Kuinka kertoa puolisolle?

Janna40

18 vuoden avioliiton jälkeen ole tavannut uuden miehen, johon olen rakastunut päätä pahkaa. Oman miehen kanssa ei ole rakkautta ollut enää moneen vuoteen, seksi ei ole myöskään sujunut. Aviomies ei kuitenkaan tiedä mitään suhteestani eikä osaa varmaankaan arvata, että suunnittelen avioeroa. Kuinka kertoa hänelle asiasta? Miten te muut eroavat / eronneet olette asian hoitaneet? 18 vuotta yhteistä elämää kuitenkin takana, vaikea mennä pamauttamaan asia noin vain hänelle pahaa aavistamattomalle. Lisäksi vielä kaksi yhteistä alaikäistä lasta, yhteinen asunto ja asuntolaina. Tuntuu vaikealta ylläpitää enää kulissiavioliittoa tässä tilanteessa, kun sydän sykkii aivan toiselle, mutta perheen ja kodin rikkominen tuntuu myös lähes ylitsepääsemättömän vaikealta. Miten kohdata se hetki, kun asia täytyy kertoa julki? Miten ottaa asia puheeksi ensimmäisen kerran, kun toinen ei mitään etukäteen aavista?

490

170349

    Vastaukset

    • muuta sanoa ku

      painu helvettiin! Tiedän just ton kokeneena, että aina on parempi puhua etukäteen kun tietää ettei mene hyvin.

      • tiedä jo aikaisemmin,

        ettei kaikki ole ok. Mitä olen kuullut muiden eroista, niin harvoin se tulee toiselle yllätyksenä. Jos ei ole seksiä, läheiyyttä ja muuta yhdessäoloa vuosiin, niin kyllä sen nyt pitäisi tyhmempikin tajuta ettei kaikki nyt ole niin kuin pitäisi... Joten älä ole noin kärttynen ;)


      • pojukainen

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!


      • ......................
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        "Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään." Miten rupsahtanut nainen voi juosta vieraissa, miten kukaan itsestään huolehtiva mies lähtisi rupsahtaneen avioliitossa olevan naisen matkaan...?!?! ;)

        Taitaa olla niin, että kotona odottaa kaljamahainen aviomies ja vaimo on itsestään huolehtiva nainen, jolle seuraa löytyy oman aviosängyn ulkopuolelta ;) Sinun teoria ei nyt täsmää...


      • puhut...
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        kun toinen kieltäytyy kuuntelemasta sanoen, ettei hänen mielestään suhteessa ole mitään vikaa???
        Säännöllisesti teen tuon ja mies vaan hymistelee, että jaa jaa, eukolla on taas joku henk.koht.kriisi meneillään. Ilmeisesti kaikki on sitten hyvin, kun pidän jääkaappin täynnä muonaa ja pidän lapsista huolta - viis siitä, vaikkei sängyssä tapahdukaan mitään merkittävämpää kuin lakanoiden vaihto!

        Melkoisen "kloppimainen" kommentti... Jos käsityksesi on se, että seksin huononeminen on automaattisesti kytköksissä naisen rupsahtamiseen, sulla on paljon opittavaa..! Kyllä se mieskin rupsahtaa ja seisokki heikkenee... Ilmeisesti mielestäsi miehillä on kuitenkin enemmän "oikeuksia" tässä asiassa..?


      • poju-raukka
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        Nyt olet ajatellut ihan omiasi.
        Suuri, surullisen suuri osa avioliitoista romahtaa toisen osapuolen alkoholismiin ja sen mukana tuomiin lipsahduksiin. Lipsahduksista selvinneenä, toisen osapuolen sinisilmäisyyteen luottaen pikku lipeämisistä siirrytään sitten jo tarkoituksellisen pettämisen puolelle. Vaimo, tai mies ei varmastikaan ole kovin intoutunut harrastamaan seksiä umpikännisen puolison kanssa ja jos seksiä vielä harrastetaan, toinen odottaa sen vain äkkiä päättyvän. Koettaa siis jaksaa, mutta jossain vaiheessa mitta täyttyy. Vaimot eivät suinkaan rupsahda ja aja miestään toisen syliin.HAH! Koko ajatus on naurettava. Pidä sinä poju vain itsesi kunnossa, älä alkoholisoidu, niin saat pitää kauniin itseään huoltavan vaimosi pitkään, kenties ikuisesti. Ja POJU, muista olla mies. Pojuja varten on äidit!


      • on mielikuvansa
        puhut... kirjoitti:

        kun toinen kieltäytyy kuuntelemasta sanoen, ettei hänen mielestään suhteessa ole mitään vikaa???
        Säännöllisesti teen tuon ja mies vaan hymistelee, että jaa jaa, eukolla on taas joku henk.koht.kriisi meneillään. Ilmeisesti kaikki on sitten hyvin, kun pidän jääkaappin täynnä muonaa ja pidän lapsista huolta - viis siitä, vaikkei sängyssä tapahdukaan mitään merkittävämpää kuin lakanoiden vaihto!

        Melkoisen "kloppimainen" kommentti... Jos käsityksesi on se, että seksin huononeminen on automaattisesti kytköksissä naisen rupsahtamiseen, sulla on paljon opittavaa..! Kyllä se mieskin rupsahtaa ja seisokki heikkenee... Ilmeisesti mielestäsi miehillä on kuitenkin enemmän "oikeuksia" tässä asiassa..?

        Yksi niistä mielikuvista liene naisen rupsahtaminen.Kaiken maailman Reetut ja muut kulahtaneet vanhat ukot ovat ilmeisesti saaneet tämänkin pojun tuntemaan itsensä adonikseksi, joka jossain elämänvaiheessa on oikeutettu heittämään ns. rupsahtaneen vaimonsa pihalle ja hankkimaan vastineeksi uhkean nuoren neidon. No jokaisella saa olla omat haaveensa, jopa pojulla pikkuaivoineen. Kasva ensin isoksi poju, viisastu vähän ja mieti asiaa sitten uudemman kerran, kun vaimosi on haksahtanut nuorempaan urokseen.


      • ei eroa
        puhut... kirjoitti:

        kun toinen kieltäytyy kuuntelemasta sanoen, ettei hänen mielestään suhteessa ole mitään vikaa???
        Säännöllisesti teen tuon ja mies vaan hymistelee, että jaa jaa, eukolla on taas joku henk.koht.kriisi meneillään. Ilmeisesti kaikki on sitten hyvin, kun pidän jääkaappin täynnä muonaa ja pidän lapsista huolta - viis siitä, vaikkei sängyssä tapahdukaan mitään merkittävämpää kuin lakanoiden vaihto!

        Melkoisen "kloppimainen" kommentti... Jos käsityksesi on se, että seksin huononeminen on automaattisesti kytköksissä naisen rupsahtamiseen, sulla on paljon opittavaa..! Kyllä se mieskin rupsahtaa ja seisokki heikkenee... Ilmeisesti mielestäsi miehillä on kuitenkin enemmän "oikeuksia" tässä asiassa..?

        kyllä se seksi loppuu,vaikka kuinka huolehtis kunnosta ja ulkonäöstä,miehet ei tänäpäivänä enään huolehdi itsestään,nehän on jo täysin rapakunnossa jo inttiin mennessään.sitten kyllä herää kiinnostus omaa vaimoa kohtaan,kun huomaa että vaimo kelpais muillekin,täytyy kai vaan oppia etsimään tästä elämästä,jotain muitakin ilonaiheita kun seksi.en kuitenkaan halua tyttäreni elämää pilata,sen takia että meidän avioelämämme on kylmentynyt vuosien mittaan,tässä on kuitenkin senverran yhteisiä vuosia ja hyviäkin muistoja takana,etten halua tätä liittoa hajoittaa seksin puuttumisen vuoksi.elän toivossa jos mies joskus vielä innostuis,mutta jos ei,niin täytyy kai vaan muistella menneitä.onneksi tuli vietettyä villi nuoruus,niin on ainakin mitä muistella!


      • täälläpäin...
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        Itse olen juuri lopettanut pitkän suhteen. Miksi, mies oli kiltti ja ihana, mutta vuosia jo suhde ollut seksitön ja olimme kuin parhaat ystävät, kuin sisko ja veli... Lopettaminen oli vaikeaa, ja itse koen, että se olisi jo pitänyt tehdä paljon paljon aikaisemmin. Seksiasioistakin puhuttiin paljon ja "cialiksetkin" oli hankittu, mutta asia ei korjaantunut (muna pystyssä sammunut mies ei välttämättä ole se kiihottavin, alko siis lie suurin ongelma, josta siitäkin oli puhuttu)
        Eron teko jäi ja jäi, koska toinen kuitenkin kiltti ja rakastava... se oli tyhmää. Elämään ilmestyi "toinen mies". Vieraissa juoksusta ei voi varsinaisesti puhua, koska en seksisuhteeseen asti silloin mennyt, mutta siitä tuli rohkeus ja lopullinen päätös suhteen lopettamiseen.
        Ensimmäinen vastapuolen kommentti oli;" ...tuli aika äkkiä..." Muutaman päivän jälkeen mies totesi kuitenkin; " olen jo odotellut vuoden, koska lopetat suhteen?" Itkut itkettiin, itse varmaan itkin enemmän, kärsin siitä, että jouduin loukkaamaan. Ilman riitoja kuitenkin erottiin. Kolmen viikon päästä kävimme konsertissa (musa yhteinen harrastus) istuimme iltaa yhdessä "kavereina", näin ainakin molemmat yritimme.
        Ratkaisu oli vaikea, mutta se olisi pitänyt tehdä jo paljon paljon aikaisemmin.
        Uusi suhde on itselläni nyt aluillaan, en tiedä onko sillä tulevaisuutta, mutta ehkä sen oli tultava eteen, jotta uskalsin lopulta oman ratkaisuni tehdä. Toivon, että suhde exään jatkuisi hyvissä väleissä.
        Toivotan aloittajalle rohkeutta vaikean ratkaisun edessä. Loukkaaminen on edessä, sille ei voi mitään.
        ...ja vielä, pelottavalta tuntuu rakastuminenkin nyt, keski-ikäisenä... pelottavalta, mutta ihanalta.


      • Marjut S-man
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        aviovaimo vieraissa juokse jos se saa kunnon hoidon kotona! Monesta miehestä tulee vuosien kestäneen avioelämän aikana omahyväisiä paskiaisia jotka eivät ymmärrä hoitaa avioliittoa ja kun ei värkkikään enää seiso niin sitten ainakaan ei seiso muu kuin järki. Ei sellaisessa aviossa kenenkään tarvii kituuttaa...


      • hoku
        ei eroa kirjoitti:

        kyllä se seksi loppuu,vaikka kuinka huolehtis kunnosta ja ulkonäöstä,miehet ei tänäpäivänä enään huolehdi itsestään,nehän on jo täysin rapakunnossa jo inttiin mennessään.sitten kyllä herää kiinnostus omaa vaimoa kohtaan,kun huomaa että vaimo kelpais muillekin,täytyy kai vaan oppia etsimään tästä elämästä,jotain muitakin ilonaiheita kun seksi.en kuitenkaan halua tyttäreni elämää pilata,sen takia että meidän avioelämämme on kylmentynyt vuosien mittaan,tässä on kuitenkin senverran yhteisiä vuosia ja hyviäkin muistoja takana,etten halua tätä liittoa hajoittaa seksin puuttumisen vuoksi.elän toivossa jos mies joskus vielä innostuis,mutta jos ei,niin täytyy kai vaan muistella menneitä.onneksi tuli vietettyä villi nuoruus,niin on ainakin mitä muistella!

        kuuleppas jos intti olisi pakollinen velvollisuus naisillekin niin jo vain alkaisi löytymään rapakuntoisia akkoja samalla tavalla kun äijiäkin. nyt vaan on niin että sinne inttiin menee ne enemmän motivoituneet naiset...


      • ärsyttääksesi
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        kirjoittaa tuon kommentin :D siitähän saa hyvät puheen aiheet, niinkuin lehtien tekstaripalstalla..


      • rupsahtamiseksi
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        On olemassa miehiä ja miehiä. Pinnallinen kommenttisi naisen rupsahtamisesta saa toivomaan, että toivottavasti sinä et ole tullut kenenkään kanssa isäksi. Ulkonäkömuutoksiin liittyy naisella lastentekemiseen liittyviä suuria muutoksia. Niissä muutoksissa nainen tarvitsee rakkautta, tukea ja hyväksyntää. Juuri sellaista antavien miesten vaimot palautuvat synnytysten jälkeen ennalleen. Yhdessä jakaen. Kaltaistesi miesten nainen joutuu turvautumaan suklaaseen :)väsyessään, hoitaessan lasta ja ponnistellessaan itsensä kanssa sinun viestitellessä arvostelevia ei-hyväksyviä katseitasi, torjuntaa ehkä loukkauksiakin kypsymättömäksi jääneen elämäntilanteesi takia. SIKAmiehet käyttävät vaimojensa kehoa suvunjatkamisen tehtailuun ilman mitään syväymmärrystä kumppanuudesta. Onneksi löytyy tukea kodin ulkopuolelta. Tilanteet ovat yksilöllisiä. Kypsymätöntä on myös hyppiä vieraissa vain mielihyvän tavoittelun vuoksi.


      • jördejuge

        Just niin, en voi käsittää miehiä/naisia, jotka eivät avaa suutaan, jos suhteessa on ongelmia. Siitäkös ne sitten muka paranevat,kun hommataan ulkopuolinen kuuntelija/rakastaja? Ja on tosi epäreilua, että omalle puollisolle ei jää mitään mahdollisuutta tehdä suhteessa korjausliikettä vaan hänet potkaistaan muitta mutkitta pellolle ilman sen kummempia keskusteluja.Pönttö olet!


      • miehet tietoisesti
        ...................... kirjoitti:

        "Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään." Miten rupsahtanut nainen voi juosta vieraissa, miten kukaan itsestään huolehtiva mies lähtisi rupsahtaneen avioliitossa olevan naisen matkaan...?!?! ;)

        Taitaa olla niin, että kotona odottaa kaljamahainen aviomies ja vaimo on itsestään huolehtiva nainen, jolle seuraa löytyy oman aviosängyn ulkopuolelta ;) Sinun teoria ei nyt täsmää...

        lähekki kun tietää että sieltä voi herua!!!jos ei ole naama rajaa


      • ja hohhoh
        pojukainen kirjoitti:

        Että olisit puhunut miehesi kanssa aikaisemmin suhteen epäkohdista, ennenkuin aloit vieraissa juoksemaan! Kaikki asiat voi korjata puhumalla, keskustelemalla siitä mitä tulee tapahtumaan jos ei korjaannu. Onneks kuitenkin se sama paska tulee eteen sen uudenkin miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Koska yleensä seksi jne, muut asiat johtuvat naisen rupsahtamisesta ja siitä ettei hän enää hoida kautta välitä itsestään. Uuden kanssa taas vähän aikaa, mutta sit taas on kohta pusikko valloillaan ja suklaa maistuu!

        Mikäli rakkaus on kuollut eikä seksikään maistu, ei siinä puhuminen enää auta. Huomaa että kommentti tulee ihmiseltä jolla ei ole asioista oikeasti minkäänlaista käsitystä.


      • ja elämä
        puhut... kirjoitti:

        kun toinen kieltäytyy kuuntelemasta sanoen, ettei hänen mielestään suhteessa ole mitään vikaa???
        Säännöllisesti teen tuon ja mies vaan hymistelee, että jaa jaa, eukolla on taas joku henk.koht.kriisi meneillään. Ilmeisesti kaikki on sitten hyvin, kun pidän jääkaappin täynnä muonaa ja pidän lapsista huolta - viis siitä, vaikkei sängyssä tapahdukaan mitään merkittävämpää kuin lakanoiden vaihto!

        Melkoisen "kloppimainen" kommentti... Jos käsityksesi on se, että seksin huononeminen on automaattisesti kytköksissä naisen rupsahtamiseen, sulla on paljon opittavaa..! Kyllä se mieskin rupsahtaa ja seisokki heikkenee... Ilmeisesti mielestäsi miehillä on kuitenkin enemmän "oikeuksia" tässä asiassa..?

        Tästähän voidaan kinastella ikuisuuksia.

        Mutta elämä sen on jo osoittanut moneen otteeseen joten miksi kinastella.
        Miehet uskaltavat puhua asiasta/erota.
        Naiselle vaihtoehto on= etsitään vierasta seuraa, sitten voidaan manailla kuinka on vaikeaa rikkoa entinen suhde kun "päätäpahkaa rakastunut" syrjähyppyyn.
        Sanoit ettei miehelläsi aavistustakaan että petät.
        Voisiko johtua siitä, että olet itse vannonut ja vakuutellut olevasi uskollinen ja rakastavasi häntä aina. Mies siis todennäköisesti uskoo sanoihisi ja luulee sinun pitäväsi ne, hän kun ei ymmärrä että naiset ovat kaksinaamaisia paskoja ;)

        OSTA AIVOT, kävele ladon taakse, ja losauta ne pellolle, säästät mieheltäsi paljon kärsimystä.


      • omapahan on vikansa
        puhut... kirjoitti:

        kun toinen kieltäytyy kuuntelemasta sanoen, ettei hänen mielestään suhteessa ole mitään vikaa???
        Säännöllisesti teen tuon ja mies vaan hymistelee, että jaa jaa, eukolla on taas joku henk.koht.kriisi meneillään. Ilmeisesti kaikki on sitten hyvin, kun pidän jääkaappin täynnä muonaa ja pidän lapsista huolta - viis siitä, vaikkei sängyssä tapahdukaan mitään merkittävämpää kuin lakanoiden vaihto!

        Melkoisen "kloppimainen" kommentti... Jos käsityksesi on se, että seksin huononeminen on automaattisesti kytköksissä naisen rupsahtamiseen, sulla on paljon opittavaa..! Kyllä se mieskin rupsahtaa ja seisokki heikkenee... Ilmeisesti mielestäsi miehillä on kuitenkin enemmän "oikeuksia" tässä asiassa..?

        Jo mies ei pysty keskustelemaan, niin kärsikööt sitten avioeron. Sitten kun kerrot että aiot erota, sano hänelle että et sitten koskaan kuunnellut ja nyt on jo liian myöhäistä. Koeta kuitenkin mahdollisimman sopuisaa eroa lasten vuoksi, tai heidän läsnäollessaan. Mies meinaa voi alkaa hankalaksi jossain vaiheessa, jos kuulee sun uudesta miehestä. Onnea sulle ja kaikkea hyvää.


      • riittää jo
        tiedä jo aikaisemmin, kirjoitti:

        ettei kaikki ole ok. Mitä olen kuullut muiden eroista, niin harvoin se tulee toiselle yllätyksenä. Jos ei ole seksiä, läheiyyttä ja muuta yhdessäoloa vuosiin, niin kyllä sen nyt pitäisi tyhmempikin tajuta ettei kaikki nyt ole niin kuin pitäisi... Joten älä ole noin kärttynen ;)

        pelkkä arki. Kelaa: Mies elää onnellisen nauttien arjen pikkusista asioista, luulee että kaikki on hyvin. Kahden kauppaa muuten ettei skesit yms toimi. Okay, mies elää kuvitellen kaiken olevan ok, sitten nainen ilmoittaa huoranneensa "rakastuneensa toiseen". Jos joku yläkerran ukko on olemassa niin tuollaista naista ei kyllä hyvällä katsele.

        Otsikoksi olisi sopinut paremmin: KUINKA MENEN HAKEMAAN APUA SULKEUTUNEISUUTEENI?

        Toivottavasti viestiketjun aloittaja on älynnyt mennä hakemaan ITSELLEEN apua, esim.seurakuntansa perheasiainneuvottelukeskuksesta. Toivottavasti ei ole vielä kerennyt hajoittamaan lastensa ja miehensä elämää.

        Neuvo: Käy kertomassa terapeutille koko juttu ja kelaa koko homma uudelleen.Ratkaisu on, muukin kuin kiva uusi miehesi.


      • Usemman kerran
        riittää jo kirjoitti:

        pelkkä arki. Kelaa: Mies elää onnellisen nauttien arjen pikkusista asioista, luulee että kaikki on hyvin. Kahden kauppaa muuten ettei skesit yms toimi. Okay, mies elää kuvitellen kaiken olevan ok, sitten nainen ilmoittaa huoranneensa "rakastuneensa toiseen". Jos joku yläkerran ukko on olemassa niin tuollaista naista ei kyllä hyvällä katsele.

        Otsikoksi olisi sopinut paremmin: KUINKA MENEN HAKEMAAN APUA SULKEUTUNEISUUTEENI?

        Toivottavasti viestiketjun aloittaja on älynnyt mennä hakemaan ITSELLEEN apua, esim.seurakuntansa perheasiainneuvottelukeskuksesta. Toivottavasti ei ole vielä kerennyt hajoittamaan lastensa ja miehensä elämää.

        Neuvo: Käy kertomassa terapeutille koko juttu ja kelaa koko homma uudelleen.Ratkaisu on, muukin kuin kiva uusi miehesi.

        http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,2208.0.html


      • puhut... kirjoitti:

        kun toinen kieltäytyy kuuntelemasta sanoen, ettei hänen mielestään suhteessa ole mitään vikaa???
        Säännöllisesti teen tuon ja mies vaan hymistelee, että jaa jaa, eukolla on taas joku henk.koht.kriisi meneillään. Ilmeisesti kaikki on sitten hyvin, kun pidän jääkaappin täynnä muonaa ja pidän lapsista huolta - viis siitä, vaikkei sängyssä tapahdukaan mitään merkittävämpää kuin lakanoiden vaihto!

        Melkoisen "kloppimainen" kommentti... Jos käsityksesi on se, että seksin huononeminen on automaattisesti kytköksissä naisen rupsahtamiseen, sulla on paljon opittavaa..! Kyllä se mieskin rupsahtaa ja seisokki heikkenee... Ilmeisesti mielestäsi miehillä on kuitenkin enemmän "oikeuksia" tässä asiassa..?

        Lapsia käy sääliksi, kun on vanhemmat, joille tärkeimmät asiat ovat petipuuhat. Jos seksi ei ole hyvää, niin sopikaa vaikka että molemmat käyvät vieraissa. Jos lapsia hankitaan, niin niistä pidetään huolta. Lapsille tärkeintä kuitenkin on vakaa koti johon voi luottaa. Rakkaus vanhempien välillä on yliarvostettua. Yleensä tämmönen "uuden löytäminen" on vaan hetken ihastus ja rakkaus vaan illuusiota. Avioliitto on enemmän yhtiökumppanuus. Ja kai siihen jotain syytä on, että menitte sillon naimisiin? Jos ainoa syy oli petipuuhat, niin kyllähän tuon sitten ymmärtää. Ikävää, että siihen on pitänyt lapsia hankkia.


      • jos...
        ja elämä kirjoitti:

        Tästähän voidaan kinastella ikuisuuksia.

        Mutta elämä sen on jo osoittanut moneen otteeseen joten miksi kinastella.
        Miehet uskaltavat puhua asiasta/erota.
        Naiselle vaihtoehto on= etsitään vierasta seuraa, sitten voidaan manailla kuinka on vaikeaa rikkoa entinen suhde kun "päätäpahkaa rakastunut" syrjähyppyyn.
        Sanoit ettei miehelläsi aavistustakaan että petät.
        Voisiko johtua siitä, että olet itse vannonut ja vakuutellut olevasi uskollinen ja rakastavasi häntä aina. Mies siis todennäköisesti uskoo sanoihisi ja luulee sinun pitäväsi ne, hän kun ei ymmärrä että naiset ovat kaksinaamaisia paskoja ;)

        OSTA AIVOT, kävele ladon taakse, ja losauta ne pellolle, säästät mieheltäsi paljon kärsimystä.

        yrittäisit ostaa jostain omaan pääkoppaasi lisäkapasiteettia..? En tiedä, kenen kirjoitukseen olit vastaavinasi..? Nimittäin tuossa omassani ei ollut kyllä merkkiä siitä, että petän miestäni - ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en petä miestäni. Kas kun se, että menee huonosti, ei ole aina seurausta tai syytä pettämisestä.

        Kiitoksia loistavista neuvoistasi :-)


      • mitä...
        pemm kirjoitti:

        Lapsia käy sääliksi, kun on vanhemmat, joille tärkeimmät asiat ovat petipuuhat. Jos seksi ei ole hyvää, niin sopikaa vaikka että molemmat käyvät vieraissa. Jos lapsia hankitaan, niin niistä pidetään huolta. Lapsille tärkeintä kuitenkin on vakaa koti johon voi luottaa. Rakkaus vanhempien välillä on yliarvostettua. Yleensä tämmönen "uuden löytäminen" on vaan hetken ihastus ja rakkaus vaan illuusiota. Avioliitto on enemmän yhtiökumppanuus. Ja kai siihen jotain syytä on, että menitte sillon naimisiin? Jos ainoa syy oli petipuuhat, niin kyllähän tuon sitten ymmärtää. Ikävää, että siihen on pitänyt lapsia hankkia.

        hursastelua! Sinulla ei selvästikään ole kokemusta siitä, mitä on elää kahden vanhemman kanssa, jotka eivät rakasta toisiaan, vaan pysyvät yhdessä vain lasten vuoksi. Kun isosiskoni oli noin 9:n ja itse kai ekalla luokalla, huomasimme, ettei meillä ole kaikki niin kuin esim naapurissa. Koko perhe istui kyllä kuin nakutettuna aina samaan aikaan ruokapöydässä syömässä äidin laittamaa ruokaa, juhlapyhinä käytiin mummulassa yhdessä jne jne. Mutta emme koskaan nähneet äidin ja isän suukottelevan tai olevan lähekkäin - sellaista näimme kyllä naapurissa siellä leikkimässä käydessämme. Ihmettelimme siskon kanssa, miksei meillä näe sellaista... Kun kasvoimme, huomasimme muutkin merkit... Ilmekään ei värähtänyt vanhempien kasvoilla, kun puhuivat toisilleen kuin robotit.
        Aikuisena otin asian puheeksi äidin kanssa. Todella vaikeaa oli saada hänet avautumaan asiasta, mutta kyllä hän myönsi todeksi sen, että olivat isän kanssa yhdessä vain meidän lapsien vuoksi. Tuli ihan hiton surullinen olo... Meidän vuoksi kaksi ihmistä eli vuosikausia täydessä tunnetyhjiössä sen sijaan, että olisivat eronneet ja eläneet onnellisina elämäänsä erikseen eteenpäin. Ja olisivat olleet meille ainakin yhtä hyviä vanhempia kuin yhdessäkin.

        Aikalailla kypsymätön besserwisser-mielipide sinulta...


      • msmyway
        riittää jo kirjoitti:

        pelkkä arki. Kelaa: Mies elää onnellisen nauttien arjen pikkusista asioista, luulee että kaikki on hyvin. Kahden kauppaa muuten ettei skesit yms toimi. Okay, mies elää kuvitellen kaiken olevan ok, sitten nainen ilmoittaa huoranneensa "rakastuneensa toiseen". Jos joku yläkerran ukko on olemassa niin tuollaista naista ei kyllä hyvällä katsele.

        Otsikoksi olisi sopinut paremmin: KUINKA MENEN HAKEMAAN APUA SULKEUTUNEISUUTEENI?

        Toivottavasti viestiketjun aloittaja on älynnyt mennä hakemaan ITSELLEEN apua, esim.seurakuntansa perheasiainneuvottelukeskuksesta. Toivottavasti ei ole vielä kerennyt hajoittamaan lastensa ja miehensä elämää.

        Neuvo: Käy kertomassa terapeutille koko juttu ja kelaa koko homma uudelleen.Ratkaisu on, muukin kuin kiva uusi miehesi.

        juuri isäni kuoleman jälkeen...myönnän että olin itse ihan mahdoton mutta pyysin vähän aikaa. Nyt asiani ovat loistotolalla mutta haluisin vain rakkaani takaisin!!!


      • Huomattu on
        poju-raukka kirjoitti:

        Nyt olet ajatellut ihan omiasi.
        Suuri, surullisen suuri osa avioliitoista romahtaa toisen osapuolen alkoholismiin ja sen mukana tuomiin lipsahduksiin. Lipsahduksista selvinneenä, toisen osapuolen sinisilmäisyyteen luottaen pikku lipeämisistä siirrytään sitten jo tarkoituksellisen pettämisen puolelle. Vaimo, tai mies ei varmastikaan ole kovin intoutunut harrastamaan seksiä umpikännisen puolison kanssa ja jos seksiä vielä harrastetaan, toinen odottaa sen vain äkkiä päättyvän. Koettaa siis jaksaa, mutta jossain vaiheessa mitta täyttyy. Vaimot eivät suinkaan rupsahda ja aja miestään toisen syliin.HAH! Koko ajatus on naurettava. Pidä sinä poju vain itsesi kunnossa, älä alkoholisoidu, niin saat pitää kauniin itseään huoltavan vaimosi pitkään, kenties ikuisesti. Ja POJU, muista olla mies. Pojuja varten on äidit!

        Olet ihan oikeassa. Tunnetaso ja kai koko elämä kieroutuu alkoholin takia. Olen mies ja jäänyt yksin kaljan takia. Tämä on vakava sairaus, jota pitää hoitaa. Olen jopa kuullut, että naisen pettäminen johtuu miehen alkoholismista. Minusta se on kuitenkin väärin, koska pettäminen on tuskaa myös alkoholistille. Ja se pikkupoju juo vaan enemmän... Mutta ei petä kuin itseään.


      • tilanne!
        msmyway kirjoitti:

        juuri isäni kuoleman jälkeen...myönnän että olin itse ihan mahdoton mutta pyysin vähän aikaa. Nyt asiani ovat loistotolalla mutta haluisin vain rakkaani takaisin!!!

        Tapauksesi on juuri kuin omasta elämästäni,paitsi että olen se mies joka sai kuulla mitä tuleman pitää.
        Koska elämä kuitenkin on mitä on,sitä ei käy muuttamaan, niin yritän kertoa omat kokemukseni 10 vuoden takaa jos siitä on yhtään apua.

        Aloita puhumaan miehesi kanssa siitä että elämä ei enään ole aivan sitä mitä haluat.Miehesi todennäköisesti vannoo muuttuvansa jne.Ehdota hänelle kuitenkin että muuttaisit joksikin aikaa tarkastelemaan tilannetta hieman etäämmältä.Lapset mahdollisuuksien mukaan viettäisivät aikaa yhtä paljon molempien luona.Todennäköisesti miehesi epäilee toista miestä niin kuin tapauksessasi on,tämä sinun ehdottomasti kannattaa tässä vaiheessa salata.Suurinta osaa ihmisistä satuttaa eniten se että Luotettavin ja Läheisin ihminen loukkaa niinkin paljon.
        Uuden suhteen salaamisen takia joutuisitkin pistämään kakkos suhteesi hyllylle, ainakin joksikin aikaa kun asustelet lastesi kanssa.Parin kuukauden jälkeen ehkä voisit jo vihjailla miehellesi että ehkä eroa pitäisi harkita tarkemmin.Siis älä missään nimessä esittele uutta "isää" lapsille alkuvaiheessa vaan ota itsellesi aikaa molemmista suhteista. Jos etsikkoaikana valitset eron niin toivon mukaan miehesikin on tänä aikana alkanut "elää",jos ei niin ainakin hän ehtii valmistautua ero ajatukseen, ilman suoraan kasvoja vasten lyötyä petetyn ja hylätyksi tulemisen tunnetta.

        Henk.kohtaisesti suuresti kyllä suosittelisin miettimään elämääsi ja eroa uudemman kerran! Hyvin suurella todennäköisyydellä uusi suhteesi jossain vaiheessa muuttuu arjeksi ja "vanhat hyvä ajat" palaavat mieleen.Erittäin harvoin vain paluu entiseen on mahdollista vaikka moni niin luuleekin.

        Tämä siis henkilökohtaisena kokemuksena,niin miehille kuin naisillekin.

        Terveisin,Ei enään katkera mutta syvät arvet omaava petetty,jätetty "harmaa" mies.


      • onhan
        pemm kirjoitti:

        Lapsia käy sääliksi, kun on vanhemmat, joille tärkeimmät asiat ovat petipuuhat. Jos seksi ei ole hyvää, niin sopikaa vaikka että molemmat käyvät vieraissa. Jos lapsia hankitaan, niin niistä pidetään huolta. Lapsille tärkeintä kuitenkin on vakaa koti johon voi luottaa. Rakkaus vanhempien välillä on yliarvostettua. Yleensä tämmönen "uuden löytäminen" on vaan hetken ihastus ja rakkaus vaan illuusiota. Avioliitto on enemmän yhtiökumppanuus. Ja kai siihen jotain syytä on, että menitte sillon naimisiin? Jos ainoa syy oli petipuuhat, niin kyllähän tuon sitten ymmärtää. Ikävää, että siihen on pitänyt lapsia hankkia.

        se tuokin näkökanta. Kyllä meitä on moneksi ja jää vielä asemallekkin.


      • S**********a
        pemm kirjoitti:

        Lapsia käy sääliksi, kun on vanhemmat, joille tärkeimmät asiat ovat petipuuhat. Jos seksi ei ole hyvää, niin sopikaa vaikka että molemmat käyvät vieraissa. Jos lapsia hankitaan, niin niistä pidetään huolta. Lapsille tärkeintä kuitenkin on vakaa koti johon voi luottaa. Rakkaus vanhempien välillä on yliarvostettua. Yleensä tämmönen "uuden löytäminen" on vaan hetken ihastus ja rakkaus vaan illuusiota. Avioliitto on enemmän yhtiökumppanuus. Ja kai siihen jotain syytä on, että menitte sillon naimisiin? Jos ainoa syy oli petipuuhat, niin kyllähän tuon sitten ymmärtää. Ikävää, että siihen on pitänyt lapsia hankkia.

        Hmm.....
        Itse katson vierestä samantapaista tilannetta,avioliitossa oleva mies jota tapailen jonka tunteet ovat samat kuin sinulla.
        Hänellä on myös lapsi.
        Minusta ei lasten takia naimisissa pidä olla,lapset eivät ole tyhmiä ja näkevät/tuntevat jos vanhempien suhde ei toimi.
        Ja se mitä muiden kommentit "petipuuhista" on säälittäviä,sillä avioliitossa on niin paljon muutakin kuin petipuuhat,Jos ei ole rakkautta niin silloihan sitä ollaan lasten tähden yhdessä,eikä sitä mielestäni ole soveliasta jatkaa...Kerro miehellesi rehellisesti tilanne.
        Ja ole Onnellinen löytämästäsi rakkaudesta.


      • ONNELLIET
        pemm kirjoitti:

        Lapsia käy sääliksi, kun on vanhemmat, joille tärkeimmät asiat ovat petipuuhat. Jos seksi ei ole hyvää, niin sopikaa vaikka että molemmat käyvät vieraissa. Jos lapsia hankitaan, niin niistä pidetään huolta. Lapsille tärkeintä kuitenkin on vakaa koti johon voi luottaa. Rakkaus vanhempien välillä on yliarvostettua. Yleensä tämmönen "uuden löytäminen" on vaan hetken ihastus ja rakkaus vaan illuusiota. Avioliitto on enemmän yhtiökumppanuus. Ja kai siihen jotain syytä on, että menitte sillon naimisiin? Jos ainoa syy oli petipuuhat, niin kyllähän tuon sitten ymmärtää. Ikävää, että siihen on pitänyt lapsia hankkia.

        HALOOOO!!! PAREMPI LAPSILLA ONNELLISET VANHEMMAT OMILLA TAHOILLAAN KUN ONNETTOMAT VANHEMMAT SAMAN KATON ALLA. 3 KERSAA JOILLA 2 ONNELLISTA ERILÄÄN ASUVAA VANHEMPAA.


      • s***********a
        ONNELLIET kirjoitti:

        HALOOOO!!! PAREMPI LAPSILLA ONNELLISET VANHEMMAT OMILLA TAHOILLAAN KUN ONNETTOMAT VANHEMMAT SAMAN KATON ALLA. 3 KERSAA JOILLA 2 ONNELLISTA ERILÄÄN ASUVAA VANHEMPAA.

        Yhdyn tähän 100%.


      • Onnenmurut
        Usemman kerran kirjoitti:

        http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,2208.0.html

        Kerro rehellisesti että olet rakastunut toiseen ja viittaa suhteenne haalistumiseen. On loukkaavaa keksiä syita kun totuus on olemassa. Toden sanominen loukkaa vähiten mutta valehtelu vie luottamuksen petetyltä pitkäksi aikaa muihinkin ihmisiin.


      • monmutkasta

        mutta vaimosi on joskus rakastanut sinussa miestä, joka olit, ja sinäkin joskus olet hänessä nähnyt naisen. Ja vaalinut tätä yhteyttä.
        Rakkautta vaimosi on ehkä jäänyt mielestään paitsi, mutta onhan tietenkin niitäkin, jotka vain sitä rahaa rakastavat.


      • varmaan
        ONNELLIET kirjoitti:

        HALOOOO!!! PAREMPI LAPSILLA ONNELLISET VANHEMMAT OMILLA TAHOILLAAN KUN ONNETTOMAT VANHEMMAT SAMAN KATON ALLA. 3 KERSAA JOILLA 2 ONNELLISTA ERILÄÄN ASUVAA VANHEMPAA.

        Oletkohan aivan varma, että lapsenne ovat todella onnellisia uusioperheissään tai jommankumman vanhempansa kanssa yksistään, kysynpä ja epäilenpä vaan!!


      • Näin se menee

        vittu päähäs ja ammu ukkos.


      • s***********aaaa
        varmaan kirjoitti:

        Oletkohan aivan varma, että lapsenne ovat todella onnellisia uusioperheissään tai jommankumman vanhempansa kanssa yksistään, kysynpä ja epäilenpä vaan!!

        Itseasiassa olen,Olisitko itse onnellinen jos eläisit perheessä jossa ollaan ja murjotetaan...Ja perhettä pidetään kulissien takia pystyssä...Epäilen.


      • yöks

        kokemuksesta tiedän ..tuhoat monta elämää typeryydelläsi ja naaiivilla käytökselläsi ..lapsesi ,ystäväsi jopa koirasi kaikki mennöö ..mutta se on palkkasi ahneudestasi ja synnistäsi


      • Kannattaa lukea

      • Agnostikko 45w

        Aamulla jää kotiin kun ämmä lähtee duuniin.
        Lukot uudelleen sarjoitukseen.
        Ämmän tavarat laatikoihin. Nostetaan rappuun/kadulle.
        Kissa/koira puuhun kiinni.
        Paperit ämmälle kuriiripalveluna sen duuniin.
        Ja itse viikoksi etelään.


      • jcoijcio
        ei eroa kirjoitti:

        kyllä se seksi loppuu,vaikka kuinka huolehtis kunnosta ja ulkonäöstä,miehet ei tänäpäivänä enään huolehdi itsestään,nehän on jo täysin rapakunnossa jo inttiin mennessään.sitten kyllä herää kiinnostus omaa vaimoa kohtaan,kun huomaa että vaimo kelpais muillekin,täytyy kai vaan oppia etsimään tästä elämästä,jotain muitakin ilonaiheita kun seksi.en kuitenkaan halua tyttäreni elämää pilata,sen takia että meidän avioelämämme on kylmentynyt vuosien mittaan,tässä on kuitenkin senverran yhteisiä vuosia ja hyviäkin muistoja takana,etten halua tätä liittoa hajoittaa seksin puuttumisen vuoksi.elän toivossa jos mies joskus vielä innostuis,mutta jos ei,niin täytyy kai vaan muistella menneitä.onneksi tuli vietettyä villi nuoruus,niin on ainakin mitä muistella!

        kyllä todellakin tulee se fiilis että miehet ja naiset olis vihollisia keskenään ja sodassa.Ei se varmaan niin ole mutta jos ois niin sitten vois kaiken toivon heittää jokainen.


      • ONNELLISET LAPSET
        s***********aaaa kirjoitti:

        Itseasiassa olen,Olisitko itse onnellinen jos eläisit perheessä jossa ollaan ja murjotetaan...Ja perhettä pidetään kulissien takia pystyssä...Epäilen.

        OLEN ELÄNYT SAMAN HENKISEN HELVETIN LAPSENA, KUN VANHEMMAT "VAIN MEIDÄN LASTEN TAKIA" TAJUAMATTA MILTÄ JUURI SE MEISTÄ TUNTUI KATSELLA JA ELÄÄ HEIDÄN KANSSA KUN TUSKIN OLIVAT EDES KOTONA SAMAAN AIKAAN.KYLLÄ LAPSI VAISTOAA ILMAPIIRIN JA VOI HYVINKIN PAHOIN, SILLÖN ON PAREMPI EROTA JA ETSIÄ ONNI MUUALTA, KAI VANHEMMILLAKIN ON OIKEUS ONNEEN VAIKKA LAPSET ONKIN TEHNYT TOISEN KANSSA (EIKÄ NIITÄ TAKAISIN TYÖNNETTYÄKÄÄN SAA) ITSE JÄTIN LAPSENI ISÄN TODELLISEN RAKKAUDEN TAKIA, JA AJAN MYÖTÄ MYÖS LASTEN ISÄ JA NYT KAIKILLA ASIAT HYVIN, LAPSEMME RAKASTAVAT ÄITIPUOLTAA JA ISÄPUOLTAAN HYVIN PALJON, NYT X-MIEHENI KANSSA JO NAURETAAN SILLE TYPERYYDELLE ETTÄ LASTEN TAKIA VAIN PITÄISI SINNITELLÄ LIITOSSA JOSTA RAKKAUS OLI KUOLLUT JA VANHEMMAT SEMMOISESSA SUHTEESSA HUONOSTI VOIVAT, EI LAPSET.KYSYMYS TÄHÄN PERÄÄN:MIKSIKÖHÄN LEHTIEN KONTAKTIPALSTAT PURSUAVAT "OLEN VARATTU JA PERHEELLINEN MUTTA,ETSIN SALAISTA SUHDETTA........JNE JNE NAISEEN/MIEHEEN ILMOITUKSIA??


      • S********a
        ONNELLISET LAPSET kirjoitti:

        OLEN ELÄNYT SAMAN HENKISEN HELVETIN LAPSENA, KUN VANHEMMAT "VAIN MEIDÄN LASTEN TAKIA" TAJUAMATTA MILTÄ JUURI SE MEISTÄ TUNTUI KATSELLA JA ELÄÄ HEIDÄN KANSSA KUN TUSKIN OLIVAT EDES KOTONA SAMAAN AIKAAN.KYLLÄ LAPSI VAISTOAA ILMAPIIRIN JA VOI HYVINKIN PAHOIN, SILLÖN ON PAREMPI EROTA JA ETSIÄ ONNI MUUALTA, KAI VANHEMMILLAKIN ON OIKEUS ONNEEN VAIKKA LAPSET ONKIN TEHNYT TOISEN KANSSA (EIKÄ NIITÄ TAKAISIN TYÖNNETTYÄKÄÄN SAA) ITSE JÄTIN LAPSENI ISÄN TODELLISEN RAKKAUDEN TAKIA, JA AJAN MYÖTÄ MYÖS LASTEN ISÄ JA NYT KAIKILLA ASIAT HYVIN, LAPSEMME RAKASTAVAT ÄITIPUOLTAA JA ISÄPUOLTAAN HYVIN PALJON, NYT X-MIEHENI KANSSA JO NAURETAAN SILLE TYPERYYDELLE ETTÄ LASTEN TAKIA VAIN PITÄISI SINNITELLÄ LIITOSSA JOSTA RAKKAUS OLI KUOLLUT JA VANHEMMAT SEMMOISESSA SUHTEESSA HUONOSTI VOIVAT, EI LAPSET.KYSYMYS TÄHÄN PERÄÄN:MIKSIKÖHÄN LEHTIEN KONTAKTIPALSTAT PURSUAVAT "OLEN VARATTU JA PERHEELLINEN MUTTA,ETSIN SALAISTA SUHDETTA........JNE JNE NAISEEN/MIEHEEN ILMOITUKSIA??

        Samasta asiastahan me puhutaankin.

        ETTÄ EI PIDÄ OLLA YHDDESSÄ LASTEN TAKIA.

        VAAN EROTA JOS ON ONNELLINEN TOISAALLA.

        VAIKKA ONKIN LAPSIA TEHNYT,PITÄÄ MUISTAA MYÖS OMA ONNELLISUUS!!!!


      • urhosi
        Marjut S-man kirjoitti:

        aviovaimo vieraissa juokse jos se saa kunnon hoidon kotona! Monesta miehestä tulee vuosien kestäneen avioelämän aikana omahyväisiä paskiaisia jotka eivät ymmärrä hoitaa avioliittoa ja kun ei värkkikään enää seiso niin sitten ainakaan ei seiso muu kuin järki. Ei sellaisessa aviossa kenenkään tarvii kituuttaa...

        Naisen orgasmi on täysin turhaa, eihän sillä ole mitään tekemistä jatkuvuuden / evoluution
        kannalta! Joten lopetetaanpa sitten turhista lässytäminen!

        TS (tosiMIES)


      • empatiaa
        tilanne! kirjoitti:

        Tapauksesi on juuri kuin omasta elämästäni,paitsi että olen se mies joka sai kuulla mitä tuleman pitää.
        Koska elämä kuitenkin on mitä on,sitä ei käy muuttamaan, niin yritän kertoa omat kokemukseni 10 vuoden takaa jos siitä on yhtään apua.

        Aloita puhumaan miehesi kanssa siitä että elämä ei enään ole aivan sitä mitä haluat.Miehesi todennäköisesti vannoo muuttuvansa jne.Ehdota hänelle kuitenkin että muuttaisit joksikin aikaa tarkastelemaan tilannetta hieman etäämmältä.Lapset mahdollisuuksien mukaan viettäisivät aikaa yhtä paljon molempien luona.Todennäköisesti miehesi epäilee toista miestä niin kuin tapauksessasi on,tämä sinun ehdottomasti kannattaa tässä vaiheessa salata.Suurinta osaa ihmisistä satuttaa eniten se että Luotettavin ja Läheisin ihminen loukkaa niinkin paljon.
        Uuden suhteen salaamisen takia joutuisitkin pistämään kakkos suhteesi hyllylle, ainakin joksikin aikaa kun asustelet lastesi kanssa.Parin kuukauden jälkeen ehkä voisit jo vihjailla miehellesi että ehkä eroa pitäisi harkita tarkemmin.Siis älä missään nimessä esittele uutta "isää" lapsille alkuvaiheessa vaan ota itsellesi aikaa molemmista suhteista. Jos etsikkoaikana valitset eron niin toivon mukaan miehesikin on tänä aikana alkanut "elää",jos ei niin ainakin hän ehtii valmistautua ero ajatukseen, ilman suoraan kasvoja vasten lyötyä petetyn ja hylätyksi tulemisen tunnetta.

        Henk.kohtaisesti suuresti kyllä suosittelisin miettimään elämääsi ja eroa uudemman kerran! Hyvin suurella todennäköisyydellä uusi suhteesi jossain vaiheessa muuttuu arjeksi ja "vanhat hyvä ajat" palaavat mieleen.Erittäin harvoin vain paluu entiseen on mahdollista vaikka moni niin luuleekin.

        Tämä siis henkilökohtaisena kokemuksena,niin miehille kuin naisillekin.

        Terveisin,Ei enään katkera mutta syvät arvet omaava petetty,jätetty "harmaa" mies.

        Olen kanssasi samaa mieltä. Se, että tuli jätetyksi toisen takia oli nöyryyttävintä. Olisin ollut mieluummin tietämätön. No kuten sinäkin, aikaa on kulunut ja olen onnellinen nykyään itseksenikin.
        Tuntemukseni ja neuvoni olisivat olleet samat kuin sinulla


      • ........

        Täällä ne keski-ikäiset miehet valittaa että "mikä niille vaimoille on tullut". Kannattaisi hieman miettiä omaa käyttäytymistään. Miehet tuntuvat ajattelevan että vaimon pitää olla kotona nyrkin ja hellan välissä, hiljaa ja hymyillen. Ja että vaimon tehtävänä on hoitaa miestä ja lapsia ja kotia. Kun nykyajan naiset eivät enää alistu moiseen kohteluun ja pitävät ihmisarvostaan kiinni, miehet miettivät että "MIKÄ NIIHIN VAIMOIHIN ON MENNYT" Voi tziisus.........


      • selvännäkijä!
        ........ kirjoitti:

        Täällä ne keski-ikäiset miehet valittaa että "mikä niille vaimoille on tullut". Kannattaisi hieman miettiä omaa käyttäytymistään. Miehet tuntuvat ajattelevan että vaimon pitää olla kotona nyrkin ja hellan välissä, hiljaa ja hymyillen. Ja että vaimon tehtävänä on hoitaa miestä ja lapsia ja kotia. Kun nykyajan naiset eivät enää alistu moiseen kohteluun ja pitävät ihmisarvostaan kiinni, miehet miettivät että "MIKÄ NIIHIN VAIMOIHIN ON MENNYT" Voi tziisus.........

        Meillä on siis voittaja...arvon neiti joka omaa kyvyn nähdä jokaisen henkilökohtaiseeen elämään ja varsinkin miten kaikki miehet käyttäytyvät suhteissaan.

        Kertoisitko sinä kaiken tietävä ennustajaeukko mitä suhteessani pitää tehdä jotta onni jatkuu vielä 5,10 jopa viisitoista vuotta?


      • Sling long
        Onnenmurut kirjoitti:

        Kerro rehellisesti että olet rakastunut toiseen ja viittaa suhteenne haalistumiseen. On loukkaavaa keksiä syita kun totuus on olemassa. Toden sanominen loukkaa vähiten mutta valehtelu vie luottamuksen petetyltä pitkäksi aikaa muihinkin ihmisiin.

        vakituisen tukkeutuneen tilalle. Hän ITSE on "rakastunut" päätä pahkaa mutta ei kerro sanallakaan, mitä tuo salarakas tuntee. Kuvittelee salarakkaankin rakastuneen? Jospa se ei ole yhtä rakastunut, toimii vain spermalinkona kun kerrankin saa. Ei ole ennusteet hyvät tuolle suhteelle. Nainen saa ns korvilleen että raikaa, tyhmä kun on. Joten älkää kukaan alentuko täällä neuvomaan. Ei se ymmärrä kuitenkaan, sorry vaan.


      • ja toimivan.

        Ketä takaapäin panee sen edestään löytää. Muiten sananlasku ei toimi. Taakseen voi jättää ja saada tilalle roskapaskaa kun ensi hurmlingit on arjessa. Tuo muija ei tiedä mihin tunkioon on uppoamassa. JOO. annetaan hänen mennä!


      • Sala-akentti
        empatiaa kirjoitti:

        Olen kanssasi samaa mieltä. Se, että tuli jätetyksi toisen takia oli nöyryyttävintä. Olisin ollut mieluummin tietämätön. No kuten sinäkin, aikaa on kulunut ja olen onnellinen nykyään itseksenikin.
        Tuntemukseni ja neuvoni olisivat olleet samat kuin sinulla

        Meidänkö tässä pitäisi hyväksyä hänen salarakkautensa? Aikuinen ihminen! Vieläpä antaa neuvoja kuinka toimia jatkossa. Voihan penispyssy ja puukuulat.


      • Kakkosyrittäjä.

        Siksi linkosin muijan pentuineen pihalle jo aikaa sitten. Ihan siitä syystä, kun rupesin hieman tienaamaan ja tienaamaan, alkoikin muijan vaatimustaso nousta samassa suhteessa. Lapsista en ole lakannut koskaan välittämästä ja huolta olen pitänyt. Muijan suhteen onneksi näin rivien lävitse. Nyt se onkin toispuoleinen ryysyläinen perseaukisen työttömän huushollissa. Olisi pitänyt rakkauden etusijalla, en olisi luopunut. Annetaan tuollaisten muijien olla omassa arvottomuudessaan. Kyllä rakkautta löytyy ilman rahaakin. Nimenomaan niin.


      • matka
        Sala-akentti kirjoitti:

        Meidänkö tässä pitäisi hyväksyä hänen salarakkautensa? Aikuinen ihminen! Vieläpä antaa neuvoja kuinka toimia jatkossa. Voihan penispyssy ja puukuulat.

        Jos yhtäkkiä huomaat joutuneesi ilman "omaa syytäsi" oman elämäsi kuskin paikalta matkustajaksi ja että kaiken sen rakkaan puolesta johon olet uskonut,päätökset tekeekin joku aivan muu kuin sinä.
        Etkö siinäkään tilanteessa haluaisi löytää kaikista huonoista vaihtoehdoista sen vähiten huonoimman, edes lasten vuoksi.Niin että petetyillä ja jätetyilläkin olisi oikeasti elämää vielä myöhemmin...

        Ketään syyllistämättä,pettämiseen ja valheisiin en usko vieläkään, vaan että oikean ihmisen kanssa elämä kantaa yli hankalienkin aikojen!


      • helvetti,
        Kakkosyrittäjä. kirjoitti:

        Siksi linkosin muijan pentuineen pihalle jo aikaa sitten. Ihan siitä syystä, kun rupesin hieman tienaamaan ja tienaamaan, alkoikin muijan vaatimustaso nousta samassa suhteessa. Lapsista en ole lakannut koskaan välittämästä ja huolta olen pitänyt. Muijan suhteen onneksi näin rivien lävitse. Nyt se onkin toispuoleinen ryysyläinen perseaukisen työttömän huushollissa. Olisi pitänyt rakkauden etusijalla, en olisi luopunut. Annetaan tuollaisten muijien olla omassa arvottomuudessaan. Kyllä rakkautta löytyy ilman rahaakin. Nimenomaan niin.

        mitä uhoamista! On sullakin elämän arvot hienosti järjestyksessä, ei voi muuta sanoa! Rahan perässä oot pistellyt peräsuoli pitkällä - juu juu, pitkää päivää tehnyt ja niin päin pois... Kysyitkö joskus siltä pihalle pistämältäsi eukolta, haluaako hän elää elävän miehen kanssa vai miehen kanssa, joka ei ehdi elämään rahan perässä juoksemiseltaan?


