Onko sinulle loistavaa kaalikääryle reseptiä?
Olen hukannut jonnekkin ohjeen jonka olen aikanaan äidiltäni saannut.
Ja ne oli hyviä, tarpeeksi suolasia, makeita ja pehmeitä.. ja niitä pidettiin pitkään uunissa!
Kaalikääryle
reseptiä kaipaisin!
34
10529
Vastaukset
- -nainen-
n. 2 kg:n valkokaalinpää
3 l vettä
2 tl suolaa
Täyte:
500 g jauhelihaa
2 dl keitettyä riisiä tai ohrasuurimoita
1 sipuli
2 rkl voita
1 kananmuna
2 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 dl kermaa
Kastike:
½ dl siirappia
1 dl kermaa
2 dl lihalientä
Koverra kanta ja keitä kaalinkerää 5 litran kattilassa ensin 10 minuuttia ja kuori pehmenneet uloimmat lehdet. Laita kerä takaisin kattilaan ja keitä toiset 10 minuuttia. Ohenna veitsellä lehtien tyviosien paksuimpia rankoja. Tällä tavalla pitäisi kaalinkerästä saada ainakin 20 käyttökelpoista lehteä.
Keitä riisi kypsäksi miedosti suolatussa vedessä pakkauksen oheen mukaan. Silppua sipuli ja kuullota se voissa. Sekoita raakaan jauhelihaan sipuli, kypsennetty riisi, kerma, suola, pippuri, kananmuna ja hienoksihakattu kaalin (loppu). Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Aseta kunkin kaalinlehden tyveen pari kukkurallista ruokalusikallista täytettä, kääri alkuun yksi kierros, taita sivut ja kääri tiiviiksi paketiksi. Aseta kääryleet voideltuun uunipannuun.
Sekoita kerma ja siirappi ja valele kääryleet seoksella. Ruskista pinta ensin 20 minuuttia 225 asteen uuninlämmössä. Käännä kääryleitä paiston aikana, jotta ne tulevat jokapuolelta kauniin ruskeiksi. Alenna lämpö 150 asteeseen, lisää lihaliemi ja jatka kypsentämistä vielä vähintään tunti. Kannellinen uunivuoka on hyvä tähän haudutukseen. Niin eivät kuiva.
Tarjoa kaalikääryleet keitettyjen perunoiden ja puolukkahillon kera- Paranee tosin
Ehkä, jos jättää kananmunan pois ja notkistaa kerman ja kaalin keitinveden kanssa jauhelihataikinaa. Taikinan tulee olla mahdollisimman löysää, jotta siitä tulisi mukavan pehmeä kääryle.
Lämpötilaksi valitsisin miedomman, eli 175 asteisen uunin. Leivinpaperi uunipellille ja kääryleet vieriviereen, päälle tilkka öljyä ja reilusti siirappia.
Annetaan olla uunissa, kunnes pinta on ruskistunut, sitten käännetään kääryleet ja lisätään hieman siirappia. Jatketaan paistamista, kunnes ovat jälleen ruskistuneet. Uuni saa olla kaiken aikaa 175 astetta.
Pellille ei tarvitse lisätä nestettä, sitä irtoaa kääryleistä itsestään aivan riittävästi.
Jos kääryleet uhkaavat kuivua, riittää kun levität leivinpaperin niiden päälle, jolloin paperi toimii ikään kuin kantena!
Muuten, sika-nauta-jauheliha sopii erinomaisesti kaalikääryleisiin. - Haloo!
Paranee tosin kirjoitti:
Ehkä, jos jättää kananmunan pois ja notkistaa kerman ja kaalin keitinveden kanssa jauhelihataikinaa. Taikinan tulee olla mahdollisimman löysää, jotta siitä tulisi mukavan pehmeä kääryle.
Lämpötilaksi valitsisin miedomman, eli 175 asteisen uunin. Leivinpaperi uunipellille ja kääryleet vieriviereen, päälle tilkka öljyä ja reilusti siirappia.
