Mikä teidän päässänne on oikein vialla kun uskotte
kaikenlaiseen naurettavaan paskaan? Painakaa
jo sinne päähänne ettei kuoleman jälkeen ole enää yhtikäs mitään.
Se, että väitätte vastaan ja
intätte että "OHAN SITÄ!!111" ei muuta asiaa
miksikään.
On naurettavaa että aikuiset ihmiset uskovat
johonkin niin naurettavaan ideaan kuin karma,
sielunvaellus, jälleensyntymä, kuoleman jälkeinen
elämä ja muuhun sellaiseen sontaan.
Todistakaapa te jälkeenjääneet jotka uskotte
tuollaiseen paskaan minulle että kuoleman jälkeen
muka on jotakin.
No, antaa tulla niitä todisteita.
Ai ette voi, vai? Yllätys yllätys:D
Yleensä lapset lakkaavat uskomasta satuihin jo nuorina,
mutta on säälittävää ja surullista että
monet aika ihmiset uskovat vielä keksittyihin tarinoihin.
kaikenlaiseen naurettavaan paskaan? Painakaa
jo sinne päähänne ettei kuoleman jälkeen ole enää yhtikäs mitään.
Se, että väitätte vastaan ja
intätte että "OHAN SITÄ!!111" ei muuta asiaa
miksikään.
On naurettavaa että aikuiset ihmiset uskovat
johonkin niin naurettavaan ideaan kuin karma,
sielunvaellus, jälleensyntymä, kuoleman jälkeinen
elämä ja muuhun sellaiseen sontaan.
Todistakaapa te jälkeenjääneet jotka uskotte
tuollaiseen paskaan minulle että kuoleman jälkeen
muka on jotakin.
No, antaa tulla niitä todisteita.
Ai ette voi, vai? Yllätys yllätys:D
Yleensä lapset lakkaavat uskomasta satuihin jo nuorina,
mutta on säälittävää ja surullista että
monet aika ihmiset uskovat vielä keksittyihin tarinoihin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tärkeintä on kuunnella sisäistä itseään. Sieltä se oma totuus selviää. Oma totuus on aina oikea itselle. Oman totuuden avulla ei tarvitse poiketa totuuden tieltä kuin hetkeksi, sillä väärällä tiellä tulee aina ennen pitkää seinä vastaa. Jos ei ymmärrä, että tuo seinä kertoo, että pitäisi kääntyä palaamaan siihen totuuteen joka meillä oli syntyessämme tänne ennen kuin joku sai meidät poikkeamaan oikeasta.
Ei sinulle TARVISTE kenekään todistaa yhtään mitään, sillä tulet AIVAN VARMASTI itse toteamaan sen, ehkä hyvinkin pian.
Niin, tiede ei ole pystynyt todistamaan henkimaailman asioista mitään. Ei myöskään päinvastoin, etteikö mitään olisi. Ihanteellisintahan olisi, jos mitään ei olisi tuollapuolen ja elämä vaan kertakaikkiaan loppuisi. Minusta tuntuu usein melkoisen uuvuttavalta ajatella, että tietoisuuteni ei sammu koskaan. Mikä kammottava ajatus, kun oikein ajattelee. Kuitenkin ne todisteet mitä on olemassa sekä omat kokemukseni puhuvat voimakkaasti sen puolesta, että on olemassa toisia tasoja -valitettavasti. Se on sellaista hiljaista tietoa, joka on ihmisen sisällä, ja jonka jokainen pystyy halutessaan kohtaamaan. Eräs todiste jälleensyntymisestä (yksi monista) on Sture Lönnestrandin kirja Shanti Devi, jota olen mainostanut täällä ennenkin. Kirja on dokumentti eräästä parhaiten tutkitusta ja todistetusta jälleensyntymistapauksesta. Tapahtui Intiassa, mutta sen vuoksi ei pidä tuomita kirjaa puppuna. Sillä missä muualla tämänlaista tapausta olisi lähdetty edes tutkimaan? Tapausta varten perustettiin tutkimuskomitea, johon osallistui itse Mahatma Gandhi. Kannattaa lukea, ennekuin tuomitsee roskana.
