Uusateismin suljettu
keskustelukulttuuri
Suljettu ateistinen keskustelukulttuuri on minulle tuttua jo opiskeluajoilta. Ne luennot ja seminaarit, joihin itse osallistuin filosofian opintojen perustutkintovaiheessa, toteutettiin lähes poikkeuksetta tunnustuksellisesti ateistisessa tai agnostisessa ilmapiirissä, johon pitäydyttiin kyselemättömästi. Oli hämmentävää kuulla joidenkin ateistiprofessorien puolustavan kantaansa keskeyttämällä älyllisten kysymysten pohdinta puolitiehen: perimmäisiä kysymyksiä ei saanut esittää, koska ne eivät ole ”mielenkiintoisia” tai ne ”eivät kuulu tieteen piiriin”. Seurauksena oli paikalleen pysähtynyt ja älyllisesti tukahduttava ilmapiiri.
Älyllisesti sulkeutunut asennoituminen on saanut vielä hämmentävämpiä muotoja viimeaikaisessa keskustelussa uuden ateismin edustajien kanssa, jotka mielellään puhuvat tieteen nimissä ja esittävät omia vakaumuksiaan ikään kuin tieteen tutkimustuloksina.
Vaikka kyseessä on monipuolisesti lahjakkaita ihmisiä, jotka pystyvät älykkääseen pohdintaan omalla erikoisalallaan, he näyttävät menettävän tämän kykynsä siirtyessään pohtimaan kysymystä Jumalasta ja hänen tiedollisesta merkityksestään. He eivät enää tee huolellista ja systemaattista analyysia vaan esittävät ennakkoluuloisia sutkauksia ja perusteettomia yleistyksiä.
* * *
Tähän ilmiöön kiinnittää huomiota Antony Flew’n ja Roy Varghesen kirja There is a God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind (2007). Kirja on saanut monet ateistit närkästymään, koska tunnettu ateistifilosofi Antony Flew kertoo joutuneensa tieteellisen todistusaineiston valossa korjaamaan näkemyksiään niin, että hän nyt katsoo mahdottomaksi selittää esimerkiksi solun DNA:n monimutkaista rakennetta ilman, että oletetaan Jumalan olemassaolo. Human Genome -projektin johtaja Francis Collins kommentoi Flew’n mielenmuutosta: ”Elämän mittaisen filosofisen tutkimustyön jälkeen tämä huomattava ja rohkea äly on nyt päätellyt, että todistusaineisto johtaa selkeästi Jumalaan. Flew’n kollegat fundamentalistisen ateismin seurakunnassa tulevat järkyttymään hänen kertomuksestaan.”
Varghese kiinnittää huomiota siihen, että samalla kun huomattavat kristityt filosofit kuten Alvin Plantinga, William Alston, Peter van Inwagen ja Richard Swinburne kirjoittavat sofistikoituneita ja täsmällisesti argumentoituja tutkimuksia, ”ateistiset fundamentalistit” kuten Richard Dawkins ja Sam Harris turvautuvat yhä enemmän retoriikkaan argumenttien sijasta.
* * *
Paradoksaalisesti nämä kirjat ovat kuin fundamentalistisia saarnoja. Niiden tekijät kuulostavat enimmäkseen tulikivenkatkuisilta saarnaajilta, jotka varoittavat meitä vakavista rangaistuksista ja jopa maailman lopulta, jos emme tee parannusta harhaisista uskomuksistamme ja niihin liittyvistä käytänteistä. Uusateistien kysymyksenasettelu on mustavalkoinen: Joko olet kokonaan meidän kanssamme, tai sinun ajatuksiasi ei tarvitse ottaa vakavasti.
Modernille naturalismille ominainen pyrkimys sulkea Jumala pois tieteen maailmasta ohjasi jo antiikin Kreikan epikurolaista tiedekäsitystä, jossa tieteen keskeisenä päämääränä pidettiin mielenrauhan saavuttamista.
Julian Huxley ilmaisi tämän saman kaipauksen sanoessaan: ”Omalta osaltani koen valtavaa henkistä huojennusta voidessani hylätä ajatuksen Jumalasta yliluonnollisena olentona.” Maallistunut ihminen etsii mielenrauhaa rajaamalla tieteen nimissä todellisuuden siten, että Jumala suljetaan tiedon ja todellisuuden ulkopuolelle ja määritellään pelkäksi toiveajatteluun perustuvaksi illuusioksi.