      • vetää lapset
        matka kirjoitti:

        Jos yhtäkkiä huomaat joutuneesi ilman "omaa syytäsi" oman elämäsi kuskin paikalta matkustajaksi ja että kaiken sen rakkaan puolesta johon olet uskonut,päätökset tekeekin joku aivan muu kuin sinä.
        Etkö siinäkään tilanteessa haluaisi löytää kaikista huonoista vaihtoehdoista sen vähiten huonoimman, edes lasten vuoksi.Niin että petetyillä ja jätetyilläkin olisi oikeasti elämää vielä myöhemmin...

        Ketään syyllistämättä,pettämiseen ja valheisiin en usko vieläkään, vaan että oikean ihmisen kanssa elämä kantaa yli hankalienkin aikojen!

        ....mukaan tämmöiseen pettämisjuttuuun. Oletko ihan tosissasi että lasten takia tehdään tälläisiä juttuja ??????. Mulle kävi just noin aikanaan että vaimo löysi uuden, poika ilmoitti koulussa tappavansa itsensä kun kärsi erosta niin kovasti. Minulta ei ainakaan saa sympatiaa viestin aloittaja. Raukkamainen ihminen on joka ei yritä korjata avioliittoaan ennen kuin lähtee uutta kumppania hakemaan,


      • vastaa sinulle yrittäjä

        Olin yrittäjämiehen kanssa 17 vuotta ja pyysin häntä useaan otteeseen rauhoittumaan töiden suhteen. Itse pidin tärkeämpänä perhettämme ja yhteistä aikaa kuin rahankeräämistä. Hän ei rauhoittunut, joten "jouduin" lopulta lähtemään kotoa. Halusin miehen, jolle ihan totta on tärkeämpää perhe kuin työhulluus ja siitä saatu mammona. Nyt olen löytänyt miehen ja olen jopa tuntenut syyllisyttä siitä, että on puoliso joka kantaa vastuuta myös muustakin kuin työstään. Itse kannoin vastuun perheestä ja talosta 17 vuotta. Nyt ei onneksi enään tarvitse. Toivottavasti ymmärrät myös tämän puolen yrittäjävaimona olemisesta.


      • vastaa sinulle yrittäjä kirjoitti:

        Olin yrittäjämiehen kanssa 17 vuotta ja pyysin häntä useaan otteeseen rauhoittumaan töiden suhteen. Itse pidin tärkeämpänä perhettämme ja yhteistä aikaa kuin rahankeräämistä. Hän ei rauhoittunut, joten "jouduin" lopulta lähtemään kotoa. Halusin miehen, jolle ihan totta on tärkeämpää perhe kuin työhulluus ja siitä saatu mammona. Nyt olen löytänyt miehen ja olen jopa tuntenut syyllisyttä siitä, että on puoliso joka kantaa vastuuta myös muustakin kuin työstään. Itse kannoin vastuun perheestä ja talosta 17 vuotta. Nyt ei onneksi enään tarvitse. Toivottavasti ymmärrät myös tämän puolen yrittäjävaimona olemisesta.

        Kyllä olisin halunnut minäkin vaatimattomampaa elämää mutta minkäs teet kun muilla on tarpeita enenmmän kuin pystyy kahdeksantunnin työllä hankkimaan ja minähän syytin lähinnä systeemissä olevia ahneita rahankerääjiä jotka ovat yrittäjien kimpussa jatkuvasti ja minä sain kuitenkin kaikesta syyt niskoilleni. Toinen vaihtoehto olisi ollut työttömänä oleminen. Ei tämä asia ole välttämättä niin helposti selitettävissä koska kaikilla on eri tilanteet. Minulla oli valittavana yrittäjyys tai työttömyys. Ei ole minun vkani että yhteiskunta on näin rakennettu että toiset joutuu maksamaan toistenkin kuluja, ja jokaisen joka tienaa joutuu mielestäni maksamaan kohtuuttomasti muita kuluja siitä ansiosta minkä tienaa.


      • ei antipatiaa
        vetää lapset kirjoitti:

        ....mukaan tämmöiseen pettämisjuttuuun. Oletko ihan tosissasi että lasten takia tehdään tälläisiä juttuja ??????. Mulle kävi just noin aikanaan että vaimo löysi uuden, poika ilmoitti koulussa tappavansa itsensä kun kärsi erosta niin kovasti. Minulta ei ainakaan saa sympatiaa viestin aloittaja. Raukkamainen ihminen on joka ei yritä korjata avioliittoaan ennen kuin lähtee uutta kumppania hakemaan,

        vain henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva näkemys! Jos luet viimeisen kappaleeni uudestaan niin ehkäpä mielipiteeni aukeaa paremmin.

        Joskus vain käy niin että toinen osapuoli ei näe mitään olevan pelastettavissa ja se että huudamme täällä kurkku suorana ei auta mtään. Tietysti tuo huuto on kuitenkin kaikkien tämän palstan käyttäjien oikeus ja jokainen käyttää tuota oikeutta niinkuin parhaaksi näkee.

        Petetty osapuoli kuitenkaan ei voi pelastaa yksinään mitään jos toinen osapuoli ei halua.Tässä tapauksessa mielestäni aikuisten kuuluu hoitaa suhde loppuun niin että lapset kärsivät vähiten,jopa oman katkeruuden piilottaen.

        Voimia sinulle!
        Toivoo se isä jonka äidin mukaan lähteneistä lapsista toinen ei jättänyt asiaa vain koulussa puhumisen tasolle:(


      • jepulis
        urhosi kirjoitti:

        Naisen orgasmi on täysin turhaa, eihän sillä ole mitään tekemistä jatkuvuuden / evoluution
        kannalta! Joten lopetetaanpa sitten turhista lässytäminen!

        TS (tosiMIES)

        tosimies.HEH,miehelläkin siemensyöksy ja orgasmi on kuulemma kaksi eri asiaa joten...


      • Make60
        pagemaker kirjoitti:

        Kyllä olisin halunnut minäkin vaatimattomampaa elämää mutta minkäs teet kun muilla on tarpeita enenmmän kuin pystyy kahdeksantunnin työllä hankkimaan ja minähän syytin lähinnä systeemissä olevia ahneita rahankerääjiä jotka ovat yrittäjien kimpussa jatkuvasti ja minä sain kuitenkin kaikesta syyt niskoilleni. Toinen vaihtoehto olisi ollut työttömänä oleminen. Ei tämä asia ole välttämättä niin helposti selitettävissä koska kaikilla on eri tilanteet. Minulla oli valittavana yrittäjyys tai työttömyys. Ei ole minun vkani että yhteiskunta on näin rakennettu että toiset joutuu maksamaan toistenkin kuluja, ja jokaisen joka tienaa joutuu mielestäni maksamaan kohtuuttomasti muita kuluja siitä ansiosta minkä tienaa.

        Jos naiset tarvitsevat jotain niin heidän tarvitsee hankkia se itse omalla rahalla. Onneksi itselläni on jalat maassa olevä hyvä avopuoliso joka ei tavoittele kuuta taivaalta osaa arvostaa sitä mitä on. Ja jos kimpassa asutaan niin kannattaa säilyttää kuitit että saa omat ostamat tavarat itselleen jos tulee ero. Jos toinen puolisoa paljon varakkaampi kuin toinen niin kannattaa tehdä avioehto ettei sellainen omaisuus mitä ei ole yhdessä hankittu mene puoliksi. JOkainen hankkii mitä tarvitsee oamlla rahalla niin on selvä peli.


      • Eukko66
        Make60 kirjoitti:

        Jos naiset tarvitsevat jotain niin heidän tarvitsee hankkia se itse omalla rahalla. Onneksi itselläni on jalat maassa olevä hyvä avopuoliso joka ei tavoittele kuuta taivaalta osaa arvostaa sitä mitä on. Ja jos kimpassa asutaan niin kannattaa säilyttää kuitit että saa omat ostamat tavarat itselleen jos tulee ero. Jos toinen puolisoa paljon varakkaampi kuin toinen niin kannattaa tehdä avioehto ettei sellainen omaisuus mitä ei ole yhdessä hankittu mene puoliksi. JOkainen hankkii mitä tarvitsee oamlla rahalla niin on selvä peli.

        Näin on näreet - en ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä heidän omien mielihalujensa toteuttamiseen on toinen velvollinen järjestämään rahoituksen. Jos jotain haluan itselleni, maksan sen itse. Jossei ole varaa, odotan, kunnes on varaa - niin yksinkertaista se.
        Oikeesti... Miten edes pääsee syntymään moinen tilanne..? Puhutaan "vaativista naisista" - mutta miten he osaavat alkaa vaatimaan..? Naivatko miehet jotain kotikutoisia perijättäriä? Kas kun ei kuulu tuttavapiiriin yhtään tällaista persoonaa... No, jos yhteisestä sopimuksesta nainen jää kotiäidiksi ja mies panostaa yrittämiseen ja uraan, on ymmärrettävää, että mies varakkaampana kustantaa mukavuuksia vaimollekin - missä välissä vaimolla olisi edes mahdollisuus olla tienaamassa omia rahoja...


      • ikäkin stemmaa,,

        ja yrittäjyys, Muija saa kaiken, mut ei arvosta mitään, kiukuttelee, on tyytymätön, mykkäkoulua.


      • yksinkertaine nauta
        ei antipatiaa kirjoitti:

        vain henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva näkemys! Jos luet viimeisen kappaleeni uudestaan niin ehkäpä mielipiteeni aukeaa paremmin.

        Joskus vain käy niin että toinen osapuoli ei näe mitään olevan pelastettavissa ja se että huudamme täällä kurkku suorana ei auta mtään. Tietysti tuo huuto on kuitenkin kaikkien tämän palstan käyttäjien oikeus ja jokainen käyttää tuota oikeutta niinkuin parhaaksi näkee.

        Petetty osapuoli kuitenkaan ei voi pelastaa yksinään mitään jos toinen osapuoli ei halua.Tässä tapauksessa mielestäni aikuisten kuuluu hoitaa suhde loppuun niin että lapset kärsivät vähiten,jopa oman katkeruuden piilottaen.

        Voimia sinulle!
        Toivoo se isä jonka äidin mukaan lähteneistä lapsista toinen ei jättänyt asiaa vain koulussa puhumisen tasolle:(

        olet läskiintynyt hölmö nainen, aina joku urpo haluu nussii sinuu hädissään,huolimatta leveestä perseestäsi.eise kuitenkaan edwllytä mitään siirtoja sun suhteeseesn mieheesi, jos luulet tarvivas isoo nuorta apina-kyrpää mee africaan nussittavaksi, niin kanssa sisaresi jo tekee,pariviikkoa siellä sperman hajussa tekis sinulle yvää, ehkä pääs selviäisi..........


      • liike-elämässä...
        Sala-akentti kirjoitti:

        Meidänkö tässä pitäisi hyväksyä hänen salarakkautensa? Aikuinen ihminen! Vieläpä antaa neuvoja kuinka toimia jatkossa. Voihan penispyssy ja puukuulat.

        tekee petoksen,siis vaikka tekee yhtiökumppanina työtä kilpailijalle,toisen tietämättä,tietty hyöty itelle,niin siitä voi saada aikasmoiset sanktiot pahimmassa tapauksessa linnaa.
        Petos on rikos.
        t,yrittäjänä ja puolisona petetty


      • TheldranM36
        tilanne! kirjoitti:

        Tapauksesi on juuri kuin omasta elämästäni,paitsi että olen se mies joka sai kuulla mitä tuleman pitää.
        Koska elämä kuitenkin on mitä on,sitä ei käy muuttamaan, niin yritän kertoa omat kokemukseni 10 vuoden takaa jos siitä on yhtään apua.

        Aloita puhumaan miehesi kanssa siitä että elämä ei enään ole aivan sitä mitä haluat.Miehesi todennäköisesti vannoo muuttuvansa jne.Ehdota hänelle kuitenkin että muuttaisit joksikin aikaa tarkastelemaan tilannetta hieman etäämmältä.Lapset mahdollisuuksien mukaan viettäisivät aikaa yhtä paljon molempien luona.Todennäköisesti miehesi epäilee toista miestä niin kuin tapauksessasi on,tämä sinun ehdottomasti kannattaa tässä vaiheessa salata.Suurinta osaa ihmisistä satuttaa eniten se että Luotettavin ja Läheisin ihminen loukkaa niinkin paljon.
        Uuden suhteen salaamisen takia joutuisitkin pistämään kakkos suhteesi hyllylle, ainakin joksikin aikaa kun asustelet lastesi kanssa.Parin kuukauden jälkeen ehkä voisit jo vihjailla miehellesi että ehkä eroa pitäisi harkita tarkemmin.Siis älä missään nimessä esittele uutta "isää" lapsille alkuvaiheessa vaan ota itsellesi aikaa molemmista suhteista. Jos etsikkoaikana valitset eron niin toivon mukaan miehesikin on tänä aikana alkanut "elää",jos ei niin ainakin hän ehtii valmistautua ero ajatukseen, ilman suoraan kasvoja vasten lyötyä petetyn ja hylätyksi tulemisen tunnetta.

        Henk.kohtaisesti suuresti kyllä suosittelisin miettimään elämääsi ja eroa uudemman kerran! Hyvin suurella todennäköisyydellä uusi suhteesi jossain vaiheessa muuttuu arjeksi ja "vanhat hyvä ajat" palaavat mieleen.Erittäin harvoin vain paluu entiseen on mahdollista vaikka moni niin luuleekin.

        Tämä siis henkilökohtaisena kokemuksena,niin miehille kuin naisillekin.

        Terveisin,Ei enään katkera mutta syvät arvet omaava petetty,jätetty "harmaa" mies.

        osasit kokemuksen kautta pukea sanoiksi juuri sen mitä ajattelin vastata ja ehdottaa tähän tilanteeseen, on ihan turhaa pamauttaa päin naamaa sitä että on rakastunut toiseen ja suhde on jo kestänyt jonkin aikaa, sitä paitsi se että se toinen suhde joutuu hetkeksi hyllylle, tekee hyvää teille molemmille, jos se sen kestää, se on sen arvoinen, jos ei, niin se ei sitten ollutkaan sitä miltä se alkuun tuntui... toivon miehesi, lastesi ja itsesi kannalta että toimit juuri kuten tuossa yllä sanottiin.


      • hihhih hih
        yksinkertaine nauta kirjoitti:

        olet läskiintynyt hölmö nainen, aina joku urpo haluu nussii sinuu hädissään,huolimatta leveestä perseestäsi.eise kuitenkaan edwllytä mitään siirtoja sun suhteeseesn mieheesi, jos luulet tarvivas isoo nuorta apina-kyrpää mee africaan nussittavaksi, niin kanssa sisaresi jo tekee,pariviikkoa siellä sperman hajussa tekis sinulle yvää, ehkä pääs selviäisi..........

        ölet pöljä..


      • hananana
        empatiaa kirjoitti:

        Olen kanssasi samaa mieltä. Se, että tuli jätetyksi toisen takia oli nöyryyttävintä. Olisin ollut mieluummin tietämätön. No kuten sinäkin, aikaa on kulunut ja olen onnellinen nykyään itseksenikin.
        Tuntemukseni ja neuvoni olisivat olleet samat kuin sinulla

        voi suojata kyllä, mutta oletteko koskaan ajatelleet että olisi se suhde voinut tulla teidän korviinne jossain vaiheessa jostain muualta, kuin omalta puolisoltanne?
        Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että parempi että puoliso itse kertoi, kuin että olisin sen myöhemmin jostain kuullut. Sitten olisi varmaan alkanut toipuminen taas ihan alusta.
        Parempi kerralla tietää totuus!


      • 48v. nainen

        yrittäjänaisena törmännyt taas siihen, ettei mies ymmärrä, kuinka loppu ja väsynyt voi olla, ja toisaalta, kuinka "pakko" on vaan se duuni jaksaa. Helppo sanoa;"pidä lomaa", käytäntö ei vaan aina ole yhtä helppo.
        No, oma tilanteeni siinä mielessä hyvä, että kämppä on alla, ja kaikki muukin arkiomistus on omissa nimissä, eikä avioliittoa ole solmittu, vaikka vakisuhde olikin melko pitkä... Raha-asiat oli myös selvät koko suhteen ajan, eikä siitä eron tullen ollut mitään vääntöä.
        ...ja mä lahdin siis... pakko ottaa aikaa itselle...


      • kellokaulassa......
        Sling long kirjoitti:

        vakituisen tukkeutuneen tilalle. Hän ITSE on "rakastunut" päätä pahkaa mutta ei kerro sanallakaan, mitä tuo salarakas tuntee. Kuvittelee salarakkaankin rakastuneen? Jospa se ei ole yhtä rakastunut, toimii vain spermalinkona kun kerrankin saa. Ei ole ennusteet hyvät tuolle suhteelle. Nainen saa ns korvilleen että raikaa, tyhmä kun on. Joten älkää kukaan alentuko täällä neuvomaan. Ei se ymmärrä kuitenkaan, sorry vaan.

        Sanot vain yksinkertaisesti tarvitsevasi etäisyyttä. Aikaa miettiä suhdettanne. Niin ne muutkin tekee. Sitten vain muutat erilleen.

        Jo muutamassa kuukaudessa homman oikea nimi kyllä käy ilmi. Toivottavasti ukkos ei vedä itseään jojoon. Taas jää yksi rikkonainen perhe ja ihan turhan takia. Ei ne miehet vaihtamalla parane!


      • eroamassako
        mitä... kirjoitti:

        hursastelua! Sinulla ei selvästikään ole kokemusta siitä, mitä on elää kahden vanhemman kanssa, jotka eivät rakasta toisiaan, vaan pysyvät yhdessä vain lasten vuoksi. Kun isosiskoni oli noin 9:n ja itse kai ekalla luokalla, huomasimme, ettei meillä ole kaikki niin kuin esim naapurissa. Koko perhe istui kyllä kuin nakutettuna aina samaan aikaan ruokapöydässä syömässä äidin laittamaa ruokaa, juhlapyhinä käytiin mummulassa yhdessä jne jne. Mutta emme koskaan nähneet äidin ja isän suukottelevan tai olevan lähekkäin - sellaista näimme kyllä naapurissa siellä leikkimässä käydessämme. Ihmettelimme siskon kanssa, miksei meillä näe sellaista... Kun kasvoimme, huomasimme muutkin merkit... Ilmekään ei värähtänyt vanhempien kasvoilla, kun puhuivat toisilleen kuin robotit.
        Aikuisena otin asian puheeksi äidin kanssa. Todella vaikeaa oli saada hänet avautumaan asiasta, mutta kyllä hän myönsi todeksi sen, että olivat isän kanssa yhdessä vain meidän lapsien vuoksi. Tuli ihan hiton surullinen olo... Meidän vuoksi kaksi ihmistä eli vuosikausia täydessä tunnetyhjiössä sen sijaan, että olisivat eronneet ja eläneet onnellisina elämäänsä erikseen eteenpäin. Ja olisivat olleet meille ainakin yhtä hyviä vanhempia kuin yhdessäkin.

        Aikalailla kypsymätön besserwisser-mielipide sinulta...

        Kiitos järkevästä mielipiteestä. Elän itse tuossa tunnetyhjiössä vain lasteni vuoksi.


      • krokus7405

        Vaikka olenkin vain 35v niin on sitä tahkoa tosiaan kierretty,yrittäjänä ja palkkatyössä samaan aikaan noin 20v.Pilasin oman avioliiton liialla työllä ja perheelle jäi aikaa käytännössä ei yhtään.Aina hommissa ja kun tuli kotia niin oli hieman pinna tiukalla ja vaimo pienen pojan kanssa pelkäsi millähän tuulella tuo mies nyt on.Koskaan en ole naista lyönyt,ei sillä mutta tuli sanottua turhan hankalasti ja asiat johti toiseen ja nyt ero päällä,valmista tulee toukokuussa.
        Tuo yrittäjien kiusaaminen sais jo loppua,joka tuutista tulee paskaa joilla meitä yrittäjiä revitään,kun ees vaimo ois ollu enemmän tukena.Nyt olen lopettamassa yrityshommia ja antasin perheelle kaiken ajan aja huomion mutta myöhäistähän se nyt on kun vaimo hakee avioeroa.
        Oot niin oikeassa tuossa,vituttaa se asenne joka monella on yrittäjää kohtaan!! Koita jaksaa!! Pakko se on täälläkin jaksaa.


      • PRKL!

        Niin on täälläkin, ja minä olen se muija. Ei ole kolmatta osapuolta - on muut syyt erohaluun. En ala sitä analysoimaan, mutta jostakin syystä kovasti pidin tuosta hynysmäisestä vuodatuksesta!


      • Raltsa
        ........ kirjoitti:

        Täällä ne keski-ikäiset miehet valittaa että "mikä niille vaimoille on tullut". Kannattaisi hieman miettiä omaa käyttäytymistään. Miehet tuntuvat ajattelevan että vaimon pitää olla kotona nyrkin ja hellan välissä, hiljaa ja hymyillen. Ja että vaimon tehtävänä on hoitaa miestä ja lapsia ja kotia. Kun nykyajan naiset eivät enää alistu moiseen kohteluun ja pitävät ihmisarvostaan kiinni, miehet miettivät että "MIKÄ NIIHIN VAIMOIHIN ON MENNYT" Voi tziisus.........

        Hyvä "Vai sillälailla", kannattaa ensin lukea viesti, johon on vastaamassa. "Muija lähdössä" ei missään kohtaa viestiään vaatinut, että vaimon pitäisi olla nyrkin ja hellan välissä. Tai että vaimon olisi pitänyt olla hiljaa ja hymyillä.

        Hän valitti sitä, että hän on raatanut raskaasti perheensä, johon vaimokin kuului, eteen. Ilmeisesti hänelle vaimo oli antanut ymmärtää, että tavaraa tarvitaan ja isompi asuntokin olisi kiva. Sitten vaimo saavutti sen maagisen 40v ja jätti miehensä. Mies koki ex-vaimonsa teon epäreiluna. Hänen kirjoituksestaan ei mitenkään käy ilmi, että hän olisi jotenkin alistanut vaimoaan.

        Minusta noin tapahtuu itse asiassa aika usein. Itse en tunne yhtään ainutta miestä, joka jotenkin "alistaisi" vaimoaan tai pitäisi ttät nyrkin ja hellan välissä. Vaimot, ja ex-vaimot, ovat hyvin koulutettuja, sekä kotonaan, että töissä arvostettuja ihmisiä. He ovat itse halunneet sekä uran, että perheen.

        Kumpaankaan valintaan ei kukaan ole painostanut tai pakottanut. Aika monelle tutulle, ihan järkevälle naiselle, näyttää käyvän samalla tavalla. Kun 40v iskee mittariin, rouva alkaa miettiä, kuinka raskasta elämä on ollut. Ensin piti opiskella, sitten maksaa opintolainat ja sitten vierähti kymmenen vuotta lasten vankina pankin panta kaulassa asuntolainaa maksaessa. Tytöille tulee mieleen, että elämä voisi olla toisinkin, Erotaan ja eletään muutama vuosi hedonismin ohjaamana. Hyvä niin.

        En mitenkään väitä, etteikö jokainen meistä olisi vapaa toimimaan niin, kuin haluaa. Ei siihen kannata kuitenkaan mitään "nyrkin ja hellan väliä" sotkea. Kyse on aikuisen ihmisen itsekkyydestä ja oprtunistisesta käytöksestä. Tuossa iässä ihminen voi aika vapaasti liitosta lähteä. Pankin lieka on löysempi, eivätkä lapset vaadi rintaa. Aika moni tätä mahdollisuutta hyväkseen käyttää.

        Ja vielä, "tziisus" on aika kulunut...


      • Exyrittäjä...
        vastaa sinulle yrittäjä kirjoitti:

        Olin yrittäjämiehen kanssa 17 vuotta ja pyysin häntä useaan otteeseen rauhoittumaan töiden suhteen. Itse pidin tärkeämpänä perhettämme ja yhteistä aikaa kuin rahankeräämistä. Hän ei rauhoittunut, joten "jouduin" lopulta lähtemään kotoa. Halusin miehen, jolle ihan totta on tärkeämpää perhe kuin työhulluus ja siitä saatu mammona. Nyt olen löytänyt miehen ja olen jopa tuntenut syyllisyttä siitä, että on puoliso joka kantaa vastuuta myös muustakin kuin työstään. Itse kannoin vastuun perheestä ja talosta 17 vuotta. Nyt ei onneksi enään tarvitse. Toivottavasti ymmärrät myös tämän puolen yrittäjävaimona olemisesta.

        Olet kyllä "entinen yrittäjän vaimo" aika tavalla oikeassakin. Minulle kävi yrittäjänä juuri noin. En kyllä pahuuttani perhettäni laiminlyönyt. Jotenkin se yrittäminen ja rikastuminen vaan lähti totaalisesti lapasesta. Rahaa tuli, kun jaksoi painaa ja matkustaa. Jälkeen päin ajatellen taisin pönkittää itsetuntoani, lähinnä. Itse ymmärsin jo hyvin varhain, että minun onneni ei rahalla parane. Ajattelin ehkä, että vaimo on onnellisempi, kun hänellä on rahaa.

        Aika hyvin se raha kyllä exälle kelpaisi. Mitenkään hirveän pahoillaan tuo ei tuntunut mammonasta olevan. Ei myöskään koskaan pyytänyt hiljentämään tahtia tai olemaan enemmän kotona. Väittäisin, että mikäli hän oikeasti jossain vaiheessa lasten syntymän jälkeen rakasti minua, niin hyvin hän sen tunteen piilotti...

        Kun rahaa lopulta oli niin paljon, että hän pystyi omalla puolikkaallaan elämään loppuelämänsä ilman työtä. hän otti eron. Ja rakastavaksi ja avosydämmiseksi ihmiseksi hän käytti aika raakoja keinoja kiristääkseen itselleen niin paljon taloudellista hyötyä, kuin mahdollista. Tuo rakastava ja avosydäminen olivat hänen oma näkemyksensä omasta luonteestaan..


      • Joo, mulle kävi melkein samoin. Tein 22 vuotta yrittäjänä töitä, kun muija lähestyi 50 kympiä, niin sen polla alkoi fiiraamaan. Sillai, Hyvää jatkoa


      • ........ kirjoitti:

        Täällä ne keski-ikäiset miehet valittaa että "mikä niille vaimoille on tullut". Kannattaisi hieman miettiä omaa käyttäytymistään. Miehet tuntuvat ajattelevan että vaimon pitää olla kotona nyrkin ja hellan välissä, hiljaa ja hymyillen. Ja että vaimon tehtävänä on hoitaa miestä ja lapsia ja kotia. Kun nykyajan naiset eivät enää alistu moiseen kohteluun ja pitävät ihmisarvostaan kiinni, miehet miettivät että "MIKÄ NIIHIN VAIMOIHIN ON MENNYT" Voi tziisus.........

        Jaa, että miehet ovat sikoja. Perheessä on myös emakko.


      • Paljon rikkonut
        tilanne! kirjoitti:

        Tapauksesi on juuri kuin omasta elämästäni,paitsi että olen se mies joka sai kuulla mitä tuleman pitää.
        Koska elämä kuitenkin on mitä on,sitä ei käy muuttamaan, niin yritän kertoa omat kokemukseni 10 vuoden takaa jos siitä on yhtään apua.

        Aloita puhumaan miehesi kanssa siitä että elämä ei enään ole aivan sitä mitä haluat.Miehesi todennäköisesti vannoo muuttuvansa jne.Ehdota hänelle kuitenkin että muuttaisit joksikin aikaa tarkastelemaan tilannetta hieman etäämmältä.Lapset mahdollisuuksien mukaan viettäisivät aikaa yhtä paljon molempien luona.Todennäköisesti miehesi epäilee toista miestä niin kuin tapauksessasi on,tämä sinun ehdottomasti kannattaa tässä vaiheessa salata.Suurinta osaa ihmisistä satuttaa eniten se että Luotettavin ja Läheisin ihminen loukkaa niinkin paljon.
        Uuden suhteen salaamisen takia joutuisitkin pistämään kakkos suhteesi hyllylle, ainakin joksikin aikaa kun asustelet lastesi kanssa.Parin kuukauden jälkeen ehkä voisit jo vihjailla miehellesi että ehkä eroa pitäisi harkita tarkemmin.Siis älä missään nimessä esittele uutta "isää" lapsille alkuvaiheessa vaan ota itsellesi aikaa molemmista suhteista. Jos etsikkoaikana valitset eron niin toivon mukaan miehesikin on tänä aikana alkanut "elää",jos ei niin ainakin hän ehtii valmistautua ero ajatukseen, ilman suoraan kasvoja vasten lyötyä petetyn ja hylätyksi tulemisen tunnetta.

        Henk.kohtaisesti suuresti kyllä suosittelisin miettimään elämääsi ja eroa uudemman kerran! Hyvin suurella todennäköisyydellä uusi suhteesi jossain vaiheessa muuttuu arjeksi ja "vanhat hyvä ajat" palaavat mieleen.Erittäin harvoin vain paluu entiseen on mahdollista vaikka moni niin luuleekin.

        Tämä siis henkilökohtaisena kokemuksena,niin miehille kuin naisillekin.

        Terveisin,Ei enään katkera mutta syvät arvet omaava petetty,jätetty "harmaa" mies.

        Et välttämättä ole "harmaa mies", vaikka sellaisena itseäsi pidät. Olen nainen, paha, moraaliton, syntinen, tyhmä, uskoton pettäjä. Enkä kirjoita tätä vitsinä. Jätin mieheni kylmästi. alaikäiset lapset myös! Ihastuin toiseen. Luulin rakastuneeni ja toinen mies sanoi rakastuneensa minuun. En edes peitellyt asiaa aviomieheltäni, pistin vaan eron vireille. Tästä 10 vuotta. Ajoin mieheni luota uuden luokse, muistan hyvin kuinka itkin koko matkan, hyvä että pysyin tiellä. En ollut lakannut rakastamasta aviomiestäni. Olin kuin riivattu, pakkomielteen vallassa, tuntui, että minua revitään kahtia. Ja vielä lapsetkin, eivät enää pieniä, mutta olisivat toki tarvinneet äitiään. Suhde kesti aikansa. Vuosien varrella on ollut muutamia muitakin seurustelusuhteita,on nytkin. En kuitenkaan ole elänyt näinä vuosina yhtäkään päivää ajattelematta ex-miestäni. Kaikki nämä vuodet olen rakastanut häntä. Lapset ovat antaneet minulle anteeksi, mutta tuntemani syyllisyys ja itseinho seuraavat minua varmaan hautaan asti. Ehkä Jumala armahtaa.


      • mk

        Aikanasi tehdä avioehdon ettei vaimosi vie yrityksetäsi osuuttaa avio-oikeuteen vedoten ja sehän pitäisi aina tehdöä jos toinen on yrittajänä ainakin yrityksen osalta. Jos muijasi vaatii jotain niin mikset sano muijallesi että ostappa itse ja hanki rahat siihen itse eikä aina laita miestään maksamaan. Siinähän miehet menee lankaan kun vaimot vaatii jotain niin pitää heti sanoa että ostappa itse sitä kun miehenä en sitä tarvitse.


      • Niinpä niin
        Exyrittäjä... kirjoitti:

        Olet kyllä "entinen yrittäjän vaimo" aika tavalla oikeassakin. Minulle kävi yrittäjänä juuri noin. En kyllä pahuuttani perhettäni laiminlyönyt. Jotenkin se yrittäminen ja rikastuminen vaan lähti totaalisesti lapasesta. Rahaa tuli, kun jaksoi painaa ja matkustaa. Jälkeen päin ajatellen taisin pönkittää itsetuntoani, lähinnä. Itse ymmärsin jo hyvin varhain, että minun onneni ei rahalla parane. Ajattelin ehkä, että vaimo on onnellisempi, kun hänellä on rahaa.

        Aika hyvin se raha kyllä exälle kelpaisi. Mitenkään hirveän pahoillaan tuo ei tuntunut mammonasta olevan. Ei myöskään koskaan pyytänyt hiljentämään tahtia tai olemaan enemmän kotona. Väittäisin, että mikäli hän oikeasti jossain vaiheessa lasten syntymän jälkeen rakasti minua, niin hyvin hän sen tunteen piilotti...

        Kun rahaa lopulta oli niin paljon, että hän pystyi omalla puolikkaallaan elämään loppuelämänsä ilman työtä. hän otti eron. Ja rakastavaksi ja avosydämmiseksi ihmiseksi hän käytti aika raakoja keinoja kiristääkseen itselleen niin paljon taloudellista hyötyä, kuin mahdollista. Tuo rakastava ja avosydäminen olivat hänen oma näkemyksensä omasta luonteestaan..

        Kantovesi ei pysy kaivossa ja tekomieli päässä. HT


      • Niin totta kun olla
        krokus7405 kirjoitti:

        Vaikka olenkin vain 35v niin on sitä tahkoa tosiaan kierretty,yrittäjänä ja palkkatyössä samaan aikaan noin 20v.Pilasin oman avioliiton liialla työllä ja perheelle jäi aikaa käytännössä ei yhtään.Aina hommissa ja kun tuli kotia niin oli hieman pinna tiukalla ja vaimo pienen pojan kanssa pelkäsi millähän tuulella tuo mies nyt on.Koskaan en ole naista lyönyt,ei sillä mutta tuli sanottua turhan hankalasti ja asiat johti toiseen ja nyt ero päällä,valmista tulee toukokuussa.
        Tuo yrittäjien kiusaaminen sais jo loppua,joka tuutista tulee paskaa joilla meitä yrittäjiä revitään,kun ees vaimo ois ollu enemmän tukena.Nyt olen lopettamassa yrityshommia ja antasin perheelle kaiken ajan aja huomion mutta myöhäistähän se nyt on kun vaimo hakee avioeroa.
        Oot niin oikeassa tuossa,vituttaa se asenne joka monella on yrittäjää kohtaan!! Koita jaksaa!! Pakko se on täälläkin jaksaa.

        On myöhästä rypistellä persettä, jos jo paska on tullut housuun!


      • yrittäjä..
        Niin totta kun olla kirjoitti:

        On myöhästä rypistellä persettä, jos jo paska on tullut housuun!

        näsäviisas.


      • eixniin
        Niinpä niin kirjoitti:

        Kantovesi ei pysy kaivossa ja tekomieli päässä. HT

        vainiin..


      • Armahduksen etu
        Paljon rikkonut kirjoitti:

        Et välttämättä ole "harmaa mies", vaikka sellaisena itseäsi pidät. Olen nainen, paha, moraaliton, syntinen, tyhmä, uskoton pettäjä. Enkä kirjoita tätä vitsinä. Jätin mieheni kylmästi. alaikäiset lapset myös! Ihastuin toiseen. Luulin rakastuneeni ja toinen mies sanoi rakastuneensa minuun. En edes peitellyt asiaa aviomieheltäni, pistin vaan eron vireille. Tästä 10 vuotta. Ajoin mieheni luota uuden luokse, muistan hyvin kuinka itkin koko matkan, hyvä että pysyin tiellä. En ollut lakannut rakastamasta aviomiestäni. Olin kuin riivattu, pakkomielteen vallassa, tuntui, että minua revitään kahtia. Ja vielä lapsetkin, eivät enää pieniä, mutta olisivat toki tarvinneet äitiään. Suhde kesti aikansa. Vuosien varrella on ollut muutamia muitakin seurustelusuhteita,on nytkin. En kuitenkaan ole elänyt näinä vuosina yhtäkään päivää ajattelematta ex-miestäni. Kaikki nämä vuodet olen rakastanut häntä. Lapset ovat antaneet minulle anteeksi, mutta tuntemani syyllisyys ja itseinho seuraavat minua varmaan hautaan asti. Ehkä Jumala armahtaa.

        Kuulut niihin harvoihin Naisiin jotka näyttivät aitoja tunteita, itkusi, silloin kun jätit ne joita sinä tosiaan rakastit, oli aitoa, todellista, tuskaa, juuri se "riivattu" "pakkomieli" ja että olisi niinkuin "lasisirpaleet" "rikki". Minulle kävi samoin (Maskuliini), ja olin kuin teurastukselle menevä härkä, se "pakkomieli" oli kuin myrkky, olin aivan voimaton, niin kuin sinä, se hullu suhde kesti 3 kuukautta, ja sitten se loppui, se oli kuin salama, se herääntyminen, onnistuin sen jälkeen korjaamaan kaiken mutta en palaamaan takaisin muunlaisena kuin vain ystäva. Nyt 18 vuoden jälkeen ja paljon ajattelemisen avulla tullut siihen tulokseen, että, ei se ollut aitoa "rakkautta" vaan "aivojen kemiaalinen eufooria myrsky", olisikohan siihen lääkettä, oletko kysynyt itseltäsi näin jälkeenpäin, rehellisesti, Mitä Olen Tehnyt? Jos teet niinkuin lapsesi, silloin löytyy myös "armahdus" mutta ole rehellinen itsellesi, älä sääli. HT


      • -
        riittää jo kirjoitti:

        pelkkä arki. Kelaa: Mies elää onnellisen nauttien arjen pikkusista asioista, luulee että kaikki on hyvin. Kahden kauppaa muuten ettei skesit yms toimi. Okay, mies elää kuvitellen kaiken olevan ok, sitten nainen ilmoittaa huoranneensa "rakastuneensa toiseen". Jos joku yläkerran ukko on olemassa niin tuollaista naista ei kyllä hyvällä katsele.

        Otsikoksi olisi sopinut paremmin: KUINKA MENEN HAKEMAAN APUA SULKEUTUNEISUUTEENI?

        Toivottavasti viestiketjun aloittaja on älynnyt mennä hakemaan ITSELLEEN apua, esim.seurakuntansa perheasiainneuvottelukeskuksesta. Toivottavasti ei ole vielä kerennyt hajoittamaan lastensa ja miehensä elämää.

        Neuvo: Käy kertomassa terapeutille koko juttu ja kelaa koko homma uudelleen.Ratkaisu on, muukin kuin kiva uusi miehesi.

        Olipas siinä hurskas kannanotto sanamuotoineen päivineen. Nykykielessä ei puhuta huoraamisesta, ei edes aviorikoksesta. Sitä vaan on käyty vieraissa tai rakastuttu toiseen, kuin oma puoliso on.

        Mielestäni mies on tämän tarinan tollo, kun ei huomaa toisen pahaa oloa. On vain tyytyväinen, kun on soosia ja perunaa ja tuoli jolle istua ja ovi, johon on omat avaimet. Ihan oikeasti, et kai kuvittele, että on jotenkin herttaista seurata oman ainutkertaisen elämänsä valumista hukkaan sellaisen ihmisen kanssa, joka nakertaa jokapäiväistä leipäänsä tyytyväisenä, eikä huoma, että jotakin, joka alkuun nämäkin ihmiset yhdisti, on poistunut kuvioista....

        Seurakunnan työntekijöiden kanssa hartailu ei pilalle kuluneita ihmissuhteita takaisin palauta. Jos hetkellisesti saadaan joku synnintunto ihmisessä nousemaan ja pari vielä palaamaan pariksi kuukaudeksi yhteen, se ei asiaa pyhitä.


      • kolme neljästä

        eli anna paskan akan lähteä ja ole varovaisempi seuraavalla kierroksella. Huonossa suhteessa ei kannata olla.


      • Ella*

        Jos ei vaimo rakasta, niin ei rakasta. Ei sille mitään voi. Ja kun kerran vielä vittuilee, haluaa sitä sun tätä, niin mitä valitat päästessäsi mokomasta eroon?

        Näkemykseni mukaan miehelle on liitossa hyöty rakkautta tärkeämpää. Heitä ei paljon hetkauta, vaikkei vaimo rakastakaan. Pääasia olisi vain asua samassa osoitteessa, vaikkei yhdessä eikä perheenä tehtäisi koskaan mitään - ja vaikka vaimolla olisi suorastaan paska olla miehensä kanssa. Vaimo kestää yleensä miestään, jos tämä on riittävästi läsnä, osallistuu arkeen ja molemmilla on suht ilo olla toisensa seurassa. Jos todellinen yhdessäolo ja vuorovaikuttaminen ei onnistu, niin sitä ei korvaa minkäänlainen mammona. Joskus tietysti jos molemmat hakevat ja saavat liitossa omat, materiaaliset tai/ja lihalliset ;) hyötynsä, liitto onnistuu.


      • Ella*
        Raltsa kirjoitti:

        Hyvä "Vai sillälailla", kannattaa ensin lukea viesti, johon on vastaamassa. "Muija lähdössä" ei missään kohtaa viestiään vaatinut, että vaimon pitäisi olla nyrkin ja hellan välissä. Tai että vaimon olisi pitänyt olla hiljaa ja hymyillä.

        Hän valitti sitä, että hän on raatanut raskaasti perheensä, johon vaimokin kuului, eteen. Ilmeisesti hänelle vaimo oli antanut ymmärtää, että tavaraa tarvitaan ja isompi asuntokin olisi kiva. Sitten vaimo saavutti sen maagisen 40v ja jätti miehensä. Mies koki ex-vaimonsa teon epäreiluna. Hänen kirjoituksestaan ei mitenkään käy ilmi, että hän olisi jotenkin alistanut vaimoaan.

        Minusta noin tapahtuu itse asiassa aika usein. Itse en tunne yhtään ainutta miestä, joka jotenkin "alistaisi" vaimoaan tai pitäisi ttät nyrkin ja hellan välissä. Vaimot, ja ex-vaimot, ovat hyvin koulutettuja, sekä kotonaan, että töissä arvostettuja ihmisiä. He ovat itse halunneet sekä uran, että perheen.

        Kumpaankaan valintaan ei kukaan ole painostanut tai pakottanut. Aika monelle tutulle, ihan järkevälle naiselle, näyttää käyvän samalla tavalla. Kun 40v iskee mittariin, rouva alkaa miettiä, kuinka raskasta elämä on ollut. Ensin piti opiskella, sitten maksaa opintolainat ja sitten vierähti kymmenen vuotta lasten vankina pankin panta kaulassa asuntolainaa maksaessa. Tytöille tulee mieleen, että elämä voisi olla toisinkin, Erotaan ja eletään muutama vuosi hedonismin ohjaamana. Hyvä niin.

        En mitenkään väitä, etteikö jokainen meistä olisi vapaa toimimaan niin, kuin haluaa. Ei siihen kannata kuitenkaan mitään "nyrkin ja hellan väliä" sotkea. Kyse on aikuisen ihmisen itsekkyydestä ja oprtunistisesta käytöksestä. Tuossa iässä ihminen voi aika vapaasti liitosta lähteä. Pankin lieka on löysempi, eivätkä lapset vaadi rintaa. Aika moni tätä mahdollisuutta hyväkseen käyttää.

        Ja vielä, "tziisus" on aika kulunut...

        " Itse en tunne yhtään ainutta miestä, joka jotenkin "alistaisi" vaimoaan "

        Kuka mies sellaista julkisesti edes myöntäisi, kun ei myönnä itselleenkään? Parhaat ja lupsakkaat seuramiehet voivat ja usein ovatkin kotona oikeita hirviöitä.

        Esimerkiksi kun narsisti alistaa vaimoaan (narsistisia persoonallisuushäiriöitä on miehillä huomattavasti enemmän kuin naisilla (suhde 5/1), hän tekee sen pienin askelin niin ovelasti, ettei vaimo itsekään sitä huomaa kuin vasta hamassa tuleivaisuudessa. Tuo hama tulevaisuus puolestaan melko usein on 40 iässä.


      • Ella*
        Kakkosyrittäjä. kirjoitti:

        Siksi linkosin muijan pentuineen pihalle jo aikaa sitten. Ihan siitä syystä, kun rupesin hieman tienaamaan ja tienaamaan, alkoikin muijan vaatimustaso nousta samassa suhteessa. Lapsista en ole lakannut koskaan välittämästä ja huolta olen pitänyt. Muijan suhteen onneksi näin rivien lävitse. Nyt se onkin toispuoleinen ryysyläinen perseaukisen työttömän huushollissa. Olisi pitänyt rakkauden etusijalla, en olisi luopunut. Annetaan tuollaisten muijien olla omassa arvottomuudessaan. Kyllä rakkautta löytyy ilman rahaakin. Nimenomaan niin.

        Vai olisi muijan vain pitänyt pitää rakkaus etusijalla... Just.


      • Ella*
        Make60 kirjoitti:

        Jos naiset tarvitsevat jotain niin heidän tarvitsee hankkia se itse omalla rahalla. Onneksi itselläni on jalat maassa olevä hyvä avopuoliso joka ei tavoittele kuuta taivaalta osaa arvostaa sitä mitä on. Ja jos kimpassa asutaan niin kannattaa säilyttää kuitit että saa omat ostamat tavarat itselleen jos tulee ero. Jos toinen puolisoa paljon varakkaampi kuin toinen niin kannattaa tehdä avioehto ettei sellainen omaisuus mitä ei ole yhdessä hankittu mene puoliksi. JOkainen hankkii mitä tarvitsee oamlla rahalla niin on selvä peli.

        Niin pitäisi miestenkin hankkia tarvitsemansa omalla rahalla. Ex mieheni oli maailman paras vedättämään minulta ja sukulaisiltani rahaa. Ositusta hän teki viimeisen päälle samaan malliin.. minun on minun, sinun on minun ja sukulaistesi on minun.

        Perheessä pitäisi kyllä osata ajatella myös "minun rahat, sinun rahat ja yhteiset rahat", ja mitä niillä saa. Muuten voi tulla riitaa, jos toinen saa palkallaan kaiken, toinen ei mitään - ja vuokrakin jää maksamatta...


      • Ella*
        ei antipatiaa kirjoitti:

        vain henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva näkemys! Jos luet viimeisen kappaleeni uudestaan niin ehkäpä mielipiteeni aukeaa paremmin.

        Joskus vain käy niin että toinen osapuoli ei näe mitään olevan pelastettavissa ja se että huudamme täällä kurkku suorana ei auta mtään. Tietysti tuo huuto on kuitenkin kaikkien tämän palstan käyttäjien oikeus ja jokainen käyttää tuota oikeutta niinkuin parhaaksi näkee.

        Petetty osapuoli kuitenkaan ei voi pelastaa yksinään mitään jos toinen osapuoli ei halua.Tässä tapauksessa mielestäni aikuisten kuuluu hoitaa suhde loppuun niin että lapset kärsivät vähiten,jopa oman katkeruuden piilottaen.

        Voimia sinulle!
        Toivoo se isä jonka äidin mukaan lähteneistä lapsista toinen ei jättänyt asiaa vain koulussa puhumisen tasolle:(

        myös toisinpäin. Ei pettäjäkään voi suhdetta yksin "pelastaa". Usein pettäminen on huonossa suhteessa vain piste iin päälle, ei mitään muuta eikä edes mullistavaa. Suhdetta ei voi myöskään "hoitaa loppuun" yksin.


      • tuskaa
        Huomattu on kirjoitti:

        Olet ihan oikeassa. Tunnetaso ja kai koko elämä kieroutuu alkoholin takia. Olen mies ja jäänyt yksin kaljan takia. Tämä on vakava sairaus, jota pitää hoitaa. Olen jopa kuullut, että naisen pettäminen johtuu miehen alkoholismista. Minusta se on kuitenkin väärin, koska pettäminen on tuskaa myös alkoholistille. Ja se pikkupoju juo vaan enemmän... Mutta ei petä kuin itseään.

        Minä jätin avomieheni alkoholismin takia, 2 lapsen kanssa lähdin.Välimme korjaantuivat ajan kuluessa todella hyviksi vaikkemme olleet enää yhdessä. Lasten parasta ajattelin ja oikein tein. Nyt lasten isä on kuollut alkoholismin aiheuttamien sairauksien vuoksi, toivon todella , että sinulla alkaa mennä paremmin.

        Minulle ja lapsille oli tosi tuskallista avomieheni kuolema,alkoholismi on sairaus, ja läheisen eikä lapsien elämä ole samassa taloudessa mitään "herkkua".


    • M m

      Sano, että olet seonnut, eikä sinusta enää ole puolisoksi.

      Mieti tuota sekoamisjuttua sitten kun tämä uusi onni on sinut jättänyt.

      Luultavasti se tapahtuu heti kun kuulee, että olet jättänyt miehesi.

      Lyön vaikka vetoa, että hän ei halua sitoutua sinun kanssasi yhtään pidemmälle, kuin satunnaiseen seksiin.

      • Onnestain on puolet sinun

        Päätin tässä erota. Käyhän sulle, että otan lapset, mökin, talon ja autot, ota sä vaikka pulkka, potkuri, sukset ja fillari. Saat ekstraa ton kotiteatterin, niin ei jää kummallekaan paha mieli. No heippa vaan, ei muistella pahalla. Kyllä sä pärjäät!!!


      • M m
        Onnestain on puolet sinun kirjoitti:

        Päätin tässä erota. Käyhän sulle, että otan lapset, mökin, talon ja autot, ota sä vaikka pulkka, potkuri, sukset ja fillari. Saat ekstraa ton kotiteatterin, niin ei jää kummallekaan paha mieli. No heippa vaan, ei muistella pahalla. Kyllä sä pärjäät!!!

        Yleensä naisen ensimmäinen ehdotus on jotain aivan uskomatonta ja siitä se oikea riita sitten alkaa.

        Parin viikon kuluttua nainen on jo siinä uskossa, että hänen koko avioliittonsa on ollut yhtä perkeleen sotaa alttarilta lähdön jälkeen, vaikka ensimmäinen aiheesta käyty riita on vasta alkanut.

        Yhdeksällä naisella kymmenestä erään naispuolisen tutkijan mukaan ei ole kykyä tehdä realistista viikkobudjettia, joten koko omaisuuden tasapuolinen jako on täysin mahdoton käsittää.

        Varmaan nämä samat yhdeksän kymmenestä tuntevat itsensä pahemman kerran petetetyiksi, vaikka jako tehtäisiin miten tahansa, jos nainen joutuu luopumaan edes vähästä.


      • perhessä
        Onnestain on puolet sinun kirjoitti:

        Päätin tässä erota. Käyhän sulle, että otan lapset, mökin, talon ja autot, ota sä vaikka pulkka, potkuri, sukset ja fillari. Saat ekstraa ton kotiteatterin, niin ei jää kummallekaan paha mieli. No heippa vaan, ei muistella pahalla. Kyllä sä pärjäät!!!

        mies tienaa todella hyvin. Itse olin neljä vuotta hoitamassa lapsia kotona. Olen antanut miehen tehdä rauhassa töitä ja itse ollut työtönkin lasten takia tai sit tehny vajaata päivää. Lasten takia olen tämän tehny ettei heidän ole tarvinnu olla yksin. Mies omistaa talon (tulin taloon vasta, kun oli rakennettu). Olemme avoliitossa. Itse omistan auton, koiran ja puolet mökistä. Jos nyt tulisi ero, olisi mukavaa tietää miten lasten kävisi. Itselläni olisi aikaa lapsille mutta ei rahaa. Miehelläni olisi rahaa mutta ei aikaa.


      • Eräs lukija
        M m kirjoitti:

        Yleensä naisen ensimmäinen ehdotus on jotain aivan uskomatonta ja siitä se oikea riita sitten alkaa.

        Parin viikon kuluttua nainen on jo siinä uskossa, että hänen koko avioliittonsa on ollut yhtä perkeleen sotaa alttarilta lähdön jälkeen, vaikka ensimmäinen aiheesta käyty riita on vasta alkanut.

        Yhdeksällä naisella kymmenestä erään naispuolisen tutkijan mukaan ei ole kykyä tehdä realistista viikkobudjettia, joten koko omaisuuden tasapuolinen jako on täysin mahdoton käsittää.

        Varmaan nämä samat yhdeksän kymmenestä tuntevat itsensä pahemman kerran petetetyiksi, vaikka jako tehtäisiin miten tahansa, jos nainen joutuu luopumaan edes vähästä.

        Yleensä se menee niin, että nainen on erossa heikommassa asemassa, vaikka tämä tilanne on viime vuosina alkanut korjaantumaan. Perinteinen kaava on usein mennyt, että asunnot, autot yms. ostetaan miehen nimiin ja naisen raha käytetään ruokaan, lasten vaatteisiin, yms. Sitten kun ero tulee, naiselle ei ole jäänyt mitään maallista omaisuutta (etenkään jos on ollut kotiäitinä) siinä missä miehelle kaikki, mutta monta lasta kylläkin ruokittavaksi. Tätä ennen kuvio oli sellainen, että nainen oli taloudellisesti kokonaan riippuvainen miehestään, ja joutui pysymään väkivaltaisessakin liitossa koska ei yksinkertaisesti voinut erota.

        Tuo tutkimuksen lähde olisi kyllä ihan kiva nähdä. Jos naisilla ei ole käsitystä perheen rahan käytöstä, miksi monet kotiäiteinä toimivat naiset valittavat että mieheltä pitää suunnilleen kerjätä raha ruokaan, koska tämä ei tajua paljon perheen ruokkimiseen menee rahaa viikossa. Jännä homma.

        En sano etteikö asiat voi mennä niinkin päin kuin itse kerroit, mutta tuo on harvinaisempaa.


      • Make60
        perhessä kirjoitti:

        mies tienaa todella hyvin. Itse olin neljä vuotta hoitamassa lapsia kotona. Olen antanut miehen tehdä rauhassa töitä ja itse ollut työtönkin lasten takia tai sit tehny vajaata päivää. Lasten takia olen tämän tehny ettei heidän ole tarvinnu olla yksin. Mies omistaa talon (tulin taloon vasta, kun oli rakennettu). Olemme avoliitossa. Itse omistan auton, koiran ja puolet mökistä. Jos nyt tulisi ero, olisi mukavaa tietää miten lasten kävisi. Itselläni olisi aikaa lapsille mutta ei rahaa. Miehelläni olisi rahaa mutta ei aikaa.

        Kun olet avoliitossa niin et voi mieheltäsi edes elatusmaksua vaatia eron tullessa koska se koskee vain naimisissa olevia puolisoita. Hae äkkiä itsellesi työpaikka että tulee eläkekertymää jos 20 vuoden jälkeen eroatte niinjäät puille paljaille kun et ole naimisissa.
        Omaisuuskaan ei mene jakoon kun et ole naimisissa. Lapsista toki saat elatusmaksuja mutta niillä ei pitkälle pötkitä.


    • ohimenevä ihastus

      Kannattaisi varmaan pohtia aika tarkkaan ettei vaan ole ohiminevä ihastus. Peruuttamaan on vaikea lähteä jos tilanne tulee julki.

