Kuolema kuuluu elämään. Tämä tuntuu monelta olevan unohtunut. Ehkäpä ollaan vieraannuttu itse elämästä. Sureminen nousee silloin päälimmäiseksi asiaksi. Nähdään asiat suppeasti. Monissa itämaisissa kulttuureissa kuolemaa juhlitaan ilon juhlana. Meillä se on sarja voivottelutapahtumaa, synkkää ja kurjaa. Meidän pitäisi oppia ymmärtämään itse elämä. Me elämme, niin maallisesti. Kun opimme ymmärtämään elämän, niin kuolemaakin aletaan pitämään elämään kuuluvana asiana. Kaikella on tarkoitus.
Sureminen näivettää
Heko
3483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisella on oma tapansa selvitä surusta. Suru on yksi elämän vaikeampia asioita ja suru kuuluu osana menettämistä. Kyky itkeä on lahja. Jos ihminen ei voisi itkeä menetettyä rakastaan niin ihminen sekoaisi. Surulla käsitellään menetys, toivutaan ja opimme elämään elämää ilman rakastamme. Aikaa se vie ja rankkaa on, mutta elämän kuuluu jatkua. Jos koittaa estää surua niin se pahentaa vaan asioita. Suru pitää surra pois, jotta voimme korjaantua jälleen. Tässä runon pätkä:
"Itke itkusi, sure surusi, niin jonain päivänä sinulle paistaa aurinko."
Surutyö on pitkä prosessi, käydä läpi kaikkine vaiheineen. ihminen sairastuu tai kuka milläkin tavalla oireilee, jos ei anna surun tulla. Suru myös lopulta vahvistaa ihmistä, sitten kun pystyy olemaan sinut asian kanssa. Läheisen kuolemaa ei tarvitse hyväksyä, mutta asian kanssa täytyy pystyä elämään. Lopulta ikävä läheiseen muuttuu kauniiksi muistoksi. Aikaa se vie ja kauan. Takapakkeja tunteiden kanssa tulee ajoittain varmasti. Mutta sitähän se elämä muutenkin on, ei aina paista aurinko.
Yleinen oletus on että ihminen suree vain itkemällä. Asia ei aina ole niin. Toki kyyneleet puhdistaa ja helpottaa, mutta surra voi ilman jatkuvaa itkemistäkin. Ei surua mitata kyynelten litramäärillä. Tämä yllätti itsenikin surutyössäni. Miten suuri suruni onkaan ollut ja miten vähän lopulta olen kuitenkaan vuodattanut kyyneleitä.
Totta, totta. Tarkoitin vain, että kyyneleet helpottaa ja niiden pitää antaa tulla jos siltä tuntuu. Jokaisella on tapansa surra. Voimia sinullekkin surutyöhösi.