Haluan aloittaa uuden, seuraavanlaisen aihueen eli ns. tietopankista. tätä samaa perusperiaatetta kuin esim. tämä nettimme, ja sen toiminta. Kuin ollen kantapankki vain, jonne kaikki se tieto jäsentyy, ja sieltä löydettävissä talletuksemme sitten. Osaisikohan joku taho kertoa tähän tätä tieteen näkökantaakin sitten käyttäen tieteen termejä.... eli kuinka tämä kaikki onkaan mahdollista.... nämä aaltomme vain, ja kuinka se kaikki jäsentyy taivaitamme pitkin bitteinä jonnekin yhteiseen kansioomme sitten.
Eli tätä tieteen näkökantaa ja terminologiaakin sitten tähän josko saisi, tai muuten vaan pähkäillä moista... nämä lainalaisuutemmekin jälleen. Se tietopankki, josta mekin tässäkin elämässämme sen kaiken saamme, ja ammennamme....
Luommeko siis vain jo luodussa? Jo olemassa olevassa, jo olemassa olevaakin. Kuin jälleenluoden vain. Ja mitä onkaan muisti..... pankki..... jos muistiakin on niinkin erilaista jo; kuinka kaikki tallennettuja jo soluihimmekin. Aivan jokaiseenkin, mistä nekään muuten tietäisivät kuinka toimia, no joo.... :))
Sellaista alkajaisiksi.
Luonkohan minä tässä nyt jotakin; ja mitähän se mahtaisi ollakaan. Hiljaisuuttako vai puheliaisuutta kenties?
Toivottavasti joku uskaltaa vastata.... ja ottaa kantaa. Terminologia jo sinällään kiinnostaa kovin, ei ole itselläni tietämystä tieteen saralta tästä tämänkään aiheen terminologiasta sen kummemmin, ja itseänikin valaisten olisi kivaa saada tyhjentäväkin vastaus :)). Kuinka siis esim. netti toimii?
Eli tätä tieteen näkökantaa ja terminologiaakin sitten tähän josko saisi, tai muuten vaan pähkäillä moista... nämä lainalaisuutemmekin jälleen. Se tietopankki, josta mekin tässäkin elämässämme sen kaiken saamme, ja ammennamme....
Luommeko siis vain jo luodussa? Jo olemassa olevassa, jo olemassa olevaakin. Kuin jälleenluoden vain. Ja mitä onkaan muisti..... pankki..... jos muistiakin on niinkin erilaista jo; kuinka kaikki tallennettuja jo soluihimmekin. Aivan jokaiseenkin, mistä nekään muuten tietäisivät kuinka toimia, no joo.... :))
Sellaista alkajaisiksi.
Luonkohan minä tässä nyt jotakin; ja mitähän se mahtaisi ollakaan. Hiljaisuuttako vai puheliaisuutta kenties?
Toivottavasti joku uskaltaa vastata.... ja ottaa kantaa. Terminologia jo sinällään kiinnostaa kovin, ei ole itselläni tietämystä tieteen saralta tästä tämänkään aiheen terminologiasta sen kummemmin, ja itseänikin valaisten olisi kivaa saada tyhjentäväkin vastaus :)). Kuinka siis esim. netti toimii?
Vastaukset 28
Vanhimmat
//Luommeko siis vain jo luodussa? Jo olemassa olevassa, jo olemassa olevaakin. Kuin jälleenluoden vain. Ja mitä onkaan muisti..... pankki..... jos muistiakin on niinkin erilaista jo; kuinka kaikki tallennettuja jo soluihimmekin. Aivan jokaiseenkin, mistä nekään muuten tietäisivät kuinka toimia, no joo.... :))//
- Tietellisesti voisi todeta jotta saunassa, lauteilla sen hiljaisessa ja miellyttävässä rentouden, että tyytyväisyyden'hetkessä, lepää jotain samankaltaista[intensiivisyys eroja] luomattomuutta kuin syvässä meditaatiossa, jossa kaikki on Yhtä.