Tapio Puolimatka
http://www.sanansaattaja.net/index.phtml/art/3306/t/articles1/p/3812
keskustelukulttuuri
Suljettu ateistinen keskustelukulttuuri on minulle tuttua jo opiskeluajoilta. Ne luennot ja seminaarit, joihin itse osallistuin filosofian opintojen perustutkintovaiheessa, toteutettiin lähes poikkeuksetta tunnustuksellisesti ateistisessa tai agnostisessa ilmapiirissä, johon pitäydyttiin kyselemättömästi. Oli hämmentävää kuulla joidenkin ateistiprofessorien puolustavan kantaansa keskeyttämällä älyllisten kysymysten pohdinta puolitiehen: perimmäisiä kysymyksiä ei saanut esittää, koska ne eivät ole ”mielenkiintoisia” tai ne ”eivät kuulu tieteen piiriin”. Seurauksena oli paikalleen pysähtynyt ja älyllisesti tukahduttava ilmapiiri.
Älyllisesti sulkeutunut asennoituminen on saanut vielä hämmentävämpiä muotoja viimeaikaisessa keskustelussa uuden ateismin edustajien kanssa, jotka mielellään puhuvat tieteen nimissä ja esittävät omia vakaumuksiaan ikään kuin tieteen tutkimustuloksina.
Vaikka kyseessä on monipuolisesti lahjakkaita ihmisiä, jotka pystyvät älykkääseen pohdintaan omalla erikoisalallaan, he näyttävät menettävän tämän kykynsä siirtyessään pohtimaan kysymystä Jumalasta ja hänen tiedollisesta merkityksestään. He eivät enää tee huolellista ja systemaattista analyysia vaan esittävät ennakkoluuloisia sutkauksia ja perusteettomia yleistyksiä.
* * *
Tähän ilmiöön kiinnittää huomiota Antony Flew’n ja Roy Varghesen kirja There is a God: How the World’s Most Notorious Atheist Changed His Mind (2007). Kirja on saanut monet ateistit närkästymään, koska tunnettu ateistifilosofi Antony Flew kertoo joutuneensa tieteellisen todistusaineiston valossa korjaamaan näkemyksiään niin, että hän nyt katsoo mahdottomaksi selittää esimerkiksi solun DNA:n monimutkaista rakennetta ilman, että oletetaan Jumalan olemassaolo. Human Genome -projektin johtaja Francis Collins kommentoi Flew’n mielenmuutosta: ”Elämän mittaisen filosofisen tutkimustyön jälkeen tämä huomattava ja rohkea äly on nyt päätellyt, että todistusaineisto johtaa selkeästi Jumalaan. Flew’n kollegat fundamentalistisen ateismin seurakunnassa tulevat järkyttymään hänen kertomuksestaan.”
Varghese kiinnittää huomiota siihen, että samalla kun huomattavat kristityt filosofit kuten Alvin Plantinga, William Alston, Peter van Inwagen ja Richard Swinburne kirjoittavat sofistikoituneita ja täsmällisesti argumentoituja tutkimuksia, ”ateistiset fundamentalistit” kuten Richard Dawkins ja Sam Harris turvautuvat yhä enemmän retoriikkaan argumenttien sijasta.
* * *
Paradoksaalisesti nämä kirjat ovat kuin fundamentalistisia saarnoja. Niiden tekijät kuulostavat enimmäkseen tulikivenkatkuisilta saarnaajilta, jotka varoittavat meitä vakavista rangaistuksista ja jopa maailman lopulta, jos emme tee parannusta harhaisista uskomuksistamme ja niihin liittyvistä käytänteistä. Uusateistien kysymyksenasettelu on mustavalkoinen: Joko olet kokonaan meidän kanssamme, tai sinun ajatuksiasi ei tarvitse ottaa vakavasti.
Modernille naturalismille ominainen pyrkimys sulkea Jumala pois tieteen maailmasta ohjasi jo antiikin Kreikan epikurolaista tiedekäsitystä, jossa tieteen keskeisenä päämääränä pidettiin mielenrauhan saavuttamista.
Julian Huxley ilmaisi tämän saman kaipauksen sanoessaan: ”Omalta osaltani koen valtavaa henkistä huojennusta voidessani hylätä ajatuksen Jumalasta yliluonnollisena olentona.” Maallistunut ihminen etsii mielenrauhaa rajaamalla tieteen nimissä todellisuuden siten, että Jumala suljetaan tiedon ja todellisuuden ulkopuolelle ja määritellään pelkäksi toiveajatteluun perustuvaksi illuusioksi.
