Karjalan takisin haluaminen edellyttäisi mielestäni suomalaisilta ja Suomen valtiolta olennaista suunnanmuutosta politiikassamme. Maamme nykyinen politiikka halveksii jo nykyistäkin isänmaatamme, sen elinvoimaista asuttamista kokonaisuudessaan. Euvostoliiton epäitsenäisenä jäsenenä olemme pakotettuja politiikkaan, joka autioittaa ja raunioittaa syrjäseutumme, kuten Kainuun ja Pohjois-Karajalan, sekä pohjoisen Suomen laajemminkin. Nämä alueet jäävät vain kansainvälisten kaivosyhtiöiden vastikkeettomaan hyötykäyttöön ja ehkä tulevaisuudessa myös eurooppalaisen ydinjätteen sijoitusalueiksi. Mietityttää, mitä Suomi tekisi Laatokan Karjalalla, kun ei se välitä nykyisistäkään maa-alueistaan kokonaisuudessaan.
Laatokan Karjala on sukuni kotiseutua, siellä on sukuni menettämät maat ja mannut, talot ja tilukset, joita olen käynyt myös katsomassa. On siis selvää, että haluaisin Karjalan takaisin, vieläpä niin, että jokaiselle maat menettäneelle suvulle palautettaisiin omat, menetetyt tilat takaisin siltä osin, kun niistä on olemassa luotettavasti selvitettävä tieto.
Sekin on selvää, että asiassa pitää olla realistinen ja löytää toimivin eli tuloksekkain keino tavoitteeseen pääsemiseksi. Sota edes vahvojen liittolaisten turvin on poissuljettu vaihtoehto, sellaiseen ryhdyttäessä Suomi olisi raunioina niin, että nykyisenkin maamme jälleenrakentamiseen menisi vuosikymmeniä, eikä menetettyjä alueita luultavasti saataisi takaisin. Poliittinen painostus ja vastakkainasettelukaan tuskin toimisivat, mitään sellaista kiristys- tai uhkauskeinoa ei löydy, jolla Venäjä voitaisiin pakottaa luopumaan Karjalasta. Jäljelle jää loppujen lopuksi rauhanomainen rinnakkaiselo ja hyvät suhteet niin itään kuin länteen, itsenäisen valtion sitoutumaton ulkopolitiikka, joka voisi olla loppujen lopuksi kaikkein hedelmällisintä. Aikaa myöden Venäjällä on kuitenkin Laatokan Karjalassa yhä vähemmän intressejä, lukuunottamatta sotilaallisia strategioita. Senkin vuoksi on selvää, että liittoutuminen esim. Naton kanssa olisi luultavasti lopullinen este saada neuvoteltua Karjalaa takaisin, koska Naton asettautuminen Venäjän nykyiselle rajalle lisäisi merkittävästi Karjalan sotilasstrategista merkitystä Venäjälle. Sen sijaan, jos Suomi voisi palata aitoon itsenäisyyteen ja puolueettomuuspolitiikkaan, voisimme paremmin vakuuttaa Venäjän siitä, että meidän maidemme kautta ei siihen tule kohdistumaan koskaan uhkaa.
Jos ja kun Suomen kansa päättäisi ottaa maansa jälleen itsenäiseksi, hyödyntää sen luonnonvarat itse tai myydä niitä käyvästä hinnasta ulkomaille sellaisenaan tai jatkojalostettuna, elvyttää itsenäisen valtion elintarviketuotannon ja luoda edellytykset koko maan elinkelpoisuudelle, harjoittaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka kulmakivenä olisi aito puolueettomuuspolitiikka, meillä olisi myös parhaat edellytykset saada neuvoteltua Laatokan Karjala, tuo upea mustan mullan vilja-aitta takaisin Suomen hallintaan ja omistukseen. Tällöin, itsenäisenä valtiona, joka haluaa asuttaa koko maansa suomalaisella väestöllä, eikä tehdä maastamme euvostoliiton käskyläisenä toimivaa kansojen sulatusuunia, me voisimme myös hyödyntää Laatokan Karjalan täysipainoisesti, oman kansamme hyväksi ja sen asuttamana. Sinne Karjalan kunnaille olisin itsekin valmis viemään sukuni ja rakentamaan paikat kuntoon.
Laatokan Karjala on sukuni kotiseutua, siellä on sukuni menettämät maat ja mannut, talot ja tilukset, joita olen käynyt myös katsomassa. On siis selvää, että haluaisin Karjalan takaisin, vieläpä niin, että jokaiselle maat menettäneelle suvulle palautettaisiin omat, menetetyt tilat takaisin siltä osin, kun niistä on olemassa luotettavasti selvitettävä tieto.
