Aamulehdessä tänään kerrotaan kuinka kuollut saatiin heräämään jälleen henkiin.Niin on käynyt minullekkin mutta ei hukkumisen kautta.Siitä jäi yhteys tänne ja sinne missä he ovat.
kuollut
heräsi
162508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
siitä yhteydestä joka sinulle jäi tänne ja sinne? Missä he sitten ovat, millaisessa paikassa? Vai jutteletko kenties heidän kanssaan?
tuosta tapahtumasta, olisi tosi kiinnostavaa tietää!!!!
Se yhteys on sellainen, että vain he voivat ottaa tännepäin, eikä voi valita kuka sieltä tulee.Heitä ei näy, eikä heidän puheensa kuulu, vaan sen voi vain aistia.Tosin on tapauksia, joissa heidät voi sekä nähdä että kuulla mutta minun yhteyteni ei ole se.
Kysyn aina, kun aistin jonkun heistä täällä, että "Jeesuksen Kristuksen nimeeen oletko siinä?" Kun valitettavasti yhteys on sitten auki joka suuntaan ja niitä paholaisen pettureitakin saattaa tulla olemaan muka omaisiamme.Osa on paljastunut ja osa on oikealla asialla.
Raamatussakin varoitetaan pitämästä sinne yhteyttä, koska se ei tee elävälle hyvää ja siksi minäkin kovasti yritän olla ottamatta sinne yhteyttä, koska se tosissaan kuluttaa kaikki voimat loppuun.
Olen kertonut tästä täällä aiemminkin mutta kerron uusillekin täällä.Kun kuolin, heräsin kahden sekunnin päästä siitä (se kaksi sekuntia kesti siirtyä maanpäällisestä ruumiista siihen taivaskehoon pelkkänä tietoisuutena, omana sielunaan, ei mitään elintoimintoja, ei näköä, kuuloa jne...)itse Jumalan sylissä ja kaikki taivaassa olijat olivat kerääntyneet minua vastaan ja joka ainoa hymyili, oli onnellinen ja kaikki riemuitsivat suuresti.Sieltäpäin tiedetään aina kuka on tulossa ja koska, se on heille kerrottu.Maan päällä moni kuolema tulee täytenä yllätyksenä mutta taivaasta käsin se tiedetään jo etukäteen.Se riemu heillä on yhtä suurta ja suurempaakin kuin se, että jos joku heistä sieltä nyt tulisi takaisin tänne ruumiiseensa, niin että voisimme nähdä heidät näkyvinä.
He kykenevät liikkumaan ihan mihin vain (taivaan valtakunnan saloja) ja olo on ihana ja kevyt, ilmava.Esimerkiksi vessassa ei tarvitse käydä enää milloinkaan.
Taivas on ikäänkuin toinen ulottuvuus mitä emme näillä silmillä voi nähdä.
Siellä ollessani kokosin kaikki henkiset voimani vastustamaan sitä ihanaa onnea ja iloa ja pyysin Jumalalta, että hän päästäisi minut takaisin vauvani vuoksi.Jumala oli siitä hieman pahoillaan ja kysyi miksi en jäisi, kun hän on kaiken laittanut niin upeaksi ja valmiiksi minuakin varten.Hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että olisin siellä ja vauvani täällä, koska Hän noudattaa ihan eri logiikkaa kuin ihminen.Jumala näkee meidät kaikki elävinä. Mutta Hän ymmärsi kyllä, koska on myös armollinen ja lempeä ja sitten heräsinkin sairaalassa kalmankalpeiden lääkärien keskeltä, jotka sanoivat "ei tällaista tapahdu", "meitä ei ikinä usko kukaan", luvatkaa että tämän huoneen tapahtumat jäävät tämän huoneen sisälle, eikä tästä puhuta koskaan kenellekkään". Olin aivan valkoinen, ihan ruumis ennenkuin veri alkoi jälleen valua aivoista muualle.Jännä juttu on se, että kun Jumala lupasi palaamiseni, tunsin kuinka veri ryöpsähti takaisin aivoihini maan päällä saman tien.Olenkin alkanut uskoa, että olisiko sielumme sittenkin esimerkiksi aivoverenkierrossa, asuisi siellä.
