Olen ollut naimisissa kerran, siivivihkiminen oli maistraatiss Nyt olen eronnut ja seurustelen ortodoksimiehen kanssa. Jos liityn ort.kirkkoon ja menemme naimisiin, onko avioliittoni ensimmäinen vai toinen?
olenko eronnut vai naimaton?
neitsyt 33
442222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
on tärkeä asia vain, jos nait papiksi aikovan miehen. Eihän sillä muuten ole mitään merkitystä.
Miten niin sillä on merkitystä VAIN jos menee papin kanssa avioon?
Minulla on myös yksi lapsi.
Mikä hänen asemansa on? Tietysti varmaan "avioliiton ulkopuolella" syntynyt eli äpis kun on vain maistraattiliitossa ollessa tehty?
Eikö ort.papiksi aikova voisi minua (paheellisuuteni takia) ottaa vaimokseen kun on lapsi? 8o!
kelpaisi papiksi aikovan vaimoksi, kun et ole neisyt ja on yksi lapsi edellisestä siviiliavioliitosta. Toisaalta kirkkoon tulessa saa kaikki synnit anteeksi, myös tuon epäonnistuneen eroon johtaneen avioliiton.
Papin kansa ei kirkossamme voi avioitua, koska papin avioliiton täytyy olla solmittu ENNEN vihkimystä. Pappisvihkimyksen jälkeen ei enää vihitä avioliittoon edes leskeksi jäänyttä. Papiksi aikovan tie saattaa tyssätä, jos on valinnut väärän vaimon.
Lapsesi ei Kirkon silmissä ole au-lapsi, sillä siviiliavioliittosi oli laillinen, vaikkakaan ei sakramentaalinen. Avioero on maallikko-ortodokseilla ihan tavallinen ja uudestaan saa avioitua kaksi kertaa. Neljänteen avioliitoon ei kirkko enää vihi.
mutta kuinka monta naimisissa olevaa pappia Suomessa olisi jos heidän pitäisi mennä neitseen kanssa naimisiin?
pappi voi solmia eron jälkeen toisen avioliiton!!!
Haluatko dokumenttia?
naimisiin vaikka maistraatissa, jos ei kirkko vihi. Mutta jos avioituu uudestaan eron tai leskeytymisen jälkeen, menettää pappeutensa. Tiedän monta tällaista tapausta, mutta en yhtään sellaista, jossa pappeutta ei olisi menetetty. Aikaisemmin pappeus meni jo pelkästään avioerosta, vaikka ei edes itse olisi ollut siihen syyllinen.
dokumenttia! Ei voi olla mahdollista.
juttu.
Jos olette menossa tavallisen ortodoksin kanssa avioliittoon, niin ongelmia ei pitäisi olla. Jos olet menossa papin kanssa naimisiin niin parasta vaan kähmiä ja tehdä tuntuva lahjoitus jonnekin. Kyllä se siitä!
avioitua. Avioliittoon ei vihitä pappisvihkimyksen jälkeen. Papiksi aikovalta taas väärä puolison valinta voi katkaista tien pappeuteen.
Vaimo otetaan itselle, ei seurakunnalle!
Olette naiveja. Kyllä täällä voi avioitua papit uudelleen.
voi vihkiä piisäaksi ja ihan patriarkaksi
mennyt luterilaisin menoin avioliittoon ja eronnut sittemmin.
Luterilaisillahan avioliitto ei ole sakramentti.
Voisinko nyk. ortodoksina ykskaks ollakin naimaton neito enkä eronnut akka?
Kysyn tätä pelkästään yleisestä mielenkiinnosta.
sakramentaalisia avioliittoja. Neitsyttä sinusta ei kuitenkaan tietysti uudestaan tule.
huoritellakaan kuin joskus.
Vai saan olla tyytyväinen kun VAIN joskus huoritellaan, ei siis joka käänteessä?
