Tässä esimerkki siitä, miten huonoa suomea Thors kirjoittaa. Erittäin kankeaa. Huomaa, että on käännetty ruotsista mitenkuten. Esim.: "Tultuani kotiin silmiini osuivat kaksi kommenttia...". Ja Thors ei edes ymmärrä, että alatyylistä sanaa "persaukinen" ei käytetä asiatekstissä, koska hänellä ei ole tuntumaa sanoihin, niiden sävyyn.
Koko kirjoitus on näyte RKP-poliitikon teeskentelevästä tavasta antaa ymmärtää olevansa suomalainen.
"Töölöläinen 11.01.2009 - Talousvirikkeitä Rapakon takaa ja totuuksia Suomesta
Otin uuden vuoden vastaan kaukana kotoa, itse asiassa mm. musiikkibaarissa, jonka väitettiin olevan Clint Eastwoodin omistama. Eli vuodenvaihteessa olin noin viikon USA:ssa ja tarkemmin Kaliforniassa.
Osittain virikkeen matkaan antoi Barack Obaman voitto. Halusimme vähän nähdä, millaiselta USA nyt näyttää uuden aikakauden kynnyksellä. Aiemmin olen oikeastaan ollut vain Washingtonissa ja New Yorkissa, joissa en nähnyt maanteitä, motelleja, autobaareja ja näin aika vähän amerikkalaista arkea.
Ja syytettäköön minua pinnallisuudesta, mutta kyllä osittain koin samaa mitä esimerkiksi Suvi-Anne Siimes on kirjassaan kuvannut pidemmältä ja syvällisemmältä Amerikan matkaltaan. Kodittomien suuri määrä, joidenkin julkisten rakennusten kehno kunto, ihmisten huoli siitä, että myös koulutuksellinen taso-arvo on kovasti heikentynyt. Minulle kerrottiin, että jopa UCLA:ssa, joka kuitenkin on valtiollinen yliopisto, joutuu nyt maksamaan 8000 dollaria lukuvuodessa, kun maksu 1980-luvulla vielä oli nimellinen muutama sata dollaria. Mutta toisaalta Ison-Arskan (Governor Schwarzeneggerin) osavaltio on melkein persaukinen: kouluvuotta lyhennetään tänä vuonna ja on mahdollista ettei helmikuussa hallinto pysty maksamaan laskujaan, vaan se joutuu antamaan velkakirjoja!
Ja saako sanoa, että mielestäni löytyi yllättävän paljon rumuutta rakennuskannassa – kaunis katukokonaisuus oli harvinaista. Piikkilankaeristämistä olen nähnyt enemmän Ranskassa, mutta Kaliforniassa suojattiin paikoitellen jopa tienviittoja tunkeilijoilta. Kalifornian luonto sen sijaan on monesti varsin upea.
Paikallisissa uutisissa valmistautuminen vallanvaihtoon Washingtonissa oli koko ajan etusijalla – joko miten President Elect jätti rakkaan Chicagonsa, viimeiset kärhämät ”täytesenaattoreiden” nimittämisestä, mutta myös tiedot, jotka tihkuivat uuden hallinnon valmistelemasta talouspaketista.
Arvailujen mukaan talouden elvyttävä paketti vastaisi noin 2 % USA:n BKT:sta ja 60 % siitä olisi suoraan elvyttäviä toimia. Viime vuoden talouden Nobel-palkinnon saaja Paul Krugman on kuitenkin blogissaan esittänyt huolensa, että paketti on liian pieni ja että vähän liian suuri osuus siitä kohdistuu veronalennuksiin. Mikä harvinainen herkku, että pystyy melkein reaaliajassa seuraamaan Nobel-palkinnon saajan kommentteja, jotka sen lisäksi ovat kansantajuisia! Mutta näin on!
Monessa mielessä itse Obama vaikuttaa hyvin ”pohjoismaalaiselta”. Hän haluaa satsata koulutukseen, tasa-arvoon ja yleiseen terveydenhuoltoon. Ne ajatukset, jotka hän toi esiin kirjassaan ”Audacity of Hope” (käännökseni Toivon Rohkeus), sopisivat hyvin esimerkiksi jonkin pohjoismaisen valtavirran puolueen ohjelmaan.
Euroopan ja Suomen kannalta on tietenkin tärkeätä, että taloustoimet USA:ssa ovat pikaisesti vaikuttavia ja että pystytään estämään talouden vapaa putous. Siksi Krugmanin kommentit aiheuttavat huolta. Joutuuko uusi hallinto liiaksi tekemään kompromisseja ”opposition” kanssa? Huolta aiheuttavat myös kommentit, jotka tarkoittivat, että Obaman aikataulu on liian kireä edustajanhuoneelle. Mutta ehkä he voisivat oppia 1930-luvun Rooseveltiltä: sadassa päivässä hän loi Yhdysvalloille keskuspankkijärjestelmän ns. FED:in, työllisyyspaketin ym.
