Kannataisiko

No, avioliitto on tähän mennessä lähestulkoon "kestänyt" kaikki myrskyt, mutta . . . . . .

Toinen lähti kaverinsa kanssa "bilettämään" eikä ilmestynyt yöksi kotiin . . . . . . no, kaverinsa luota löytyi "tasaparit, siskonpedeissä nukuttu vaan, mitään ei tapahtunut, lapsia/muita paikalla" ja mukamas mitään ei tapahtunut jne jne jne. Samalla kellonlyömällä alkoi tavaroiden pakkaus ja lähtö, kutakuinkin vauhdissa . . . . .
Alkoi noin kuukauden "ero" mitä nyt ensialkuun, vihaviestejä paiskottiin . . . . . ja muutoinkin sanottiin sana jos toisenkin "puutteista ja viosta" heiteltiin, hän lienee enenmän (niistä myöhempänä tarkemmin).
No, päästiin sitten analysoimaan tilannetta, kun rauhoituttiin ja hieman viilattua sekä uusia suuntaviivoja vedellessä, yhteen palaittiin.
"Uusi alku" toki oli ihanaa/auvoista, mutta jokin "vaihde" oli jäänyt toiselle päälle; Nettideittailu yms. "salainen elämä".
Muutamaan kertaan asiasta on "keskusteltu" mutta melko tuloksettomasti, nyt se vain tapahtuu "salassa" ja "jäljet" peittäen. Tietty tapa tai kaava on näemmä muotoutunut.

Mitä tuolla ylempänä kirjoittelin viosta yms. niin, alunperin uusioperhe kun olemme, joistain asioista matkan varrella on tullut sovittua, ennen ensinmäistä "eroa".
Mm. lapset, niin hänen kuin minunkin ovat samalla viivalla, joka loppupeleissä ei toiminutkaan, samoin tietty "pääluvun mukainen" kustannusvastaavuus perheen menoissa.
Tosin, yhteenpalaamisen jälkeen, jonkinmoista tasapainotusta tilanteeseen on tullut . . . . . . . . .

Sen tiedän, että ihan muutoinkin hänen velkaisuusaste on melko hurja, yli 3 vuoden buttotuloja ( käytännössä lähestulkoon kaikki hänen päätyönsä tulot menevät lyhennyksiin) vastaava määrä . . . . . erittäin useita luottoja, osa hankittu eron aikana tapapainottamaan talouttaan, kun rahaa ei minulta, ymmärrettävistä syistä johtuen tippunutkaan. Ja avioehdossa, kaikki ken nimellään on, on hänen. Siis, minä alkuainoinani olin luottokelvoton, niin kaikki hankittin hänen nimilleen; minä maksaen ne.
Nykyään, lapseni muuttaessaan omilleen, olen suunnanut osan tuloistani hänen opiskelunsa "pönkittämiseen". Opintotukiin, kun vaikuttavat vielä aikaisemmat tuloni, "se riivatun laskentatapa".

On toisella ollut "kova elämä" mm. konkurssi ex-puolisonsa kanssa, juoppoja hyyssättävä, saanut ns. turpaan poikakavereiltaan ym. ym.
Mutta mitä olen ymmärtänyt hänen entisistä suhteistaan, niin aina hän on "heittänyt" kaverin pellolle. Olin siis ensinmäinen, ketä itse on lähtenyt ja vieläpä en anellut takaisin (kuten kaikki edelliset olivat kuulemma tehneet)
Ei sen puoleen, ei meikäläisen edellisen avioliiton (5v seur. 16v aviota, 3 lasta) loppu olut helppo (toinen jäi kiinni melkeimpä rysän päältä). . . . . meni kaikki omaisuus ja luottotiedot.
Tämän "ensinmäisen" eromme aikana, kumminkin minulla oli huoli hänen ja hänen lastensa taloudellisesta selviytymisesta. Olin valmis jopa lainaamaan rahaa hänelle vastikkeetta, kunnes asiat alkaisivat hänellä sujumaan.
Se mikä tavallaan "hätkähdytti" minua ja kaveriani (bestman) että, kyseessä ei todellakaan puoleltani olisi kyseessä ollut mitkään armopalat tsm. niin hän jopa harkitsi/mainitsi prostitutiosta taloudellisen tilanteensa tasapainottamiseen.

Kun "edellisen" eromme jälkeen palasimme yhteen, sovimme tietyistä asioista, niin raha kuin muistakin . . . mm. tarvittaessa vaikka avioliittoneuvossa käynneistä.
Kumminkin . . . . molemmat ovat toki mustasukkaisia toisista . . . . . hän lienee se "pahempi" . . . . heitoista päätellen . . . .

Nyt, mahdollisen uusimman tiukan perhepalaverin kynnyksellä olenkin ajatellut tehdä seuraavan laisesti:
1. Tuon asiani esiin, se sekstinen nettideittailu, niin se todella minua häiritsee ja loukkaa; Itse kun en sellaista harrasta; en saa siitä mitään "kiksejä", jos se ei todellakaan lopu, niin eroan; Mutta, en "ovet paukkuen" kuten aikaisemmin kerroin . . . . . . .

Vaan tulkoon se hänelle, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vain lyhyt viesti, allekirjoitetun 1-vaiheen eroilmoituksen kera. Vieläpä hänen poissaollessaan (en viitsi alkaa riitelemään tsm.) kamani kantaen . . . . . . ja kadoten hänen "elämästään" lopullisesti.
Ei yksistään se mitä hän aikonaan sanoi (osan sentään osasi pyytää anteeksi) vaan eritoten nykyinen toiminta; jäytää minua ja haluaisin sen ihanan sisäisen rauhan, mitä meilläkin oli aikoinaan.

Jk. Sanonta; Rintaan pistää ja vituttaa, on todellinen olotila . . . . . . . . . aiheuttaen minulle jopa pienimuotoisen sydänkohtauksen, jonka arpia kannan hautaan asti. SIIS sydän voi, todella särkyä.

Neuvoja, ehdotuksia ja toimintamalleja, kaikki kelpaavat;