Annetaan olla uunissa, kunnes pinta on ruskistunut, sitten käännetään kääryleet ja lisätään hieman siirappia. Jatketaan paistamista, kunnes ovat jälleen ruskistuneet. Uuni saa olla kaiken aikaa 175 astetta.
Pellille ei tarvitse lisätä nestettä, sitä irtoaa kääryleistä itsestään aivan riittävästi.
Jos kääryleet uhkaavat kuivua, riittää kun levität leivinpaperin niiden päälle, jolloin paperi toimii ikään kuin kantena!
Muuten, sika-nauta-jauheliha sopii erinomaisesti kaalikääryleisiin.Miksi ihmeessä kananmuna pitäisi jättää pois ja lisäksi vielä löysentää taikinaa kermalla tai vedellä??? Kaalikääryleenhän pitää olla mahdollisimman kiinteä ja napakka, lähes kova. Nimenomaan kananmuna kiinteyttää. Minä laitan jopa kaksi munaa.
Ja ehdottomasti naudanlihaa, ei sika-nautaa!!! - Hölmömpi
Haloo! kirjoitti:
Miksi ihmeessä kananmuna pitäisi jättää pois ja lisäksi vielä löysentää taikinaa kermalla tai vedellä??? Kaalikääryleenhän pitää olla mahdollisimman kiinteä ja napakka, lähes kova. Nimenomaan kananmuna kiinteyttää. Minä laitan jopa kaksi munaa.
Ja ehdottomasti naudanlihaa, ei sika-nautaa!!!Ja kaikkein hölmöin tekee kääryleensä naudanjauhelihasta, vieläpä sementoi sen kanamunalla. Ääliö ei tiedämistäpuhuu, ilmeisesti pitää Saarioisten valmiita kääryleitä huippuvalmisteena? Makuja on monia, mauttomuuksia vielä enemmän!
- sekä
Hölmömpi kirjoitti:
Ja kaikkein hölmöin tekee kääryleensä naudanjauhelihasta, vieläpä sementoi sen kanamunalla. Ääliö ei tiedämistäpuhuu, ilmeisesti pitää Saarioisten valmiita kääryleitä huippuvalmisteena? Makuja on monia, mauttomuuksia vielä enemmän!
esim. Palmian ruokaloiden kääryleet ovat juuri noita lötköjä, onneksi kotikääryleestä saa napakan ja kiinteän munalla.
- ihan sattumalta
Paranee tosin kirjoitti:
Ehkä, jos jättää kananmunan pois ja notkistaa kerman ja kaalin keitinveden kanssa jauhelihataikinaa. Taikinan tulee olla mahdollisimman löysää, jotta siitä tulisi mukavan pehmeä kääryle.
Lämpötilaksi valitsisin miedomman, eli 175 asteisen uunin. Leivinpaperi uunipellille ja kääryleet vieriviereen, päälle tilkka öljyä ja reilusti siirappia.
Annetaan olla uunissa, kunnes pinta on ruskistunut, sitten käännetään kääryleet ja lisätään hieman siirappia. Jatketaan paistamista, kunnes ovat jälleen ruskistuneet. Uuni saa olla kaiken aikaa 175 astetta.
Pellille ei tarvitse lisätä nestettä, sitä irtoaa kääryleistä itsestään aivan riittävästi.
Jos kääryleet uhkaavat kuivua, riittää kun levität leivinpaperin niiden päälle, jolloin paperi toimii ikään kuin kantena!
Muuten, sika-nauta-jauheliha sopii erinomaisesti kaalikääryleisiin.kaalikääryleitä.Ilman munia, tietenkin, ja sika-naudasta.Hiukan täytyy rasvaakin olla, että saa mehevää aikaiseksi.Jos taikinaa vaivaa tarpeeks, niin ei siihen munia enää kaivata.Tulee riittävän kiinteetä muutenkin.