Lukuisia ovat ne kertomukset myös, joissa joku on nähnyt tutun hahmon "haamun" juuri silloin kun tämä on kuollut jossain muualla ja viesti kuolemasta tulee myöhemmin. Äidilleni kävi aikoinaan niin, että hän kuuli erään ystävänsä äänen korvansa juuressa sanovan "hei hei". Ihmetteli sitä, kunnes joitain päiviä myöhemmin sai suruviestin; ystävä oli kuollut juuri silloin.
Enemmän on siis viitteitä ja todisteita siitä, että elämä jatkuu kuin siitä, että ei jatku. Oikeastaan sitä ei ole voitu todistaa millään tavalla, että mitään ei ole. Mutta ei se ole vaarallista, jos et usko mihinkään. Älä silti sure turhaan meidän puolestamme. Jokaisella meistä on omat ristimme kannettavana.
Tieteellinen artikkeli lancetissa
http://www.zarqon.co.uk/Lancet.pdf
Tässä tapauksessa henkilö oli kliinisesti kuollut tunnin ajan
Eräs hämmästyttävä tapaus
Atlantassa rajatapauksia tutkiva kardiologi Michael Sabomkin törmäsi tapaukseen, joka hämmästytti tutkijoita ja lääkäreitä. Kyseessä oli tunnettu laulaja ja lauluntekijä Pam Reynolds. Hänellä oli todettu pahanlaatuinen pullistuma aivovaltimossa erittäin vaikeassa paikassa aivojen alaosassa. Lääkäri piti tilannetta toivottomana, mutta Pam meni kuitenkin Barrow'n neurologisen instituutin sairaalaan Phoenixiin, jossa neurokirurgi Robert Spetzler - huonosta ennusteesta huolimatta - päätti leikata hänet. Leikkaus oli poikkeuksellinen: potilaan ruumiinlämpö laskettiin 10 ja 15 asteen välille, sydän ja hengitys pysäytettiin ja veri siirrettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hän oli siis kliinisesti kuollut koko tunnin kestävän leikkauksen ajan. Spetzler selvitti menetelmää:
"Aivot pitää saada pysähtymään. Ei riitä, että ne nukkuvat vaan metabolisen toiminnan pitää lakata. Kaikki ruumiin mitattavat toiminnot häviävät kokonaan. Ei ole enää mitään hermostollista toimintaa. .... Ennen leikkausta potilas nukutetaan, silmät teipataan kiinni, korviin pannaan pienet laitteet, jotka tarkkailevat aivoja. Sitten potilas peitetään kokonaan - näkyviin jää ainoastaan leikkausalue. "
Potilas itse kertoo:
"En muista leikkaussalia enkä muista nähneeni tri Spetzleriä...Eräs hänen kollegoistaan oli luonani. Sen jälkeen ..ei mitään. Ei yhtään mitään. Sitten kuulin äänen. Se oli epämiellyttävä ... kerrassaan kammottava. Se toi mieleen hammalääkärillä käynnin. Muistan, että päätäni kihelmöi ja putkahdin ulos pääni yläosasta. Sitten katsoin alas ruumistani. Tiesin, että se oli ruumiini, mutta en välittänyt .... Muistan instrumentin, joka lääkärillä oli kädessään. Se muistutti sähköhammasharjani runkoa. Olin luullut, että kallo avataan sahalla, sillä olin kuullut sanottavan 'saha'. Se, mitä näin, näytti kuitenkin enemmän poralta. Siinä oli pieniä päitä, joita pidettiin kotelossa, joka näytti isäni hylsyavainkotelolta. Muistan kuulleeni naisen äänen: 'Valtimot ovat liian pieniä ... koeta toiselta puolelta'. Ihmettelin, miksi he yrittävät laskea verta reisivaltimostani, koska kyseessä oli aivoleikkaus."
Kertomus näytti vastaavan tarkasti leikkaussalin tapahtumia. Leikkauksessa käytetty moderni luusahakin oli juuri sellainen, miksi Pam sen kuvaili, vaikka edes kaikki tutkijat eivät tienneet, miltä se tarkalleen näytti. Spetzler kommentoi asiaa:
"En usko, että hänen havaintonsa perustuivat siihen, mitä hän näki tullessaan leikkaussaliin. Esim. pora ja muut esineet olivat peitossa pakkauksessaan. Ne avataan vasta kun potilas on täysin unessa, jotta ympäristö pysyy täysin steriilinä."