Tapio Puolimatka
http://www.sanansaattaja.net/index.phtml/art/3306/t/articles1/p/3812
Vastaukset 17
Vanhimmat
sinä voitit, kun sitä vain niin kovin halusit. Sovitaan että "jumala teki" koko paskan. Annetaanhan tulevaisuuden hemmojen kuitenkin selvittää asiaa heti kohta 10 miljoonan vuoden kuluttua, kun mielenkiinto herää ehkä uudestaan. Fundikset voitti välierän, aamen, allah akbur ja kraak kraak.
(Ps. Fundista ei kiinnosta kuin oma napa ja sen tiukka tuijotus.)
-evvk-
Vielä kun tuokin raakkuja lätkäisisi pöytään yhden ainoankin todisteen siitä, että se jumala, josta hän puhuu, majailee jossain muuallakin kuin hänen omassa kuupassaan, hänen kirjoituksiaan voisi pitää edes keskustelun avauksina.
Niin kauan kuin hän ei siihen pysty, edustaa hän itse parhaiten tuota "paikalleen pysähtynyttä ja älyllisesti tukahduttavaa ilmapiiriä", jota hän niin kovasti kritisoi.
Säälittävää käsien heiluttelua. Sinne vaan kadunkulmaan muiden saarnaajien joukkoon. Tilaa on.
kuinkahan monesti teille, ateistisille tiedemiehille ( tai tiedemiheksi itseään kovasti mieltäväksi), pitää kertoa, että tiede ei koskaan pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa tai Hänen olemattomuutta. se on vain yksinkertaisesti tieteen ulottumattomissa ja täydellisen saavuttamattomissa!! niin voimakas on tuo sinun todistusvaatimuksesi!!!
siunausta laajasti!!!!
Eli kaikki mitä ei voi todistaa olemattomaksi on olemassa?
Lentävä spaghettihirviö?
Hattivatit?
Mörkö sängyn alla?
Läpinäkyvä ja massaton huvipuisto kiertää Saturnusta?
Sinun nenän sisällä kasvaa pienenpieni kanttarelli?
Aika järjetön viesti sinulta.
"Eli kaikki mitä ei voi todistaa olemattomaksi on olemassa?" Ei tietenkään näin.
Vaan "Jokin, jota ei voi todistaa olemattomaksi saattaa olla olemassa, vaikka sitäkään ei voi todistaa."
Niin kauan kun sitä ei voida osoittaa olemassaolevaksi, miksi se pitäisi ottaa huomioon?
Mikä tahansa voi olla olemassa.
Miksi et usko hattivatteihin tai nenässäsi kasvavaan kanttarelliin?
"tiede ei koskaan pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa tai Hänen olemattomuutta. se on vain yksinkertaisesti tieteen ulottumattomissa ja täydellisen saavuttamattomissa!!"
Miksi Jumalaa pitää sitten koittaa tunkea tieteeseen, kuten biologiaan tai kosmologiaan?
Pysykööt teologit omassa lestissään ja jättäkööt tieteen tiedemiehille!
"Niin kauan kun sitä ei voida osoittaa olemassaolevaksi, miksi se pitäisi ottaa huomioon?" Kaksi syytä.
Tiede tekee tavan takaa hypoteeseja asioista (abiogeneesi, alkuräjähdyksen alkuvaihe, evoluutio pelkän sattuman varassa), joita ei itse asiassa ole osoitettu olemassaolevaksi. Syynä on se, että näin voidaan ohjata tutkimusta etsimään selityksiä ja lisäaineistoa käytettävissä oleville vähemmänkin todistusvoimaisille havainnoille.
Hypoteesia olemassaolevaksi osoittamattomasta asiasta ilman mitään havaintoja tai havainnot kokonaan mitätöiden (yliluonnollinen selitys) ei pitäisi tieteessä käyttää. Tämä ei siis merkitse asian osoittamista olemassaolemattomaksi eikä näin pitäisi tieteen nimissä väittää. Jos haluaa väittää, pitää myöntää uskovansa.
Tieteen ulkopuolellakin on merkittäviä ihmiselämän alueita, joilla yliluonnollisillakin hypoteeseilla (tai sitten niiden uskonvaraisella kiistämisellä) on annettavaa. Tämä on toinen syy ottaa huomioon asioita, joita ei ole todistettu (eikä voidakaan todistaa) olemassaoleviksi.
Malta vähän, vastaus tulee lopussa.
Olemassaolemattomuutta ei aina voi todistaa, mutta kyllä joskus. Yleisin tapaus on poissulkeva olemassaolo. Siis, jos vaikkapa Maa ei voi samalla kertaa olla vanha ja nuori, toisen näistä osoittaminen olemassaolevaksi, osoittaa, ettei toista voi olla olemassa.