      • erkkima

        ...Kivoja vastauksia olet saanut viestiisi.
        Sanoisin että, puhu asiasta miehesi kanssa ja koita selvittää asiaa, onko mitään mahdolliuuksia enään jatkaa entisessä. Ja jos eroatte tehkää se ihmeessä sovussa jo lasten kannalta. Jos menet ja pamautat miehellesi että sinulla on toinen mies, on varmaa että sopu eroa ette saa aikaiseksi millään. Ja kukahan siitä mahtaa loppukädessä kärsitä... lapset.
        Mieti tarkkaan mitä teet. Ja muista, että aina on mahdollista että kun jätät miesesi jäät lopulta itsekin yksin.
        Kokemuksesta tiedän kuinka kamalaa on kun toisella on toinen eikä mitään ennakko varoituksia mistään suunnasta ole tullut.

        Ei muuta kun TSEMPPIÄ ja säteilevää kevättä


      • temppukin!
        erkkima kirjoitti:

        ...Kivoja vastauksia olet saanut viestiisi.
        Sanoisin että, puhu asiasta miehesi kanssa ja koita selvittää asiaa, onko mitään mahdolliuuksia enään jatkaa entisessä. Ja jos eroatte tehkää se ihmeessä sovussa jo lasten kannalta. Jos menet ja pamautat miehellesi että sinulla on toinen mies, on varmaa että sopu eroa ette saa aikaiseksi millään. Ja kukahan siitä mahtaa loppukädessä kärsitä... lapset.
        Mieti tarkkaan mitä teet. Ja muista, että aina on mahdollista että kun jätät miesesi jäät lopulta itsekin yksin.
        Kokemuksesta tiedän kuinka kamalaa on kun toisella on toinen eikä mitään ennakko varoituksia mistään suunnasta ole tullut.

        Ei muuta kun TSEMPPIÄ ja säteilevää kevättä

        Ei tuota voi mitenkään pehmentää.
        Ensin huorataan iät ja ajat, ja nyt aikoo vaihtaa miestä lennossa. (Ei muuten tule onnistumaan!)

        Lasta olisi pitänyt ajatella viimeistään pettämistä seuranneena aamuna, että mikä elämässä oikein on tärkeämpää, pillun kutina vai lapsen elämä?

        Mitä tässä muuta voi toivoa, kuin että kaikki menisi mahdollisimman hyvin, mutta olosuhteet huomioon ottaen ei taida onnistua, vaan edessä on tämän parin kaikkien aikojen katastrofi!

        Tuo on malliesimerkki siitä, miten EI pidä toimia!


      • se...
        temppukin! kirjoitti:

        Ei tuota voi mitenkään pehmentää.
        Ensin huorataan iät ja ajat, ja nyt aikoo vaihtaa miestä lennossa. (Ei muuten tule onnistumaan!)

        Lasta olisi pitänyt ajatella viimeistään pettämistä seuranneena aamuna, että mikä elämässä oikein on tärkeämpää, pillun kutina vai lapsen elämä?

        Mitä tässä muuta voi toivoa, kuin että kaikki menisi mahdollisimman hyvin, mutta olosuhteet huomioon ottaen ei taida onnistua, vaan edessä on tämän parin kaikkien aikojen katastrofi!

        Tuo on malliesimerkki siitä, miten EI pidä toimia!

        niin hemmetin vaikeaa toisille tajuta, että ihminen voi rakastua ilman "pillun tai kullin kutinaa"???
        Eipä tuo aloittajakaan siltä vaikuta, että olisi baarista jonkin seksikoneen matkaansa poiminut - joten ilmeisesti "pettämistä seuraava aamu" on täysin turhaa retostelua. Eikö itselläsi ole koskaan mikään muu ollut mielessä kuin pillu tai kulli?
        No, hienoa... Sinun elämässäsi on jokainen pilkku ja piste kohdallaan, ja saitpa päteä täällä... Ai niin, mutta mitä teet eropalstalla, kun elämäsi on niin täydellistä?


      • temppuilija
        se... kirjoitti:

        niin hemmetin vaikeaa toisille tajuta, että ihminen voi rakastua ilman "pillun tai kullin kutinaa"???
        Eipä tuo aloittajakaan siltä vaikuta, että olisi baarista jonkin seksikoneen matkaansa poiminut - joten ilmeisesti "pettämistä seuraava aamu" on täysin turhaa retostelua. Eikö itselläsi ole koskaan mikään muu ollut mielessä kuin pillu tai kulli?
        No, hienoa... Sinun elämässäsi on jokainen pilkku ja piste kohdallaan, ja saitpa päteä täällä... Ai niin, mutta mitä teet eropalstalla, kun elämäsi on niin täydellistä?

        Minä tiedän imuvituista enemmän kuin haluaisinkaan.

        Yhtälailla nainenkin ajattelee alapäällään kuin mieskin.

        Vaimoni teki huorin niin kauan, että tempaisin eropaperit menemään.

        Ei se tietysti kauhean viisasta ollut, mutta silloin vain tuli mittari täyteen.

        Ei ollut kovin kivaa kun lääriasemalta tuli vaimokullalle kirjeitä joita hän ei mitenkään selitellyt.
        En toki kuulustellut, mutta vedin kyllä johtopäätökseni siitä, että yhtäkkiä meidän täytyi käyttää kondomia.

        Anteeksikin olisi voinut pyytää, mutta siihen hän oli aivan liian ylpeä.

        Minä taas olin liian ylpeä aisankannattajaksi ilman sitä anteeksipyyntöä.

        "Rakastukoon" nyt vaikka joka viikko.

        Rakkautta sinullekin!


      • kitkerää
        temppuilija kirjoitti:

        Minä tiedän imuvituista enemmän kuin haluaisinkaan.

        Yhtälailla nainenkin ajattelee alapäällään kuin mieskin.

        Vaimoni teki huorin niin kauan, että tempaisin eropaperit menemään.

        Ei se tietysti kauhean viisasta ollut, mutta silloin vain tuli mittari täyteen.

        Ei ollut kovin kivaa kun lääriasemalta tuli vaimokullalle kirjeitä joita hän ei mitenkään selitellyt.
        En toki kuulustellut, mutta vedin kyllä johtopäätökseni siitä, että yhtäkkiä meidän täytyi käyttää kondomia.

        Anteeksikin olisi voinut pyytää, mutta siihen hän oli aivan liian ylpeä.

        Minä taas olin liian ylpeä aisankannattajaksi ilman sitä anteeksipyyntöä.

        "Rakastukoon" nyt vaikka joka viikko.

        Rakkautta sinullekin!

        yleistämistä. Ikävää, että vaimosi oli sitten tuollainen..."Imuvittu"... Ei silti tarvitse kaikkia samaan kategoriaan tunkea.

        Kiitos samoin, rakkautta sinullekin! Itsellä sitä suorastaan tulvii ovista ja ikkunoista :-))


      • Pinohiiri1
        erkkima kirjoitti:

        ...Kivoja vastauksia olet saanut viestiisi.
        Sanoisin että, puhu asiasta miehesi kanssa ja koita selvittää asiaa, onko mitään mahdolliuuksia enään jatkaa entisessä. Ja jos eroatte tehkää se ihmeessä sovussa jo lasten kannalta. Jos menet ja pamautat miehellesi että sinulla on toinen mies, on varmaa että sopu eroa ette saa aikaiseksi millään. Ja kukahan siitä mahtaa loppukädessä kärsitä... lapset.
        Mieti tarkkaan mitä teet. Ja muista, että aina on mahdollista että kun jätät miesesi jäät lopulta itsekin yksin.
        Kokemuksesta tiedän kuinka kamalaa on kun toisella on toinen eikä mitään ennakko varoituksia mistään suunnasta ole tullut.

        Ei muuta kun TSEMPPIÄ ja säteilevää kevättä

        ei kannata yhtään ruusunlehtiä sirotella eikä vatvoa, selvä tapaus. Nopeasti vaan ero käyntiin jotta elämä pääsis alkuun uudelleen. Lasten osa on aina hankalin nykyaikana kun he ovat riippuvaisia aikuisista. voimia ei tarvi kun niitä ei osata käyttää vakiintuneen suhteenkaan parantamiseen.


      • Pinohiiri1
        se... kirjoitti:

        niin hemmetin vaikeaa toisille tajuta, että ihminen voi rakastua ilman "pillun tai kullin kutinaa"???
        Eipä tuo aloittajakaan siltä vaikuta, että olisi baarista jonkin seksikoneen matkaansa poiminut - joten ilmeisesti "pettämistä seuraava aamu" on täysin turhaa retostelua. Eikö itselläsi ole koskaan mikään muu ollut mielessä kuin pillu tai kulli?
        No, hienoa... Sinun elämässäsi on jokainen pilkku ja piste kohdallaan, ja saitpa päteä täällä... Ai niin, mutta mitä teet eropalstalla, kun elämäsi on niin täydellistä?

        kysymys rakkaudesta vaan keinosta päästä eroon epäonnistuneesta suhteesta


      • luin juuri aiheesta
        erkkima kirjoitti:

        ...Kivoja vastauksia olet saanut viestiisi.
        Sanoisin että, puhu asiasta miehesi kanssa ja koita selvittää asiaa, onko mitään mahdolliuuksia enään jatkaa entisessä. Ja jos eroatte tehkää se ihmeessä sovussa jo lasten kannalta. Jos menet ja pamautat miehellesi että sinulla on toinen mies, on varmaa että sopu eroa ette saa aikaiseksi millään. Ja kukahan siitä mahtaa loppukädessä kärsitä... lapset.
        Mieti tarkkaan mitä teet. Ja muista, että aina on mahdollista että kun jätät miesesi jäät lopulta itsekin yksin.
        Kokemuksesta tiedän kuinka kamalaa on kun toisella on toinen eikä mitään ennakko varoituksia mistään suunnasta ole tullut.

        Ei muuta kun TSEMPPIÄ ja säteilevää kevättä

        Löysin itse verkosta aiheesta kiinnostavan tekstin,
        jos olet todella hukassa suhteesi sisällön kanssa, lukaise tämä, jos tästä olisi apua:
        http://www.pelastakaalapset.fi/verkkolehti/2008/5/laheisyys-rikkoutuva-kyky


      • älkää tuomitko
        erkkima kirjoitti:

        ...Kivoja vastauksia olet saanut viestiisi.
        Sanoisin että, puhu asiasta miehesi kanssa ja koita selvittää asiaa, onko mitään mahdolliuuksia enään jatkaa entisessä. Ja jos eroatte tehkää se ihmeessä sovussa jo lasten kannalta. Jos menet ja pamautat miehellesi että sinulla on toinen mies, on varmaa että sopu eroa ette saa aikaiseksi millään. Ja kukahan siitä mahtaa loppukädessä kärsitä... lapset.
        Mieti tarkkaan mitä teet. Ja muista, että aina on mahdollista että kun jätät miesesi jäät lopulta itsekin yksin.
        Kokemuksesta tiedän kuinka kamalaa on kun toisella on toinen eikä mitään ennakko varoituksia mistään suunnasta ole tullut.

        Ei muuta kun TSEMPPIÄ ja säteilevää kevättä

        Kamalia toisten tuomitsijoita tosiaan täällä palstalla kirjoittelee. Onneksi joukkoon mahtuu mukaviakin ihmisiä, jotka eivät lähde heti helvettiin sinua, Janna40 ajamaan.
        Ihmisillä tuntuu olevan enemmän haistatteluja ja nimittelyjä kuin aitoa myötätuntoa toisten tilanteeseen.
        Ehkäpä nämä täällä toisia ihmisiä huorittelevat ja halveksivat kirjoittajat kohtaavat omassa elämässään tilanteen, jossa tajuaa, että elämässä on vaikeita asioita, joihin musta-valkoiset ratkaisut päde. vai ehkäpä nämä toisten tuomitsijat ovat niin yks'oikoisia, etteivät osaa edes ajatella maailmaa sateenkaaren väreissä.
        Älä siis Janna40 loukkaannu noista ikävistä viesteistä, vaan lue vaan tällaisten fiksujen kuten nimimerkki:erkkima viestejä.
        Tsemppiä!


      • katkeruus :D
        temppuilija kirjoitti:

        Minä tiedän imuvituista enemmän kuin haluaisinkaan.

        Yhtälailla nainenkin ajattelee alapäällään kuin mieskin.

        Vaimoni teki huorin niin kauan, että tempaisin eropaperit menemään.

        Ei se tietysti kauhean viisasta ollut, mutta silloin vain tuli mittari täyteen.

        Ei ollut kovin kivaa kun lääriasemalta tuli vaimokullalle kirjeitä joita hän ei mitenkään selitellyt.
        En toki kuulustellut, mutta vedin kyllä johtopäätökseni siitä, että yhtäkkiä meidän täytyi käyttää kondomia.

        Anteeksikin olisi voinut pyytää, mutta siihen hän oli aivan liian ylpeä.

        Minä taas olin liian ylpeä aisankannattajaksi ilman sitä anteeksipyyntöä.

        "Rakastukoon" nyt vaikka joka viikko.

        Rakkautta sinullekin!

        Just näin. Olet loukkaantunut pettävän vaimon vuoksi, ja syyllistät siten kaikki muutkin naiset. Hah. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi. Eiköhän se olis jo peiliin katsomisen paikka? Miks nainen lähtis vieraaseen petiin jos kotona on kaikki hyvin ja rakastava, hyvä aviomies? Ainoastaan miettimällä omaa käytöstään, voi korjata omia vikojaan niin, että tulevaisuudessa seuraava vaimoke olisi onnellinen ja tyytyväinen ollessaan suhteessa kanssasi eikä tule tarvetta haikailla muualle.


      • tätä menoa....
        katkeruus :D kirjoitti:

        Just näin. Olet loukkaantunut pettävän vaimon vuoksi, ja syyllistät siten kaikki muutkin naiset. Hah. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi. Eiköhän se olis jo peiliin katsomisen paikka? Miks nainen lähtis vieraaseen petiin jos kotona on kaikki hyvin ja rakastava, hyvä aviomies? Ainoastaan miettimällä omaa käytöstään, voi korjata omia vikojaan niin, että tulevaisuudessa seuraava vaimoke olisi onnellinen ja tyytyväinen ollessaan suhteessa kanssasi eikä tule tarvetta haikailla muualle.

        "Just näin. Olet loukkaantunut pettävän vaimon vuoksi, ja syyllistät siten kaikki muutkin naiset. Hah. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi. Eiköhän se olis jo peiliin katsomisen paikka? Miks nainen lähtis vieraaseen petiin jos kotona on kaikki hyvin ja rakastava, hyvä aviomies? Ainoastaan miettimällä omaa käytöstään, voi korjata omia vikojaan niin, että tulevaisuudessa seuraava vaimoke olisi onnellinen ja tyytyväinen ollessaan suhteessa kanssasi eikä tule tarvetta haikailla muualle."



        Eli sinusta on aina miehen vika, jos nainen pettää?


      • EI NE..
        erkkima kirjoitti:

        ...Kivoja vastauksia olet saanut viestiisi.
        Sanoisin että, puhu asiasta miehesi kanssa ja koita selvittää asiaa, onko mitään mahdolliuuksia enään jatkaa entisessä. Ja jos eroatte tehkää se ihmeessä sovussa jo lasten kannalta. Jos menet ja pamautat miehellesi että sinulla on toinen mies, on varmaa että sopu eroa ette saa aikaiseksi millään. Ja kukahan siitä mahtaa loppukädessä kärsitä... lapset.
        Mieti tarkkaan mitä teet. Ja muista, että aina on mahdollista että kun jätät miesesi jäät lopulta itsekin yksin.
        Kokemuksesta tiedän kuinka kamalaa on kun toisella on toinen eikä mitään ennakko varoituksia mistään suunnasta ole tullut.

        Ei muuta kun TSEMPPIÄ ja säteilevää kevättä

        lapset aina kärsi erosta. Olisko mun pitäny jäädä avioliittoon missä mies mättää aikansa kuluksi turpaan joka viikonloppu kännipäissään? Joten suksi sinä vittuun.


      • se...
        tätä menoa.... kirjoitti:

        "Just näin. Olet loukkaantunut pettävän vaimon vuoksi, ja syyllistät siten kaikki muutkin naiset. Hah. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi. Eiköhän se olis jo peiliin katsomisen paikka? Miks nainen lähtis vieraaseen petiin jos kotona on kaikki hyvin ja rakastava, hyvä aviomies? Ainoastaan miettimällä omaa käytöstään, voi korjata omia vikojaan niin, että tulevaisuudessa seuraava vaimoke olisi onnellinen ja tyytyväinen ollessaan suhteessa kanssasi eikä tule tarvetta haikailla muualle."



        Eli sinusta on aina miehen vika, jos nainen pettää?

        taas nähtiin: toisille on vaikeaa YMMÄRTÄÄ lukemaansa. Jos kotona kaikki hyvin, ei vieraat kiinnosta. Mutta jos siipasta tulee vuosien varrella tunteeton kusipää, jolle seksi on itsetyydytyksen muoto ja vaimo on talouskone, niin onko ihme, jossei homma toimi?! Kyllä siinä on syytä kummassakin. Vastaavasti jos naisesta tulee pihtaava hapannaama, niin kuka sitä jaksaa... Itsestä kiinni, haluaako tehdä asioille jotain ennen kuin on liian myöhäistä!


      • jeeeeeeeeeeee
        temppukin! kirjoitti:

        Ei tuota voi mitenkään pehmentää.
        Ensin huorataan iät ja ajat, ja nyt aikoo vaihtaa miestä lennossa. (Ei muuten tule onnistumaan!)

        Lasta olisi pitänyt ajatella viimeistään pettämistä seuranneena aamuna, että mikä elämässä oikein on tärkeämpää, pillun kutina vai lapsen elämä?

        Mitä tässä muuta voi toivoa, kuin että kaikki menisi mahdollisimman hyvin, mutta olosuhteet huomioon ottaen ei taida onnistua, vaan edessä on tämän parin kaikkien aikojen katastrofi!

        Tuo on malliesimerkki siitä, miten EI pidä toimia!

        Sieltähän se ensimmäinen huorakommentti tuli. Bingo!


      • mammeli 1
        EI NE.. kirjoitti:

        lapset aina kärsi erosta. Olisko mun pitäny jäädä avioliittoon missä mies mättää aikansa kuluksi turpaan joka viikonloppu kännipäissään? Joten suksi sinä vittuun.

        otit huonon miehen ? Itse sitten kärsit ja lapsetkin ? Nyt on sitten elämä erottuasi ihanaa ?


      • joonathan11
        tätä menoa.... kirjoitti:

        "Just näin. Olet loukkaantunut pettävän vaimon vuoksi, ja syyllistät siten kaikki muutkin naiset. Hah. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi. Eiköhän se olis jo peiliin katsomisen paikka? Miks nainen lähtis vieraaseen petiin jos kotona on kaikki hyvin ja rakastava, hyvä aviomies? Ainoastaan miettimällä omaa käytöstään, voi korjata omia vikojaan niin, että tulevaisuudessa seuraava vaimoke olisi onnellinen ja tyytyväinen ollessaan suhteessa kanssasi eikä tule tarvetta haikailla muualle."



        Eli sinusta on aina miehen vika, jos nainen pettää?

        Olen jukenut näitä juttuja, eihän täällä ole kuin pettäneiden naisien vuodatuksia. jos näistä nyt ajattelisi niin 90% naisista pettää. Siitä kait se "pillun kutina " tulee. Naisiin ei voi koskaan luottaa.


      • tuitui,,,
        mammeli 1 kirjoitti:

        otit huonon miehen ? Itse sitten kärsit ja lapsetkin ? Nyt on sitten elämä erottuasi ihanaa ?

        vitui...


    • täällä välitä

      Et ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen, kenelle käy noin. Riippuu tietysti paljon siitä, kauanko suhteenne on jatkunut, mutta ehkä kannattaisi ottaa aikalisä ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Loputtomiin et tietenkään voi asiaa vitkuttaa vaan jompikumpi suhde on lopetettava. Jos olet jo päättänyt ja tiedät tasan tarkalleen, että aviomiehen kanssa et enää voi elää, puhu hänen kanssaan asiat selviksi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Asioilla kun on viivästyessään tapana myöskin mutkistua.. pahimmassa tapauksessa jäät kiinni ja erostanne tulee ruma ja riitainen. Parhaassa tapauksessa taas olet suoraselkäinen nainen ja hoidat tilanteen kuin aikuinen nainen tekeekin, ja jatkatte molemmat tahoillanne uutta elämää. Helppoja ratkaisuja ei ole olemassakaan, mutta tiedän itsekin miten hankalaa rakastumisen jälkeen on enää entiseen suhteeseen palata.. lähes mahdotonta.

    • vielä...

      kerran. Ja taas kerran. Ja vieläkin kerran... Etenkin, jos uusi rakastumisesi on suhteellisen tuore asia - tiedäthän, että tuollainen tunteiden tulva estää usein näkemästä metsää puilta..?

      Kovinpa "kannustavia ja asiallisia" vastauksia tuossa muuten olet saanutkin... No, kukin tyylillään.

      Mutta tosiaankin ; olen itse vähäsen samassa tilanteessa eli miettimässä eroa. Tai jopa jo siinä pisteessä, että miehen kanssa on puhuttu erosta tai jatkosta, minun aloitteestani. Kuvioon kuuluu kolmas osapuoli, johon olen ollut korviani myöden rakastunut parisen vuotta (tässä kohtaa kuulen huorittelua...), mutta jonka kanssa emme ole edenneet "sänkyasteelle". Vaa'assa painaa reilun 10 vuoden avioliitto, yhteinen talo ja velat sekä kouluikäinen lapsi. Toisella puolella vaa'assa on laimeaksi kaveruudeksi kääntynyt, rajuja riitojakin sisältävä liitto sekä tämä toinen mies. Yritän räpiköidä tässä eteenpäin miettien elämää ilman kumpaakaan miestä... Kas kun onnellisuus kuitenkin lähtee kuitenkin siitä, että ihmisen pitää osata olla itsekseenkin sitä ennen kuin hän pystyy onnellisuuteen toisen kanssa. Oletko itse miettinyt tätä?

      No, jos olet kuitenkin päätöksesi tehnyt ja siitä "150%:n" varma, niin aloita vain yksinkertaisesti kertomalla tunteistasi / tuntemuksistasi. Mitä mieltä olet liitostanne, mitä olet jäänyt siinä kaipaamaan... Ehkei kannata pitää pakkomielteenä sitä, että on nyt, juuri ja heti pamautettava asia ääneen miehelle - vaan katso ja kuulostele, miten keskustelu etenee... Tarvittaessa anna savun hälvetä ja jatka toisella kertaa - et varmaan ole jäniksen selässä kortteeria muuttamassa saman tien...

      • ja asiallinen neuvo. Aloita juttelemalla miehesi kanssa teidän suhteesta, ja kuuntele mikä on hänelle tehnyt siitä kuolleen? Kysy onko ero käynyt hänenkin mielessään? Tuskin olet yksin näitä asioita miettinyt. Voit sitten kertoa, että olet alkanut himoita muita. Ehkäpä hänkin on?


      • RouWa
        lontoon_tyylit kirjoitti:

        ja asiallinen neuvo. Aloita juttelemalla miehesi kanssa teidän suhteesta, ja kuuntele mikä on hänelle tehnyt siitä kuolleen? Kysy onko ero käynyt hänenkin mielessään? Tuskin olet yksin näitä asioita miettinyt. Voit sitten kertoa, että olet alkanut himoita muita. Ehkäpä hänkin on?

        "alkanut himoita muita"...jösses sentään,se lause ehkä on syytä muokata toisenlaieksi vaikka antamasi aloitus oli hyvä.


    • mies 35

      samaa mietin täällä. kuinka lähteä. itsellekkin kävi noin, että menin rakastumaan toiseen. erotuksena vain on se että toinen osapuoli päättikin jäädä liittoonsa. siitä oppineena yritän kerätä voimia eron ottamiseen ihan yksin, mutta mistä sitä voimaa saisi. itse olen ollut tyytymätön liittooni jo vuosien ajan ja miettinyt eroa, mutta se vain taitaa olla helpompaa olla epätyydyttävässä suhteessa kuin ottaa ero. vaikka alkutuskan jälkeen elämä voikin olla helpompaa. mutta nyt tiedän aikankin sen että se eron ottaminen tuntuu helpommalta, kun ei tarvitse selittää toisen mukanaoloa

      joten ei tuollaiseen voi kai antaa neuvoja. ehkä kannattaa kertoa suoraan, kertoa syyt, ja pahoitella sitä, että ei ole pystynyt ottamaan eroa ennen kuin näin on tapahtunut.

      ja sitten vain toivoa että mies ymmärtää edes jollakin tasolla

      • vanhanaikaiseen!

        Noin se juuri käy.
        Toinen lupaa erota ja puhuu mahdottoman kauniisti, mutta vain ja ainoastaan saadakseen seksiä.

        Aika hassua, että mieskin voi olla noin tyhmä, että uskoo.

        Siksi epäilenkin, että olet oikeasti nainen...

        Tai sitten todella pullossa kasvanut mies.

        Hällä väliä, mutta sitä luvattua eroa ei tule, ellei tätä huoraajaa heitetä ulos.


      • :D !
        vanhanaikaiseen! kirjoitti:

        Noin se juuri käy.
        Toinen lupaa erota ja puhuu mahdottoman kauniisti, mutta vain ja ainoastaan saadakseen seksiä.

        Aika hassua, että mieskin voi olla noin tyhmä, että uskoo.

        Siksi epäilenkin, että olet oikeasti nainen...

        Tai sitten todella pullossa kasvanut mies.

        Hällä väliä, mutta sitä luvattua eroa ei tule, ellei tätä huoraajaa heitetä ulos.

        "Aika hassua, että mieskin voi olla noin tyhmä, että uskoo."

        Tämä oli myös tosi hassua! Ihan naurattaa!!


      • Rouva vielä

        vaikka edelleen elelen avioliitossa niin se kuulemma on niin että edellisestä suhteesta ei uuteen kannattaisi suinpäin mennä,siinä tulee uudet ongelmat..senpuoleen olisi parempi että elelisit ensin yksin ja selvittäisit päätä ennenkun menet uuteen juttuun.Mutta naiset aikausein tekevät noin,ne palaa kuitenkin siihen alkupisteeseen,jos on pidemmän aikaa yhdessä ollu niin se on tosivaikeaa lähteä.Ja jos se yhtään lohduttaa niin kaikille ne ongelmat tulee joista pitäs selvitä.....mun mottoni on että pitkän avioliiton salaisuus on itsepäisyys:)


      • Mexs

        Elämä on. Ellei suhde toimi, kannattaa ero. No ok lapset kärsii ja ukko mut jos on ite onneton niin sen kyllä aistii lapsetkin.
        Ite eronneena ja nyk uudessa suhteessa voisin sanoa että kerran se kirpasi mutta oli viime vuosian järkevin teko...


      • RouWa
        Mexs kirjoitti:

        Elämä on. Ellei suhde toimi, kannattaa ero. No ok lapset kärsii ja ukko mut jos on ite onneton niin sen kyllä aistii lapsetkin.
        Ite eronneena ja nyk uudessa suhteessa voisin sanoa että kerran se kirpasi mutta oli viime vuosian järkevin teko...

        se on kai jokaisella erijuttu,mikä ratkaisu missäkin perheessä oli se "järkevin"teko


      • Erkki47
        Rouva vielä kirjoitti:

        vaikka edelleen elelen avioliitossa niin se kuulemma on niin että edellisestä suhteesta ei uuteen kannattaisi suinpäin mennä,siinä tulee uudet ongelmat..senpuoleen olisi parempi että elelisit ensin yksin ja selvittäisit päätä ennenkun menet uuteen juttuun.Mutta naiset aikausein tekevät noin,ne palaa kuitenkin siihen alkupisteeseen,jos on pidemmän aikaa yhdessä ollu niin se on tosivaikeaa lähteä.Ja jos se yhtään lohduttaa niin kaikille ne ongelmat tulee joista pitäs selvitä.....mun mottoni on että pitkän avioliiton salaisuus on itsepäisyys:)

        ...tyypillistä on, että hypätään suoraan uuteen suhteeseen. Itse puolitoista vuotta sitten eronneena olen onneksi välttynyt tuolta virheeltä. On totta, että pitäisi ensin opetella elämään yksin, ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen.

        En kuitenkaan millään muotoa tuomitsisi ketjun aloittajaa, enkä myöskään käskisi elämään ensin yksin, jos on kohdannut elämänsä miehen. On tietenkin vielä hirvittävän epävarmaa, että onko kyseessä sitten kuitenkaan oikeasti sellainen. Kuihtuneen, toimimattoman suhteen jälkeen on mahdottoman helppo "rakastua" tulisesti, mutta sitten kohta huomaakin, ettei kyseessä ollutkaan rakastuminen, vaan jotain muuta. Jotain, josta haettiin lääkitystä ja lohtua toimimattomaan parisuhteeseen. On niin ihanaa kuulla olevansa ihana nainen/mies, jos sitä ei ole saanut aikoihin kokea.

        Alkuperäiseen kysymykseen en osaa antaa neuvoa. Kannattanee kuitenkin rehellisesti kertoa, mistä on kyse. Toisen syyttelyä kannattaa välttää ja kertoa vaan omista tuntemuksistaan - siitä miten itse on kokenut asiat. Niitä kokemuksiahan ei toinen osapuoli voi mitenkään kiistää. Tsemppiä ketjun aloittajalle!


      • Rouva M
        Erkki47 kirjoitti:

        ...tyypillistä on, että hypätään suoraan uuteen suhteeseen. Itse puolitoista vuotta sitten eronneena olen onneksi välttynyt tuolta virheeltä. On totta, että pitäisi ensin opetella elämään yksin, ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen.

        En kuitenkaan millään muotoa tuomitsisi ketjun aloittajaa, enkä myöskään käskisi elämään ensin yksin, jos on kohdannut elämänsä miehen. On tietenkin vielä hirvittävän epävarmaa, että onko kyseessä sitten kuitenkaan oikeasti sellainen. Kuihtuneen, toimimattoman suhteen jälkeen on mahdottoman helppo "rakastua" tulisesti, mutta sitten kohta huomaakin, ettei kyseessä ollutkaan rakastuminen, vaan jotain muuta. Jotain, josta haettiin lääkitystä ja lohtua toimimattomaan parisuhteeseen. On niin ihanaa kuulla olevansa ihana nainen/mies, jos sitä ei ole saanut aikoihin kokea.

        Alkuperäiseen kysymykseen en osaa antaa neuvoa. Kannattanee kuitenkin rehellisesti kertoa, mistä on kyse. Toisen syyttelyä kannattaa välttää ja kertoa vaan omista tuntemuksistaan - siitä miten itse on kokenut asiat. Niitä kokemuksiahan ei toinen osapuoli voi mitenkään kiistää. Tsemppiä ketjun aloittajalle!

        no mä en olekkaan syytellyt ketjun aloittajaa,sanonut montakertaa että se on jokaisen suhteen oma juttu,ja toisekseen jos haluttas pureutua syvemmälle niin jokainen kertoo asian omasta näkökulmastaan,toinen puoliso voisi löytää lisää kerrottavaa.
        Jokainen siis tekee niinkun parhaaksi näkee,mutta suuri vaara on että huomaa muutaman vuoden päästä että ei tää ollut sen parempaa,ja taas on lisää lapsia ja sukulaisia sotkemassa tilannetta entisten lisäksi.Tsemppiä minunkin puolestani ja voimia kestää kaikki mitä tulossa on.


    • oletko antanut rakkautta

      miehellesi.Oletko yleensä tehnyt mitään avioliiton pelastamiseksi.Taidat nainen elää satumaailmassa.Luulen että kun kerrot miehellesi ajatuksiasi,pääsee helvetti irti.Mikäli miehesi on ollut uskollinen.Ei ole pahoinpidellyt sinua.Pitää lapsista ja sinusta.Eikä jatkuvasti kännää.Niin sulla taitaa pahasti yläkerrassa viirata.Uudessa suhteessakin palataan arkeen.

      • rakkaus vain loppuu

        Haluaisitko itse olla suhteessa, josta rakkaus ja seksi on kuollut, vaikka välit puolisoon olisikin hyvät ja lämpimät?
        Joskus on tehtävä ratkaisu, jos siihen johtaa "uusi ihastus", se voi olla tekosyy, mutta antaa voimia ratkaisun tekoon. Ero loukkaa aina, ja aina suhteessa on kaksi ihmistä.


      • ihminen, joka
        rakkaus vain loppuu kirjoitti:

        Haluaisitko itse olla suhteessa, josta rakkaus ja seksi on kuollut, vaikka välit puolisoon olisikin hyvät ja lämpimät?
        Joskus on tehtävä ratkaisu, jos siihen johtaa "uusi ihastus", se voi olla tekosyy, mutta antaa voimia ratkaisun tekoon. Ero loukkaa aina, ja aina suhteessa on kaksi ihmistä.

        Siinä yllä puhuu ihminen, joka ei ymmärrä rakastamisesta mitään.

        Rakkaus kuollut? Joopajoo.


    • wilma60

      Ei sinun auta muu kuin kertoa miehelle totuus. Tiedän, että se sattuu mieheesi mutta ei tässä tilanteessa ole mitään muuta vaihtoehtoa.

      Tulee hyvin surullinen olo kun näitä juttuja lukee. Viimeinenkin usko rakkauteen ja pysyvään suhteeseen katoaa kun huomaa, että ihmissuhteet ovat noin helposti vaihdettavissa uuteen rakkauteen. Jostain tulee vain uusi ihminen johon rakastutaan. Minä olen varmaan kylmä ja tunteeton ihminen kun minulle ei ole noin käynyt; ei avioliiton aikana eikä eronkaan jälkeen. Eron jälkeen pieniä virityksiä ollut mutta enpä voisi sanoa rakastuneeni. En varmaan edes uskalla rakastua koska hetken päästä tulee joku uusi joka "korvaa minut". Tämmöstä se elämä näköjään nykyään on.

      • luen....

        väliin sun kirjoituksia ja nytkin itken tätä kohtaloani....kylmä ja tunteeton..sellainen kai olen ollut viime vuodet. Luottamus miehiin mennyt,ikävöin exääni,vaikka liittomme oli kauhea. Minkä minä tunteilleni voin? erosta 2 vuotta. Ex haluaa pysyä ystävänä kanssani,tapaa lapsia täällä meillä kun omat kotiolot ovat mitä ovat. Sydämeni itkee joka kerran kun lähtee tyttöystävänsä luokse. Päälle päin näytän että kestän,mutta en...


      • helpoksi!

        Puolisoaan pettävä ja eroa kierrellen kaarrellen lupaava ei eroa.
        Se on nähty lukemattomia kertoja.
        Ihan lähipiirissänikin on näitä "suuria rakkauksia" ja poikkeuksetta niistä on tullut heti loppu, kun toinen on erehtynyt ottamaan eron.

        Vuosien seurustelun ja pettämisen jälkeen tämä pettäjä ei enää yhtäkkiä olekaan "valmis sitoutumaan".

        Siinä ovat naiset jääneet yksin kuin nallit kalliolle!


      • olga

        Eiköhän se mene niin, että täytyy itse uskoa siihen mitä tekee, olla tosissaan. Kukin omalla tahollaan. Ellei usko rakkauteen, ei kykene rakastumaan. Rakastaa ei voi, ellei uskalla. Ei siinä välttämättä tarvitse olla kylmä ja tunteeton vaan arka ja epäilevä: Aika harvoin rakastutaan ihmiseen, joka ajattelee, ettei ole rakastamisen arvoinen. Eikä tämä päde oikeastaan vain rakkauteen vaan myös ystävyyssuhteisiin - tai oikeastaan kaikkiin mahdollisiin suhteisiin.

        Parisuhteessa on - miten yllättävää :) - aina kysymys ihmissuhteesta, joka puolestaan on parin sopimus. Se voidaan periaatteessa purkaa koska tahansa. Hyvä niin. Itse en olisi kestänyt enää päiväkään kuolleessa suhteessa. Jos olisin exliittoni viimeisinä vuosina nähnyt exän 1. kertaa, tuskin olisin kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Edes pakottamalla minua ei olisi saanut hänen kanssaan naimisiin asti!


      • Rouwa

        no täällä on yksi kovapäinen joka on saman miehen kanssa ollu kokoikänsä,välillä ollu pahojakin myrskyjä että puu melkein kaatunut mutta kovalla sisulla ja varsinkin kovallä päällä selvinny.Tosiaan tuntee itsenä vähintään yhtä harvinaieksi kun ufo kun samaan aikaan avioituneet on eronneet ties miten monta kertaa jo.Kerran jo avioeropaperit hommasin kaappiin mutta se lohdutti ku aattelin että ei perkule,ei ANOPPI minusta näin helpolla eroon pääse:)


      • Prettty vacant
        olga kirjoitti:

        Eiköhän se mene niin, että täytyy itse uskoa siihen mitä tekee, olla tosissaan. Kukin omalla tahollaan. Ellei usko rakkauteen, ei kykene rakastumaan. Rakastaa ei voi, ellei uskalla. Ei siinä välttämättä tarvitse olla kylmä ja tunteeton vaan arka ja epäilevä: Aika harvoin rakastutaan ihmiseen, joka ajattelee, ettei ole rakastamisen arvoinen. Eikä tämä päde oikeastaan vain rakkauteen vaan myös ystävyyssuhteisiin - tai oikeastaan kaikkiin mahdollisiin suhteisiin.

        Parisuhteessa on - miten yllättävää :) - aina kysymys ihmissuhteesta, joka puolestaan on parin sopimus. Se voidaan periaatteessa purkaa koska tahansa. Hyvä niin. Itse en olisi kestänyt enää päiväkään kuolleessa suhteessa. Jos olisin exliittoni viimeisinä vuosina nähnyt exän 1. kertaa, tuskin olisin kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Edes pakottamalla minua ei olisi saanut hänen kanssaan naimisiin asti!

        Voisitko kuvitella edes? Ei taida olla kaikki aitoa rakkautta, tunteitakaan. On vain intohimoa luontainen vaisto pakottaa lisääntymään, olet vain yksi kiimainen olento, yksi muiden joukossa. Et kiimaltasi rauhaa saa, on sisälläsi väreet, hormonit jauhaa yhdistettä, sekoittaen pään, voidellakseen vieraan varren mahlaasi...

        Kysymys on vai puhtaasti nesteiden vaihdosta, ei rakkautta olekaan, joka hetkessä tuleen leimahtaisi, on vain kiiman kiertosi, päivitä tietosi...

        Rakkaus on jossain kaukana pahasti teiltä piilossa, sen löytäminen on sokealle vaikeaa, sitä ei nähdä silmillä, ei tuntea limakalvoilla, ei kuulla korvilla, ei voi lukea runoista, voit vain löytää sisältä itsestäsi, ehkä jossain muistoissasi, voisitko löytää, ehkä?

        Kuulutko vain siihen kastiin, juoksee ristii´n rastiin, pylly märkänä, kuka milloinkin köryää selässäsi härkänä, aina uusi aisa välissä, suupielet limassa, oma ukko yksin kotona hima´ssa.

        Toivotaan, että millää´n ei olisikaan mitään väliä, ei viimeis´tä tuomiota olemassakaan, voitaisiin kiimailla, kuin eläimet, ei pyhää pietaria portilla, ehkä ei olekaan... Voit olla rauhassa, ei eläimillä ol sielua, eikä taivasta...

        T Sir Vilkastus


    • ffgg

      40:nen nainen haakailemassa.joku aika sitten 1½ vuotta eron jälkeen ex-vaimon kanssa oli tekstiviesti keskustelu eron syistä ja muustakin,jotenkin tuntu kanamaisilta.rivien välistä luettuna uuteen suhteeseen tullut arki,jotakin katumusta aistin.takasi en kyllä ota,kerran rakkikoiran asemassa olo riitti.

      • lukiessa

        tulee mieleen, että kovin olet katkera joka päivä ja koko ajan..? Olisiko sinunkin aika alkaa mennä eteenpäin sen sijaan, että ryvet tuossa kiukussasi entistäsi kohtaan ja toivot hänelle kaikkea pahaa..?

        Mies "vaihtoi parempaan" pari vuotta sitten. Ehkä olen sitten kylmä ja tyly ihminen, kun näin kävi - en nimittäin ole sen koomin asiaan isommin energiaani tuhlannut, kun paperiin nimeni raapustin. Kunhan mies huolehtii velvollisuuksistaan lapsia kohtaan, on ainut seikka, mikä minua kiinnostaa. Toivottavasti menestyy parisuhteessaan - sillä se kuitenkin jollain tavalla heijastuu lapsiin. Nyt meitä on kaksi suht onnellista aikuista heidän vanhempinaan, uskoisin.


      • ffgg
        lukiessa kirjoitti:

        tulee mieleen, että kovin olet katkera joka päivä ja koko ajan..? Olisiko sinunkin aika alkaa mennä eteenpäin sen sijaan, että ryvet tuossa kiukussasi entistäsi kohtaan ja toivot hänelle kaikkea pahaa..?

        Mies "vaihtoi parempaan" pari vuotta sitten. Ehkä olen sitten kylmä ja tyly ihminen, kun näin kävi - en nimittäin ole sen koomin asiaan isommin energiaani tuhlannut, kun paperiin nimeni raapustin. Kunhan mies huolehtii velvollisuuksistaan lapsia kohtaan, on ainut seikka, mikä minua kiinnostaa. Toivottavasti menestyy parisuhteessaan - sillä se kuitenkin jollain tavalla heijastuu lapsiin. Nyt meitä on kaksi suht onnellista aikuista heidän vanhempinaan, uskoisin.

        tuossakin viestissä ex-vaimoa kohtaan oli,on tässä joutunut järjesteleen ex:än elämääkin lasten takia,esimerkiksi kaikki tuet ja lapsilisät menee hänelle,vaikka lähihuoltaja olenkin,kovin kiukkusena ja ilkeänä varmasti olisin toiminut toisin.noita wilma60 kirjoituksia kannattaisi kaikkien lukea,järjen käyttö on sallittua kai tunne-elämän puolella.


      • tosissasi
        ffgg kirjoitti:

        tuossakin viestissä ex-vaimoa kohtaan oli,on tässä joutunut järjesteleen ex:än elämääkin lasten takia,esimerkiksi kaikki tuet ja lapsilisät menee hänelle,vaikka lähihuoltaja olenkin,kovin kiukkusena ja ilkeänä varmasti olisin toiminut toisin.noita wilma60 kirjoituksia kannattaisi kaikkien lukea,järjen käyttö on sallittua kai tunne-elämän puolella.

        sanot, ettet ole kitkerä? Viestisi kertovat jotain muuta - tuo edellinenkin oli likimain ilkuntaa siitä, että exäsi teki paskat kaupat uuden miehen ottaessaan...?
        Mitä, 1½ vuotta erosta ja lapsilisät menevät exälle, jonka luona lapset eivät edes asu..? Lapsilisäthän kulkevat käsittääkseni - tai ainakin niin minulle sanottiin - sille vanhemmalle, jonka luona lapsien osoite on? Jollei osoiteasiaa ole alun alkaen hoidettu, se on vittumaisesti sanottuna "voi-voi" - pitäisihän se sinun lähihuoltajana tietää? Kukin tyylillään...


      • ffgg
        tosissasi kirjoitti:

        sanot, ettet ole kitkerä? Viestisi kertovat jotain muuta - tuo edellinenkin oli likimain ilkuntaa siitä, että exäsi teki paskat kaupat uuden miehen ottaessaan...?
        Mitä, 1½ vuotta erosta ja lapsilisät menevät exälle, jonka luona lapset eivät edes asu..? Lapsilisäthän kulkevat käsittääkseni - tai ainakin niin minulle sanottiin - sille vanhemmalle, jonka luona lapsien osoite on? Jollei osoiteasiaa ole alun alkaen hoidettu, se on vittumaisesti sanottuna "voi-voi" - pitäisihän se sinun lähihuoltajana tietää? Kukin tyylillään...

        vaan,että arki tulee joka suhteeseen,talousellisia järjestelyjä tehtiin,että ex pystyy touhuaan jonkinlaiset olosuhteet lapsillekki,silloin kun he hänellä ovat(virallisesti kela hoiti homman),kyllä tiedän lapsilisien kuuluvan lähihuoltajalle ja lasten osoite minulla oli paras ratkaisu lapsille .


      • 43-vuotias mies
        lukiessa kirjoitti:

        tulee mieleen, että kovin olet katkera joka päivä ja koko ajan..? Olisiko sinunkin aika alkaa mennä eteenpäin sen sijaan, että ryvet tuossa kiukussasi entistäsi kohtaan ja toivot hänelle kaikkea pahaa..?

        Mies "vaihtoi parempaan" pari vuotta sitten. Ehkä olen sitten kylmä ja tyly ihminen, kun näin kävi - en nimittäin ole sen koomin asiaan isommin energiaani tuhlannut, kun paperiin nimeni raapustin. Kunhan mies huolehtii velvollisuuksistaan lapsia kohtaan, on ainut seikka, mikä minua kiinnostaa. Toivottavasti menestyy parisuhteessaan - sillä se kuitenkin jollain tavalla heijastuu lapsiin. Nyt meitä on kaksi suht onnellista aikuista heidän vanhempinaan, uskoisin.

        Kyse on oikeastaan kunnioituksesta. Raskaasti petetty ei halua tulla juiputetuksi toista kertaa. Kaveritkin sanoisivat tyhmäksi mieheksi.


    • zarah*

      oli reilu 20 v takana yhteistä elämää. Suunnittelin eroa exästäni varmaankin neljä/viisi vuotta. Ex ei innostunut erosta. Viimeiset kaksi vuotta minulla oli rinnakkaissuhdekin; kerroin siitä exälle, vaikka aluksi ajattelin olla kertomatta. Tällä toisella miehellä kun ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, että liittoni exän kanssa oli huono! Exää en ollut saanut vuosiin mukaan mihinkään yhteiseen. Hän ei huomioinut minua eikä edes lapsia. Käytännössä elimme täysin erillämme exäni kanssa - vain sama osoite yhdisti. Kun viimein sain eropaperit eteenpäin, ex huomasi vasta, että olen tosissani. Lopulta meille tuli kuitenkin sopuero. Huh. Vaikutti myös siltä, että ex oli myös helpottunut päätöksestäni, vaikka olisi voinut tehdä sen yksin tai yhteisesti kanssani. Ehkäpä tuo yksinhaettu ero kuvasti liittoamme; siinä ei enää tehty mitään yhdessä.


      Koska erosin pitkän kaavan mukaan, aloitin erokeskustelun kysymällä exältä tuntoja suhteestamme yms. Jos taas eroaa lyhyemmän kaavan mukaan, niin ei kai siinä muu auta, kun kertoa haluavansa eroa! Olen itse miettinyt hartaasti ja pitkään olisiko yhtä sopivaa tapaa kertoa sekä todennut ettei ole. Arvelen kyllä, ettei ole tarpeellista sanoa mitään mikä mahdollisesti loukkaisi vielä enemmän kuin ero.

    • Miksi naiset aattelevat vai...

      Aattele muitakin kuin itseäsi. Tämmösiä nämä suomalaiset hepsankeikkanat on.

      • tinde70

        Meillä eron alkuhässäkän jälkeen lapset saivat kaksi entistäkin välittävämpää, ja ennenkaikkea läsnäolevaa vanhempaa. Ennen mies oli etäinen ja poissaoleva, oli kyllä fyysisesti läsnä mutta henkisesti jossain miljoonien valovuosien päässä niin lapsistaan kuin minustakin. Itse puolestani oireilin huonovointisuuttani lapsia kohtaan aivan väärällä tavalla eli tiuskimalla ja huutamalla heille pienimmistäkin asioista, kun pinna oli vuodesta toiseen kireällä.

        Nyt eron jälkeen olen itse huomattavasti tyytyväisempi ja tasapainoisempi, mikä myös heijastuu suhteeseeni lapsiin. Kärsivällisyyttä on rutkasti enemmän ja nautin jo heidän kanssaan olemisesta. Lasten puheiden mukaan exäkin paneutuu heihin aiempaa enemmän, yhteistä aikaa ja puuhastelua, sekä sitä kaivattua läsnäoloa on nyt yllättäen löytynytkin kun hänkin on oppinut, etteivät läheiset ihmiset enää olekaan aivan itsestäänselvyys. Itse siis ainakin näkisin, että meidän suhteemme lapsiimme on muuttunut paremmaksi, kuin mitä se oli eläessämme vielä ydinperheessä.


      • ffgg
        tinde70 kirjoitti:

        Meillä eron alkuhässäkän jälkeen lapset saivat kaksi entistäkin välittävämpää, ja ennenkaikkea läsnäolevaa vanhempaa. Ennen mies oli etäinen ja poissaoleva, oli kyllä fyysisesti läsnä mutta henkisesti jossain miljoonien valovuosien päässä niin lapsistaan kuin minustakin. Itse puolestani oireilin huonovointisuuttani lapsia kohtaan aivan väärällä tavalla eli tiuskimalla ja huutamalla heille pienimmistäkin asioista, kun pinna oli vuodesta toiseen kireällä.

        Nyt eron jälkeen olen itse huomattavasti tyytyväisempi ja tasapainoisempi, mikä myös heijastuu suhteeseeni lapsiin. Kärsivällisyyttä on rutkasti enemmän ja nautin jo heidän kanssaan olemisesta. Lasten puheiden mukaan exäkin paneutuu heihin aiempaa enemmän, yhteistä aikaa ja puuhastelua, sekä sitä kaivattua läsnäoloa on nyt yllättäen löytynytkin kun hänkin on oppinut, etteivät läheiset ihmiset enää olekaan aivan itsestäänselvyys. Itse siis ainakin näkisin, että meidän suhteemme lapsiimme on muuttunut paremmaksi, kuin mitä se oli eläessämme vielä ydinperheessä.

        onko teillä uudet kuvioissa,kokemus osoittanut sen henkisen läsnäolon katoavan uuden ihastuksen myötä.


      • wilma60
        tinde70 kirjoitti:

        Meillä eron alkuhässäkän jälkeen lapset saivat kaksi entistäkin välittävämpää, ja ennenkaikkea läsnäolevaa vanhempaa. Ennen mies oli etäinen ja poissaoleva, oli kyllä fyysisesti läsnä mutta henkisesti jossain miljoonien valovuosien päässä niin lapsistaan kuin minustakin. Itse puolestani oireilin huonovointisuuttani lapsia kohtaan aivan väärällä tavalla eli tiuskimalla ja huutamalla heille pienimmistäkin asioista, kun pinna oli vuodesta toiseen kireällä.

        Nyt eron jälkeen olen itse huomattavasti tyytyväisempi ja tasapainoisempi, mikä myös heijastuu suhteeseeni lapsiin. Kärsivällisyyttä on rutkasti enemmän ja nautin jo heidän kanssaan olemisesta. Lasten puheiden mukaan exäkin paneutuu heihin aiempaa enemmän, yhteistä aikaa ja puuhastelua, sekä sitä kaivattua läsnäoloa on nyt yllättäen löytynytkin kun hänkin on oppinut, etteivät läheiset ihmiset enää olekaan aivan itsestäänselvyys. Itse siis ainakin näkisin, että meidän suhteemme lapsiimme on muuttunut paremmaksi, kuin mitä se oli eläessämme vielä ydinperheessä.

        Meillä ex:n muutosta on pian 2 vuotta ja nyt aletaan päästä tähän tilanteeseen, että lapsilla on kaksi läsnäolevaa vanhempaa. Tosin ei olla vieläkään ihan siinä, että isä ottaisi lapsia säännöllisesti luokseen mutta eiköhän siihenkin jossain vaiheessa päästä. Minulta tämä on vaatinut valtavasti kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että isä tosiaan herää jossain vaiheessa ja huomaa, että lapset ovat hänelle tärkeitä.

        Mutta silloin kun lapset on isän ja uuden onnen luona, niin isä on tosiaan läsnä lasten elämässä. Touhuaa heidän kanssaan kaikenlaista ja nyt on jopa käynyt elokuvissa lasten kanssa. Sitä ei tapahtunut koskaan kun meidän perhe asui yhdessä.


      • temppuilija
        wilma60 kirjoitti:

        Meillä ex:n muutosta on pian 2 vuotta ja nyt aletaan päästä tähän tilanteeseen, että lapsilla on kaksi läsnäolevaa vanhempaa. Tosin ei olla vieläkään ihan siinä, että isä ottaisi lapsia säännöllisesti luokseen mutta eiköhän siihenkin jossain vaiheessa päästä. Minulta tämä on vaatinut valtavasti kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että isä tosiaan herää jossain vaiheessa ja huomaa, että lapset ovat hänelle tärkeitä.

        Mutta silloin kun lapset on isän ja uuden onnen luona, niin isä on tosiaan läsnä lasten elämässä. Touhuaa heidän kanssaan kaikenlaista ja nyt on jopa käynyt elokuvissa lasten kanssa. Sitä ei tapahtunut koskaan kun meidän perhe asui yhdessä.

        Meillä riitaa huoltajuudesta ja kumpikin ostaa kilpaa lapsen rakkautta raakalla rahalla.

        Ei kovin fiksua, mutta ex osti sellaiset pelit ja vehkeet, että lapsi piti pakottaa niiden äärestä pois.

        Ei ole kovin mukavaa, jos lapsi tulee kiukkuisena hokemaan kuinka tylsää täällä on, joten panin vähän paremmaksi, ja lapsen hymy oli korvasta korvaan pitkästä aikaa.

        Kerrastahan tuo oppi pyytämään.

        Olemme sopineet, että emme lahjo, mutta lapsen kavereilta joskus lipsahtaa, että sopimusta on rikottu ja kielletty kertomasta minulle.

        Onko oikein panna lapsi salaamaan asioita isältään? Ei minusta.

        Tilanne on nyt se, että kun kysyin joululahjoista, että mitä ostaisin, niin ei löytynyt mitään kiinnostavaa mitä hänellä ei jo olisi.

        Monellako on lapsi joka ei keksi enää mitään ostettavaa?


      • tinde70
        ffgg kirjoitti:

        onko teillä uudet kuvioissa,kokemus osoittanut sen henkisen läsnäolon katoavan uuden ihastuksen myötä.