Sitäpaitsi Pam kuuli myös Spetzlerin ja kirurgin välisen keskustelun, - näiden yrittäessä asentaa sydän-keuhkokonetta hänen jalkoihinsa - vaikka oli tilassa, jossa ei voi havainnoida eikä kuulla. Lisäksi hänellä oli korvissaan raksuttavat laitteet, jotka olisivat haitanneet kuulemista, jos hän olisi siihen kyennyt. Spetzlerin mukaan tämä viittaa siihen, että oli kyse aistien ulkoisesta havainnoinnista tai sen hetkisestä ruumiistapoistumiskokemuksesta, jonka ansiosta potilas pystyi kuulemaan ja ilmeisesti myös näkemään, mitä leikkaussalissa tapahtui.
Pamin rajakokemus jatkui tyypillisellä tavalla; hän tunsi jonkun olevan läsnä, näki kaukana valon ja lähti kulkemaan sitä kohti. Hän erotti hahmoja, kuuli isoaitinsä äänen kutsuvan itseään ja meni tämän luo. Hän tapasi myös nuorena kuolleen setänsä ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia. Hän kysyi joltakin: onko valo Jumala? Hänelle kerrottiin valon syntyvän Jumalan hengityksestä. Lopulta setä toi hänet takaisin ja auttoi palaamaan takaisin ruumiiseen. Tämä kokemus tapahtui siis tarkan valvonnan alaisena aikana, jolloin ruumiissa ei ollut elonmerkkejä (niitä tarkkailtiin jatkuvasti.)
http://www.netikka.net/mpeltonen/rajakokemus.htm
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Tässä sokea näki
Sokea, joka näki
Rajakokemus voi suoda myös sellaisia uskomattomia elämyksiä, joista ei ole osannut edes haaveilla. Näin kävi sokeana syntyneelle Vicki Noratuk -nimiselle naiselle. Hän kuvailee näkökykyään:
"En ole koskaan nähnyt mitään, en valoa enkä varjoa. Monet kysyvät, näenkö mustaa. Ei, en näe mustaa. En näe yhtään mitään. "
Sitten hän joutui autokolariin, jossa hän menetti tajuntansa. Ollessaan sairaalassa elvytettävänä hän sai rajakokemuksen jonka aikana hän näki ensi kertaa elämässään. Kolarin jälkeisistä tapahtumista hän kertoo:
"Seuraavaksi muistan olleeni Harbour View'n sairaalassa ja katsoneeni alas kaikkea, mitä tapahtui. Se oli pelottavaa, sillä en ole tottunut näkemään .. sitten tunnistin vihkisormukseni ja hiukseni ja ajattelin: 'Onko tuo minun ruumiini ja olenko kuollut?' He hokivat: 'Hän ei tunnu heräävän' ja touhusivat ruumiini ääressä, johon en tuntenut mitenkään kuuluvani. ..Ajattelin, että miksi he ovat niin järkyttyneitä ja sitten, että häivyn, koska he eivät kuule minua. Heti, kun ajattelin niin, lensin katon läpi kuin tyhjää vaan. ..se oli suurenmoista. Kuulin tuulikellojen äänen. Se oli uskomattominta, mitä voi kuvitella. Ääniä oli aivan matalista todella korkeisiin. Lähestyin paikkaa, jossa oli puita ja lintuja ja melkoisesti ihmisiä, mutta he näyttivät muodostuvan valosta. ...Olin aivan liikuttunut, sillä en ollut voinut kuvitella, miltä valo näyttää. ... Sain esittää kysymyksiä ...oli kuin kaikki tieto sijaitsisi siinä paikassa. Sitten minut lähetettiin takaisin ja palasin ruumiiseeni. Se oli tuskallista ja rankkaa."
