäinvetoa ehkä sikäli, että nuo tehtaat olivat olleet juuri Bremenissä. (Pohjois-Saksassa ei autotehtaita ole tänä päivänäkään ollenkaan niin tiheässä kuin etelämpänä).
Niin, se "paras saksalaisauto" oli kuulemma ollut
http://www.borgward.com/
>Niin, se "paras saksalaisauto" oli kuulemma ollut
>http://www.borgward.com/
Tuohan saattaisi pitää kutinsa :o)
Kovasti on kaunis auto.
Miten muuten Itä-Saksa tänään: onko siellä enää autotehtaita?
Borgward Isabellasta on sanottu "Du warst zu gut für diese Welt", "olit liian hyvä tähän maailmaan".
Meinaat entistä Itä-Saksaa. Juu, esim. Warren kotikaupungissa Eisenachissa on Opelin moderni tehdas ja muutkin on investoineet itään huikeita summia. Ainakin Opelin lisäksi mukana on BMW, VW ja Porsche. Kun aikanaan oli näkyvissä DDR:n loppu, tuli minulle kiire mennä autoilemaan sinne. Viimeiset fiilikset siitä kulttuurista! Olihan se erikoista kuljeskella siinä julmetussa kaksitahtisen käryssä hellepäivänä Dresdenissä ja siirtyillä Aatun aikanaan teettämiä betoniteitä kaupungista toiseen. Trabantin olisi saanut halvalla ja olisikin ollut hyvä sijoitus.