Ajatus on teko, Ensimmäisen Ajatuksen jatkumossa ollaan, ajatus-höykytyksessä,tähti-turbulenssissa, johon tarjotaan armoa, eli laventumisen armo-lahjaa, me vain pidämme sitkeästi kiinni; "Ajattelen siis olen"- asenteestamme ja siksi Ykseys karkaa ja loittonee meistä.
Niin, heti kun suumme avaamme, ajatuksen ilmoille laitamme olemmekin jo kaksinaisuuden lainalaisuudessa, näinkö siis... vain hiljaisuudessa voimme kuulla sen kaiken, olemalla yhtä.Kaksinaisuus erittelee.... ja sanamme ovat aina kaksinaisia, vaikkakin niidenkin tukien sitä kaikkea muuta ympärillämme olevaa muotoa tai kenties muodotontakin jo. Ainetta, energiaa. Mitä tarkoittaakaan aineeton silloinkaan? Kun ei missään:kin on jo se kaikki, sitäkö?
Kun oleminenkin on tekemistä, ainakin itselleni ;). Huh hah hei.
Kun bittikin on aina muotoa 1 tai 0... jos ääretönkin on Yksi, käärmeenkin saadessa sen häntänsä kiinni, eli nolla.... spiraaliksikin vääntyessänsä.
Mikä olikaan sitten ensimmäinen ajatus, jos ensimmäistä ei voi olla kuin lineaarisuudessa? Eikös tämä meidän aivojemmekin toimintaperiaate ole aika metkaa.... mutta mielemme ohittaa kai voimme kuitenkin siinä olemisenkin tilassa, jossa edes ajatus ei kulje..... mutta jokin kulkee..... kuitenkin ollenko se 'ajatus' :).
Ympäri mennään ja yhteen tullaan, ja kuinka ympäripyöreää se kaikkikin vain on.
Karkuutanko ykseyden kirjoittamalla tämänkin seuraavan, vai vaikuttaako se enää siihen mitenkään? Olemmeko yhtä - tunne.... pysyenkö fyysisyydessämmekin näiden sanojemmekin kanssa? Ilman, että karkuutan sinuakaan ykseydestämme pois?
;)
Sanallinen sanattomuus, hiljenevä mieli.... nöyrtyminen elämän edessä.
//Niin, heti kun suumme avaamme, ajatuksen ilmoille laitamme olemmekin jo kaksinaisuuden lainalaisuudessa, näinkö siis...//
- Erillisyys alkaa välittömästi kun ajatus eriytyy Ykseydestä, tämän ihmis-mieli voi vaistota tilanteessa, jossa flow'mainen olemattomuus-[subjekti&objekti-sulautuma]"tilattomuus" katkeaa yksittäisen ajatuksen rikkoessa tuon [auringonalaisen] Ykseyden.
Tuon Yhden rikkoutumisen aiheuttaa ihmisellä monesti fysiologia[on kuuma,kylmä,kutittaa,kolottaa,haluttaa,harmittaa,pelottaa,on liian ihanaa etc.], tähän
m i n ä n
valta paljolti perustuukin.
Alku-juurimaisessa alussa voidaan kuvitella "jonkin" olleen niin olennaista[?],että ensimmäinen Ajatus ilmaantui ja rikkoi Perus-[Alku]-juurisuuden, tämä on käsittämätöntä, sillä kaikessa on Kaikki, miksi eriytyä ja saattaa Ykseys balansoimattomaan moninaisuuden tilaan, josta olevaisuutemme 'näin' on syy/seuraus suhteissa[kai?] räikeinpiä esimerkkejä, se 'pahnan-pohjimmainen' tila.