Taivaassa ei ole mitään kipua eikä muutakaan ja jos alkaa tuntea murhetta, pyyhitään se heti pois sillä ihanalla onnella.
Siellä minulle selvisi myös se, että kaikki kuulevat kaiken puheen omalla äidinkielellään, puhui minkämaalainen tahansa.Kommunikointi on ikäänkuin telepaattista, tietää mitä toinen sanoo ja toinen tietää vastauksen.
Olen kirjoittanut tästä paljonkin aiemmin jos ehditte selata, niin voitte ehkä löytää.En muista millä nimimerkillä mutta luettujen määrän numero oli aivan käsittämätön ja takaraja haulle on 23.12.06, voi olla kyllä vaikeaa löytää, ymmärrän sen kyllä.
ei sitä pääsekään niin pitkälle taaksepäin joten laitan jotakin lisää tähänkin (asiaa olisi loputtomasti)
Sinne johtaa tunneli,jota pitkin monet tulevat.Se valo tunnelin päässä tulee itse Jumalasta, joka on vastassa.Tunneli on ulkoapäin koristeltu ihmeellisin ornamentein, joiden merkitystä en tiedä.Tunneli ikäänkuin leijuu ilmassa ja sitä vartioivat aivan lukemattomat vartijat aseistettuina kaksin keihäin.
Kun olin siellä, oli ihana kesä, vaikka täällä oli kova talvi, en tiedä onko siellä muita vuodenaikoja.Vesi on ihanaa ja kirkasta ja veden risteyskohdassa kasvaa puu, jossa on hedelmiä, joissa toinen puoli on valkoinen, toinen punainen ja se tekee joka kuukausi uudet hedelmät.En tiedä mikä puu se on, luulin sitä paratiisin hyvän-, ja pahantiedon puuksi mutta voi olla joku muukin.Sen alla kasvaa marjoja, mustikoiden näköisiä, en tiedä mitä ovat,jostakin käsittämättömästä syystä poimivat niitä siellä valkoisiin kasseihin, ilmeisesti eivät likaa niitä.
Vedessä siellä oli jotakin ihmeellistä ja ihanaa, jota kovasti ihasteltiin mutta en tiedä mitä, kun ei minulle näytetty.
Taivaaseen tulijat jaettiin siellä "uusiin tulokkaisiin", ikäryhmittäin ainakin aikuisten kohdalla, heittoa oli pari vuotta.He saivat valkoiset "kaavut", ei huppua ja kulkivat kulkueessa muiden riemuitessa ja tätä ennen jo saivat tutustua ryhmissä taivaaseen, ikäänkuin turistit lomamatkalla ja kaikki olivat hyvin riemuissaan, kun on niin paljon nähtävää ja koettavaa.Oli niitäkin, jotka hakkasivat ainakin kuukauden niitä taivaan helmiäisportteja (sateenkaaren värinen, joka vaihtaa väriä)eivätkä heti sopeutuneet siellä oloonsa.Aikaa ei siellä ole samoin kuin täällä, heille esimerkiksi tuhat vuotta on ihan lyhyt aika kun meille täällä se on pitkä.
Kulkueen jälkeen saa pitää mitä vaatteita haluaa, vaikka omiaan, koska jostakin käsittämättömästä syystä nekin ovat siellä.Siellä voi olla myös minkä ikäinen vain.
Korostan, että tämä on vain minun kokemukseni asiasta eikä minulla ole samaa tietoa kuin Jumalalla.
Mutta oloni siellä oli ikäänkuin pikkuisella lapsella, joka luottaa rajattomasti vanhempaansa ja on onnellinen, lohdutettu ja iloinen,selllaista onnentunnetta ei maan päällä saavuta.
