ISRAELIN TILANNE 518
1. ISRAELILAISET muistelevat kaiholla aikoja, jolloin kaikki oli vielä
toisin. Juutalaisten siirtolaisten tuloa maahan, jossa heidän esi-isänsä
olivat muinoin rakentaneet kukoistavia valtioitaan, monet arabijohtajat
tervehtivät ilolla. Emiiri Feisal tunnusti, että juutalaisten tulo alueelle
voisi nopeuttaa sen hyvinvoinnin edistymistä. Kairon lehdistö toivotti
juutalaiset tervetulleiksi esi-isiensä maahan, mitä se piti oikeutettuna.
Tämä tapahtui 100 vuotta sitten.
HAJJ AMIN al-Husseinin saatua Jerusalemin päämuftin vallan 1920-luvulla
alkoi muutos Palestiinassa. Hän kiihotti arabeja verisiin mellakoihin,
joissa tapettiin sadoittain juutalaisia ja heidän omaisuuttaan tuhottiin.
Onnettominta hänen yllytyksessään oli kuitenkin arabien yleisen mielen
kiihottaminen vihamieliseksi juutalaisia kohtaan. Paettuaan Saksaan 2.
maailmansodan aikana Hajj Amin suunnitteli juutalaisten keskitysleirejä myös
Palestiinaan, ja osallistui aktiivisesti Balkanin alueen juutalaisten
eliminoimiseen.
KÄYTÄNNÖSSÄ tilanne kuitenkin jatkui suhteellisen siedettävänä. Juutalaisia
muutti maahan englantilaisten paikallishallinnon asettamista esteistä
huolimatta, mutta arabien muutto tapahtui samaan aikaan ilman esteitä; he
tulivat etsimään työtä, jota arabimaissa ei ollut. Olosuhteitten
jatkumisesta siedettävinä hyötyivät sekä juutalaiset siirtolaiset että työtä
etsivät arabit. Juutalaisilla oli tarjota työtä maatiloillaan ja jatkuvilla
rakennustyömaillaan.
ARABIT voivat esteettä liikkua kaikkialla maassa, ja juutalaiset liikkuivat
myös arabien asuntoalueille yleensä ilman välikohtauksia, ostellen heiltä
kaikkea tarvitsemaansa. Pieniä erimielisyyksiä sattui maanostoista ja
vesioikeuksista, varsinkin kiertelevien beduiinien kanssa, jotka väittivät
siirtolaisten hankkimia maita omikseen, mutta niistä selvittiin puhumalla.
Tilanne jatkui suurin piirtein samanlaisena Israelin itsenäistymisen
jälkeenkin v. 1948.
SEURAAVA suuri muutos tapahtui 1990-luvun alussa. Palestiinan
vapautusjärjestö PLO, jonka puheenjohtajana toimi Jasser Arafat, oli Irakin
hyökättyä Kuwaitiin asettunut Irakin presidentti Saddam Husseinin
kannattajaksi. Tämän vuoksi länsivaltojen karkotettua irakilaiset Kuwaitista
kymmeniä tuhansia palestiinalaisia työntekijöitä karkotettiin Kuwaitista.
Arabimaat, jotka olivat runsaskätisesti tukeneet PLO:ta varoillaan,
lopettivat kaiken tukensa. Tämän johdosta PLO vaipui lähes katastrofin
partaalle. Järjestö olisi ilmeisesti kärsinyt vararikon, elleivät Israelin
vasemmistolaiset haihattelijat olisi tulleet pelastajiksi. Tämän ns.
rauhansuunnitelman puuhamiehiä olivat Meretzin edellinen puhemies,
journalisti Jossi Beilin, sekä Israelin nykyinen presidentti Shimon Peres.