//vain hiljaisuudessa voimme kuulla sen kaiken, olemalla yhtä.Kaksinaisuus erittelee.... ja sanamme ovat aina kaksinaisia, vaikkakin niidenkin tukien sitä kaikkea muuta ympärillämme olevaa muotoa tai kenties muodotontakin jo. Ainetta, energiaa. Mitä tarkoittaakaan aineeton silloinkaan? Kun ei missään:kin on jo se kaikki, sitäkö?//
- Se on jännä juttu, että materiassakin pyritään takaisin yhteen. Ihmiset/olennot yhtyvät,laumautuvat, kaikkeus [voi] romahtaa takaisin yhteen pisteeseen "suuressa rysäyksessä" etc.
Osamme on ilmeisesti olla "aineettomia" vain unohduksen ja annihiloitumisen kautta, privaattiuden poistuminen on kammottava ajatuksena, mutta juuri se tie joka johtaa suurempaan tietoisuuteen.
//Kun oleminenkin on tekemistä, ainakin itselleni ;). Huh hah hei.//
- Niin juuri, tekeviä [ajatus=teko] olemme ja siitä seuraukset. O l e m m e
osaltamme osa'syy ja toisaalta seuraus suuremmista ja merkittävimmistä syistä[niin alhaalla kuin ylhäällä ajatus].
//Kun bittikin on aina muotoa 1 tai 0... jos ääretönkin on Yksi, käärmeenkin saadessa sen häntänsä kiinni, eli nolla.... spiraaliksikin vääntyessänsä.//
- Käärme syö itse itsensä, nielee ensin haisevan taka-päänsä, päätyen lopulta nielemään oman päänsä, eli ajattelunsa/mielensä eli kaiken sen mitä mieli luo.
//Mikä olikaan sitten ensimmäinen ajatus, jos ensimmäistä ei voi olla kuin lineaarisuudessa? Eikös tämä meidän aivojemmekin toimintaperiaate ole aika metkaa.... mutta mielemme ohittaa kai voimme kuitenkin siinä olemisenkin tilassa, jossa edes ajatus ei kulje..... mutta jokin kulkee..... kuitenkin ollenko se 'ajatus' :).//
- Vain Emo-levymäinen[tieto-kone termein] on todellisesti olemassa, käyttö-liittymillä[ihminen/olennot] toki on suodatamiensa[psygo-biologinen kokonaisuus]kautta omaa tuntoa ["oma-tunto" ;P], mutta ikävä kyllä vain negatiivisessa mielessä -->verraten ehtaan ja oikeasti korkeampaan tietoisuuteen. Tietoisuus vääristyy materian lävitse suodattuessaan, tämä merkitsee sitä, että tietoisuus pilaa materialistisen olomuodon, elukka elukkana toimii, mutta ei tietoisuus elukkamaisessa muodossa.
//Ympäri mennään ja yhteen tullaan, ja kuinka ympäripyöreää se kaikkikin vain on.//
- Ei mitään hätää, k a i k k i
menee
l o p u l t a
niin kuin on mennäkseen.
//Karkuutanko ykseyden kirjoittamalla tämänkin seuraavan, vai vaikuttaako se enää siihen mitenkään? Olemmeko yhtä - tunne.... pysyenkö fyysisyydessämmekin näiden sanojemmekin kanssa? Ilman, että karkuutan sinuakaan ykseydestämme pois?//
- Olemme sanojen vankeja, olemme minämme orjia, mutta vain silloin kun tajuamme
I t s e m m e
oleellisuuden.
Täytyy siis yrittää herätä, ravistella Itsensä unesta, katsoa ensimmäiseksi ympärilleen ja hahmottaa, ettei vielä oikeasti näe mitään todellista.
//Sanallinen sanattomuus, hiljenevä mieli.... nöyrtyminen elämän edessä.//
- Oma osa tai osattómuus--> kaikki on tärkeää.
Näiden asioiden parissa on asenne ja ajatus oltava kunnioittava ja avoin, pilkkaajat, väheksyjät eivät ole varmaankaan parhaassa menttaalisessa tilassa, jotta asiat avautuisivat.
tarkoitat ehkä.