Tämä tapaus näyttää siis viittaavan siihen, että tajunta toimii silloinkin, kun aivot eivät voi antaa visuaalista tietoa. Ei edes, vaikka vaikka henkilö olisi kyennyt näkemään. Vaikka osa tiedemiehistä kyseenalaistaa sen, että rajakokemus voisi tapahtua aivotoiminnan lakattua, Van Lommenin, Parnian ja Fenwickin tutkimustuloksilla saattaa olla valtava vaikutus neurotieteeseen. Parnia toteaa:
"Jos katsoo taaksepäin, on hämmästyttävää, että se, mitä joukko tiedemiehiä pitää täysin mustavalkoisena - tai siis oikeana - on 50 vuoden kuluttua suurelta osin tai kokonaan muuttunut. Uskon, että tässäkin tapauksessa tulevaisuudessa selviää, että tietoisuus saattaa olla erillinen yksikkö, joka toimii elämän päätyttyä ja aivotoiminnan lakattua. Sillä on epäilemättä suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Se mullistaa koko tieteellisen ajattelutavan ja avautuu uusi tieteenala, jota ei ole vielä löydetty."
Tässä sitten vielä muutama kokemus.
http://www.iands.org/nde_archives/experiencer_accounts/
Tiedoksi vielä siitä milloin ihminen on nykykäsityksen mukaan kuollut.
Eli kun sydän pysähtyy, sydänmonitori näyttää viivaa, niin tästä menee noin 15 sekunttia kun aivokäyrä alkaa näyttämään viivaa. Silloin ihminen on kliinisesti kuollut ja aivot eivät voi reksistöröidä mitään.
Ei luulisi pelkästään viidentoista sekunnin riittävän. Tuohan vain käytännössä tarkoittaa, että aivot eivät ole saaneet happea 15 sekunttiin. Eikös aivot saada vielä pelaamaan, vaikka ovat olleet minuutteja ilman happea (tosin vaurioita voi syntyä)?
Viitasin tuolla aikaisemmassa viestissä pim van lommelin tieteelliseen artikkeliin lancet lehdessä. http://www.zarqon.co.uk/Lancet.pdf
Tämä sama tutkija on sanonut tässä http://www.odemagazine.com/doc/29/life_goes_on/ lehdessä seuraavasti:
Nevertheless, some scientists continue to assert that these experiences must happen at a time when there is still some brain function going on. Van Lommel is crystal clear in his response: “When the heart stops beating, blood flow stops within a second. Then, 6.5 seconds later, EEG activity starts to change due to the shortage of oxygen. After 15 seconds there is a straight, flat line and the electrical activity in the cerebral cortex has disappeared completely.
Eli 15 sekunttia ja aivoissa ei ole mitään toimintaa. Kuitenkin nde kokemuksissa kokijat tekevät havaintoja jälkeen tuon 15 sekunnin ja sen ei pitäisi olla mahdollista nykytietämyksen aikana. Eli muistitoiminnot/tietoisuus eivät ole riippuvaisia aivojen tilasta.
...sinäkös se tiedät ihan kaiken koko todellisuudesta? Tietenkään mitään paitsi ehkä tietellisesti todistettuja asioita ei kannata toitottaa ehdottomina dogmeina, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mitään kuolemanjälkeisestä elämästä. Kukaan ei edes tiedä paljon mitään ihmismielestä, eivät edes johtavat tieteilijät. Minusta ihmisen mieli pitäisi ensin selvittää ennen kun voi tällaisia mystisiä asioita analysoida suoraan täysin paskoiksi harhaluuloiksi.
Eikö se ole säälittävämpää ja surullisempaa, jos on ylimielinen ja luulee tietävänsä ihan kaiken?
Tämänkin ketjun aloittaja on olevinaan niin mahtava (pelkkä) ihminen että tietää mitä kaikkea kaikkekuteen kuuluu xD xD xD
Miksi pelkäät niin kovasti? Kirjoituksestasi kuultaa läpi se, että pelkäät kuoleman jälkeen sittenkin olevan "jotain", mitä et ymmärrä etkä osaa selittää.
Kuten aikaisemmin todettu, kenenkään ei tarvitse todistaa sinulle yhtään mitään.
Minä en näe hänen kirjoituksessaan pelkoa vaan enemmänkin vihaa ja toivottomuutta siitä että aikuiset ihmiset jaksaa jauhaa satuja ja uskovat niihin oikeasti.
Ihmisellä on valtavasti eri tunnetiloja joista täällä käsitellään oikeastaan vain yhtä, pelkoa ja senkin eräs vakiopalstalainen yhdistää uskoviin.
