Suomalaiset upseerit vierailivat vuosina 1942 ja 1943 Saksassa ja itärintamalla kouluttamassa sakslaisia ja unkarilaisia joukkoja. Upseerien arviot saksalaisista eivät olleet mairittelevia. Esim. majuri Lampola: "saksalaiset joukot metsätaistelussa aivan avuttomia ja pelkäävät toimintaa metsissä". Lisäksi todettiin että linnoitustaito heikko ja puolustus linjamainen, eikä siinä ollut syvyyttä.
16. Armeijan komppanioissa noin 30-40 miestä, pataljoonissa 100-140 miestä, rykmenteissä kaksi pataljoonaa ja divisioonissa vain kaksi rykmenttiä. Reservejä ei ollut. 18. armeijassa tilanne jokseenkin samanlainen.
Unkarilaisten keskuudessa vierailleet totesivat, että "joukoilla samanlaisia ongelmia" kuin saksalaisilla, mm. hiihtokykyiset osastot puuttuivat kokonaan.
Itärintaman neuvostojoukkojen todettiin olevan "heikosti koulutettuja, huono kuri ja taistelukunto", "tykistökin samalla tasolla kuin Suomen rintamalla".
Saksalaisten organisaatio ja aseistus olivat "liian raskaita nopeasti suunnattaviin vastahyökkäyksiin".
Majuri O. Valtonen: "vihollisen arviointiin käytettiin (Saksan sota-akatemiassa) harjoituksissa niin vähän aikaa, että se tuntui oudolta".
Everstiluutnantti Sandström: " (panssari)joukoilla ei ollut enää kiinteää organisaatiota (v.1943)".
Kaikissa harjoituksissa lähtökohtana olivat 30-50 prosentin tappiot.
Nämä arviot eivät anna kovinkaan mairittelevaa kuvaa Saksan armeijasta, jota on totuttu pitämään tuon ajan parhaiten koulutettuna ja toimivana sotajoukkona.
16. Armeijan komppanioissa noin 30-40 miestä, pataljoonissa 100-140 miestä, rykmenteissä kaksi pataljoonaa ja divisioonissa vain kaksi rykmenttiä. Reservejä ei ollut. 18. armeijassa tilanne jokseenkin samanlainen.
Unkarilaisten keskuudessa vierailleet totesivat, että "joukoilla samanlaisia ongelmia" kuin saksalaisilla, mm. hiihtokykyiset osastot puuttuivat kokonaan.
Itärintaman neuvostojoukkojen todettiin olevan "heikosti koulutettuja, huono kuri ja taistelukunto", "tykistökin samalla tasolla kuin Suomen rintamalla".
Saksalaisten organisaatio ja aseistus olivat "liian raskaita nopeasti suunnattaviin vastahyökkäyksiin".
Majuri O. Valtonen: "vihollisen arviointiin käytettiin (Saksan sota-akatemiassa) harjoituksissa niin vähän aikaa, että se tuntui oudolta".
Everstiluutnantti Sandström: " (panssari)joukoilla ei ollut enää kiinteää organisaatiota (v.1943)".
Kaikissa harjoituksissa lähtökohtana olivat 30-50 prosentin tappiot.
Nämä arviot eivät anna kovinkaan mairittelevaa kuvaa Saksan armeijasta, jota on totuttu pitämään tuon ajan parhaiten koulutettuna ja toimivana sotajoukkona.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saksa kärsi kesästä 1941 alkaen erittäin raskaita miestappioita. Ne kyettiin korvaamaan vain osittain ja ina heikommalla aineksella.Myös upseeritappiot olivat valtavat.Tietysti se näkyi.
Aikansa paras sotaväki Wehrmacht oli vv. 1939-41.
Suomen armeijan toimintakyvystä 1943 ei ollut myöskään pahemmin mairitteleva.
Saksalaiset totesivat että suomalaiset alemmat upseerit käyttävät maastoa taitavasti hyväkseen. Suomalasiet käsittelevät pataljoonia ja sitä pienempiä osastoja taitavasti mutta sitä suurempia osastoja kömpelösti.
Hyökkäyksessä tulen ja liikkeen toiminnnassa parantamista erityisesti tykistön osalta liikuntasodassa.
Suomalaisten ponnettomat savutukset 41 tukevat käsitystä. 88000 miehen tappioiden hinnalla otettiin 44000 vankia ja vallattiin suhteellisen pieni alue.
Vertailun vuoksi Saksalaiset ottivat 5-5,5 miljoonaa vankia koko sodassa.
sovitut tehtävät ja auttoivat siinä sivussa saksalaisia, jotka pohjoisessa olivat täysin avuttomia.
Suurten joukkojen johtamisesxsa on aina ongelmia. Saksalaiset saivat siinä suhteessa kokemusta aivan toisella tavalla kuin suomalaiset.He olivat marssittaneet suuria joukkoja vuodesta 1935. Miehitykset alkoivat 1938 ja sotaretket 1939.Saksalaisten viestikalusto oli aivan toisella tasolla kuin Suomen.Tietysti Suomella oli Talvisodan kokemukset.
Tappiot kaatuneina olivat 1941 vajaa 27 000.
