Mitä mieltä täällä olevat mormoonit ovat siitä, että jos entinen moonilainen ja jehovantodistaja väittävät tietävänsä (20 vuoden kokemuksella entisestä uskonnostaan), että heillä on enemmän tietoa ja totuudenmukaisempaa kuin nykyisillä moonilaisilla ja jehovantodistajilla, nykyiset jt:t ja moonilaiset väittävät heitä valehtelijoiksi.
Kummat heistä ovat todennäköisemmin oikeassa, nykyiset vai exät?
Kuten oletettavasti tiedätte, yksikään moonilainen tai jehovantodistaja ei saa arvostella tai kritisoida omaa uskoaan tai oppikäsityksiään.
Ne kun ovat absoluuttista totuutta ja niiden arvostelu edes ajatuksen tasolla on rikos Jumalaa vastaan.
Mitä tästä olette mieltä?
Onko oikein, että moonilaisia ja jehovantodistajia kielletään arvostelemasta yhteisöä, jäseniä ja oppiaan ja että jos jotain on "vialla", syy löytyy aina omasta itsestä ja omasta hengellisestä heikkoudesta.
Kummat heistä ovat todennäköisemmin oikeassa, nykyiset vai exät?
Kuten oletettavasti tiedätte, yksikään moonilainen tai jehovantodistaja ei saa arvostella tai kritisoida omaa uskoaan tai oppikäsityksiään.
Ne kun ovat absoluuttista totuutta ja niiden arvostelu edes ajatuksen tasolla on rikos Jumalaa vastaan.
Mitä tästä olette mieltä?
Onko oikein, että moonilaisia ja jehovantodistajia kielletään arvostelemasta yhteisöä, jäseniä ja oppiaan ja että jos jotain on "vialla", syy löytyy aina omasta itsestä ja omasta hengellisestä heikkoudesta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä mieltä täällä olevat mormoonit ovat siitä, että jos entinen moonilainen ja jehovantodistaja väittävät tietävänsä (20 vuoden kokemuksella entisestä uskonnostaan), että heillä on enemmän tietoa ja totuudenmukaisempaa kuin nykyisillä moonilaisilla ja jehovantodistajilla, nykyiset jt:t ja moonilaiset väittävät heitä valehtelijoiksi.
Kummat heistä ovat todennäköisemmin oikeassa, nykyiset vai exät?
* No tarttee sanoa että enemmän tietoa totuudesta saa MAP kirkosta. Ei ole aavistustakaan kumpi olisi enemmä oikeassa. Voin hyvin uskoa että uusi uskonto on tuonut enemmän valoa elämään... eiköhän juuri siksi ihmiset muuta uskontoaan koska saavat enemmän valoa ja tietoa sekä totuutta uudesta uskonnosta, mutta eiväthämn sen vanhan uskonnon omavat voi sitä uskoa. Valehtelijaksi kutsuminen ei ole sopivaa, oli miten oli.
Kuten oletettavasti tiedätte, yksikään moonilainen tai jehovantodistaja ei saa arvostella tai kritisoida omaa uskoaan tai oppikäsityksiään.
Ne kun ovat absoluuttista totuutta ja niiden arvostelu edes ajatuksen tasolla on rikos Jumalaa vastaan.
Mitä tästä olette mieltä?
* Riippuu mistä opinkäsitys on tullut ja miteh tärkeä se on. Jos esimerkiksi joku mormoni uskoo, että JS ei ole saanut Mormonin Kirjaa... ei tämä henkilö voi ola mormoni, koska hän ei usko erästä tärkeätä mormonismin totuutta.
Kysyä aina saa, mutta olisin varovainen kritisoinnin kohdalla. Usein kritisointi johtaa siihen että korkeammassa asemassa oleva joutuu puolustautumaan ja sillon alemmasa asemassa oleva kärsii usein aivan turhaankin.
Meillä uskotaan että meillä on Jumalan profeetta joten jos joku alkaa kritisoida että mikei hän teki noi tai ei tee näin... se osoittaa että tämä henkilö EI usko että Jumala johtaa profeettaa. Esimerkiksi mustien pappeus. Se oli hyväksyttävä että ei ollut lupa, tai ei voinut uskoa profeetan olevan profeetta... ja selvisihän se niille jotka jaksoivat odottaa (kuten kaikki selviää aikanaan... siis JUMALAN aikataulun mukaan ei meidän!)
Onko oikein, että moonilaisia ja jehovantodistajia kielletään arvostelemasta yhteisöä, jäseniä ja oppiaan ja että jos jotain on "vialla", syy löytyy aina omasta itsestä ja omasta hengellisestä heikkoudesta.