        No ei ainakaan pitänyt olla, ja kyllä mä sen ehkä jopa uskonkin. Jos ei sitten kolmanneksi pyöräksi lasketa työtä, aikaa vaativaa harrastusta ja teeveetä - kaikki asioita jotka exää kiinnostivat enemmän kuin me lasten kanssa. Näihin oli helppoa ja mukavaa paeta perhe-elämän rasituksia ja velvollisuuksia.

        Itselläni ei vielä siihen aikaan ollut uutta kuvioissa, sittemmin kylläkin.


      • "ostaa" rakkautta...
        temppuilija kirjoitti:

        Meillä riitaa huoltajuudesta ja kumpikin ostaa kilpaa lapsen rakkautta raakalla rahalla.

        Ei kovin fiksua, mutta ex osti sellaiset pelit ja vehkeet, että lapsi piti pakottaa niiden äärestä pois.

        Ei ole kovin mukavaa, jos lapsi tulee kiukkuisena hokemaan kuinka tylsää täällä on, joten panin vähän paremmaksi, ja lapsen hymy oli korvasta korvaan pitkästä aikaa.

        Kerrastahan tuo oppi pyytämään.

        Olemme sopineet, että emme lahjo, mutta lapsen kavereilta joskus lipsahtaa, että sopimusta on rikottu ja kielletty kertomasta minulle.

        Onko oikein panna lapsi salaamaan asioita isältään? Ei minusta.

        Tilanne on nyt se, että kun kysyin joululahjoista, että mitä ostaisin, niin ei löytynyt mitään kiinnostavaa mitä hänellä ei jo olisi.

        Monellako on lapsi joka ei keksi enää mitään ostettavaa?

        huh huh, mikä toimintalinja lapsen vanhemmalla. Tekstistä ymmärsin, että nainen. Mikä saa naisen luulemaan tai toimimaan siten, että uskoo pystyvänsä ostamaan lapsensa suosion ja rakkauden rahalla ja tavaroilla.

        Itse olen kolmen tyttären isä ja muutama vuosi sitten eronnut ja en ole kertaakaan lähtenyt siihen leikkiin, että rahoilla tai tavaroilla suosiota lapsiltani yrittäisin kalastella. Tiedän, että exä toimii näin koko ajan; on luvattu ostaa mopoja, kannettavia tietokoneita, uusia kännyköitä tms. Pakko sanoa, että aivan sairasta touhua. Vanhempi, joka tähän syyllistyy, ei ymmärrä sitä mitä vahinkoa lapselle tekee. Minun mielestä vanhemman läsnäolo ja yhdessä harrastaminen on kaikista tärkeintä ja siitä lapsikin saa toimintamallin omille lapsilleen tulevaisuuteen.


      • 43-vuotias mies
        "ostaa" rakkautta... kirjoitti:

        huh huh, mikä toimintalinja lapsen vanhemmalla. Tekstistä ymmärsin, että nainen. Mikä saa naisen luulemaan tai toimimaan siten, että uskoo pystyvänsä ostamaan lapsensa suosion ja rakkauden rahalla ja tavaroilla.

        Itse olen kolmen tyttären isä ja muutama vuosi sitten eronnut ja en ole kertaakaan lähtenyt siihen leikkiin, että rahoilla tai tavaroilla suosiota lapsiltani yrittäisin kalastella. Tiedän, että exä toimii näin koko ajan; on luvattu ostaa mopoja, kannettavia tietokoneita, uusia kännyköitä tms. Pakko sanoa, että aivan sairasta touhua. Vanhempi, joka tähän syyllistyy, ei ymmärrä sitä mitä vahinkoa lapselle tekee. Minun mielestä vanhemman läsnäolo ja yhdessä harrastaminen on kaikista tärkeintä ja siitä lapsikin saa toimintamallin omille lapsilleen tulevaisuuteen.

        Pystytkö ostovoimallasi parempaan kuin äiti? Oletko niin lämmin ihminen, ettei Sinun tarvitse mennä markkinoille mukaan, vaan voit olla isä - tyhjin käsin.


      • hhhhhhrreeeeee

        Lapset ensin! Ajattele lapsia!! Ja paskat, jos vanhemmat IHAN OIKEASTI VANHEMMAT, ajattelisivat lapsia niin he puhuisivat tunteistaan, asioistaan, hoitaisivat sitä parisuhdetta yhdessä jos lapset oikeasti ovat tärkeitä!!!

        Aikuiset vastuuntuntoiset vanhemmat todella puhuisivat asiat, hoitaisivat yhteiselämää ja sen eronkin yhdessä sopien! Se on välittämistä, itsen ja toisen rakastamista, ei tämä iänikuinen tuomitseminen, mollaaminen ja suoraan sanottuna: PASKAN JAUHAMINEN!


      • vastaan markkinat....
        43-vuotias mies kirjoitti:

        Pystytkö ostovoimallasi parempaan kuin äiti? Oletko niin lämmin ihminen, ettei Sinun tarvitse mennä markkinoille mukaan, vaan voit olla isä - tyhjin käsin.

        Tuohon kilpailuun kun molemmat vanhemmat lähtee, niin loppua ei tule koskaan. Kaken lisäksi lapsi tai lapset oppivat käyttämään molempia vanhempia hyväksi. Minultakin lapset kinuavat koko ajan rahaa, mutta olen vain sanonut, että pyytäkää äidiltä, hänen pitää antaa, koska maksan koko ajan ylisuuria elatusmaksuja ottaen huomioon tuloni. Varmasti se on totta, etten pysty "kilpailemaan" lasten äidin lailla lasten huomiosta materiaalilla ja rahalla, mutta luotan siihen ajatukseen, että kyllä lapset loppumetreillä kuuntelevat sydämensä ääntä. Uskon, että vasta vanhempana lapset ymmärtävät äitinsä harjoittaman lahjomislinjan merkityksen. t: isä, joka ei harrasta lahjomista


      • voi viedä henkisen läheisyy...
        tinde70 kirjoitti:

        No ei ainakaan pitänyt olla, ja kyllä mä sen ehkä jopa uskonkin. Jos ei sitten kolmanneksi pyöräksi lasketa työtä, aikaa vaativaa harrastusta ja teeveetä - kaikki asioita jotka exää kiinnostivat enemmän kuin me lasten kanssa. Näihin oli helppoa ja mukavaa paeta perhe-elämän rasituksia ja velvollisuuksia.

        Itselläni ei vielä siihen aikaan ollut uutta kuvioissa, sittemmin kylläkin.

        Ei minullakaan toista miestä ole, mutta se, että toinen elää omaa elämää, eikä ole kiinnostunut lapsista ja perheestä....
        Tulet töistä, laitat ruoan, pyykit, lapset, ilta touhut lasten kanssa. Tämän aijan mies katselee televisiota, pelaa koneella, ymähtää, suuttuu, kun joutuu auttamaan.

        Kun lapset vihdoin nukkuvat, saat ensimmäisen rauhallisen hetken koko päivänä ja sitten tulee mies ja haluaa sitä... kyllä siinä on halut kaukana ilman toista miestäkin!!!!

        Miettikää miehet, isät, millä voisitte itse vaikuttaa oman vaimon halukkuuteen.


      • eronnut mies
        voi viedä henkisen läheisyy... kirjoitti:

        Ei minullakaan toista miestä ole, mutta se, että toinen elää omaa elämää, eikä ole kiinnostunut lapsista ja perheestä....
        Tulet töistä, laitat ruoan, pyykit, lapset, ilta touhut lasten kanssa. Tämän aijan mies katselee televisiota, pelaa koneella, ymähtää, suuttuu, kun joutuu auttamaan.

        Kun lapset vihdoin nukkuvat, saat ensimmäisen rauhallisen hetken koko päivänä ja sitten tulee mies ja haluaa sitä... kyllä siinä on halut kaukana ilman toista miestäkin!!!!

        Miettikää miehet, isät, millä voisitte itse vaikuttaa oman vaimon halukkuuteen.

        ..naiset tahoillanne sitä miksi supistutte ystävän kumppanina pelkäksi pilluksi? Onko se enää ainoa järkevä asia teissä,vai voitteko tuoda itseänne muuten paremmin esille miehenne silmissä kumppanina ja ystävänä?


      • tekohormoni
        eronnut mies kirjoitti:

        ..naiset tahoillanne sitä miksi supistutte ystävän kumppanina pelkäksi pilluksi? Onko se enää ainoa järkevä asia teissä,vai voitteko tuoda itseänne muuten paremmin esille miehenne silmissä kumppanina ja ystävänä?

        Oon tuota miettiny jos saisi valita seksin ja rahan tai ystävyyden ja kumppanuuden väliltä. Kaikkihan haluaisi kaikkea yhtä aikaa mutta kuinka monella se on totta? Mutta pilluksi kutistuminen on alentava käsite eikä elämä ole kutistumista yhdeksi asiaksi etenkään naisilla. On pystyttävä olemaan kaikkea mahdollista yhtä aikaa..menestyjä monella saralla, onnistuja joka asiassa, seksipetokin vielä.. Kuinkahan moni siihenkin pystyy väsymättä. Iän myötä tämä p*u-asia jää taka-alalle jos asiaa mietitään pidemmällä tähtäimellä joten se ystävyys ja kumppanuus on todennäköisempäää, koska niitä vastoinkäymisiä on elämän ehtoopuolella usein enemmän, juuri fyysisellä puolella jonne ne alavehkeetkin kuuluvat.


      • Niles Frazier
        tekohormoni kirjoitti:

        Oon tuota miettiny jos saisi valita seksin ja rahan tai ystävyyden ja kumppanuuden väliltä. Kaikkihan haluaisi kaikkea yhtä aikaa mutta kuinka monella se on totta? Mutta pilluksi kutistuminen on alentava käsite eikä elämä ole kutistumista yhdeksi asiaksi etenkään naisilla. On pystyttävä olemaan kaikkea mahdollista yhtä aikaa..menestyjä monella saralla, onnistuja joka asiassa, seksipetokin vielä.. Kuinkahan moni siihenkin pystyy väsymättä. Iän myötä tämä p*u-asia jää taka-alalle jos asiaa mietitään pidemmällä tähtäimellä joten se ystävyys ja kumppanuus on todennäköisempäää, koska niitä vastoinkäymisiä on elämän ehtoopuolella usein enemmän, juuri fyysisellä puolella jonne ne alavehkeetkin kuuluvat.

        Humaanisuus nostaa päätään elämän ehtoopuolelle mentäessä. Jaettavaa vaivaa on takuuvarmasti tiedossa, jo ennen vanhuutta kärttyisät ovat tosi kiukkusia vanhana. Vieläpä erityisen pitkäikäsiksi kiukkusimmat tuppaavat elämään. Siksi myönteinen lämmin ihminen vieressä tai naapurissa on hyvä olla. Ja toivoa monta yhteistä vuotta. Meillä miehillä on kyllä tuppaa olemaan suorituspaineita aina, ei ne naiset niitä tee.


      • toimisi vain
        tekohormoni kirjoitti:

        Oon tuota miettiny jos saisi valita seksin ja rahan tai ystävyyden ja kumppanuuden väliltä. Kaikkihan haluaisi kaikkea yhtä aikaa mutta kuinka monella se on totta? Mutta pilluksi kutistuminen on alentava käsite eikä elämä ole kutistumista yhdeksi asiaksi etenkään naisilla. On pystyttävä olemaan kaikkea mahdollista yhtä aikaa..menestyjä monella saralla, onnistuja joka asiassa, seksipetokin vielä.. Kuinkahan moni siihenkin pystyy väsymättä. Iän myötä tämä p*u-asia jää taka-alalle jos asiaa mietitään pidemmällä tähtäimellä joten se ystävyys ja kumppanuus on todennäköisempäää, koska niitä vastoinkäymisiä on elämän ehtoopuolella usein enemmän, juuri fyysisellä puolella jonne ne alavehkeetkin kuuluvat.

        alapää. Ja olisi ilonen. Aamen.


    • Frazier Crane

      Voisit miettiä asiaa niinkin, että nykyisellä miehelläsi olisi OIKEUS elää sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaisi häntä sydämestään. Sitähän sinä et kai pysty tarjoamaan? Vaikeaksihan asian tekevät oikeastaan lapset ja heidän suhtautumisensa.

      En tiedä kaukanko tämä uusi suhde on kestänyt mutta jos on kovinkin tuore juttu, niin neuvoisin kyllä odottamaan siinäkin jonkinlaista arjen saapumista, ennen kuin teet lopullisia päätöksiä. Etenkin lasten kannalta.

      • olga

        Lähdet siitä oletuksesta, että ap:n nykyinen mies rakastaisi häntä täydestä sydämestä. Mutta ap ei vain rakasta miestä. Aika rohkea kuvitelma. Itse en usko, että juuri kukaan nainen tai mies löytäisi toisen, ellei liitossa olisi ollut jo pitkään paljon vinksallaan. Nyt puhun siis rakastumisesta - en pelkistä seksisuhteista.


      • viikonloppuisä minä vain

        Suuri vääryyshän on myös se että kun akka lähtee gigolon matkaan se vie mukanaan automaattisesti penskat, omaisuuden ja lisäksi sille pitää maksaa päivärahaa pahimmillaan 18 vuotta. Elinkautinenkin on enimmillään Suomessa 11 v mutta ruokkoja maksetaan 18v vaikka siis akka lähti gigolon matkaan, eikös se gigolo yllättäen elätäkään uutta talouttaan? Eli käytännössä mies maksaa talonsakin kahdesti, ensin pankille ja sitten akalle...


    • olga

      lopulta helppoa, ratkaisu tulee kuin itsestään, kun sitä ensin vuorokaudet pohtii läpeensä. Ainakin minulla niin, mutta kohdallani olikin kyseessä marathon-ero... Pohjustin sitä muutaman vuoden. Tapasin siinä liiton loppuvaiheilla myös nykyisen mieheni.

    • Kun vee nousee päähän

      Kun vee nousee päähän ei koti lapset puoliso merkkaa mitään, mutta miksi rikkoa toisten elämät?

    • sitten heti..

      kerrot asiasi,kun olet ollu tuollainen vellis.
      Sinun olisi jo aikoja sitten pitänyt erota,koska et ole ollut tyyväinen mieheesi, tai sitten sinun olisi pitänyt kertoa miehellesi ettet rakasta sitä enää.
      On se kummaa kun ensiksi haetaan se uusi ja sitte vasta mietitään,miten eroon vanhasta.Ja sitä suhdetta pidetään toisen selän takana kauankin ,ja sitä toista varalla jollei siitä uudesta tulekaan mitään.
      helvetin epäreilua,koska se eka mieskin on ollut se rakas ja lastesi isä.Hän ei ole ansainnut tuollaista kohtelua.
      Olet jo toiminnallasi rikkonut kotisi ja perheesi.
      Nyt jo tänä iltana kerrot totuuden ja lähdet pois,miehesi on sen ansainnu,ei enää valheita.
      Mutta teille voi tulla vaikea ero ja ositus,koska toista osapuolta on tuollalailla loukattu.
      Monille miehille pettäminen on pahempi kun naisille,koska mies pitää itseään luomakunnan kruununa, ja kaverit pitää luuserina kun vaimo pettää, ettei ole niinkö pystynyt tyydyttään naistansa. ja se on kamalaa.Ei tietenkään kaikille.

    • päätäpahkaan

      Sitten kun sinulla on jo se kolmas, neljäs uusi ihastus kierroksessa huomaat että ai kuinka se ensimmäinen olikin se paras. Mutta onnea uuteen ihastukseen. Näinkin on kuulemma käynyt.

    • Rouva vielä

      Naislle tulee joku "kriisiaika"juuri nelissäkymmenissä,itsellä sama juttu,alkaa miettimään ja kaipaamaan muutakin kun sitä "samaa aina",ja varsinkin jos tuntuu että nuoruus jäänyt kokematta..itsekkin saman miehen kanssa kauemmin kun sinä kunnes jysähti,mut se vaatii pitempiaikaista tyytymättömyyttä entiseen suhteeseen.Ja ei siinä kaikki että miehen ja lasten kanssa selvittelyä..siihen samaan soppaan sotkeutuu koko suku,ja se vasta raskasta on kun omat sukulaiset menee miehen puolelle ja nainen huoritellan ja tehdään huono,kun taas mies on NIIN hyvä mies ollut ja perheensä hoitanu ja nainen tekee näin.Se oli nin helvetillistä että mä en jaksanut vaan jäin entiseen suhteeseen,ja ajattelin hyviä puolia ja lapsia enemmän kun itteeni,ja ajattelen vieläkin että omnat murheet ne tulee uudessa suhteessa myös..olenpahan sitkeä ja pysyn tässä,se ihastuminen ja rakastuminen on tietysti ihanaa mutta sanon sinullekkin että mieti tarkkaan,paluuta ei ole.Oma mieheni kyllä antoi anteeksi eikä asiasta enää puhuta.Ana sitä neuvotaan että etsisi omasta puolisosta ne hyvät asiat,mutta siinä tilanteesa kun on iahstunut toiseen niin se on tosivaikeaa,oikeastaan nyt pitkän ajan päästä ymmärrän niitä neuvoja mitä itsekkin saio että jos puoliso ei ryyppää eikä ole väkivaltainen niin ei kannattaisi erota,mutta se on kuitenkin jokaisen oma päätös,kyllä se ero joskus kuulemma kannattaakin ja ihmiset on onnellisia uudessa suhteessa.

      • eroon vaan ja heti

        Sit kun muksut pyörii kaljapusseineen ties missä ja ite oot kunnan/kaupungin vuokrakaksiossa yksinhuoltajaäippänä yksinäsi. On hyvä miettiä vanhaa miestä, loppujen lopuksi se tais olla ok.


      • RouWa
        eroon vaan ja heti kirjoitti:

        Sit kun muksut pyörii kaljapusseineen ties missä ja ite oot kunnan/kaupungin vuokrakaksiossa yksinhuoltajaäippänä yksinäsi. On hyvä miettiä vanhaa miestä, loppujen lopuksi se tais olla ok.

        no päätös oli varmaankin ok,ei pyöri lapset kaljakasseineen ja asun ihan muualla kun kerrostalokaksiossa,mutta eipä sillä pidä kehua,voi lamakin tehdä sen että asuu pian kerrostalovuokrayksiössä.Ihmisten suhteet on niin monimutkaisia että muut ei osaa toisen asioita eikä perhe elämää neuvoa,päälleppäin voi vaikuttaa niin mukavalle ja ihanalle mies tai/ja vaimo,mutta seinien sisällä voi tapahtua semmoista mihin muut ei osaa antaa neuvoja vaikka niin kärkkäästi annetaan


    • Vanha sielu

      On hyvin säälittävää kun ihmisen elämä on muuttunut yhteiskunnassamme vähän kerrassaan hiipumalla niin arvoköyhäksi, että ajatellaan vaan elämää päiväkerrallaan kuin päiväperhot.

      Perusarvot ovat naurunaihe. Vanhuksiksi kuvitellaan jo 10-20v vanhempia ihmisiä, ja heitä halveksitaan. Politiikkojen ainoa arvojohtaminen on enää pelkästään rahan ja valtiontalouden liturgiaa. Mielipidejohtaminen ihmisyyden ja sosiaalisuuden hengessä on täysin kadonnut.

      Lapset ja nuoriso elävät kuin pellossa, ilman rajoja ja ilman rakkautta. Monesti nuori omassa ihanteellisessa maailman pelossaan ja ahdistuksessaan on jopa kypsempi kuin nautintojensa perässä bilettävät vanhempansa.

      Jokaikinen ihminenhän ihastuu, jopa rakastuu elämänsä aikana useampaankin kertaan. Silti on hulluutta langeta oman pinnallisuutensa lumossa tähän primitiivisen viettienergian loveen. Tämän välttämiseen nyky-yhteiskunnassa ei ole enää annettu ihmiselle eväitä.

      Ei riittävän arvovaltaiselta vaikuttaja taholta pidetä näitä arvoja esillä eikä kunniassa. On jumalattoman säälittävää jättää nämä keski-ikäiset poloiset arvoinvaliidit henkisesti näin heitteille. Kohelletaan rakastumistensa perässä, kuvitellen intohimon hekumaa omaa arkista hoitamatonta liittoonsa verraten uudeksi paratiisiksi.

      Täydellistä ihmisen kypsymättömyyttä omissa mammonan ja statuksen kurimuksessa. Jokainen liitto, uusikin eron jälkeen vaatii erittäin raakaa työtä ja nöyrtymistä sen eteen. Siihen ei nykyihmisellä enää ole valmiuksia lainkaan. Tämän tämä 4-kymppisen naisen itkuinen ja säälittävä avunpyyntökin kertoo.

      Akka tai ukko ei todellakaan vaihtamalla parane. Jos selkä ei ole taipunut aikuisen ihmisen edellyttämään toisen oikealla ja nöyrällä tavalla arvostamiseen, on vain väistämätöntä, että lopputulema on aina kerta kerran perään ajopuuna vaihtaa partneria uuden ylimaallisen rakkautensa ja intohimonsa harhassa.

      Kasvakaa vaivaa toisistanne nähden, kumppanianne arvostaen viimeinkin aikuiseksi, ja hoitakaa tehtävänne myös vanhempina oma vastuunne, antamalla oikeat rajat ja rakkautenne kakaroillenne. Että edes heistä kasvaisi kypsempiä kuin teistä onnettomista bilettäjistä.

      En vähättele ahdistustanne, mutta jossain vaiheessa teidän itsenne on vihellettävä tämä surkea peli, arvoinvalidismi, poikki.

      • .........

        Asiaa!!! Hyvä kun on vielä näinkin ajattelevia!


      • ddwadwad

        Tämän on hieno teksti! Täyttä faktaa. Kirjoittaja varmasti älykäs henkilö.


    • pitihän se arvat (M)

      siis olet jo pettänyt miestäsi ok ! sitä ei ollet vaikea arvata koska olet nainen. Mene nyt hyvä ihminen kertomaan suoraan kahden kesken mitä kauemmin vehtaatte seläntakana sitä katkerampi ero.ja mieti nyt tarkasti omaisuuden jaossa oletko oikeesti yhteisen omaisuuden arvoinen. koska minä olen tehnyt samoin kuin sinä tai siis varmaan sillä erolla että en ollut uuden kanssa sängyssä ennenkuin kerron vaimolleni.mutta minä tein kylmän päätöksen koska exäni ei ollut ollut huono ihminen/vaimo niin minä luovutin osani talosta ja autosta (velattomat) niin niin paljon minä rakastin tätä uutta naista enkä ole vielläkään katunut mut. jos asia lasketaan rahassa niin minä luovuin noin 250000€ mieti tarkkaan oletko valmis luopumaan kaikesta niin OK.mutta jos sinulla on tarkoitus kynsin hampain pitää kiinni yhteisestä omaisuudesta niin luovu eroaikeistasi. koska silloin et kuitenkaan ole valmis luopumaan ex 100% ja sitä sinun pitää olla . minä olin niin rakastunut että laiton kädet taskuun ja lähdin kävellen uuden luo matkalaukussa tarpeelliset vaatteet.niin ja se asian julkituominen niin suosittelen keittiö pöydän vieressä koska se on paikka mitä mies kunnioittaa. eikä sitten mitään paskanjauhantaa KYLLÄ SE SIITÄ ei jumalauta ei se sillä helpota. kerro tunteesi/toiminta suunitelmasi/ja pois muuttopäiväsi ja tunnusta että se olit sinä .vanhojen kaivaminen on lapsellista. ja kaikkein tärkeimpänä kerro että ei ole paluuta entiseen älä jätä ovea edes millin auki vaan sulje se 100% . muuten sinulle jää riippakivi perään. toivottavasti tästä on jotäkin apua kylmää tekstiä mut näin se on "sorry"

    • nämä uudet

      Suhteet ei kestä eron jälkeen.Minä erosin miehestäni,koska hänellä oli toinen nainen.Mutta kun olin lähtenyt ,kariutui myöskin hänen uusi rakkautensa.Mutta jos tunnet ,että et voi jatkaa,ero on ratkaisu.Vaikka tosiasia on että kaipaat takaisin kotiisi jonkin ajan kuluttua,mutta saattaa olla ,ettei siihen ole enää mahdollisuutta palata.Mieti tarkkaan,mitä oikeasti haluat.

    • parempi näin

      Olimme juuri olleet 26v. naimisissa kun meille tuli virallinen ero nuorin lapsista oli 15v. kaksi jo täysi-ikäistä.Meillä ei ollut muuta yhteistä kuin velkainen rivari ,isä ei tullut toimeen lasten kanssa ,seksiä emme olleet harjoittaneet enää pariin vuoteen sillä hänellä oli muita suhteita niin en todellakaan voinut sietää häntä lähelleni ,ei sen puoleen kyllä sitten minullakin oli jo muita suhteita tosin hänellä jo 10 vuotta ennen minua,silti hän ei olisi halunnut erota ajatellen että mitä muut ihmiset siitä ajattelevat.En ole yhtään kyyneltä vuodattunut tämän eron takia ja nyt lapsiinkiin on isällä hyvät välit.lopuksi sanoisin tälläisen asian että avioliitto pitäisi sopia aina 5 vuodeksi kerrallaan ,uusiiko seuraavaksi 5 vuodeksi vai ei.Janna40v.keskustele asiasta miehesi kanssa ei sinun tarvitse heti kertoa että olet rakastunut toiseen vaan onko teillä mahdollista jatkaa liittoanne yhdessä käykää jollain avioliitto neuvojalla ,hyvää kevättä sinulle

    • meininki..

      mennään naimisiin, ollaan "loppuelämä" yhdessä, hankitaan pari mukulaa, iso talo, isot autot ja kaikkee tilpehöörii.. sit asuntovelat ja muut velat päälle viel.. ja lopuksi huomataan että hemmetti, en minä tuota miestä rakasta ja minkä takia halusin tehdä hänen kaa tämän kaiken?? ei juma.. minä en kyl jaksais ikinä moista pyöritystä.. paljon parempi olla vaan sinkku ja painaa ilman mitään sitoumuksia rennosti elämää eteenpäin ja sekä ilman velkoja.. =) ja meinaat 18v on AIKA pitkä aika jokaisen elämästä joka on heitetty näköjään hukkaan..

    • Petetyn toive

      Vaimoni on pettänyt minua yli kuuden vuoden aikana lukemattomat kerrat. Kun sain tietää siitä tuttavani kautta ekan kerran se sattui henkisesti tosi paljon, meni ruokahalut. Puhuin hänelle että mitä oikein teet, mutta leikiksi pisti koko homman. Viime aikoina en ole tästä asiasta puhunut hänelle yhtään mitään. Ehkä sen johdosta hän luulee minua niin sinisilmäiseksi etten huomaa hänen touhujaan, mut niin tyhmää miestä ei maailmassa ole ettei sitä huomaisi. Lasteni takia olen jaksanut nämä vuodet, mutta se on päässyt tapahtumaan ettei välillämme ole enää mitään.

      Sanokaa minulle, onko minulla oikeus mennä vieraisiin tässä kulissiavioliitossa ja olla kertomatta hänelle että olen myös pettänyt? En jäisi kaipaamaan jos hän päättäisi lähteä. Asiat voi olla näinkin!

      • kuin menoksi.....

        Me ihmiset ollaan täällä maapallolla vierailulla vain hetken aikaa. Miksi pitää kiduttaa niin hyvää kaveria kuin itseään. Huonossa parisuhteessa ei mielestäni kannata olla ja tuhlata aikaansa. Puhumattomassa parisuhteessa tunteet haalenevat ja todennäköisesti kuolevat, tilalle tulee katkeruus ja viha. Kannattaako sellainen..... Ei varmaan. Lähde hyvä mies liitosta. Tuollaista puolisoa (vaimoa) ei kenenkään tarvitse katsoa ja hyväksyä. Jos teilläkin tuo jo kestänyt pidemmän aikaa, niin en kyllä jaksa mitenkään uskoa, että tunnelin päässä näkyis valoa ja että vielä yhteistä tulevaisuutta edessä. Jos vaimosi vaikka heräisi todellisuuteen ja muuttuisi...... Pystyisitkö itse antamaan anteeksi ja unohtamaan ne monet pettämiset vai palaisivatko ne ikävät asiat aina välillä mieleesi ja yleensä silloin kun parisuhteessa riitoja. Pystyttekö yhdessä nollaamaan tilanteen ja aloittamaan alusta. Siinä sinulle miettimistä, mutta kirjoituksestasi päätellen, en usko teidän liittonne jatkuvuuteen......


      • Nimetön
        kuin menoksi..... kirjoitti:

        Me ihmiset ollaan täällä maapallolla vierailulla vain hetken aikaa. Miksi pitää kiduttaa niin hyvää kaveria kuin itseään. Huonossa parisuhteessa ei mielestäni kannata olla ja tuhlata aikaansa. Puhumattomassa parisuhteessa tunteet haalenevat ja todennäköisesti kuolevat, tilalle tulee katkeruus ja viha. Kannattaako sellainen..... Ei varmaan. Lähde hyvä mies liitosta. Tuollaista puolisoa (vaimoa) ei kenenkään tarvitse katsoa ja hyväksyä. Jos teilläkin tuo jo kestänyt pidemmän aikaa, niin en kyllä jaksa mitenkään uskoa, että tunnelin päässä näkyis valoa ja että vielä yhteistä tulevaisuutta edessä. Jos vaimosi vaikka heräisi todellisuuteen ja muuttuisi...... Pystyisitkö itse antamaan anteeksi ja unohtamaan ne monet pettämiset vai palaisivatko ne ikävät asiat aina välillä mieleesi ja yleensä silloin kun parisuhteessa riitoja. Pystyttekö yhdessä nollaamaan tilanteen ja aloittamaan alusta. Siinä sinulle miettimistä, mutta kirjoituksestasi päätellen, en usko teidän liittonne jatkuvuuteen......

        Tähän samaan ajatukseen minäkin olen pikku hiljaa päätymässä. Voit vaan kuvitella että miltä on tuntunut harrastaa seksiä tälläisessä tilanteessa lähinnä pelkästään fyysisten tarpeiden johdosta? Pikapano ilman tunteita...YÄK.


      • mansetar

        sinulla on täysi oikeus,sinähän olet kuitenkin luopunut omasta onnestasi ja elämästäsi lasten hyväksi,mikä on todella harvinaista nykymailmassa.toivon että löydät hyvän ja rakastavan naisen,sen olet kyllä ansainnut.


      • eiviisasmies

        No mutta miksi sinä et itse hae eroa jos vaimosi pettää ? Hölmöä tääl kysellä tollasii asioit. Ota ero ni ei tarvi sunkaan ruveta pettämään, sinkkuna ollessa ei tarvi pettää. Terveisin kerran petetty mies.


      • surullista

        nyt nosta jo ihmeessä kytkintä mies!miks et voisi itse hakea eroa jos et jäisi kaipaamaan?? ihmetyttää...ei pitäisi valittaa ja odottaa toisen päätöstä..sitä ei ehkä tulekaan.Siinäpä sitten surkuttelet.


    • Kas kummaa

      Miten ihmeessä pelaat tällaista kaksinaamaista peliä. Taidat olla huippunäyttelijä, jos kumppanisi ei mitään aavista. Ja mikähän nyt tällä kertaa tekee niin vaikeaksi kertoa totuuden, olethan "totuudestasi" ollut kaiken aikaa tietoinen. Mitähän arvokasta kykenet antamaan uudempaan rakkaussuhteeseesi, kun noin surkeasti liittosi petät toisen mitään aavistamatta. Otahan järki käteen ja mieti toisenkin kerran. Voithan vielä parantaa tapasi.

    • siinä muka?

      kun kerran kuvittelet niin kamalasti rakastunees.Muista kuitenki että lopahtaa se rakkaus tämän uudenki kanssa melko pian koska
      kaikesta päätellen olet tyyppiä joka ei kauan kuumaa rautaa kädessään pitele.

      Joutaa se ukko kuulemaan sinun uutises - kuka käski
      lyödä kätensä paskaan siilloin 18 vuotta sitten?

    • MitäRakkausOn?

      ...tarkkaan!!! Vaikka nyt tuntuu, että tuo toinen mies on kaikki, mistä olet unelmoinnut, mutta ajattele, mitä RAKKAUS oikeastaan on?

      Kaikkia niitä yhteisiä vuosia, ei voi mikään uusi, seksuaalisesti kiihottava kumppani pyyhkiä pois, ne sinä olet ELÄNYT miehesi kanssa! Lisäksi, äitinä, et voi asettaa vain omat tunteesi edelle, sinulla on vastuu lapsesi hyvinvoinnista!

      Jos, miehellesi tuo suhde tulisi yllätyksenä, olen sitä mieltä, että ei se olisi vielä eroamisen syy!Aina on pitkässä liitossa hyviä kausia ja sitten huonompia, mutta se kuuluu elämään!

      Seksi usein sekoittaa päämme...ja jos uusi suhde on enimmäkseen sitä..sanon edelleen: MIETI!

      • Pikku myymeli

        Mutta tuohan on ilmiselvä HUORA.Jos ois tervepäinen niin olisi ottanut jo aikanaan asian esille, eli heti kun liitossa oli jotain vikaa.
        Eli huora mikä HUORA,ei ajattele kun omaa persettään vaikka hänen kuuluisi ajatella lapsiensa parasta.
        Kaikenlaisille vosuille sitä lapsia siunaantuukin.
        Voin vaikka lyödä vetoa että nyt yrittää vielä saada lapset ja puolet asunnosta ja omaisuudesta.Ei mitään tollaisille HUORILLE oli ne sitten ukkoja tai akkoja.


      • joku vaan...

        on hyvin sanottu! ;)


      • täällä onkaan
        Pikku myymeli kirjoitti:

        Mutta tuohan on ilmiselvä HUORA.Jos ois tervepäinen niin olisi ottanut jo aikanaan asian esille, eli heti kun liitossa oli jotain vikaa.
        Eli huora mikä HUORA,ei ajattele kun omaa persettään vaikka hänen kuuluisi ajatella lapsiensa parasta.
        Kaikenlaisille vosuille sitä lapsia siunaantuukin.
        Voin vaikka lyödä vetoa että nyt yrittää vielä saada lapset ja puolet asunnosta ja omaisuudesta.Ei mitään tollaisille HUORILLE oli ne sitten ukkoja tai akkoja.

        hmm.. Huora tarkoittaa maksullista naista. Jokainen nainen ja äiti saa olla myös itsekkäitä ja ajatella omaakin onnellisuuttaan. Ei tarvitse aina ajatella muiden elämän parantamista ja muista huolehtimista. On oikeus itselläänkin olla onnellinen. Ellei se toteudu perheessä jossa elää, ehkä on sit väärässä perheessä/suhteessa. Ero ei tarkoita etteikö rakastaisi lapsiaan. Lapset kyllä vaistoaa ellei vanhempien välillä ole rakkautta ja oppivat itse vain kylmiksi ihmisiksi jotka eivät osaa näyttää tunteitaan. Tulevaisuuden elämäänsä saavat huonommat eväät.


    • se oikea

      35v yhdessä ja vieläkin rakkaus sykkii vaik välill on tyyntä ja myrskyä mut puhumall kaikki kääntyy hyvinpäin rakastan puolisoani enkä vaihtais tekisin mitä vaan et saisin pitää hänet

    • Vanhasen Masa

      Tekstiviestillä.

      Vaihda lukot ja rahtaa epäkelvon äijän kamat verkkokellariin. Ujuta postiluukusta kirjekuoressa kellarin lukon (jonkun halvan lukon) avain.

      Koita ensin siirtää "yhteiset" (eli miehesi) rahat tilillesi jonkun verukkeen avulla.

      Näin toimii tämän maan korkein johtokin, miksi et siis sinä?

      t.Maarit 44v. 2 ukon tekstarilla jättänyt.

      • nuin pitää

        toimia ,uskon että tämä kyllä ottaa sinun neuvoista vaarin.


    • ..aina se on kuitenki vääri...

      Emmä voi sanoa kun että tee aikakone ja mee takas ajassa ja älä mee naimisiin. Tai kerro suoraan mikä nyt on tilanne.
      Tän takia mä en mene naimisiin.

    • nähtävästi

      pettämisen ennen kuin olisit pelastanut avioliittosi. Häpeä. Kun teillä kerran on ollut vaikeeta jo muutaman vuoden niin ei nähtävästi ole käynyt mielessä että olisitte puhuneet asiasta. Olisit silloin jo sanonut että jos ette saa avioliittoanne toimimaan niin sitten viimeisenä ratkaisuna on avioero. Pettäminen oli nähtävästi sulle helpompaa vaikkakin törkeesti tehty. Sulle jokainen päivä on esitystä koska miehesi ei tiedä puuhistasi. Ei se ruoho ole sen vihreempää aidan toisella puolellakaan. Ehkäpä tulet vielä katumapäälle jos miehestäsi eroat. Luulis että 18 vuoden aikana rakkaus olisi vain kasvanut ja pystyisitte puhumaan paremmin keskenään. Koittakaa ihmeessä puhua. Sano ette ole tyytyväinen avioliittoosi ja kerro mitä mieheltäsi haluat. Pyydä myös miestäsi kertomaan omat haluamisensa ja kysy onko se tyytyväinen avioliittoonne. On monta paikkaa mistä voitte hakea apua ongelmaanne ja käykää kaikki paikat läpi ennen kuin päätätte erosta. Tehkää miehesi kanssa jotain kivaa kahdestaan ilman lapsia. Jotain romanttista. Silloin tiedät mitkä tunteesi ovat miestäsi kohtaa.

    • mies huomaa?

      Niin, luuletko, ettei mies huomaa jonkun olevan vialla? Ei vaan varmaan sano mitään, kun ajattelee lapsia ja raha-asioita. Ehkä salaa jopa toivoo, että sinä sanoisit miten asiat on, jotta pääsisi pettävästä vaimostaan pikkuhiljaa eroon. Oletko ajatellut asiaa näin päin?

      Kyllä me ihmiset osataan aavistella aika paljon asioita, vaikka toiset luulee, ettei me huomata.

    • teeskentele

      mitä sinä eroamaan menet, ennen kuin asunto on maksettu?

      Elele kuin mitään ei olisi. Kylmetä liitto tyypilliseen suomalaiseen tilaan. Niin kaikki sujuu kuin rasvattu. Käy yökylässä rakastajasi luona sekä nauti seksuaalisuudestasi hänen kanssaan. Nykyiselle valitat päänsärkyä ja naistenvaivoja..

      Kyllä se itse kohta kyllästyy.

      • hyvä..

        ja ei tarvitse paljoa teskennelläkään:)


    • rrmm

      ... kuin, että älä vain eroa. Pari vuotta ja olet "kierrätyksessä".

      • ekaksi

        Suosittelen miettimään tätä asiaa todella kauan ennen kuin ryntäät suiraan uuteen suhteeseen. Sinulla on kaksi lasta ja aviomies. Lapsesi kärsii enemmän kuin kukaan maailmassa kun kuulee että aijot jättää heidän isänsä. Siitä voi tulla isot traumat ja he ei välttämättä vanhempana voi antaa sinulle anteeksi sitä että "hylkäsit heidät". Näin lapsi ajattelee..
        Toinen asia.. voi olla että tämä sinun uusi miesystäväsi haluaa vain pitää hetken huvia ja jatkaa muiden naisten iskemistä, silloin sinua sattuu kun olet niin hullaantunut häneen. Hän jättää sinut kjuin rukkasen. :S

        Menkää parisuhdeterapiaan tai vastaavaan jossa puitte yhteisiä asioitanne. Ennen yrittämistä ei kannata sanoa EI! Sillä se koituu vielä kohtaloksi.


      • rrmm
        ekaksi kirjoitti:

        Suosittelen miettimään tätä asiaa todella kauan ennen kuin ryntäät suiraan uuteen suhteeseen. Sinulla on kaksi lasta ja aviomies. Lapsesi kärsii enemmän kuin kukaan maailmassa kun kuulee että aijot jättää heidän isänsä. Siitä voi tulla isot traumat ja he ei välttämättä vanhempana voi antaa sinulle anteeksi sitä että "hylkäsit heidät". Näin lapsi ajattelee..
        Toinen asia.. voi olla että tämä sinun uusi miesystäväsi haluaa vain pitää hetken huvia ja jatkaa muiden naisten iskemistä, silloin sinua sattuu kun olet niin hullaantunut häneen. Hän jättää sinut kjuin rukkasen. :S

        Menkää parisuhdeterapiaan tai vastaavaan jossa puitte yhteisiä asioitanne. Ennen yrittämistä ei kannata sanoa EI! Sillä se koituu vielä kohtaloksi.

        ... eroamassakaan... tarkoitit varmaan vastata keskustelun aloittajalle.


      • lapset
        ekaksi kirjoitti:

        Suosittelen miettimään tätä asiaa todella kauan ennen kuin ryntäät suiraan uuteen suhteeseen. Sinulla on kaksi lasta ja aviomies. Lapsesi kärsii enemmän kuin kukaan maailmassa kun kuulee että aijot jättää heidän isänsä. Siitä voi tulla isot traumat ja he ei välttämättä vanhempana voi antaa sinulle anteeksi sitä että "hylkäsit heidät". Näin lapsi ajattelee..
        Toinen asia.. voi olla että tämä sinun uusi miesystäväsi haluaa vain pitää hetken huvia ja jatkaa muiden naisten iskemistä, silloin sinua sattuu kun olet niin hullaantunut häneen. Hän jättää sinut kjuin rukkasen. :S

        Menkää parisuhdeterapiaan tai vastaavaan jossa puitte yhteisiä asioitanne. Ennen yrittämistä ei kannata sanoa EI! Sillä se koituu vielä kohtaloksi.

        lapset... eiköhän aikuinen voi ajatella omiakin tunteitaan ja omaa elämäänsä vaikka olisi liuta lapsia. Minusta on typerää pysyä yhdessä vain lasten takia. Hekin kärsivät siitä, jos vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä.
        Jos on halua korjata välit ja parantaa suhde, hienoa! Mutta jos ei ole halua, tai siinä ei vain onnistu, parempi erota.


    • Lähes samassa tilanteessa

      Me olemme olleet 20½v yhdessä,minulla ei ole uutta ihastusta eikä miehelläni ja meidän lapset ovat jo teini ja aikuinen,mutta meillä on yhteinen omakotitalo,auto,koira ja pitkä yhteinen taival takana mutta rakkaus,lämpö,läheisyys ja seksi on tyystin kadonnut meidän elämästä jo vuosia sitten.Riitelemme kaikesta koko ajan,mieheni ei ole mihinkään tyytyväinen vaikka olen tähän päivään asti tehnyt kaikkeni hänen onnensa ja hyvinvointinsa eteen jopa oman terveyteni ja onneni kustannuksella,mutta sekään ei tunnu riittävän.

      Omaa aikaa ei oikein ole,mitään en osaa kuulemma tehdä oikein,olen hullu,vainoharhainen,huora,lehmä,ämmä jne vaikka hän on se joka on pettänyt minua ex-heilansa kanssa n.6 vuotta sitten ja jonka minä annoin hänelle anteeksi.Olen vain nyrkkeily säkki ollut ajoittain sekä henkisen kiusan kohde.

      Tsemppiä elämääsi,mitä sitten päätätkin!Muista oma onni on myös tärkeä.Lapset varmasti ymmärtää ja sopeutuu ajan kanssa.

      • Kyllä sitä omaakin onnea voi rakentaa omaan kotiin, jos vaan on energiaa ja epäitsekkyyttä. Molemmat jos on epäitsekkäitä ja tekkevät asioita pelkästään toista miellyttääkseen, niin siinä se onni kukoistaa. Itsekyys vie suhteelta sen onnen.
        Sano sinä miehellesi että viettäisitte epäitsekyysviikon, jolloin toinen yrittää täyttää kaikki toisen toiveet toiselta kysymättä, kun pitkän avioliiton jälkeen pitäisi molempien jo tuntea toisensa täydellisesti. Kumpikaan ei pyydä mitään, vaan molemmat pyrkivät pyytämättä täyttämään ja havaitsemaan mitä toinen haluaa.
        Oma onni loppuu, kun toinen lakkaa leikkimästä.


    • Ei sellaista olekkaan.
      Eikä aistillisuus ole mikään avioliiton solmimisperuste. Avioliitto solmitaan lasten turvaksi, kun aistillisuus ei riitä pitämään liittoa yhdessä, niin avioliitto arvokkuudellaa yhdistää ja pitää lasten tärkeimmän asian kunnossa.
      Lapset on se oikea rakkaus.
      Olet varmaan tuntenut samanlaista vetoa mieheen jonka kanssa joskus avioiduit. Avioero ei muuta mitään paremmaksi, vaan edessä on samanlainen arki myöhemmin ja ainoastaan lapset kärsii.
      Elä kaksoiselämää ja salaa se, niin et itsekyydelläsi vahingoita toisia. Ei kaikkea voi aloittaa alusta enää tuossa iässä.

      • Ikä ei ole aloittamisen este, vaan muut seikat. Sen myös halusin lisätä ettei se kaksoiselämä ole oikein, mutta sillä et vahingoita kuin itseäsi, sillä aistillisuus ei ole ikuisuutta, eikä se ole edes rakkautta.


      • KAKSOISELÄMÄ

        Kaksoiselämä on minusta toimiva ratkaisu, joka ei vahingoita ketään, kun asian hoitaa hyvin.

        Olen naimisissa ja meillä on lapsia, ja minulla on ihana ja pitkään jatkunut suhde myöskin naimisissa olevan miehen kanssa, heilläkin on 3 lasta. Olemme molemmat hyvin tyytyväisiä ratkaisuun, koska saamme mitä tarvitsemme ja meistä on tullut vuosien aikana parhaat ystävät.

        Olen myös aviomiehelleni parempi vaimo, koska elämäni on onnellisempaa tämän ratkaisun myötä. Ja asia ei todellakaan liity vain pelkkään seksiin. Lapsia tähän kuvioon ei pidä millään sekoittaa, koska kyse on vain omasta elämästäni ja omasta valinnastani. Äitinä olen heille aivan yhtä hyvä kuin aiemminkin.

        Ihmisellä on vain yksi elämä ja se tulee elää onnellisena.


    • mexi

      tuppaa tulemaan uuteenkin suhteeseen kun alkuhuuma haihtuu. Kannattas miettiä tarkkaan.

      • RouWa

        Se oli tyhjentävä vastaus,nii se tahtoo olla..ja kun alkuun pääsee suhteissa niin se käy aina vaan helpommin,itse olen senverran kovapäisempi tyyppi että saman miehen kanssa jo 26vee,eikä hänkään ole vielä halunnut eroon päästä..ei ainakaan ääneen sanonu


    • Terkkari nainen

      Eli kerro totuus miehellesi ja lapsille.

      Toimin kouluterveydenhoitajana ja poikkeuksetta lapset pitävät huorana sitä osapuolta joka huoraa parisuhteessa, vaikkeivät sitä vanhemmilleen kerro.
      Olet jo menettänyt lastesi kunnioituksen teollasi.
      Nähtävästi pidät itseäsi tärkeämpänä kuin lapsia jotka tarvitseisi rakastavat vanhemmat.
      Sinulla on joku persoonlisuushäiriö.Ehkä narsismia?

    • Been there done that

      Itse elin sellaisessa suhteessa jossa ei ollut hyvä olla. Vuositolkulla mietin ja pohdin onko elämässäni mitään järkeä jos en itse voi hyvin. Tulin siihen tulokseen että en ole hyvä kasvattamaan lapsia enkä hyvä ystävä jos elän valheessa!
      Nyt kehotankin Sinua jättämään miehen, keskustelemalla rauhallisesti. Kerrot tilanteestasi, muista että et ole siinä yksin!Myös miehesikin elää huonossa liitossa.
      En kehoita lähtemään heti uuden suhteen perään vaan kokeilemaan mitä maailmalla on juuri Sinulle annettavaa ja jos uusi rakkaus kulkee vielä rinnallasi en voi muuta kuin toivottaa ihanaa yhteistä elämää!!
      Muista myös sekin että niin moni nykypäivänä eroaa vaikka on pieniä lapsia, siitäkin aikuismaisella ja REILULLA käytöksellä selviää kunnialla!Ei tarvitse heti muuttaa toiselle puolelle Suomea..
      Itse elän nykyään mahtavaa elämää!Entisen miehen kanssa olemme ystäviä, siis paljon enemmän kuin yhteiselomme viimeisinä vuosina.

    • pitää..

      olla parisuhteessakin
      Kun huomaa että avio-siipan kanssa ei homma toimi ,on siihen ENSIN kohdistettava voimat,ja yrittää ratkaista tilanne ,puhumalla ,antamalla aikaa ja tärkeintä tehdä selväksi miten itse haluaisi muutta parisuhdetta paremmaksi,ottaa myös toisen tunteet huomioon ,miettiä yhdessä mistä ongelmat johtuvat , kokeilla erivaihto ehtoja. kun oikeastaan se ei vaadi kuitenkaan muuta kuin sitä toisen huomioon ottamista ,vähän enemmän.

      ON parempi kun on ensin tehnyt kaikenssa ,jo lastenkin vuoksi ,jotka kuitenkin kärsivät siitä eniten. ymmäärän ihastumiset ,mutta kuitenkin on hyvä ottaa järki käteen lopulta.

      itse olen eronnut jo 7vuotta sitten noin 17v liitosta ja ero oli vaikea ,vaikka lopulta oikea ratkaisu , lapseni olivat teini-iäjässä ja nyt ovat aikuistuneet ,ja eron jälkeen olemme vaan keskittyneet lapsiin hyvin vointiin ja se on ollut parasta terapiaa ,eron jälkeen.

      Vaikka en silti tuomitse ketään jotka haluaa erota ,mutta ymmärrän että tulee sokkina sun miehelles se että ,sinulla on jo uusi ja sen takia voit varautua pahimpaan ,eli pitkään ja vaikeaan eroon.

      se että jos hänelläkin on jo uusi katsottuna ,,olisi se puolta helpompaa silloin.

      • Nimetön

        rakkaus on kimaranttia,liian paljon mutkiamatkassa,eivoitietää...mutta rakkaus on joka vie vaikka maailman laidalle,elämän eetisyys,sitä ei voi määrittää,ei kukaan tiedä mihin elos vie...


    • Kanssasisaresi

      Hei!

      Kehottaisin sua nyt miettimään tovin. Ensimmäisenä ei ehkä kannata eropapereita ja muuta rumbaa aloittaa. Kokemuksesta ehdotan seuraavaa: vuokraatte yksiön, jossa vuorotellen aikuiset kuljette ottamassa omaa tilaa. Hakeudutte esim. seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksen parisuhdeneuvontaan. Puolen vuoden päästä voi tilanne näyttää hyvin toiselta - tai sitten ei. Pahinta mitä voit joutua kantamaan on syyllisyys perheen rikkomisesta, etenkin, jos tyyppi johon olet rakastunut, ei olekaan huuman jälkeen kummoinen. Jos liitto vetelee viimeisiään, parisuhdeneuvonnan jälkeen olette molemmat valmiimpia elämään elämiänne eteenpäin!

      Voimia, lasten asiat koettakaa järjestää heitä ajatellen ja kuunnellen. Kaikki tämä on mahdollista!

    • saman kokenut

      Mitä pappi kysyi vihkiessään teitä. Ei kysynyt rakastatko, vaan TAHDOTKO RAKASTAA? Rakkaus on tahdon asia. 18 yhteistä vuotta, yhteiset lapset, yritä löytää ne kadonneet tunteet miestäsi kohtaan ja ihan ensimmäiseksi unohda se uusi. Sinä pystyt siihen kyllä.
      Ei ihmiset ole mitään kertakäyttömukeja ja meidän tehtävä on aina aina ja aina ajatella ensisijaisesti lapsiamme.
      Voimia sinulle! :)

      • tälle?

        Kyllä niitä voimia tällä naisella on,olisit toivottanut voimia hänen aviomiehelleen .


      • Nimetön

        Tämä suomi on täynnä eronneita ja karanneita puolisoita, hajonneita perheitä niin myös tästä seuraa masennusta, vaikeuksia lapsille ym. Perheessä kuuluu olla isä ja äiti. Ei se parane vaihtamalla, alkuu voi tuntua hienollta mutta myöhemmin tulee vaikeuksia. Oma tunne elämä menee sekaisin ja elämä tuntuu sitten tarkoituksettomalta. Jätä se uusi ja ole uskollinen hänelle. Jos se tuntuu vaikealta rukoile Jumalaa.


      • Nimetön
        Nimetön kirjoitti:

        Tämä suomi on täynnä eronneita ja karanneita puolisoita, hajonneita perheitä niin myös tästä seuraa masennusta, vaikeuksia lapsille ym. Perheessä kuuluu olla isä ja äiti. Ei se parane vaihtamalla, alkuu voi tuntua hienollta mutta myöhemmin tulee vaikeuksia. Oma tunne elämä menee sekaisin ja elämä tuntuu sitten tarkoituksettomalta. Jätä se uusi ja ole uskollinen hänelle. Jos se tuntuu vaikealta rukoile Jumalaa.

        niin ole uskollinen sille 1.lle


    • isoja päätöksiä

      Hei!

      Tilanteesi on vaikea, mutta ymmärrän sinua. On niin helppoa olla, kun lähellä on ihminen, joka tuntuu ymmärtävän kaiken ja jota rakastaa. Tulevaisuudesta ei voi kukaan tietää. Uuden ihmisen kanssa voi olla loppuikänsä onnellinen, tai sitten ei.

      Minulla oli melkein 30 vuotta mies, joka petti minua milloin häntä sattui huvittamaan. Ensimmäinen ilmitulo oli kauhea. Olin rakastanut häntä koko sydämestäni aina, en tiedä vieläkään miten selvisin siitä. Meillä on neljä yhteistä lastakin. Hän vannoi, ettei enää koskaan pettäisi, jos vain jäisin.

      Minä jäin ja pettämiset jatkui. Lopulta en enää välittänyt. Ajattelin, että jos rakastan häntä niin paljon, hän kyllä lopettaa.

      Mutta hän ei lopettanut. Lopulta en enää välittänyt. Hän meni menojaan. Minulla on ihanat lapset ja keskityin heihin. Hän oli koko ajan hyvä isä lapsilleen.

      Aika kului ja kului. Välillä meillä meni hyvin, välillä hyvin huonosti. Hyvin meni varmasti silloin, kun hänellä ei ollut muita.Niin luulen, mutten tiedä.