Tässä yksi kokemus löytyi täältä palstalta http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000026497169#22000000026497169
Mitään ei kai voida todistaa suuntaan eikä toiseen. Älä sinä usko mitään, moni muu uskoo. Sitten se nähdään jos nähdään.
sanoisin, että jos noin uskot niin sittenpähän uskot. Sinä lakkaat olemasta kun kuolet jos noin olet päättänyt elää :) Ihminen kuolee kuten on elänyt.
Jos kokee valon niin se on sitten eri juttu.
Miten sinä todistat, ettei kuoleman jälkeen ole mitään?
mitenkään pysty todistamaan.
Joko pelkäät helvettiä, ja toivot, että saat elää ja rellestää täällä ihan miten vain haluat, joutumatta vastaamaan siitä koskaan kenellekään. Tai sitten et vain usko muuhun kuin siihen, mikä on konkreettista, mikä on nyt ja tässä, minkä voit omin aistein havaita.
Vanhempani ja monet sukulaiseni ovat uskossa. Itse olen ollut hyvin kapinallinen asian suhteen, ja yrittänyt paeta mahdollisimman kauas kaikkea uskontoon liittyvää. Olen myös ihan älyttömän kriittinen, skeptinen ja ennakkoluuloinen ihminen. Vaikka itse Jumala ilmestyisi minulle, tai vaikka vuori siirtyisi sekunnissa Intiasta Grönlantiin, epäilisin sitä silti. Ajattelisin, että siihen löytyy varmasti jokin tieteellinen selitys.
Mutta kun alkaa ajattelemaan, jos viitsii vähän avartaa mieltään niin voi huomata, että ihmismieli on niin mitätön, ihmismieli ei voi käsittää, ei edes yrittää käsittää sitä, mitä kaikkea on olemassa. On niin paljon asioita, jotka EIVÄT voi olla sattumaa, vaikka joku tiedemies niin todistaisikin. Se ei vain voi olla sattumaa.
Näitä juttuja on sattunut jo omassa lähipiirissä niin paljon, että on jo pakko alkaa uskomaan johonkin suurempaan.
Ihminen on lihaa ja verta, mutta se kaikki mitä tunnen ja koen, ei voi olla vain synapsien kulkua.
Maapallo toimii hienosti, kaikella on tarkoituksensa, mutta missä ne maapallon aivot ovat? Alkuräjähdys on voinut synnyttää eläimet, meret, alkuaineet, kasvit, auringon ja tähdet. Mutta mistä ne elämän kaikki toiminnot tulevat? (PS: Turha selittää mitään evoluutiosta yms. Sillä olen opiskellut biologiaa ja tiedän kyllä kaiken mitä siellä opetetaan. Ja se ei riitä selittämään yhtään mitään.)
En pelkää kuolemaa, tämä ei johdu siitä. En pelkää helvettiäkään, sillä olen elänyt oikein. Pelkään vain sitä, että olen liian tyhmä uskoakseni, että kaikki olisi tässä.
Einsteinkin oli vissiin sitä mieltä, että kannattaa uskoa "korkeampaan voimaan" noin ihan vain varmuuden vuoksi.
Ei siinä mitään ainakaan häviä, jos ei voitakaan. ;)
Itse en usko, että joku tietty porukka olis täysin oikeassa kaikessa. Kaikesta fanaattisesta höpötyksestäkin kannattaa ottaa vähän etäisyyttä.
Kristinuskohan selvästi toimii jos ihminen tulee sen kautta onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Viimeksi eilen kuuntelin erään naisen todistusta uskoontulostaan ja se oli ihan vaikuttavaa juttua. En voi epäillä, etteikö tuo nainen olisi ollut täysin vilpitön puheissaan.
Tuosta saanen olla hieman eri mieltä, että ihmismieli olisi niin kovin mitätön ymmärtääkseen juuri mistään mitään. Me emme vain osaa vielä käyttää kunnolla aivokapasiteettiamme. Aivoja voidaan stimuloida hetkeksi niin, että tavallisesta ihmisestä tulee nero. Autistisillakin on hyvin erikoisia kykyjä. Ja me muutkin voimme saada vastaavia kykyjä, kun vain tiedämme mikä aivoissamme aiheuttaa mitäkin. Voimme saada jopa vielä tällä hetkellä yliluonnollisina pidettyjä kykyjä. Toistaiseksi tämä asia on suurimmalle osalle sciense-fictionia, mutta joillekin jo arkipäivää.
