Jeesus kertoi ihmeellisen vertauksen isästä ja tämän kahdesta pojasta. Näistä varsinkin toinen, huono ymmärtämätön ja syntinen poika vetää huomion puoleensa.
Tuo nuori mies kokosi tavaransa, otti omaisuuden mukaansa ja matkusti pois isän luota ja kotoa.
Monet ovat menetelleet hänen laillaan sekä maallista kotiaan että taivaalista Isäänsä kohtaan.
Tuon nuoren miehen kokemus on katkera.Voimme ajatella ja sanoa, se on luonnollista.
Mutta kukaan ei voi syrjäyttää syyn ja seurauksen lakia.
Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.Gal.6:7.
Ennen pitkää tuo nuorukainen joutui hätään ja kurjuuteen. Surkeassa tilassa hän siellä kaukana paimensi sikoja ja söi niitten seurassa.
Hänen ajatukset olivat alkaneet toimia. Jumalan Henki puhui hänelle. Oma tunto heräsi.
Hän meni itseensä ja mietti.
Siellä kotona palvelijatkin elävät kuin paratiisissa verrattuna hänen asemaansa. Ja niin hän teki päätöksen.Minä nousen ja menen isäni tykö.
Se oli ensimmäinen askel,ja se oli hyvin tärkeä.
Mutta oliko se ratkaiseva? Ei, käännekohta tuon nuoren miehen elämässä tuli vasta sitten kun hän ryhtyi toteuttamaan päätöstään,jolloin hän nousi ja meni isänsä tykö, ja sanoi isälleen:Isä minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan. Luuk.15:17-21.
Kun Jumala aloittaa työnsä ihmissydämmessä ja näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, silloin ei ole aika ihmisen pysähtyä.
Monet kyllä tekevät päätöksen mutta eivät nouse ja käänny pois synnistä ja maailmasta päästäkseen henkilökohtaiseen kosketukseen Jumalan kanssa, jonka luona he voisivat tunnustaa syntinsä ja vastaanottaa anteeksiannon ja pelastuksen armolahjan.
Mutta eikö minun itse tule tehdä mitään- kunhan vain tulen sellaisenaan kuin olen Jumalan luo ja otan vastaan antamatta mitään?
Mitä sanoo Herra meidän hyvistä teoistamme ja vanhurskaudestamme?
Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.Jes.64:6.
Nämä sanat osoittavat, että meidän parhaatkin tekomme avat itseraukkauden ja synnin saastuttamia.
Ei, meillä ole mitään annettavaa, vaan meidän tulisi kuunnella Sanaa.
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.
Tekin joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.Jes.55:1.
Kun luovutamme kaiken oman vääryytemme ja syntimme saamme tilalle armon viiniä ja maitoa,Kristuksen vanhurskauden.
Kuuliaisuus ja hyvät teot ovat luonnollisena seurauksena elävästä yhteydestä Jumalan kanssa.
Mutta mikään teko ei voi millään tavalla meitä vanhurskauttaa Jumalan edessä.
Jos koetamme tulla vanhurskaiksi sillä tavalla, niin olemme lähteneet tielle, mikä johtaa orjuuteen ja kuolemaan.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, niin että me niissä vaeltaisimme. Ef.2:8-10.
Tuo nuori mies kokosi tavaransa, otti omaisuuden mukaansa ja matkusti pois isän luota ja kotoa.
Monet ovat menetelleet hänen laillaan sekä maallista kotiaan että taivaalista Isäänsä kohtaan.
Tuon nuoren miehen kokemus on katkera.Voimme ajatella ja sanoa, se on luonnollista.
Mutta kukaan ei voi syrjäyttää syyn ja seurauksen lakia.
Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.Gal.6:7.
Ennen pitkää tuo nuorukainen joutui hätään ja kurjuuteen. Surkeassa tilassa hän siellä kaukana paimensi sikoja ja söi niitten seurassa.