Joskus poissulkevuus on itsestään selvä. Kaikkivaltias olento joko on kykenemätön rajoittamaan valtaansa tai vallaltaan rajoitettu; sellaista ei siis voi olla olemassa. Samoin kyky valehdella on pitävästi osoitettavissa sanomalla "osaan valehdella"; yleistä kyvyttömyyttä valehdella ei siis ole olemassa.
Nenässäni kasvavan kantarellin (ellei se ole näkymätön ja tuntumaton) sulkee pois uskottava havainto kantarellittomasta nenästä. Hattivatteihin en usko, koska en tunne siihen samaa tarvetta kuin toivoa Jumalan olemassaoloa.
"evoluutio pelkän sattuman varassa"
Missäs tällaista kummajaista tutkitaan? Eikös darwinin teoria luonnonvalinnasta evoluution ohjaajana olekaan vielä kaikkialla hyväksytty?
Evoluutioteorian kumpikin pääpylväs, mutaatiot ja luonnonvalinta käsitellään satunnaisilmiöinä todennäköisyyksiä käyttäen. En missään tapauksessa väitä, että tämä olisi väärin tai heikentäisi teorian uskottavuutta.
Sattuma ei kuienkaan ole mikään luonnoilmiö, vaan välttämätön metodi käsitellä tosimaailman tapahtumia, jotka ovat liian mutkikkaita tarkempaan analyysiin. Otan esimerkin:
Kun lanttia heitetään, oletetaan, että kruunan ja klaavan todennäköisyys on sama, eikä yksittäisestä heitosta etukäteen tiedetä kumpi tulee. Jos kuitenkin voitaisiin mitata tarkasti lähtöheiton ja pyörimisliikkeen suunta ja nopeus sekä tehdä ja laskea läpi hankalahko matemaattinen malli ilmanvastuksesta ja kimmahduksista ym, yksittäinen tulos olisi myös ennustettavissa. Samalla sen kulusta tulisi verrattomasti tarkempaa tietoa.
Evoluution satunnaisilmiöt ovat lantinheittoa mahdottomasti mutkikkaampia, mutta jonkinlainen tosimaailma siellä takana aina on. Havainnot kertovat siitä vähän, jos mitään, joten todennäköisyys on ainoa käytettävissä oleva metodi. Se ei kuitenkaan pysty paljastamaan, ovatko mutaatiot ja luonnonvalinta täysin satunnaisia, vai vaikuttaako niihin myös (ehkä vain ajoittain) jokin ulkoinen tekijä. Olettamus, että ei vaikuta perustuu siis uskoon; taustalla on toki myös tieto, ettei tähän viittaavia havaintoja ole ja että pelkän satunnaisuuden mallikin selittää havainnot varsin hyvin.
Evoluutiossakin on siis mahdollinen aukko joko maanulkoisen elämän tai yliluonnollisen tahon sekaantumiselle. Se, ettei ulkoisesta ohjauksesta ei ole havaintoja ei todista aukkoa olemattomaksi, mutta tekee tarpeettomaksi (oikeastaan estää) sen mukaanoton teoriaan.
Pieneen kysymykseesi tuli iso vastaus, kysy lisää, jos tarvitsee.
Jos ateistit eivät tahdo keskustella, miksi tämänkin palstan keskustelut päättyvät aina kreationistien hiljaisuuteen?
Kuuntelin tänä aamuna (16.01) autoradiota ja olin kuulevinani Bushin puhetta missä hän lopuksi toivotti seuraajalleen Jumalan siunausta.
Ylen toimittaja käänsi kuitenkin, että "lopuksi Bush toivotti seuraajalleen mitä parhainta menestystä". Näin pitkällä ollaan jo ateismissa Suomessa. Jos Jumalan nimi pitäisi mainita niin käännöksetkin tehdään väännöksiksi ja käännetään tahallaan suorastaan väärin.
joka kääntää ja vääntää kaiken oleellisen hornan syvyyden peilikuvan kaksoisolennoksi. Revi radiosi irti ja nakkaa se pikimiten suureen suohon. Ennen kuin se kauhistyksen wärkki saastuttaa satunnaiset kanssamatkustajat, liittymän mummot ja mottoritien rekkajonot syvyyden disinformaatiollaan. Tätä se lopunajan tekniikka teettää, meitä manipuloidaan, sekoitetaan ja ravistetaan kuin kirnupiimää täysin lupaa kysymättä.