      Lopultakin rakkaus katosi. Kun viimein raja ylittyi, halusin eron. Kaikki olivat ihmeissään, sukulaiset, lapset, mieskin : )Inhosin itseäni tosi pitkään, että olin antanut tapahtua sen kaiken.

      Mutta selvisin : ) Selvisin hyvin. Eron jälkeen olin jopa onnellinen. Viihdyin yksin ja tein mitä huvitti. Ja vaikka olen yli 5-kymppinen nainen, löysin itselleni ihanan miesystävän. Emme asu yhdessä, koskan en halua menettää tätä vapauttania - ainakaan vielä. Mutta rakastan häntä ja hän minua.

      Tämän villakoiran ydin on se, että ei kannata roikkua liitossa, jossa on onneton. Muutakin elämää on olemassa - yksin tai kaksin. Ei se avioliitto ole niin pyhä sakramentti, että sen eteen tarvitsisi itsensä näännyttää ja kuluttaa loppuun. Minun olisi jo paljon aikaisemmin pitänyt lopettaa oma liittoni. Mutta hyvä näinkin.

      E

      • Tekstiviesti

        Tekstiviesti on nykypäivää sillä hoituu kätevästi.


      • Puutarhanhoitaja
        Tekstiviesti kirjoitti:

        Tekstiviesti on nykypäivää sillä hoituu kätevästi.

        Niin kirjoita viestiin, sait luuseri mahdollisuuden mutta tärväsit sen puutarhaani hoitaa nyt toinen.


      • Magneetti jännitykseen
        Tekstiviesti kirjoitti:

        Tekstiviesti on nykypäivää sillä hoituu kätevästi.

        Siinä kans yks selkärangaton joka tulee tänne höpiseen.


      • ei kannata

        Todella hyvin kirjoitettu! Ei kannata roikkua
        onnettomassa liitossa, saa paljon enemmän nauttia
        elämästä vaikka yksin.....ja kyllä niitä ystäviä
        sitten myös löydy!!
        Lapset ymmärtää ja anna kaikki joskus anteeksi!


    • Magneetti jännitykseen

      Sen verran kerron et noinkin pitkä suhde kun 18.v niin siinähän jo on tullut tavaks et se toinen on siinä. On hävinnyt se mitä pitäisi vaalia. Itse miehenä olen kokenut sen, että naiset jotka on ollut pitkässä/pitkissä suhteissa niin hakevat jännitystä sekä sitä rakkauden tunnetta uudestaan, jota oli joskus siinä aikasemmassa. Tai sit yritetään saada ukko tai ex-ukko mustikseks et jospa se vaikka vielä välittäisikin. Ja toiseksi ei kannata hypätä uuteen suhteeseen vauhdista siinä ei kuse kun omiin ja toisen muroihin. Jos teidänkin juttu on jo ohi niin on parempi kun olet yksin ja höyryät höyrys nyt. Ja katot sit et missä mennään veikkaan et voit jokusen kerran viel miettiä yksikseen et ottaiskohan se sun nykynen sut takas ja sit kun siinä sattuukin oleen viel joku kolmas osa puoli mukana kuvioissa niin sithän siinä ollaan.

    • Hei ja kiitos

      Parisuhde voidaan eheyttää ja muista että kaiken jälkeen on kysymys vain ihastumisesta.

      On tavallista että parit kohtaavat hankaliakin aikoja avioelämässään, mutta muista aviolupauksesi.

      Rakasta miestäsi ja näytä se hänelle.
      Puhukaa ja menkää vaikka parisuhdeterapeutille, he ovat ammattilaisia ja näkevät ongelmat.

      Ihminenhän sokeutuu monesti vaikeuksilleen ja näe itse ulospääsyä, jonka ulkopuolinen osaa heti kertoa mistä kenkä puristaa.

      Sen muudenkin kanssa pelkkä ihastus voi päättyä vaikka 1 vuoden kulutta, muista tämä.

      Hoida mieluimmin avioliittosi yhdessä miehesi kanssa kuntoon.
      Lapset ottavat raskaasti eivätkä koskaan toivu tempustasi jos toteutat aikomuksesi.

      Kyllä vaikeuksiinne ratkaisu löytyy, puhukaa ja menkää terapeutille, voitte keksiä kaikkea kivaa myös intiimin elämän piristykseksi, neuvoisin kuitenkine että rakkaudessa, ei seksin maksimoimisessa, toki kaikkea sitä minkä molemmin puolin ymmärrätte ensin toinen huomioiden.

      Sinun ei tarvitse puhua ohimenevästä iastuksestasi, mutta kerrlo miehellesi että koet että Teidän tulee pelastaa avioliittonne ja lastenkin vuoksi tehdä se taas hyväksi ja rakkaudelliseksi ja onnelliseksi.

      Muistakaa aviolupauksenne, ja rakastakaa.

      Ei se toinen voi pysyä nk TV sarjojen sankari, et Sinäkään.

      Alkakaa vaikka bodaamaan jos haluatte näyttää paremmilta ja ottakaa ruokavalio joka vie läskit ja kaljamahat, heh.

      Terapeutille ja avoimeen keskusteluun jossa mykkäkoulu loppuu, älä kerro ihastuksestasi.
      SE on ohimenevä.

      Kadut vielä etkä voi olla onnellinen jättäessäsi lapsesikin turvallisesta perhe-elämästä.

      Raamatun mukaan on mahdotonta erota muun kuin uskottomuuden perusteella.
      Ne jotka eivät tule toimeen, muuttavat erilleen mutta eivät eroa.
      Raamatun mukaan laittomasti eronneen naiminenkin on aviorikos.

      www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
      Oppikirjeet/ "Avioliitto ja seksuaalisuus"

      Voit löytää sieltä jotakin kivaa.

      ystävällisin terveisin
      jari laurila

      • Kosketuksen kaipuu

        Kuinka kauan pitää sietää sitä ettei puoliso tule koskaan lähelle koskettamaan. Minulla takana jo 20 vuotta!!!


      • Kosketuksen kaipuu kirjoitti:

        Kuinka kauan pitää sietää sitä ettei puoliso tule koskaan lähelle koskettamaan. Minulla takana jo 20 vuotta!!!

        Kyllä asia hiukan hankala on jos noinkin kauan.

        Puhuminen auttaa, mutta vaarallisinta on juuri mykkäkoulu, sitä on vaikea saada loppumaan, ja se johtuu juuri siitä ettei riitoja sovita.

        Ennen auringonlaskua pitää sopia riidat aina, ja puolisot ovat yhtä lihaa, eli kaikesta pitäisi voida jutella, mutta tottakai molemmat ovagt eri ihmisiä ja alttiita loukkaantumaan juuri siksi etteivät odota puolisolta loukkauksia, eli kannattaa funtsata mihin sävyyn puhuu.

        Terapeutit ovat hyviä.
        Vaikeuksista on hankalaa joskus löytää itse pois, koska niille tulee sokeaksi, ja joku ulkopuolionen osaa heti tietää missä vika, ja nuo ammattilaisia.

        Usko ja rukous tekee ihmeitä.
        Jumala auttaa rakastamisessa ja antaa rakkautta ja kykyä rakastaa.

        Siunausta
        jari laurila


      • ...hyvä kysymys...
        Kosketuksen kaipuu kirjoitti:

        Kuinka kauan pitää sietää sitä ettei puoliso tule koskaan lähelle koskettamaan. Minulla takana jo 20 vuotta!!!

        ...samanlainen tilanne on täällä eli minulla. Minä aloitan aina kaiken lähestymisen, siis olen nainen, ja mies haluaisi aina vain seksiä, ei ymmärrä läheisyydestä ja hellyydestä mitään. Avioliitto on kestänyt 20 vuotta. Olen harkinnut eroa, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en voi sitä ottaa.

        Vastata saa: [email protected]


      • susipari
        jarlau kirjoitti:

        Kyllä asia hiukan hankala on jos noinkin kauan.

        Puhuminen auttaa, mutta vaarallisinta on juuri mykkäkoulu, sitä on vaikea saada loppumaan, ja se johtuu juuri siitä ettei riitoja sovita.

        Ennen auringonlaskua pitää sopia riidat aina, ja puolisot ovat yhtä lihaa, eli kaikesta pitäisi voida jutella, mutta tottakai molemmat ovagt eri ihmisiä ja alttiita loukkaantumaan juuri siksi etteivät odota puolisolta loukkauksia, eli kannattaa funtsata mihin sävyyn puhuu.

        Terapeutit ovat hyviä.
        Vaikeuksista on hankalaa joskus löytää itse pois, koska niille tulee sokeaksi, ja joku ulkopuolionen osaa heti tietää missä vika, ja nuo ammattilaisia.

        Usko ja rukous tekee ihmeitä.
        Jumala auttaa rakastamisessa ja antaa rakkautta ja kykyä rakastaa.

        Siunausta
        jari laurila

        ..kun arki on koittanut ajat sitten ja taakka toisesta tullut. Joten naimisiin en koskaan mene koska toinen harrastaa juomista aina kun voi. Eikä hoida omaa talouttaan kuntoon. Miten sellaista taloutta kukaan haluaa "Jumalan sanalla" yhdistää omaansa?

        Kaikilla ei elämä ole ruusuilla tanssahtelua parisuhdeasian kanssa. Nuoruus on eletty välinpitämättömien pettureiden ja juomareiden kanssa. Romanttiset kuvitelmat ovat aikoja sitten haihtuneet päästä kun on nähnyt elämän raadollisuuden ja seurauksena alkanut toivoa aina lujemmin ettei olisi koskaan syntynytkään. Kirkkohäät olivat joskus minullakin mutta nyt kauhistun kaikesta mikä liittyy imeliin "pesänperustamishömpötyksiin" toisen kanssa. Käy todella sääliksi ihmisiä kun luulevat että häät pelastavat heidät ja tekevät eheäksi. Onhan se toki upea juhla, mutta onneksi ei ole tarvinnut häissä aikoihin käydä.

        Katsotaan asiaa uudelleen kymmenen vuoden päästä, kuka on silloin samassa parisuhteessa ja pärjää hyvin ja mitä ajattelee itse asiasta.

        Humputusta ja huijausta sanon minä, miehet tekevät samaa mitä poikamiehinäkin, ainakin minun kohdallani on aina käynyt niin. Ei tarvitse olla pinnallinen, jakorasia tai juoppo vaikka näin ajattelee koska on joutunut toisia niin tekeviä sietämään saman katon alla.


      • susipari kirjoitti:

        ..kun arki on koittanut ajat sitten ja taakka toisesta tullut. Joten naimisiin en koskaan mene koska toinen harrastaa juomista aina kun voi. Eikä hoida omaa talouttaan kuntoon. Miten sellaista taloutta kukaan haluaa "Jumalan sanalla" yhdistää omaansa?

        Kaikilla ei elämä ole ruusuilla tanssahtelua parisuhdeasian kanssa. Nuoruus on eletty välinpitämättömien pettureiden ja juomareiden kanssa. Romanttiset kuvitelmat ovat aikoja sitten haihtuneet päästä kun on nähnyt elämän raadollisuuden ja seurauksena alkanut toivoa aina lujemmin ettei olisi koskaan syntynytkään. Kirkkohäät olivat joskus minullakin mutta nyt kauhistun kaikesta mikä liittyy imeliin "pesänperustamishömpötyksiin" toisen kanssa. Käy todella sääliksi ihmisiä kun luulevat että häät pelastavat heidät ja tekevät eheäksi. Onhan se toki upea juhla, mutta onneksi ei ole tarvinnut häissä aikoihin käydä.

        Katsotaan asiaa uudelleen kymmenen vuoden päästä, kuka on silloin samassa parisuhteessa ja pärjää hyvin ja mitä ajattelee itse asiasta.

        Humputusta ja huijausta sanon minä, miehet tekevät samaa mitä poikamiehinäkin, ainakin minun kohdallani on aina käynyt niin. Ei tarvitse olla pinnallinen, jakorasia tai juoppo vaikka näin ajattelee koska on joutunut toisia niin tekeviä sietämään saman katon alla.

        Hei

        Ymmärrän.


        Minä olen 50 vee poikamies ja mielelläni vakiintuisin.

        Olen nähnyt jo tarpeeksi muuta.

        Kuule, mies tarvitsee kyllä kaveriseuraa, mutta tosi että läträäminen ja latkiminen ei ole se suositeltava.

        Tiedän ettei tule mitään pidemmän päälle jos jompikumpi tai molemmat latkii, olen nähnyt maalimaa.

        Siunausta
        jari laurila


    • Mikkosi

      Muakin panettaa pirusti ja pussit täynnä.Anna numeros niin tuun levittään reites ja kyntämään.

    • Himopanija

      Miksi miehet eivät anna munaa, naiset jotka haluavat seksiä haukutaan pataluhaksi??

      Nykymiehet ovat täysiä ämmiä huoritellaan ja haukutaan jos joku haluaisi elää tämän lyhyen elämän edes siedettävän onnellisena.

      Täytyykin lähtee heiluttaan peittoo!!!!!!!

      • onononon

        Onhan täällä miehiäkin ja vielä ymmäryksen kanssa! Hyvää jatkoa sinulle.


    • Nainen Eirasta

      Jumalalle vihittäessä valehdeltua!!

    • tiinuska123

      Ei mies vaihtamalla parane!! kun jännitys ja alku huuma laskeutuu, niin olet samassa tilanteessa myös uuden rakkaudesi kanssa.. pysy miehesi rinnalla!!

    • itsekin monta asiaa kokenut

      Aivan hirveitä kommentteja olet saanut viestiisi. Asiallinen kommentointi tuntuu olevan vaikeata eräille, jos parisuhde on hoidettu samoin, ei ihme, että on naiset käyneet vieraissa!
      Minun uskoni mukaan me ihmiset elämme täällä vain kerran. Eikö se ainutkertainen elämä tulisi siis elää niin, että sen päättyessä voisi todeta todella eläneensä eikä vaan haaveilleensa siitä todellisesta elämästä. Miksi pitäisi jatkaa näivettyneessä liitossa jos kerran yhteiselämä ei enää anna sitä iloa mitä se joskus kerran on antanut. Uusi suhde voi jäädä lyhytaikaiseksi mutta mitä sitten, voi sitä ihminen nauttia elämästä yksinkin, pakkoko siinä on aina joku toinen osapuoli olla? Vanhakansa sanoi, että parempi yksin kun huonon kaverin kanssa ja kaveri on mielestäni huono myös silloin jos yhteistä ei enään ole muuta kuin lapset. Huonoudella ei tarkoiteta vaan ryyppäämistä ja väkivaltaa.
      Sinuna istuisin alas puolison kanssa juttelemaan ja sanoisin, että olen harkinnut eroa. Ei ole välttämätöntä ottaa toista miestä puheeksi ja siten loukata nykyistä miestäsi. Kerrot tuntemuksistasi siitä miltä teidän liittonne sinusta nykyisin tuntuu ja kuten joku toinenkin asian täällä jo sanoi, tuskin se miehesi aivan puupää on, että ei olisi huomannut minkään olevan pielessä. On täysin ymmärrettävää jos ja kun hän loukkaantuu ja suuttuukin asiasta mutta ne negatiiviset tunteet sinun vain täytyy kestää. Eroaminen tekee kipeätä, siihenkin puolisoon joka on lähdössä, eikä katkeria ja vihaisia purkauksia voi välttää. Tai ainakin todella harvoin.
      Toivotan hyvää jatkoa ja jaksamista, puhu miehesi kanssa mutta älä loukkaa tarpeettomasti.

    • m41l-suomi

      Exäni jätti puhelimen kotiin kun lähti kauppaan tai jonnekin,sinä aikana tuli viesti uudelta mieheltä ja minä tietenkin kyselee kuka se sen niminen mies on,siitä se prosessi lähti käyntiin. Tahallaan oli tallentanut miehen nimen ja puh.numeron puhelimeen. Toisaalta tieto lisää tuskaa.

    • vanhanaikainenko?

      mitä olet joskus puolisollesi luvannut........... sekä myötä- että vastoinkäymisissä. Tämän palstan kirjoituksista välittyy selvästi se, miten nykyajan ihmisten mielestä kaiken pitäisi olla helppoa jotta elämää pystyisi jatkamaan. Kuka on sanonut, että elämä on helppoa. Jokaisessa suhteessa on sekä sitä myötäistä ja myös vastoinkäymisiä. Ongelmat tulee ratkaista yhdessä, eikä heti rynnätä täyttämään avioeropapereita kun tulee vaikeuksia. Nykyisin erotaan aivan liian helposti ja kuka siitä kärsii? NO LAPSET!!!!!!!! Ei ole ihme, että tämän päivän nuoriso oireilee niin paljon. Minkälaisen mallin annamme lapsillemme? YRITYSTÄ KEHIIN, jos kerran luokittelette itsenne vastuullisiin ihmisiin ja vanhempiin. Ei saa antaa periksi heti vaan tehtävä töitä risaisen liiton korjaamiseksi ja unohtaa haihattelut vieraista/uusista kumppaneista. Ei se kumppani useinkaan vaihtamalla parane. Tässä liene paikallaan vanha sananlasku: Siellä se huone on siivottava missä se on sotkettukin.
      Hyvää kevättä sinulle ja tsemppiä!

    • toisen silmin

      Miten sinä haluaisit kuulla asiasta, jos miehelläsi olisi uusi rakkaus ja hän suunnittelisi eroa. Mieti myös, miten tällaiseen uutiseen reagoisit ja mitä toivoisit miehesi tekevän siinä tilanteessa. Älä ole julma.

      Minä miettisin sinuna myös sitä, onko uusi rakkautesi valmis sitoutumaan myös lapsiisi ja miten lapset tulisivat hänen kanssaan toimeen.

    • Jipe

      Voin kokemuksesta sanoa että kun eroa niin tulet katkerana syyttämään aina ex miestäsi kaikesta. Itsessäsi et näe mitään vikaa koskaan olleenkaan. Itselleni kävi just niin kuin olet miehellesi tekemässä. Asunto myyntiin miettimättä mitään muita vaihtoehtoja ja varallisuus jaetaan tietysti tasan katsomatta siihen kumpi on tehnyt enemmän yhteisen hyvän eteen. Aikaa on kulunut jo yli 10 v. mutta vituttaa vieläkin. Se kyllä lohduttaa että eipä näytä 'uudessa' suhteessa mammalla enää rakkaus kukoistavan. Onneksi toinen yhteisistä lapsista on jo täysi-ikäinen ja nuorempikin kohta...

    • ollenkaan

      niinkuin 50% suomalaisista naisista tekee. ;)

    • blondeistablondein72hki

      todella paljon onnea ja jaksamisia!

      Tiedän tunteen,tilanne tuttu...

      • muuta sanoa

        kun kyllä on sairasta ja hyökkäävää kommenttia. Mikä ihmisiä oikein riivaa? Miten muka ollaan oikeita kommentoimaan toisen päätöksiä, eikä kukaan meistä tiedä mitä kenenkin huushollissa tapahtuu, siitä on vähän vaikea lähteä arvostelemaan ja syyttelemään toisen tekoja ja "pettämisiä".

        Miksi ihmeessä kenenkään täytyy tyytyä huonoon parisuhteeseen? Haaveilla toisenlaisesta elosta ja miettiä vanhuudessa että kumpa olisin tehnyt toisin. Ihminen elää OMAA elämäänsä eikä sitä silloin tarvitse tehdä muiden mallien mukaiseksi tai lapsia suojellakseen. Lapset kärsivät erosta varmasti, mutta vielä enemmän he kärsivät kun joskus syyllistävät itseään vanhempien onnettomasta elämästä. Ja luuletteko oikeasti ettei lapsi vaistoa perheen todellista tilaa, kärsivät ne lapset siitäkin! Itse erolapsena voin sanoa etten koskaan ole ollut helpottuneempi kuin silloin kun pääsi siitä jatkuvasta ahdistuksen ilmapiiristä pois.

        Toki olen mieltä, että liitosta ja rakkaudesta kannattaa taistella. Mutta jos taistelee yksin toisenkin puolesta, ei se kanna mihinkään. Tai jos suhde on jo siinä tilassa ettei korjaantuminen ole mahdollista. Kyllä aika arvet jättää.

        Toiseen ihastuminen on todennäköisesti väliaikaista, siitä saanee sen mitä omassa parisuhteesta puuttuu. Järkevintä olisikin olla ihan yksin hetken aikaa, jos on tähän eropäätökseen päätynyt, ja on vieläpä voimia ja mahdollisuus lähteä, eikä jäädä elämään siihen tilanteeseen ja huomata että elämä olikin sitten tässä..

        Joten hatunnosto kaikille jotka siihen kykenevät, itse vielä rohkeutta keräilen, ihan ilman ulkopuolisia tekijöitä.


    • mies346534q

      Siis tuollaista suhteesta toiseen pomppimista kutsutaan yleisesti apinatekniikaksi (kuten apinat hyppäävät liaanista toiseen). On yleisesti tiedossa että nämä ihmiset jotka tällaista käytöstä hatjoittavat omaavat huonon itsetunnon eivätkä ole sujut itsensä kanssa niin että voisivat pärjätä edes hetken elämässä yksin.

      Suhteen päättäminen toisen takia on helppo tekosyy erota. Mutta totuus on ettei koskaan tämäuusi suhde kestä, lähtökohta on niin huono, ei olla alusta asti rakennettu tervettä parisuhdetta joten ero on väistämätön.

      Jos on huonossa parisuhteessa niin täytyy erota. Elämän rakentaminen aloitetaan uudelle pohjalle, yksin. Ja sitten myöhemmin ruvetaan katsomaan uutta elämänkumppania.

    • Virya

      Niin ei tule tuollaisia ongelmia vastaan.

    • Oma elämä

      Ihmisen hylkääminen uuden suhteen avulla on melkein pahinta mitä voi toiselle tehdä. Oletko yrittänyt parantaa avioliittoanne, tehdä jotain sen eteen ettei arki olisi harmaa, että olisi vielä seksiäkin, että rakkaus näkyisi ja tuntuisi vielä? Ei rakkaus ole sama kuin ihastuminen, ei tunnu eikä näytä samalta enää vuosien jälkeen. Et kai kuvittele, että uuden ihastuksesi kanssa jatkuisi tuollainen sydämensyke pitkäänkin?

      Jos eroat, tee se siksi että et halua enää elää miehesi rinnalla, älä siksi että haluat elää jonkun toisen miehen kanssa. Todennäköisesti uusi rakkaus on keino joka antaa potkua päästä vanhasta eroon, kun lähtemiseen ei muuten löydy "pätevää" syytä. Mieti, oletko valmis elämään yksin, jos tämä uusi rakastuminen ei olekaan kestävä.

      Jos ero on se mitä oikeasti ja todella varmasti haluat (siis todellakin ero, ei se uusi rakkaus), ole inhimillinen ihminen ja anna toiselle aikaa ja mahdollisuus sopeutua tilanteeseen. Puhu ja kuuntele, välitä toisen tunteista. Joudutte kuitenkin lasten takia olemaan tekemisissä lopun elämäänne jollain tavalla, kannattaa siis ajatella nenäänsä pitemmälle ja luoda pohja hyvälle yhteistyölle.

      Sinuna aloittaisin varovasti kyselemällä ja kuuntelemalla, mitä miehesi ajattelee suhteestanne ja elämästänne. Varmasti hänkin on sitä miettinyt ja toivoisi jotain muutosta asioihin, ehkä on jopa harkinnut mielessään eroa muttei näe riittävästi syytä siihen tai pelkää ottaa niin isoa askelta. Ehkä hänelläkin on joku toinen...?

    • se laitetaan vaan poikki

      jeps

    • viisaita neuvoja

      Onneksi olkoon..olet sekoittanut elämäsi kunnolla. Minulla on kokemusta ja tiedän, että se on kauheaa.
      Mieti: yhteiset ystävät, lapset, vanhemmat, sukulaiset, työkaverit. Pitää myös ajatella heitä, se koskee kaikkia heitä. Luoda uusi verkosto, se kuluttaa.
      Älä tunnusta koskaan miehellesi uskottomuudesta, et saa sitä koskaan anteeksi.
      Voitteko käydä terapiassa, pelastaa avioliitto.
      Avioeroon tarvitaan aina kaksi.
      Jätä ihastumisesi. Se on vain hetken huuma, joka muuttuu arkipäiväksi.
      TIEDÄN SEN!

      • viisaita neuvoja

        Helpompi sinun on jättää tämä ihastus, kuin kaikki sinun rakkaat ihmiset ympärilläsi.


      • on vaikea antaa

        Olen eri mieltö tuosta että pitää ajatella työkavereita ja sukulaisia ym. Asia ei todellakaan koske muita kuin itseäsi ja perhettäsi. Työkavereiden ja naapureiden ym tunteita ei erossa tarvi miettiä. Miten se heidän elämäänsä liikuttaa? Ei niin mitenkään. Ei kai työkavereita ja sukulaisia tarvi eron yhteydessä vaihtaa?

        On väärin neuvoa myös jättämään ihastus. Kuka niin voi toiselle sanoa, ei voi tietää vaikka kysymyksessä on esim "se oikea". Mutta ei mielestäni ei kannata erota sen toisen miehen vuoksi, vaan ajatella että toimisiko tämä liitto mikäli tätä toista miestä ei olisikaan maisemissa? Ellei siltikään haluaisi nykyisen miehen kanssa olla, niin liittoa on turha jatkaa. Mieti että mikäli kävisi niin, että tämä uusi mies jättäisikin sinut, haluaisitko silti elää ilman nykyistä miestäsi vai haluaisitko palata takaisin? Ja luonnollisesti, ellet haluaisi siinäkään tapauksessa takaisin, niin tiedät että ero on oikea vaihtoehto.

        Onnea valitsemallesi tielle.


      • viisaita neuvoja
        on vaikea antaa kirjoitti:

        Olen eri mieltö tuosta että pitää ajatella työkavereita ja sukulaisia ym. Asia ei todellakaan koske muita kuin itseäsi ja perhettäsi. Työkavereiden ja naapureiden ym tunteita ei erossa tarvi miettiä. Miten se heidän elämäänsä liikuttaa? Ei niin mitenkään. Ei kai työkavereita ja sukulaisia tarvi eron yhteydessä vaihtaa?

        On väärin neuvoa myös jättämään ihastus. Kuka niin voi toiselle sanoa, ei voi tietää vaikka kysymyksessä on esim "se oikea". Mutta ei mielestäni ei kannata erota sen toisen miehen vuoksi, vaan ajatella että toimisiko tämä liitto mikäli tätä toista miestä ei olisikaan maisemissa? Ellei siltikään haluaisi nykyisen miehen kanssa olla, niin liittoa on turha jatkaa. Mieti että mikäli kävisi niin, että tämä uusi mies jättäisikin sinut, haluaisitko silti elää ilman nykyistä miestäsi vai haluaisitko palata takaisin? Ja luonnollisesti, ellet haluaisi siinäkään tapauksessa takaisin, niin tiedät että ero on oikea vaihtoehto.

        Onnea valitsemallesi tielle.

        Tiedän tasan tarkkaan kokemuksesta, mitä tapahtuu, kun rakastuu ja jättää perheen ja perheen sukulaiset, yhteiset ystävät, oma äiti ja isä ja sisarukset perheineen. On yhtä helvetttiä sen jälkeen. Kestää vuosia, ennekuin saa luottamuksen takaisin, ja löytämällä loppujen lopuksi uuden kumppanin, joka kelpaa kaikille. Ihastus jää, ei hänen kanssaan kuitenkaan se arkikaan tullut, vaan hävisi jonnekin. Oli pikkasen yksinäistä kaiken tämän jälkeen....ja niin hemmetin vaikeaa...minulla ei ollut sentään lapsia kun erosin...
        Mutta siitä on tosin jo aikaa 25 vuotta ja olen
        onnellinen sen kumppanin kanssa, minkä sitten lopulta löysin. Kaikki alkoi puhtaaalta pöydältä.


    • elämää kokenut

      Vaikea on sitä asiaa sulle sanoa, mutta puntaroi tarkkaan kestääkö suhde ja mitä toisessa vaakakupissa on. Olet hankkinut lapset ja muuta nykyisen miehen kanssa. Kannattaisin ekaksi yrittää hoitaa nykyine suhde kuntoon, apua löytyy jos sitä haluaa hakea. Ei ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Puhu nykyiselle kumppanille asioista. Tänä päivänä on nähty mitä erot tuovat lapsille, joskin riitaisesa suhteessa se voi olla parempi.

    • Asian tuntija

      Kun ryhtyy parisuhteeseen, ja eteenkin sen jälkeen kun hankkii lapsia, ei ole enää pelkästään vastuussa omasta itsestään. Itsellenikin kävi taannoin niin, että ihastuin (ehkäpä jopa rakastuin) toiseen naiseen ja muutinkin hänen luokseen joksikin ajaksi. Raastavinta oli olla erossa lapsistani. En voinut päästä siitä ajatuksesta, että 'omahyväisellä' päätökselläni olisin aiheuttanut harmia, surua ja tuskaa omille pienille lapsilleni. Lisäksi perustelin itselleni vanhan kansan sanonnan, että ei vaimo vaihtamalla parane sillä, että kuitenkin aina, vastapuolesta riippumatta, muodostan yli 50% omasta suhteestani. En vain pystynyt näkemään syytä sille, miksi loppujen lopuksi olisin ollut uudessa suhteessani onnellisempi kuin nykyisessäni. Olin onnellisessa tilanteessa, että vaimoni vielä pyysi minua takaisin. Ja menin. Kaikesta tästä on kymmenisen vuotta, mutta vieläkin (ymmärrettävästi) tämä on parisuhteemme painavin taakka. Takaisinmuuttoni jälkeen kävimme erilaisissa parisuhdejutuissa, ja niistä oli varmasti silloiseen tilanteeseen apua. Nyt kysymys on vaimon sanojen mukaan lähinnä siitä, että hän ei vain luota minuun, koska olen hänelle näin pahasti tehnyt. Ja minä en voi muuta kuin kuunnella (kerta toisensa jälkeen), ja sanoa, että minä en voi nyt enää tuon asian hyväksi tehdä muuta kuin olla pettämättä, olla 'kiltisti'.
      Vaikka parisuhteemme ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista (hyviä aikojakin toki on!), niin katson silti ehdottomasti tehneeni oikean valinnan. Katson asian näin mm. lasteni kannalta. He ovat kaikki ihania, fiksuja ja vastuuntuntoisia nuoria ihmisiä, joilla tulevaisuus antaa mahdollisuuden mihin tahansa. He eivät tietenkään ole kokonaan välttyneet parisuhteemme ristiriidoista, mutta nytpä he ainakin osaavat aavistaa, mitä naisen ja miehen välinen arkinen yhteiselämä on. En kuitenkaan katso, että olisimme keskimääräistä avioparia huonompi tai parempi. Sen jälkeen kun lapset ovat lentäneet pesästä, voi vapaammin katsella maailman houkutuksia - jos ne enää jaksavat kiinnostaa. Elämään sisältyy niin paljon muutakin kuin 'good and old in and out trick'.
      Jokainen tekee omat päätöksensä ja on niistä itse vastuussa. Jos jokin päätös osoittautuukin huonoksi, älä syytä siitä muita, vaan ota vastuu itsestäsi ja omista päätöksistäsi. Näin et katkeroidu. Katkeruus tappaa kaiken ilon elämästä.

      • vanhemmille.

        Aloittaja, mieti asiaa lastesi kannalta, mikä heille on parasta? Nykyinen 'kulissiavioliittosi' vai eron jälkeinen uusioperhe?


    • törkeää

      Olisit ensin yrittänyt pelastaa avioliittosi(toivottavasti ei ole vielä myöhäistä), ennen kuin aloit hyppäämään vieraissa. Itsekästä toimintaa, lapset tästä kärsii eniten, koko loppuelämänsä. Mieti sitä, äläkä itseäsi vaan. Heti kun menee heikosti, erotaan.

      Jos avioliitossa ei ole väkivältaa tai alkoholi ongelmia, suhde kannattaa yrittää pelastaa.
      Helppoa on antaa eroamisneuvoja täällä palstoilla, näytön takaa, vaikka suurimmalla osalla ei ole erosta minkäänlaisia kokemuksia.

      Terv. Eron kokenut.

    • piiiiiiitkääääään

      Jospa et hätiköisi. Odottaahan se rakkaus hetken jos on tosissaan? Oletteko uuden miehesi kanssa keskustelleet kaikista asioistanne, esim. lapsistasi? Ei ole ollenkaan helppoa ottaa kattonsa alle toisen miehen lapsia vaikka se ideana ja rakkauden huumassa tuntuukin hyvältä ratkaisulta. Miten muutat lastesi tulevaisuutta ja elinoloja mahd. erosi jälkeen? Jos jätät lapset isälleen, oletko varma että hän pärjää? Miten lastesi kodin siis käy jos miehesi joutuu ottamaan puolet nykyistä enemmän lainaa vai maksaako hän yksinään sitä jo nyt?
      Entäpä ystäväpiiri? Aika usein, jollei aina, ystävät joutuvat valitsemaan "puolensa". Isovanhemmat, suku?
      Rahatalous? Älä kuvittele edes, että uusi miehesi huoltaa lapsiasi. Onko sinulla resurssit hommata heille kaikki tarpeellinen? Viimeistään siinä vaiheessa kun aviomiehesi löytää uuden kumppanin tilallesi, tulee raha-asiat pintaan. Hänkin ansaitsee mielestään uuden onnen ja uusia lapsiakin kenties. Silloin vapaaehtoinen maksuhalukkuus tyrehtyy ja hän maksaa vain lain velvoittaman määrän.
      Joka liitossa tulee vaikeita aikoja. Toisinaan ne helpottavat vasta lasten lennettyä pesästä. Aviokumppanistaan voi löytää ihan uuden ihmisen ja tylsyys muuttuukin turvaksi, hellyydeksi ja toisen tukemiseksi. On mukava matkustella yhdessä ja elää sitä arkea minkä tuntee ihan omakseen.
      Kunnon miehiä on vähän. Tuo mies joka on valmis rikkomaan lastesi kodin, on valmis siihen uudelleenkin. Tuskin olet tuon ikäisenä enää niin ainutlaatuinen, että hän ei kykenisi vaihtamaan sinuakin taas uuteen ja ehompaan.
      Jos kaikesta huolimatta otat ja lähdet, haet eroa ja käyt läpi sen mitä se tuo tullessaan, niin toivotan onnea. Myös entiselle miehellesi.

    • miinu84

      mulla on vähän samanlainen tapaus. Tosin olemme olleet vasta 3 vuotta yhdessä. Meillä on yksi yhteinen lapsi, täyttää kohta vuoden ja minun entisestä liitosta on kans yksi lapsukainen. Oma talo ostettiin pari kuukautta sitten ja lainaa on aika kauheesti... :) Ennen joulua rakastuin taas entiseen mieheeni. Ollaan nyt kirjoiteltu ja nähty. Nykyinen ei tiedä mitään. Suhteessamme on ollut vaikeuksia jo jonkin aikaa, mutta aina joskus niitä hyviäkin päiviä on ollut. Nyt olen suunnitellu että etsisin itselleni ja lapsilleni oman asunnon. Olemme mieheni kanssa puhuneet siittä, mutta hän yrittää kaikkensa etten lähtisi. Mutta ku mulla alkaa ahdistaan aivan sikana ku se tulee viereeni tai istuu samalle sohvalle (hän tietää sen). Tää on tosi vaikeeta, ku ei oikein tiä mitä tekee.

    • ON....

      HYVÄ. KIRJOTAT SIIHEN ETTÄ HALUAT ERON..KYLLÄ SE SIITÄ SITTEN HOITUU

      • näinhän se on..

        nykypäivänä,että ihmiset ei osaa ottaa vastuuta tämänkaltaisista asioista,eli kaikki pitäis tehdä niinkuin on kaikkein helpointa, ja hyvinkin monesti esim tekstarilla yms tavalla jättäneet ovat naisia. eiköhän se niin oo,että kovasti ihmiset on täällä antamassa hyviä vinkkejä,sillä mitä se oikeestaan muille kuuluu,kuinka joku ero-asiansa hoitaa,jokainen liitto tapauskohtainen, täytyy vaan tehdä,niinkuin oma sydän sanoo, sillä sen kans joutuu oleen lopun ikänsä, eli pitäis toistakin kunnioittaa!!! tiedän todellakin itse mistä puhun,kokemusta löytyy omiksi tarpeiksi. kas,kun ette vielä yllytä,että tekstarin jälkeen hakee lähestymiskiellon kaupan päälle,ni saa olla rauhassa exältä.. elämä on muutenkin liian helppoa nykyään,ja sitten pitkästytään avio/avoliitoissa. tekstarilla/meilillä yms jättämisen ymmärtää kyllä 14-vuotiaalta,mut ei aikuisilta,hmm. menkää itteenne hyvät ihmiset!!!


    • pohtinut

      miksi "rakkaus" avioliitossasi on kuollut?
      Oletko ajatellut miksi lähdit petoksen tielle?
      Asiasta puhuminen olisi kenties voinut auttaa aiemmin. Oletko aivan varma, että miehesi elää ilman uutta suhdetta?
      Kokeneena tiedän, että läheisessä suhteessa, toisen tuntevana, kyllä aavistaa kun asiat eivät ole kohdallaan. Kenties miehelläsi on työpaineita, onhan hänellä elätettävänään kaksi lasta ja vaimo, joka ei viihdy kotona. Seksin sujuminen on molempien osapuolien yrittämisen summa. Siitä et voi syyttää ainoastaan miestäsi.
      Muistan hyvin ensimmäisen kerran , kun mieheni oli käynyt vieraissa. Koko homma oli muuttunt. Mainitsinkin siitä hänelle ihmetellen. Sen jälkeen tunsinkin jo olevani hyväksi käytetty luuseri. Otin asioista selvää likaisinkin keinoin. Nuuskimalla. Lopulta asia selvisi ja hain eron. Siinä vaiheessa miehelle tuli hätä käteen, mutta loukkaukset, minun henkilökohtaisten asioitteni avoin levittely, suorannainen panettelu ja valehtelu tuli ilmi. Minulle se oli isku vasten kasvoja.
      Nyt mieheni elelee minua rumemman (anteeksi vain) ja vanhemman naisen ikeen alla.Panettelee häntä, on ilkeä. Ei uskalla puhua puhelimessa kanssani avoimesti, kun hellapoliisi rekisteröi kaiken. Olemme tavanneet jouluisin, minä ja uusi avokumppani. Mieheni uusvanha (KYLLÄ, pettymys ei katoa, katkeruus kyllä) on epävarma suhteestani entiseen mieheeni. Meillä on kolme yhteistä lasta ja yhteinen menneisyys 36- vuoden ajalta. Sitä ei voi poistaa. Taidan olla ikuisesti huolissani , kuinka mieheni(en osaa sanoa EX) pärjää. Jollain tasolla rakastan häntä aina.
      Mieti nyt hyvä ihminen, ennen kuin teet ratkaisua! Onko perheen rikkominen, lasten ahdistuksen lisääminen kaiken väärti.

    • Black-X

      kyllä se on reilumpaa ilmoittaa mahdollisimmanm ajoissa...toisaalta voi eteen tulla tilanne, että uusi kumppanuus on epävarmalla pohjalla eikä toinen halua luopua pitkästä parisuhteesta ilman täyttä varmuutta siitä, ettei vaihda tuttua ja turvallista mihkään ohimenevään..jos vanha suhde ei kuitenkaan ole toiminut aikoihin on sekin dsyytä sanoa suoraan.

    • Bum Bum

      Valitettavasti tällaisista tapauksista suurin osa perheampumisista on lähtöisin. Toisaalta kerranhan täällä vain eletään, joten kai se oma napa on sittenkin tärkein. Minusta turha kysellä oikeaa vastausta, koska sellaista ei ole.

      • jari k

        Nimimerkki ffgg kirjoitti;

        40:nen nainen haakailemassa.joku aika sitten 1½ vuotta eron jälkeen ex-vaimon kanssa oli tekstiviesti keskustelu eron syistä ja muustakin,jotenkin tuntu kanamaisilta.rivien välistä luettuna uuteen suhteeseen tullut arki,jotakin katumusta aistin.takasi en kyllä ota,kerran rakkikoiran asemassa olo riitti.


        Jos oikein sua tulkitsin, niin samaan tapaan meni itselläki asia, vaimo haki eron ja meillä ei todellakaan ollut kuvioissa vieraita, alkoa taikka väkivaltaa...hällä oli omien sanojensa mukaan tilanne; "ei ole tunteita" ja ei koulutustasokaa hälle riittänyt jne...minä (ja lapsemmeki) vastusti eroa, mutta eipä sille mitään voi jos toinen on mennäkseen, itselle se merkkasi mutaman v:n "helvettiä" niin raskaasti asian otin...mies yleensä joutuuu etäisäksi, jotuu luopumaan kodistaan(vaikka olisi omin käsin sen tehnyt/ rempannut) jne, jne...mutta itse asiaan, nainen vakuutteli muiden lukuisten selittelyjensä ohessa että "Hän ei enään miehiin katsokaan"...yllätys yllätys, ei mennyt vuottakan niin oli uusi mies kuvioissa ja se katkesi ajallaan ja nyt on taas uusi kuvioissa...sellaista hedelmää se aviolupauksen rikkominen usein tuottaa. (on kuulemma syyllisyyttäkin puolison hylkäyksestään..."mitä kylvät, sitä niität")

        Sääliksi enään käy sellainen....itsellä on menossa jo 8. vuosi yksin, vaikea enään luottaa toiseen ihmiseen...kun kerran avioliittolupauski, joka on pyhästi luvattu alttarilla, voidaan noin vaan roskiin heittää, niin mikä ihme saa enään tämän ajan ihmistä uskollisesti liitossaan pysymään? (sydämen tasolla se liitto pidetään tai rikotaan)

        Noh, elämä jatkuu ja jos Luoja suo niin saattaahan se vielä rakkaus yllättää...rakkaus, jonka tulisi muuntua sitten (tahto)rakastamiseksi...en koe olevani enään sidottuna entiseen puolison kun hän on muiden kanssa pelehtinyt, ei edes Iso Kirja sitä edellytä.

        Voi meitä Suomen kansaa, voi lapsiparkoja... :(


    • Nimetön

      Olet pettänyt ja huorintekijä, siis uskoton salaa kumppaniasi kohtaan. Ei ihme että vanhassa suhteessa mennyt huonosti.Eikö ole aivoja ajatella.? En tiedä asioistasi, mutta nämä päällimmäisenä.

    • The Unforgiven

      Olen vastaavanlaisessa tilanteessa kanssasi tällä hetkellä. Toisaalta itselläni ei ole noin monta vuotta yhteistäaikaa takana, mutta kuitenkin tarpeeksi aikaa. Odotan itse ainakin sopivaa hetkeä, jolloin voimme istua samalle sohvalle, jossa kerron uutisen. Ei se tule yllätyksenä, mutta varmasti se surettaa ja aiheuttaa mielipahaa. En kuitenkaan tee sitä virhettä, että kerron kolmannesta osapuolesta. Se aiheuttais turhaa särkyä sydämeen. Pitää osata erota kauniisti.
      Toista ei saa loukata turhaan.
      Ei kaikista ongelmista voi puhua, toinen osapuoli ei välttämättä osaa puhua samaa kieltä taikka kyvyt eivät riitä kaiken ymmärtämiseen ja tekemiseen, miksi siis hakkaisit päätä seinään,- kun on olemassa samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Oma virheeni, se että löysin viimeinkin sen rakkauden jota olen odottanut vuosia, en kadu päivääkään. Ainoa asia joka on harmittanut, että sen odottamiseen meni liian kauan aikaa ja että sinä odottamisen aikana tuli mentyä liian helposti suhteeseen kun yksinäisyys oli liian iso taakka ja uskotteli itselleen olevansa rakastunut. Ei se ihmisistä pahoja tee, sydämen asiat ovat oikukkaita, ei lainkaan helppoja ja yksioikoisia. Tottakai sattuu, tottakai kirvelee ja iskee hapanta vähän aikaa, mutta elämällä on tapana kasvattaa juuri näin.
      Älä siis murehdi- teidän aikanne oli ja meni, nyt on uuden syklin vuoro alkaa. Päästä kuollut suhde pois ja anna sille kaunis muisto ja hautaa se rakkaudella. Kunnioita mennyttä puolisoasi ja kiitä häntä kaikista yhteisistä hyvistä ajoista ja nosta siipesi ja ala lentämään- siipesi kyllä kantavat. Yksi elämä ja se on elettävä hyvin.

      • LAPSELLINEN!!

        Tulee se arki taas sinulle uudessakin suhteessa, toiset ovat vaan niin lapsellisia että ihastumista luullaan rakkaudeksi ja koko elämä pyörii ihastumisten ja sen hakemisen ympärillä sen sijaan että osattaisiin panostaa johonkin pysyvään. Näille ihmisille on oma sanansa: KIERTOPALKINTO. Kun tutustutte niin selvittäkää ihmisen taustoja, pysykää kaukana kiertopalkinnoista, ne eivät pysty pitkäaikaisiin pysyviin ihmissuhteisiin. Kokemukseni mukaan näillä ei ole lapsuudessa ollut pysyvää turvallista ihmissuhdetta ja elämää ympärillä, mitenkäs sitten myöhemminkään sellaiseen elämään osaisi asettua.


      • z.------------

        "En kuitenkaan tee sitä virhettä, että kerron kolmannesta osapuolesta. Se aiheuttais turhaa särkyä sydämeen. Pitää osata erota kauniisti."

        Siis näennäisen kauniisti. Tuossa erossa ei ole mitään kaunista.

        Toivon mukaan ymmärrät, että yrityksesi pukea oma itsekkyytesi ja selkärangattomuutesi kauniimpaan muotoon on itsepetosta. Korulauseet ja teeskennelty laupeus eivät muuta tekojasi paremmiksi.

        "Oma virheeni, se että löysin viimeinkin sen rakkauden jota olen odottanut vuosia, en kadu päivääkään."

        Tulet vielä joskus tulevaisuudessa huomaamaan, että virheesi on jokin aivan muu.

        Olen itse tehnyt samalla tavalla väärin, joten älä ymmärrä tarkoitustani väärin. En kuitenkaan ole kaunistellut asiaa myöskään itselleni. Tein väärin.

        "Yksi elämä ja se on elettävä hyvin."

        Niin. Eräänä päivänä vielä oivallat, että tämä sinun kuvauksesi ja tekosi ei ollut "hyvin elämistä".


    • KOKENUT ELÄMÄSSÄ

      Tiedätkö mitkä arvet ero jättää lapsiin..
      Sitten kun tunne loppuu uudessa suhteessa..
      Voin sanoa hetken hurmio voi olla elämäsi turmio..
      Neuvon ole rehellinen muuten ei kukaan sselviä...
      Vaihtamalla ei mikään parane...
      Pettäjän tie on tuskainen vie harhaan....
      MIETI

    • kukka

      Itse olen vähän samassa tilanteessa. Pidämme yllä kulissiavioliittoa. Toki harrastamme seksiä, mutta siitä saa vain mies tyydytyksen. Parisuhteessa on aina kaksi tekijää ja jos mies on se joka odottaa, että vaimo siivoaa, laittaa ruuan ja hoitaa lapset sekä tämän kaiken päätteeksi olisi vielä miehelle hyvä sänkykumppani niin ei kuulosta eikä tunnut hyvältä. Välillä on tunne, että perheessä on yksi aikuinen lapsi joka ei saa tehtyä mitään ilman vaimoaan.
      Mutta kulissi on kulissi ja olen päättänyt, etten jatka pitkään. Sillä elämääni on astellut ihminen johon olen rakastunut. Tämä nainen on tietää mitä tekee ja osaa huomioida muutkin. Niin, olen rakastunut naiseen.

      • uskomllinen mies

        kyllä kannattaisi keskustella siinä vaiheessa kun ongelmat,seksissä ja muussakin alkavat ei vasta sen jälkeen kun niiden seurauksena on joku uusi löytynyt vai etkö uskaltanut kun pelkäsitkin jääväsi yksin? nyt olet tekemässä samaa puolisollesi.onpa reilua. kun uudelle ihastuksellesi selviää että lapsenne tulevat kaupan päälle uskotko että hän on valmis hoitamaan ,rakastamaan toisen lapsia ja vielä elättämään,tuskimpa pitkään.keskustelkaa ja erotkaa ennenkuin loukkaatte toisianne turkaaan ihastusia tulee jatkossakin...


    • surullista

      Todellakin olisiko asiaa voinut hoitaa puhumalla aiemmin? Teillä on yhteisiä lapsiakin. Etkö ajattele asiaa muiden kannalta ollenkaan? Pitkän liiton aikana tulee ihastumisia taatusti jokaiselle ,mutta siihen voi ihan totta itse vaikuttaa antaako tunteen viedä mukanaan!!Joten säälin miestäsi ja lapsiasi,kun olet noin itsekeskeinen! No jokatapauksessa, isku on taatusti kaikille yhtä paha jokatapauksessa joten senkun pamautat suoraan. Ei se virheesi siitä pehmittelemällä pienene. Toivon voimia perheellesi...

    • unelias

      Oletko varma, että miehelläsi ei ole toista naista?
      Jospa hänkin osaa näytellä yhtä hyvin kuin sinä.

    • Larisa St.Michel

      Näin laman alla rohkeutta huoraamiseen kyllä tuntuu riittävän molemmilla sukupuolilla, mutta ei keskusteluun. Mikähän siinä on ettei osata hoitaa vanhaa lantaa rattailta ennen kuin aletaan lapioimaan uutta kyytiin? Saattaisi taakkakin olla kevyempi työnnellä etiäpäin.
      Fair play-henkeä hyvät ihmiset, myös erotilanteisiin.

    • miten kertoa erosta...

      No niin,

      Älä hätäile.
      Älä kerro ensimmäisenä erosta.
      Kerro, että olet rakastunut toiseen mieheen.

      Sen shokin nielemiseen menee jonkun aikaa ja tuo tieto aukaisee eron mahdollisuutta miehen mielessä itse. Kerrot ettet ole vielä tehnyt päätöstä (vaikka oletkin).

      Voit odotuttaa viikon, että mies ehtii tottua ajatukseen ja sitten ilmoittaa.

      Mies voi myös suuttua ja tahtoa eron itse. Aina sulle helpompaa

    • Elämä on elämistä varten

      18 vuotta yhteiselämää takana ja suksi ei luista. Ei lasten tähden pidä jatkaa avioelämää. Olen itse kasvanut perheessä, missä vanhemmilla ei ollut muuta yhteistä kuin me lapset.

      Ei yhteistä seksielämää, ei mitään sellaista, mistä me lapset olisimme saaneet vahvuutta omaa elämää varten.

      Kaksoiselämä ei ole elämisen arvoista ja uskon, että miehesi on yhtä helpottunut ratkaisusta, kuin sinä itsekin.

      Ja eihän sitä tiedä, vaikka miehelläisi olisi sama tilanne , oma salarakas.

      Kissa pöydälle ja asioita ratkomaan.

      Rohkeutta.

    • Emaili

      Eikun uutta tekniikka ja sähköposti tai tekstiviesti.

    • Aikuinen-NNNNNN

      Luin koko viestketjun joutessani ja uteliaisuuttani ja hämmästytti kommentit, etenkin miesten mm pojun..Älkää täällä käsitelkö koko asiaa, koska kansa jakaantuu selkeesti kahtia, olet huora ja toisaalta kärsijä liitossasi..Tällästä viestiä tuolla oli luettavissa valitettavasti.
      Mietit vaan tarkkaan millasta elämäsi voisi olla vaikka ihan yksin, ei uuden kanssa.. Jos osaat miettiä eloosi sinkkuna ja hoitaa elämäsi ihan ilman toista, niin selviit mut jos suoraan hyppäät toisen syliin, siitä ei yleensä hyvää seuraa vaan vanhat ongelmat seuraa sinua uuteen ja se on loppu alta aikayksikön, koska aina tulee arki suhteeseen. se et meillä seksittömiä liittoja on paljon ei todellakaan johdu mistään rupsahtamisesta vaan kerrassaan tympäätymiseen ja yhteisen ajanpuutteeseen... Voidaan syytellä sekä miestä ja naista mut se on ihan turhaa...Jokaisella täällä oma stoorinsa. En kuuntelisi ketään ulkopuolista asiassa joka on sun ratkaistavissasi, se ehkä kertoo juuri siitä epävarmuudesta et sä et luotakkaan omiin kyihin selvitä et uusi mies jatkaa sun kannattelua... Ei hyvää päivää.. Kannattaa kuitenkin istuu rauhassa sen oman siipan kianssa ja jutella asiat halki ja yhdessä miettiä miksi olette siinä tilanteessa, siitä voisi ehkä selvitä monta asiaa ja voisitte kenties harkitella asiaa uudesti. Mikäli juttelu ei onnistu, kirjoita miehellesi kirje, jonka hän saa rauhassa omalla ajalla lukea ja kenties hän kirjoittaa sinulle takaisin se voisi auttaa=) jos ei mikään auta niin lähde mut lähde yksin siitä eläkä suoraan toisen miehen mukaan, katso selviitkö omilla siivilläsi ja jos selviit olet sit varmaankin valmis siihen suhteeseen ja mahdollisuudet jopa onnistua. Yksi koira ei tappele vaan kaksi.. Molemissa osapuolissa on aina vikaa eikä vaan toisessa... Alkoholi erottaa pareja paljon, pettäminen myös.Chatissa kannattaa käydä seuraamassa mm 40 huoneessa et millasta se meno on, niin tajuaa et oikea elämä on kuitenkin sitä oikeaa ja vanhat naiset on siellä nuorille miehille todella kurssissa et se joka vaihataa reetumaisesti nuoreen niin saa itkee ihan rauhassa, naiset saa myös sitä nuorta miestä ihan varmasti.. naisen lipido kestää pidempään kun miehen, joten meidän ei tarvii laittomii sinisii pillereitä syödä et vehkeet toimii hahah.. siinä vähän totuutta sille ukolle joka kovin keulii nuorella naisella. REETU on iljettävä pedofiili 30 v on sentään liikaa ikäerossakin hyi helvetti. Toivottavasti näistä kommeteista mitä olet täällä saanut, saat näkökulmaa itellesi. Valittavasti siellä on todella ala-arvosia kirjoituksiakin..se kertoo omaa tarinaa ko. henkilön omasta onnistumisesta tai heh pettymyksestä..tsemppii kuitenkin ..