Vai suositus on, että ort.papin vaimo olisi neitsyt! Ja pappi itsekin varmaan?
Valitseeko papille vaimon papin vanhemmat?
Onko jo kehdossa sovittu asia?
Joku sanoi yllä, että toiseenkin liittoon joku on vaivihkaa kuitenkin päässyt, Luojan kiitos!
viedä näytille. pitää olla säällisen näköinen ja oloinen. (selibaatti piispat!)
kaikkia naisia huoritellaan joka käänteessä ja jatkuvasti, vaikka kuinka olisi vanhapiika ja neitsyt eikä edes laulaisi. Avioliittoakin pidetään paholaisen keksintönä ja helvettinä, siinä kun menee mieheltä vapaus. Homous sen sijaan katsotaan suureksi eduksi ja hyödyksi. Miesten maailma ja uskonto.
alentuvan huvittuneesti. Sitten vedotaan naisen roooliin ja tehtäviin kirkossamme. Todellisuudessa naiset pönkittävät patriarkaalista miesten järjestelmää ja samalla alistuvat kynnysmatoiksi joihin miehet pyyhkivät jalkansa.
kokenut itseäni kohdeltavan "alentuvan huvittuneesti", päinvastoin olen tuntenut itseäni arvostettavan niin luottamusmiehenä kuin vapaaehtoistyöntekijänäkin kirkossamme!
asiaa. Tiukan paikan tullen ne miehet kyllä jyrää ja sinua arvostetaan asioita tukevana hanhena.
näiden 25 vuoden aikana, jotka olen tähän seurakuntaani kuulunut! Ei siis pidä yleistää; "hanhet" voivat olla hanhia, mutta kaikki eivät ole "hanhia"!
Erään takavuosien piispan mielestä lähinnä seuraneitejä.
Olen hämmästynyt onko todella näin, että ortodoksikirkossa naiset ovat vain sivuhenkilöitä, välttämättömiä pahoja, seuraneitejä? En ole itse kokenut ala-arvoisuutta ort.mieheni taholta. Tasavertaisia ollaan. Tietysti molemmilla omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kylläpäs tästä kehittyi omituinen vyyhti.
Pitäisi kai kuulla useita ortodoksinaisia itsejään, miten he kokevat asian.
Eikös aina kristittyjen väliset avioliitot lasketa riippumatta niiden sakramentaalisuudesta?
"Neitsyttä sinusta ei kuitenkaan tietysti uudestaan tule"
Voi tulla ja monesta onkin tullut. Vaatii kirurgisen operaation, mikä maksaa parisen tuhatta euroa. Kannattaa vertailla hintoja netissä ja mielellään hakeutua Ranskaan operaatiota varten. Siellä on tarjontaa missä on kysyntää.
Oikeauskoinen eronnut nainen elää tietenkin ilman sp-suhteita, jos ei avioidu uudelleen.
Eiköhän siinä ennallistu luonnollista tietä melkein neitsyeksi (vrt. perkaamattomat ojat).
laske muiden kirkkojen avioliittoja mukaan. Ortodoksisella kirkolla on oma oppinsa ja eettinen opetuksensa. Juuri avioliiton sakramentti poikkeaa meillä eniten katolisen kirkonn vastaavasta sakramentista.
luterilaisella puolella piispatkin pettävät ja eroavat ja menevät uudelleen naimisiin, mutta ortopuolella papiksi aikovan täytyy etsiä "sopiva" ruustinna. Joka ei saa olla ollut ennen kai minkäänlaisissa suhteissa, onkohan ulkonäkö vaatimuksia? Pitääkö olla sellainen pullea ruustinnamainen? Pitääkö olla nuttura niskassa? Ja silmälasit? saako meikata?
Ilkikurisesti kyselen, totta toinen puoli.
Sanomattomia sääntöjä me usein noudatamme, itsekään sitä tietämättä.
uranaisia. Kuuliainen kotihengetär on historiaa. Nykyään seurakunnissa ei (toivottavasti) vahdita pappien vaimoja ja lapsia niin tiukasti kuin ennen.