He neuvottelijat asiamiestensä välityksellä PLO:n edustajien kanssa,
salaisesti, sillä Israelin lain mukaan keskustelut PLO:n kanssa olivat
laittomia. Yitzhak Rabin vedettiin myös mukaan. Keskustelut johtivat
traagisen kuuluisiin Oslon sopimuksiin, jotka suurin fanfaarein sinetöitiin
1993 USA:n Valkoisen talon nurmikolla presidentti Bill Clintonin toimiessa
isäntänä. Nämä sopimukset toivat Jasser Arafatin monissa taisteluissa
karaistuneet terroristit ensin Gazaan ja Jerikoon ja myöhemmin kaikkiin
palestiinalaisenemmistöisiin kaupunkeihin Juudeassa ja Samariassa. Näiden
sopimusten johdosta n. 1500 israelilaista on saanut surmansa ja
monikertainen määrä haavoittunut hillittömissä terrori-iskuissa.
Palestiinalaisten tappiot lienevät yli kaksinkertaiset.
Näiden menetysten aiheuttajat, Beilin, Peres ja kumppanit, eivät ole missään
vaiheessa tunnustaneet rikoksiaan Israelin kansaa kohtaan. Vieläkin he
puhuvat innostuneina, miten suurenmoisia edistysaskeleita kansojen välisissä
suhteissa sopimukset saivat aikaan. Presidentti Shimon Peres sai jopa
Englannin kruunun korkeimman kunnianosoituksen. Hänet aateloitiin kuningatar
Elisabethin toimesta. Hänen uusi tittelinsä on Sir Shimon.
2. TÄMÄN hetkinen suhde Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä
on jännittynyt, epäluuloinen ja vihamielinen. Vielä muutama vuosi sitten
arabit liikkuivat ilman pelkoa Jerusaleminkin kaduilla, ja juutalaiset
voivat ajaa Juudean ja Samarian sisäosiin ostellen sieltä oliiveja,
oliiviöljyä, poltettuja saviruukkuja, rakennustarvikkeita, korjauttaa
autonsa siellä, ja ennen kaikkea hakea sieltä työntekijöitä yhtiöihinsä. Ei
kukaan arabia pahoinpitelisi Jerusalemin kadulla nytkään, mutta
matkustaminen arabialueilta Israelin puolelle on hankaloitunut poliisien ja
sotilaitten asettamien valvonta-asemien ja usein toistuvien
liikennerajoitusten vuoksi terrori-iskujen pelossa. Liikkumista on
entisestään rajoittanut Israelin rakentama turva-aita, joka pakottaa
liikenteen alueelta toiselle määrättyihin ylimenopaikkoihin sen lisäksi,
että se hankaloittaa maanviljelijöitä ja hedelmän viljelijöitä pääsemästä
tiluksilleen, sekä juutalaisia että palestiinalaisia.
TÄNÄ PÄIVÄNÄ, jos juutalainen eksyy vaikka vahingossa ajamaan autollaan
palestiinalais-kaupunkiin, saa olla kiitollinen, jos pääsee hengissä sieltä
pois. Useimmiten pelastajana on ollut israelilainen sotilas, jonka tukikohta
on lähellä kaupunkia. Viime ajoilta on jokunen tapaus, jossa amerikkalaisten
kouluttamat "Daytonin armeijan" poliisit ovat palauttaneet eksyneen. Autosta
ei yleensä sen käsittelyn jälkeen ole mitään kotiin viemistä. Tämä on hyvin
valitettavaa, sillä perinteisissä arabiasuissa liikkuvat arabit olivat
eksoottinen lisä Jerusalemin katukuvassa. Lisäksi se on vienyt suren osan
arabeista työttömyyteen ja turhautumiseen.
Viimeisen ns. Intifadan jälkeen 2000, joka alkoi Clintonin ajamien
rauhankeskustelujen jouduttua umpikujaan, tilanne on jonkin verran
rauhoittunut, ei enää niin paljon itsemurha-iskuja. Tämä ei varmaankaan
johdu palestiinalaisten kokemasta mielenmuutoksesta, vaan pääosaltaan siitä,
että IDF valvoo huolellisesti kaikkea Juudean ja Samarian alueilla, sekä
turva-aidasta, mikä pakottaa Israelin puolelle pyrkivät käyttämään aitaan
tehtyjä portteja.