Uskovaiset puhuvat elämän kirjasta.
sitä samaa eri nimityksinkin kenties :) Eli tuo sana aikakirjat jäi mietityttämään :)), miksi se on aikakirja, onko se siis vain yhdistettynä aikaan, ja karmaan kaksinaisuudessamme... mitä sen jälkeen tapahtuu aikakirjoille? Muuttaako sekin vain muotoansa, kuin harhana kadoten... muuttuen joksikin uudeksi jälleen?
Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun ;)
Akaashiset "valokuvat" eli aikakirjat ovat korkeammalla mentaalitasolla; se on luonnon erehtymätön muisti, joka tarkkaan merkitsee eli "valokuvaa" kaikki mikä tapahtuu.
Eräänlainen menneiden elämien ja tekojen muistoalbumi.
Tiedon hain eräästä Pekka Ervastin kirjasta.
:)
Eli siis aikaan sidottuna tunteet, tunnekehommekin.... plus- ja miinusmerkkiset napamme vain, ollen yhtä siinä pisteessä 0.
Karman kiertokin vain on osana kaikkea.... kunnes on vaikkapa sitten se dharma ;)
Mutta tämä ns. korkeampi mentaalitaso, eli jatkaako tunteemme matkaa kaksinaisuuden tuolle puolenkin tavallaan, siis eihän se niinkään voisi olla, koska tunteetkin ovat aina kaksinaisia; viha vs rakkaus, kylmä/lämmin.... vaikka ovatkin sen saman asian kaksi puolta vain, eli samaa. Rakkaus pakkasella ollenkin viha.... eli käännettynä vihaa ei voi olla ilman rakkautta :)) kunnes ei ole enää negatiivista ollenkaan, senkin ollen vain se peilikuva itsestään.... ja plussaa kaikki.
Kun olen, niin silloin olen... enkä voisi väittää etten olisi. Sitä.
Jäljelle jäädenkö enää.... rakkaus plussalla siis ;))
Kaiken se kestää
Kaiken se kärsii
ja
Kaiken se anteeksiantaa.
meni tässäkin sitten ne puurot ja vellit ihan sekaisin, kun se tunnekeho on se emotionaalinen... ja mentaalinen sitten tätä äkyllyyttäkin, tai jotakin.... fyysistäkin mulle... ei nämä termit aina ihan hanskassa kuitenkaan ;), mutta ennenkuin jatkan annan anteeksi itselleni kömmähdykseni ;). Sellaista se elämä on. Virheenkään sitä olematta.....
Mutta palatakseni tähän symboliikkaan, ja terminologiaankin, niin näitä termejä haeskellen tästä netin toiminnastakin sitten, kun vain kiinnostaa nämä periaatteet yhdistellä.
Eli näin ympäripyöreästi siis paketteina näiden bittienkin liikkuvan näillä taajuuksilla, ja kaikessa se resonaatio sitten.... ? Mutta joskos yksityiskohtaisemmin. Miten joku voi uskoa tällaiseenkaan jos ei usko muuhu vastaavaan? Minusta ainakin tämä tällainenkin toiminta on jo täysin järjenkin vastaista tavallaan.... että tieto vaan liikkuu hupsista keikkaa tuolla taivaalla aaltoillenkin ;)
Eli annetaan sille mentaalikeholle - se järkikehomme sitten - ne piu paut,ja uskotaan mitä on jo toteenkin näytetty. Kuka meistäkään enää esim. kännyköiden toimintaa kyseenalaistaisi? Sekin on todettu jo toimivaksi...
sci-fi kirjallisuudesta, AI NIIN eihän nämä uskovaiset olekkaan tavallisia ihmisiä, unohdin vallan tämän asian. Nepäs onkin jeesuksen morsiammia, mitähän noi miesuskovaiset sitten muuten on, jeesuksen sulhasia kai stten???