Päälle siirappi-vesiseosta, johon lorautan myös soijaa suolaisuudeksi.Pikku vinkki: Joskus pakastan koko kaalinkerän, sitten annetaan sulaa rauhassa ja kuoritaan lehdet irti.Ei muuta kuin täyttöön vaan, paljon kestävämpiä ja maku ei yhtään erilainen kuin keitetyissä.Ei ole mun ohje alunperin vaan mummojen meidän suunnalta. - Massew
Nyt on kääryleet uunissa eli katsotaan mitä tuleman pitää,tuoksut on ainakin kohdallaan
- Nimimerkki Nimi
Haloo! kirjoitti:
Miksi ihmeessä kananmuna pitäisi jättää pois ja lisäksi vielä löysentää taikinaa kermalla tai vedellä??? Kaalikääryleenhän pitää olla mahdollisimman kiinteä ja napakka, lähes kova. Nimenomaan kananmuna kiinteyttää. Minä laitan jopa kaksi munaa.
Ja ehdottomasti naudanlihaa, ei sika-nautaa!!!.... "lähes kova" ei kuulosta hyvältä kaalikääryle-yhteydessä. Taidan jättää sen veks, äiskän kääryleet olivat hyviä, mutta eivät todellakaan kovia.
- apina
ihan sattumalta kirjoitti:
kaalikääryleitä.Ilman munia, tietenkin, ja sika-naudasta.Hiukan täytyy rasvaakin olla, että saa mehevää aikaiseksi.Jos taikinaa vaivaa tarpeeks, niin ei siihen munia enää kaivata.Tulee riittävän kiinteetä muutenkin.
Päälle siirappi-vesiseosta, johon lorautan myös soijaa suolaisuudeksi.Pikku vinkki: Joskus pakastan koko kaalinkerän, sitten annetaan sulaa rauhassa ja kuoritaan lehdet irti.Ei muuta kuin täyttöön vaan, paljon kestävämpiä ja maku ei yhtään erilainen kuin keitetyissä.Ei ole mun ohje alunperin vaan mummojen meidän suunnalta.typerää tapella täällä.. Mielipide eroja on kaikilla joku tykkää jostain ja joku toinen taas ihan muusta Onneksi olemme erinlaisia:) Tsemppiä vaan kääryleitten tekoon tavalla vai toisella aivan sama, mutta hyvää on ...
- sanelma68
Pistä kaali pakkaseen viikko ennen tekoa( mä ostan aina valmiiksi pakkaseen ), oya sulamaan vuyorokausi ennen tekemistä, ei tarvitse keittää ja tulos sama:)
- kuali
Mietinkin tuossa mitä laittaisi kakaroille ;
nyt jo kaali porisee hellalla ja tekstareita
tullut että hyvä nam ihanaa..
Kaalikääryleet on kyllä niin hyviä kun olla
voi eikä edes hinnan kiroissa, paitsi kaupssa,
kaalinostoreissulla katoin; 4 kpl teollisia
maksaa 2.99...kilohinta on kohillaan siis
Kaalin kilohinta 1.35, jauheliha 400 gr 1,99- kertonu
kuka siitä kuali.
- Ei "luulisin"-vastauksia
kertonu kirjoitti:
kuka siitä kuali.
Nyt on tieto valttia!
Siispä kertokaahan minulle mistäpäin maailmaa kaalikäärye on lähtöisin?
Onko VARMAA tietoa kenelläkään? - Vanha kokki
Ei "luulisin"-vastauksia kirjoitti:
Nyt on tieto valttia!
Siispä kertokaahan minulle mistäpäin maailmaa kaalikäärye on lähtöisin?
Onko VARMAA tietoa kenelläkään?Puusta, tähänkään ei sitten luulisin vastauksia kiitos! Kysymyksesi on suunnilleen samaa tasoa, varmaa vastausta ei voi kumpaankaan kysymykseen antaa kukaan.