Hmm... Minusta tuo on vaikea kysymys, koska minusta on ok esittää eriaviä mielipiteitä, mutta niitä ei saa ruveta saarnaamaan. Voihan olal että johtajilta on jäänyt huomaamatta jokin asia ja jos he rukoilevat asiasta niin Jumala kyllä antaa vastauksen mikäli hän katsoo asian tarpeeksi vakavaksi.
Minusta kirkko, joka uskoo Jumalalliseen johdatukseen, sen jäsenet, eivät voi hyökkäämällä kritisoida kirkkoaan, se osoittaa että he eivät usko kirkon olevan oikea jost seuraa etta he eivät usko kirkon Jumalalliseen johdatukseen. On eri asia sanoa että minusta on väärin että mustilla ei ole pappeutta. Kuin ruveta kritisoimaan kirkon johtoa siitä. Johto johtaa Jumalan avulla, ainakin meillä, joten kaikki selviää aikanaan. Tarvitaan uskoa, kärsivällisyyttä ja rukousta! Kaikki väärä korjataan aikanaan.
Oletko ollut kauan mormoni? Tekstistäsi kun päättelen, että olisit mormoni.
on tuota aikaa kulunut... minut kastettiin 80 luvun alussa.
Mitä sillä on väliä mitä Moonilaiset ja JT ajattelevat keskenään toisistaan. Jokainen saa ajatella toisistaan ja omasta uskostaan mitä lystää. Muilla ei siihen asiaan pitäisi olla mitään sanottavaa ja tämä on mielestäni sama myös mormonikirkossa.
Se joka on synnitön niin heittäköön ensimmäisen kiven. Ihmisillä ei ole valtaa tuomita ketään toista koska olemme kaikki samanvertaisia.
Sun pitäisi kysymä näitä asioita JT palstoilta joka löytyy myös täältä suomi24.fi.
Jos koko ajan peilaa itseään muiden ihmisten ajatusten, suhtautumisen kautta niin silloin se tärkein varmaan unohtuu. Mielestäni meidän kaikkien elämässä Jeesuksen Kristuksen pitäisi olla keskiössä ja se, että teemme niitä asioita mitä Jeesus teki pitäisi olla tärkeämpää kuin se mitä muuta ihmiset ajattelevat meistä. Itse toivon, että Jeesus olisi tyytyväinen omiin tekemisiini ja se on tärkeintä omassa elämässäni ei se mitä muut näkevät ja ajattelevat minusta.
Muut ihmiset näkevät meidät vain ulkoapäin. Jeesus tietää mitä me todella olemme sisältä ja mitkä ovat meidän ajatuksemme ja halumme.
Joten tämä on ainakin minun perspektiivini asioihin ja elämään. Olen kasvanut Kirkossa joten se ja Äitini opetukset on muokannut minun ajatusmaailmani tälläiseksi
"Mitä sillä on väliä mitä Moonilaiset ja JT ajattelevat keskenään toisistaan."
Oman käsitykseni mukaan varsinkin jehovantodistajuus ja mormonismi ovat tietyllä tavalla "kilpailevia" uskontokuntia maamme uskonnollisessa kentässä. Ne ovat tyypiltään myös hyvin samanlaisia ja yhtäläisyyksiä löytyy valtavasti.
Asia kiinnostaa itseäni opintojeni takia.
"Jokainen saa ajatella toisistaan ja omasta uskostaan mitä lystää."
Saako todella? Sen tiedän, ettei jehovantodistaja eikä moonilainen saa todellakaan ajatella uskostaan mitä lystää. Kaikki negatiivinen ajattelu on kiellettyä.
Saako mormoni ajatella uskostaan vapaasti mitä lystää?
"Muilla ei siihen asiaan pitäisi olla mitään sanottavaa ja tämä on mielestäni sama myös mormonikirkossa."
Mormoneilla ei siis ole mitään mielipiteitä vaikkapa jehovantodistajista, luterilaisuudesta tai helluntalaisuudesta?
"Se joka on synnitön niin heittäköön ensimmäisen kiven. Ihmisillä ei ole valtaa tuomita ketään toista koska olemme kaikki samanvertaisia."
Mielipiteen esittäminen ei liene vielä mitään tuomitsemista.
Mormoneilla ja Jehovilla ei todellakaan ole paljoakaan yhteistä... moonilaisia en tunne.
mormonismi.comissa on erityinen alua opiskelijoille sekä tutkijoille... ei vaan ole vielä ketään näkynyt.
