kaskisissa joka 4. työikäinen työttömäksi

kun pidät "hihhuleita" puupäähihhuleina, ja älypinnat meneekin yli sadan, jopa minulla, jota sinnäkin olet pitänyt ehkä älyttömämpänä koko porukasta?
* Älä nyt kuitenkaan siitä masennu, kyllä on ajateltu maailman menoa, tuo äly juttu oli vaan tuollainen piristys pilleri, ja tulihan sen kautta taas palstan erikerrosten tuntoja tietoon, se aivankuin läpivalaisi koko palstan sielun?

* Jumalalla on edelleen tarjolla Jeesus kristus, ikuisen elämän antaja. Kyllä Hän seuraa tapahtumia täälläalhaalla, aivan varmasti.
* Kohta Isä lähettää Poikansa alas noutamaan seurakuntansa, vie sen turvaan antikristuksen vihalta ja sorrolta.
* Kyllä siis kanattaisi ottaa matkalippu vastaan jota Jeesus vielä armossaan tarjoaa jokaiselle, ihan ilmatteeksi.
* Ja sitten siihen kyytiin päässeitä ei enää haittaa se, onko työt vaiko ei, sillä;

* "< Ei heidän enää tule nälkä eikä jano. Eikä aurinko satu heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä paimentaa heitä ja johdattaa heidät elämän vesien lähteelle ja Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään.>"

Itseäni työttömyys uhkaa, sillä 37 vuotta olen palvellut samaa työnantajaa, raskaassa metalliteollisuudessa ja nyt jo uhkaavat antaa mulle potkut.

Eiköhän syy ole tässä telluksella meitin yhteinen.
Me pyöritämme markkinataloutta ja aina on seurannut lihavat ja laihat vuodet.
Se, että kuinka hallita ja hoitaa asioita, paljon olisi oppia sanastakin, mutta eihän sitä passaa ottaa mukaan vasta kun menee huonosti.

Kohdaltani, vaikka olen menettänyt poikani ja lapsenlapseni, sekä nyt vaimoni sairastaa pahanlaatuista syöpää, vein tuossa aamulla hänet sairaalaan takaisin, niin armo on kaikkein ylin kiitosaiheeni Jumalaa kohtaan.

Ajallisesti meitä riisutaan, mutta kaikki on aikaan jäävää, kivut ja tuskat.

Myös suuri tuskanhuutoni pahimina hetkinä, sekä itkuni.

Mutta siihen totean vain, että tämä on iäisyysmatkani pahin vaihe, jonka haluan kilvoitella Hänen armonsa alla.

Kalleinta on ystävät ympärillä, rakkaat ja heidän matkassaolo olkoon tämänhetkinen onni.
Muu voi mennä hetkessä, mutt nyt hetki on tärkein.

Mutta jos tuska puristaa, tie kuitenkin on auki rukoukseen ja huokaukseen, vaikka tämänhetkinen tuska voi olla pimeää täysi, huominen sarastaa uutta päivää.

umpihetero, elämä on paljon laajempaa, kuin pelkkä tavara ja talot.
Aina isossatalossa on isot huolet ja pienessä pienemmät.
Uskonperustus kestää vaikeuksissa, mutta perustuksella pitää seistä.

Tunnen hyvin suurta kiusausta vastata tähän kyseiseen aiheeseen ja kertoa, millä tavalla Jumala otti etukäteen huomioon kyseisen tilanteen. Mutta... en halua käsitellä asiaa tällä palstalla. Joka tapauksessa; Jumala näki tilanteen etukäteen ja teki jotain. Nyt jää kysymykseksi, miten ihmiset reagoivat.