Maanantaiaamu. Edelleen pimeää ja märkää... Se ei kuitenkaan saa minua masentumaan kun nautin jälleen aamukahviani työpöytäni ääressä.
Sinua ei sitten kuulunut eikä näkynyt.
Yksin sain kokata lauantai-iltapäivällä...
Yksin sain sytyttää kynttilät...
Yksin sain avata punaviinipullon illalla...
Yksin sain herätä aamulla... Ei pehmeää vartaloasi vierelläni, ei ihosi lämpöä, ei hiuksiasi kutittamassa kasvojani, ei tuoksuasi...
Mutta. Uusi viikko edessä. Uudet aamut ja uudet aamukahvit.
En lakkaa odottamasta sinua. En lakkaa ajattelemasta sinua kun ajan aamun pimeydessä sateen läpi töihin, en lakkaa ajattelemasta sinua sinä hiljaisena ja rauhallisena aamun hetkenä kun siemailen höyryävää kahvia työpöytäni ääressä, katselen ikkunasta ulos pimeyteen...
Ja hymyilen sinulle.
Sinua ei sitten kuulunut eikä näkynyt.
Yksin sain kokata lauantai-iltapäivällä...
Yksin sain sytyttää kynttilät...
Yksin sain avata punaviinipullon illalla...
Yksin sain herätä aamulla... Ei pehmeää vartaloasi vierelläni, ei ihosi lämpöä, ei hiuksiasi kutittamassa kasvojani, ei tuoksuasi...
Mutta. Uusi viikko edessä. Uudet aamut ja uudet aamukahvit.
En lakkaa odottamasta sinua. En lakkaa ajattelemasta sinua kun ajan aamun pimeydessä sateen läpi töihin, en lakkaa ajattelemasta sinua sinä hiljaisena ja rauhallisena aamun hetkenä kun siemailen höyryävää kahvia työpöytäni ääressä, katselen ikkunasta ulos pimeyteen...
Ja hymyilen sinulle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.