Keneenköhän seuraava pohdinta parhaiten sopii?
"Hyökkäämisen lähtökohta on tuomitseminen. Me hyökkäämme vain sitä kohti minkä olemme tuominneet hyökkäämisen arvoiseksi. Jos hyökkäämme toista ihmistä kohti, olemme tuominneet hänet ja ottaneet aseman joka ei kuulu meille. Jos käytämme hyökkäysenergiaa itseämme vastaan, olemme tuominneet itsemme ja ottaneet aseman joka ei kuulu meille. Jos käytämme hyökkäysenergiaa todellisuutta vastaan, olemme tuominneet todellisuuden. Mutta jokin voidaan tuomita vain vertailukohtaa vastaan. Jos tuomitsemme todellisuuden, vertailukohtamme on silloin todellisuuden ulkopuolella. Silloin hyökkäämme todellisuutta vastaan siksi, että jokin siinä on erilaista kuin ajatuksemme."
"Todellisuus vain on, ja mikä ei ole osa sitä, ei ole olemassa. Se, että me uskomme johonkin joka ei ole olemassa, on myös osa todellisuutta, sillä uskomuksemme ovat olemassa vaikka niiden kohteet eivät olisikaan. Meillä on vapaus uskoa mitä haluamme ja toimia sen mukaan, mutta todellisuus ei siitä muutu. Uskomuksillamme ei ole mitään vaikutusta siihen, minkälainen todellisuus on, ja meidän on turha syyttää todellisuutta jos sen ja uskomustemme välillä on ristiriita. Me voimme keksiä monenlaisia syy-seuraussuhteita, mutta jos ne eivät ole todellisuutta, ne eivät toimi. Me voimme myös kieltäytyä uskomasta joihinkin syy-seuraussuhteisiin, mutta ne eivät sillä poistu."
"Todellisuutta vastaan ei voi lopulta hyökätä, sillä sitä ei voi puolustaa. On vain yksi todellisuus, ja muu on illuusiota. Illuusioiden luonteeseen kuuluu, että ne eivät ole olemassa, vaikka ne voivat tuntua hyvin todellisilta. Jos me yrittäisimme puolustaa todellisuutta, puolustaisimme sitä illuusioita vastaan, eli olematonta vastaan. Ei ole mitään puolustettavaa - sen sijaan on vain hajotettava illuusio. Hyökkäysenergia ilmentää halua pitää illuusiomme, sillä niitä pitää puolustaa, jotta ne pysyisivät koossa. Todellisuus uhkaa niitä koko ajan. Yleinen sanonta jonkin raskaan kokemuksen jälkeen on "se oli kuin pahaa unta". Itse asiassa se oli valveilla olemista. Todellisuus tuli hetkeksi läpi illuusioistamme."
Jep, myönnän että teksti oli copy-paste. Mutta mielestäni se saattaa herättää ajatuksia, toivottavasti jopa keskustelua!
"Hyökkäämisen lähtökohta on tuomitseminen. Me hyökkäämme vain sitä kohti minkä olemme tuominneet hyökkäämisen arvoiseksi. Jos hyökkäämme toista ihmistä kohti, olemme tuominneet hänet ja ottaneet aseman joka ei kuulu meille. Jos käytämme hyökkäysenergiaa itseämme vastaan, olemme tuominneet itsemme ja ottaneet aseman joka ei kuulu meille. Jos käytämme hyökkäysenergiaa todellisuutta vastaan, olemme tuominneet todellisuuden. Mutta jokin voidaan tuomita vain vertailukohtaa vastaan. Jos tuomitsemme todellisuuden, vertailukohtamme on silloin todellisuuden ulkopuolella. Silloin hyökkäämme todellisuutta vastaan siksi, että jokin siinä on erilaista kuin ajatuksemme."
"Todellisuus vain on, ja mikä ei ole osa sitä, ei ole olemassa. Se, että me uskomme johonkin joka ei ole olemassa, on myös osa todellisuutta, sillä uskomuksemme ovat olemassa vaikka niiden kohteet eivät olisikaan. Meillä on vapaus uskoa mitä haluamme ja toimia sen mukaan, mutta todellisuus ei siitä muutu. Uskomuksillamme ei ole mitään vaikutusta siihen, minkälainen todellisuus on, ja meidän on turha syyttää todellisuutta jos sen ja uskomustemme välillä on ristiriita. Me voimme keksiä monenlaisia syy-seuraussuhteita, mutta jos ne eivät ole todellisuutta, ne eivät toimi. Me voimme myös kieltäytyä uskomasta joihinkin syy-seuraussuhteisiin, mutta ne eivät sillä poistu."
"Todellisuutta vastaan ei voi lopulta hyökätä, sillä sitä ei voi puolustaa. On vain yksi todellisuus, ja muu on illuusiota. Illuusioiden luonteeseen kuuluu, että ne eivät ole olemassa, vaikka ne voivat tuntua hyvin todellisilta. Jos me yrittäisimme puolustaa todellisuutta, puolustaisimme sitä illuusioita vastaan, eli olematonta vastaan. Ei ole mitään puolustettavaa - sen sijaan on vain hajotettava illuusio. Hyökkäysenergia ilmentää halua pitää illuusiomme, sillä niitä pitää puolustaa, jotta ne pysyisivät koossa. Todellisuus uhkaa niitä koko ajan. Yleinen sanonta jonkin raskaan kokemuksen jälkeen on "se oli kuin pahaa unta". Itse asiassa se oli valveilla olemista. Todellisuus tuli hetkeksi läpi illuusioistamme."
Jep, myönnän että teksti oli copy-paste. Mutta mielestäni se saattaa herättää ajatuksia, toivottavasti jopa keskustelua!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.