Ostapa polkupyörä, kaks vuotta vanha, ketjut rasvaan ja matka taittuu. Viissataa ?
-evvk-
**********
Ne luennot ja seminaarit, joihin itse osallistuin
filosofian opintojen perustutkintovaiheessa,
toteutettiin lähes poikkeuksetta tunnustuksellisesti
ateistisessa tai agnostisessa ilmapiirissä, johon
pitäydyttiin kyselemättömästi.
**********
Niin, jumalkysymykset kuuluvat kyllä filosofian
aihepiiriin, koska muut tieteenalat eivät
taruja käsittele.
On kuitenkin muistettava, etteivät jumalkysymykset
kuulu jokaiseen filosofiseen keskusteluun.
On selvää, että tylyjä tulee jos hihhuli haluaa
sekoittaa jumalansa aiheisiin, joissa sitä ei
käsitellä.
Haluaisin nähdä esimerkkejä näistä "uuden
ateismin edustajista", "jotka mielellään puhuvat
tieteen nimissä ja esittävät omia vakaumuksiaan
ikään kuin tieteen tutkimustuloksina".
On helppo itkeä julkisesti, jos lähtöasetelmana
on, että voidaan ylimalkaisesti huudella mitä
sattuu, eikä yksityiskohtiin tarvitse kiinnittää
huomiota.
Puolivälimatkan mainitsemasta kirjasta en
kommentoi enempää kuin sanomalla "hyi kressujen
epärehellisyyttä ja vanhan miehen
hyväksikäyttöä".
Miksi näin? Tästä ajatuksia asian ympäriltä:
http://www.nytimes.com/2007/11/04/magazine/04Flew-t.html?pagewanted=3&_r=1
Sivu 5.
"As he himself conceded, he had not written his
book.
“This is really Roy’s doing,” he said, before I
had even figured out a polite way to ask. “He
showed it to me, and I said O.K. I’m too old for
this kind of work!”
When I asked Varghese, he freely admitted that
the book was his idea and that he had done all
the original writing for it."
Tarvitseeko sanoa enempää?
Hihhuleiden sietäisi hävetä. On kuvottavaa nähdä
hihhuleiden toimintatapojen ilmeisen "kristillinen
eettisyys" ja "jumalan luomien moraalikäsitysten"
todellinen luonne niissä, jotka niitä tekopyhinä
saarnaavat. Tässä on taas nähtävästi tarkoitus
pyhittänyt keinot.
**************
Modernille naturalismille ominainen pyrkimys sulkea Jumala pois tieteen maailmasta...
**************
Hehe.
Velipuolikuu ei ilmeisesti ole vieläkään ymmärtänyt
mitä naturalismi tarkoittaa.
Naturalistisessa tieteessä ei oteta huomioon
mitään jumaluuksia, koska mistään niistä ei
ole havaintoja. Jos velipuolikuun valitus olisi
relevantti, silloin tieteessä olisi otettava
huomioon muitakin havainnoimattomia ilmiöitä
joihin nyt satutaan jossain päin maailmaa
uskomaan. Näin ei voi olla, koska naturalistisen
tieteen tehtävä on määritelmänsä mukaan käsitellä
sitä, mistä on havaintoja.
Voidaan siis tieteellisesti pohtia mikä on
kristinuskon jumala raamatun mukaan ja mitä tämä
nimenomainen jumala voisi vaatia palvojiltaan,
mutta tieteellisessä keskustelussa ei voida
yleisesti todeta, että kristinuskon jumala "on"
(ei edes yleisemmin että "jumala on") niin kauan
kuin jumaluuksista ei ole havaintoja.
Kaikki jumalkäsitteet ovat "tiedon ja todellisuuden
(naturalismin) ulkopuolella ja toiveajatteluun
perustuvia illuusioita" niin kauan kuin niistä
ei ole havaintoja.
On ristiriitaista, että hihhuli vaatii tieteeltä
todisteita sen teorioille, mutta samaan aikaan
juuri oman uskon jumala-käsitteellä on jokin automaattinen itseisarvo, jota ei tarvitse perustella eikä mitenkään todistaa.
Puolimatkalla tuntuu olevan ongelmia, ei pelkkien
käsitteiden, vaan myös loogisen ajattelun ja
lähdekriittisyyden kanssa.
montakohan tulee tulevina vuosina saamaan? Ei kai tuollaisen puolijauhoisen juttuja jaksa yhtä kertaa enempää kukaan täysjärkinen läpi käydä. Siinä yhdes kerraskin on nimittäin tasan yks kerta liikaa.