- pyttipannurokkari
Vanha kokki kirjoitti:
Puusta, tähänkään ei sitten luulisin vastauksia kiitos! Kysymyksesi on suunnilleen samaa tasoa, varmaa vastausta ei voi kumpaankaan kysymykseen antaa kukaan.
Noh,--- kertokaapas sitten omia arvioitanne että mistäpäin kaalikääryleet ovat lähtöisin?
Itse veikkaisin Saksaa.......... - Vanha kokki
pyttipannurokkari kirjoitti:
Noh,--- kertokaapas sitten omia arvioitanne että mistäpäin kaalikääryleet ovat lähtöisin?
Itse veikkaisin Saksaa..........Enemmän itäänpäin, olisiko alkuperä välimeren maissa (viininlehtikääryleet dolmat) joista se muuntunut pohjoisemmaksi kulkeutuessaan kaalinlehtiin käärityiksi ja kulkeutunut venäjänmaalle ja sieltä aikanaan myös meille.
Kysymykseen osannee vastata paremmin Crudo, sillä hänellä on tuota taustatietoa hieman enemmän kuin meillä muilla yhteensä. Vanha kokki kirjoitti:
Enemmän itäänpäin, olisiko alkuperä välimeren maissa (viininlehtikääryleet dolmat) joista se muuntunut pohjoisemmaksi kulkeutuessaan kaalinlehtiin käärityiksi ja kulkeutunut venäjänmaalle ja sieltä aikanaan myös meille.
Kysymykseen osannee vastata paremmin Crudo, sillä hänellä on tuota taustatietoa hieman enemmän kuin meillä muilla yhteensä.Viitaten kintaalla ja punastellen tuosta Vanhan kehusta, voisi kai todeta, että itäistä lainaa ovat kääalikääryleet: ottomaanien valtakunnasta kotoisin. Siellä kun kasvavat kauniisti kaalit ja viinit, keksittiin niihin kääräistä erinäisiä täytteitä ja höyryttää, keittää tai paistaa uunissa koko komeus.
Kaalikääryleen alkunahan on tuo Kreikan ja Turkin matkalaisten tuntema dolma - viininlehtikääryle. Näistä maista dolma/dolmas/sarma/sarmak - nimiä on useampia, mutta sama tavara - on sitten levinnyt läpi koko Välimeren alueen; päällinen on pysynyt paljolti samana, mutta sisältö on vaihdellut paikkakunnan antien mukaan. Dolma on yleensä kääräisty viinilehteen tiukaksi kääröksi, mutta kyllä niitä saa Turkista myös kaalilla, tosin savoijinkaalin tyyppisellä kääreellä kietaistuna.
Sisältö voi olla makeahko kuten arabimaissa: rusinaa, lampaanlihaa, hakattua kasvisilppua jne. tai tulisempi kuten Turkissa, Kreikassa, Italiassa jne.
Pääasiassa kai dolmia on kahdenlaisia: kylmiä ja lämpöisiä, joista lämpöiset sisältävät useimmiten kasviksia ja lihaa ja kylmä dolmas - tavallinen meze-pöydässä - on usein vain kasviksia, riisiä ja mausteita sisältävä huoneenlämpöinen ruoka. Levinneisyys lähes joka maahan Väli- että Mustanmeren alueella ja alkulähde tuo, mutta koska ja kuka on kääryleen keksinyt ei varmaankaan löydy mistään aikakirjoista.
Ruotsiin dolman toi Kaarle XII, joka - epäonninen soturi, joka ei loppuvaiheissaan heti uskaltanut tulla kotimaahan kun sota oli mennyt melkolailla poskelleen ja miestä hatutti kovasti ja viipyi muutaman vuoden aurinkolomalla mm. Istanbulissa - oli tutustunut näihin kääryleisiin. Tämä tapahtui siis jo 1700-luvulla. Koska täälläpäin ei oikein menesty tuo viiniköynnös kietaistiin herkut kaalinlehteen ja ruoalle annettiin nimeksi kåldolma - mitä sanaa vieläkin viljellään.