3. UUSIN VAIHE palestiinalaisten ja juutalaisten välien selvittelyssä alkoi
siitä, kun Gazassa asuvat terroristit keksivät raketit, joilla pystyy
ampumaan Israelin puolelle Gazan ja Israelin välisen turva-aidan yli. Se
alkoi joskus 8 vuotta sitten, ja vuosien kuluessa Gazan terroristien
käyttämät raketit ovat kokeneet melkoisen kehityksen. Ensimmäiset hädin
tuskin ylittivät turva-aidan, nyt heidän kotitekoiset "alkeelliset"
rakettinsa yltävät jo yli 10 km:n päähän, parhaat yli 20 km. Mutta
salakuljettajien kaivamien tunnelien kautta Siinailta on tuotu Gazaan
runsaasti ajanmukaista aseistusta, on panssarin- ja ilmatorjuntaohjuksia,
konekivääreitä, kranaatinheittimiä ja kaiken kirjavia käsiaseita, sekä
kruununa näiden lisäksi raketit, Katjusha malliset Grad-raketit, joilla
yltää yli 40 km:n päähän. Onpa Israelin viranomaiset varoittaneet, että
niiden joukossa on Iranissa valmistettuja Fajr3 ja Fajr5 ohjuksia, joilla
yltää parhaimmillaan yli 70 km:n päähän, eli niillä pystyy am
pumaan Tel Avivin esikaupunkiin tai Dimonaan, jossa on Israelin
tutkimusreaktori. Eilen uutiset kertoivat, että terroristit olivat ampuneet
Fajr-ohjuksen Palmachim alueelle, 27 km Tel Avivista etelään, ja jossa on
sotilaslentokenttä ja avaruustutkimusasema. Eräs tieto kertoi, että Israelin
oletettuja ydinaseita olisi varastoitu sen lähelle.
GAZAN TERRORISTIT piinasivat ja terrorisoivat Gazan turva-aidan lähellä
olevia juutalais-yhteisöjä, kaupunkeja ja kyliä, saattaen lopulta n. 800 000
ihmistä päivittäisten raketti-iskujen kohteiksi. Raketit ovat alkeellisia ja
niiden osuvuus huono, mutta pelotteina ne tyydyttävät niille asetetut
toiveet täysin. Koska ne ammutaan muutaman kymmenen km:n päästä, niiden
lentoaika antaa vain 15-20 sekuntia hakeutua suojaan hälytyssireenin alettua
varoittaa. Ei siinä pitkälle ehdi juosta, eivät varsinkaan heikkojalkaiset
ja vanhukset. Hälytysääni ei kerro, minne raketti putoaa. Se on kuin
venäläistä rulettia, jossa pelaajina ovat kaupungin kaikki asukkaat. Koska
taloja ei ole muutamaa yleistä rakennusta lukuun ottamatta vahvistettu
raketin kestäviksi, ne eivät anna mitään suojaa iskua vastaan, joka sattuu
taloon. Terroristit ajoittavat rakettien ampumisensa koululaisten kouluun
menoaikoihin, ja toisaalta siksi, kun koulut ja työt loppuvat. Suosittuja
kohteita pitkin päivää ovat las
tentalot ja -tarhat sekä leikkipuistot, yleensä paikat, joihin ihmisiä
kokoontuu ja joissa tuho voi olla suurin tai tuskallisin. Raketti-iskut
Gazasta kiihtyivät entisestään, kun Israel karkotti Sharonin johdolla
juutalaisasukkaat Gazasta 2005, ja veti samalla myös sotilaansa pois
alueelta, myös ns. Philadelphia-käytävältä, jonka ali salakuljettajat ovat
kaivaneet satoja tunneleita.
RAKETTI-ISKUJEN pelko on lamauttanut Gazan rajan läheisyydessä olevien
kaupunkien ja kylien asukkaat siten, että he pelkäävät mennä kauppoihin. He
suunnittelevat reittinsä siten, että matka olisi mahdollisimman lyhyt.
Kaupassa he eivät valikoi ostaessaan esim. hedelmiä, vaan nopeasti panevat
pussiin, mitä käteen sattuu, ja kiirehtivät kaupasta niin pian kuin suinkin.
