Voi hitsit. Olen ruma. Ei siinä kyllä ole mitään nauramista, kun katson peiliin. Eri kokoiset silmät, raskaat luomet, iho huono, ryppyjä, suupielet alaspäin, hampaat keltaiset ja vinot, melkeinpä huuleton, jalat liian lyhyet, selkä pitkä, selässä finnejä ja isoja ajoksia, yök. No tossa onkin jo yhdelle 46-vuotiaalle tytölle kestämistä. Olen myös kuullut, kun muut ihmiset ihmettelee, miten voi olla ruma ihminen. Yritän hymyillä koko ajan. Miksikö? Koska hymyillessä olen kauniimpi. Niin ainakin viisaat ja kauniit ovat sanoneet. Sekin on nyt sitten kokeiltu. Olen menettämässä mielenterveyteni rumuuteni takia. Toisinaan, pahoina päivinä, ollessani koiran kanssa lenkillä, huomaan, että muut ihmiset puhuvat takanani, että olipas ruma ihminen. Haluaisin vain olla kotona ja verhot kiinni näyttäytymättä muille. Kuinka pääsen tästä hiton suosta. Haluaisin katsoa peiliin ja olla ajattelematta kuinka ruma olen. Etsin vain koko ajan huonoja puolia itsestäni. Sehän on helpomaa, kuin hyvien puolien etsiminen. Ystävätkin ovat jättäneet minut, (en itse ole ottanut heihin yhteyttä). Helppo syyttää muita. En osaa edes kävellä pää ylväästi pystyssä, vaan katson koko ajan alaspäin. Näytänkin ihan noidalta. Mutta ei kun eteenpäin sano mummo lumessa ja rumilukset kotona.
Rumilus
Ruma ku mikä
9981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajan kanssa kaiken itseluottamuksesi ja itsekunnioituksesi. :( Sellaisessa tilassa sitä ei jaksakaan nähdä kuin virheitä itsessään, näkee itsensä vieläkin rumempana kuin todellisuudessa on.
Sinuna yrittäisin aloittaa positiivisemman minäkuvan rakentamisen. Vähitellen. Kun itselleni nousee mieleen negatiivisia ajatuksia itsestäni ja ulkonäöstäni, yritän aktiivisesti muuttaa niitä positiivisiksi. Se voi tuntua hölmöltä, mutta suorastaan kiellän itseäni ajattelemasta pahaa itsestäni, koska se on itsensä negatiivista aivopesua. Uskon, että se aivopesu voi onnistua positiiviseenkin suuntaan kun on tarpeeksi harjoitellut. Yrittää ainakin kannattaa.
NOiden positiivisten ajatusten lisäksi voisit aloittaa huolehtimaan itsestäsi. Pieniä juttuja kerrallaan. Käy kampaajalla ja vaikka kosmetologilla valikoimassa itsellesi sopivat meikit ja sävyt. Hoida jalkasi kotona ja vähän hemmottele itseäsi. Hanki laadukkaita ihonhoitotuotteita ja joitain uusia vaatteita. Älä siis jää kylpemään sinne itsesääliin vaan osoita itsellesi ajatuksin ja teoin, että olet arvokas ja mukava ihminen. Ansaitset kyllä huolenpitoa.
Ja ota yhteyttä ystäviisi!
Ajan kanssa jos tuntuu tarpeelliselta, voisit teetättää pieniä ulkonäön korjauksiakin. Säästämällä saat rahat vaikka hampaiden valkaisuun (vinotkin hampaat näyttävät hyvältä puhtaan valkoisina) tai silmäluomileikkaukseen. Molemmat operaatiot saa kohtuullisella hinnalla. Ja ilme kyllä piristyy huomattavasti.
Enpä oikein jaksa uskoa, että olisit rumempi kuin keskiverto suomalainen nainen. Varmasti vain tunnet itsesi kurjaksi ja rumaksi, kun olet niin perusteellisesti lakannut pitämästä itsestäsi ja kai hieman laiminlyönytkin itsestäsi huolehtimisen.
Elämä on kuitenkin ainutkertainen ja kallisarvoinen. Jos olet terve, nauti siitäkin.
Itse olen ajatellut, että yritän kokeilla mahdollisimman usein jotain uutta, jota en ole ennen kokeillut. Yritän yllättää itseni enkä kangistua kaavoihin. Yritän aina välillä tehdä jotain vähän hurjaa. Niin elämä pysyy mukavampana.
Tsemppiä sinulle! Minäpä uskon, että hymyillessäsi olet kaunis ihminen.