Tultuani kotiin silmiini osuivat kaksi kommenttia kotimaan taloustilanteesta. Ylipormestari Ilaskivi kirjoitti Kauppalehdessä siitä, miten paljon taloustilanteessa on psykologiaa ja miten lehdet lietsovat sitä. Ja vuodenvaihteen Hbl:n haastattelussa Sixten Korkman tähdentää, että hyvin monella on vuonna 2009 enemmän käytettävissä olevaa tuloa: inflaatio on alhaisempi, korot ovat alentuneet ja verotusta on kevennetty. Ne jotka ovat töissä, joilla ei ole pelkoa joutua työttömiksi tai esimerkiksi nauttivat eläkettä, tekevät suuren palveluksen jos uskaltavat kuluttaa. Pahinta mitä voisi tapahtua olisi, jos yhteiskuntaamme leimaisi ajatus, että nyt ei saisi kuluttaa, nyt on oltava kärsivän oloinen – kun päinvastoin voi olla viisasta ostaa palveluita ja muita suorituksia nimenomaan tästä eteenpäin. Tähän hallitus on myös pyrkinyt laajentamalla ja suurentamalla kotitalousvähennystä. Nyt on mahdollisuus tukea palvelujen tarjontaa.
Myös kollega Vapaavuoren esitys turvasta työttömyyttä vastaan niille, jotka satsaavat asuntorakentamiseen tai –hankintaan, on tukemisen arvoinen.
Mutta täälläkin tarvitsemme muita elvyttäviä satsauksia, ja niitä valmistelemme hallituksessa tarkasti ja pikaisesti. On valittavia sellaisia kohteita, jotka muutenkin tulevat eteen. Tällaisia ovat esimerkiksi viemärijärjestelmien parantaminen. Itämeren puhdistuminen edellyttää niitä. Myös sellaiset liikennehankkeet, jotka jouduttiin siirtämään kustannusten karattua pilviin, on otettava esiin. Esimerkiksi valtatie 51 Kivenlahdesta länteen on tyypillisesti sellainen – moni meistä helsinkiläisistä käyttää sitä.
Toivoisin kuitenkin, että elvytyspakettia luotaessa huomioitaisiin myös vaikutukset sukupuolten ja sukupolvien kesken. Eli työpaikat, jotka turvaamme eivät saa olla vain miesten työpaikkoja ja nuorten työllistymistä on erityisesti vaalittava. Tämän vuosisadan elvytyspakettien tulee myös olla satsauksia tietoyhteiskunnan infraan - koskien sekä yhteyksiä että ihmisten osaamista.
astrid"
Koko kirjoitus on näyte RKP-poliitikon teeskentelevästä tavasta antaa ymmärtää olevansa suomalainen.
"Töölöläinen 11.01.2009 - Talousvirikkeitä Rapakon takaa ja totuuksia Suomesta
Otin uuden vuoden vastaan kaukana kotoa, itse asiassa mm. musiikkibaarissa, jonka väitettiin olevan Clint Eastwoodin omistama. Eli vuodenvaihteessa olin noin viikon USA:ssa ja tarkemmin Kaliforniassa.
Osittain virikkeen matkaan antoi Barack Obaman voitto. Halusimme vähän nähdä, millaiselta USA nyt näyttää uuden aikakauden kynnyksellä. Aiemmin olen oikeastaan ollut vain Washingtonissa ja New Yorkissa, joissa en nähnyt maanteitä, motelleja, autobaareja ja näin aika vähän amerikkalaista arkea.
Ja syytettäköön minua pinnallisuudesta, mutta kyllä osittain koin samaa mitä esimerkiksi Suvi-Anne Siimes on kirjassaan kuvannut pidemmältä ja syvällisemmältä Amerikan matkaltaan. Kodittomien suuri määrä, joidenkin julkisten rakennusten kehno kunto, ihmisten huoli siitä, että myös koulutuksellinen taso-arvo on kovasti heikentynyt. Minulle kerrottiin, että jopa UCLA:ssa, joka kuitenkin on valtiollinen yliopisto, joutuu nyt maksamaan 8000 dollaria lukuvuodessa, kun maksu 1980-luvulla vielä oli nimellinen muutama sata dollaria. Mutta toisaalta Ison-Arskan (Governor Schwarzeneggerin) osavaltio on melkein persaukinen: kouluvuotta lyhennetään tänä vuonna ja on mahdollista ettei helmikuussa hallinto pysty maksamaan laskujaan, vaan se joutuu antamaan velkakirjoja!