Tässä on mitä ajattelet jos olet mormoni: http://www.mormon.org/learn/0,8672,794-19,00.html
loput ovat vain lisänä näille totuuksille.
että MAP-kirkko ei tuomise kirkkona muita, vaan on enemminkin yhteistyössä muiden uskontojen kanssa.
Mutta se ei tarkoita kuitenkaan mitään ekumeniaa.
Entinen kirkkomme johtaja W.Kimball kommentoi kerran kun häneltä kysyttiin muista uskonnoista.
Hän vastasi " meilla ei ole aikaa tarttua muiden uskontojen epäkohtiin tai muutenkaan tuomita heitä".
Ja niinhän se on,että on parasta keskittyä omiin virheisiin tekemällä paranusta niistä, kuin sitten huomata että tais se taivaspaikka mennä jo ohi.
Muuten noista muunilaisista, olikon se 80 luvun alkua kun he kävivät seurakuntamme kokouksessa ainakin pari kertaa, halusivat mormonin kirjan luettavaksi itselleen.
Saattaa olla että heillä on jotain meidänkin oppejamme käytössä?
Voihan meilla yksilöinä olla tietysti mielipiteitä
muista uskonnoista, mutta ainakin omalla kohdallani toivottavasti ainoastaan hyvää sanottavaa.
Kirkon johtajat ovat kehoittaneet meitä ottamaan esimerkkiä kaikesta hyvästä ja hyvältä kuuluvasta.
Map-kirkon usko on raikasta, kaunista ja rakastettavaa, tunnen olevani henkisesti vapaa mitä teenkin. Meitä ei todellakaan hallita pelolla ja kauhulla tämän maanpäällä.
Jumala rakasti niin paljon maailmaa, että antoi ainokaisen poikansa Jeesuksen Kristuksen Vapahtajaksemme ettemme hukkuisi vaan saisimme iankaikkisen elämän.
Jumala on Rakkaus ,meiltäkin tulisi löytyä sitä.
millä tavalla meillä ja JT:lla on samanlaista.
Jumalkuva on erilainen MAP-kirkolla ja JT:lla
Heilla Jehova on Isä Jumala ja meillä se tarkoittaa, kun puhutaan Vanhassa testamentissa jehovasta,Jeesusta joka on tuleva.
Meillä nimittäin käy Jehovan Todistajat ja keskustelemme paljon, mutta kyllä on eroja paljon.
Organisaatiomme on aivan erilainen kuin jehovilla.
Meillä tavalliset jäsenet eivät mene ovelta-ovelle,vaan työhön kutsutut nuoret etupäässä.
Onhan kyllä sitten eläkeläisiä jotka lähtevät lähetystyöhön mitä moninaisempiin tehtäviin.
Muttaman esimerkin mainitakseni:
Mongolian koululaitoksen aloittaminen.
Romanian lastenkoteihin hoitajien kouluttaminen.
Kirkon koululaitos.
Temppelihin ympäri maailmaa jne.
"Mitä mieltä täällä olevat mormoonit ovat siitä, että jos entinen moonilainen ja jehovantodistaja väittävät tietävänsä 20 vuoden kokemuksella entisestä uskonnostaan), että heillä on enemmän tietoa ja totuudenmukaisempaa kuin nykyisillä moonilaisilla ja jehovantodistajilla, nykyiset jt:t ja moonilaiset väittävät heitä valehtelijoiksi.
Kummat heistä ovat todennäköisesti oikeassa, nykyiset vai exät?
V: Riipuu siitä mitä asia koskee ja kuinka hyvin tunnen kiistakumppanit. Jos kokemukseni ovat nykyisistä jäsenistä ovat muissa yhteyksissä hyviä, niin silloin luotaisin jäseniin paremmin kuin luopuneihin. Jos taas tiedän nämä uskosta luouneet muuten rehellisksi, niin silloin uskoisin niitä.
On aina mahdollista, että jostakin yhteisöstä eronut henkilö levitää valheita silloin, kun puhe on kielteistä. Minä ainakin suhtaudun tietyllä varauksella sellaiseen "tietoon", jonka tarkoitus on mustamaalata jotakin uskontoa.
Esimerkki: Jos löytyisi joku kristinuskosta luopuneen entisen kristityn kirjoitus v.100jKr, jossa sanotaisiin kristittyjen syövän ihmisen lihaa ja juovan verta, niin miten luotettavana pitäisit käärön antamaa kuvaa tuon vuosisadan kristinuskosta?
"Mitä tästä olette mieltä?
Onko oikein, että moonilaisia ja jehovantodistajia kiellettään arvostemesta yhteisöä, jäseniä ja oppiaan ja että jos jotain on "vialla", syy löytyy aina omsta itsetä ja omasta hengellisestä heikkoudesta?