Jos pappi voi hyvin, seurakuntakin voi hyvin. Kulissit eivät kuulu enää pappien perheisiin(toivottavasti.)
Tällä palstalla esitettyjä mielipiteitä ei pidä luulla "ortodoksisen kirkon kannaksi" eikä useimmiten edes ortodoksien näkemykseksi. Yritä löytää tietoa esim. ortodoksi.net-sivustolta.
"luterilaisella puolella piispatkin pettävät ja eroavat ja menevät uudelleen naimisiin..."
Montako piispaa tarkoitat? Minä tiedän vain Ilkka Kantolan, joka oli Turun piispana 1998 -2005, mutta joutui jättämään työnsä piispana syrjähyppynsä takia. Sen jälkeen hän toimi ensin kaksi vuotta lapsi- ja perhetyön johtajana ja vuodesta 2007 lähtien hän on toiminut kansanedustajana. Ihmettelen kylläkin suuresti sitä, että piispa syyllistyy moiseen. Olisi itsekontrollin luullut voivan estää tuommoisen toiminnan.
Näillä keskustelupalstoilla sekä joillakin katolilaisilla että näköjään myös joillakin ortodokseilla, joista jälkimmäinen on minulle yllätys, on melkeinpä tapana pitää luterilaisia huonompina kristittyinä, jos yleensä edes kristittyinä, kuin itseään ja omaa kirkkokuntaansa. Sellainen tekee surulliseksi.
juuri tätä piispaa ajattelin, ja suoraviivaisesti yleistin. Hänhän onkin kansanedustaja. Ei ollut tarkoitus mollata ketään, ottaa vain vahvistus-esimerkiksi. Asiaton olin.
piispa ole eronnut! Eronnut oli vain venäläinen edesmennyt patriarkka, tuon "eniten oikeaoppisen ja alkuperäisen, venäläisen ortodoksisen kirkon" entinen päämies! Ja mistä tietää, miten moni p appikin siellä on eronnut ja uudelleen avoitunut, rahallahan on siellä vielä suurin valta!
tämä tekopyhyys. Suomen ort.papeissa on ainakin yksi eronnut ja uudelleen nainut piispallisella siunauksella. Lopettakaa tuo tekohurskastelu. Olkaa reilusti rehellisiä!
Ihmisiä ei pidä tuomita kärsimykseen huonossa avioliitossa. Ei edes pappeja. Vai opetetaanko heitä periaatteella "kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat" ?
odotetaan. Kirkkomme laahaa ajasta jäljessä tässä asiassa. Kaikille eronneille papeillemme tulisi suoda toinen mahdollisuus. Leskille myös.
Missäs välissä se ruustinna uraa tekee? Papeilla on paljon työtä ja ainakin mun ymmärryksen mukaan se tarkoittaa sitä että perhe ja vaimo joutuu usein joustamaan ja pyörittämään koko balettia vähän niin kuin yksin.
Siksi maatuskan täytyy käydä töissä ja pyörittää yksin koko huushollia. Papin vaimoksi sopii vahva ja itsenäinen nainen. Ennen pappisvihkimystä piispa kysyy myös vaimon suostumuksen miehen vihkimiseen papiksi.
Avioliittolupaus koskee elinaikaa "kunnes kuolema meidät erottaa". Ajatus yhdestä avioliitosta liittyy mm. lasten kasvattamiseen. Jos puoliso kuolee, niin eloonjääneenn kannattaisi keskittyä enemmän lapsiinsa, kuin flirttailuun. Papin taas pitäisi keskittyä seurakuntaan.
Toisaalta ylösnousemuksen kannalta ei asialla ole merkitystä. Jeesuksen sanojen mukaan ihmiset ovat taivaassa enkelien kaltaisia, eikä ajallisen elämän ihmissuhteilla ole enää niin ratkaisevaa merkitystä.
