Olen sortunut Suomen sodasta irvailuun: Minkä Ehrensvärd rakentaa, sen Cronstedt myy.
Olen pitänyt koko sodan ainoina valkoisina miehinä Sandelsia ja Näsijärven tuntemattomiksi jääneitä järvisissejä.
Mitäpä minä tiedän.
Heinäkuun viidentenä tulee kuluneeksi 200 vuotta tämän miehen kuolemasta. Hänen taistelunsa alkoi Jynkän kallioilta ja jatkui miekka kourassa Ruotsin Hörneforsissa tapahtuneeseen kaatumiseen. Hän kuoli kuten sotilas ja mies: kädet täynnä elämää, väkivaltaisesti ja äkkiä.
(--)
Mut kysy, jos sa milloinkaan urhoisan vanhan sotilaan ajalta tapaat tältä: Oliko miestä kuitenkin, jok oli kaikist urhoisin? Saat vakaan vastuun hältä: "Niin, herra, tunsin Dunckerin." (Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat)
http://www.finlit.fi/tietopalvelu/runeberg/dunker.htm
Olen pitänyt koko sodan ainoina valkoisina miehinä Sandelsia ja Näsijärven tuntemattomiksi jääneitä järvisissejä.
Mitäpä minä tiedän.
Heinäkuun viidentenä tulee kuluneeksi 200 vuotta tämän miehen kuolemasta. Hänen taistelunsa alkoi Jynkän kallioilta ja jatkui miekka kourassa Ruotsin Hörneforsissa tapahtuneeseen kaatumiseen. Hän kuoli kuten sotilas ja mies: kädet täynnä elämää, väkivaltaisesti ja äkkiä.
(--)
Mut kysy, jos sa milloinkaan urhoisan vanhan sotilaan ajalta tapaat tältä: Oliko miestä kuitenkin, jok oli kaikist urhoisin? Saat vakaan vastuun hältä: "Niin, herra, tunsin Dunckerin." (Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat)
http://www.finlit.fi/tietopalvelu/runeberg/dunker.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Duncker taisi olla enenmmänkin suomenruotsalainen kuin suomalainen. Luin kyllä, että jutussa puhuttiin saksalaisesta sotilassuvusta ja Inkerinmaasta.
Täällä kuitenkin varmasti kuului enemmänkin säätypiireihin, jotka oli Ruotsin vallan aikana tänne kehitelty. (Tais olla aiemmin kaveerannu venäläisten säätyjen kans, siellä Inkerissä meinaan.)
Meillä ei ole omia sankareita Suomen sodassa, koska se sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen.
Harmi juttu tuo Dunckerin turha kaatuminen keskiviikkona 5. heinäkuuta 1809. Ei ymmärtänyt Sandelsin karskia sotilashuumoria.
Roope
"Joachim Zachris Duncker S 12.11.1774 Ristiina, K 6.7.1809 Hörnefors, Ruotsi."
Joko nyt ymmärrätte paremmin Ruotsin halukkuuden luopua Suomesta? Maan armeijahan oli käytännössä lyöty ja venäläiset olivat Uumajassa jo toistamiseen.
Joachim Zachris Duncker oli UUMAJAN lohkolla todellien edelläkävijä. Myöhemmin Suomen rannikkosuomenruotsalaiset ovat suorastaan tulvineet noille samoille seuduille, etenkin sodan aikana. Näin kävi vuonna 1944-1945, jolloin suomalaisia oli liki 5000 tuolla seudulla. Sotilaskarkureiksi heistä arvioitiin noin 800 ja 3/4 osaa oliki juuri ruotsinkielisiä rantaruotsalaisia.
Ja "Saimaan divisioonassa" - n. 20 000 harmaatakkia - kesällä 1944 komentokieli oli pääasiassa suomi.
Lopeta jo tuo hölmö katkera retkesi ja yritä edes kerran pysyä aiheessa. Tuollainen kielikauna syö omaa sieluasi.
Vänrikki Stoolin tarinoissa on yksi lause, joka on mieleenpainuva. "Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin." Oli ukko nähnyt Malmin, Dunckerin ja muiden sankareiden veripäivät. Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas.
Kovinpa vääristyy sotilaan mielikuva sodasta, vaikka onkin ollut kenties paikalla silloin kuin muutkin. Yksinäisen ukon muistikuvat ovat aina kokemuksia ja tunteita niiltä ajoilta, jolloin sodittiin. Sen sijaan nopeasti unohtuu, miksi melske alkoi. Mukavia runoja toki saadaan aikaan sodistakin, kuten tiedämme.
Suomen sota on osoitus siitä, etteivät ruotsalaiset pitäneet siihen aikaan kamaraamme puolustamisen arvoisina. Ei, vaikka itämaakunnan väki oli taistellut aiemminkin riikinväen puolesta milloin missäkin. Hyvä oli, että saimme autonomian ja lopulta itsenäistyimme sadan vuoden harjoittelun jälkeen. Syntyi Suomi ja sinivalkoinen todellisuus.
"Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."
Ruupeperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Vastaan saman tien: RUOTSI! Hullua että tuollaista satusetää pidetään Suomen kansalliskirjailijana. Tarinatkin sepitettiin kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Ruuneperiahan kiinnosti vanhemmalla iällä enemmänkin nuoret ja arvostelukyvytömät tytöt, joille hän läyrysi hengentuotteitaan ja lieppä pitänyt "polvellaankin". Nykyään sellaista setää sanottaisiin pedofiiliksi!
Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg
"Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantonsa on hyvin isänmaallista. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi."
Minua kiinnosti Duncker, tappelija, mutta sinä haluat puhua Runebergista, runoilijasta.
Makunsa kullakin. Mutta puhutaan. Tietenkin olisi mukavaa, jos kirjallisuuskeskustelussa väki omaisi muutakin kirjallista sivistystä kuin sen, että saa Wikipedian netistä auki.
Runoilijana Runeberg oli verraten tunnettu Suomen rajojen ulkopuolellakin, mutta ei ollenkaan Vänrikki Stoolin tarinoiden vuoksi vaan etupäässä Nadeschdan (1879) vuoksi.
Lyriikka, etenkin romanttinen lyriikka, on korkealentoista. Fantasiointi kuuluu lajiin.
Maailmalla tunnetuin (ainakin viitatuin) suomalainen runoilija on Edith Södergran, ei Runeberg. Mutta kerran se oli Runeberg, joka tunsi arvonsa ja oli nuoriin naisiin menevä. Hän piti myös makeasta.
Fredrika parka.
ei sotaa.Hän kirjoitti ruotsiksi, koska se oli hänen äidinkielensä.Ruotsinkielisiä ovat useimmat sankaritkin, ennenkaikkea upseerit.Runot eivät useinkaan vastaa tositapahtumia. Sellaista ei missään ole väitettykään.Ne ovat kaunokirjallisuutta.
Runeberg on kansallisrunoilija ( ei kansalliskirjailija) nimenomaan Maamme-laulun kirjoittajana.
Runeberg oli varsinaiselta ammatiltaan opettaja Borgå Lyceumissa.
Runebergilla ei tiedetä olleen suhteita alaikäisiin tyttöihin.
Näin se on.
Suhteita on tietysti monenlaisia.
Suhteiden laadusta ei tiedetä, mutta pari ihailijatarta kuuluisalla ruonoilijalla oli. He tosin vierailivat Runebergeillä etupäässä Fredrikan ollessa kotona.
Toinen nuorista oli Runebergin entinen oppilas.
Luultavasti runoilijan "suuruutta" siinä hiveltiin enempi puhein.