V: Tässä on hieman monimutkaisempi kysymys.
Uskonnollinen yhteisö perustetaan yleensä sille pohjalle, että sen jäsenillä on sama käsitys ja vakamus yhteisön sisältämästä opista. Siltä pohjalta tarkastellen ei ole johdonmukaista, että kukaan yksilö ryhtyisi arvostelelemaan jotakin oppia tai esittäisi siitä poikeavan käsityksen. Jos joku ei hyväksy jotakin kyseisen yhteisön esittämää oppia, niin tämä voi etsiä jotakin toista kirkkoa tai yhteisöä, jonka opit vastaisivat omia ajatuksia, liittyä löytämäänsä yhteisöön ja erota edellisestä.
Minusta on outoa yrittää saada sitä kirkkoa, johon itse kuuluu, muutamaan jotakin oppia tai normia mieleisekseen. Tämä on kuitenkin tilanne Luterilaisessa kirkossa, jossa jokainen haluaa muokata sitä itselleen mieleiseen suuntaan, ja me tiedämme tuloksen: Suurta sekaanusta.
Ketään henkilöä vastaan ei pitäisi hyökätä missään, eikä toisen loukaamista pitäisi suvaita edes uskonnollisessa yhteisössä.
Yhteisön arvosteleminen ei myöskään ole vältämättä hyvästä, koska se aiheuttaa epäsopua.
Mutta kuten sanoin, jos ei ole johonkin tyytyväinen, niin olisi parempi vaihtaa uskontoa. Samalla tavalla toimitaan myös työpaikalla: Jos joku työntekijä ryhtyy henkilöhyökkäyksiin työtovereita, työn johtoa tai itse yristystä vastaan, niin sellaiselle annettaisiin lopputili ja kyseisen henkilön olisi parempi etsiä uusi työpaikka.
Tästä tuleekin mieleen: Miksi luterilaiset arvosteleva mormoneja ja Jehovan todistajia ym. siitä, että nämä yhteisöt eivät hyväksy arvostelua? Onko takana kateus näitä kohtaan, koska Luterilaisessa kirkossa ei ole samanlaista yksimielisyyttä jäsenten kesken kuin edellä mainituissa?
"Riipuu siitä mitä asia koskee ja kuinka hyvin tunnen kiistakumppanit. Jos kokemukseni ovat nykyisistä jäsenistä ovat muissa yhteyksissä hyviä, niin silloin luotaisin jäseniin paremmin kuin luopuneihin. Jos taas tiedän nämä uskosta luouneet muuten rehellisksi, niin silloin uskoisin niitä."
Entä jos uskonnon peruslähtökohtana on se, että ex-jäsen valehtelee aina?
"On aina mahdollista, että jostakin yhteisöstä eronut henkilö levitää valheita silloin, kun puhe on kielteistä. Minä ainakin suhtaudun tietyllä varauksella sellaiseen "tietoon", jonka tarkoitus on mustamaalata jotakin uskontoa.
Esimerkki: Jos löytyisi joku kristinuskosta luopuneen entisen kristityn kirjoitus v.100jKr, jossa sanotaisiin kristittyjen syövän ihmisen lihaa ja juovan verta, niin miten luotettavana pitäisit käärön antamaa kuvaa tuon vuosisadan kristinuskosta?"
Jos puhutaan tuhansien vuosien aikaisista tapahtumista, on tietysti hieman toinen näkökanta kuin tapauksessa, joka on tapahtunut vaikka kesällä 2007.
Kirjoituksellani tarkoitin sellaisia asioita, joissa kokija on itse kertonut omista henkilökohtaisista kokemuksistaan
"Tässä on hieman monimutkaisempi kysymys.
Uskonnollinen yhteisö perustetaan yleensä sille pohjalle, että sen jäsenillä on sama käsitys ja vakamus yhteisön sisältämästä opista."
Tämä käytäntö ei ole yleinen. Yleinen käsitys tutkijoiden ja asiantuntijoiden piirissä on se, että liika yhdenmukaisuus oppirakenteista, joustamattomuus ja kritiikin kieltäminen ovat merkkejä uskonnollisen yhteisön mielenhalinnasta ja manipuloinnista.
"Siltä pohjalta tarkastellen ei ole johdonmukaista, että kukaan yksilö ryhtyisi arvostelelemaan jotakin oppia tai esittäisi siitä poikeavan käsityksen. Jos joku ei hyväksy jotakin kyseisen yhteisön esittämää oppia, niin tämä voi etsiä jotakin toista kirkkoa tai yhteisöä, jonka opit vastaisivat omia ajatuksia, liittyä löytämäänsä yhteisöön ja erota edellisestä.