Ja mikä siinä evoluutiossa oikein mielestäsi mättää? Olisiko Jumala luonut kaiken heti valmiiksi ja sitten jäänyt lepäämään laakereillaan, vai jatkaako Hän edelleenkin luomistyötään? Ja eikö luojalla ole jokin tarkoitus tälle maailmalle? Hän olisi varmasti voinut luoda kaikki täydelliseksi, mutta niinpä hän ei tehnytkään. Tai ehkä omasta näkökulmastaan kaikki on jo täydellistä, mutta ihminen ei sitä oikein vielä vaan tajua? Kaikki toimii tässä maailmassa niin kuin pitääkin. Ihminen vain tulkitsee sen väärin, kuten esim. pahuuden ollessa kyseessä.
Ja eikös Raamatussakin kerrota mitä tapahtuu jos Jumala menee luomaan täydellisen olennon tuosta noin vain? Siitähän tulee paholainen!
Olento, joka ei näe itsessään mitään pahaa ja kehittymisenvaraa alkaa helposti kuvitella itsestään liikoja. Siksi meidän pitää kokoajan kehittyä, jotta näkisimme itsemme paremmin Jumalan kuvina, mutta samalla muistaisimme mistä olemme tulleet.
Eihän kaikki voi missään nimessä olla tässä! ;)
Tästä se vasta kaikki alkaa! :)
Asioita voi todistaa vain silloin kun se koetaan. Kenelle todistetaan? Itselle voisi olla sopiva vastaus, mutta sekään ei pidä paikkaansa kun itseä ei ole..ainakaan siinä muodossa mitä "yleisesti" ajatellaan.
Kerrotaanpa siitä mitä näkyy konkreettisesti...
Näkyy valtaisa hermoverkko, jossa on osasena ihminen. Ihminen edustaa tässä verkostossa hermosolua. Maapallo on hermosoluverkon lähimmät aivot, siellä sijaitsee muisti. Se muistaa kaikkien hermosolujen elämät ja niiden nykyisestä toiminnasta se on täysin tietoinen. Kaikki mitä tapahtuu, kuvautuu maapallo-aivoihin kuvina, tunnelmina ja ajatuksina. Hermosolussa itsessään on muisti sen hienommassa aineksessaan, ja tämä muisti koskee vain hermosolun omaa elämää. Maapallon aivoihin tallentuvat sensuroimattomasti kaikkien solujen kaikenlaiset toiminnot.
Maapallo on yhteydessä toisiin aivoihin, jotka ovat muita planeettoja, lukemattomien hermoratojen kautta. Aurinkokunnan tasolla aivot muodostuvat kaikkien planeettojen aivoista, muodostaen yhden kokonaisuuden. Kuin jättimäinen valosumu.
Tämä on se elämänmuoto mikä elää tässä avaruuden osassa. Muita ei ole. Muut aurinkokunnat ovat omanlaisiaan elämänmuotoja sisältäen omat aivonsa, hermoverkkonsa ja solunsa.
Galaksi muodostuu näistä elämänmuodoista, ja edustaa korkeinta "aivoa" tällä galaksien sektorilla.
Galaksin suhde ihmiseen (eli maapallon lähellä olevaan hermosoluun) on verrattavissa samaan kuin ihmisen suhde pienimpään hyttyseen. Ihminen ei tiedä suoraan hyttysen tajunnan yksityiskohtia. Galaksikaan ei tiedä ihmisen oikkujen yksityiskohtia. Lähin instanssi johon ihminen kääntyy, kun hän tahtoo olla "Korkeamman" kanssa tekemisissä on oman tajunnan sisin osa, joka liittyy maapallo-aivoon.
Käsittely on niin konkreettista kuin mahdollista.
Todellisuus on ihmiselle subjektiivinen, ja se on riippuvainen okulaarien laadusta. Yleispiirteet kuitenkin ovat kaikille samat, ja sanoja voidaan muuttaa eri käsitteille vastaamaan erilaisia käsitekoneistoja.
Itsesi mukaan sinua ei ole olemassa mutta silti kirjoitat tieteissatuja.
Toivottavasti nauroit makeasti kirjoittaessasi tuota. "Ihminen ei tiedä suoraan hyttysen tajunnan yksityiskohtia." Heh heh.