Päättymätön tarina, ihan mukava satu. Ei sitä nyt vaan kannata tosissaan ottaa, yhtä vähän kuin näitä Ervastin ruusuristivapaamuurariaikakirjahelenablavatsky
sekoiluja tai castanedameksikolaimeskaliinishamaanipoppaukko kirjoja. Ostele sinä vaan sitä lajia niin kustantajat nauraa matkalla pankiin...
... kirjoittaisin vaikka yhden sadun :), ja naureskelisinkin sitten sille. Yritän kovasti tuota kirjoittamistakin parhaillani, kun en muutoin töitä tee, ja minullahan sitä kerrottavaakin... ;). Ihmeellinen elämäni. Mutta jutunjuurta yritän tässä etsiskellä ihan elävästäkin elämästä vielä enenevässä määrin. Olisitko sinä kenties..... ;), ja yhdistellä noita palikoita enemmänkin sitten. Tätä tiedettäkin siihen kaikkeen muuhun joskos. No katsellaan.....
Mutta kiitti vinkistä.
Sari
uskonasioiden yhteydessä morsiamesta niin sillä ei juurikaan oo tekemistä sen kanssa, mitä maallisessa mielessä käsitetään morsiameksi. Sen kummemmitta selityksittä...
No nyt vasta itsekin luin kirjoitukseni aiemmin, olipa hyvin asia ilmaistu taas ;). ELi sitä se teettää, kun vain On, eikä järkeile liiemmin :). Ja antaa tekstin vain soljua läpi sormienkin, niin ettei siitäkään kukaan enää oikein selkoa ota. Mutta yhden asian elämä on jo minullekin opettanut - ei elämä ole vakavaa!
Kokeilkaa. Ja olkaa vain tekin..... jos uskallatte ;)
Pointtini siis tässä kirjoituksessani juurikin koski tätä Elämän tietopankkia, joka sisältää tämän KAIKEN tiedon olemassa olevasta. Vaikka ne aikakirjatkin, mutta KAIKEN kuitenkin.... ja näitä lainalaisuuksia hyväksikäyttäen ymmärrämme täältä lintuperspektiivistämmekin tätä muurahaisperspektiiviämme paremmin (heh), ja toistepäinkin ;).
Sen takia itseäni kiinnosti myös tämä internetin toiminta näin tieteen näkökannasta yksityiskohtia myöten. En ole insinööri itse kylläkään, mutta eiköpähän tuota ymmärrystä löytyne sen verran.... ja sitä siis ajoin takaa.
Kauniita unia.
Sari
Sekavaako?... ei ollenkaan... monivivahteista näen! Antaa mahdollisuuden monille vastata vahvuuksiensa mukaisesti.
Hyvä ettet esteitä asetellut, järkeillyt liiemmin, pääsi tietopankkineiti itse (korkein itsesi) tekstiä soljuttamaan.
Kehos on sun temppelis, Sari nimeltään. Mutt temppelis on pyhäkkö, ei se lihasydän oo, mutt sen vieres on sydänkeskukseksi kutsuttu... pyhäkkö. Rakentele se mieleiseksesi, kaunihiksi tietenkin. Kutsua voit sinne opettajaksi mestarin - kenet haluat. Muista, et koulussakaan opettajalle pokkuroinut, turhia kumarrellut. Kun oppinsa on mestari sulle antanut, sanoo hän: "minäkään en riitä, vain ITSE riittää sinulle."
Kun nyt pyhäkkösi keskellä seisoskelet, suuntailet, minne menisit? Katso pyhäkkösi takaosaan... katso tarkemmin, siellä kajo kultainen. Kulje sinne, kaariportin näät ja huoneen kultaisen. Astu rohkesti sisään vaan, sinne kukaan toinen ei tulla saa.
Olet nyt huoneessa kultaisessa, valtaistuimen edessäs näät, kultaisen tietenkin. Istuu joku siinä, et heti kunnolla nää, kun kirkas on paikka tää. Nostaa hän katsettaan... hymyää... tutuilta näyttää kasvot enkelin kultaisen. Nyt.. nyt.. voiko totta olla tää, kasvot, jotka edessäsi näät ovat KASVOT SINUN, sama kuin peiliin katsoisit.
