Lapsena monet ajattelevat, että olisivatpa jo vanhempia, jotta saisivat pian mopokortin, etc. Vanhempana monet taasen haluaisivat palata lapsuuteensa ja siihen huolettomuuteenkin, jota kenties silloin kokivat. Eikö ihminen ole koskaan tyytyväinen omaan ikäänsä ja siihen, mitä hänellä juuri nyt on? Vaikka nimenomaan aina kyseisen hetken pitäisi olla jokaiselle elämän parasta aikaa.
Elämän parasta aikaa!
persona-non-grata
10526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
palstalla? Kysynkö seuraavaksi mikä on paras tapa sulattaa jääkaappi?
oli sun mielestä? Jos sä et tiedä, miten jääkaappi sulatetaan,ni kysy ihmeessä.
käytetään itsestään sulattautuvia jääkaappeja, jolloin ne ikään kuin hoitavat itse itsensä, ainakin minun jääkaappini toimii sillä periaatteella, tosin en nyt ole tarkistanut onko tämä ihan oikeasti kanonien mukainen tapa sulattaa jääkaappia itse sitä sulattamatta, mutta eiköhän joku kaikkein paras perinteiden tuntija, mahdollisimman uusi seurakuntalainen osaa kohta tähänkin antaa oikean vastauksen, miten sen pitää ehdottomasti olla
tämä on kun ne jatkuvat jauhaamiset homoseksuaalisuudesta ja moskovan patriarkaatista tai kirkkoherran vaaleista. Tervetullutta kamaa sanon mä!
Nyhän on niin, että sinun on mitä pikimmiten poistettava käytöstäsi tämä itse itsensä sulattava jääkaappi. Tämä on kanjonien vastainen. Itseasiassa kyseinen malli onkin juuri sielunvihollisen aikaansaannos, jonka ovat suunnitelleet äsken ordotoksisuuteen kääntyneet.
Ainoastaan vanha, paksua jäätä pakastelokeroon keräävä, oven tiivisteistä fuskaava malli on kanjonien mukainen. Täten sovelias oikeaoppisten keittiöihin.
on jenkkikaappi. Se vaikuttaa alitajuntaan ja saa aikaan harhaoppisia ajatuksia.
Vielä pahempi kuin nuo itämailta tulleet, pakanoiden tekemät, itsesulattavat jääkaapit ovat juuri nuo hereettiset jenkkikaapit. Niitä kavahtakaa, kuten jenkkisohviakin. Kaapin oven kun aukaiset, niin kaatua kupsahat ja alat jonniinjoutavia horisemaan. Sitten et enää syö muuta kuin Israelista tuotettuja appelsiineja.
kaikkein tärkeintä, on aivan sama sulattako jääkaappi itse itsensä vai sulatetaanko se erikseen erityisellä sulattamisprosessilla, ainakin näin kanjonien oikean tulkinnan näkökulmasta katsastettuna. Toki me emme korosta raatamista raatamisen itsensä takia.
Mutta kuitenkin meidän tulee kiinnittää huomiota ennen kaikkea jääkaapin sisältöön. Säilyttäkäämme toki kaapissamme vain heterogeenisia elitarvikkeita, sillä se on siunauksellista. Ihminen ei ole luotu mitään homogeenisia elintarvikkeita syömään, ja toki sellainen yhteystouhuilu on muutenkin meille kaikille oikeille uskovaisille kovin suuri kauhistus.
Juuri se, minkälaisen jääkaapin oven avaat. Oven avaaminen on mielestäni se tärkein pointti koko jääkaappi asiassa.
Oikeaoppisesti valveutunut ei mene jenkkikaapille, tietäen avaamisesta johtuvat seuraamukset.
Mitä se meitä liikuttaa, jos jotkut noita ovia availevatkin? Vai pitäisikö sittenkin liikuttaa?
Se, ettemme osaa olla tyytyväisiä elämäämme, johtunee kai siitä, että koemme siitä puuttuvan jotakin. Emme kenties vain ymmärrä, mitä!
Miksi emme ole tyytyväisiä tähän päivään?
Kun tämä kysymys on esitetty tällä, ortodoksiselle teologialle perustuvalla palstalla, niin tuon oman näkemykseni asiassa esille.
Ihmisen, joka ei ole oivaltanut elämänsä tarkoitusta, on vaikea olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Usko ja siihen liittyvien asioiden löytäminen saataa tuoda kaivatun tyytyväisyyden ja rauhan. Toiset eivät tätäkään kautta saavuta pysyvää rauhaa sieluunsa, vaan jossakin vaiheessa menettävät sen. He ikään kuin kadottavat jo löytämänsä Jumalyhteyden.
Kun aloituksessa kirjoitat halusta palata takaisin lapsuuteen ja sen huolettomuuteen, niin mieleeni tulee kertomuksia vanhoista luostarikilvoittelijoista, jotka ikään kuin tulivat lapsiksi jälleen niin, että heidän piti kysyä, ovatko he ehkä jo tänään syöneet tai juoneet, tai että heidät piti hakea jumalanpalvelukseen, koska he eivät sinne itse osanneet mennä. He olivat saavuttaneet uskossaan myös tältä osin sen lapsen kaltaisuuden, josta Jeesus puhui.
Toisaalta taas kilvoittelija saattaa ajatella, että jokainen päivä päättyessään on otettu askel lähemmäs Jumalan kohtaamista - ja näinhän se on.
Siitä on jo vuosikymmeniä aikaa, kun eräs Jaska sanoi minulle, että hän elää kuin viimeistä päivää. Kun tuota tokaisua nyt ajattelen, niin onko viisaampaa elämänohjetta? Niinhän meidän tuleekin elää. Pyydämmehän Jumalalta, että hän varjelisi meitä äkkikuolemalta. Ei siksi, että kituisimme loppuvuotemme sänkymme pohjalla, vaan siksi, että ehtisimme hoitaa kuntoon asiat lähimmäistemme kanssa täällä maan päällä ja samalla valmistautua kohtaamaan Jumalamme. Kun nämä asiat ovat osaltamme kunnossa, voimme todeta, ettei mitään sellaista, joka olisi pitänyt tänään tehdä, jäänyt odottamaan huomista ja olemme näin ollen valmiita siirtymään ajasta iäisyyteen.