    • Hilima

      Minulla oli 16.5 vuotta avioliittoa ja 21 vuotta yhteiseloa takana, niin puolisoni ilmoitti erosta minulle TEKSTIVIESTILLÄ!! Kaiken huipuksi viestin oli kirjoittanut tämä "vaihdokki"!!! No, hän sai toivomansa eron..Toivon vaan että kukaan ei ole noin tyly ja epäkorreksi KETÄÄN kohtaan. Ero on aina iso, kipeä asia, joka ansaitsee edes kasvotusten puhumisen..oli yhteiseloa viikko tai 50 vuotta takana!!

    • Elämisen ihanuus.

      Kuulostaa aika ikävältä tuo teidän tilanne.
      Olin itse lähes 17 vuotta avoliitossa, mutta me emme eronneet, meidät erotettiin. Hän kuoli.
      Mutta onneksi ehdimme puhua kaikki asiat, jotka ehkä vaivasi meitä.
      Lähennyimme vieläkin entisestään. Ja kiintymys kasvoi entisestään.

      Ymmärrän että olet tehnyt epätoivoisen päätöksen ja lähdet toisen miehen matkaan, mutta kun se ei vaihtamalla parane, jos asioita ei ole käsitelty.

      Mieti vielä, keskustelkaa asioista.
      Ja kyllä asiat selviää. Tavalla tai toisella.
      Tsemppiä!

    • misspiggy

      on paras kommunikointi muoto..ellei sitten satu olee joku muu äidinkieli..
      Siis oikeesti, aikuiset ihmiset. Keskustelkaa!! Ja se, että on uusi suhde ei ole syy eroon.. Siis, että kannattais erota enneko alottaa uutta. Ei ole reilua toista osapuolta kohtaan, että sählätään muualla.
      Kun rakkaus loppuu, niin se loppuu. Ei siihen ketään voi pakottaa.

    • Sydämmessäsi HUORA

      sydämesi on valloittanut SAATANA.. olet saatanan riivaama ja palat läpi ikuisuuksien helvetin tulessa..

    • palava sielu

      Joo on toi kertominen vaikeeta. Mieheni kanssa ollaan avioliitossamme yritetty saada välejä kuntoon, mutta kun sydän kuitenkin toteaa, että ei tästä mitään tule. No sitten päätin rohkaistua ja kertoa, että olen päättänyt, että erotaan. Mutta ei, mies ei otakaan kuuleviin korviinsa. Täytyy vielä yrittää, täytyy jaksaa ym. No puoli vuotta sitten taas yritetään ja jaksetaan ja koko elämä ja arki on yhtä yrittämistä. Seuraavaksi päätin, että kerron, että minä haluan erota, että en jaksa enää yhteistä elämäämme. Niin ei,vaan sitten täytyy mennä avioliittoterapiaa ym. No nyt on vuosi mennyt ja edelleen ollaan naimisissa ja tuntemukseni ovat edelleen samat. Uutta miestä tai edes halua uuteen liittoon ei kyllä minulla ole.
      Neuvoni siis on, että kerro heti, nyt tänään. Puhu. Valmistaudu, että miehesi suuttuu, kieltäytyy eroamasta, ei suostu keskustelemaan koko eroasiasta tai sitten haluaa sinut ulos talosta heti. Mitä tahansa. Jos kuitenkin tiedät, että haluat viettää elämäsi tämän toisen miehen kanssa, niin älä enää esitä mitään kulissiavioliittoa, vaan toimi.

      • Uusi_eronneen_miehen_kanssa

        Meillä nykyinen mieheni lähti kanssa huonosta suhteesta, joka ooli kestänyt kymmenen vuotta ja kaksi alaikäistä lasta, oma talo, yhteinen auto ja ties mitä. Seksi ei ollut sujunut viiteen vuoteen, koska siitä tuntui kuulemma puuttuvan läheisyys ja kumpikin oli omissa maailmoissaan. Kun tapasin hänet, hän ei ollut ollut enää sukupuoliyhteydessä melkein kahteen vuoteen. Välillä jopa nukkuivat vaimon kanssa eri vuoteissa, joskus kulissina samassa.

        Kannustin häntä kertomaan, tuin häntä. Kysy sinäkin tukea uudelta mieheltäsi. Jos kaikki menee päin persettä, minusta ei ole väärin etsiä uutta, jos on miettinyt eroa jo aiemminkin. Silloin vain löytää syyn, miksi jaksaisi ja kannattaisi jatkaa uudella elämällä.

        Aloita vaikka varovaisesti miehellesi puhuminen, jossa sanot, että olet miettinyt, mihin suhde on menossa, oletteko todellakaan yhdessä vielä eläkeiässä. Siitä voit jatkaa ja sanoa, että halua erota, etkä jaksa enää. Tee selväksi se, että SINÄ ET JAKSA. Miehillä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää tuota. Itse olin aiemmin kihloissa kolme vuotta ja miehen kanssa yhdessä melkein 6, ja kun lopulta sanoin, että en jaksa enää arvostelua ja alistamista siihen, että minä olen itsestäänselvyys, ei hän tuntunut käsittävän sitä ollenkaan. Mitä ongelmia meillä on? Mies saa ruuan, käydä omissa riennoissa, seksissä tyydytyksen ja jonkun nukkumaan vieressä. Hän ei vain nähnyt sitä, että minäkin olisin halunnut samoja oikeuksia. Ja kuulla edes välillä, että hän välittää minusta - muutakin kuin aina, että olen seksikäs ja haluttava. 6-vuotta sitä, eikä kertaakaan, että olisin mukava, kaunis, tärkeä tai että hän edes ikävöisi.

        Näytä, että sinä et ole objekti, joka on itsestään elvyys omistaa, kun kerran saa. Näytä, että sinulla on tunteet, jotka eivät enää kestä olla suljettuna odottamassa, että vielä joskus ne otetaan esille.
        Tee selväksi, että hän on menneisyyttä.


    • hoomoilanen

      En ole lukenut koko viestiketjua, joten saatan tässä nyt toistaa jo jonkun muun sanomisia, olen pahoillani, jos näin on päässyt käymään.

      Tilanne on vaikea. Kun rakastuu, sen kuvittelee jatkuvan ikuisesti. Mutta ei se intohimoinen rakkaus kestää paria vuotta kauempaa. Niin ikävää, kun se onkin, kyse on vain hormoonitoiminnasta. Luonnon oma konsti varmistaa lajin lisääntyminen. Rakastuminen on ihana tunne, ei sitä voi varmaan kukaan kieltää. Mutta vaakakupissasi painaa perhe (lapsia?) ja sitoutuminen toiseen ihmiseen. Noin pitkän avioliittovuoden jälkeen on ihme, jos suhde olisi automaattisesti intohimoinen ja rakkauden täyteinen. Rakkauden eteen on tehtävä kovasti töitä, sitä on ruokittava säännöllisesti ja heräteltävä vähän väliä. Mutta se on kyllä mahdollista.

      Sinä teet tietysti ratkaisusi yksin, tai ehkä olet jo tehnyt, koska pohdit miten sen kertoisit. Ei se ole helppoa. Ei sen pidäkkään olla helppoa. Niin julmalta, kuin se tuntuukin, tässä maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi. Joudut kamppailemaan oman syyllisyytesi kanssa vielä pitkään. Tai sitten yrität vielä jatkaa sen ihmisen kanssa, johon olet sitoutunut. Päätös on sinun. Loppujen lopuksi sinua ei siitä tuomitse muut kuin sinä itse. Toivon, että teet oikean ratkaisun. Ja muistat, että se suurenmoinen rakkauden tunne häviää ajan myötä, arki koittaa uudenkin kumppanin kanssa ennemmin tai myöhemmin. Eri asia on, jos parisuhteessa olisi väkivaltaa, päihdeongelmaa tms, jota ei tarvitse kenenkään sietää. Mutta pelkkä suhteen arkistuminen, tunteen palon hiipuminen, se kohtaa jokaista pitkää liittoa.
      Voimia sinulle, mitä sitten teetkin.

    • eli petettynä ollut

      Tuttu tilanne, mutta minä olin se kotona oleva puolisko ja mieheni löysi Lapinreissusta elämänsä rakkauden. Olin viimeinen kuka sai tietää, mies oli pohtinut eroa jopa isänsä kanssa. Sain kuulla olevani vainoharhainen. kun kyselin miehen mm. omituista hajamielisyyttä.

      Uutta rakkautta kesti n 3kk, mieheni ei ollutkaan niin varma, syyllisyys kaiketi painoi. Meillä oli lapset silloin n 10v ja kiva koti, ystävät, jne.

      Sitten toisen naisen MIES ystävällisesti ilmoitti minulle suhteesta. No, HUUMA, salaisuus ja suhde loppui siihen. Minä petettynä menetin luottamuksen ja uskon liittoomme. Miksi mies ei puhunut, vastuu meidän hyvinvoinnista oli myös hänellä. Kevyttä hakea nostetta uudesta rakkaudesta itselleen. Yli 10 vuotta kestävissä liitoissa pitäisi panostaa miehenä ja vaimona olemiseen, eikä olla vain äiti ja isä, lainanmaksaja jne.

      Luottamukseni mentyä erosin miehestäni, en pystynyt antamaan anteeksi. Mies muutti omaan pikku kaksioon ja suhteet katkesivat meihin molempiin naisiin. Jälkikäteen olen miettinyt olisi ollut parempi, etten olisi tiennyt suhteesta ja mieheni olisi itse ottanut vastuun syrjähypystään. Kotona kertominen rikkoo heti niin paljon.

      Katsele rauhassa, onko rakkautesi ihastunut sinuun siksi, että valloitti sinut toiselta mieheltä itselleen. Salaisia tapaamisia. Olisiko koko pakettisi lapsineen vielä nii-in ihanaa hänen mielestään?

      Tarvitsitko uutta miestä vain antamaan uskoa, että olet nainen? Kupla voi puhjeta helpostikin.

    • joutilas ukko

      Jos kerta elämä päin peetä,niin menoksi vain...Muuten kyllä suosittelen ajattelemaan moista siirtoa.Kyseessä on tosi isot jutut,mistä ei juurikaan puhuta.Sinä tuppaa menemään ihmissuhteet usiksi aika laajasti.Koskien niin sukulaisia,kuin perhetuttuja.Kannattaa myös miettiä,miten kaikista perhejuhlista selviää.Kokemuksella voin sanoa,että ovat rankkoja juttuja,vallankin,jos ex.n kanssa huonot välit.Sitten se tärkein asia...nimittäin lapset.Heitä,kun ei pidä unohtaa missään tilanteessa.Arki myös tulee vastaan uudessakin suhteessa.Myös yksi juttu on,että ihmiselle ei anneta uutta elämää,toisisanoen paras ikäkin jo mennyt,eikä piisaa panokset piankaan aloittaa samalla tarmolla alusta,kuin parikymppisenä...Ts.Jos uusi suhde kovin tuore juttu,niin älä hätäile,sillä järki tahtoo karata takaovesta,kun rakkaus astuu tupaan.Tiedä vaikka hetken kuluttu kulkusuunta vaihtuu...Nimittäin iso ratkaisu on aina lopullinen,mitä ei voi perua....Onnea joka tapauksessa teet,mitä teet.

    • ..rakastuneesi "päätäpahkaa"... kannattaa varmasti miettiä asioita pitemmälle ja mielummin erota niin ettei heti muuta toisen miehen luo koska silloin edellinen suhde käy jää käymättä läpi..antaa aikaa itselle ja asioille..Tsemppiä

    • saat

      kun teet, kuten ex-mies teki minulle ja teini-ikäisille lapsille.
      Sanot lähteväsi kalaan, mutta menetkin suoraan toisen ämmän ja sen lasten luokse asumaan. Se on kuulema maailman paras suihinottaja...
      Näin se homma etenee, saat takuulla nopean eron, mutta muista ettei kannata takaisin kerjätä, paluuta entiseen ei ole.

    • Minkäs teet

      :-D

    • Antti Moooi

      kuin heinänteko. Tuon verran kun arvostat ja kunnioitat miestäsi niin on parempi kun hoidat hommat finaaliin samalla kaavalla.
      Ota se "rakkaasi" päiväkaffeille teille ja annat sille pesää. Muista ajoittaa toiminta miehesi kotiintulohetkeen. Luulen ettei sinun, semmin kuin miehesikään, tarvitse sen pidemmälle miettiä kannattaako 18 vuoden "kärsimystä" pitkittää. Ei tarvitse miettiä kulissien ylläpitoa ja sitä onko asian esitystapa riittävän tehokas jotta puolisosi ongelman tajuaisi. Kaiken huonoin valinta on soutaa kahdessa paatissa samaan aikaan, väsytät itsesi.

    • ottanut ritolat

      nykyisestä parisuhteesta, ennen uuteen menoa, se olisi ollut arvostettava luonteenpiirre. mut ensin pettäneenä, en arvosta tekoasi pätkääkään. ilmeisesti sinulla ei ollut kanttia ottaa hetken vapaapudotusta.

    • onhan se kiva hoitaa uuren juutalais ukkos hiivasienet ym sairaudet etta onnee vaan kun tussus tai pippelis turpoaa irti ym

    • tytto22vuotias.

      Ottaisit ensin eron, ennenkuin alat toisten kanssa peuhaamaan, tuo on minusta aika halveksittavaa käytöstä sinulta. Selvitä ensin erosi ja tee sitten mitä lystää!

      • kun ei tunne

        tilannetta. Käsittämätöntä, miten näitä moralisteja ja kivenheittäjiä riittää. Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa oman elämäntilanteensa mukaan.

        Jokainen pitkään parisuhteessa elänyt tietää, miten asiat mutkistuvat ja vaikeutuvat, kun on monta muuttujaa mukana. Ja kun ne viriilit vuodet vähenevät, tilaisuuteen tarttuu herkemmin.

        Tsemppiä aloittajalle. Ota asia puheeksi ennen kuin se käy ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Hienoa, että olet saanut toisen mahdollisuuden, käytä se.


    • vanha rakkaus

      Olin aikoinani se, jolle eroasia tuli salamauutisena. Fyysinen ja psyykkinen järkytyshän tuo oli, joka kesti vuosikausia. Perusteet olivat tosi heppoiset eikä tilannetta 'hoidettu' mitenkään hyvin= ensin lapsille ilmoitettuna, sitten minulle. Miten olisikaan, kun eroaja halusi jättää entisen elämänsä setvimisen ja siivoamisen exän niskoille ja nauttia uudesta onnesta=aloittaa kaiken uudelleen puhtaalta pöydältä. Ja tämän olisi minun pitänyt 'ymmärtää'! Älä siis ainakaan odota tulevasi ymmärretyksi, vaan tunne vastuusi aloittaessasi eropuuhat.Se on sinulle rankkaa, mutta sen sijaan koeta tajuta, että varsinkin vanhalle perheelle vielä moninkertaisesti rankempaa. Eroa ei aina voi estää, tilannetajua kysytään enemmän kuin eroajalla usein onkaan. Mieti tarkkaan, mitä sanot syyksi haluamaasi eroon. Onko uudelleen rakastuminen kaiken muun rakentamasi edelle menevä asia? Vielä vanhanaikainen kommentti: toisten pulaan saattaminen tarkoituksella (tarkoitus on tahallinen, koska tiedät ratkaisusi satuttavan perhettäsi)on järjetön ajatella oikeutetuksi. Syy eroon voi olla rakastuminen, mutta eron aiheuttamat selvittelyt vaativat mitä suurinta järjen käyttöä, jota rakastunut ei arvosta niin paljon kuin ihanaa tunnetilaansa. Toiset taas tarpovat samaan aikaan synkissä tunnelmissa. Varaudu ja hyväksy toistenkin tunteet, jotka ovat heidän tulevien ratkaisujen pohjalla.

    • yks eronnut puhekone...

      "Toinen ei aavista mitään.." ja "Rakkautta ei ole ollut vuosiin.." ja "Seksi ei suju.." ....

      Kysymykseni kuuluu: Eikö ihmiset keskustele avioliitossaan ikinä mistään? Tuleeko se täytenä yllätyksenä miehelle/naiselle jos seksi ei suju ja rakkautta ei ole? Miten tyhmänä te ihmiset sitä kumppanianne/lastenne äitiä/isää oikein pidätte? Kannattaisko ensinnäkin kysyä, että onko meidän välillä asiat enää kondiksessa...

    • Älä hötkyile

      Ruoho ei ole sen vihreempää aidan toisella puolella, jos miehesi on muuten kunnollinen ja hoitaa työnsä, perheen ja tulee kotiin ajoissa, eikä kapakan kautta....mieti asiaa...menkää perheterapiaan, parisuhdeneuvojalle jne...Se arki tulee vastaa uudenkin kanssa ja alkaa ne arjenvaikeudet.
      Uuden suhteen alussa on intohimoa ja sellaista mikä ei ole sitä arkipäivää. Koittaa se päivä kun huomaat että tuliko tehtyä oikein...jätinkö hyvän miehen...silloin se on myöhäistä.
      Et paljoa kertonut miehestäsi, mutta jos vain seksi puuttuu, on se tietekin hyvin suuri asia, siihen voi olla syy, ottakaa selville mikä syy, ja sen jälkeen tee valintasi.
      Minä kyllästyin mieheeni, ei seksiä, ei suukkoja, ei mitään ollut..aloin juoksemaan miehestä mieheen ja etsimään sitä rakkautta....löysinkin, mutta menin takaisin mieheni luokse....jonkin ajan päästä seksi, jutustelu ja yhteiset hetket tulivat keskusteltuamme monet kerrat mikä mättää. Nyt olen taas onnellinen hänen kanssaan ja mietin miten hölmö olinkaan lähtiessä etsimään läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä muualta kun sitä saa kotonakin omalta rakkaalta, kunhan jutellaan, jutellaan ja jutellaan...apuana myös alan ammattilainen.

    • 5555555

      Näköjään pettäminen on muodissa nykyään. Tajuatko kuinka paljon olet satuttanut aviomiestäsi? Entä kuinka paljon sinun lapsesi tulevat vihaamaan sinua kun he ovat isompia ja kuulevat asiasta? Vaikka teillä ei ole enään rakkautta ja seksiä suhteessa, mutta miehesi joutuu häpeämään asiaa ikuisesti. Sulla pitää lopettaa panemasta salarakastasi ja kertoa miehellesi. Voisit vaikka aluksi yrittää puhua teidän ongelmistasi ja kertoa hänelle siinä samalla että olet löytänyt toisen miehen. Sitten voit alkaa elämään sen salarakkaasi kanssa avoimesti.Toivon että voit oikeasti hoitaa tämän paskas ninkuin aikuisen ihmisen pitäisi!

    • eronnut 2004

      Voi sinua... Itsekin olin 19 vuotta naimisissa ja lapset 10 ylöspäin. Olin ennen ihastustani koko avioliiton rakastunut ja en voinut kuvitellakaan vanhuutta ilman lasteni isää. Minua rassasi liitossa lähinnä läheisyyden puute ja rutiini seksi. Kun sitten vastoin tahtoani ihastuin työkaveriini, tajusin että voisin ihastua uudelleen minä kun en helposti ole kiinnostunut kestä vaan. Kerroin tietenkin heti miehelleni asia ja hän vain lohdutti ja sanoi sellaista sattuu. Juu ei minulla tuon ihastuksen kanssa koskaan mitään ollut mutta vaikka luottamus oli parempi (100 %) kuin teillä. Rupesi tuntumaan mullekin voisi olla jotain parempaa. Seurustelu sinkku työkavereiden ja eronneiden kanssa oli vain pahasta lisäsi tarvettani kokeilla omia siipiä. Avoin keskustelu välit, kun oli rupesin puhelemaan kakkosasunnosta. Se näin jälkeenpäin olisi pelastanut avioliiton. Olin muuten saman ikäinen silloin kuin sinä. Rakkaus tulee ja menee niin olen oppinut sen jälkeen ja kiihkein hetki pari vuotta niin ne väittävät. Koska mieheni ei halunnut eroa oikeasti vaikka väliin kiukutteli ja itse en hänelle ongelmia halunnut eromme oli varsin sopuisa. Lapset jäi isän luokse yhteiseen kotiin ja minä otin lainaa ja hankin oman pienen poksi. Miten sen nyt sanois, jos olisin jäänyt liittoon minun ei olisi tarvinnut tehdä päivääkään töitä enään. Nyt kerään hikipäissäni eläkettä itselleni ja hyppään hakeen lapsiani käymään luonani. Lasteni isä on yhä tärkeä minulle, mutta olen rakastunut toiseen mieheen ja se ei todellakaan ole tuo joka aiheutti meidän liittoomme särön. Kannattaa harkita tarkaan eroa, miten ois jos ottaisit etäisyyttä uuteen rakkauteesi ja veisit lapset hoitoon ja yrittäisitte aviomiehesi kanssa rakentaa se kiintymys joka on kadonnut liitostanne. Kaikkee hyvää sinulle.

    • ensin..

      oletteko puhuneet asiat selviksi uuden kaverin kanssa,miten toimitte jatkossa jos eroat? Miten luulet miehesi suhtautuvan eroon lasten kannalta ja oletko itse valmis jättämään lapset miehelle jos sitä vaatii.Samoin asumis kysymykset.Onko miehesi ja sinun välit tosiaan niin huonot ettei voi korjata vai muuttuiko vasta tavatessasi tämän "uuden". Siinä kun joskus käy niin ettei onnen huumassa ajattele pitemmälle,mutta kun arki tulee vastaan ja entinen miehesi löytää uuden sinun tilallesi voi katumus tulla päälle.Mutta silloin se on jo liian myöhäistä.

    • ..poloista..

      ..yritä nyt vielä pysyä liitossasi edes sen aikaa, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Minä olen sinnitellyt huonossa liitossa 20 vuotta, olen kai kaheli, mutta luovuttaa en ole halunnut. Tytär on täysi-ikäinen ja ymmärtää myös, jos haluamme erota. Minullakin on toinen mies, mutta hänkin on naimisissa, joten en halua rikkoa hänen liittoaan. Eli pysytään liitoissamme.

      Leenukka

    • siru126

      hei!
      onnea yritykseesi, minun exäni eli 18- vuotinen elinkumppani ei koskaan onnistunut sanomaan minulle mitään........ ei kertonut, että ei rakasta minua tai haluaa erota, tai että ei ole onnellinen elämäämme. Eli vain 2-elämää useita vuosia, niin että rakastajatar kertoi minulle lopulta kaiken. ilmeisesti hän halusi kaiken eikä kyennyt vastuullisuuteen kenellekään.

      itse sanoisin sinulle naisena, että älä eroa toisen miehen takia... jos eroat eroa vastuullisena itsenäisenä naisena... ei uusi parisuhde sinua välttämättä onnelliseksi tee, arki tulee siinäkin vastaan. mieti kuka sinä olet, mitä sinä itse olet, olet 40 vuotias nainen ja elät valtavaa murrosaikaa elämässä,mitä haet elämältä, onko se todellakin vain toinen mies, vai voisiko itselläsi olla nyt tärkeä kasvun paikka!

      muista, että eniten loukattua/petettyä osapuolta loukkaa ei niinkään rakastuminen toiseen ihmiseen, rakastuminen on parhaimmillaa hieno asia, vaan se petos. eli päädyt mihin ratkaisuun tahansa, pyri tekemään se itsesi, ja puolisosi ja lastesikin takia mahdollisimman nopeaa ja sitten vain rehellisesti eteenpäin. "olen jo pidempään voinut huonosti parisuhteessamme ja kävi niin että kohtasin toisen ja olen häneen rakastunut, ja nyt haluan kertoa sinulle rehellisesti tämän tilanteen...". toinen on vihainen ja loukkaantunut, mutta siitä sitten vain mennään eteenpäin.
      Sarkka

    • ddwadwad

      Säälittävää "janna40", säälittävää. Oon sua 20v. nuorempi mutta silti 20v. viisaampi näissä asioissa. Miksi maailma on täynnä idiootteja nykyään? Aina haaveillaan vaan paremmasta ja ei osata olla onnellisia siitä mitä sillä hetkellä on, ja sitä kautta pilataan esim. hyvät suhteet. Mikään ei koskaan enää riitä...

    • se vaihtelu

      virkistä. mutta mitä vittua luuletko että sen uuden kans o sitä ihanaa koko ajan kyllä se paskanen arki tuloo sielä kans vastaan.turhaa meet rikkomaan avioliittos.toiselle se o melko varmasti aina tuskaa.ko toine leijuu johonakin helvetin höyhenpilvis sen uuden akan tai ukon kans.hommakkaa seksi leluja jos sexi ei suju

    • mr orange

      Jos 18 avioliittovuoden jälkeen mies ei huomaa vaimossaan noin merkittävää muutosta ja vaimo ei tiedä miten miehelleen kertoa vaikeita asioita, te ette ole kovinkaan kiinnostuneita toisistanne. Ero taitaa ollaa molemmille ihan hyvä vaihtoehto.

      Itse olen eronnut vain kerran. Minulle oli aivan selvää miten esitän asian silloiselle vaimolleni. Olihan minulla ollut 20 vuotta aikaa opetella miten hänelle myydän idea uudesta elämästä. Innostin hänet muuttamaan kanssani uuteen asuntoon vähän ennen kuin kerroin erosta. Silloin uuteen asuntoon ei ollut kummallakaan tunnesiteitä ja sillä oli yhdessä hyväksytty arvo. Se helpotti yhteisen asunnon kohtalosta päättämistä. Tein monia muita käytännön asioita valmiikis ennen eropäätökseni kertomista. Minulla oli hänelle myös ehdotus siitä kuka muuttaa ja kenen kanssa.

      Minulla oli helpompaa se että en ollut rakastunut toiseen naiseen, vaikka jotain pientä sutinaa oli avioliiton loppuaikana ollutkin. Minä erosin koska tiesin että minusta olisi tullut nopeasti vanha katkera mies siinä liitossa.

      Koeta olla syyttämättä miestäsi ja toisalta älä ota kaikkea syytä itsellesi. Tuon hankalan tilanteen syntymiseen on tarvittu teitä molempia ja yhdessä teidän pitää päästä siitä irti.

    • toope

      Eihän siinä muuta kuin ilmoitat, että tasataanpa ukko talot , velat, kersat ja tavarat, vaihdan sinut ukkorähjän uuteen. Näin teki entinen vaimoni.

    • tiedän läheltä

      mun työkaverilla oli miehensä kanssa 2 alle ouluikäistä lasta ja olivat olleet yhdessä yli 20 vuotta kun mies pamautti että hänellä on toinen nainen ja nyt hän lähtee..juhlaa miehellä riitti pari kuukautta ja nyt hän yrittää entistä vaimoaan takasin..mutta eipä saa enää!!!

    • soppamiessekoittaaa

      Ihan ite olet asiasi sotkenut, mitä tänne ruikutat!! Sano sille vaikka että "otetaanko ero ku miula on toinen ja en rakasta sinnuu jne"

      Eikös ollukki heleppoo

    • aijuut

      avoimesti puhut asiasta niin se on kun kerran niin olet päättänyt. miksi ylipäätään olet tyytymätön suhteeseen . ei ole hyväksi hyppiä suhteesta toiseen vaan lohtua etsien . vaikeinta sinulle on kertoa lapsillesi että äidillä on toinen mies , tiedätkö mitä lapsesi sitten ajattelenvat että olet huora isolla h:Llla
      sEksi ei ole ainoa syy miksi suhteesta erota .

    • ikään

      ajatellu sitä että teidän ongelmat voi johtua siitä että sinä haikailet vieraisiin pöytiin

    • miten voit????????

      Mikset pitänyt lupaustasi jonka annoit kun menit naimisiin??????
      Pettäminen on sairasta!
      Älä tee huorin käsky tainnut unohtua.
      Tuskin pystyt uudessa onnessasikaan olemaan uskollinen,sääli miestäsi jossa tuskin on mitään vikaa.Lapsillasi menee elämä erossa pilalle sitäkö haluat?

    • Sarah N

      Sinun miehellä olisi ollut oikeus tietää jo ajat sitten, että sinulla on toinen ja tehdä itse ratkaisu haluaako jatkaa liittoa. Sinä petaat ensin valmiiksi omaa tulevaisuutta ja sitten ilmoitat ettei avioliitto suju. Senkun kerrot päin naamaa olevasi uskoton, toivottavasti miehesi pääsee eroon sinusta äkkiä ja löytää jonkun joka arvostaa häntä. Hän ansaitsee todellakin jotain sinua parempaa! Sääli pieniä lapsia.

    • tröttis tröpö

      Olen sitä mieltä, että kun olet uskaltanut alottaa suhteen toisen miehen kanssa, niin uskallat kyllä kertoa nykyiselle, että tämä on nyt tässä. Mahdatko sittenkään olla päätä pahkaa rakastunut??? Aika säälittävää!!!!

    • Sintzu

      Sääliksi käy lapsiasi, anteeksi vaan. Ei se avioliitto ole aina onnea ja autuutta, mutta yhteistä perhe-elämää, jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja osasensa. Lapset kärsivät aivan hirvittävällä tavalla erosta. He kokevat sen olevan jotenkin heidän syynsä, ihan sama kuinka yrität toisin väittää.

      Niin paljon olen "hyvien perheiden" erolapsia nähnyt, että kukaan heistä ei ole selvinnyt vaurioitta. Jos omien himojesi ja huumasi vuoksi olet valmis uhraamaan lastesi elämän, siitä sitten vaan.

      Luuletko oikeasti, että tuo uusi rakkaus on jotenkin niin pysyvää, että se vielä kahden vuoden päästä hykerryttää? Ihan totta. Arki koittaa ja sitten ihmettelet, että mikä helvetti sut sai rikkomaan eheän perheen...

      Lapsiparat.

    • katua

      Itsekin eron reilu 6 vuotta sitten aiheuttaneena, pyydän, että mieti rauhassa kaksi kertaa. On kuitenkin ainakin 3 muun ihmisen elämästä kysymys, eikä vain sinusta ja seksistä. Uuden seksikumppanin hurma voi kestää muutaman kuukauden/vuoden, mutta... elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin oma nautinto. Nyt vasta ymmärrän, mitä papin edessä tuli luvattua melkein 30 vuotta sitten, mutta nyt se on myöhäistä, lapset asuvat kaukana 5oo km:n päässä ja minä saan viettää ihan yksin tätä ihanaa sinkkuelämää, joka on varsin yksinäistä... katkera, en toki.. itseaiheutettu..

    • rikkoja

      Jälleen yksi perhe rikkoontumassa vain sen vuoksi että ei ole tehty töitä suhteen eteen tai yleensäkkin huolehdittu liitosta.
      Ja sitten se viimeinen virhe eli mennään mistä aita on matalin, haetaan muualta kun ei viitsitä.
      Jos olisit pysynyt pois suhteesta ja nostanut itse asian esiin.
      Perheenne/liittonne olisi ollut varmuudella pelastettavissa ihan keskustellen ja kovalla työllä.

    • 3kymppinen

      Minun mielestäni aika "pelottavaa" tässä jutussa on se ettei asioita otettu esiin jo vuonna kilpi, ongelmien ilmaannuttua. Alussa kun korjaa tai katsoo asioita, ei tule soppia. Tai edes joskus.

      Miten voi olla hiljaa kaikki vuodet, älytöntä.

      Ja miksi ei voi olla ollut rehellinen koko aikaa, että missä mennään. Korjattiin jotain tai ei.

      Jos tietäisi enemmän asiasta, osaisi ehkä päätellä jotain. Nyt se on arvausta.

      Mitää ajattelet kummastakin, ovatko ne olettamuksia vai tosia? Haluaako miehesi korjata suhdetta? Tietääkö toinen mies sinun olevan naimisissa? Vai salaatko sen? Mitä sinun ajatuksssasi liikkuu? Tiesikö miehesi sinun "kulissista" jotain? Kysymyksiä on paljon.

    • KOHTALONSISKO

      Täällä sama meininki, muuten paitsi ettei ole sitä uutta kumppania ;)
      Miten kertoa- itse sanoin suoraan ja rehellisesti missä suhteessamme mättää ja että en enää usko yhteiseen tulevaisuuteen.
      Rakkaus miestäni kohtaan on kuollut jo aikaa sitten. On vain tämä yksi elämä. Itsään on myös ajateltava, lasten paras on tasapainoinen vanhempi kasvattajana.

      Muista että jos sinulla on asiat hyvin, myös lapset voivat hyvin :)

      Tsemppiä meille molemmille ja niille joilla sama elämäntilanne. Kohti valoisaa ja tasapainoista elämää.

      PS. Jeesustelijoille tiedoksi, että päätös ei ole ollut nopea eikä missään nimessä helppo, tuskaa tunnen vieläkin, kuten varmasti kaikki vastaavassa tilanteessa olleet.

      Mutta kenenkään ei tarvitse uhrautua, jokainen kantaa vastuunsa omasta elämästään ja lasten paras on tasapainoinen ja onnellinen vanhempi.

    • tietenkin

      se on paras keino.

    • ettei , .,

      Varo ,ettei henki lähde keneltäkään.
      Pakko käytännön asiat pystyä sopimaan, tai sitten ne sovitaan oikeudessa.
      Jotkut lähtevät, kun mies on töissä.

    • Rehti ihminen

      Etkö voinut erota ennen kuin löysit uuden?

      Pohjimmiltasi olet niin raukkamainen, että ei sulle voi toivottaa kuin paskaa niskaan! Ja sitä sulle vielä tulee.

      Todennäköisesti olet itse sen seksin pihtaamisenkin aloittanut ja mies on vain sopeutunut.

      Tunne helvetin tuskat, huora!

    • :((

      Oma perse ja petipuuhat lähempänä kuin lapset...

    • on kysymys tässäkin

      mistään rakkaudesta mieheensä ja lapsiinsa ei voi puhua, jos suunnittelee perheensä hajottamista, eli lasten isän poispotkimista. Ajatelkaa, miten niin moni asia olisi paremmalla tolalla, jos ihmisillä olisi kristilliset perusarvot. Älä tee sitä ja tätä niin kuin 10 käskyssä sanotaan. Jouduin mieheni jättämäksi kun huorapeto sai miehen naimaan itsensä. Kasvatin 2 lasta vaippaiästä aikuisiksi. Ei ihailevaa isää koulun päätösjuhlan yleisön joukossa, kun tyttö jotain hienoa ohjelmaa esitti. Vain mitätön muisto surulliselta yksinhuoltajataipaleelta.

    • PERHEENÄITI

      On se niin väärin että kun on noinkin pitkä avioliitto jo elettynä ja on alaikäisiä lapsia ja on asuntovelkaa niin kehtaatkin alkaa siitä päästä että alat vieroksumaan aviomiestäsi.On kait se uuden hepun hyvä tulla valmiille apajalle ja alkaa sinua hellimään.Pyydä miestäsi avioliitto pari kursseille ja sieltä saatte apua pulmiinne ja sillä sipuli ja piste.

    • lutkailusi!

      Tuskin aviomiehesi sua sitten enää huolisikaan.

      Et voi syödä ja säästää kakkua. Olet jo tuhonnut avioliittosi ja noin kiero luonne ei mitään hyvää lupaa uudellekaan suhteelle.

      Valitettavasti tuut olemaan onneton lopun elämääsi. Ehkä joku pitkä terapia voi sua auttaa...

    • itsestäsi...

      Siinäpä se tulikin keskellä vuodatusta: kulissiavioliitto... Tuon edellisen sanan katsotaan antavan oikeutuksen ties mihin...

      Paljon on kuitenkin puntarissa, mutta riski on otettava mahdollisuutena uusiin kulisseihin. Joka tapauksessa ne uudetkin 'elämän sisällöt' ovat kulisseja, olivatpa ne sitten mitä tahansa.

      Kulisseiksi ne tekee nimenomaan se, että on haluttu irtaantua jostakin vanhasta julkisesta, minkä varjossa luotu uutta ei julkisesti... lopputuloksena on uusi kulissi. Vanhat kulissit ovat oikeutus, ei syy... Syy on omien korvien välissä.

      • luin

        Melkeen kuin oman itseni kohtalon(mies). olisin kyl halunnut tietää miks näin kävi, mut tyhmänä miehenä näin jälkeenpäin kyl tajuaa ne merkit et jotain uutta ja kivaa ex:llä oli... Ei päivääkään,tuntiakaan, sekunttiakaan mee etteikö rakennettua kotia ja lasten jatkuvaa läsnäoloa kaipaa.. Eli punnitse mikä on oikeesti kivaa ja mikä on todellisuutta. :(


    • on kai ihan tavallista

      nykyään. Ei pidä tehdä siitä elämää suurempaa numeroa. Oikeastaan se rakkauden tunnekin voi olla pelkkä kupla,mitä itse paisuttelee.Ja lisäksi et voi tietää vastapuolen tunteista huolimatta siitä, mitä sanoja tai tekoja hän on tullut käyttäneeksi. Olet epävarmalla pohjalla. Ajattele ikääsi. Nelikymppisenä olet jo naiseksi rupsahtanut, lapsentekoa ei voi tosissaan ajatella, sehän olisi pelkästään uuden kumppanin takia. Avioero- ja uusperheitä ei käy kateeksi. Samat ongelmat siellä tulevat vastaan kuin 1. liitossa, mutta ainahan voi kaverin vaihtaa parempaan!

    • vähän samanlainen tilanne, ...

      JOS TOIMIT OMATUNTOSI JA LASTESI PARHAAKSI, NIIN ET OTA EROA. ASIASI TULEE MUUTTUMAAN PAREMMAKSI, KUN VUODET VIERIVÄT, EIKÄ TARVITSE HÄVETÄ LAPSIESI EDESSÄ. TEE PALVELUS KOKO PERHEELLESI JA UNOHDA TUO EROAJATUS. VAIKEAA SE ON OLLA LIITOSSA, JOSSA RAKKAUS ON KADONNUT, MUTTA TULET HUOMAAMAAN, ETTÄ SINUT "PALKITAAN", KUN ET MENE OMIEN HALUJEN PERÄSSÄ. ITSELLÄNI ON VIELÄ VAIKEAMPI TILANNE, MUTTA POIKANI JA HÄNEN LAPSENSA ANTAVAT TARVITTAVAA VOIMAA. ELI, EI!

      KAIKELLA LÄMMÖLLÄ JA YSTÄVYYDELLÄ...ERÄS, JOLLE ON TULLUT VOIMAA KESTÄÄ NARSISTINEN AVIOVAIMO!

    • tosi yllättävä

      SuomiKaksVitusen keskustelu valittu sivulle 1.

      Miettiikö tämmöstä joku loputtomasti?!?
      Millon, miten tai kenestä erota?


      No sanotaan nyt kuitenkin, että sen olen elämässä oppinut, vaikka kuinka tuntuisi ihmisten teot petollisilta ja pahoilta usein, niin ihmisiä on kyllä oikeasti kahta lajia. Heikkomielisiä, mätiä valehtelijoita joiden oma elämä ja ajatusmaailma on niin hävettävän säälittävä, että niiden täytyy elää torakkana elämänsä loppuun asti. Mutta ihmisiä on myös sellsisia jotka ovat terästä, ne elävät itsestä, itsetunnosta, ja omin voimin.

      Jotkut ihmiset on vaan sellaisia, että niiden läsnäolon tuntee parhaiten mätivien haavojen kautta.

      Ja mitä epäselvää tässäkin asiassa oikeasti on?
      Kuinka taas typerä juttu, aikuiset ihmiset?!

    • Janna12

      oikeasti edes olemassa.. kuullostaa kyllä nyt nii tyhmältä jutulta?!?

    • OHHI!!!!

      Lähetä tekstiviesti:
      Tuli bänät. Sori.

    • te voisi tehdä

      kuten muutkin. Alkaisitte matkustelemaan ja juopottelemaan.

    • -***-

      Hei!

      Aloita vaikka puhumalla tämänhetkisestä suhteestanne ja siitä että se ei enää sytytä sinua niin kuin silloin joskus nuorempana. Sen jälkeen voit kertoa että intressisi ovat jo muualla. Myöhemmin voit sitten selittää syyn. Ei kannata räväyttää heti koko stooria ettei ihan pahasti järkyttyisi ja toisaalta et tiedä vielä uuden suhteen jatkosta. Ei ole omituista että rakastuu toiseen kun takana on noinkin pitkä avoiliitto. Sitä vain on ehkä vuosien saatossa ajautunut niin erilleen että mitään yhteistä ei yksinkertaisesti enää ole.

      Olen itse avioeroperheen aikuinen lapsi. Vanhemmillani ei oikein mennyt hyvin kun olin teini-ikäinen. Eivät oikein viihtyneet yhdessä. Isäni rakastui toiseen naiseen, tämän sain oikeasti tietää vasta vuosia myöhemmin kun tapasin hänen uuden naisensa. Sekä isälle että äidille pitkään jatkunut eroprosessi (omaisuuden jaot ym.) on ollut suuri kriisi elämässä, mutta molemmat ovat selvitytyneet ehjin nahoin. Äitini oli joitain vuosia ihan tuuliajolla, mutta ero tuli ja uudet tuulet puhalsivat myös hänelle. Äitini löysi samankaltaisen miehen työpaikaltaan. Molemmat ovat nyt onnellisesti naimisissa uuden puolison kanssa ja minuakin vaivannut vanhempien temperamenttiero on nyt historiaa. En voisi enää kuvitella vanhempiani yhdessä, niin erilaisia he ovat. Meillä on nyt uusien puolisoiden kanssa oikeasti yhdessä hauskaa. Itselleni avioero on ollut raskas taakka myös, mutta eihän elämä ole kriisitöntä kenelläkään, välit vanhempiin on koko ajan säilyneet ja se on tärkeintä.

      Mutta voin sanoa että kun aina ajatellaan että vanhemmat haluavat lapsilleen että nämä ovat onnellisia, kyllä lapsetkin, hyvin nuoretkin jollain tasolla haluavat että vanhemmat ovat onnellisia, olivatpa yhdessä tai eivät. Loppujen lopuksi yhdessä tekeminen ja oleminen ovat tärkeimpiä asioita. Sitä iloa jaetaan sitten lapsillekin. Se että löytää samankaltaisen puolison ei ole itsestään selvää ja siihen voi mennä aikaa ja elämänkokemusta.

      onnea matkaan!

      -vanhempien avioerosta selvinnyt-

    • Avioton

      Järjestä huorailta miehellesi niin että hän jää kiinni teostaan. Niin ero olisi hänen syy saat ja sinä saat pitää asunto, auto, elätysmaksut. Naiset olette eksperttejä näissä sekoilussa.

    • yksi 1

      Kun seuraa näitä keskusteluja. Miksi seksi on se joka ajaa avioeroon. Ei seksi ole elämän tarkoitus . Yhteinen elämä on rakkaus toista ihmistä kohtaan. Vain todellisella rakkaudella voi osoittaa rakkauden , sitten tulee vasta seksi.( Seksi osoitta sen aidon rakkauden, seksi ei ole rakkauden symbooli se on rakkauden lisä.)

    • keinoja

      ..Mutta sun ois pitäny vaan tietää mihin lähet aluperin, kun sille linjalle lähdit. Ei rakkaus ikuisesti kestä jos ei sitä vaali!
      EN voi sanoa muuta kuin että en voi ymmärtää sinua enkä vastaavan tempauksen tehneitä.
      Kyllä asiat voi puhua suoraan.
      Jos nyt oo viisas, niin kerrot miten asiat on. Voisit kuitenki ees yhessä asiassa olla rehellinen ja kertoa totuus.

    • angel87

      itse sanoin miehelleni suoraan vaan että haluan erota. ei vaan seuraus ollut hyvä sain nyrkin silmääni, mutta onneksi mieheni itse tajusi lähteä pois. ja onkin pysynyt poissa. olen pysynyt lujana vaikka hän on anellut takas.

    • Pehmeäpippuri

      Itse tein niin että otin eron puheeksi kun olimme kahden:lapset naapurissa hoidossa,kahvit pöytään ja nokikkain istumaan.Oli rauhallinen keskustelu ja myös"hyvä"-riidaton ero.Se koski kuitenkin kolmea alaikäistäkin.

    • Ollonpää

      ansainnut selkäsaunan.Hyi saatana! Selän takana jyystetään. Toivottavasti kärsit vielä tuosta tempusta.

    • Voihan sitä rakastua mutta seuraukset ehkä kalliit. En ole kyennyt seuraamaan keskustelun kulkua, mutta joskus samaa kokeneena miehenä jauhanut asiasta puolisolle jompitkään. Ei tahdo mennä perille ainakaan kauniisti sanoen, vaikka puoliso ongelmat ja syyt eroamiseen tietääkin. Ehkä keskustelu ensin yksin perheterapautin kanssa ja sitten puoliso istuntoihin mukaan.
      Neuvonantajaksi en osaa ruveta kun itsekään en ole ratkaisua saanut aikaan,

      Lykkyä tykö.

    • on tosi hyvä.. kerää yöl kamass ku muija nukkuu ja äkkiä hanee sen pirttihirmun luota.

    • kauhuissani

      Olen tässä katsellut sivusta yhtä perhettä ja olen itsekseni pohdiskellu asiaa mielessäni.
      ei näytä hyvältä vaimo käy joka viikomloppu baarissa 5 lasta tässä perheessä isä käy töissä ja tietenkin sitte ottaa vapaalla ja nainen etsiskelee toista miestä.. mies tietämättä mitään ja välillä löytääkin ja vannottelee miehelleen uskollisuutta
      heillähän ei kuitenkaan ole lämpimät suhteet.. mutta ymmärrän miksi.. vaimo ajattelee ihan toisia kun omaa miestä ja eikä uudessa suhteessa uuden miehen kanssa isolapsikatras joka ei ole tottunu rulianssiin meteliin yms. ei tule onnistumaan pitää olla miehellä lehmänhermot jos kykenee... aina kannattee selvittää kotona ne ongelat voiko niitä parantaa ennenkö menee edes kertomaan erosta ja toisesta miehestä varsinki jos on lapsia. monesti uusi suhde on alussa rakkaus kukoistaa kun arki koittaa on haihtuvaista tiedän niin monta eri tapausta.. ole järkevä ja mieti asia tarkkaan ennenkö teet päätöksiä onko sen arvonen onni... monesti paluuta ei ole entiseen jos vielä huonosti käy.. toinen ottaa niin raskaasti et tekee itsemurhan kannat syyllisyyttä loppuelämän.. miettimisen arvonen asia...

    • Finnman..

      Teet muuttoilmoituksen ja lähdet.Yksinkertaista eikö vain.
      Tapaa lapsia sitten sopimuksen mukaan,et kai niitä ole minkään uusien mieskuvioiden tarpeessa eli jätät heidät kotiinsa asumaan. Maksat elatusmaksut ja miehesi maksaa sinut ulos asunnosta.
      Törkeintä mitä voit nyt pettämällesi miehelle tehdä,on että viet vielä häneltä lapsetkin tähän uusperhekuvioon!

    • dsdsdsdsd

      Tuskin se vaihtamalla paranee. Ikävää että noinkin vanha on vielä tuollainen haihattelija.

    • saman kokenut

      koin saman, mut en saanut itsestäni irti että oisin eronnut. se taisi olla hyvä kun uusi suhde ei ehkä ois kestänyt. en halunnut rikkoa lasten kotia.mutta elämä kotona aika tyhjää edelleen...

    • VITTU!!!

      Emännänhän täytyy ryhtyä kokoaikaiSEKSI
      teolllisuusvaimoksi kun kerran omasta gubbesta
      ei enää ole mitään iloa tai hyötyä...ei edes sängyssäkään.Järjestäytymällä ammatillisesti
      saat silti lapsia hoidettu sekä jopa oman kiintiösi asuntolainasta alta pois.
      Mitäs murehdit,herätyskello päälle vaan joka päivä aamu-kuudelta ja eikun firma jalkeille,kyllä se siitä.Ja jos jää yhtään provikkaa ekstraa niin katos hoidat jonkun nuoremman kollegan duunaamaan exääsi,sitä hän kummiskin ennen myöhään haluaisi,viimeistään siinä vaiheessa kun tajua olleensa pässinä narussa viimeiset 18vuotta.
      Luonnon laki:SINÄ rupsahdat,ja SINÄ petit!!
      Että heippa vaan,ja muista ilmoittaa tuloistasi verottajalle!

    • tuollainen

      rakkaus haihtuu nopeasti, ja jos nyt eroat, olet tyhjän päällä. Neuvoisin sinua unohtamaan koko asian. Avioliitto ei ole sama asia kuin rakkaussuhde, vaan se on miehen ja naisen välinen elinikäiseksi tsrkoitettu liitto. Ajattele lapsiasi aiotko riistää heiltä ehjän perheen ja kodin turvan?

    • Joku vaan

      Textarilla laittoi vaimo eräälle ystävälleni.
      Käy se niinkin jos ei ole pokkaa kasvotusten sanoa:(

    • karvaastikokenut

      koita hoitaa liiton lopettaminen sekoittamatta sitä uutta miestä siihen. sanojesi mukaanhan uusi ihminen ei ole syy siihen, että avioliittosi tunne-elämä kuoli. älä tee hänestä siihen syypäätä; siinä samalla meinaan tapat niin paljon enemmän mitä nyt voit ikinä kuvitellakaan... menneisyyttä, uskoa ihmiseen, tärkeiden ihmisten kunnioitusta sinua kohtaan. elä suhteesi kanssa hiljaiselämää, lopeta avioliittosi ensin kunnialla. puolisosi on sen ansainnut kuitenkin. muista, ettei turhaa tuskaa kannata tuottaa kenellekään; ei itselle, ei muille. pelasta se, mitä pelastettavissa on; ja sitä kuitenkin on paljon, vaikkei siltä nyt tunnukaan.

      jos vedät heti uuden suhteen kuvioihin, niin se nousee sieltä kaiken syyksi. sen mukana kuolee kauniit muistot; petetty osapuoli kelaa tapahtumia taaksepäin eikä enää voi luottaa mihinkään niistä. niihinkään, mitkä ovat olleet aitoja ja totta.

      lopeta liittosi, jos se oikealta tuntuu, vain sinä sen tiedät. uusi rakkaus on ihana asia, mutta tuo se julki vasta kun olet sinkku. siihen asti salaile...kunnioita sen verran liittoa ja puolisoa ja sukua sen takana. kuitenkin liittonne koskettaa loppujen lopuksi muitakin ihmisiä kuin vain teitä kahta. pitäisi olla kahden kauppa, mutta niin montaa ihmistä voi satuttaa ja niin monen ihmisen kunnioituksen menettää. nyt se voi tuntua merkityksettömältä, muttei se sitä välttämättä tule olemaan.

      teet niin, että itsesi on helppo katsoa itseäsi peiliin vuosienkin päästä. älä hetkeäkään jätä miettimättä sitä, jos sinä olisit miehesi tilanteessa.

      onnea oikeisiin valintoihin.

      • VAIHTAMALLA PARANE

        Kaikis suhteis on tota samaa, että ollaan hirveen rakastuneita ja sitte vuosien myötä rakkaus hiipuu. Se on väistämätöntä, kun arkea eletään. Käy kyllä sääliksi sun miestä, kun tuollaisen akan on saanut, joka vaatii sitä jatkuvaa intohimoa. Toivon sydämmeni pohjasta, että oma tuleva vaimoni ei ole samanlainen seikkailija. Mutta mikäs siinä jos haluaa rasiaan jakaa.


      • joka

        sana !!!


      • eron kokenut

        Tärkeintä on se, että lapset tietävät mitä on tapahtumassa. Minulla oli pienet pojat erotessani. Meillä oli kaikilla asiat vähän sekaisin. En tiennyt mitä tulee tapahtumaan ja ei kai sillä tulevalla ex-miehellänikään. Meillä ei tosin ollut yhtään kolmatta miestä tai naista pelissä.

        Aika on kulunut jo yli kuusi vuotta ja lapsia kasvatamme yhä yhdessä. Tosin elämme pienessä kaupungissa ja asumme vieläkin lähekkäin. Näen ex-miestäni käytännössä päivittäin. Meillä on myös yhteisiä harrastuksia kaikilla, siihen voidaan lukea myös ex-mieheni nykyinen naisystävä. Kaikki järjestyy kyllä, jos on tahtoa ja uskoa ja halua.


    • Mieti mitä olet tekemässä.Rakkaus ei ole kuollut avioliitossasi,siihen on tullut jonkinlainen kyllästyminen.Se tapahtuu myös seuraavassa suhteessa.Lapset joutuvat kärsimään.On se hyvä jos oma isä ja äiti ovat yhdessä.Ajattele kaikkien tulevaisuutta.Keskustele miehesi kanssa!!Olen kokenut saman,eikä se lopullista onnea tuo elämääsi!AJATTELE, MIETI, PUNNITSE!

    • sinun uusi..

      niin luultavasti lopettaisin homman heti alkuun, mistäpä sen tietää milloin löytät jälleen jonkun. Noh voipahan sillu "uudellakin" olla samat ongelmat joten olettepahan samassa liemessä. toivottavasti et pidä lemmikki-eläimistä, ei kiva jos vaihtaa mieltymyksien mukaan.

    • Koettu on

      Minut jätettiin vuosi sitten lähes kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen, yksinkertaisesti siksi että mies rakastui toiseen. Viikkojen murjottamisen jälkeen mies lopulta sai suunsa auki, muuten ihan okei, mutta syytti liiton kariutumisesta minua eikä maininnut sanallakaan tätä uutta rakkauttaan. Koska kaikki aistini olivat kuitenkin tallella, tiesin mistä on kyse. Eihän siinä mitään, jos kerran rakastuu, niin ei kulissiliittoakaan kannata jatkaa. Ero otettiin nopeasti ja aikalailla kivutta. Älä syyllistä puolisoasi, jos itse haluat eron. Meillä oli hyvä ja toimiva liitto vaikka ilmeisesti jokin liekki, jota en ymmärtänyt edes kaivata, puuttui. Itse hermostuin vain siitä, että mies väitti ettei homma toimi, koska minä olen sellainen ja sellainen ja teen asiat sillä ja sillä tavalla ja tietysti väärin - olisihan tuossa ollut vuosia aikaa puuttua niihin, jos se olisi ollut totuus.