Lisäksi yllätyin perusteellisesti siitä, että Jumala pitää meitä täysin omina lapsinaan, niinkuin maanpäällinen isämme on suurta osaa meistä pitänyt.Että Hän tosiaan on isämme, häpesin kun en ollut ikinä maan päällä ymmärtänyt sellaista, että ihan samoin kuin oma isänikin oli.
Kuolleisiin voi pitää yhteyttä mutta se on kiellettyä, en tiedä mitä muuta pahaa se ihmiselle aiheuttaa kuin sen voiman vähentymisen.Niitä paholaisen huijareita on syytä varoa.Voi tuntua täysin, että omainen on siinä, mutta ei olekaan.Mutta Jeesuksen nimen kuullessaan ne kyllä pakenevat ja kauhistuvat ja selville kyllä tulee, koska oikea henkilö on paikalla.En tiedä sitten voisinko itse pitää luvallisesti yhteyttä, kun kerran kuolin jo kerran.Ainakin uniini saan heidät joka kerran, kun Jumalalta sitä ensin pyydän.Olen ratkaissut asian niin, että pidän yhteyttä Jumalan kautta, Hän sitten ratkaisee saanko pitää.
Mutta sille en mitään voi, kun itse ottavat yhteyttä, enkä haluakaan voida.Itse he eivät tiedä olevansa kuolleita, eihän kukaan itsensä elävänä näkevä voi sitä ymmärtää.
Uskoni ylösnousemuksesta mullistui täysin oman kokemukseni myötä.Ennen luulin, että sellainen joskus koittaa ja vasta sitten herätetään mutta nyt tiedän, että Jeesus on ylösnousemus ja elämä, joka herättää meidät meidän omana viimeisenä päivänämme.Kun se yhteinen ylösnousemus koittaa, on kyse siitä, että saamme ne ruumiimme takaisin mutta ikuisuuskestävinä ja voimme asua jälleen maapallollakin ilman matelijoita, vaaranpaikkoja ja vedet ovat meriä.
Sitä en olisi ikinä uskonut, että Jeesus on niin ruskettunut ja ei niin kovin hyvän näköinen, jopa siinä määrin, että ihmiset täällä pilkkasivat hänen ulkonäköään julmasti.Kauniit ruskeat öljytyt hiukset, olkapäille asti, en tiennyt että vanha tapa on öljytä hiukset sillä tavoin.Joka viimeinen suortuvakin oli ojennuksessa.Ja niin valkoisena hohtavaa pukua ei maan päällä ole, sellaista hohtavaa kirkkautta ei ole täällä missään.Lähi-idän ihmisen näköinen, 168cm pitkä, hoikkarakenteinen.Ei muistuta ollenkaan Jeesus-tauluja, yllätyin ulkonäöstä aivan perusteellisesti ja siitä rusketuksesta!!!
En viipynyt siellä kauaa, mutta siellä on aivan uskomattomia asioita ja värejä, joita ei ole täällä.Väriä vaihtavia hedelmiäkin jne.
Missä on taivas? on maankamara ilmakehä ja avaruus ei ainakaan näiden välissä!
uskominen on uskomista totuutta lähempänä on tieto .Tieto vapauttaa uskomuksista.
Taivaat ovat Jumalan ja ne ovat aivan käsittämättömissä korkeuksissa toisessa ulottuvuudessa maan päällä elävälle ihmiselle, maa on ihmisten.
Ei siinä lekureilla ihmettelemistä ole jos joku virkoaa parin sekunnin päästä elvytyksestä, kun sitä tapahtuu paljon pidemmänkin ajan kuluttua.
Mikäköhän oli pointtinisi, kun ei noita viestipötkylöitä jaksa lukea ja vaikuttaa juttusi ihan huuhaalta - ei siksi että joku herää kuolleista, koksa sitähän tapahtuu koko ajan, mutta jotenkin on niin sekavaa kirjoitusta, ettei päätä häntää...
Luin siihen asti mitä väitit lekureiden puhuneen ja totesin heti että täyttä paskaa väität!