50-kymppisenä alkoi vaivata samat ajatukset. Ei kun vaan itseä niskasta kiinni ja plast. kirurgille.Olen 60-ja on tehty kaikenlaisia toimenpiteitä. Omasta ja mieheni mielestä näytän tosi kauniilta. Naama roikku. Tissit roikku . Maha roikku. Kauheet jenkkakahvat. Kaikkea korjattu pikku hiljaa ja tulos on todella kaunista. Ylipainoa ei tosin ollut vaan kaikki oli iän tuomaa ryppyisyyttä. Ja kun maa vetää alaspäin ei sille voi itse mitään mutta aina voi vähän kohotella ja itsellekin tulee hyvä mieli kun näkee tuloksen. Vanhempana jos yrität hymyillä niin se näyttää irvistykseltä. Näin se vaan on ei sille mitään voi. 10-vuotta on hoideltu vähän kerrallaan ja olo on hyvä joten niskasta kiinni ja kohottelemaan pikkusen kerrallaan kaikkea ei saa kerralla joten vaatii kärsiväållisyyttä ja AIKAA. Kaikkea hyvää sulle jamietiskele asiaa. Vaatii toki paljon rahaa mutta ei yhdellä kerralla kohtuutonta summaa.
Hyvin samantapaisia mietteitä myös minulla. Yritän tosin kyllä meikata naamastani pahimmat "kuprut" piiloon mutta yleensä se ei kyllä onnistu. On tosi ikävä juttu että ihmiset vauvasta vaariin töllää ja tuijottaa, teinikakrujen tirskumisesta puhumattakaan. Kun on poikkeava ulkomuoto (minulla kasvot) niin silloin kyllä ei pääse elämästä helpolla, tällä tarkoitan muiden ihmisten reaktioita. Mutta toisaalta tämä kasvattaa meitä kovia kokeneita, nimittäin jos mua vastaan tulee ei niin kaunis ihminen, en kyllä jää tölläämään ilkeästi saati päästele pöljiä kommentteja suustani tästä henkilöstä.
Tsemppiä sulle elämässä, uskon että pärjäät kyllä. Ja olet myös saanut täällä hyviä ja kannustavia palautteita viestiisi.
Tuo "selän takana puhuminen " ja kuiskailut pani kyllä ihmettelemään. Jotenkin en usko, että sellaisia lauseita ihan oikeasti puhutaan, jos nyt ei ihan höpsöt teinit huudahtele huvikseen keskenään.
Olet nyt kertakaikkisen takertunut omaan "rumuuteesi" ja ehkä epäselvästi puhutut lauseenpätkätkin, sana sieltä, toinen täältä saavat sinut ajattelemaan, että nyt ne sanoi sinusta , ulkonäöstäsi.
Tosiaan, hymy auttaa, hymyile ja ota nyt reippaasti yhteyttä ystäviisi. Kaikilla ei ole edes ystäviä. Itse en voi tällähetkellä oikein ketään kutsua ns.ystäväkseni. Asuinpaikkani vaihtelevat ja vanhempana on aina vain vaikeampi tutustua uusiin henkilöihin.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti aurinko alkaa valaista kohta meidänkin synkkiä ajatuksia.
Ja pyydä hormonilääkitystä. Auttaa kummasti. Itselleni tehosi hyvin. Muistakaa naiset ne vitun vaihdevuodet,miksi? vain naisille? sekopäistä.
Mä sanon suoraan,että höpö höpö.Nyt otet ittees niskasta kiinni ja aloitat meikkausopista,sit kampaajalle ja sitten ehkä ne luomet.Laita kivat kuteet päälles ja tapaa niitä ystäviäsi.Oot vaan jäänyt kiikkiin oman kuvaasi.Mä katselen paljon ihmisiä já mun mielestä ruma ihminen on sellainen ,joka ei hoida itseään,on homssuinen tms.Joten nyt kevättä kohti iloisemmalla mielellä,jookos;)
Tosi isot kiitokset kaikille, jotka kirjotitte. Olen itsekin ihmetellyt, että miksi en ole kiitollinen siitä, että olen terve. Tai ainakin melkein terve. Ei siis mitään fyysistä. Taitaa mennä kokonaan psyykkeen puolelle. Mutta isot kiitokset kaikille, kun olette jaksaneet lukea ja vielä vastata kirjoitukseeni. Ihanaa alkavaa kevättä kaikille
Rumilus nykyisin kuuluu?
Itselleni kanssa tehty esim. silmäluomiplastia, eli en ole ulkonäön korjailua vastaan.
Silti olen kyllä vastaan asennetta, että koko maailma pyörii oman navan ympärillä. Ehkä työni syöpäosastolla on vaikuttanut siihen, ettei ihan toivottoman itsekeskeiseksi ole voinut tulla. Ehkä jonkinlainen visiitti tällaisille työpaikoille tekisi monille terää. Itsetunto tai sen puutokseen liittyvät kysymykset muuttuvat toissijaisiksi.
Elämä itsessään on tärkeää. Toki myös kauneus ympärillämme. Mutta elämä itsessään on tärkeää, niin kauan kun on elämää.