Minusta on outoa yrittää saada sitä kirkkoa, johon itse kuuluu, muutamaan jotakin oppia tai normia mieleisekseen."
En tarkoittanut, että kenenkään pitäisi lähteä muuttelemaan oppeja omin päin. Kyse oli vain siitä, että voiko sanoa vapaasti mielipiteensä jos se ei ole myönteinen tai yhteisöä imarteleva?
"Tämä on kuitenkin tilanne Luterilaisessa kirkossa, jossa jokainen haluaa muokata sitä itselleen mieleiseen suuntaan, ja me tiedämme tuloksen: Suurta sekaanusta.
Ketään henkilöä vastaan ei pitäisi hyökätä missään, eikä toisen loukaamista pitäisi suvaita edes uskonnollisessa yhteisössä."
Asiallisella mielipiteellä ja loukkaamisella on suuri ero.
"Yhteisön arvosteleminen ei myöskään ole vältämättä hyvästä, koska se aiheuttaa epäsopua.
Mutta kuten sanoin, jos ei ole johonkin tyytyväinen, niin olisi parempi vaihtaa uskontoa."
Monilla hyvin sitovilla uskonnoilla uskonnon vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista. Jos samalla menettää ystävänsä ja perheensä, moni tyytyy nielemään pahan mielensä ja hyväksymään vallitsevan tilanteen.
"Samalla tavalla toimitaan myös työpaikalla: Jos joku työntekijä ryhtyy henkilöhyökkäyksiin työtovereita, työn johtoa tai itse yristystä vastaan, niin sellaiselle annettaisiin lopputili ja kyseisen henkilön olisi parempi etsiä uusi työpaikka."
Entäpä työpaikka, jossa työolosuhteet ovat huonot? Mtä ajattelet aloitelaatikoista? Ovatko ne mielestäsi hyökkäystä työn johtoa tai yritystä vastaan?
Ainakin omassa työpaikassani kannustettiin ihmisiä kertomaan ja ideoimaan, jos heillä oli joitain parannusideoita työpaikan suhteen.
Jos kritiikki ja mielipiteet kielletään ja kaikki on vain hyvää ja parasta, ei mitään edistystä voi koskaan tapahtua.
"Tästä tuleekin mieleen: Miksi luterilaiset arvosteleva mormoneja ja Jehovan todistajia ym. siitä, että nämä yhteisöt eivät hyväksy arvostelua?"
Miksihän?
Ehkä siksi, että useimpien ihmisten mielestä on luonnotonta kieltää ihmisiltä tunteiden ja mielipiteiden vapaa ilmaisu.
Kuvittelepa vaikka kymmenen ihmisen suurperhe, jossa perheen isä hallitsee huonekuntaa omalla auktoriteetillaan. Äiti eivätkä lapset saa arvostella isää millään tavalla. Kaikki mitä isä tekee on hyvää. Kaikki mitä hän käskee on tehtävä kyselemättä. Mitään ei saa arvostella, mitään ei saa kyseenalaistaa.
Mitä sinä ajattelisit tällaisen perheen käytöksestä?
"Onko takana kateus näitä kohtaan, koska Luterilaisessa kirkossa ei ole samanlaista yksimielisyyttä jäsenten kesken kuin edellä mainituissa?"
Ei todellakaan.
Pakolla, manipulaatiolla ja mielenhallinnalla aikaan saatu yksimielisyys ei ole mikään ihannetila.
En itse ainakaan haluaisi olla jäsenenä yhteisössä, jossa oman mielipiteen esittäminen olisi sallittua vain silloin kun se olisi yhteisöä ihannoiva tai mairitteleva.
kun heiltä kysyttiin, että "miten he hallisevat kirkkoa"?
Silloinen kirkon johtaja sanoi, että "opetan heille oikeita periaatteita ja he itse hallitsevat ja johtavat itseään"
Kun olet noin asiallinen niin varmaan ymmärrät mita tarkoitan kun sanon, että koskaan ei tule riitaa muiden uskontojen kanssa kun sanoo itselleen, että he ovat oikeassa, mutta millä rapulla ollaan kiipeämässä, niin se on sitten toinen juttu?
Olen vuosikausia ollut tekemisissä suurten uskontojen (Juutalaiset, muslimit, hindut) kanssa
ja kunnioitan heitä suuresti. Olemme keskustelleet periaatteistamme kunnnioittaen toisiamme.
Rakkaus ei koskaan häviä.
.