Sotavankeja saatiin jatkosodan aikana noin 64 000, suurin osa hyökkäysvaiheessa -41.
Suomen tappiot hyökkäysvaiheessa oli 27000 kaatunutta ja lähes 60000 haavoittunutta. Kokonaistappiot siis lähelle 85-88000.
Suomalaisten isoimpia ongelmia oli raskaan tulivoiman puute (etenkin tykistö): tästä syystä motteja ei pystytty tuhoamaan samalla tavoin kuin Saksan rintamalla, vaan niistä pääsi käytännössä useimmissa tapauksissa koko miehistö karkaamaan. Seurauksena oli se, ettei valtavia joukkoantautumisia tyyliin Kiova 1941 nähty meidän rintamalla.
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200801_sivu_46.html
Vastustaja vain oli taktisesti vielä heikompi ainakin alkuunsa.
Kun Wehrmacht hyökkäsi Ardennien yli Belgian kautta Ranskaan toukokuussa 1940 he juuttuivat päiväksi "stauhun" - täydelliseen maailman suurimpaan ruuhkaan. Mitään vastatoimia ei kuulunut. Ruuhka purettiin rauhassa.
Saksalaisten oman arvion mukaan hyökkäävistä joukoista kolmasosan taisteluarvo oli heikko ja varustuskin huono.
Liittoutuneiden panssarivoimat olivat tehokkaammat ja he olivat 1940 muutenkin kaikilla osa-alueilla parempia - paitsi taktiikassa.
Sota on jo loppunut ja Saksa koki tappion.Turhaa enää puuskutat heidän sotakoneistostaan,se jaettiin ulkomaille eikä sinne jäänyt paljoakaan pahantekovälineitä.
sodan Saksalle. Pelkästään panssarivaunuissa etu lännelle oli kaksinkertainen. Ja kuten totesit, että länsi oli Saksaa kaikessa edellä -paitsi taktiikassa. Tämä ei kuitenkaan istu kovinkaan hyvin tähän "Saksa sotaisa sotahullu kiihkofanaattinen kansakunta" -väittämään. Ranskan ja Venäjän huonoa vastustuskykyä Saksalle on perusteltu juuri tällä väittämällä. Toki tämä on lännelle käynyt, koska nythän Englanti ja Ranska ikään kuin halusivat siltikin taata Puolan suvereeniuden täysin ylivoimaista vihollista vastaan.
Ei kukaan armeija mittaa taisteluvahvuuttaan taktiikalla. Että heillä on parempi taktiikkaa kuin meillä, niin saamme turpiimme ylivoimaisinakin ja kohta juoksemme niityillä kuin aropuput konsanaan. Juoskaa! Alivoimaisella ja huonommin varustautuneella vihollisella on parempi taktiikka kuin meillä!
Ei kukaan mittaa ylivoimaansa taktisella ylivoimalla, mutta Hitler laski.
Ennen barbarossaa saksan tiedustelu totesi vastustajan ylivoimaiseksi, jonka korvaa kuitenkin paremmin kuin hyvin saksan laadullinen etevymmyys etenkin panssarikiilojen käyttötaktiikassa.
vika ole, jos muut eivät osaa käyttää aseitaan. Talvisota osoitti Saksalle kuinka huonossa jamassa puna-armeija oli. Hitler otti Barbarossassa tietoisen riskin, mutta vaihtoehtojakaan ei oikein ollut. Kaikki oli siis laitettava yhden kortin varaan.
Hyökkäyspäätöksen tekemistä varmasti helpotti tieto, että vihollinen oli hyökkäysryhmityksessä, ja olisi vain ajan kysymys kun tykit alkavat laulaa. No ei tarvitse olla suurikaan laskelmoija nähdäkseen mihin wehrmacht saattaisi pystyä "uuden" strategiansa turvin. Sinänsä taktiikassa ei ollut mitään uutta: vihollinen mottiin ja siitä multiin. Uutta vain oli panssariaseen käyttö suurempina ja omina yksiköinään. Mikä nyt ei minusta ainakaan kuulosta kovinkaan mullistavalta. Ja sitä paitsi nuokin panssaridivisioonat olivat hyvinkin heikkoja ja laadultaan huonoja.
Elikkä joo, olen siis likipitäen samoilla linjoilla kanssasi. Tämä ei kuitenkaan itsessään ollut se aihe, vaan pointti oli nimenomaan osoittaa, että Saksan sotilaallinen ylivoima ja mahtavuus ovat vain katkerien liittoutuneiden luoma myytti.
Eli ei Hitler ollut suinkaan ainoa laatuaan, joka noita laskelmia teki. Suomi otti riskejä jo talvisodassa ja vielä enemmän jatkosodassa juuri tähän laadulliseen tekijään suhteutettuna. Esimerkiksi useimmat motit tuhottiin pelkällä alivoimalla. Tämän vuoksi venäläiset oppivat hyvinkin nopeasti hylkäämään raskaat aseensa ja juoksemaan "metsiä" pitkin pakosalle. Päätön rynnäköinti kun onnistui kerta toisensa jälkeen harvan verkon lävitse.