Mä muistan kun kävin riparin ja hetken aikaa olin ihan wow, mut sit tajusin, että en mä oikeesti usko jumalaan vaan ehkä enemmänkin siihen lähimmäisenrakkauteen. Sehän on upee asia ihan totta, mutta ei siihen mitään jumalaa tarvi.
No kuitenkin tuli sit riparin jälkeen puhetta isäukon kans noista uskonto jutuista ja tunustettiin molemmat oma epäuskomme. Isä oli jo tainnu siinä vaiheessa jo liittyä vapaa-ajattelijoihin ja siitä lähtikin sitten isän kans ihan uus pohdiskelu. On kiva jutella jollekin viisaalle ihmiselle aatteitaan ja saada vielä fiksu keskustelu aikaseks, ihan oikeen ihmisen kans!
Siitä on vuosia aikaa mutta edelleen naureskellaan isukin kans uskovaisille.. :D
No kuitenkin tuli sit riparin jälkeen puhetta isäukon kans noista uskonto jutuista ja tunustettiin molemmat oma epäuskomme. Isä oli jo tainnu siinä vaiheessa jo liittyä vapaa-ajattelijoihin ja siitä lähtikin sitten isän kans ihan uus pohdiskelu. On kiva jutella jollekin viisaalle ihmiselle aatteitaan ja saada vielä fiksu keskustelu aikaseks, ihan oikeen ihmisen kans!
Siitä on vuosia aikaa mutta edelleen naureskellaan isukin kans uskovaisille.. :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
nauru muuttuu itkuksi, niin vielä olisi armonaikaa kääntymiselle, teille molemmille.
Ateismi on reaktiivinen uskonto. Jos atet oikeasti uskoisivat Jumalan olemattomaksi, ei silloin olisi tuota niin pakottavaa tarvetta hakea huomiota. Useassa tapauksessa pilkkaaminen on selvästi yritystä herättää Jumalan huomio, "että edes joku kuulisi". Jumala huomaa kyllä herättelemättäkin. Ja saattaa reagoida vaikkapa ottamalla suojansa pois. Vaikea uskoa, että Jumala pitkämielisyydessään suojelee pilkkaajiaankin. Kun suoja onkin äkkiä poissa, jotkut ovat ymmärtäneet Jumalan merkityksen ja olemassaolon. Toiset eivät...
Miten saisin tämän inhottavan Jumalan suojan(?) pois niskoiltani? Auttaako rukous, voinko lähettää kirjallisen pyynnön vai miten tässä tulisi toimia?
On ikävää kuinka ateistina minulla menee asiat niin karmivan hyvin, ilman mitään tietoakaan Jumalan Vihasta ja muista hirveyksistä joita tuossa ateisteille lupailet.
..käy ihmeessä vessassa. Jos ei toimi, hae apteekista lääkkeet.
eiköhän tuo naureskelu ole yleistä, mutta kun se muuttuu itsetarkoitukseksi, ateismi saa aika hullunkurisia piirteitä ja ihmisen persoona muuttuu jotenkin ivalliseksi, eläen naurusta.
Kyse ei ole enää ihmiselle itsellekään miellyttävästä tunteesta, koska epävarmuus kalvaa
jokatapauksessa. Parempi psyä coolina
vauvakasteen syytä taas tämäkin...
et sä kuule tyttö uskois lähimmäisenrakkauteen ellei sua olis lapsena kastettu Jeesuksen nimeen...
revi siitä.
minut ja kaverini kastettiin, mutta mitenkään muuten i oltu tekemisissä jeesuksen kanssa. Silti meille tuli lähimmäisen rakkaus kyky.
Kaverini tosin menetti tämän kyvyn myöhemmin. Hänen isänsä kuoltuaan hän muutti toiselle paikkakunnalle, jossa kristityttyjen lapset kiusavivat häntä jatkuvasti. Yhdessä vuodessa nämä lapset muuttivat iloisen, kohteliaan ja luottavaisen pojan, synkäksi, tylyksi ja niin epäluuloiseksi ettei hän luottanut pätkän vertaa edes vanhoihin kavereihinsa.
Siinä näimme kavereittemme kanssa kristittyjen "lähimmäisen rakkautta"
Ja mikä oli syy tähän kiusaamiseen? Hänen höröttävät korvansa ja hieman hänen isänsä kuolema.
Jeesus.
mikä naurun röhötys oli areenella kun keisari määräsi leijonat
areenalle repimään kristityt kappaleiksi.
ja yhden areenan suunnittelija sanoi että minäkin olen kristitty ja keisari siihen: heittäkää leijonille.
mutta oliko yleisön nauru aitoa, vai jos ei nauranut, onko itse leijonien hampaissa.
joka viimeksi nauraa.....
Sirkushuvit jatkuivat ja jatkoivat kasvamistaan senkin jälkeen kun Roomasta oli tullut kristitty valtio. Leijonille riitti ruokaa aina kunnes Länsi-Rooma romahti.