Ikävä kyllä luulen että kirjoitit vakavissasi.
Äsken vietimme aikaa yhdessä unitilassa mutta et muista sitä enää. Leikimme yhdessä ja pidimme hauskaa. Suurin piirtein kaikki palstalaiset olenkin jo tavannut. Kun he lukevat kirjoitukseni niin voin tavata heidät. Se linkittää yhteen. :-)
Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä erottamaan toisistaan unet ja valveilla olo.
Jossakin on pahasti vikaa jos ihminen sanoo ensin ettei häntä ole olemassa ja sitten kertoo unistaan ja sekoittaa ne vielä todelliseen elämään.
Yhdessä ollaan,Ympäri käydään ja yhteen tullaan;)
Kokija kokee iltaverkon.
Onko verkossa kalaa?
On verkossa kalaa.
Millaista kalaa?
Kalaa.
Aha.
Nostetaanko kalaa ylös? - Ei nosteta.
Miksi ei nosteta? - Kala kuolee ilmassa.
Jätetäänkö kalaa verkkoon? - Ei jätetä.
Miksi ei jätetä? - Kalan on ahdasta verkossa.
Annetaanko kalan mennä? - Annetaan kalan mennä.
Miksi annetaan kalan mennä? - Kalan paikka on vedessä.
Milloin kalaa nostetaan? - Silloin kun kala on lentokala.
Miksi nostetaan silloin kun kala on lentokala? - Lentokala pärjää ilmassa hetken aikaa.
Nostetaanko kun lintu on verkossa? - Nostetaan kun lintu on verkossa.
Miksi nostetaan kun lintu on verkossa? - Linnun paikka on ilmassa.
On hyvinkin mahollista ettei kuoleman jälkeen ole YHTÄÄN MITÄÄN. Pelkkää tyhjyyttä ja tiedottomuutta. Ja niinhän se varmaan onkin.
Mutta kuitenkin on vaan inhimmillistä että toivoo jotain hyvää tapahtuvan. Moni ei kestä ajatusta että kaikki vaan loppuis että NAPS. Niille tuo lohtua se että kuoleman jälkeen ois joku paratiisi tai syntyis uudelleen jne jne.
Lisäksi sulla itelläs ei ole todisteita että kuoleman jälkeen ei todellakaan olis yhtään mitään. Se on vähän kun jumalat.. Niitten olemassaoloa ei voi todistaa mutta ei voi myöskään todistaa että niitä ei ole olemassa.
Menes kierimään sinne koloos. Jotkut ihmiset vaan on sellasia että ne osaa toivoa parempaa. Sä et vaan hallitse.
asioita todistella tieteen hyväksymis metodilla.
Onhan siinä kuitenkin miettimisen paikka, mihin menemme ja mistä olemme tulleet? Olemme kaikesta huolimatta ajattelevia ja tuntevia, eikö kysymykset tällöin kuulu asiaan?
Ja onhan olemassa kirjallista dokumenttia esim. jälleensyntymästä..'Shanti Devi' ym.
Sitten on oma lukunsa nämä rukouksen voimalla parantuneet, joista ainakin osa on lääkärien vahvistamaa totuutta.....jopa luustomuutoksia ns. ihmeparantumisia.
jos ajatellaan sairautta karmallisesti itse aiheutetuksi niin kohtaammeko sairauden uudelleen seuravassa elämässä. Kaikkihan on niitettävä.
//Todistakaapa te jälkeenjääneet jotka uskotte
tuollaiseen paskaan minulle että kuoleman jälkeen
muka on jotakin.
No, antaa tulla niitä todisteita.//
- Minusta jälleensyntymä on mahdollinen käsite, toki ei voi sanoa että se olisi totuus.
Olemme syntyneet tähän maailmaan kerran, niin miksei toisenkin?
Ajatus siitä että tämä maallinen tietoinen elämämme on eräänlainen koetus, josta päästän lopulta lävitse kun kämmellykset lopulta päättyvät, ei ole mahdoton ajatus. Joillekin tämä koetus voi olla se ainutkertainen ja jollekin toiselle tietoisuudelle niin moninainen ja toistuva kunnes luopuminen, tuska ja rajoittuneisuus ja sen sellaiset kokemukset ovat riittäviä. Tämä on mahdollisuus, joka on kyllä ristiriidassa monien uskontojen tiukojen tulkintojen kanssa, mutta ei niidenkään valossa mahdoton.