Entä jos uskonnon peruslähtökohtana on se, että ex-jäsen valehtelee aina?
*Tuo ei ole lähtökohtana. Ex jäsen on eronnut kirkostamme joten hänellä on ajatuksia jotka ainakin hänen mielestään eivät ole sopusoinnussa kirkkomme oppien kanssa. KO henkilöhän voi olla väärässä, hän ei ehkä olekkaan ymmärtänyt jotakin toista perioaatetta, joka oikeuttaa hänen mielestään väärän asian.
Jos joku on erottettu on aikanaan oltu erittäin epäluuloisia ko. henkilöä kohtaan, koska eroitus tarkoittaa, että ko henkilö on tehnyt jotakin väärää ja tavallisen ihmisen reaktio ON vältä väärää. Nykyään onneksi tuo asia on hieman parantunut ja aletaan ymmärtää että eroittaminen EI ole maailman loppu ja takasin voi päästä.
Itse tunnen erään joka erotettiin väärän syytöksen takia. Ko henkilö ei ole tullut takaisin kirkkoon. Henkilö joka syytti väärin oli korkeassa asemassa olevan kirkon virkailjan poika... on sangen valitettavaa että tällaista VOI tapahtua. Mutta onneksi hän ei ole ruvennut taistelemaan kirkkoa vastaan.
On myös sangen valitettavaa, että jotkut henkilöt jotka erotetaan syystä, eivät ole mielestään eroituksen ansaineita ja alkavat hyökätä kirkkoa vastaan. Tunnen useita jotka on eroitettu ja jheistä jokunen on alkanut hyökätä kirkkoa vastaan, he eivät pysty nöyrtymään ja näkemään kuinka väärin he ovat tehneet. Moni ottaa eroituksen vastaan parantavana toimenpiteenä ja tekee parannuksen ja anoo kastetta takaisin. Heidät otetaan avosylin takaisin.
Tämä käytäntö ei ole yleinen. Yleinen käsitys tutkijoiden ja asiantuntijoiden piirissä on se, että liika yhdenmukaisuus oppirakenteista, joustamattomuus ja kritiikin kieltäminen ovat merkkejä uskonnollisen yhteisön mielenhalinnasta ja manipuloinnista.
* Mielestani tuo oli merkillistä. Kuinka opin periaatteista voisi olla monta mieltä. Esim Jeesus oli Jumalan poika ja toiset uskoo että oli vain ihminen?? Eihän tuo käy. Sen sijaan siitä millasita kuoleman jälkeen elämä on ... siitä on lupa spekuloida. Siksi Brigham Youngin sanoista ovat vastustajamme saaneet oivan ponnahduslaudan, koska hän spekuloi ääneen paljon ja vastustajamme luulevat sen olevan oppia! Meillä on monia asioita mistä voi olla eri mieltä ... toistaiseksi, asioita joita EI ole ilmoitettu kuten mikä oli alua jolla Nefi ja Laamanilaiset asuivat? Muta ei tuo kuitenkaan aiheuta mitään opillisia riitoja. Mutta ei voi olla sitä mieltä että Jumala ja Jeesus olisi yksi kun kerran JS NÄKI heidät molemmat! Ei voi luulla että Jeesus olis vain henki koska hän Raamtun mukaan SÖI ja häntä koskettiin!!
Perusasioissa ON oltava samaa mieltä tai tunnustettava että ei kuulu tähän ryhmään. Se on ihan ok jos ei kuulu ryhmään. Jos haluaa kuitenkin pysyä yhteisön jäsenenä vaikka ei juuri NYT uskokkaan jotakin perusasiaa niin se on aivan OK kunhan ei rupea saarnaamaan periaatetta vastaan. Mionella saattaa olla asioita joita he eivät ymmärrä tällä hetkellä, minullakin on, mutta koska minulla ON todistus siitä että MAP kirkon opit ovat oikeassa vaikka en niitä kaikkia ymmärtäiskään, niin odotan kärsivällisesti että joku päivä ymmärrän. Voi ihan vapaasti ihmetellä ja kysellä saioista jotka painavat mieltäni, mutta oppitnit eivät ikäväkylläole sitä varten, aika ei riitä... menen piispan juttusille tai jonkun joka tietää paljon. Moni asia on selvinnyt minulle etenkin internetillä ja kskusteluissa muiden viisaiden MAP henkilöiden kanssa. Joskus lapsikin on minulle antanut vastauksen joka on kelvannut. Tärkeintä on : Kärsivällisyys ja todistus!
En tarkoittanut, että kenenkään pitäisi lähteä muuttelemaan oppeja omin päin. Kyse oli vain siitä, että voiko sanoa vapaasti mielipiteensä jos se ei ole myönteinen tai yhteisöä imarteleva?