Kotona he istuvat sisällä eivätkä juuri uskalla mennä ulos. Jopa pyykin
ripustaminen pihan naruille vaatii oman rohkeuden ponnistuksensa. Eivät
heidän kotinsa ole raketin-kestäviä, mutta se on kuitenkin kotoinen ja
turvallinen, vaikka raketti sinne iskisikin, he ajattelevat. Onko tämä
ihmisen arvoista elämää? Tätä on jatkunut viikosta viikkoon ja kuukaudesta
kuukauteen, jo monen vuoden ajan, vain tullakseen entistä tappavammaksi.
LOPULTA Israelin hallituskin tajusi, ettei asiaa voi enää siirtää ja lähetti
27.12.08 hävittäjät iskemään Hamasin sotilaskohteisiin. Ilmaiskut jatkuivat,
kunnes 03.01.09 hallitus antoi maavoimille luvan mennä tuhoamaan ne kohteet
, joihin lentokoneet eivät yllä. Tänään operaatiota Cast Lead on jatkunut 16
päivää, maaoperaatiota 8 päivän ajan. YK:n turvallisuusneuvosto antoi viime
viikon perjantaina päätöslauselman, jossa se kehottaa lopettamaan
vihollisuudet välittömästi. Israelin hallitus sanoi vastineessaan, että se
lopettaa operaation sitten, kun se on saavuttanut tavoitteensa. Hamas
hylkäsi myös päätöslauselman. IDF aloitti tehostetut hyökkäykset Gazan ja
Rafahin kaupunkeihin kitkeäkseen niistä sinne pesiytyneet terroripesäkkeet
ja raketin laukaisualustat, jotka siirrettiin sinne ilmaiskujen pelossa.
Alkoi sodan verisin ja vaarallisin vaihe, jossa uhreja tulee molemmin
puolin.
Lähitulevaisuus näyttää, tuleeko sota laajenemaan ehkä jopa muutamia
naapurimaita vastaan, kuten jotkut julkisuudessa kiertelevät arviot
esittävät. Jos näin käy, Israelin maa-alue tulee laajenemaan runsaasti
nykyisestään. Sen voisi laukaista esim. Hamasin tai Hizbullahin ampuma
joukkotuhoase Israelin maaperälle.
Kastel 11.01.09
Gavriel
1. ISRAELILAISET muistelevat kaiholla aikoja, jolloin kaikki oli vielä
toisin. Juutalaisten siirtolaisten tuloa maahan, jossa heidän esi-isänsä
olivat muinoin rakentaneet kukoistavia valtioitaan, monet arabijohtajat
tervehtivät ilolla. Emiiri Feisal tunnusti, että juutalaisten tulo alueelle
voisi nopeuttaa sen hyvinvoinnin edistymistä. Kairon lehdistö toivotti
juutalaiset tervetulleiksi esi-isiensä maahan, mitä se piti oikeutettuna.
Tämä tapahtui 100 vuotta sitten.
HAJJ AMIN al-Husseinin saatua Jerusalemin päämuftin vallan 1920-luvulla
alkoi muutos Palestiinassa. Hän kiihotti arabeja verisiin mellakoihin,
joissa tapettiin sadoittain juutalaisia ja heidän omaisuuttaan tuhottiin.
Onnettominta hänen yllytyksessään oli kuitenkin arabien yleisen mielen
kiihottaminen vihamieliseksi juutalaisia kohtaan. Paettuaan Saksaan 2.
maailmansodan aikana Hajj Amin suunnitteli juutalaisten keskitysleirejä myös
Palestiinaan, ja osallistui aktiivisesti Balkanin alueen juutalaisten
eliminoimiseen.
KÄYTÄNNÖSSÄ tilanne kuitenkin jatkui suhteellisen siedettävänä. Juutalaisia
muutti maahan englantilaisten paikallishallinnon asettamista esteistä
huolimatta, mutta arabien muutto tapahtui samaan aikaan ilman esteitä; he
tulivat etsimään työtä, jota arabimaissa ei ollut. Olosuhteitten
jatkumisesta siedettävinä hyötyivät sekä juutalaiset siirtolaiset että työtä
etsivät arabit. Juutalaisilla oli tarjota työtä maatiloillaan ja jatkuvilla
rakennustyömaillaan.
