Hei
Olen jó uudesta vuodesta asti joutunut odottamaan että mieheni jonka leikkaus epäonnistui kuolisi, valvoin öin ja päivin hänen vierellään ja eilen hän kuoli, nyt en tiedä miten jaksan eteenpäin. Kaikki meidän elämä oli yhteistä, harrastukset ja työ mitä minä teen huomenna???Minun entinen elämä ei ollut mitään kunnes tapasin hänet ja nyt hänet vietiin, millä jaksan kohdata huomisen?Ystäviä on mutta kaikki on niin monimutkaista.Kertokaa missä voisi keskustella nopeammin?
Olen jó uudesta vuodesta asti joutunut odottamaan että mieheni jonka leikkaus epäonnistui kuolisi, valvoin öin ja päivin hänen vierellään ja eilen hän kuoli, nyt en tiedä miten jaksan eteenpäin. Kaikki meidän elämä oli yhteistä, harrastukset ja työ mitä minä teen huomenna???Minun entinen elämä ei ollut mitään kunnes tapasin hänet ja nyt hänet vietiin, millä jaksan kohdata huomisen?Ystäviä on mutta kaikki on niin monimutkaista.Kertokaa missä voisi keskustella nopeammin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Osanottoni!!Tiesitkö,että monet ovat saaneet
helpotusta suruun ja surutuskaan hieronnasta.
Kokemuksesta voin kertoa,että ammattitaitoinen
kokenut hieroja osaa olla todella hyvä terapeutti
ko.tilanteessa.Itse sain apua kylpylästä Tampereelta.
Otan osaa suureen suruusi. Nyt elät shokkivaiheessa vielä. Kaikki on käsittämätöntä.Toivottavasti sinulla on läheisiä ympärilläsi auttamassa. On niin paljon, mitä sinun nyt täytyy tuskastasi huolimatta jaksaa. Yritä syödä ja juoda, vaikka tiedän kokemuksesta, että kaikki maistuu suurinpiirtein pahvilta. Juo paljon vettä. Sain itse neuvon vuosi sitten kriisiryhmässä, kun poikani kuoli äkillisesti. Veden mukana tulevat ulos kehosta shokista ja surusta aiheutuvat stessihormonit ja kuona-aineet. Edellisen kirjoittajan ehdottama hieronta on totta, itse kävin hieronnassa ja vyöhyketerapiassa monta kertaa. Jos vain jaksat, niin on todella hyvä. Tee sellaista, mikä itsestä tuntuu hyhvältä. Itse en sietänyt mitään kovia ääniä,mieluiten makasin hämärässä kynttilänvalossa sohvalla ja vain kuuntelin rauhoittavaa musiikkia. Ihan heti ei taida jaksaa mitään kovin ihmeellistä. Myöhemmin kävin sellaisen surunkäsittelykurssin, missään en muuten ole käynyt juttelemassa. Täällä olen kirjoitellut aika paljon. Voimia sinulle.
jos tarvitset oikein akuuttia keskusteluapua, niin ota yhteyttä kriisipäivystykseen tai päivystävään lääkääriin, joka ohjaa eteenpäin.
Voimia suureen suruusi. Nuo on ne sanat, jotka auttavat ja joita voit tarvita vielä vuosien jälkeenkin. Tee sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä, äläkä jää yksin. Surun keskellä pitää jaksaa silti tehdä asiat, mitä ei millään sen tuskan keskellä jaksaisi. Arkeen kannattaa koittaa palata mahdollisimman nopeasti. Mitä myöhemmäksi sen jättää, sen vaikeampaa se on. Arki antaa välillä muuta ajateltavaa surun keskellä. Suru täytyy surra pois, mutta mielen täytyy myös välillä saada lepoa. Suru ei koskaan poistu, muuttaa vain muotoa lämpimäksi ikäväksi. Et koskaan unhoita rakastasi vaan hän on lämmin muisto sydämmessäsi. Voimia sinulle vielä kerran.