    • Just just,toivotavasi saat ...

      jälkeen olen tavannu mihen ,johon olen rakastunut päätä pahkaa.Kauankohan oot rakastanu tätä uutta miesta? ettei olis vaan ihastusta joka kyllä siitä laimenee.Etkö tosiaan aattele ku ittees? et lapsias et lastes isää et edes sitä paljonko ootte asuntovelkaa. Mitäs sit ku tää uus rakkaus kyllästyy suhun ja lemppaa sut pihalle,ku kyllästyy suhun? kerran pettäjä aina pettäjä ja tää uus mies kyllä tietää sen,jos heität 18 vuotta elämästäs hukkaan ja viel kehtaat väittää rakastunees tähän uuteen mieheen eiköhän toi ihastusta ole joka kyllä kuihtuu alkuhuuman jälkeen.Aattele lapsias,aattele edes hiukka miestäs ja paljonko ootte velkaa. Et keitä soppas yksinäs,toivottavasti nykynen miehes saa lasten huoltajuuden kokonaan ittelleen ,ei lapset kuulu tommoselle pettäjälle jolla on uus isä jo valmiix katottuna lapsilleen. Toivottavasti tulee kunnon oikeustaisto lapsien huoltajuudesta ja sä häviit sen ku pelaat tommost kieroo pelii nykysen miehes selän takana. Tai mistäs tota tietää välitätkö edes lapsistas,ku tommost likast pelii pelaat.

    • jeesustelua

      Kylläpä tänne onkin löytynyt kattava joukko korkean moraalin omaavia suomalaisia. Veikkaan kuitenkin, että vähintäänkin puolella näistä huorittelijoista ja kivittäjistä on itsellään vähän huono omatunto... Miehet kyllä hyppäävät vieraissa, mutta kun nainen kertoo rakastuneensa toiseen, niin jopa lynkkaajia löytyi. Puolison pettäminen on epäilemättä väärin, mutta jotain rajaa kommenteissakin. Hohhoijaa... :-o

    • peilikuva..

      Minä olen se, joka jätettiin 18 vuoden jälkeen. Vaimo löysi toisen ja jäi perhe lapsineen. Syytä varmasti molemmissa. Ero otti koville, mutta nyt jo selvitty. Lapset oireilee edelleen. Kehoitan Sinua miettimään ja yritä kuvitella eri tilanteet. Se, että jatkat ja mikään ei muutu. Keskustelet ja jokin paranee. Eroat ja elät onnellisena. Eroat ja eroat uudelleen ja haluatkin takaisin. Miten lasten koulut, ja läksyt ja harrastukset. Talous.. Paljon paljon juttuja ja asioita (kokemuksesta) jotka pitää selvittää ja selvitä..
      Ps. Minulle kävi hyvin. Vaimolle ei. Haluaisi takaisin, mutta se on jo myöhäistä kaiken jälkeen. En ole vahingoniloinen, lähinnä harmittaa meidän kaikkien puolesta. Eli neuvoni on, vaikka se vaikeaa onkin, mieti hyvin tarkkaan. En tarkoita, että Sinun ei pitäisi erota.. Kaikkea hyvää..

    • neuvoja.

      Teksistäsi päätelen olet tavannut uuden miehen vähän aikaa sitten,jolloin olet vasta häneen ihastunut et siis ole vielä rakastunut. Useammat ihmiset eivät ymmärrä, mikä ero on ihastumisella ja rakastumisella.Mutta sitten kysymykseesi,johon on varsin helppo vastata. Pyydät miehesi pöydän ääreen ja kerrot hänelle rauhallisesti,olen päättänyt erota sinusta ja haette avioeroa.Omaisuutenne jaetaan puoliksi,jos teillä ei ole avioehtoa,samoin lasten tapaamisoikeus sovitaan myös ja kummalle lapset menee.Toinen tietysti maksaa lapsista elatusmaksua.Eroaminen on varsin yksinkertaista,koska noin joka toinen avioliitto päätyy eroon.

    • merixhani

      kyllä vain itse pitää elää elämää ja päättää se mitä tekee . Turha on kysellä kukaan muu ei voi puolestasi päättää mitä on parasta .
      Vain sinä tiedät vastauksen ongelmaasi ja vastaat tekemisistäsi kaikessa .
      Toisen loukkaaminen ei anna oikeutta mihinkän asian muille sysäämiseksi ainakaan tai että tulisi moisesta parempi olo kun antaa muiden asiansa päättää.
      Kukaan muu ei ole elänyt avioelämäänne tai sitä historiaa mitä siihen liittyy ei niitä hyviä eikä huonoja aikoja joten ei ole mahdollista kenenkän toisen puolestasi ratkaista
      Miksi et puhu kumppanisi kanssa suoraan asioita
      sillä ne asiat parhaiten ratkeaa en usko että miehesi on sokea ettei hän muka tietäsi että olet toiseen ihastunut , ei sitä voi peittää ja kieltää
      REhellisyys ja avoimuus keskustelu on paras ratkaisu aina . Puhu ja mieti vielä muutaman kerran mikä oikesti on se mikä pitää yhdessä mikä oli se syys miksi menitte yhteen
      Mieti sitäkin mitä sinä haluat elämässä ja parisuhteesta ja mitä toinen haluaa se on kysyttävä häneltä . Mieti sitä mitä ratkaisee ero ja uusi suhde mitä se voi tuoda mitä menetät jamiksi.
      Onko teillä edes tiedossa kummallakin mitä parisuuhteessa haluatte mitä siinä ei ole kohdallaan ja miksi . arvailut ei auta ja se että menenpä toisen syliin se ei ratkaise vaikka miten ihanalta se ihminen tuntuisi .
      Arki se koittaa siinäkin suhteessa .
      Puhukaa ainakin selväksi se että missä ollaan suhteessa mitä kumpikin haluaa miksi ja mitä siitä puuttuu kummankin mielestä eikä vain sinun mielipiteesi .ja mitä olisi voinut olla tai voisi olla toisin ja mikä olisi mahdollista vai onko.
      Sitten se selviää todella ja nukukkaa yliyön ennenkuin lopullista päätätte tuon keskustselun jälkeen antakaa keskustselun jälkeen aikaa teil molemmille miettiä asiaa kaikilta kanteilta .
      Kyllä pieni välimatka ja erillään olo on hyvä olla ja molemmat saa miettiä asioita tykönään
      ja päätökset vasta sitten molemmilta
      sitten vasta voi , jos voi alkaa uuteen suhteeseen kunnolla
      Avoimuus ja rehellisyys on parempi kaikessa aina kuin se eettä pimittä salaa ja luulee paljon ja usko ettei toinen muka tiedä mitään
      Sinäkin teet vaistomasieti vain luulojen perusteella päätökset nyt kun et puhu asioita
      ei toinen suheessa ole sokea ja tyhmä näin se on vain

      • hehu

        Hei,teen kuule niin kuin sinun omatunto sanoo ja tunnet hyväksi,ei siihen muiden neuvot ja saarnat auta...


    • Itse erosin 15 yhteisen

      vuoden jälkeen, enkä pätkääkään ole katunut! Älä salaile turhaan uutta suhdettasi, sinulla on oikeus siihen. Itselläni oli myös velkaa ja ala-ikäiset lapaset, mutta tein valintani ja kuuntelin sydämeni ääntä, enkä ole katunut. Muut sanokoot mitä haluavat, päätös on SINUN. ONNEA:)

      • vuosi ja taas

        VAIHTOON !!!!!

        Meneehä se yksi ( ja lopppuperheen) elämä hukkaan tuollakin tapaa :(


    • LordVicar.

      Eli olet käynyt antamassa poskihoitoja jollekin hemmolle vähän silleen niin kuin päätä pahkaa ja jopa rakastumaan "päätä pahkaa". Mitäs jos tämä uusi kohde kyllästyy vuorostaan sinuun, sitten kun olet saanut sen eron hoidettua? Meinaan kyseessä et ole vain sinä, vaan teidän lapsenne ja kaikki muut sählät. Miehet kun nyt sattuu olemaan vähän "plaah" kun pitäisi alkaa toisen miehen siittämien lasten kanssa "kaveeraamaan" ja olemaan "isähahmo". Onhan kaikki uusi tämän sun ihastuksenkin mielestä varmaan alussa tosi mageeta, mutta ihmisen mieli on muuttuva.

    • Anonyymi

      Viestistäsi ei selvinnyt kauan olet tapaillut tätä uutta rakasta? Uskon, jos kotona puuttuu seksielämä niin sitä haetaan muualta näinhän se vaan on, uskokaan miehet! Jos olet vasta tavannut uuden, niin itse harkitsisin ja katsoisin onko se sitä mitä hänestä haluan, vai saisinko omasta miehestä vielä elävää seksikumppania. Pienikin vihjaus omalle miehelle, esimerkiksi "sun paikkaasi on kyselty" saa miehessä yllättävän paljon aikaan. Olen huono neuvomaan, koska olen itse eronnut ja vaikka itse hainkin eroa, niin kyllä se koville otti kaikesta huolimatta. Minulle jäi lapsi, jonka kanssa asustimme, koska "uusi rakkaus" ei ollutkaan sellainen miltä se aluksi tuntui. Siis varovaisuutta noin isoihin päätöksiin. Tarviiko sitä vielä kertoa? Anna ajan kulua, jotta epävarmuus häviää, silloin olet tilanteesi herra ja asia menee omalla painollaan.

    • Saunan takana on viellä tilaa.

      Sääliksi käy miestäsi,että on tuhlannut 18v elämästäään tollaseen horoon.

      Kummallisen lähestymistavan oot kyllä valinnu.Itse ainakin koittasin puhua asiat halki ja katsoa onko viellä jotain tehtävissä,jos ei ero ja sitten vasta uutta kehiin.

    • ei siinä ole mitään selittämisen tarvetta sen enmpää jos tunteet on kuollut jo aikaa sitten ja kulissiliittoa pidätte yllä. Vaikka se sattuu ja lapsien kannsalta on aina pahin mahdollinen vaihtoehto,muta he kyllä ymmärtävät sen sitten jossain vaiheessa miksi näin kävi. Jos olet varma tunteistasi,älä sitä tukahduta,anna sen palaa täydellä liekillä vain jos vastapuoli on siinä mukana täysin kanssa vain! :)Tsemppiä sulle toivotan! :)

      T. Vaakis

      • Usko P. Virtanen

        miten voit parhaiten ratkaista tilanteen. Ratkaisematta ei kannata jättää, ahdistus voi kasvaa liikaa. Jos ette voi hyvin, tilanne pitää ratkaista. Yleensä se jää toisen epäkiitolliseksi tehtäväksi, mutta yllättäen homman selkiytyminen voi olla toisellekin helpotus. Surutyö tulee aina tehtäväksi, mutta toivon valo pilkottaa jossakin. Ja rauha. Voimia.


    • onnikoonolla

      taitaa olla miehelles helpotus päästä sinusta eroon.toivottavasti uusi sankarisi on ottamassa /ottanut eron myös ettet jää exän kanssa kilpaileen huomiosta.älä ainakaan jatka pettämistä enään se on säälittävää.

    • varsinkin, kun on;

      Niinkin paljon pelissä . . . . . Paha kenenkään on mennä neuvomaan sinua; Oma jaakobin painisi se on . . . . . .

      Itse, edellisessä avioliitossa alloin 1 syrjähypyn anteeksi, toista en. Nyt vasta 6:n vuoden jälkeen lapsetkin alkavat ymmärtämään ja toipumaan erostamme . . . . . sääli tavallaan hänelle . . . . . . .

      Nykyiseesä avioliitossa, kerran olen jos pakannut kamani ja lähtenyt . . . . . mutta palannut, toisaalta mietin koko ajan: erota vai jatkaa . . . . kun toiseen ei voi enään luottaa, jäi "tahra" toisen luottamiseen . . . .

    • Nimetön

      Siinä menee pilalle taas yhden ihmisen ja lasten elämä.

    • teot puhuu puolestaan

      Muutat vain pois niin kyllä se hoksaa että ero on tullut. Lopuksi voit lähettää ilmoituksen vaikka sähköpostitse.

    • Viola biflora

      Omakohtaista kokemusta on sen verran, että pari vuosikymmentä sitten myös minä "rakastuin päätäpahkaa", kuten sinäkin asian ilmaiset, toiseen mieheen, ja mieheni ensireaktio oli laittaa avioero vireille. Mutta - kovalla tahdonvoimalla - ja avioliittolupaustani ("Tahdon") muistaen kävin kipeän keskustelun uuden rakkauteni kanssa, ja sovimme, ettemme enää tapaa toisamme emmekä pidä yhteyttä, sillä niin moni ihminen olisi joutunut kärsimään meidän vuoksemme: molempien viattomat puolisot, molempien ihanat lapset. Ja vieläkin ihailen aviomiestäni, kuinka hän fiksusti antoi anteeksi; suhteemme kypsyi ja parani iän karttuessa.
      Niinhän se on, että rakastuminen on rakastumista, mutta rakkaus on paljon enemmän, s.o. arjessa elämistä toinen toistaan tukien. Rakkaus on tahdon asia - rakastumiset ja ihastumiset tulevat ja menevät, antavat prinsessahetkiä arjen keskelle.
      Läheisyyden tunteen puuttumisesta ei kukaan voi syyttää vain toista osapuolta, myös itse on osattava tehdä työtä sen eteen.

      • vanha rakkaus

        'Läheisyyden tunteen puuttumisesta ei kukaan voi syyttää vain toista osapuolta, myös itse on osattava tehdä työtä sen eteen.' Hyvin sanottu! Syyllistin kaikesta huolimatta vain itseni muinaisessa erossa, kun toinen perusteli lähtöään. Sanomisten tuoksinassa toisen arviot sattuvat, vaikkei järjen mukaan pitäneetkään paikkansa. Kuonakasan pitäminen muun murheen keskellä ei tosiaankaan helpottanut selviytymistä. Kummankin osapuolen työpanosta tarvitaan tahdon -sanan toteutumiseksi.


    • herra471

      Huora, joudut iänkaikkiseen helvettiin.

    • Ja tyhmä sellainen

      Kannattaako tällaisia aloituksia edes kirjoittaa... jotka ei edes pidä paikkaansa.

    • kokd

      Hankala tilanne, jonka olet itse aiheuttanut. Ei kannata kuitenkaan jossitella menneitä. Tiedät varmasti, että olet tehnyt väärin. Nyt sinun täytyy yrittää selvitä tukalasta tilanteesta. Sinun täytyy puhua, puhua ja puhua aviomiehellesi. Kerrot miltä sinusta tuntuu, mitä mieltä olet suhteestanne. Kerrot asiat suoraan sydämestäsi. Minusta sinun on kerrottava totuus uudesta suhteesta. Totuus tässä tilanteessa sattuu. Minun mielestäni totuus ja rehellisyys ovat parhaita vaihtoehtoja tässäkin tapauksessa. Sinun on nyt vain keskityttävä tämän hetkiseen tilanteeseen, johon asia on valitettavasti edennyt.

    • Nimetön

      ennen kuin toimit. Sinun "onnesi" voi olla lastesi helvetti. ero ei ole pikku asia nuorillesi.

      nimimerkki: kerran lapsi

    • ei hyvä

      Heiystävä!Jos sinulla on hyvä mies muuten.Ei ole väkivaltainen,ei uskoton,ei alkoholisoitunut.Hoitaa perheessä maksuja ,lainoja kanssasi.On hyvä isä,johonlapset tottuneet ja luottaneet.Miksi haluaisit tuhota kaiken.Ajattele nyt lastesi parasta.Oletko sinä yrittänyt lähestyä miestäsi.Sanonut jonkun kauniin sanan.Kiitänyt häntä,kuinka hän on kanssasi jaksanut.A ntanut suukon.Kertonut,että rakastat ja haluat häntä.Ei se miehen vika yksin ole,ettei hyvin mene.Vaan se ruoho,joka toisella puolella on näyttäisi vihreämmältä.Se on vähän aikaa,kunnes kuulet lastesi itkut ja miehesi kuinka hän tuohon suhtautuu.En tiedä.Jos lähdet.Joku saa hyvän vaimon paikan miehesi luota .Älä sitten pyri takaisin,jos itse lähdet.Ajattele hyvä ihminen kaksi kertaa.Jumala antaa voimaa ja eheyttää mikä on pieleen mennyt.Ole lasten äitinä.Tehkää miehen kanssa matka tai loma vaikka 2päivää.Ole hyvä hänelle.Kerro sille vieraalle miehelle,että olet naimisissa,etkä halua hajoittaa lasten eläää,etkä avioliittoasi.Onhan se Jumalan säätämä ja hän auttaa.Muistan rukouksin!

    • http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=28801&c=5

      • Yks Jaska vuan

        Mä sain exän perusteluista heti ton bingosuoran oikeesta yläkulmasta , vasempaan alakulmaan joten lässyn,lässyn, saatana :D onneksi siitä on jo aikaa vierähtänyt vuosia.


      • teitä...

        Valopäitä aina vaan sikiää...???


    • ALLE!

      Siinä sinulla olisi jännitystä kun yrittäisit pysyä maan alla.
      Menkää autolla Ruotsiin ja sieltä eteläeurooppaan ja pitäkää muutaman kuukauden loma.
      Ukko tietysti huolestuisi ja olisi lopulta onnellinen, että edes lapset ovat hengissä.
      Hienovaraiseksi tuota ei saa käännettyä enää millään.

    • jep jep

      Ensin menet pettämään miestäsi ja sitten tulet keskustelupalstalle kyselemään miten erota. Oot kyllä jumalauta tyhmä akka. Olisit miettiny sitä ennen ku menit panemaan jonku miehen kanssa. Tommoset lortot ku sä ei ansaitse itselleen ketään. Kannattaisi ensin hoitaa joko suhde kuntoon tai sitten erota, kuin loukata toista pahimmalla mahdollisella tavalla.

      Sanoit myös ettet halua perhettä ja kotia rikkoa. Rikoit perheesi siinä vaiheessa kun haarasi avasit.

      Mietipä nyt sitten ihan keskenäsi mitä teet. Oikein hyvää ja yksinäistä elämää sulle.

    • Maijanlainen

      En osaa neuvoa siulle kivutonta ja helppoa tapaa erota koska sellaista ei ole.

      Saat niskaasi jokatapauksessa vihaisen ja katkeran moralisointi ryöpyn kuten jo varmaan huomasit vastauksistakin.

      Näistä vastaajista varmaan kaikki kuitenkin tekisivät ratkaisuja siten että tulisivat mahdollisimman onnellisiksi.

      Aika näyttää ovatko tehdyt ratkaisut sitten olleet hyviä vai huonoja mutta huomaat sen vasta vuosien päästä,ainakin tän eron suhteen..

      Sen tiedän omalta kohdalta että vanha suhde olis syytä saada päätökseen ennen uuden aloittamista.
      Ehkä tunnet olevasi rakastunut tähän uuteen siitä syystä että luulet sen olevan itsellesi keino selviytyä erosta,kun rakastuu ajatuksiin ei muuta mahdukkaan...

    • sitä saa mitä tilaa

      Aikani seurasin EX-vaimon touhuja ja jaksoin pienen lapsen kanssa pyörittää arkea.
      Erään kerran kun ex-vaimo sunnuntaina tuli "töistä" keitin kahvit ja täytin avioero laput nokan edessä ja pyysin allekirjoituksen (jota en silloin saanut). sitten esitin asiani että ota omat kamppeet mene sinne missä olet tähänkin asti ollu....

      Onnea ja menestystä valitsemallenne tielle

    • Lähetä tekstari: En tule tänään töistä kotiin.

    • VanhaMies50

      Olen minäkin ihastunut monta kertaa, mutta en silti ole eronnut. Joka tapauksessa järjestys on väärä ensin erotaan sitten hankitaan uusi. Jos olet jo päättänyt ei auta muu kuin kertoa, oikeaa hetkeä ei taida oikein olla. Uuden kanssa se ensihuuma menee myös ohi. Sitten ehkä olet taas samassa jamassa, lisäksi on riesana petetty ja jätetty aviomies.

      • vanha nainen 55

        Joopa kyylä se arki tulee siihen uuteen suhteeseenkin, sun ja mun lapset ja suku, vaikeuksia on taatusti ja paljon.
        Ny olet rakastunut ja olet sokea... eli ota hyvä ihminen aikalisää. Et varmaan kadu.
        Unohdat toistaiseksi uuden suhteen.
        Ajattele ny lapsiakin..

        Itse elän alkoholistin kanssa ja välillä ihastunut muka mutta takanamme on kyllä niin paljon kuitenkin hyvää että olen silti tyytyväinen näin.


    • tintarsis

      Mitä tuossa ihmeellistä, mitä ukot tekee, pakkaa rojunsa ja ilmoittaa lähtevänsä. Siihen sitten jää vaimot, kakarat, kissat ja koirat.

      Sitä samaa lääkettä heille itselleen. Moniko ukko välittää, sattui pikku fiba kun seuhtotaan siellä a täällä, ehkä nyt ei sentään ihan kaikki, mutta 99%.

      Miksi akat anteeksi pyytelee ja kiemurtelee vastaavanlaisessa tilanteessa, asiat järjestykseen ja eikun menoks. Ukko perehtyköön kotitalouteen yms. itse. Kaipa se huomataan puolin ja toisin kun kassit on pakattu. Mitä siinä vuodattelemaan.

      • syyllinen

        Sehän tässä onkin vikana, kun mies saa ottaa ja lähteä. Se on yleisesti hyväksyttävää. Kun vaimo ottaa ja lähtee pitää olla todella hyvä syy. Oma mieheni otti ja lähti toisen naisen luo, eikä sen kummempaa syytä tarvittu. Kun sitten uusi suhde ei toiminutkaan tultiin takaisin ja vedottiin masennukseen ja alkoholismiin. Minun piti jättää uusi elämäni, mieheni sai jatkaa omaa elämäänsä normaalisti. Toki itse tein päätöksen että yritetään vielä, tajuamatta kuitenkaan sitä mitä se tarkoittaa. Nyt en ole varma haluanko jatkaa, mutta jos päätän että jatkoa ei seuraa olen minä syyllinen eroon. Mies saa taas kaiken hyväksynnän ja minä olen huono ihminen kun jätin sairaan miehen yksin.


    • Niin NAISTA

      Vitut mistään mitään kun perse kutiaa jonkun hampin perään.
      Mene VOSU, mutta jätä talo ja lapset miehellesi. LUTKA !

    • mandi 47v.

      Heips,,ei suhteenne,kestä kuitenkaan kauaa,,,laastari suhde ,usko pois, harkitsisin puolisosi kanssa parisuhde neuvontaan ym, ei erolla parane uus sheti suhde,, eroa< ensin ,eti sitten uus tai löydä,ihan miten haluat nimitää,,,

      Harkits etarkkaan,ennenku kadut,,,,,,,,,,,, aita ei ole vohjdeä toisella puolella kuiteskaan kauaa,,,,,,,,, ps,,olen kokenu sen :) itsesi rikot vain ja miehesi suhteen,,,,, elä elämäsi kuitenkin onnellisena,,elämä on lyhyt,mutta sitäkin antoisampi:)

    • onnellineN.

      Mikä ihmeen pakko sinun on erota ja oletko varma toimiiko uusikaan suhde.. pidä mielummin sala rakas kuin eroat ja tuotat tuskaa kaikille

    • nytelän

      sanot, yksi elämä teillä molemmilla on. Itse vuosia sitten eronneena, en ymmärrä miksi noita kulissiavioliittoja pidetään väkisin pystyssä milloin mistäkin syystä. Onhan se mahdollisuus hänellekin johonkin muuhun, vaikkei hän sitä nyt tässä tilanteessa myönnä (hiljaa mielessään voi kyllä salaa haaveilla). Kyllä ne erilleen kasvamisen syyt on muuallakin kuin sinussa, turha itseään on syyttää. Itse olen entisen mieheni kanssa ihan hyvä ystävä nykyisin. Silloin eron jälkeen oli muutama katkera vuosi ja raatelimme toisiamme, mutta ne ajat ovat takana.

    • mieti nyt

      Kannattaako näin pinnalliselta vaikuttavan asian takia erota ja saattaa lapsetkin onnettomaan tilanteeseen. Jos perheen ja kodin rikkominen tuntuu vaikealta niin silloin se varmaan myös on sitä. Ihastumisen huuma menee ohi ja mitä sitten jää jäljelle? Hajonnut perhe ja kaikki ovat yksinäisiä ja surullisia. Kannattaa tehdä työtä avioliiton eteen, se palkitsee aikanaan. Jos avioliitossa on väkivaltaa, fyysistä tai henkistäkin, silloin on varmaan ero parempi ratkaisu.

    • NeppariiNa

      Olisin sitä mieltä että kannattaisi pohtia sitä asiaa ihan kahden kesken ja miettiä onko sittenkään viisasta tehdä joka kerta samoja virheitä. Ja puhumalla kuitenkin päästään aina parhampaan lopputulokseen varsinkin jos kumpikin kuuntelee ja puhuu asiat niinkuin ne on. Ja sitten vielä jättää ulkopuolelle ne ihmistuntija asiantuntijat jotka varsinkin tietävät naapurin asiat paremmin kuin sinä itse. Joten kannataa ottaa aikaa toiselle ja sitten antaa tulla oikeen viimesen päälle. sen verran voi naapuria pyytää avuksi että tulee sitomaan kädet jonnekin ettei ala nyrkki heilua. Ja sitten kun on asia puitu niin taas pyytää naapuria irrottamaan jotta sopimus voidaan allekirjoittaa.

    • luukäsi

      Oletko aivan varma miehen tunteista, johon olet rakastunut? Kannattaa varmistua asiasta ensin, ennen kuin tekee mitään hätiköityä. Seurata tilannetta, koska rakkaus tekee usein sokeaksi. Jos uusi mies ei olekaan 100% tosissaan, niin sinulle jää vain "luu käteen". Suosittelisin kuitenkin ajattelemaan ensin lapsia ja sitä minkälaiset elinikäiset arvet ero heihin jättää. Miksi vaihtaa puoliso uuteen, koska rakastumisen tunne katoaa uudestakin suhteesta ennen pitkää ja suhde muuttuu yhtä arkiseksi kuin avioliittosi. Tulet tuntemaan tuskaa ja kaipaamaan puolisoasi, jos eroat. Rakkaus on kuitenkin enemmän, kuin vain rakastumisen tunne. Kasvattaisitte ensin lapset aikuisiksi ja miettisit vasta sitten eroamista. Jos uusi mies rakastaa sinua oikeasti, niin hän kyllä odottaa sinua siihen asti.

    • marianna

      Kantsis varmaan puhua ongelmista ja toiveista avoimesti, ennen kuin pamauttaa eroaikeista toiselle. Oletteko puhuneet avoimesti mitä toivotte suhteelta ja toinen toiseltanne? Jos toinen ei edes tiedä missä mennään, ei ole järkevää harkita eroa.

      Tehkää suhteen eteen töitä, keskustelkaa, kyllä te opitte varmasti täyttämään toistenne tarpeet, niin ei tarvitse harkita eroa ja toista miestä :) Nykyään erotaan hetken huumassa, miksei voisi sen sijaan yrittää säilyttää rakkautta jo olemassa olevassa suhteessa?

      • Kokemusta on

        On tehtävä töitä toimivan suhteen eteen. Aloittajan tekstistä huomaa, että asioista ei ole puhuttu, eikä suhteen eteen ole tehty mitään.
        Me miehet olemme tässä suhteessä pölvästejä, ei me huomata mitä on tekeillä. Luotetaan vain huomiseen, että kyllä tämä tästä.
        Sillä aikaa nainen petaa itselleen uuden suhteen. Kun naisen uusi suhde on "varmalla" pohjalla, hän ilmoittaa yht´äkkiä eroavansa. Nainen muuttaa heti uuden kumppaninsa luo ja vie lapset mennessään.
        Mieheltä lähtee yleensä talo alta. "Hyvässä" lykyssä mies voi olla vielä työtönkin sillä hetkellä. Tällaisesta menettelystä pitäisi naisen/miehen joutua linnaan, sillä toisen osapuolen psyyke murretaan täysin. Olo on kuin hylätyllä, itsetunto ja ihmisarvo nollassa, lapset viety, kaikki minkä eteen on tehty työtä on mennyt, eikä tulevaisuuttakkan juuri näy.
        Ei ole ihme jos tällaisen shokki-käsittelyn jälkeen tartutaan viinapulloon ja haulikkoon. Jos hengissä selviää toipuminen vie vuosia, arvet ei parane koskaan.
        Ei tässä syy ole tietenkään yksin naisen vaan vika on aina molemmissa. Mutta kyllä suhteen hoitaminen on jätetty nykyään vähiin. Jos suhde ei toimi, niin hakeudutaan uuteen. Yleensä ongelmat seuraavat perässä kun aiemminkaan niitä ei osattu ratkaista.
        Vanhat ihmiset sanovat: ettei se vaihtamalla parane; niin varmaan useimmin onkin.


      • käänsin toisenkin posken
        Kokemusta on kirjoitti:

        On tehtävä töitä toimivan suhteen eteen. Aloittajan tekstistä huomaa, että asioista ei ole puhuttu, eikä suhteen eteen ole tehty mitään.
        Me miehet olemme tässä suhteessä pölvästejä, ei me huomata mitä on tekeillä. Luotetaan vain huomiseen, että kyllä tämä tästä.
        Sillä aikaa nainen petaa itselleen uuden suhteen. Kun naisen uusi suhde on "varmalla" pohjalla, hän ilmoittaa yht´äkkiä eroavansa. Nainen muuttaa heti uuden kumppaninsa luo ja vie lapset mennessään.
        Mieheltä lähtee yleensä talo alta. "Hyvässä" lykyssä mies voi olla vielä työtönkin sillä hetkellä. Tällaisesta menettelystä pitäisi naisen/miehen joutua linnaan, sillä toisen osapuolen psyyke murretaan täysin. Olo on kuin hylätyllä, itsetunto ja ihmisarvo nollassa, lapset viety, kaikki minkä eteen on tehty työtä on mennyt, eikä tulevaisuuttakkan juuri näy.
        Ei ole ihme jos tällaisen shokki-käsittelyn jälkeen tartutaan viinapulloon ja haulikkoon. Jos hengissä selviää toipuminen vie vuosia, arvet ei parane koskaan.
        Ei tässä syy ole tietenkään yksin naisen vaan vika on aina molemmissa. Mutta kyllä suhteen hoitaminen on jätetty nykyään vähiin. Jos suhde ei toimi, niin hakeudutaan uuteen. Yleensä ongelmat seuraavat perässä kun aiemminkaan niitä ei osattu ratkaista.
        Vanhat ihmiset sanovat: ettei se vaihtamalla parane; niin varmaan useimmin onkin.

        ..joissa lähtijä on yrittänyt keskustella, on turhautunut ja syvästi lisäksi loukkaantunut.
        Olisihan se hyvä, jos molemmat ymmärtäisivät toisiaan edes erotessa, jos haavat ovat liian syviä tullakseen paikatuiksi.


      • toimia yhtä kierosti
        Kokemusta on kirjoitti:

        On tehtävä töitä toimivan suhteen eteen. Aloittajan tekstistä huomaa, että asioista ei ole puhuttu, eikä suhteen eteen ole tehty mitään.
        Me miehet olemme tässä suhteessä pölvästejä, ei me huomata mitä on tekeillä. Luotetaan vain huomiseen, että kyllä tämä tästä.
        Sillä aikaa nainen petaa itselleen uuden suhteen. Kun naisen uusi suhde on "varmalla" pohjalla, hän ilmoittaa yht´äkkiä eroavansa. Nainen muuttaa heti uuden kumppaninsa luo ja vie lapset mennessään.
        Mieheltä lähtee yleensä talo alta. "Hyvässä" lykyssä mies voi olla vielä työtönkin sillä hetkellä. Tällaisesta menettelystä pitäisi naisen/miehen joutua linnaan, sillä toisen osapuolen psyyke murretaan täysin. Olo on kuin hylätyllä, itsetunto ja ihmisarvo nollassa, lapset viety, kaikki minkä eteen on tehty työtä on mennyt, eikä tulevaisuuttakkan juuri näy.
        Ei ole ihme jos tällaisen shokki-käsittelyn jälkeen tartutaan viinapulloon ja haulikkoon. Jos hengissä selviää toipuminen vie vuosia, arvet ei parane koskaan.
        Ei tässä syy ole tietenkään yksin naisen vaan vika on aina molemmissa. Mutta kyllä suhteen hoitaminen on jätetty nykyään vähiin. Jos suhde ei toimi, niin hakeudutaan uuteen. Yleensä ongelmat seuraavat perässä kun aiemminkaan niitä ei osattu ratkaista.
        Vanhat ihmiset sanovat: ettei se vaihtamalla parane; niin varmaan useimmin onkin.

        petasi uuden suhteen varmalle pohjalle, lemppas mut ja penskat, 2 ja 3 vuotiaat. Ajattelin päästä itsestänikin eroon, kun menin sekaisin, mutten onnistunut, Tietenkin olen kauhistellut yritystäni myöhemmin, mutten KOSKAAN ENÄÄ NOLLAISI IHMISARVOANI JÄTETYKSI TULEMISEN TAKIA. Toinen ihminen ei määrittele, mikä sinä olet ihmisenä, vaikka hän haukkuisi sinut miten pahasti vaan. Ja se uusi "rakas" ei ole yhtään parempi, se on pelkästään uusi.


    • pettäjän tie

      Kertoa mitä? Että olet kylillä juossut jakamassa ja seksi ei sen takia maistunut miehesi kanssa. Sinä et rakasta, oletko koskaan rakastanutkaan tai kertonut sitä miehellesi?

    • Vastakohtasi

      Harkitse nyt hyvä ihminen uudemman kerran kun on yhteiset lapsetkin vielä. Voit pelastaa liittosi ja perheesi vielä. Väärä päätös vaikuttaa monien ihmisten loppuelämään. lapsesi ennenkaikkea vaurioituvat ja toipuvatko asiasta koskaan. Tämän päivän trendihän on itsekäs omien halujen perässä juokseminen. Se ei tuo sinulle onnea pitkän päälle. Kun lapsia saa ja perheen perustaa miehen kanssa jota varmaan aikoinaan rakastit, sait samalla vastuun, jota et voi heittää nurkkaan. Muista, tämä on vain minun mielipiteeni. Jos halua ja rakkautta löytyy omaa perhettä kohtaan, pelasta perheesi vielä kun voit. Lopeta se suhde. Rakasta lapsiasi. Pysähdy katsomaan ja kuuntelemaan heitä. Rukoile. Onnistut jos haluat. Hyvää loppuelämää sinulle ja perheellesi.

    • xwxw

      Olet todella vaikeassa tilanteessa. Jos olisin sinä, ajattelisin monta kertaa kannattaako erota. Olette olleet avioliitossa jo noinkin kauan. Suhteesi tuskin on niin suurta rakkautta, että se tulee kestämään tulevaa yhteistä arkea. Lapset kärsivät. Jos molemmilla on lapsia, niin onko sinulla voimia hoitaa koko ruljanssia. Ei kumpikaan pääse eroon menneisyydestään. Eiköhän se sinunkin uusi rakkaus ole hetken huumaa. Haalenee sekin ajan kanssa ja olet samassa tunnetilassa kuin nyt.Itse olen ollut naimisissa yli 50 v ja kuten voit arvata siihen on liittynyt kaikenlaisia tapahtumia. Käytettiin järkeä ja asiat sovittiin. Lapsilla on mukava tulla lapsineen omien vanhempiensa luo kyläilemään. Ei lasten tarvitse jännittää juhlia järjestäessä, että mihin aikaan itsekutakin vanhempaa pyytää juhliin vaihdetun puolison kanssa. Mieti.

    • ajattelelija

      useampaan kertaan, ennenkuin menet tekemään tyhmyyksiä. Sanoit olevasti rakastunut uuteen mieheen. No, onko tämä uusi miesystäväsi sanonut rakastavansa sinua ja haluavansa sitoutua kanssasi. Jos ei, niin silloin hän käyttää sinua vain seksikumppaninaan, josta on kiva nauttia silloin tällöin ilman velvoitteita ja sitoumuksia. Jos itse lähdet miehesi luota ja olet olet vapaa hänelle niin todennäköistä on, että mies häipyy tuota pikaa kuvioista.

    • sykkii ja sykkii

      Sydän sykkii toiselle on kaksi alaikäistä lasta.
      Täydellistä itsekkyyttä. Naiset osaavat aina heit-
      täytyä asianomistajiksi, vaikka syyllistyvät petok-
      seen miestään ja lapsiaan kohtaan ! Pakkohan se on jollain tavoin oma hutsuutensa itselleen perustella.
      Pilaa vain itsekkyydelläsi koko perheesi elämä.

    • Anonyymi

      Lähetä tämä viestiketju sähköpostina.

    • Swedish Trash
    • samma här

      omasta elämästä olisi lukenut....!! Aivan sama tilanne. 17 vuotta takana, lapset, talo, lainat ja nyt pitäisi jotenkin saada tämä solmu auki. Mietittyä on tullut niin perhanasti mitä tekisi, ollako vai eikö olla. Mutta päätöksen olen nyt saanut tehtyä, että en jää enää miettimään ja odottelemaan parempia aikoja nykyisen miehen kanssa. Tämä tilanne on junnannut paikoillaan jo vuosikausia ja nyt elämässä on muutakin. Lapsiahan sitä on miettinyt hirveästi, mutta vaikka miten ajattelee, että heidän takiaa pitäisi olla ja yrittää jaksaa, niin ei sitäkään voi tehdä loputtomiin. Lapset tulevat aina ensin, mutta siltikään en aio "uhrautua". Haluan myös elää, rakastaa, tulla rakastetuksi. Tiedän että lasten isä ei tule lapsia jättämään heitteille. On ero sitten miten järkyttävä ja repivä vaan, niin häneltä löytyy aikaa ja halua olla lasten kanssa. Voimia sinullekin! Älä masennu noista kaikenmaailman haukuista!!

      • työntää .

        munaa sisään jo synnytyslaitoksella.


    • jaana26

      Jätä se sika! Miehesi ei ansaitse sinua, oma vikansa mitäs on moinen tylsimys.

      • Tiesitkö, että parisuhde on kuin sika-nauta jauheliha; sikaa 50 ja nautaa 60 prosenttia (%)? Rasva tulee siasta ja kuivuus naudasta.


    • mies paikallaan

      Oikein! Jätä se lehmä, sinulla on oikeus parempaan, mene ulkomaille, sieltä löytyy helmiä, miksi jäät kiinni vetelään mätisäkkiin, sinulla on oikeus panna mitä haluat!!

      Jaa mutta.. Sinähän olet nainen. HUORRRAA!!

    • Titta53

      En lukenut muita viestejä joten olet voinut jo vastata samanlaiseen kysymykseen.

      Kuitenkin: Kuinka kauan tämä sinun rakkautesi vieraaseen mieheen on kestänyt? oletko varma ettei liittoonne ole vain hiipinyt arki ja nyt saat ihailua toiselta niin se tuntuu taivaalliselta? Voit jopa kuvitella sen rakkaudeksi.

      Ei millään pahalla, mutta odota ja katso. Pane asiat puntariin. Sillä monesti nämä ihastumiset tuntuvat rakkaudelta vaan haalenevat, kun järki palaa.

      Koitahan jaksaa:) Ja miettiä tarkkaan, onko oikein hajoittaa liitto ja repiä lapset pois turvallisesta kodista. Onko tämä "rakkautesi" sen arvoinen.

    • Huoripukitar

      Hyvä tahto huoran tekee, paha petturin.

      Huorahan se taisi olla äitiskin sanoi entinenkin mies tyttärelleen kun tämä halusi parturin oppiin.

    • sela vi

      Kerro että petät ja että olet pettänyt jo pitkään ja pilannut suhteenne. Eiköhän se ole sillä selvä.

    • Tepa3923987528935

      Vaikeaa se on jäädä jos ala-vatsasta kutittaa ja sydän pamppailee.

      Ota kiireesti ero ja lähde uuden matkaan, toivottavasti hän on pitkään sinua kohtaan ihana ja saat elämääsi sen "prinssin" jota olet aina toivonut.

      Säälittävää kun näin käy, mutta minkäs teet kun on juhlat loppuneet!

    • tiedetään

      Muista miten Brookelle kävi.

      • ehe...

        Elämä on täynnä valintoja - pitää vaan osata nähdä se oleellinen, mitä ei ehkä näe silmillä...


    • ..................

      ltalehden tai iltasanomien lööpissä siitä pedofiilimuusikosta, että miten se oli hommannu uhrinsa. Mitä siitä oli kun en lukenut lehteä, eikä netistä löytyny mitään siitä kummastakaan lehdestä?

    • Jenna44

      Nyt kandee kuitenkin olla tarkkana, sillä usein tällasissa tapauksissa kaikki ei selviä hengissä. Ensin kannattaa ehkä suojata lapsien turvallisuus. Tosin jos lapset ovat jo lähes aikuisia miehesi ei välttämättä tapa heitä. Myös tuleva miehesi on hengenvaarassa. Yksi varmaan turvallinen ja toimiva vaihtoehto on suunnitella rakkaasi kanssa pako jossa vaihdatte maisemaa ja mahdollisesti myös maata kertomatta miehellesi mitään. Joskus pelkkä katoaminen on helpompaa kuin tietää todellisuus.

      • Finnman..

        Pettäjä voi minmoida katkeruutta häipymällä kotoa sen uuden armaansa luokse,mutta valitettavasti usein käy niin että naisen ollessa tuo pettäjä vie nainen vielä lapsetkin mieheltään uuden iskän luokse.

        Voitte naiset kuvitella miltä teistä tuntuisi jos miehenne pettää teitä ja paineen käydessä suureksi eroaa ja vie lapset teidän luota katselemaan naisenvaihtorumbaa?


    • Outi46

      pilalla, valitettavasti. Olet mennyt aivan liian nuorena naimisiin ja tehnyt lapsia. Mitä tahansa teetkin et voi enää koskaan löytää onnea. Jos jätät miehesi, et saa haluamaasi miestä (se voi tosin olla ohimenevää). Jos taas jätät miehesi, joudut elämään loppuelämäsi tuskissa jota tuotit miehellesi ja lapsillesi. Tämä on niitä järjen ja rakkauden juttuja, ja nyt kannattaisi olla järkevä ja erottautua keinolla millä hyvänsä tunteista tuota toista miestä kohtaan. Usko pois, se on todennäköisesti ohimenevää. Sinulla on perhe, se tarkoittaa täydellistä vastuuta siinä vaiheessa kun loit perheesi. Jos petät perheesi petät itsesi ja mioten voit elää kun olet pettänyt itsesi, omat arvosi ja uskomuksesi. Mieti kuinka paha toi toinen mies on kun tietää sinun olevan varattu ja silti himoaa sinua. Olet antautunut pahan miehen syliin. Koeta päästä siitä irti, sillä se mies ei todellakaan tule rakastamaan sinua kuin aviomiehesi, tai joku muu mies joka rakastaa aidosti. Olosuhteet sinun ja rakastettusi välillä ovat jo sellaiset, että siitä ei voi seurata kuin hetken hurmio kun olet luopunut perheestäsi ja kaikesta sinulle tärkeästä.

      • Voi juma mitä jeesustelua aikuisilta ihmisiltä! Joo sehän tosiaan kannattaa kitua paskassa suhteessa vaikka koko elämä lapsen takia. Vaikka mielenterveys menis ja ahdistas suunnattomasti nii e väliä! Jos on uus kumppani ja rakkautta ilmassa ni antakaa mennä!


      • Outi46

        Tietenkin olet jo ylittänyt tietyn rajan kun olet pettänyt, mutta jotain voi olla vielä pelastettavissa. Älä tee enempää vahinkoa mitä olet jo tehnyt. JOs menet sen toisen miehen luo, ei paluuta enää ole.


      • dsfsdf
        helldorado kirjoitti:

        Voi juma mitä jeesustelua aikuisilta ihmisiltä! Joo sehän tosiaan kannattaa kitua paskassa suhteessa vaikka koko elämä lapsen takia. Vaikka mielenterveys menis ja ahdistas suunnattomasti nii e väliä! Jos on uus kumppani ja rakkautta ilmassa ni antakaa mennä!

        jos noin ajattelet. Et voi koskaan rakastaa ja elät kurjuudessa.


      • Jarski41
        helldorado kirjoitti:

        Voi juma mitä jeesustelua aikuisilta ihmisiltä! Joo sehän tosiaan kannattaa kitua paskassa suhteessa vaikka koko elämä lapsen takia. Vaikka mielenterveys menis ja ahdistas suunnattomasti nii e väliä! Jos on uus kumppani ja rakkautta ilmassa ni antakaa mennä!

        Oletko varma, että kyseessä ei ole huijarimies joka vain hurmaa ja jättää kun on saanut haluamansa? Itse olen sellainen ja pyöritän tälläkin hetkellä 3 naista joissa kaksi aviossa. Silti annan näille naisille hieman onnen tuntoa, mutta en voi elää kenenkään kanssa vakituisesti. Olen jutellut tästä pitkään psykologini kanssa, mutta ´"tautiin" ei ole mitään parannusta ja se on oma tapani elää. En syyllistä itseäni, vaikka välillä tunnen hieman huonoa omaa tuntoa, mutta kohtelen naisiani todella hyvin enkä ikinä satuttaisi heitä, en vain kykene olemaan heidän kanssaan pysyvästi ja yleensä tuo kiinnostus loppuu kun olen saanut naisen kokonaan itselleni.

        Ennenkuin teet radikaaleja päätöksiä kannattaa ottaa selvää jos mahdollista tämän miehen entisistä naisista ja omaako hän mahdollisesti tämän saman käyttäytymismallin kuin minä.


      • koska...
        helldorado kirjoitti:

        Voi juma mitä jeesustelua aikuisilta ihmisiltä! Joo sehän tosiaan kannattaa kitua paskassa suhteessa vaikka koko elämä lapsen takia. Vaikka mielenterveys menis ja ahdistas suunnattomasti nii e väliä! Jos on uus kumppani ja rakkautta ilmassa ni antakaa mennä!

        Eihän tuossa ole kyse suhteesta, jossa "mielenterveys menee". Kyse on siitä, että täti on ihastunut toiseen mieheen, eikä oma mies ole enää niin innostava kuin alussa. Aloittajan viestissä ei ole juuri mitään suurien ongelmien kuvausta, ei mitään "suunnatonta ahdistusta". On vain todettu, että "rakkauta ei ole" jne. tyypillistä liirumlaarumia. Viestissä ei ole minkäänlaista viitettä siitä, että aloittaja olisi edes yrittänyt parantaa avioliittoaan ja ratkaista ongelmia. On vain tämä ihastus ja "pahaa aavistamaton" aviomies. Jos mies on pahaa aavistamaton, niin ilmiselvästi kyse ei ole mistään aviohelvetistä.


      • miesnäkökulmaa asiaan
        Jarski41 kirjoitti:

        Oletko varma, että kyseessä ei ole huijarimies joka vain hurmaa ja jättää kun on saanut haluamansa? Itse olen sellainen ja pyöritän tälläkin hetkellä 3 naista joissa kaksi aviossa. Silti annan näille naisille hieman onnen tuntoa, mutta en voi elää kenenkään kanssa vakituisesti. Olen jutellut tästä pitkään psykologini kanssa, mutta ´"tautiin" ei ole mitään parannusta ja se on oma tapani elää. En syyllistä itseäni, vaikka välillä tunnen hieman huonoa omaa tuntoa, mutta kohtelen naisiani todella hyvin enkä ikinä satuttaisi heitä, en vain kykene olemaan heidän kanssaan pysyvästi ja yleensä tuo kiinnostus loppuu kun olen saanut naisen kokonaan itselleni.

        Ennenkuin teet radikaaleja päätöksiä kannattaa ottaa selvää jos mahdollista tämän miehen entisistä naisista ja omaako hän mahdollisesti tämän saman käyttäytymismallin kuin minä.

        Mutta kysyjän uusi mies on varmaankin samanlaista "aviomiesainesta" kuin jo se kohta poispotkaistavakin(?), paitsi että jälkimmäisellä on asiasta jonkunlaista näyttöä...


      • olet sinä...
        helldorado kirjoitti:

        Voi juma mitä jeesustelua aikuisilta ihmisiltä! Joo sehän tosiaan kannattaa kitua paskassa suhteessa vaikka koko elämä lapsen takia. Vaikka mielenterveys menis ja ahdistas suunnattomasti nii e väliä! Jos on uus kumppani ja rakkautta ilmassa ni antakaa mennä!

        ...helldorado fiksumpi elämässäsi kuin niin moni muu mies.
        Elikkä varo kehenkään naiseen oikein rakastumasta, tämän kanssa lapsia tekemästä, asuntolainaa ottamasta.
        Jos nyt kuitenkin käy elämässäsi niin että nämä kaikki 3 kohtaa toteutuu ja sattuu että naisesi "sydän alkaakin sykkimään" toiselle miehelle kaiken parisuhteen vetovastuun langetessa sinulle (kuten todennäk.on käynyt ap:n miehellekin),niin toivottavatsi silloin ammennat tuota jeesustelun vastustushenkeä ja ymmärrät perheesi ja itsesi kusettajaa niin ette ala jeesustelemaan!
        Tsemppiä kirkkaaseen elämääsi!


    • Kalle -57

      Vaimollani kertoi aika yllättäen minulle vastaavan jutun. Koska toimin nopeasti. Istuin taposta vain 2 vuotta ja 2 vuotta ehdollista. Lapsia ei onneksi ollut. Parempi kuollut kun jonkun toisen kanssa.

    • N1n4

      itse olen kokenut sen ku vanhempani erosivat. olin silloin 16 vuotias nuori teini ja elämä vasta aluillaan. oli vaikeaa elää riidan ja vihan keskellä. jos olisin sillon tajunnut sanoa oman mielipiteeni että olisivat menneet parisuhdeterapiaan niin kaikki saattaisi olla aivan toisin. kannattaako sinun kuitenkin miettiä lapsiesi etua eikä vaan katsella omaa napaasi. itselläni on yksi lapsi myös ja tiedän että lapsella pitää olla turvattu elinympäristö ja rakkautta sekä molemmat vanhemmat. etsi mielummin apua parisuhteenne parantamiseen äläkä sen erottamiseen. ei se elämä ole ny niin kauheata ja onhan siinä sun miehessä täytynyt olla jotain hyvääkin kun siihen olet joskus rakastunut. ja kerta jos seksi ei suju niin koittakaa piristää seksielämäänne. käykää yhdessä seksi liikkeissä ja ostelkaa jotain kivaa toisillenne. parisuhteen eteen pitää molempien tehdä töitä. myös sinun eikä vain pelkästään miehesi. keskustelkaa keskenänne ja koittakaa löytää toisistanne hyviä puolia sillä melkein jokainen ihminen takertuu vaan toisen ihmisen vikoihin. kukaan ei ole täydellinen. onnea teille ja koittakaa sopia asianne.

      • mutta....

        Olen muuten kanssasi samaa mieltä, mutta seksin suhteen eri mieltä.

        Kirjoitit: "ja kerta jos seksi ei suju niin koittakaa piristää seksielämäänne. käykää yhdessä seksi liikkeissä ja ostelkaa jotain kivaa toisillenne."

        Mielestäni tuolla tavalla ei voi ratkaista itse ongelmaa. Nämä piristykset ja jännät kokeilut turruttavat melko nopeasti ja lopulta elämästä tulee vielä kurjempaa, jos koko suhde latistuu pyörimään seksileikkien ja "piristeiden" ympärillä. Seksistä tulee mekaanista kiihottamista, jossa eroottinen rakastaminen korvataan himolla ja himoitsemisella, joka provosoidaan esille "piristeillä". Se ei muuta suhdetta parempaan suuntaan. "Piristeet" ovat ok silloin, kun suhde on muutenkin rakastava, mutta ne eivät ratkaise ongelmia.

        Seksielämä kuivuu yleensä tuttuuden ja arjen rutiinien seurauksena. Osapuolet unohtavat toisensa eivätkä enää keskity toisiinsa, he vieraantuvat toisistaan. Seksielämän kuivuminen on siis seuraus. Ratkaisu on yksinkertainen muttei helppo: pitää opetella rakastamaan. Se opettelu alkaa siitä, että molemmat alkavat kiinnittää toisiinsa huomiota, keskittyä toisiinsa, ajatella toisen tunteita ja mielihyvää, huomioida toista. Sillä tavalla vaikutetaan koko suhteeseen.

        Monesti suhteissa esimerkiksi suukot toisen lähtiessä töihin tai tervehdykseksi muuttuvat toistoksi, joka on vain tapa ilman mitään sisältöä. Silloinkin ratkaisu on se, että alkaa antaa jokaisen suukon ajatuksella ja siihen keskittyen. Ajatuksella annettu suukko voi olla yhtä nopea kuin pelkästä tottumuksesta annettu pusu, mutta sen merkitys on paljon suurempi.

        Neuvo numero yksi lähes kaikkiin tilanteisiin: OLKAA HEREILLÄ!


    • vaan asian kanssa eläminen

      Muistuupa mieleeni ystävättäreni muutaman vuoden takaa. "Rakastui" kovasti varattuun työtoveriinsa. Molemmilla puolisot ja lapsia. Siinä sitten uudesta seksistä innokkaina nämä molemmat älypäät erosivat puolisoistaan ja jättivät lapset. Lainarahalla sitten ostivat uuden yhteisen elämän... Onni kesti kaksi kuukautta. Mies palasi häntä koipien välissä entiseen elämäänsä ja ystävättäreni jäi velkojen kanssa yksin. Hänen mies ei huolinut takaisin... Kannattaa miettiä aika tavalla nenäänsä pidemmälle, ennen kun menee kikkelistä noin sekaisin. Ettei käy tyhmästi.

    • nauraa...

      "Tuntuu vaikealta ylläpitää enää kulissiavioliittoa tässä tilanteessa, kun sydän sykkii aivan toiselle"

      Luettuani tämän kohdan purskahdin nauruun.

      Asia on varmasti aloittajalle hyvin vakava, mutta etenkin tuo "sydän sykkii" on niin huvittava kohta kirjoituksessa.