Ja meille se tuli sitten tietysti Ruotsista. Tämä meidän pohjoismainen varianttimme on enemmään tuota makeampaa sorttia - usein rusinoita, päällä kermaa ja siirappia yms. - joten Kaarle lienee hankkinut Happy Mealinsa jostain arabikojusta. No, ruotsalaisilla on tunnetusti makua makean päälle.
Ei siis ole ihan suomalaisten perinneruokaa tämä kualkiäryle, mutta onhan se jo ollut meilläkin yli kaksisataa vuotta, joten hyvin on kotiutunut ruokalistoille - ja lähes muuttumattomana; voi kai siirtää hyvin perinneruokalistalle kunhan muistaa, että moni muu maa voi tehdä ihan saman halutessaan.- Vanha kokki
crudo kirjoitti:
Viitaten kintaalla ja punastellen tuosta Vanhan kehusta, voisi kai todeta, että itäistä lainaa ovat kääalikääryleet: ottomaanien valtakunnasta kotoisin. Siellä kun kasvavat kauniisti kaalit ja viinit, keksittiin niihin kääräistä erinäisiä täytteitä ja höyryttää, keittää tai paistaa uunissa koko komeus.
Kaalikääryleen alkunahan on tuo Kreikan ja Turkin matkalaisten tuntema dolma - viininlehtikääryle. Näistä maista dolma/dolmas/sarma/sarmak - nimiä on useampia, mutta sama tavara - on sitten levinnyt läpi koko Välimeren alueen; päällinen on pysynyt paljolti samana, mutta sisältö on vaihdellut paikkakunnan antien mukaan. Dolma on yleensä kääräisty viinilehteen tiukaksi kääröksi, mutta kyllä niitä saa Turkista myös kaalilla, tosin savoijinkaalin tyyppisellä kääreellä kietaistuna.
Sisältö voi olla makeahko kuten arabimaissa: rusinaa, lampaanlihaa, hakattua kasvisilppua jne. tai tulisempi kuten Turkissa, Kreikassa, Italiassa jne.
Pääasiassa kai dolmia on kahdenlaisia: kylmiä ja lämpöisiä, joista lämpöiset sisältävät useimmiten kasviksia ja lihaa ja kylmä dolmas - tavallinen meze-pöydässä - on usein vain kasviksia, riisiä ja mausteita sisältävä huoneenlämpöinen ruoka. Levinneisyys lähes joka maahan Väli- että Mustanmeren alueella ja alkulähde tuo, mutta koska ja kuka on kääryleen keksinyt ei varmaankaan löydy mistään aikakirjoista.
Ruotsiin dolman toi Kaarle XII, joka - epäonninen soturi, joka ei loppuvaiheissaan heti uskaltanut tulla kotimaahan kun sota oli mennyt melkolailla poskelleen ja miestä hatutti kovasti ja viipyi muutaman vuoden aurinkolomalla mm. Istanbulissa - oli tutustunut näihin kääryleisiin. Tämä tapahtui siis jo 1700-luvulla. Koska täälläpäin ei oikein menesty tuo viiniköynnös kietaistiin herkut kaalinlehteen ja ruoalle annettiin nimeksi kåldolma - mitä sanaa vieläkin viljellään.
Ja meille se tuli sitten tietysti Ruotsista. Tämä meidän pohjoismainen varianttimme on enemmään tuota makeampaa sorttia - usein rusinoita, päällä kermaa ja siirappia yms. - joten Kaarle lienee hankkinut Happy Mealinsa jostain arabikojusta. No, ruotsalaisilla on tunnetusti makua makean päälle.