Sekin on selvää, että asiassa pitää olla realistinen ja löytää toimivin eli tuloksekkain keino tavoitteeseen pääsemiseksi. Sota edes vahvojen liittolaisten turvin on poissuljettu vaihtoehto, sellaiseen ryhdyttäessä Suomi olisi raunioina niin, että nykyisenkin maamme jälleenrakentamiseen menisi vuosikymmeniä, eikä menetettyjä alueita luultavasti saataisi takaisin. Poliittinen painostus ja vastakkainasettelukaan tuskin toimisivat, mitään sellaista kiristys- tai uhkauskeinoa ei löydy, jolla Venäjä voitaisiin pakottaa luopumaan Karjalasta. Jäljelle jää loppujen lopuksi rauhanomainen rinnakkaiselo ja hyvät suhteet niin itään kuin länteen, itsenäisen valtion sitoutumaton ulkopolitiikka, joka voisi olla loppujen lopuksi kaikkein hedelmällisintä. Aikaa myöden Venäjällä on kuitenkin Laatokan Karjalassa yhä vähemmän intressejä, lukuunottamatta sotilaallisia strategioita. Senkin vuoksi on selvää, että liittoutuminen esim. Naton kanssa olisi luultavasti lopullinen este saada neuvoteltua Karjalaa takaisin, koska Naton asettautuminen Venäjän nykyiselle rajalle lisäisi merkittävästi Karjalan sotilasstrategista merkitystä Venäjälle. Sen sijaan, jos Suomi voisi palata aitoon itsenäisyyteen ja puolueettomuuspolitiikkaan, voisimme paremmin vakuuttaa Venäjän siitä, että meidän maidemme kautta ei siihen tule kohdistumaan koskaan uhkaa.
Jos ja kun Suomen kansa päättäisi ottaa maansa jälleen itsenäiseksi, hyödyntää sen luonnonvarat itse tai myydä niitä käyvästä hinnasta ulkomaille sellaisenaan tai jatkojalostettuna, elvyttää itsenäisen valtion elintarviketuotannon ja luoda edellytykset koko maan elinkelpoisuudelle, harjoittaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka kulmakivenä olisi aito puolueettomuuspolitiikka, meillä olisi myös parhaat edellytykset saada neuvoteltua Laatokan Karjala, tuo upea mustan mullan vilja-aitta takaisin Suomen hallintaan ja omistukseen. Tällöin, itsenäisenä valtiona, joka haluaa asuttaa koko maansa suomalaisella väestöllä, eikä tehdä maastamme euvostoliiton käskyläisenä toimivaa kansojen sulatusuunia, me voisimme myös hyödyntää Laatokan Karjalan täysipainoisesti, oman kansamme hyväksi ja sen asuttamana. Sinne Karjalan kunnaille olisin itsekin valmis viemään sukuni ja rakentamaan paikat kuntoon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totta. Nato -jäsenyys olisi viimeinen niitti haaveille Karjalan takaisin saamisesta. Siinä vaiheessa tekisimme Karjalasta Venäjälle strategisesti tärkeän sotilasalueen, joten haaveet sen takaisin saamisesta voisi unohtaa.
Lisäksi tekisimme Suomesta Naton mahdollisen taistelukentän siinä vaiheessa, jos USA päättää hyökätä Venäjää vastaan. Ja Suomi olisi alue, johon Venäjä pyrkisi pysäyttämään (ydin)ohjuksin Naton hyökkäyksen.
Itsenäinen Suomi, joka pystyy vakuuttamaan niin idän kuin lännenkin siitä, ettei meidän alueen kautta operoida sotilaallisesti, on paras turvamme nyt ja ikuisesti.
Tärkeimmät asiat koottu lyhyesti ja ytimekkäästi. Näin se totuus on, voi kun noi kokoomuslaisetkin sen ymmärtäväisivät.
No, seuraavassa hallituksessa se porukka ei tule istumaan. Suomen kansa päättää.
"Sota edes vahvojen liittolaisten turvin on poissuljettu vaihtoehto"
Valtioiden välillä ei ole oikeutta mihin voisit vedota tässä asiassasi. On vain vahvimman oikeus - sota ja se on toteutunut.
Ymmärän että maaomaisuus kiinnostaa jokaista, niin myös venäläisiä.
Useimmat kiroaisivat maamme johdon alimpaan helvettiin jos se muuttaisi asemamme turvallisena ja vakaana länsirajana Venäjälle. Muutama Karjala-haihattelija ei saa koskaan aiheuttaa moista onnettomuutta.
Elähän sinä heittäydy noin epäuskoiseksi 'tuomaaksi'. Niin kauan on toivoa Karjalan palautukselle, kuin on elämääkin.
varmaan meistä moni muukin toivoo. Urputtajat eivät sitä ymmärrä, mutta se latteus heille suotakoon! Olet siis todella oikeassa!
Olipa outoa ja venäjämielistä höpötystä, joka oli selvästi suunnattu Venäjän etuja ajavaksi Nato-vastaiseksi propaganda-pläjäykseksi!
Tuon ajattelutavan mukaan Baltian maat, Norja, Tanska ja suurin osa Euroopan muista maista olisivat siis menettäneet itsenäisyytensä Naton jäseninä?
Sinulle taitaisi kuitenkin kelvata sotilasliitto Venäjän kanssa, vaikka et länsimaista sotilasliittoa hyväksykään.
Mistä noita epäisänmaallisia suomalaisia vieläkin kansamme joukkoon sikiää?
Venäläisistä vanhemmistako?
palstalle? Ja sitten vielä löydä edes oikea palsta viestille.
eikä vieläkään osaa kirjoittaa suomeksi.