      Luulisi, että perheen perustaneen henkilön sydän sykkii ennen muuta omalle perheelle, johon kuuluu myös se "pahaa aavistamaton" aviomies. Näihin "sydän sykkii"-tyyppisiin draamoihin/komedioihin olisi kannattanut perehtyä ennen perheen perustamista. Silloin voisi ehkä tajuta, miten naurettavalta koko juttu kuulostaa.

      Osa ihmisistä on valitettavasti immuuni viisastumiselle. Jos ei pysty sitoutumaan, ei pidä sitoutua, koska se nyt vain on tosiasia, että "sydän sykkii" ihmisen elämän aikana suuntaan jos toiseenkin.

    • 52nainen

      Ei se parane munan vaihtaminen. Ehkä jokin aika se tuntuu niiiiiiiin ihanalta. Kyllä arki tule vastaan. Harkitse tarkaaaaaaaaaaan!!!!

      • kiteytys

        On sen verran monimutkaista, ettei liikuta varmaan ihan pelkästään fysiologisella tasolla. Varsinkaan jos ajatellaan yhdessäoloa sitten "kun ei enää siinä osastossa mikään".

        Jotkut tekee eroa vuoden, jotkut vuosia soutaen. Jos asiat eivät suju, voi sitten pelkästään tahtoa olla "yhdessä" periaatteen vuoksi. Loppupelissä hyvän ratkaisun määritelmä on kuitenkin päätettävä, jopa ajelehtimispäätös, ja elää senkin ratkaisun kanssa. Jos ihminen on onneton, sekin heijastuu ulospäin.


      • Nimetön
        kiteytys kirjoitti:

        On sen verran monimutkaista, ettei liikuta varmaan ihan pelkästään fysiologisella tasolla. Varsinkaan jos ajatellaan yhdessäoloa sitten "kun ei enää siinä osastossa mikään".

        Jotkut tekee eroa vuoden, jotkut vuosia soutaen. Jos asiat eivät suju, voi sitten pelkästään tahtoa olla "yhdessä" periaatteen vuoksi. Loppupelissä hyvän ratkaisun määritelmä on kuitenkin päätettävä, jopa ajelehtimispäätös, ja elää senkin ratkaisun kanssa. Jos ihminen on onneton, sekin heijastuu ulospäin.

        ihastuu ja eroo,mut sitä mä en ymmärrä,miks pitää ensin pettää ja sit vast miettiä eroa yms.Jos suhde on kuralla niin pistä poikki ja sit vasta muhinoit.


      • samaa
        Nimetön kirjoitti:

        ihastuu ja eroo,mut sitä mä en ymmärrä,miks pitää ensin pettää ja sit vast miettiä eroa yms.Jos suhde on kuralla niin pistä poikki ja sit vasta muhinoit.

        mieltä!


      • samaa...
        Nimetön kirjoitti:

        ihastuu ja eroo,mut sitä mä en ymmärrä,miks pitää ensin pettää ja sit vast miettiä eroa yms.Jos suhde on kuralla niin pistä poikki ja sit vasta muhinoit.

        olen ihmetellyt,jos kerran kaikki on päin persettä,niin mikä ihme siinä on kun ei erota.
        Onko se jotain kostoa sitä paskamaista puolisoa kohtaan,kun vielä pitää sitä pettääkin.
        Vai pidetäänkö sitä paskamaista puolisoa varalla,että sekin kelpaa paremman puutteessa,ja jos se uusi ei huolikkaan,mutta yksin on kauhiaa olla.


    • suolaa haavoihin

      mieti tarkkaan onko kyseessä hetken huuma? lasten takia ei avio elämää kannata jatkaa,lapset aistavat ettei kaikki ole kohdalla,loppuviimmeksi lapsesi vanhempien myrkyttämästä ilmapiiristä kärsivät.

    • ei siihen lähtöön ole muuta konstia kuin hankit oman asunnon ja ilmoitat että muutat sinne parin viikon sisään.Syitä jos kysytään voi kehoittaa katsoon peiliin ja katso itsekin .Parempi sanoa että "teillä on parempi ilman minua" että "en ole läsnä vaikka täällä asunkin".
      olen itse eronnut kahdesti- ei sellaisesta voi puhua ja sopia asioita ns.ystävyydellä.pitää lähteä ja aatella että yksi elämä

    • lissu

      olekkaan...itsekkin olen nyt eroamassa (avoliitosta kylläkin)mutta minä keittiötä siivotessani sitten vaan sanoin miehelleni että tunteet ei ole enää samat mitä ne joskus oli ja yhteiselokin on kuin olisimme kämppiksiä..mies alkoi sitten utelemaan että onko mulla uusmies (ei ole)mutta jos olisi sanoisin siitä silti miehelleni..kertoisin sinua aivan rohkeasti tunteistasi miehellesi...tämä elämä eletään vain kerran..toivottavasti miehesi ymmärtää..minun ainakin ymmärsi ja hän myös sanoi että jos olisi minun tilanteessa toimisi varmastikkin samoin..toivottavasti löydätte yhteisen ratkaisun tilanteeseen..meilläkin on 2 yhteistä lasta miehen 2 lasta jotka asuu meidän kanss..vielä ei ole asiasta heille puhuttu nyt edetään rauhaksiin ja minua jännittää lapsille kertominen enemmän kun se että kerroin asiasta miehelleni...

    • prrjiikoo

      Puolustelet tekoasi, sanomalla, ettei sinulla ole ollut rakkautta, ei seksiä moneen vuoteen miehesi kanssa. Vierität vastuun muille, et ole kypsä, haet syytä ja tukea muilta sille mitä teet, omasta mielestäkin vääri.

      Väitän, että kun näillä perusteilla lähdet eroamaan, sinulle tulee taas uusi suhde ja uusi rakkaus viimeistään 18 vuoden jälkeen.

      Mieti mikä nyt menee rikki?
      Luettelenko - lapsesi, miehesi, sinä, kotinne, sukulaissuhteet, ystäväsuhteet... mieti todella.

      Ei eroaminen ole ohi sinultakaan, vaikka on uusi huumaava tunne jostain uudesta ja uusista unelmista.

      Ei ole vieläkään liian myöhäistä hakea apua sinun ja miehesi ongelmiin, puhumalla ja taas puhumalla ja vielä kerraan puhumalla.
      Puhumalla elämästä, toiveista seksistä lapsista yhteisistä unelmista...
      Miljoonia sanoja jotka elävät sinussa, ei niitä toinen tideä ellet niitä kerro.

      Terapeutitkin auttavat, jos on uskoa ja tahtoa lähteä itse rakentamaan asioitaan kuntoon.

      Kultaa tämä uusi suhteesi muistojen joukkoon ja älä paljasta sitä perheellesi, vähän se aluksi itkettää, mutta sanon, että lopputulos kun jatkat miehesi kanssa, on yksi hienoimmista tämän vuosituhenne rakkaustarinoista.

      • itsekäskö

        Mutta jotenkin arki tappaa henkisesti. Töitä yhteisessä yrityksessä liikaa, vapaata ei juuri ole ollut.
        Ja rakkaus loppuu, elämä ei maistu ja kaikki tuntuu turhalta. Seksi ei koskaan toiminut ja loppunut kokonaan. Vika minussa, en jaksanut opettaa, ja asia jäi silleen, liian moneksi vuodeksi. Nyt ei kiinnosta enää. Mies puhuu kyllä kun, kireälle vedetään, mutta jotenkin en jaksaisi enää. Lapsia ei ole. Joten parempi varmaan lähteä, kuin henkisesti kitua, vai yksi elämä meille annettu. Ja olen viisikymppinen. Tämän jatkon voi arvata, tylsää ja tasaista, turvallista, tapahtumaköyhää. Alkoholia tai väkivaltaa ei ole. Mutta tylsyys ja puheet, lupaukset, jotka arjessa unohtuu. Olenko hirviö ?


    • KAKSOISELÄMÄ

      Kaksoiselämä on minusta toimiva ratkaisu, joka ei vahingoita ketään, kun asian hoitaa hyvin.

      Olen naimisissa ja meillä on lapsia, ja minulla on ihana ja pitkään jatkunut suhde myöskin naimisissa olevan miehen kanssa, heilläkin on 3 lasta. Olemme molemmat hyvin tyytyväisiä ratkaisuun, koska saamme mitä tarvitsemme ja meistä on tullut vuosien aikana parhaat ystävät.

      Olen myös aviomiehelleni parempi vaimo, koska elämäni on onnellisempaa tämän ratkaisun myötä. Ja asia ei todellakaan liity vain pelkkään seksiin. Lapsia tähän kuvioon ei pidä millään sekoittaa, koska kyse on vain omasta elämästäni ja omasta valinnastani. Äitinä olen heille aivan yhtä hyvä kuin aiemminkin.

      Ihmisellä on vain yksi elämä ja se tulee elää onnellisena.

      • Happie

        ..kaikki parisuhteet samaan muottiin. Tärkeintä on molempien hyvinvointi, onko se sitä yhdessäkin vai sopivasti erillään riippuu parista. Myös narsisti ja ylivastuullinen ovat yhdessä toimiva yksikkö.
        Tietenkin olisi hyvä selvittää asiat siinä olennaisessa kontaktipinnassa, eli parisuhteessa, mitä kumpikin toivoo.

        Jos toinen varovasti ottaa puheeksi kokemansa ongelmat, ja toinen ei näe mitään ongelmaa, niin ehkä pitää ruveta miettimään, uhrautuuko jonkin asian nimissä loppuelämäksi vai arvostaako myös itseään, tunteitaan ja hyvinvointiaan. Onneton elämä purkautuu vaikka viinanjuontiin, ja itsetuhoisuus voi sairastuttaa. Huono lopputulema, vähintään lasten näkökulmasta. Ihminen ei ole teräksestä. Kiintymistä tapahtuu aina pitkissä suhteissa, ero kirpaisee. Voihan erota ”ystävyydessä”, tyylikkäitäkin parisuhteen loppuja on; sellaisissa on mahdollista hyvä vanhemmuuskin, jos katsoo hieman eteenpäin. Se on usein faktaa, että toinen, puheeksiottaja joutuu "jättäjäksi"; lopputulemana myöhempin molempi on tyytyväinen, kun löytyy sisäinen rauha.


      • Hippye
        Happie kirjoitti:

        ..kaikki parisuhteet samaan muottiin. Tärkeintä on molempien hyvinvointi, onko se sitä yhdessäkin vai sopivasti erillään riippuu parista. Myös narsisti ja ylivastuullinen ovat yhdessä toimiva yksikkö.
        Tietenkin olisi hyvä selvittää asiat siinä olennaisessa kontaktipinnassa, eli parisuhteessa, mitä kumpikin toivoo.

        Jos toinen varovasti ottaa puheeksi kokemansa ongelmat, ja toinen ei näe mitään ongelmaa, niin ehkä pitää ruveta miettimään, uhrautuuko jonkin asian nimissä loppuelämäksi vai arvostaako myös itseään, tunteitaan ja hyvinvointiaan. Onneton elämä purkautuu vaikka viinanjuontiin, ja itsetuhoisuus voi sairastuttaa. Huono lopputulema, vähintään lasten näkökulmasta. Ihminen ei ole teräksestä. Kiintymistä tapahtuu aina pitkissä suhteissa, ero kirpaisee. Voihan erota ”ystävyydessä”, tyylikkäitäkin parisuhteen loppuja on; sellaisissa on mahdollista hyvä vanhemmuuskin, jos katsoo hieman eteenpäin. Se on usein faktaa, että toinen, puheeksiottaja joutuu "jättäjäksi"; lopputulemana myöhempin molempi on tyytyväinen, kun löytyy sisäinen rauha.

        Ylivastuullinen ja narsisti ovat toimiva yksikkö...Ja kumpikohan maksaa lisämaksua erossakin. Toisaalta, ainakin kuppaus loppuu


    • omasta eroon päässyt

      Varokaa miehet kun pistätte nimeänne asuntolainapapereihin,nimittäin tämä on erittäin yleistä että nainen viis veisaa perheen taloudellisesta turvallisuudesta.

      Karkea mutta rehellinen neuvo on, että kun nuorin lapsi täyttää 3,niin sen jälkeen naiseesi voit luottaa enintään kaksi päivää kerrallaan!

      (En puhu pelkästään omasta kokemuksestani.)

      • viikonloppuiskä

        Näin meilläkin. Nuorin täytti kolme, vaimo meni töihin ja kuukauden työntekemisen jälkeen totesi kaipaavansa jotain muuta. "Saat sitten lapset joka toinen viikonloppu".


      • Kaksikotoa
        viikonloppuiskä kirjoitti:

        Näin meilläkin. Nuorin täytti kolme, vaimo meni töihin ja kuukauden työntekemisen jälkeen totesi kaipaavansa jotain muuta. "Saat sitten lapset joka toinen viikonloppu".

        ..taitaa olla sellainen, että ennen pitkää samassa taloudessa asuessa rupeaa yksi sun toinen asia nyppimään, ja se purataan toiseen. Peiliin katsominen on taitolaji! Tilanne ei pääsisi tuohon pisteeseen, jos avioliitossakin asuttaisiin erillään, niin toista muistaisi aina arvostaa ja vaalia yhteistä hyvää.


      • uutta putkeen vaan
        Kaksikotoa kirjoitti:

        ..taitaa olla sellainen, että ennen pitkää samassa taloudessa asuessa rupeaa yksi sun toinen asia nyppimään, ja se purataan toiseen. Peiliin katsominen on taitolaji! Tilanne ei pääsisi tuohon pisteeseen, jos avioliitossakin asuttaisiin erillään, niin toista muistaisi aina arvostaa ja vaalia yhteistä hyvää.

        Ei sitä kukaan jaksa ikkäänsä toisen paskoja siivota.
        Mukavampi viimeistään lasten lähdettyä,siivota vain omia jälkiä!
        Eikä tartte sitä vittuakaan antaa kuin sille,jolle itse haluaa..
        Ihanaa elämää! En vaihtaisi entiseen mistään hinnasta!


      • tosi vanha jo
        uutta putkeen vaan kirjoitti:

        Ei sitä kukaan jaksa ikkäänsä toisen paskoja siivota.
        Mukavampi viimeistään lasten lähdettyä,siivota vain omia jälkiä!
        Eikä tartte sitä vittuakaan antaa kuin sille,jolle itse haluaa..
        Ihanaa elämää! En vaihtaisi entiseen mistään hinnasta!

        eipä luulis kellään oleva nokankoputtamistakaan,kun on penskat huolehtinut maailmalle.
        jokaisella oikeus elää vanhuutensa omalla laillaan..katkeria oo ku jotku exät..ja neki vaan ku palvelu loppuu ku seinään..


    • 1,5 pilalla

      ...teet niinkuin muutkin naiset, omanikin 26v. jälkeen. Ensin mietit ja suunnittelet eroa pari vuotta ja keskustelet naiskavereittesi kanssa asiasta (miehellesi et kerro mitään, näyttelet vaan, että hyvin menee).
      ...sitten kun olet saanut kaikki asiat mielestäsi kondikseen (uutta suhdetta myöten) tulet puun takaa ja potkaset munille!
      Siinäpä se on entinen siippa kaksinkerroin vähän aikaa...mutta nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen alan olla jo ihan entiselläni...tai en entiselläni, vaan entistä kovempana...kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!

      Puhu sille miehellesi ihan tosi...tuo ylläkerrottu on vähän turhan karua...ja yleistäkin...

      hyvät joulut ja ole reilu...eikös

    • voiveeee

      kun et ole aiemmin älynnyt suutasi avata, ja kertoa tuntemuksistasi että liitossanne ei mielestäsi ole kaikki kohdallaan!!!

      Ei voi muuta sanoa, kun että kylläpä olet itsekäs. Jos elää toisen kanssa suhteessa, niin ei voi käyttäytyä kuten olisi yksin.
      Eli jos väännetään rautalangasta, niin noinkin isoista ajatuksista mitä päässä pyörii täytyisi kertoa toiselle jo hyvissä ajoin. Eikä sitten vasta, kun on jo toinen katsottuna valmiiksi. Hyvähän siitä sitten on itse lähteä, kun ei jää aivan yksin!!!

      Kuvittelitko muka, että eroaminen on helppoa? varsinkin kun sen tekee tuolla tavalla, pimittämällä toiselta ajatuksiaan. Siinäs nyt sitten ei auta muu kuin pudottaa se pommi toisen niskaan.
      Pitäisikö vielä toivottaa tsemppiä siihen?? sori vaan mutta täältä ei sellaista tipu.


      nyt joku varmaan syyttää katkeraksi, mutta siitä vaan, sillä sitä minä tällä hetkellä olenkin. Ja lienee ihan luonnollista tässä tilanteessa.
      tuollaisen pommin nimittäin sain niskaani muutama kuukausi sitten.

    • kirpale

      Olin itsekin pitkässä avioliitossa. Sen aikana olin hyvin ihastunut toiseen mieheen ja kuvittelin melkein olevani rakastunutkin. Oli hetkiä etten osannut ajatella mitään muuta kuin tuota toista miestä, mutta kuitenkin jäin avioliittooni koska en halunnut lapsistani tulevan avioerolapsia. Arki tuntui (tutun ja tylsän) aviomiehen kanssa puuduttavalta ja turhalta. Se ihastuminen meni kuitenkin ohi kun en antanut sille enempää tilaa ja tilaisuutta. Mieheni ei tiennyt (ainakaan tietääkseni) tästä ihastumisestani mitään. Tämän ihastumisen jälkeen elimme aviomieheni kanssa vielä pari vuotta yhdessä ja ainakin minä olin onnellinenkin, ainakin hetkittäin. Sitten mieheni ihastui/päätä pahkaa rakastui naiseen ja alkoi suhteeseen hänen kanssaan. Tietenkin mieheni jäin siitä kiinni ja se oli elämäni shokki. Tuntui että maailma romahtaisi siihen, ei voi enään mikään toimia, kaikki on ohi. Aikamme kipuiltuamme erosimme ja minä jäin lasten kanssa (kaksi alaikäistä) kotiimme ja mies lähti uuden rakkaansa luo asumaan. Erosta on noin 1,5 vuotta, minulla ja lapsilla menee ihan hyvin kun vietämme keskenämme arkea. Joskus siltikin iskee vielä katkeruus ja vihamielisyys ex-miestäni kohtaan. Ex-mieheni on jo eronnut tästä päätä pahkaa rakkaudestaan ja humalassa ollessaan tekstailee minulle, että olen hänen elämänsä rakkaus. En ota häntä takaisin, luottamus ja rakkaus on nollassa. Mieti hyvä nainen mitä teet. Pitkän liiton aikana voi olla ihastunut toiseen mieheen tai naiseen, ei se merkitse sitä että rakkaus on kuollut sinun ja avoimiehesi väliltä. Älä riko lastesi perhettä, heillä on vain yksi äiti ja yksi isä.

    • hgjgd

      kun et ole aiemmin älynnyt suutasi avata, ja kertoa tuntemuksistasi että liitossanne ei mielestäsi ole kaikki kohdallaan!!!

      Ei voi muuta sanoa, kun että kylläpä olet itsekäs. Jos elää toisen kanssa suhteessa, niin ei voi käyttäytyä kuten olisi yksin.
      Eli jos väännetään rautalangasta, niin noinkin isoista ajatuksista mitä päässä pyörii täytyisi kertoa toiselle jo hyvissä ajoin; eli siis jos olet tuntenut jo vuosia ettei rakkautta ole, siitä olisi voinut mainita.

      Kuvittelitko muka, että eroaminen on helppoa? varsinkin kun sen tekee tuolla tavalla, pimittämällä toiselta ajatuksiaan. Siinäs nyt sitten ei auta muu kuin pudottaa se pommi toisen niskaan. Ja eiköhän tuo ole ihan kohtuullista, että myös jättäjä joutuu vaikeaan tilanteeseen...sillä jätetylle se on aivan varmasti hirveä paikka.
      Pitäisikö vielä toivottaa tsemppiä tuohon kertomiseen?? sori vaan mutta täältä ei sellaista tipu.


      nyt joku varmaan syyttää katkeraksi, mutta siitä vaan, sillä sitä minä tällä hetkellä olenkin. Ja lienee ihan luonnollista tässä tilanteessa.
      tuollaisen pommin nimittäin sain niskaani muutama kuukausi sitten.

    • perhe tärkeä

      Kertominen on vaikeaa. Itse mietin tapaa kuukausia. Lopulta paine oli niin suuri, että vain sanoin, että haluan eron ja kerroin syitä. Mies suuttui ja raivosi, mutta nyt kuukauden jälkeen olemme pystyneet puhumaan aika hyvin.

      Menemme parisuhdeterapiaan selvittelemään asioita, vaikka en usko tilanteen korjautuvan. Mieheni vuoksi niin teen. Lisäksi soluja on hyvä selvitellä vaikka eroaisi.

      Perheen rikkominen jo ajatuksena on kauheaa. Kuitenkin se on ainoa vaihtoehto. Ajan kanssa olet valmis senkin tekemään jos päämäärä pysyy samana, näin uskon.

      Laittaisin uuden suhteen kuitenkin hyllylle, jotta voit tehdä ratkaisun aiempaan ajatellen. Se auttanee myöhemmin syyllisyyden käsittelyn kanssa. Uusi suhde kestää väljemmän yhteydenpidon, mikäli se on aitoa.

      Sinulla kuten minullakin on ollut tilaus uudelle suhteelle jo kauan. Ei kukaan tee em. tahallaan, siihen ajaudutaan, tilanteelle sokeudutaan ja suhde on laiminlyöty jo kauan.

      Elät vain kerran, ole rohkea, niin aion olla minäkin!

    • Realismia kehiin

      Jätä hulluttelu ja mene terapeutille tai viisaan ihmisen luo . Sinä itsekin olet syypää tilanteeseen . Lähesty puolisoasi . ala puhua hänelle ja järjestä kahdenkeskistä aikaa . Pikkuaskelin löydät onnesi uudelleen . Mies on sama jota rakastit ja vihille menit . Sinä et saa jättää miestäsi ja kotiasi . Itseäsi et pääse pakoon , vaan uuden kanssa olisi sama pian edessä . Kerran toisensa perään . Murhaat lapsesi omin käsin ottamalla heidät kodistaan vieraiden miesten kynsiin . Noin kaksi vuotta ja uusi kehiin , niin se menee . Sinä luo lastesi tulevan elämän mallit nyt . Säilytä perheesi , anna lapsillesi tulevaisuus .
      Vieras lapsi on käenpoika perheessä . Siihen ei sovi kuin avioliitossa syntyneet lapset , saman isän ja äidin lapset yhdessä perheessä . Lasten hätä on suunnaton erossa ja jotain heissä murtuu peruuttamattomasti luottamuksesta elämään ja ihmisiin . Nainen on kodin sielu ja hengen luoja . Mitä annat , sitä saat .Metsä vastaa kuin huudat . Nyt näet unta , unelmia ja harhakuvia . Kupla puhkeaisi
      ja todellisuus voisi olla tämä : sinä yksin , miehesi uuden kanssa , lapset riepoteltavina , taloudellisia ongelmia , yksinäisyyttä kaipuuta kotiisi , jossa sinulle ei ole sijaa . Masennusta , katumusta , ahdistusta .
      Harkitse uudelleen ja herää unestasi todellisuuteen .

      • täällä sitä

        eletään,jos haluat uuden kullin,ota se...kauankohaa jaksat sitä taas lutskuttaa,kun pitää taas vaihtaa.


      • ddwadwad
        täällä sitä kirjoitti:

        eletään,jos haluat uuden kullin,ota se...kauankohaa jaksat sitä taas lutskuttaa,kun pitää taas vaihtaa.

        Niinpä niin, tyhmiä ihmisiä kun ei osaa ennalta miettiä näitä asioita ja sitten jälkiviisaana valitetaan kun "maito" on jo kaatunut. IDIOOTIT!


      • Erkki47

        ...miten tosiaankin maailma on täynnä idiootteja. Sen huomaan näistäkin kommenteista, joita täällä heitellään. En ole näihin keskusteluihin aiemmin osallistunut, joten olin jokseenkin tyrmistynyt keskustelun tasosta. Kaikki tuntuvat tietävän Jannaa paremmin, kuinka pitäisi toimia, kuka on syyllinen, mikä liitossa on vikana, kuinka uusi rakkaus loppuu pian jne. Ovat haukkumassa ja syyttämässä heti. Suomi on näemmä täynnä patavanhoillisia moralisteja - tai sitten ne harvat vaan keräytyvät nimenomaan tänne. Nimimerkkien suojasta on niin helppoa syytää kaikkea paskaa toisten niskaan.

        Onneksi minulla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voin keskustella asioista, eikä tarvitse turvautua tällaiseen tunkioon.

        Etköhän sinäkin 20 vuoden päästä ihmettele, miten saatoit olla 20-vuotiaana niin tyhmä ja kokematon.

        Tsemppiä Jannalle! Vaikeita ratkaisuja, mutta elämme kuitenkin täällä vain kerran, joten jos oikeasti olet sitä mieltä, ettet voi enää saavuttaa onnea nykyisessä liitossasi, niin sitten on vaan keskusteltava asiat selviksi miehesi kanssa. Voi olla, että kriisi sitten vaikka tuokin esille uusia ratkaisumalleja.


      • Täällä viestinketjuihin

        ensimmäisenä vastaavat "ihmiset", oletan niiden vielä olevan sellaisia, on AINA, ne jotka on kauheita jeesustelijoita, ikuisen rakkauden puolesta puhujia. Joo, joo.
        Eikö teidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että te olette pystyneet pitämään jalkanne ristissä liiton ulkopuolisilta houkutuksilta. Jos joku muu menee tekee niinkuin mielensä tekee niin ihan ku se haluais kuulla siitä huoraamisestaan.

        Tämänkin ketjun luoja HALUSI KERTOMUKSIA MUIDEN KOKEMUKSISTA, ei tainnu aloittajat osata vastata kysymykseen.

        Ja ei, en jaksanu lukea kaikkia viestejä, koska oletan tämän ketjun suurimmaksi osaksi jatkuneen kuten alkoikin.

        Ei, en ole koskaan ollut aviossa, ja ihailen jo tuota teidän saavuttamaanne 18 liittovuotta.
        Luulen, että sinä aikana toisen on oppinu tuntemaan ja sinä itse tiedät kuinka kertominen on paras hoitaa.

        Jaksamista sinulle


      • pääs
        Erkki47 kirjoitti:

        ...miten tosiaankin maailma on täynnä idiootteja. Sen huomaan näistäkin kommenteista, joita täällä heitellään. En ole näihin keskusteluihin aiemmin osallistunut, joten olin jokseenkin tyrmistynyt keskustelun tasosta. Kaikki tuntuvat tietävän Jannaa paremmin, kuinka pitäisi toimia, kuka on syyllinen, mikä liitossa on vikana, kuinka uusi rakkaus loppuu pian jne. Ovat haukkumassa ja syyttämässä heti. Suomi on näemmä täynnä patavanhoillisia moralisteja - tai sitten ne harvat vaan keräytyvät nimenomaan tänne. Nimimerkkien suojasta on niin helppoa syytää kaikkea paskaa toisten niskaan.

        Onneksi minulla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voin keskustella asioista, eikä tarvitse turvautua tällaiseen tunkioon.

        Etköhän sinäkin 20 vuoden päästä ihmettele, miten saatoit olla 20-vuotiaana niin tyhmä ja kokematon.

        Tsemppiä Jannalle! Vaikeita ratkaisuja, mutta elämme kuitenkin täällä vain kerran, joten jos oikeasti olet sitä mieltä, ettet voi enää saavuttaa onnea nykyisessä liitossasi, niin sitten on vaan keskusteltava asiat selviksi miehesi kanssa. Voi olla, että kriisi sitten vaikka tuokin esille uusia ratkaisumalleja.

        kun luin sun haukkus ja sit annat ite samalla mitalla. Kerran eletään ja kaikki vaan irti mitä irti lähtee... juu juu. viimestä päivää vielä puuttu.


      • Jus&amp;si

        Olen täysin eri mieltä. Jos on löytänyt oikean rakkausen siitä kannattaa pitää kiinni ja suunnitella elämä hänen kanssaan siihen malliin että voi jatkaa heti kun pakolliset kuviot on hoidettu. Miehelle pitää kertoa siinä vaiheessa kun suhde on vahvalla pohjalla uuden kanssa. Tämä on paras myös lapsille. Ei tarvi katsella heidän riitoja joka on paljon pahempi asia kuin ero. On kokemusta. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.


      • ne suurinpiirtein
        Täällä viestinketjuihin kirjoitti:

        ensimmäisenä vastaavat "ihmiset", oletan niiden vielä olevan sellaisia, on AINA, ne jotka on kauheita jeesustelijoita, ikuisen rakkauden puolesta puhujia. Joo, joo.
        Eikö teidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että te olette pystyneet pitämään jalkanne ristissä liiton ulkopuolisilta houkutuksilta. Jos joku muu menee tekee niinkuin mielensä tekee niin ihan ku se haluais kuulla siitä huoraamisestaan.

        Tämänkin ketjun luoja HALUSI KERTOMUKSIA MUIDEN KOKEMUKSISTA, ei tainnu aloittajat osata vastata kysymykseen.

        Ja ei, en jaksanu lukea kaikkia viestejä, koska oletan tämän ketjun suurimmaksi osaksi jatkuneen kuten alkoikin.

        Ei, en ole koskaan ollut aviossa, ja ihailen jo tuota teidän saavuttamaanne 18 liittovuotta.
        Luulen, että sinä aikana toisen on oppinu tuntemaan ja sinä itse tiedät kuinka kertominen on paras hoitaa.

        Jaksamista sinulle

        ole suurin osa omista kokemuksista.maalais järkikin on sallittua ko ruvetaan urakalla pomppimaan suhteesta suhteeseen


      • hywä
        Jus&amp;si kirjoitti:

        Olen täysin eri mieltä. Jos on löytänyt oikean rakkausen siitä kannattaa pitää kiinni ja suunnitella elämä hänen kanssaan siihen malliin että voi jatkaa heti kun pakolliset kuviot on hoidettu. Miehelle pitää kertoa siinä vaiheessa kun suhde on vahvalla pohjalla uuden kanssa. Tämä on paras myös lapsille. Ei tarvi katsella heidän riitoja joka on paljon pahempi asia kuin ero. On kokemusta. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

        uskoinen ihminen jok heti löytää sen oikean sen entisen jälkeen


      • elliivo

        Yli yksitoista vuotta sitten olin minäkin sen vaikean paikan edessä että asia oli otettava esille.

        En ole katunut hetkeäkään silloista ratkaisuani.
        Toista miestä ei liittynyt meidänkään tapaukseemme mutta seksi ja läheisyys oli kokonaan loppunut jo monta vuotta aikaisemmin.
        Luulen että en olisi pystynyt kasvattamaan lapsistani onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä siinä avioliitossa. Myös lasten suhde isään on pysynyt hyvänä kun sain eropäätöksen tehdyksi.

        Ex-mieheni kanssa olemme edelleen hyviä ystäviä ja yya-sopimus on voimassa yhä.
        Kun olin laittanut eroasian liikkeelle oli jonkin aikaa todella vaikeaa mutta tilanne helpottui kun pääsin muuttamaan lasten kanssa uuteen kotiimme.

        Ainut asia jota olen myöhemmin katunut on se että mietin niinkin kauan ennen kuin sain eron aikaiseksi.


      • ....

        "itse sanoin suoraan ja rehellisesti missä suhteessamme mättää ja että en enää usko yhteiseen tulevaisuuteen."

        Tiedät mikä suhteessa mättää, mutta et korjaa?...
        Kun et usko yhteiseen tulevaisuuteen, oletko kokenut miehen sellaiseksi jolla ei olisi halua muuttua vai onko hän aiheuttanut jotain kauheita pettymyksiä mielestäsi, tai riita mennyt yli? Parineuvojaa/parisuhdeterapeuttia ette kokeilleet joskus? Onko kommunikoinnissa ollut ongelmia? Jos mies haluaisi muuttua, menisikö siinä aikaa vai oletatko olevan sellainen joka ei muutu. Onko itsessäsi ollut mitään "vikaa"? Minkälainen suhde teillä on ollut.


      • ....
        .... kirjoitti:

        "itse sanoin suoraan ja rehellisesti missä suhteessamme mättää ja että en enää usko yhteiseen tulevaisuuteen."

        Tiedät mikä suhteessa mättää, mutta et korjaa?...
        Kun et usko yhteiseen tulevaisuuteen, oletko kokenut miehen sellaiseksi jolla ei olisi halua muuttua vai onko hän aiheuttanut jotain kauheita pettymyksiä mielestäsi, tai riita mennyt yli? Parineuvojaa/parisuhdeterapeuttia ette kokeilleet joskus? Onko kommunikoinnissa ollut ongelmia? Jos mies haluaisi muuttua, menisikö siinä aikaa vai oletatko olevan sellainen joka ei muutu. Onko itsessäsi ollut mitään "vikaa"? Minkälainen suhde teillä on ollut.

        Ja onko mies tehnyt alotteita myös tai kertonut halusta korjata jotain. Uskaltaako. Vai minkälainen tilanne.


      • jkajfghgaertw

        Jos ne lapset olisivat/ovat tärkeitä/ensimmäisiä niin molemmat vanhemmat, isä ja äiti hoitaisivat avioliittoaan ja toisiaan! Eivät uppoutuisi työhön, harrastuksiin vaan toisiinsa, koska siitä riippuu lasten hyvinvointi ja kehitys! Se ei todellakaan se niin sanottu "lasten paras" tule itesensä uhraamalla, unohtamalla vaan tekemällä oman elämänsä eteen asioita jotka mahdollistavat sen hyvän vanhemmuuden! Ja se totuus koskee niin miestä kuin naistakin!


      • pyöriä
        elliivo kirjoitti:

        Yli yksitoista vuotta sitten olin minäkin sen vaikean paikan edessä että asia oli otettava esille.

        En ole katunut hetkeäkään silloista ratkaisuani.
        Toista miestä ei liittynyt meidänkään tapaukseemme mutta seksi ja läheisyys oli kokonaan loppunut jo monta vuotta aikaisemmin.
        Luulen että en olisi pystynyt kasvattamaan lapsistani onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä siinä avioliitossa. Myös lasten suhde isään on pysynyt hyvänä kun sain eropäätöksen tehdyksi.

        Ex-mieheni kanssa olemme edelleen hyviä ystäviä ja yya-sopimus on voimassa yhä.
        Kun olin laittanut eroasian liikkeelle oli jonkin aikaa todella vaikeaa mutta tilanne helpottui kun pääsin muuttamaan lasten kanssa uuteen kotiimme.

        Ainut asia jota olen myöhemmin katunut on se että mietin niinkin kauan ennen kuin sain eron aikaiseksi.

        siitä yleensä pahinta tekeeki.kun erotaan o se aina helpompaa kun sitä ei ole...


      • Turha syyllistää
        .... kirjoitti:

        "itse sanoin suoraan ja rehellisesti missä suhteessamme mättää ja että en enää usko yhteiseen tulevaisuuteen."

        Tiedät mikä suhteessa mättää, mutta et korjaa?...
        Kun et usko yhteiseen tulevaisuuteen, oletko kokenut miehen sellaiseksi jolla ei olisi halua muuttua vai onko hän aiheuttanut jotain kauheita pettymyksiä mielestäsi, tai riita mennyt yli? Parineuvojaa/parisuhdeterapeuttia ette kokeilleet joskus? Onko kommunikoinnissa ollut ongelmia? Jos mies haluaisi muuttua, menisikö siinä aikaa vai oletatko olevan sellainen joka ei muutu. Onko itsessäsi ollut mitään "vikaa"? Minkälainen suhde teillä on ollut.

        Suhdetta ei korjata kuin autoa.

        Toista ihmistä ei voi muuttaa.

        Koska kirjoittaja kertoo tuntevansa tuskaa, on hän varmasti miettinyt perin pohjin asiat ja yrittänyt korjata ne silloin, kun se vielä tuntui mahdolliselta.


      • voi itku
        Turha syyllistää kirjoitti:

        Suhdetta ei korjata kuin autoa.

        Toista ihmistä ei voi muuttaa.

        Koska kirjoittaja kertoo tuntevansa tuskaa, on hän varmasti miettinyt perin pohjin asiat ja yrittänyt korjata ne silloin, kun se vielä tuntui mahdolliselta.

        En syyllistänyt !!!! , vaan koitin kysellä kysymyksiä. Tarkoitus ei ollut mitenkään kuulostaa siltä että syyllistäisi, en tiedä minkälainen puoliso kenelläkin on. Jos syyllistäisin sanoisin sen suoraan.

        En ole puhunut auton korjauksesta. Toista ei voi muuttaa, vain ihminen itse haluaa muuttua jos haluaa.

        Älä ole vedä johtopäätöksiä ennen aikojaan. Ei kysymysten esittäminen ole syyllistämistä, miehiä on niin monenlaisia siksi kysymyksiä.


      • eronnut myös

        ...toimimattomassa ja riitaisassa liitossa. Ei ole itsestäänselvää, että ero olisi aina lasten kannalta se huonompi vaihtoehto. Ainakin itse olen huomannut, että lapseni voivat paljon paremmin eromme jälkeen.


      • KOHTALONSISKO
        voi itku kirjoitti:

        En syyllistänyt !!!! , vaan koitin kysellä kysymyksiä. Tarkoitus ei ollut mitenkään kuulostaa siltä että syyllistäisi, en tiedä minkälainen puoliso kenelläkin on. Jos syyllistäisin sanoisin sen suoraan.

        En ole puhunut auton korjauksesta. Toista ei voi muuttaa, vain ihminen itse haluaa muuttua jos haluaa.

        Älä ole vedä johtopäätöksiä ennen aikojaan. Ei kysymysten esittäminen ole syyllistämistä, miehiä on niin monenlaisia siksi kysymyksiä.

        Ei voi ihminen muuttua kaikilta osin. Jotkin luoteenpiirteet ihmisessä voivat olla niin syvällä ja määrääviä, ettei siinä auta terapiatkaan. esim. paha mustasukkaisuus.

        Meillä on takana pitkä kivikkoinen historia ja ihmisen jaksamisella ja sietokyvylläkin on rajansa. Ehkäpä nyt haluan lopun (?) elämäni elää ilman ihmistä joka rajoittaa ja kontrolloi kaikkea mitä teen.


    • kokemus puhuu123

      Olen olut nyt asumuserossa kohta ne kriiittiset puoli vuotta ja odotan kun eromme saa lainvoiman ja sen myötä noi juridiset asiat kuntoon. Elin 12 vuotta kulissisuhteessa ja siitä ajasta melkein 4 vuotta naimisissa. Meilläoli ihan samantapainen tilanne. En tiedä teidän ykistyikohtia suhteessanne,mutta voin tuntea ja kuvitella miltä sinusta tuntuu elää "kulissivaimona" ulkomaaimaan päin. Meillä on erona se että meillä on vain yksi ala-ikäinen tyttö.Mutta samoja asioita muuten.
      Meillä oli omari ja asuntolainaa jne...ja on vieläkin kunnes muutaman viikon päästä menee ositukseen.
      Meillä ei ollut seksiä moneen vuoteen - mies ei yrittänyt edes tehdä mitään sen suhteen,hän vaipui omaan maailmaansa,jossa keskeisenä asiana oli alkoholi ja musiikin kuuntelu. Hänellä oli vaimo ja lapsi,mutta me emme olleet hänelle läsnä.
      Ensimmäisen kerran otin varovaisesti puheeksi eron. Olin miettinyt sitä mielessäni jo pitkän aikaa,jotenkin se asia oli niin selkiintynyt minulle että pystyin puhumaan siitä hänelle.Kerroin että en naisena kykene jatkamaan tälläisessä liitossa,jossa minua ei huomioida ja se että on parempi jatkaa elämän polkua erikseen. Toki meillä oli kinaaja tappeluita yhestä ja toisesta asiasta. Tilanteet kiristyivät kun kumpikaan ei voinut hyvin. Sitä purkasi huonoa oloa toiseen.
      Sitten minulle tuli kuvioihin suhteen ulkopuolinen ja silleen.Se oikestaan helpotti vieläpäenemmän selkeyttämään niitä asioita mitä todella halusi ja mistä oli jäänyt täysin paitsi.
      Tällä hetkellä tunnen suurta huojennusta ja meillä on ihan neutraalit välit ex-miehen kanssa. En tarvitse enää elää hänen kanssa. Tyttö asuu luonani ja meillä voidaan sananmukaisesti hyvin.Toki jonkinalsiet välit täytyykin säilyttää ex-miheen jo ihan sen takia että kun on lapsi mikä yhdistää. Eihän ero koskaan ole helppoa,mutta kun miettii asioita valmiiksi itse ja tekee semmoisia siirtoja elämässä,mitkä tuottavat hyvää olo niin kaikki kinkkiset asiat selkiytyy ja kun osaa päästää myös sillen terveellä tavalla irti puolisosta niin huomaa kuin olisi päässy taivaaseen -niin hyvä olotila siitä muuten tulee.

      Ei saa katkeroitua vaan avioero pitää kyetä näkemään kasvuna eteenpäin.Meiklä on vaan yksi elämä-miksi se pitää kärvistellä ja kuluttaa itsensä loppuun,kun sen voisi elää jonkun toisen kanssa ihan eritavalla.
      Ei kannata kertarysäyksellälyödä ero asiaapöytään,koska ensireaktio voi olla niin tahditon,että toinen tekee päättömiä ratkaisuja menettämisen pelon myötä. Monet ihmsiet löytävät ex-puoliosta hyvän ystävän eron jälkeen-meillä todennäköisesti on käynyt niin.
      Tsemppiä.Ota varovaisesti asia puheeksi-äläkä missään nimessä hiisku sanallakaan sinun uudesta rakkaudesta. Hän ei kuulu teidän väliin vaan hän on sinusta ulospäin. Miehesi ei koskaan tarvitse tietää ei eron jälkeenkään että onko sinulla ollut joku vai ei.
      Mutta jos ei mene hyvin niin ero-asia esille!!!

    • eronnut onnellisena

      Oltiin 12 melkein 13-vuotta yhdessä- yksi kouluikäinen lapsi. Vuodet meni eteenpäin ja arki pyöritti elämää.Ulospäin oltiin ihan tavallinen kolmihenkinen perhe,asuttiin omarissa,kaksi autoa oli pihalla,kummalakin vakituinen työ.Ehdittiin miettiä jo toistakin lasta,mutta näin jälkeenpäin onneksi sitä ei sitten koskaan käytännössä tehty. Miehellä oli hyvätuloinen työ,työkeikkoja silloin tällöin,mitkä suuntautui ulkomaillekin.Meillä oli yhteisiä harrastuksia mm valokuvaus-useampi Norjan reissu tuli tehtyä niiltä tiimoilta.
      Kaikki näytti siis ulopäin että olimme onnellinen perhe. Kaikkea muuta! Läheisyyttä ja hellyyttä ei ollut moneen vuoteen. Mies alkoi vetäytymään omiin juttuihin,jotkut niistä jutuista ei kuulunut parisuhteeseen,alholi alkoi maistumaan enemmän kuin kerran viikossa. Minä naisena,vaimona yritin olla urheana ja kestää mutta lopulta lopulta uuvuin ja otin yksinkertaisesti eräänä päivänä eron puheeksi. Riitahan siitä syntyi,mutta se laantui.Tai oikeastaan se jäi kytemään ja odottamaan seuraavaa hetkeä kun se ihan oikeasti toteutuisi.Miehellä todettiin sitten vielä erektiöhäiriö joten se niistä lapsi haaveista - asiat ei toiminut- tuskastuimme kumpikin että ei tule mitään. Noin vuosi sitten tein ratkaisun.Olisi varmaan pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin,mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Otin irtioton,aloin tapailemaan samassa tilanteessa olevaa ulkopuolista ja löysin sielunkumppanin ja ihmisen johon voisin rakastua ja aloittaa elämän uudelleen ns.
      Asiat alkoivat valkenemaan myös miehelleni että ei ole oikein olla yhdessä, jos kumpikaan ei ole onnellinen ja lapset/lapsi siinä kärsivät jos vanhemmat huutavat ja tappelevat harvasa päivä. Meni useita viikkoja en ottanut sanaa "ero" puheeksi,mutta mieheni otti sen ja aloimme kumpikin puhumaan että meidän pitäisi erota. Meni kuitenkin useampi kuukausi- arki täytti elämän ja emme puhuneet siitä.
      Sitten eräänä päivänä mieheni sanoi melkein kyyneleet simissä,että "en halua että valut hukkaan kanssani-erotaan" Minä tein sitten sen päätöksen että hain asuntoa ja muutin tytön kanssa pois. MIes jäi omariin asumaan ja maksaa minut ns.ulos siitä.
      Näinä päivinä meillä menee harkinta-aika umpeen.Menemme yhdessä viemään kakkosvaiheen ja kuten teimme sen avioerohakemuksen puoli vuotta sitten-veimme sen myös yhdessä. Olemme kumpikin päättäneet jatkaa elämää jonkun toisen kanssa,mutta säilytämme silti iha ok välit keskenämme,koska meillä on yhteinen lapsi.Pystymme puhumaan asioista,emme enää riitele.Mutta yhdessä eläminen on päättynyt ja se kirja on suljettu kiinni. Olen asunut tytön kanssa nyt uoli vuotta yhdessä.
      Elämä menee eteenpäin- kaikki osapuolet ovat onnellisia.
      Ei ero loppujen lopuksi ole maailmanloppu. Olen mieltänyt sen kasvun paikkana ja elämä jatkuu erosta huolimatta. Ei siinä koti rikkoudu,mutta jos jatkaa epätyydyttävässä suhteessa niin vauriot ovat ajan myötä paljon suurempia kuin eron myötä. Vanhempien pitäisi kyetä näkemään asioita vähän laajemmin,ei kärvistellä lasten takia vaan erota ja antaa lapsille turvallinen ja tasapainoinen koti.
      Kyllä se toinen osapuoli aavistaa-hän ei vaanota sitä puheeski ennenkuin on ihan varma asiasta. Kokemusta on.
      Tsemppiä vaan kaikille!

    • arki saa

      jälkeen tälle uudelle ukolle piparisi kostuisi?

      Uskomatonta, kun elät ja samat asiat teet tämän uuden ukon kanssa niin eiköhön suurin hurmio ole laantunut ja normaali harmonia saapunut suhteeseen?

    • avioero kakara

      ainut inhimillen tapa on olla edes tässä vaiheessa ihminen ja kertoa se suoraan. Kirjoita vaikka kirje jos et kykene löytämään edes sen verran selkärankaa että kerrot sen silmätyksin.

      Kuten sanoin omalle mutsille, just joo meitähän sää ajattelit kun päätit elää valheessa kunnes uus on varmanakki. Jus lastentakijahan sää ensimmäisen kerran sen miekkosen matkaan menit.

      Ei me lapset olla tyhmiä, kaikkia avioliittoja ei ole tarkoitettu ikuisiksi, mutta olkaa edes lapsille rehellisiä aikuiset ajattelee ensinnä ja vain omaa etua. Alaikäiset lapset määräävät kumpi maksaa elarit ja kumpi niistä hyötyy. Lasten olisi syytä vähintään päättää kumman luona tulevat asumaan. Joten jos sinulla on kyky edes hetkeksi laittaa lasten etu omasi edelle. Muista anna heille täysin vapaat kädet päättää kummanluona he tulevat jatkossa asumaan ja kuinka paljon he ovat se toisen kanssa tekemisissä ( usammalle kun se on pakko ei oma halu)

      Useimmalle aikuisille vaikeinta tälläisessa tilanteessa on se vaatimus REHELLISYYDESTÄ..... mutta useimmastahan se täysin puuttuu.... rehellinen olisi ottanut ensinnä eron ja vasta siten hankinut sen uuden.... mutta epärehellinen pitää huolta että uus on varmanakki ennekuin vanhasta hankiudutaan eroon.

      Suurin osa eronneista "aikuisista" tekee sen käyttämällä surutta omia lapsiaan kilpenä... rahapussina.... kiristyskeinona... ja kaikkein vähiten heidän tunteita ajatelle..... oma suu tai pillu /kyrpä/ on aina kiitoksen ansainnut mitäs sitä kakaroita ajattelemaan kun ei se ole tähänkään asti sun toimiin vaikuttanut.

    • kyllästyttääää

      mitä olet tehnyt itse suhteenne eteen.. helppo on rakastua päätä pahkaan jonkun imarteluihin ja huomioon.. oletko itse huomioinut miehesi että suuhteenne voisi olla kiihkeä ja jännä.. helppoa tietä yrität jos suhteesta lähdet! tulisi ajatella oman navan sijasta sitä yhteistä!!

    • järjen köyhyyttä

      ensin erotaan sitten etsitään uusi, tollo

    • mertsi.

      pitäisi laittaa sen verran koville niin ettei toista kertaa tule mieleen olla uskoton. Olisit sanonut sen heti kun tapasit toisen. Nyt olet pitänyt kahta miesta kierrossa ns. varauksessa. Aika sika ämmä olet.

      Olet ensinnäkin vastuuton koska olet vaarantanut puolisosi terveyden olemalla toisen miehen kanssa. Ei puhuta vain lievistä tai kuolettavista taudesta vaan myös siitä että tapahtuma voi johtaa miehesi henkiseen romahtamiseen, masentumiseen, mikreeni ym.. ym.. joka voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Olet vakavasti sairas ja sinun tulisi mitä pikimmin hakeutua hoitoon!

    • antero a

      Miehelläsi on on todennäköisesti jo hoito jossain .kun ei sinua enää ole halunnut

    • viisastunut

      Hei, ihan oikeasti, kannattaa vielä miettiä, kun takana nuo 18 yhteistä vuotta. Arki se tulee uuteenkin suhteeseen!! Lapset kärsivät aina, vaikkeivat sitä halua suoraan sanoa, se näkyy myöhemmin suurina vaikeuksina.

    • vaihdettua elämä

      Mieti kuitenkin yksi asia. Onko se uusi suhteesi oikeasti sen arvoinen, että vaihdat uuteen elämään. Pohdi tarkkaan löytyykö uudesta suhteesta oikeasti ja aidosti arjen elämään eväitä, vai onko se vain pelkkää hetkellistä intohimoa ja seksin nälkää.

    • Meillä kävi samoin. Kunnes vaimo sai kerrottua minulle. Järkytyksen jälkeen olin helpottunut.

      Mutta, mutta...
      Se vaimon uusi valittu ei ollutkaan niin ihana kuin piti ja homma kariutui kuukauden jälkeen.
      Itse kun olen kiltti jees mies. Niin suostuin vaimon ehdotuksiin palata takaisin yhteen. Nyt tilanne on sama kuin ennen eroa. Vaimo on ahdistunut ja tuskailee. Mutta kun ei kestänyt yksin oloa silloinkun lapsen oli minulla. Sääliksi käy...

      Hanki uusi poikaystävä jos tämä kariutuu. Tukeudu ystäviin.
      Kyllä se miehesi kestää minkä tuleman pitää...

    • Etäisyyttä...

      Älä ala keksiä mitään satuja. Kerro totuus suoraan. Totuus satuttaa, mutta valehtelu pilaa kaiken. Anna miehellesi myös mahdollisuus jatkaa elämäänsä eteenpäin mahdollisimman pian. Epätietoisuus on pahinta mitä voit toiselle tehdä. Ei miehesi sinua ole loukannut. Tollaset "etäisyysjutut" antaa toivoa toiselle että vielä palataan takaisin yhteen, vaikka itse olet tehnyt jo päätöksen lähteä toisen miehen matkaan. Mies kyllä kestää sen totuuden.

    • -

      Paiskasin äijän pihalle talosta, yhteisestä, samana iltana kun sain sen puuhat selville. Seuraavana päivänä tylysti puhelimitse käskin käydä käräjäoikeudessa allekirjoittamassa avioerohakemuksen. Ja ilmoitin samalla, että meni sukunimikin multa vaihtoon. Mitä sitä selvää asiaa pehmentämään, sanot suoraan vaan niin kuin asia on.

    • Tämän kokenut

      Minun vaimoni vuokrasi asunnon vuotta ennen kuin kertoi. Oli vienyt kaapeista kaiken mahdollisen ja peittänyt tyhjät hyllyt etureunasta tavaroilla.
      Mitäpä sitä nyt tuollaisista asioista kertomaan? Mitä se miehelle kuuluu, jos sinä haluat lähteä? Tilaat vain seuraavana arkipäivänä muuttoauton viemään loput kamat kun mies on töissä. Lapset saat ilman muuta ottaa uuteen kotiisi koska olet nainen. Mies voi vähän suuttua, mutta ei mahda mitään, koska järjetelmä Suomessa toimii aina äidin hyväksi, onpa tämä millainen hyvänsä.
      Tämä on myös hauska käytännön pila, jota mies sitten saa kertoa baareissa seuraavat 50 vuotta ja joka kerta jätkät aina vain nauravat ja kauhistelevat.

    • Kultaruusu*

      Ei sinun kannata jättää perhettäsi.Opettele rakastamaan miestäsi ja kunnioittamaan.Ei ne miehet vaihtamalla parane.Alkuun saattaa hetken huumaa olla mutta kyllä se huumakin haihtuu samalla tavalla kun nyt oman miehesi kohdalla.Minun käy sääliksi miestäsi,en sille mitään voi.En voi hyväksyä pettämistä,teet kaikille tuhoa,lapsillesikin.En anna siunaustani:(((

    • Onnellinen mies

      Pitkään meni kun vaimo piteli polvia yhessä .Alettiin yhen pimun kanssa soittelemaan ja tekstaria laiteltiin pitkin iltaa, niin alkoi jalat leviämään. Nyt taas elellään niinkun nuorena.

    • PULTAVAN SOUTAJA

      LUTKA

    • Sydänäänellä

      Rakastuminen ja ihastuminen ovat kaksi eri asiaa. Eikä rakastaminenkaan liity kumpaankaan, sekin on ihan jotain muuta.

    Ketjusta on poistettu 40 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      86
      2331
    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      18
      2267
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      19
      1788
    4. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      105
      1477
    5. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      91
      1440
    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      163
      1248
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      257
      1042
    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      63
      953
    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      78
      919
    10. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      174
      903
    Aihe