Ei siis ole ihan suomalaisten perinneruokaa tämä kualkiäryle, mutta onhan se jo ollut meilläkin yli kaksisataa vuotta, joten hyvin on kotiutunut ruokalistoille - ja lähes muuttumattomana; voi kai siirtää hyvin perinneruokalistalle kunhan muistaa, että moni muu maa voi tehdä ihan saman halutessaan.Eräs aika vanha turkkilainen resepti kaalikääryleelle (Lahana dolmasi).
Sopii kasvissyöjille erinomaisesti.
Ainekset:
Suurehko löysähkö kerä valkokaalia
250 gr riisiä
1/4 ltr oliiviöljyä
750 gr hienoksi silputtua sipulia
25 gr pinjan siemeniä
25 gr korintteja
1 tasainen lusikallinen suolaa
1 " " sokeria
1/4 ltr keitettyä vettä
1/2 kahvikupillista silputtua persiljaa tilliä ja minttua.
Jos haluat lihaisan muunnoksen, lisää joukkoon jauhelihaa 300 gr.
Valmistus kuten tavallinenkin kaalikääryle. - pyttipannurokkari
crudo kirjoitti:
Viitaten kintaalla ja punastellen tuosta Vanhan kehusta, voisi kai todeta, että itäistä lainaa ovat kääalikääryleet: ottomaanien valtakunnasta kotoisin. Siellä kun kasvavat kauniisti kaalit ja viinit, keksittiin niihin kääräistä erinäisiä täytteitä ja höyryttää, keittää tai paistaa uunissa koko komeus.
Kaalikääryleen alkunahan on tuo Kreikan ja Turkin matkalaisten tuntema dolma - viininlehtikääryle. Näistä maista dolma/dolmas/sarma/sarmak - nimiä on useampia, mutta sama tavara - on sitten levinnyt läpi koko Välimeren alueen; päällinen on pysynyt paljolti samana, mutta sisältö on vaihdellut paikkakunnan antien mukaan. Dolma on yleensä kääräisty viinilehteen tiukaksi kääröksi, mutta kyllä niitä saa Turkista myös kaalilla, tosin savoijinkaalin tyyppisellä kääreellä kietaistuna.
Sisältö voi olla makeahko kuten arabimaissa: rusinaa, lampaanlihaa, hakattua kasvisilppua jne. tai tulisempi kuten Turkissa, Kreikassa, Italiassa jne.
Pääasiassa kai dolmia on kahdenlaisia: kylmiä ja lämpöisiä, joista lämpöiset sisältävät useimmiten kasviksia ja lihaa ja kylmä dolmas - tavallinen meze-pöydässä - on usein vain kasviksia, riisiä ja mausteita sisältävä huoneenlämpöinen ruoka. Levinneisyys lähes joka maahan Väli- että Mustanmeren alueella ja alkulähde tuo, mutta koska ja kuka on kääryleen keksinyt ei varmaankaan löydy mistään aikakirjoista.
Ruotsiin dolman toi Kaarle XII, joka - epäonninen soturi, joka ei loppuvaiheissaan heti uskaltanut tulla kotimaahan kun sota oli mennyt melkolailla poskelleen ja miestä hatutti kovasti ja viipyi muutaman vuoden aurinkolomalla mm. Istanbulissa - oli tutustunut näihin kääryleisiin. Tämä tapahtui siis jo 1700-luvulla. Koska täälläpäin ei oikein menesty tuo viiniköynnös kietaistiin herkut kaalinlehteen ja ruoalle annettiin nimeksi kåldolma - mitä sanaa vieläkin viljellään.
Ja meille se tuli sitten tietysti Ruotsista. Tämä meidän pohjoismainen varianttimme on enemmään tuota makeampaa sorttia - usein rusinoita, päällä kermaa ja siirappia yms. - joten Kaarle lienee hankkinut Happy Mealinsa jostain arabikojusta. No, ruotsalaisilla on tunnetusti makua makean päälle.