Isäni oli saanut sydänkohtauksen ja nähnyt kuolleen veljeni elinvoimaisena. He juttelivat monista jutuista, mm, isäni oli kysynyt miten täällä taivaassa saa aikansa kulumaan ja veljeni nauroi "jaa mikä aika. Vain siellä on aika" Isäni näki myös kaikkea hassua; mies kalasti sumussa, hän oli kuulemma armoton kalamies, joka oli ollut halvaantuneena vuosikymmeniä. Se oli isäni mielestä rajapaikka. Veljeni kysyikin isältä haluaako hän jäädä vai palata. Jos jää, niin äitini hidastaa eteenpäin menoa, koska isä kokee äidin ikävän ja murheen niin kovana. Isä saatiin sitten elvytettyä. Eli monta vuotta sairaana, ei halunnut isompia hoitoja, oli muutenkin muuttunut mies. Ei surrut enää veljeäni. Kuvaili ihanan valon, mutta ei tullut ihmeemmin uskoon. Kuvailisin isää; Kyllä Herra tuo elämään ja kyllä hän taas kotio vie. Ei siinä muita poppaskonsteja tarvita. Jos tekee pahoja niin kyllä niistä sitten siellä kuulemma keskustellaan.
oikeasti on olemassa se paratiisi missä ei ole enää kipua eikä kyyneleitä?
Olisi unelmallista jos se olisi oikeasti, siis aikuisten oikeasti totta.
Voiko joku vakuuttaa minulle?
Riittää, kun yksinkertaisesti alat vain itse uskoa siihen, ihan aikuisten oikeasti. Ajattelet asiaa, pohdit sitä ja USKOT siihen. Usko on tärkeintä. Oma uskosi. Et tarvitse kenenkään vakuutuksia.
että on paikka, missä ei ole muuta kuin iloa.
Se pitää vain uskoa. Se ei ole järjen asia, vaan uskon asia. Pitää haluta uskoa ylösnousemus omalle kohdalle.
Niin, en ole enää pelännyt itse kuolemaa. Katson mitä elämä vielä tarjoilee ja otan rusinat pullasta.
Mutta oikeasti käsittelen kanssakulkijoitani, tuntemattomia välillä huomaavaisemmin, ehkä jopa elämäniloisemmin.
On totta, että jos hukkuu etenkin kylmään veteen, on mahdollisuus selvitä vaikka kaikki elitoiminnot olisivat jo pysähtyneet. Olen kuullut, että puoli tuntia olisi takaraja selviytyä. Lämpimämmässä vedessä aika on lyhyempi.
Sanotaan myös, että hukkumiskuolema on "lempeimpiä" tapoja kuolla, vaikka kuoleminen hukkumalla kuulostaa karsealta. Hukkumisessa kuulemma tulee jonkinmoinen euforia eli hyvän olon tunne, josta ei ehkä enää haluaisikaan päästä pois.
Ikävä kyllä, aikoinaan tuttavani ei selvinnyt, vaan kuoli hukkumalla jäihin...
onko kuolema unitila kun olet herännyt siitä.
kuolema on sydämmen täydellinen pysähtyminen ikuisesti ja vain kerran.
Kuolema ei ole unitila,ylösnouseminen sinne ja tänne on herääminen uudessa tai vanhassa ruumiissa sen kahden sekunnin siirtymisen jälkeen, jolloin ruumista, ei minkäänlaista ole ollenkaan.
Ystäväni hukkui, elintoiminnot pysähtyivät, mutta hänet saatiin elvytettyä ajoissa. Hän ei pelkää enää kuolemaa. Sanoi, että se olotila on aivan taivaallisen ihana. Eikä kuoleminen ollut tehnyt hänelle hukkumalla kipeää edes. Hän sanoi, että elää nyt onnellisena, kun tietää, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, ja että oikeastaan sitä ei edes koko kuolemaa ole, koska elämä jatkuu toisessa olomuodossa maallisen ruumiin toimintojen päättymisen jälkeen. Uskon tähän.