Se on sun KORKEIN ITSEsi. Yhteensulaudu kanssa kultaisen enkelin - kaikki muu sinulle annetaan. Totuus löytyy täältä, kaikkein pyhimmästä. Ei vaikuta haittaohjelmat, harhautus.
Etäpäätettä paikka kait muistuttaa, koska yhteydet täältä on saatavissa; Lähteeseen, kosmisiin tiedostoihin, omaan ydinmuistiin, kaikkialle, koska ykseys vallitsee.
Niin... Tarkkis kulkenut tuon matkan sisäisen on, niinpä omaa matkaani kuvaelin, muotoon ´sinä´ vaan sen asettelin.
itseni näin.
Kaunista tekstiä.
Kerro lisää matkastasi ;). Ehkäpä teimmekin sen saman yhtäaikaa.
Jo vuonna 1990 pyhäkköni perustin, vaatimaton oli, mallin Intiasta hain. Mestarismiehen kutsuin - tuli - paikkaa vaihtelin hänen, välillä oikealla sivulla, takanakin joskus, mutta vasemmalle sivulle istumaan jäi. Oppia sain; kasvoin, kehityin, viisastuinkin kai.
Vuosia kului ehkä 9, kuulin mestarista kehossa naisen. Katsomaan menin, heti eka kerralla tärskyt tein... pyhäkössäni - näin äidin mä sain. Tiesin; mulla parhaat on opettajat, mitä saada koskaan voin.
Kolmion pyörimään laitoin; isän voima - äidin viisaus ja pojan rakkaus, siihen virtaan mä jäin.
Varrella vuosien muodonmuutos pyhäkön merkittävä oli. Laajuutta lisää, vesiallas keskellä, jalokivilattiat, porrastuksia, takana isän siluetti kultaisen kaupungin, takana äidin näyttämö maailmaan.
Vasta vuosia ehkä viis sitten, tajusin hohteen kultaisen takaseinällä loistavan. Sinne menin. Kohtasin kasvot omat, kultaiset. Yhteen sulauduin, tunsin ihollani istuimen kullan nahkeuden.
Menty on tuostakin eteenpäin. Pyhäkössäni kutsuin luokseni feminiinistä olemuspuoltani, koska miehenä maskuliinisuutta edustan. Kutsuni toistin; missä olet, kun en sinua löydä? Vihdoin tunnistin, tuli jumalatar - puolisko mun - kädet yhteen liitimme, sydämen yhden muodostimme - malja Graalin valmis oli. Lähde elämän maljamme rakkaudella täytti, ylitsevuotavaksi... jaettavaksi.
Vielä jatkoin. Vedin Lähteen energian - tulen taivaisen - päälakeni kautta sydänkeskukseeni ja sieltä käsieni kautta jumalattaren käsien kautta hänen sydänkeskukseensa ja edelleen hänen jalkojensa kautta maan ytimeen. Sieltä takaisin jalkojeni kautta sydänkeskukseeni ja käsiemme kautta jumalattaren sydänkeskuksen ja päälaen kautta takaisin Lähteeseen. Muodostui kahdeksikko, virta ääretön. Yhdistyi taivas ja maa, Henki ja aine.
Nyt on poissa opettajat, salainen on jumalatar vieläkin - haikeutta - vaikka etukäteen tiesinkin, ett yksin jään matkaamaan.
Isä, poika ja pyhä henki... tai Isä, äiti ja poika/tyttö, tullenkin Jumalan neljiksi kasvoiksinsa sen; itä, länsi, etelä ja pohjoinen. Minne tahansa katseeni suuntasin, itseni sielläkin vain näin. Neljästä, tullenko sana sen?
Alussa oli, ja lopussa on. Sanako vain?