Hänen ajatukset olivat alkaneet toimia. Jumalan Henki puhui hänelle. Oma tunto heräsi.
Hän meni itseensä ja mietti.
Siellä kotona palvelijatkin elävät kuin paratiisissa verrattuna hänen asemaansa. Ja niin hän teki päätöksen.Minä nousen ja menen isäni tykö.
Se oli ensimmäinen askel,ja se oli hyvin tärkeä.
Mutta oliko se ratkaiseva? Ei, käännekohta tuon nuoren miehen elämässä tuli vasta sitten kun hän ryhtyi toteuttamaan päätöstään,jolloin hän nousi ja meni isänsä tykö, ja sanoi isälleen:Isä minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan. Luuk.15:17-21.
Kun Jumala aloittaa työnsä ihmissydämmessä ja näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, silloin ei ole aika ihmisen pysähtyä.
Monet kyllä tekevät päätöksen mutta eivät nouse ja käänny pois synnistä ja maailmasta päästäkseen henkilökohtaiseen kosketukseen Jumalan kanssa, jonka luona he voisivat tunnustaa syntinsä ja vastaanottaa anteeksiannon ja pelastuksen armolahjan.
Mutta eikö minun itse tule tehdä mitään- kunhan vain tulen sellaisenaan kuin olen Jumalan luo ja otan vastaan antamatta mitään?
Mitä sanoo Herra meidän hyvistä teoistamme ja vanhurskaudestamme?
Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.Jes.64:6.
Nämä sanat osoittavat, että meidän parhaatkin tekomme avat itseraukkauden ja synnin saastuttamia.
Ei, meillä ole mitään annettavaa, vaan meidän tulisi kuunnella Sanaa.
Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.
Tekin joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.Jes.55:1.
Kun luovutamme kaiken oman vääryytemme ja syntimme saamme tilalle armon viiniä ja maitoa,Kristuksen vanhurskauden.
Kuuliaisuus ja hyvät teot ovat luonnollisena seurauksena elävästä yhteydestä Jumalan kanssa.
Mutta mikään teko ei voi millään tavalla meitä vanhurskauttaa Jumalan edessä.
Jos koetamme tulla vanhurskaiksi sillä tavalla, niin olemme lähteneet tielle, mikä johtaa orjuuteen ja kuolemaan.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, niin että me niissä vaeltaisimme. Ef.2:8-10.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että luovutamme ensin kaikki vääryydellä hankitut tavarat, ja ihmiset ensin takaisin niille, joiden ne ovat, ...ja sitten tulemme Isän tykö, pyytämään armahdusta!?
Mutta voihan se olla, että Isä hyväksyy senkin, että poika ryhtyy palauttelamaan Isän luokse tulonsa jälkeen kaiken sen mikä ei ole hänen omaansa!
" Usko ilman tekoja on kuollut" " Näytä sinä teoista uskosi!
mahdu samaan kirjoitukseen kirjoitan siitä myöhemmin, tai kirjoita sinä voit ehkä paremmin osata kirjoittaa, minä olen vain harrastelija näissä kirjoitus hommissa.
Ja saavikaupalla. Niin voideltu aloitus!
Iankaikkinen Isämme on oikeastaan tuhlaajaisä.
En ymmärrä, miksi tuota sanankohtaa sanotaan
tuhlaajapoika-kertomukseksi.
Vanhempi veli oli raatanut ja raatanut.
Eikä ollut tiennyt, että Isä oli hänellekin
antanut VAPAUDEN.
Siksi hulttiopoika oli sittenkin oikeammalla
tiellä. Lopulta ja loppuhan kaiken ratkaisee.
Luuk 15:30-32 (11-32)
30
Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni,
ja KAIKKI, mikä on minun omaani, on sinun.
32
Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita,
sillä tämä sinun veljesi oli kuollut
ja virkosi eloon,
hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
Armoa ja rauhaa!