Pari vuotta sitten juuri näihin aikoihin minäkin istuin sairaalassa mieheni vuoteen äärellä, enkä millään ymmärtänyt, että hän oli siinä, että hän kuolee. Muutaman päivän kuluttua on kulunut kaksi vuotta siitä käsittämättömästä päivästä - rakkaani kuoli. Kunpa voisin sinua jotenkin auttaa. En voi muuta kuin sanoa että koet nyt sitä minkä minä ja lukuisat muut kohtalotoverit ovat joutuneet kokemaan. Sinä olet nyt puolikas ja maailmasi tuntuu täysin tyhjältä. On raskasta nähdä ihmisten elävän elämäänsä, kulkevan yhdessä ja nauttivan toistensa seurasta kun minulta, sinulta ja monilta muilta on otettu pois kaikkein läheisin ihminen. En voi tietää elämäntilannettasi, ikääsi ja perhettäsi, mutta jos sinulla on ihmisiä lähelläsi, se on hyvä. Minulle yksinäisyys oli kauhein asia ja on vieläkin. Lapset ovat rakkaita, mutta heillä on oma elämänsa, eivät he välttämättä edes käsitä miltä tuntuu menettää puolisonsa - ja eihän heidän tarvitsekaan. Vain saman kokenut voi tietää mitä se on. Maailma on tosiaan tyhjä ilman sitä kaikkein läheisintä.
Minun mieheni kuolee minä päivänä tahansa. Hän on itse asiassa elänyt paljon kauemmin kuin luultiin. Otan hänet viikonloppuna kotiin kuolemaan, koska täällä hän saa parempaa hoitoa eikä minun tarvitse kulkea edes takaisin.
Hain tänään lääkäriltä uni- ja rauhoittavia lääkkeitä. Minä jaksan nyt koska teen kaikkeni jotta toisen elämä olisi mahdollisimman siedettävää viimeisinä päivinä, mutta en minäkään tiedä miten selviän kuoleman jälkeen. Nyt kaikki energia menee hoitamiseen.
Sururyhmiä on ainakin seurakunnissa, en tiedä toimiiko netissä joku.
Minustakin tuntuu, että elämä muuttuu hirveän tyhjäksi.
Sanatkin loppuvat eikä tiedä mitä sanoisi toiselle ja itselle.
Todella paljon jaksamista, päivä kerrallaan vaan. Anna surun tulla kun on tullakseen, se vie eteenpäin kuitenkin. Kyllä se elämä taas löytää uutta sisältöä, vaikka aikaa siihen varmasti menee kun rakas on poissa.
Voimia suruusi! Voit olla kuitenkin onnellinen,
sillä olet elänyt. Voit jakaa muistosi, jos haluat.
Minä olen "sinkku", en todennäköisesti koskaan tule
kokemaan kaltaistasi menetystä....vaikka kyllä hakuaisinkin (katkera).Muista, kaikilla ei ole miestä vaikka on menestynyt ja luonut uraa, niin ja
onhan minulla rakastettava poikakin mutta...
se mies ????
otan osaa suruusi.
Ja tiedän miltä tuo rakkaan menetys tuntuu.
Nyt tuntuu että oli hyväkin että oli heti kaikkia käytännön järjestelyitä. Hautaustoimistoon ota yhteyttä ja seurakuntaan jos miehesi kuului kirkkoon. He neuvovat sinua ja saat tietoa. Anna myös jonkun ystäväsi auttaa näissä käytännön asioissa. Hautajaisten järjestelyissä, kaikkiin viranomaistahoihin ilmoittamisessa.
Kun miehesi kuolemasta on näin vähän aikaa, tuntuu että maailma pysähtyi. Ja niin se tekikin. Mutta anna vain ajan kulua, ota apua vastaan ihan käytännön asioissakin! Muista syödä jne.
Ja ei tarvitse jaksaa yksin kaikkea, niitä monimutkaisia. Ja yksinkertaisiakaan asioita. Ammattilaiset, hautaustoimisto ja seurakunnan ihmiset siis, auttavat niissä monimutkaisissa asioissa.
Anna itsellesi aikaa toipua, se vie aikaa mutta tapahtuu kyllä. Kunhan vain nyt olet ja annat ajan kulua ja toivut kaikesta raskaasta ajasta!
Voimia ja jaksamista sinulle.
olen myös leski, mieheni kuoli viime elokuussa, olimme juuri menneet naimisiin. On paljon muutakin kerrottavaa. Joten soita puh. 040 8355974, jos en vastaa, niin olen töissä', puhelin äänetömänä, yritä soittaaa milloin vaan!