Ei siis ole ihan suomalaisten perinneruokaa tämä kualkiäryle, mutta onhan se jo ollut meilläkin yli kaksisataa vuotta, joten hyvin on kotiutunut ruokalistoille - ja lähes muuttumattomana; voi kai siirtää hyvin perinneruokalistalle kunhan muistaa, että moni muu maa voi tehdä ihan saman halutessaan.Kiitos kattavasta tietoudesta!
- vadezorxykl
Tietääx joku mitä näiden kanssa voi tarjota ruokajuomana? Missään ei siitä puhetta tuskin pelkkää perunoiden keitinvettä !
- kiäryle
PRJ.
Siis perusruokajuomat.
Mikään viini ei kääryleille oikein istu, eikä olut saatikka siideri.
Venäjällä huitaistaan naamaan votkahuikan kera. - Sommelier
kiäryle kirjoitti:
PRJ.
Siis perusruokajuomat.
Mikään viini ei kääryleille oikein istu, eikä olut saatikka siideri.
Venäjällä huitaistaan naamaan votkahuikan kera.Olut sopii erinomaisesti samoin vesi, maito ja piimä!
- kotikokkaaja
Mä olen aina tehnyt kaalikääryleet ihan väärin! Ruskistan voissa pannulla hirvenjauhelihan ja sipulin, johon lisään mausteet, siihen sitten sekoitan kananmunaa, keitettyä riisiä ja kaalin silputut jämät, täytän lehdet (joo, keitetystä kaalista irroitellut, irroitan sitä mukaa kun pehmenevät) ja ruskistan kääryleet vielä pannulla, sen jälkeen uuniin uunipannulle, jolle vettä, voita, siirappia ja kermaa. Ei ole painonvartijaohje, mutta ovatpa namia! Mahdollisimman mieto uuni, kauan aikaa, välillä käännellään ja valellaan liemellään.
- työkseen evästä
myös minä ruskistan jauhelihan , ja ehdottomasti sika-nautaa.
keitän kaalin niinku kuuluukin, riisit ja liha ja kaalin jämät mukaan ja mausteet, sipulit .on mun mielestä helpompi löytää just se oikea maku kuin jos liha raakana laitetaan. sen verran oikasen että en pannussa väriä ota mutta voi-siirappi seoksella useasti heitä hölvään. viimeksi vein uunipannullisen naapuriin ja kolme ihmistä vetäisi ne naamaansa todeten että taivaallista.!
ettäkö suuritöisiä ? voit keittää kaalin ed. päivänä ja silleen.
- elliivo
Tulipa eilen tehtyä syksyn ensimmäiset kääryleet.
Suussa sulavia ovat!
Keitin yli kolmen kilon kaalinkerän ja irrottelin pariin otteeseen uloimpia lehtiä.
Paistoin 800 g naudan jauhelihaa ja kaksi sipulia pilkottuina. Maustoin grillimausteella, mustapippurilla, suolalla ja hunajalla sekä pikku ruiskauksella ketsuppia.
Riisit keitin kaalinkeitinliemessä.
Pilkoin kaalin keskiosat pieniksi ja sekoitin paistetun jauhelihan sekä riisin kanssa. Tarkistin että suolaa on tarpeiksi.
Käärin täytteet kaalinlehtien sisään uunipellille. Sulatin pari lusikallista hunajaa ja nokareen voita kasarissa.
Valelin hunajaliemen kääryleiden päälle ja työnsin ne uuniin. Reilun puolen tunnin paiston jälkeen käänsin ne varovasti lastalla ympäri ja paistoin vielä puoli tuntia.
Ja hyvää tuli! Söimme niitä puolukkasurvoksen ja keitettyjen perunoiden kanssa ja tänään jatkamme samaan malliin :) - jokainen taaplaa
tyylillään ja makuelämyksillään
- hillutar
ota kuaskiälyle s-marketista. Tuuppaa se mikroon ja levitä lautaselle. Maitolasi ja hillua reunalle.