Varsin mielenkiintoista?
http://www.nderf.org
http://www.near-death.com
Pamela Reynoldsin tapaus ! http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Kuoleman-raja-kokemukset
e i v ä t
ole rinnastettavissa uni-tiloihin
e i v ä t k ä
psykologisiin ilmiöihin.
Niitä ei ehkä ole todistettu vedenpitävästi, mutta ne on todistettu "beyond reasonable doubt" eli juridiikan vaatimukset täyttäen.
Kuoleman-raja-kokemukset sattuvat monesti sairaaloissa, joiden yhteydessä mittauksia tehdään EEG:llä, magnetoenkefalogrammeilla, sekä positroniemissiotomografialla. Ekskluusioilla voidaan todentaa kokemusten ajankohta jne.
Kuolemanrajakokemuksesta:
http://www.near-death.com/experiences/experts01.html
1) "Kuolevien aivojen" teoria; NDE on aivojen kuolinkamppailua.
Vahvuus: Yksinkertainen selitys
Heikkous: Ei vastaa tutkimustuloksia.
2) "Darwinistinen teoria": NDE saa ihmisen taistelemaan elämästään ja kamppailemaan henkensä.
Vahvuus: Järkeenkäypä selitysmalli
Heikkous: Kuolema koetaan NDE:ssä miellyttävänä olotilana ja paluu takaisin elämään epämiellyttävänä; todellisuuus puhuu selitysmallia vastaan.
3) "Hallusinaatioteoria": NDE johtuu aivoissa villiintyneistä välittäjäkemikaaleista ja NDE:t ovat hallusinaatioita.
Vahvuus: Kemikaaleilla on mahdollista saada aikaan hallusinaatioita.
Heikkous: NDE ei ole lainkaan samankaltainen kokemus kuin vaikkapa LSD:llä aikaansaatu hallusinaatio. NDE-kokijat kertovat NDE:n olevan täysin erilainen kokemus kuin huumeilla aikaansaatu.
4) Ohimolohkoteoria: ohimolohkoa ärsyttämällä on mahdollista saada aikaan NDE:tä muistuttavia kokemuksia.
Vahvuus: Koetulokset tukevat tätä mallia
Heikkous: Ei selitä sitä, onko NDE syy vaiko seuraus tälle mallille.
5) Hapenpuuteteoria: NDE:t ovat seurausta hapen puutteesta (anoksia) johtuvasta solukuolemasta.
Vahvuus: Koejärjestely organisoitavissa
Heikkous: Aivojen hapenpuute ei kertakaikkiaan aiheuta NDE:n kaltaisia kokemuksia - koetulokset eivät tue tätä teoriaa.
6) Depersonalisaatioteoria: NDE on kuoleman kieltämistä, itsensä projisoimista muualle ja muuntunut tajunnan tila.
Vahvuus: Jotkut koetulokset antavat samansuuntaista osviittaa tälle mallille
Heikkous: Toiset koetulokset puolestaan ovat tälle mallille täysin vastakkaisia
7) Syntymämuistoteoria: NDE on muistoja syntymästä ja niiden läpikäymistä.
Vahvuus: Yksinkertainen selitysmalli
Heikkous: NDE-kokemukset eivät tue tätä selitystä.
8) Kuolemanjälkeisen elämän malli: NDE on siirtyminen kuolemanjälkeiseen olotilaan, ajasta iäisyyteen.
Vahvuus: Selittää kaikista malleista NDE:n kaikkein parhaimmin
Heikkous: Vaatii täydellisen tieteellisen paradigman muutoksen - ei sovi vallitsevaan paradigmaan.
Kuolemanrajakokemukset eivät merkitse välttämättä sitä, että persoonamme jatkaisi elämää [tai oli edes olemassa sanan varsinaisessa merkityksessä], sillä on perusteita oletuksille ja teorioille, joissa tietoisuus liitetään kvantti-maailmaan/maailman-kaikkeuden rakenteisiin ns. "massa-muistiin", josta ja jonne koko homma alkaa ja päättyy, eli kulminoituu.