ARABIT voivat esteettä liikkua kaikkialla maassa, ja juutalaiset liikkuivat
myös arabien asuntoalueille yleensä ilman välikohtauksia, ostellen heiltä
kaikkea tarvitsemaansa. Pieniä erimielisyyksiä sattui maanostoista ja
vesioikeuksista, varsinkin kiertelevien beduiinien kanssa, jotka väittivät
siirtolaisten hankkimia maita omikseen, mutta niistä selvittiin puhumalla.
Tilanne jatkui suurin piirtein samanlaisena Israelin itsenäistymisen
jälkeenkin v. 1948.
SEURAAVA suuri muutos tapahtui 1990-luvun alussa. Palestiinan
vapautusjärjestö PLO, jonka puheenjohtajana toimi Jasser Arafat, oli Irakin
hyökättyä Kuwaitiin asettunut Irakin presidentti Saddam Husseinin
kannattajaksi. Tämän vuoksi länsivaltojen karkotettua irakilaiset Kuwaitista
kymmeniä tuhansia palestiinalaisia työntekijöitä karkotettiin Kuwaitista.
Arabimaat, jotka olivat runsaskätisesti tukeneet PLO:ta varoillaan,
lopettivat kaiken tukensa. Tämän johdosta PLO vaipui lähes katastrofin
partaalle. Järjestö olisi ilmeisesti kärsinyt vararikon, elleivät Israelin
vasemmistolaiset haihattelijat olisi tulleet pelastajiksi. Tämän ns.
rauhansuunnitelman puuhamiehiä olivat Meretzin edellinen puhemies,
journalisti Jossi Beilin, sekä Israelin nykyinen presidentti Shimon Peres.
He neuvottelijat asiamiestensä välityksellä PLO:n edustajien kanssa,
salaisesti, sillä Israelin lain mukaan keskustelut PLO:n kanssa olivat
laittomia. Yitzhak Rabin vedettiin myös mukaan. Keskustelut johtivat
traagisen kuuluisiin Oslon sopimuksiin, jotka suurin fanfaarein sinetöitiin
1993 USA:n Valkoisen talon nurmikolla presidentti Bill Clintonin toimiessa
isäntänä. Nämä sopimukset toivat Jasser Arafatin monissa taisteluissa
karaistuneet terroristit ensin Gazaan ja Jerikoon ja myöhemmin kaikkiin
palestiinalaisenemmistöisiin kaupunkeihin Juudeassa ja Samariassa. Näiden
sopimusten johdosta n. 1500 israelilaista on saanut surmansa ja
monikertainen määrä haavoittunut hillittömissä terrori-iskuissa.
Palestiinalaisten tappiot lienevät yli kaksinkertaiset.
Näiden menetysten aiheuttajat, Beilin, Peres ja kumppanit, eivät ole missään
vaiheessa tunnustaneet rikoksiaan Israelin kansaa kohtaan. Vieläkin he
puhuvat innostuneina, miten suurenmoisia edistysaskeleita kansojen välisissä
suhteissa sopimukset saivat aikaan. Presidentti Shimon Peres sai jopa
Englannin kruunun korkeimman kunnianosoituksen. Hänet aateloitiin kuningatar
Elisabethin toimesta. Hänen uusi tittelinsä on Sir Shimon.
2. TÄMÄN hetkinen suhde Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä
on jännittynyt, epäluuloinen ja vihamielinen. Vielä muutama vuosi sitten
arabit liikkuivat ilman pelkoa Jerusaleminkin kaduilla, ja juutalaiset
voivat ajaa Juudean ja Samarian sisäosiin ostellen sieltä oliiveja,
oliiviöljyä, poltettuja saviruukkuja, rakennustarvikkeita, korjauttaa
autonsa siellä, ja ennen kaikkea hakea sieltä työntekijöitä yhtiöihinsä. Ei
kukaan arabia pahoinpitelisi Jerusalemin kadulla nytkään, mutta
matkustaminen arabialueilta Israelin puolelle on hankaloitunut poliisien ja
sotilaitten asettamien valvonta-asemien ja usein toistuvien
liikennerajoitusten vuoksi terrori-iskujen pelossa. Liikkumista on
entisestään rajoittanut Israelin rakentama turva-aita, joka pakottaa
liikenteen alueelta toiselle määrättyihin ylimenopaikkoihin sen lisäksi,
että se hankaloittaa maanviljelijöitä ja hedelmän viljelijöitä pääsemästä
tiluksilleen, sekä juutalaisia että palestiinalaisia.