*Voi sanoa, muuta mikä yhteisö siitä pitäisi? Jos haluaa välttämättä sen julkisesti sanoa, niin siitä vaan, mutta ei tarvitse odotella suosion osoituksia. Mikäli tietää esim että joku on juonut alkoholia... ex mieheni (ei mormoni) yritti saada minua epäilemään mormoneja, kun näki erään kirkonjäsenen baarissa kaljoilla.... ei hän kuitenkaan tutkinut oliko kalja alkoholitonta vai ei... siis MAP kirkon jäseneten on varottava baariin menemistä, koska siitä voi saada vääriä käsityksiä... no oishan joku tuollaisessa tapauksessa saattanut yrittää yleiseti kertoa kirkolla tuosta ja syyttää aota ... entä jos olikin alkoholiton juoma? Oliko Kritiikki oikeutettua vai olikohan siinä takana toivomus tiputtaa ko henkilö arvoasteikossa ihan pohjille??!! Aina on syytä miettiä kritiikin pohjimmaista syytä.
Monilla hyvin sitovilla uskonnoilla uskonnon vaihtaminen ei ole aivan yksinkertaista. Jos samalla menettää ystävänsä ja perheensä, moni tyytyy nielemään pahan mielensä ja hyväksymään vallitsevan tilanteen.
* Olen huomannut että ne jotka eroavat mormonismista he ovat usein tehneet synnin esin aviorikoksen. Koska he tietävät mitä kirkko opettaa he yksinkertaisesti häpeävät omaa tekoaan niin että he eivät enää halua olla yhteydessä kirkkomme jäsenten kansa. He eivät tule kokuksiin ja alkavat etsia muita uskontoja pettyneenä itseensä ja luullen että paluuta ei ole. He luopuvat taistelusta.
Kutsuisitko Luterilaisuutta sitovaksi? Jos et niin olisi paras tarkistaa ajatukset. Minulla kävi juuri noin. Olin suvun mustalammas, ja olen edelleen. Moni MAP kirkkoon tullut voi kertoa samasta. Suku ja ystävät katosivat. Ja jos syitä etsitään niin ne on myös saman tapaiset molemmilla. Jos ennen oli kutsuissa joissa oli alkoholia niin ei enään kutsuttu, koska teidettiin että ei käytä... eikä sellasiin kutsuihin haluta mitään ilonpilaajia. Toisinpäin... kun on tottunut juhliin joisa juodaan niin ei kutsuta juhliin jossa ei juoda kun tiedetään että ko henkilö juo. Molemmissa tapauksissa on aivan yhtä tavallista että ko. henkilö sanoo...voi voi, kun niin tarttisin kahvia, tai kahvi on epäterveellistä.
Entäpä työpaikka, jossa työolosuhteet ovat huonot? Mtä ajattelet aloitelaatikoista? Ovatko ne mielestäsi hyökkäystä työn johtoa tai yritystä vastaan?
* Meillä on AIVAN vapata mennä Piispan juttusille vaikka mistä asioista. ne on kuullu varmaan kaikenlasita, ei mikään niitä saa hermostumaan. Mutat MIKSI ihmiset eivät mene piispan kanssa juttelemaan vaan valitsevat eron? Tarttehan heidänkin ymmärtää että työnjohto ei voi kaikkiin asiopihin vaikuttaa esin he eivät voi vaikuttaa JSn näkyyn josa KAKSI persoonaa ilmestyi hänelle ja toinen sanoi: Tämä ON minun rakas poikani kuule häntä!
Ainakin omassa työpaikassani kannustettiin ihmisiä kertomaan ja ideoimaan, jos heillä oli joitain parannusideoita työpaikan suhteen.
Jos kritiikki ja mielipiteet kielletään ja kaikki on vain hyvää ja parasta, ei mitään edistystä voi koskaan tapahtua.
* Meillä on Jumalan profeetta joka rukoilee muutoksista. Moni profeetta rukoili että mustat voisivat saada pappeuden, mutta sitä ei annettu ennen 78! Missä syy oli? En tiedä, mutta asia on ainakin nyt reilassa. Syy voi hyvin olla ollut valkoihoisien ymmärtämättömyydessä, tai siinä että Abelin suku ei vielä ollut saanut evenkeliumia... Onko syy tärkeämpi kuin askel eteenpäin (ainakin joillekin näyttää olevan)
Saan sellasien käsityksen kirjoituksestasi että sinulla on ennakko luuloja siihen nähden, että me muka kiellämme kaiken kritiikin keskenämme. Mistä lie olet saanut tuollaisen ajatuksen?
