Olen muutama kuukausi sitten menettänyt itselleni todella läheisen ystävän. Sitä ennen menetin muutaman vanhan "läheisen": Mummon, papan ja isän tätini... Heidän kuolemansa ei muuttanut minua. Heidän hautajaisissaan itkin, mutta "unohdin" sitten ja sen kummemmin en heitä muistellut.
Ystäväni kuoleman jälkeen... Huomasin kaiken muuttuneen. Käsitykseni elämästä. Nyt tajuan mitä todella elämä on... Monet ystävistäni ovat kokeeneet läheisen menetyksen, mutta pääasiassa vain vanhojen ihmisten. En usko silti, että heidän menetyksensä ovat tuollainen shokki, mikä ystäväni menettäminen minulle oli. Se on ihan eri asia menettää joku puoli tuttu kuin itselle todella rakas... Oikean rakkaan menettäminen muuttaa kaiken...
Ehkä ajattelen liikaa omasta näkökulmastani, mutta eikö olekkin että jos itselle todella rakkaan menetät elämä muuttuu ja kaikki muuttuu? Jos ihminen, joka ei ole niin tärkeä niin hautajaisissa vain itket, mutta "unohdat" saman tien. Ehkä tämä kuulostaa oudolle, mutta minusta tuntuu, että eivät ystäväni oikeasti suruani ymmärrä... Harvat nuoret sitä oikeasti tajuavat.. Olen hyvin nuori vielä. Toivoisin vastauksia.
Ystäväni kuoleman jälkeen... Huomasin kaiken muuttuneen. Käsitykseni elämästä. Nyt tajuan mitä todella elämä on... Monet ystävistäni ovat kokeeneet läheisen menetyksen, mutta pääasiassa vain vanhojen ihmisten. En usko silti, että heidän menetyksensä ovat tuollainen shokki, mikä ystäväni menettäminen minulle oli. Se on ihan eri asia menettää joku puoli tuttu kuin itselle todella rakas... Oikean rakkaan menettäminen muuttaa kaiken...
Ehkä ajattelen liikaa omasta näkökulmastani, mutta eikö olekkin että jos itselle todella rakkaan menetät elämä muuttuu ja kaikki muuttuu? Jos ihminen, joka ei ole niin tärkeä niin hautajaisissa vain itket, mutta "unohdat" saman tien. Ehkä tämä kuulostaa oudolle, mutta minusta tuntuu, että eivät ystäväni oikeasti suruani ymmärrä... Harvat nuoret sitä oikeasti tajuavat.. Olen hyvin nuori vielä. Toivoisin vastauksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos nuorena nukkunut.Aika parantaa,mutta se kestää pidemmän aikaa tietenkin.Siihen vaikuttaa tietenkin mihin ja miksi kuoli.
Eipä tuohon ole juuri lisättävää. Menetin itse n. 1½ v. sitten parhaan ystäväni, ja sen jälkeen ei mikään ole ollut enää entisellään. Voimia sinulle ja muille saman kokeneille!
Olen itse menettänyt kaksi ystävääni.Toinen teki itsemurhan ja toinen murhattiin.Vuosikausia jokaisessa tilaisuudessa, jossa hän olisi ollut (murhattu)mukana seurasi minua surun varjo siitä, että tätäkään hän ei nähnyt, ei tässäkään saanut olla mukana.Hauskimmissa juhlissakin hän oli tavallaan "mukanani".Vuosien kuluttua varjo väistyi ja tajusin lopulta, että paljon paremmassa paikassahan hän on ollut koko ajan (murhattu ystäväni)valtava suruhan tietysti seuraa aina mukana hänen kuolintavastaan johtuen.Sattui väärälle paikalle väärään aikaan mutta todennäköisesti sekin oli hänen elämänsä "käsikirjoitukseen" laadittu.
Itsemurhan tehnyt ystäväni teki itse päätöksensä.Surkea elämä ja surkea nuoruus johtivat pahoihin mielenterveysongelmiin ja niin hän lähti jo hyvin nuorena kauan sitten.Minulle jäi tänne hänestä vain betoniin raaputetut nimikirjaimet.Siitä on nyt 23 vuotta aikaa ja kirjaimet näkyvät yhä.Käyn yhäkin joskus silloin tällöin niitä katsomassa, välissä voi kyllä olla vuosiakin.
Murhasta seurasi surun lisäksi syvä viha tekijää kohtaan ja anteeksiantamattomuus.
Olen selvinnyt jo näistä ystävieni menetyksistä mutta yhä he ovat mielessäni nauravina ja iloisina niinkuin he parhaina nuoruuden päivinään olivat.Muistot heistä seuraavat aina mukanani.
Mutta totta se on, oli aika heidän kanssaan ja aika ilman heitä.Elämään oli opeteltava uudelleen.
Aina sillä porukalla jatketaan joka jäljelle jää.
Ystävillämme ei ole murheita eikä huolia, ei surua, sen sijaan iloa ja onnea ja rauhaa ylenmäärin.
Oikeasti surua tajuavat vain ne, jotka ovat sen kokeneet ja suurin osa meistä joutuu sen jossakin vaiheessa kokemaan.
Sinulla on ollut rankkaa... ystäviesi kuolintavatkin olivat pahimmasta päästä. minun ystäväni kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. kaunis lähtö kotona. en usko, että hän kärsi... kuitenkin sait elämäsi takaisin. joskus se surun keskellä tuntuu oudolta kuinka elämä voi jatkua sen jälkeen... mutta "ihanaa" lukea muidenkin kokeneiden surua ja sitä, miten elämä on alkanut taas luistamaan. hyvää kevään odotusta ja kaikkea hyvää elämääsi :)