Niin yksinäistä on eloni minunkin, kun aivan yksin jäin.
;)
Jos alussa oli, ja lopussa on.... ja ne kaartuvatkin tieksi ilman päätä taikka sitä häntää ;)), niin silloinhan.... no joopati joo.
Eteen ja taakse, sivulle ja toiselle sivulle, sisään ja uloskin (hengityskin), sekä ylös että alas. Limittäinkin kaksi keralla neljän....
Höö....pö..ti...hööö.
Ja ympäri mennen ja yhteen lopuiltaan tullenko?
;o)
... pisteessä täysi nollako yhdistyen.... ollenkin ikuista vain.
lähes kaiken tuon.Tavallaan jopa enemmän.Aivorunko,tutkimuksen alla....................ollut jo 2500v sitten.
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=6
Menneisyys, tulevaisuus hetkellä nyt. Sinä, minä, hän, me.... hetkellä nyt ollenkin jokainen jo aivan jokaisenkin peilinä. Sinusta muistan itseni menneessä, sekoittuneena nyt-hetkeen kuitenkin.... hänet taas tulevaisuudestakin kenties sekoittuneena nyt-hetkeen.
Ja mieli kuvittaa vain senkin kaiken. Mielikuvitus.... hassuja nämä sanatkin, ja niiden merkitykset kun niitä alkaa lähemmin pohtia tai tarkkailla. Mielikuvitustakin pidetään ns. satuna elämästä, niinkuin elämä jo itsessäänkin on; symbolinen tarina kaikesta mitä on.
Ei siis ole olemassa yhtäkään itseni osaa, joka ei resonoisi johonkuhun, eikä näin ollen ole yhtäkään 'teistä', joka ei itseeni puolestaan resonoisi. Hetkellä nyt, missä menneisyys ja tulevaisuus ovat se ja sama.
kuitenkin ollen täydellisiä toistemme kuvajaisia, aivan jokainen meistä, ja jokaisella tasollakin jo, kun niisstäkin tulee se yksi ja sama. Lopuiltaan.
Elämän peli.
Harhasta vielä jotakin.
Maapallon (maa)sanottiin joskus olevan litteä, niin. Sitten maapallon sanottiin joskus olevan pyöreänkin, niin... jo nimensäkin mukaisesti. Ja vieläpä maapallon kerrottiin ja tiedettinkin navoiltaan litistyneen jälleen.
Mikä oli (on) siis totuus ja mikä harha 'teidän' mielestänne tässäkin?
Minulle se kaikki on vain ja ainoastaan totuus.
Miksikö?
Kerro sinä, ;)koska sinä sen tiedätkin.... kaikesta kaiken. Kuten meistä aivan jokainen..... minustakin :)
No, vastaan itse itselleni jälleen :)) tässäkin.
Niin, minulle on olemassa ainoastaan totuus. Jokaisen ns. osatotuuden ollen aina se täysi totuus aina jostakin. Harhankin ollen vain se totuus. Koska ei ole enää puolia.
Ehkäpä maa oli litteä, sitten pyöreäkin kenties, kunnes jälleen likistyykin navoiltansa. Se ikuinen liike vain. Ja jospa se littana maa symboloi näin myös meidän paratiisiammekin maan päällä (Atlantiskin, josta kerrotaan, näitä meidän tarinoitamme vain),kun olikin ainainen päivä...kö silloin. Kuka nyt littanalla maalla pää alaspäinkään... sitä vain. Että olikin vain se yläpuoli niin sanotusti asutettu.....
- no joo taas menee kaksinaisiksi nuo sun juttus, huomaatko?
- ups.
- ups vaan sullekin...
- kaksinaista ja kaksinaista, taidatkin jo itse itsessäsi olla yksi kaksinainen ;).
- niinhän tuossa taisi käydä...
Sen pituinen se.
Aivojeniko ne molemmat puolet vain vuoropuheluansa kävivätkin, no yhtä kaikki... :)jo...