Miksihän?
* Niin miksihän?
Ehkä siksi, että useimpien ihmisten mielestä on luonnotonta kieltää ihmisiltä tunteiden ja mielipiteiden vapaa ilmaisu.
* En ole koskaan nähnyt tällaista kirkossamme. Mutta onko asiallsita alkaa räyhäämään keskellä kirkon salia tai käytävää OMISTA mieleipiteistään?? Mistä on räyhäämisen henki kotoisin, onko se ehkä Jumalasta? Voisikohan se olla niin että uisein ne jotka kritisoivat OVAT väärässä ja sen näkee siitä että he hermostuvat ja räyhäävät? Olisko tuollainen käytös sallittava? Entä jos se kielletään niin olisiko se vääin? Usea syytös moisesta johtuu vain siitä että meillä EI ole aikaa kirkonkokouksien aikana keskustella joistakin tietyistä opin kohdista vaan opettajalal ON jo läksy tiedossa ja he ovat sen valmistaneet ja aikaa on senverran kun on! JOS joku haluaa keskustelal kirkon menojen aikana muusta niin voi pyytää piispalta erityistä luokkaa sitä vasten tai keskustelua lähetyssaarannajien tai joinkun tietyn jäenen kanssa esim pyhäkoulun aikana. Mutat emme voi vaihtaa ohjelmaa muuhun kuin mikä se on! Voi my¨so kysyä MIKSI jonkun mielestä häntä askaroittava asia olisi NIIN tärkeä että kirkonkokousmenoja olisi sent akia muutettava! Muutentaanko työrytmiä työpaikalla koska yksi ei halua tehdä asioita siinä järjestyksessä??
Kuvittelepa vaikka kymmenen ihmisen suurperhe, jossa perheen isä hallitsee huonekuntaa omalla auktoriteetillaan. Äiti eivätkä lapset saa arvostella isää millään tavalla. Kaikki mitä isä tekee on hyvää. Kaikki mitä hän käskee on tehtävä kyselemättä. Mitään ei saa arvostella, mitään ei saa kyseenalaistaa.
Mitä sinä ajattelisit tällaisen perheen käytöksestä?
* ÄH.. ei oo mormoniperhe. Meillä hallitsevat molemmat yhdessä. Keskustelua käydään kunnes jompi kumpi suumnta voittaa. Jos perheen isä päättää ostaa ison TVn ulkomaan matakan sijaan ja lapset ovat hänen puolellaan, niin ei siinä minun ehdoituksen paljoa paina! Mutta kyllä minä sen ulkomaan matkani vielä saan... ja kyllä ne kuuli kunniansa kun ostivat tvn! Kyllä on kummallisia väiteitä. Ei Patriarkkaalinen perhe tuolla tavalla toimi. Patriarkkaalinen perhe toimii rakkauden hengellä!
Ei todellakaan.
Pakolla, manipulaatiolla ja mielenhallinnalla aikaan saatu yksimielisyys ei ole mikään ihannetila.
* Missä tällasita on?? Ei ainakaan meidän kirkossa! Olet lukenut liikaa roskasivustoja. Miksi yksimielisyys Ei olisi ihannetila? Harvassa asiassa erimielisyys tuo muuta kuin riitaa ei riita tuo edistystä vaan rikko välejä! Olet kyllä ihan metsässä jos väität noita olevan MAP kirkossa!
En itse ainakaan haluaisi olla jäsenenä yhteisössä, jossa oman mielipiteen esittäminen olisi sallittua vain silloin kun se olisi yhteisöä ihannoiva tai mairitteleva.
* Olen huomannut että suomalaiset ovat aika suoria sanoissaan. Siinä, missä joku muu kansa kertoo vertauksen tai kertomuksen suomalainen sanoo suoraan. Usein suoraan sanominen aiheuttaa turhia säröjä ihmisten kesken.
Miksi muuten sen, joka on eri mieltä olisi oltava se, joka kaikkien mielestä on oikeassa?? Siihenhän tämä tähtää! Jos yli 80% kirkon jäsenistä on erimieltä tuon 10% kanssa, joka väittää asian olevan toisin kuin on, niin miksi asia olisi oltava niin, kuin tuo 10% sanoo?? Entä jos nuo 80% ovatkin oikeassa??
taida olla montakaan moonilaisuuden tai Jehovan todistajien opin tuntijaa.
Turha täältä on tuollaista kysellä.
Onhan täällä hellareita jotka tietää kaikesta kaiken ja vähän enemmän, ainakin enemmän kuin asianomaiset.. ;)