TÄNÄ PÄIVÄNÄ, jos juutalainen eksyy vaikka vahingossa ajamaan autollaan
palestiinalais-kaupunkiin, saa olla kiitollinen, jos pääsee hengissä sieltä
pois. Useimmiten pelastajana on ollut israelilainen sotilas, jonka tukikohta
on lähellä kaupunkia. Viime ajoilta on jokunen tapaus, jossa amerikkalaisten
kouluttamat "Daytonin armeijan" poliisit ovat palauttaneet eksyneen. Autosta
ei yleensä sen käsittelyn jälkeen ole mitään kotiin viemistä. Tämä on hyvin
valitettavaa, sillä perinteisissä arabiasuissa liikkuvat arabit olivat
eksoottinen lisä Jerusalemin katukuvassa. Lisäksi se on vienyt suren osan
arabeista työttömyyteen ja turhautumiseen.
Viimeisen ns. Intifadan jälkeen 2000, joka alkoi Clintonin ajamien
rauhankeskustelujen jouduttua umpikujaan, tilanne on jonkin verran
rauhoittunut, ei enää niin paljon itsemurha-iskuja. Tämä ei varmaankaan
johdu palestiinalaisten kokemasta mielenmuutoksesta, vaan pääosaltaan siitä,
että IDF valvoo huolellisesti kaikkea Juudean ja Samarian alueilla, sekä
turva-aidasta, mikä pakottaa Israelin puolelle pyrkivät käyttämään aitaan
tehtyjä portteja.
3. UUSIN VAIHE palestiinalaisten ja juutalaisten välien selvittelyssä alkoi
siitä, kun Gazassa asuvat terroristit keksivät raketit, joilla pystyy
ampumaan Israelin puolelle Gazan ja Israelin välisen turva-aidan yli. Se
alkoi joskus 8 vuotta sitten, ja vuosien kuluessa Gazan terroristien
käyttämät raketit ovat kokeneet melkoisen kehityksen. Ensimmäiset hädin
tuskin ylittivät turva-aidan, nyt heidän kotitekoiset "alkeelliset"
rakettinsa yltävät jo yli 10 km:n päähän, parhaat yli 20 km. Mutta
salakuljettajien kaivamien tunnelien kautta Siinailta on tuotu Gazaan
runsaasti ajanmukaista aseistusta, on panssarin- ja ilmatorjuntaohjuksia,
konekivääreitä, kranaatinheittimiä ja kaiken kirjavia käsiaseita, sekä
kruununa näiden lisäksi raketit, Katjusha malliset Grad-raketit, joilla
yltää yli 40 km:n päähän. Onpa Israelin viranomaiset varoittaneet, että
niiden joukossa on Iranissa valmistettuja Fajr3 ja Fajr5 ohjuksia, joilla
yltää parhaimmillaan yli 70 km:n päähän, eli niillä pystyy am
pumaan Tel Avivin esikaupunkiin tai Dimonaan, jossa on Israelin
tutkimusreaktori. Eilen uutiset kertoivat, että terroristit olivat ampuneet
Fajr-ohjuksen Palmachim alueelle, 27 km Tel Avivista etelään, ja jossa on
sotilaslentokenttä ja avaruustutkimusasema. Eräs tieto kertoi, että Israelin
oletettuja ydinaseita olisi varastoitu sen lähelle.