Voimmeko siis sanoa harhan olevan sitä, joka jää 'jälkeen' kun muutos on jo tapahtunut.... sen muodonkin.
... oli tuolloin maan paras kaverikin, joten ei nekään vastapäivään.......
okei okei, nyt mä meen.
Ei antanut enää jatkaa, kuka lie ollutkaan, se toinenko taas :)
Huumoria aivan jokaiselle aivan jokaiseenkin päivään.
Niin,ja vielä äskeiseenkin palaten....hmm... sitä kuutahan ei silloin vielä tarvittukaan (hohoo...)
Olivat se Yksi ja sama. Vaikka se sana. ALussa Jumala loi maan... ja Aatamikin sai Eevansa paratiisiin, kunnes se nainen teki kaikesta sitä kaksinaistako.... ai no niin, sehän olikin se sana, joka eritteli. Katsokaas, numerot kaartuvat aina muotoon 0, tai 1 aivan jokainen (0-9)lopuiltaan, ilman että nostaa kättänsä paperilta tai... jos kokeilee vaikka spagetinpötkylällä samaa, niin spagetti taipuu ilman katkaisua jokasieksi olemassa olevaksi numeroksi eli 0-9, mutta sanoissa tarvitaan jo kaksi vetoakin tavallaan (tai osassa tarvitaan, ja osassa ei)... eli spagetti täytyykin katkaista välillä, että saadaan muodostettua vaikkapas kirjain A.
Mutta miksi kaksi.... naista sitten? Eikö Eeva ollutkaan ainoa nainen, oliko Aatamikin siis.... ei kai ;), no, molempi parempi... :)
Ehkäpä nyt päästää jo pois - kone.
Huumoria päivään, iltojenne iloksi, yönne kumppaniksikin, kun Elämä on seikkailu.
Sari
Äiti-maa... ruumis, kova kuin kivi on täynnä pienhiukkasta uinuvaa ...tai oli unessa ruususen mut ei oo enää. Säteellä platinan ne herätettiin: "aika nousta on, sinikäyrääsi tiivistä, elämä takaisin rakkaustaajuuteen vie."
Lady Gaia... sielu tietoinen. Eläväksi pallon teit, kauniiksi kaiken muovaelit. Vaan oot kärsinyt käsittelyssä ihmisten, runneltu projektissa rumaksi. Sinihohtoinen jumalatar päättänyt on lähteä... ei siihen aika pitkä lie. Mukaansa hän ottaa jokaisen, ken vaan kykenee.
Ihminen - oottanut, rukoillutkin oot tätä vuosia tuhansia - nyt aika on... nyt pelkäätkö? ...ei siihen syytä oo, kaikki kunnossa on vaikkei se siltä näyttäiskään.
Luomisen leikkiä kaikki tää, ei vakavaa loppuviimeks ollenkaan, sen jo sanoitkin teksteissä muissa.
Roolivaatteet ja kaksinaisuus siinä kenttä pelimme. Viiva vain positiivisen ja negatiivisen välissä, ei kävellä sitä voi. Aina horjahtaa puolelle toisen tai toisen. Se voiman ylimäärän tuo ja haasteen luo.
Vaihtuvat roolivaatteemme harhan loi - luulimme olevamme vain vaate tuo. Horjuimme välillä äärimmäisen pimeyden ja valon häikäisevät. Se naista syö myös miestä. Missä keskitie lie, kuka rakentelisi meille sen?
Me sen teimme... vaikka ette sitä uskoiskaan ...me ...sinä ja minä. Me viiva halkaistiin - puolikkaat erilleen potkittiin ja alue neutraali luotiin ...voima pimeä hallintaan otettiin. Se paikka on levon, tasapainon, rauhan, rakkauden ja minkä kaiken hyvän lieneekään.
Teimmekö tään itsellein? - no joo - mut ensisijaisesti maailmoille uusille, toki vanhatkin maailmat kurssituksen tästä joutuvat ottamaan.