Asian tekee mielenkiintoiseksi myös tilanne, jossa ansimmäinen avioliitto jää lyhyeksi ja olisi paremminkin verrattavissa pitkään kihlaukseen. Tällaisessa tapauksessa kyllä kannattaisin piispan myöntämää poikkeuslupaa.
Kyllä papin palkalla yhden vaimon ja lapsen ainakin elättää!
pohdiskelu korkealla tasolla. Huh, huh, Golem, voi tuota viisautta. Nyt poltit perseesi kunnolla, noin hulluun järkeilyyn ei kykene edes helluntalainen.
Johan nyt, vai yksi avioliitto hinnalla millä hyvänsä lasten takia, juupa juu.
Ihmisyksilöllä on muitakin funktioita kuin lastenkasvatus. Ja mitä lasten kasvatusta se on jos avioliitto on helvettiä. Päinvastoin. Jos te riitelevät puolisot vähääkään ajattelisitte lapsianne, niin eroasitte ja antaisitte lapsille kasvurauhan. Se on jämpti niin.
Yleisesti ottaen ihminen on inhimillinen. Jotkut avioliitot epäonnistuvat esimerkiksi siksi, että tutustuminen on kestänyt pari viikkoa, kihlaus pari kuukautta ja sitten on kiirehditty antamaan avioliittolupauksia. Joskus on myös kuviteltu, että kihlausajan pikku ongelmat voidaan ratkaista suhteen laillistamisella. Molemmissa tapauksissa käy niin, että jonkun ajan kuluttua opitaan todella tuntemaan kumppanin luonne, eikä se enää miellytäkään. Liian jyrkkiä eroavaisuuksia ei korjaa edes aika.
Naisille käy helposti niin, että he ottavat marttyysin sädekehän kutreilleen ja kärsivät vuosikymmenet. Miehet vain lähtevät suhteesta pois. Ja lopputuloksena lapset joka tapauksessa kärsivät.
Sen vuoksi pitää varata riittävästi aikaa tulevaan elämänkumppaniin tutustumiseen jo ennen kihlausta ja varsinkin ennen avioliittoa. Kaikenlaiset parit eivät sovi yhteen millään aikaikkunalla.
Minä olen itse aikanani syyllistynyt tuohon hätäilyyn ja ensimmäinen avioliittoni kesti vain puolitoista vuotta. Sen jälkeenkin meni pari vuotta ennen kuin erosin luterilaisesta kirkosta ja paria vuotta myöhemmin minusta tuli ortodoksi. Nykyiseen vaimooni tutustuin samoihin aikoihin ja tämä suhde on sitten kestänyt jo merkittävästi kauemmin.
Kannatan lämpimästi sellaista sääntöä, että papiksi vihittävältä edellytetään joko luostarilupauksia tai sitten jo useita vuosia kestänyttä avioliittoa. Liiton on pitänyt jo vakiintua ennen kuin pappi ottaa vastuun edes pienestä osasta seurakuntaaa. Jos ei osaa pitää perhettään koossa, niin on aika huono antamaan elämänohjeita seurakuntalaisillekaan. Papin pitää pystyä toimimaan esimerkkinä. Kaikista ei siihen ole ollut. Minä en ole edes harkinnut kirkon alhaisimpiakaan tehtäviä juuri oman elämänhistoriani vuoksi.
Jos asiaa oikein tarkasti analysoidaan, niin luterilaiset ovat lähtökohtaisesti vääräuskoisia.
Mutta yksittäinen luterilaisen kirkon jäsen voi siitä huolimatta olla hyvä kristitty ja yksilötasolla jopa oikeauskoinen.
Jeesushan jakaa myllynkiviä opettajille, ei oppilaille.
Avioliitto on paljon muutakin kuin vihkitoimitus, sehän eletään todeksi arkipäivässä.