GAZAN TERRORISTIT piinasivat ja terrorisoivat Gazan turva-aidan lähellä
olevia juutalais-yhteisöjä, kaupunkeja ja kyliä, saattaen lopulta n. 800 000
ihmistä päivittäisten raketti-iskujen kohteiksi. Raketit ovat alkeellisia ja
niiden osuvuus huono, mutta pelotteina ne tyydyttävät niille asetetut
toiveet täysin. Koska ne ammutaan muutaman kymmenen km:n päästä, niiden
lentoaika antaa vain 15-20 sekuntia hakeutua suojaan hälytyssireenin alettua
varoittaa. Ei siinä pitkälle ehdi juosta, eivät varsinkaan heikkojalkaiset
ja vanhukset. Hälytysääni ei kerro, minne raketti putoaa. Se on kuin
venäläistä rulettia, jossa pelaajina ovat kaupungin kaikki asukkaat. Koska
taloja ei ole muutamaa yleistä rakennusta lukuun ottamatta vahvistettu
raketin kestäviksi, ne eivät anna mitään suojaa iskua vastaan, joka sattuu
taloon. Terroristit ajoittavat rakettien ampumisensa koululaisten kouluun
menoaikoihin, ja toisaalta siksi, kun koulut ja työt loppuvat. Suosittuja
kohteita pitkin päivää ovat las
tentalot ja -tarhat sekä leikkipuistot, yleensä paikat, joihin ihmisiä
kokoontuu ja joissa tuho voi olla suurin tai tuskallisin. Raketti-iskut
Gazasta kiihtyivät entisestään, kun Israel karkotti Sharonin johdolla
juutalaisasukkaat Gazasta 2005, ja veti samalla myös sotilaansa pois
alueelta, myös ns. Philadelphia-käytävältä, jonka ali salakuljettajat ovat
kaivaneet satoja tunneleita.
RAKETTI-ISKUJEN pelko on lamauttanut Gazan rajan läheisyydessä olevien
kaupunkien ja kylien asukkaat siten, että he pelkäävät mennä kauppoihin. He
suunnittelevat reittinsä siten, että matka olisi mahdollisimman lyhyt.
Kaupassa he eivät valikoi ostaessaan esim. hedelmiä, vaan nopeasti panevat
pussiin, mitä käteen sattuu, ja kiirehtivät kaupasta niin pian kuin suinkin.
Kotona he istuvat sisällä eivätkä juuri uskalla mennä ulos. Jopa pyykin
ripustaminen pihan naruille vaatii oman rohkeuden ponnistuksensa. Eivät
heidän kotinsa ole raketin-kestäviä, mutta se on kuitenkin kotoinen ja
turvallinen, vaikka raketti sinne iskisikin, he ajattelevat. Onko tämä
ihmisen arvoista elämää? Tätä on jatkunut viikosta viikkoon ja kuukaudesta
kuukauteen, jo monen vuoden ajan, vain tullakseen entistä tappavammaksi.
LOPULTA Israelin hallituskin tajusi, ettei asiaa voi enää siirtää ja lähetti
27.12.08 hävittäjät iskemään Hamasin sotilaskohteisiin. Ilmaiskut jatkuivat,
kunnes 03.01.09 hallitus antoi maavoimille luvan mennä tuhoamaan ne kohteet
, joihin lentokoneet eivät yllä. Tänään operaatiota Cast Lead on jatkunut 16
päivää, maaoperaatiota 8 päivän ajan. YK:n turvallisuusneuvosto antoi viime
viikon perjantaina päätöslauselman, jossa se kehottaa lopettamaan
vihollisuudet välittömästi. Israelin hallitus sanoi vastineessaan, että se
lopettaa operaation sitten, kun se on saavuttanut tavoitteensa. Hamas
hylkäsi myös päätöslauselman. IDF aloitti tehostetut hyökkäykset Gazan ja
Rafahin kaupunkeihin kitkeäkseen niistä sinne pesiytyneet terroripesäkkeet
ja raketin laukaisualustat, jotka siirrettiin sinne ilmaiskujen pelossa.
Alkoi sodan verisin ja vaarallisin vaihe, jossa uhreja tulee molemmin
puolin.
Lähitulevaisuus näyttää, tuleeko sota laajenemaan ehkä jopa muutamia
naapurimaita vastaan, kuten jotkut julkisuudessa kiertelevät arviot
esittävät. Jos näin käy, Israelin maa-alue tulee laajenemaan runsaasti
nykyisestään. Sen voisi laukaista esim. Hamasin tai Hizbullahin ampuma
joukkotuhoase Israelin maaperälle.
Kastel 11.01.09
Gavriel
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.