- joooo ja
maksat kahesta kaulkäryleesta 3.85€.
- Kaalin kaveri,,,
Hei ....kaalikääryleet uunissa....saa nähdä ja maistaa mitä tulee.....tei ihan ohjeen mukaan mutta vaan kaksi annosta....minäkin olen sitä mieltä että kyllä kananmunaa pitää laittaa että on kiinteämpää jauheliha kääryleen sisällä........tuoksu on ainakin huumaava;)))
- pirkko ja pekka
Jaa jaa jaa ja sitähän sä kysyit. Montakohan sataa kappaletta on tullut väännettyä....
Noin kilonen kaali
400 g nauta-sikaa (tässä järjestyksessä)
pilkottu sipuli tai rouhetta
pari desiä keitettyä riisiä
2 kananmunaa
suolaa
pippuria
meiramia
siirappia
voita
Koverra kaalin kantaan reikä ja laita se kiehumaan suolaveteen. Sitä mukaa kun kaali pehmenee, irrota lehdet varovasti. Ruskista jauheliha ja lisää mausteet sekä keitetty riisi, viimeisenä vatkatut kananmunat. Kun kädet kärsii ; ala rullaammaan kääryleitä. Jokaiseen noin pari ruokalusikallista täytettä ja uunipellille ihan vieri viereen. Valuttele pinnalle kevyellä ranne otteella siirappia ja lisää voinokareita. Saavat olla n 200 asteisesa uunissa ainakin tunnin. Jotkut hienontaa ne kaalin siälehdet myös täytteeseen, makuasia josta ei voi kiistellä. Tsekkaa välillä uunia, jos näyttää kuivilta niin lusikoi pinnalle pelliltä voi-siirappiseosta tai lisää sitä muuten. Bueno ! Tästä ohjeesta tulee pellillinen eli n 35-40, riippuen rullaajasta. - duf78tt
Päätin että kun ala-asteelta pääsen (about 30 vuotta sitten), että moista paskaa kuin kaalikääryleet en enää suuhuni pistä. Ja se päätös on pitänyt. Hyi vittu.....
- makutuomari
Ymmärrän. Yläasteella ja siitä eteenpäin on perinteisesti ollut hyvät kääryleet.
- ijnioijj
makutuomari kirjoitti:
Ymmärrän. Yläasteella ja siitä eteenpäin on perinteisesti ollut hyvät kääryleet.
Paska ei siitä paremmaksi muutu, olipa sitten ylä- tahi ala-aste.....
- pirkko ja pekka
ijnioijj kirjoitti:
Paska ei siitä paremmaksi muutu, olipa sitten ylä- tahi ala-aste.....
Aika monesti sitä se ala asteen inhokki muuttuu aikuisiän herkuksi. Kanaviillokki, pinaattivelli, kesäkeitto. Itse tehtynä.
Meillä menis niin paljon kualikääryleitä kun vaan jaksetaan ja ehditään vääntää, vaan välillä on huilittava, vaikkapa sunnuntait ja tehtävä omia hommia.
Ne paistetaan pinnalta rapeiksi hellan uunissa joten eivät ole mitään kaupan mikrossa lämmitettävää lötkötavaraa. Toimitetaan asiakkaalle
ihan niin pian kun mahdollista.
Samoin kuin lanttu-ahven-tai lihakukot, paistit, piirakat ja nyt menis mämmiä vaan ei saa maltaita mistään.
Puolukkahillosta oisi kova kysyntä, semmoisesta imelämmästä ja itsetehdystä. Ensi kesän ohjelma on selvä; pitää vaikka palkata joku etninen poimintaan jos ei itse ehdi :o) Lomalaiset tulee eteläsuomesta ja sillon pitää olla pötyä pöytään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1112892Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302395Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen222344Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631081976- 1141650
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1701365Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2881188- 801044
- 711034
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2471023