Ja saako sanoa, että mielestäni löytyi yllättävän paljon rumuutta rakennuskannassa – kaunis katukokonaisuus oli harvinaista. Piikkilankaeristämistä olen nähnyt enemmän Ranskassa, mutta Kaliforniassa suojattiin paikoitellen jopa tienviittoja tunkeilijoilta. Kalifornian luonto sen sijaan on monesti varsin upea.
Paikallisissa uutisissa valmistautuminen vallanvaihtoon Washingtonissa oli koko ajan etusijalla – joko miten President Elect jätti rakkaan Chicagonsa, viimeiset kärhämät ”täytesenaattoreiden” nimittämisestä, mutta myös tiedot, jotka tihkuivat uuden hallinnon valmistelemasta talouspaketista.
Arvailujen mukaan talouden elvyttävä paketti vastaisi noin 2 % USA:n BKT:sta ja 60 % siitä olisi suoraan elvyttäviä toimia. Viime vuoden talouden Nobel-palkinnon saaja Paul Krugman on kuitenkin blogissaan esittänyt huolensa, että paketti on liian pieni ja että vähän liian suuri osuus siitä kohdistuu veronalennuksiin. Mikä harvinainen herkku, että pystyy melkein reaaliajassa seuraamaan Nobel-palkinnon saajan kommentteja, jotka sen lisäksi ovat kansantajuisia! Mutta näin on!
Monessa mielessä itse Obama vaikuttaa hyvin ”pohjoismaalaiselta”. Hän haluaa satsata koulutukseen, tasa-arvoon ja yleiseen terveydenhuoltoon. Ne ajatukset, jotka hän toi esiin kirjassaan ”Audacity of Hope” (käännökseni Toivon Rohkeus), sopisivat hyvin esimerkiksi jonkin pohjoismaisen valtavirran puolueen ohjelmaan.
Euroopan ja Suomen kannalta on tietenkin tärkeätä, että taloustoimet USA:ssa ovat pikaisesti vaikuttavia ja että pystytään estämään talouden vapaa putous. Siksi Krugmanin kommentit aiheuttavat huolta. Joutuuko uusi hallinto liiaksi tekemään kompromisseja ”opposition” kanssa? Huolta aiheuttavat myös kommentit, jotka tarkoittivat, että Obaman aikataulu on liian kireä edustajanhuoneelle. Mutta ehkä he voisivat oppia 1930-luvun Rooseveltiltä: sadassa päivässä hän loi Yhdysvalloille keskuspankkijärjestelmän ns. FED:in, työllisyyspaketin ym.
Tultuani kotiin silmiini osuivat kaksi kommenttia kotimaan taloustilanteesta. Ylipormestari Ilaskivi kirjoitti Kauppalehdessä siitä, miten paljon taloustilanteessa on psykologiaa ja miten lehdet lietsovat sitä. Ja vuodenvaihteen Hbl:n haastattelussa Sixten Korkman tähdentää, että hyvin monella on vuonna 2009 enemmän käytettävissä olevaa tuloa: inflaatio on alhaisempi, korot ovat alentuneet ja verotusta on kevennetty. Ne jotka ovat töissä, joilla ei ole pelkoa joutua työttömiksi tai esimerkiksi nauttivat eläkettä, tekevät suuren palveluksen jos uskaltavat kuluttaa. Pahinta mitä voisi tapahtua olisi, jos yhteiskuntaamme leimaisi ajatus, että nyt ei saisi kuluttaa, nyt on oltava kärsivän oloinen – kun päinvastoin voi olla viisasta ostaa palveluita ja muita suorituksia nimenomaan tästä eteenpäin. Tähän hallitus on myös pyrkinyt laajentamalla ja suurentamalla kotitalousvähennystä. Nyt on mahdollisuus tukea palvelujen tarjontaa.
Myös kollega Vapaavuoren esitys turvasta työttömyyttä vastaan niille, jotka satsaavat asuntorakentamiseen tai –hankintaan, on tukemisen arvoinen.
Mutta täälläkin tarvitsemme muita elvyttäviä satsauksia, ja niitä valmistelemme hallituksessa tarkasti ja pikaisesti. On valittavia sellaisia kohteita, jotka muutenkin tulevat eteen. Tällaisia ovat esimerkiksi viemärijärjestelmien parantaminen. Itämeren puhdistuminen edellyttää niitä. Myös sellaiset liikennehankkeet, jotka jouduttiin siirtämään kustannusten karattua pilviin, on otettava esiin. Esimerkiksi valtatie 51 Kivenlahdesta länteen on tyypillisesti sellainen – moni meistä helsinkiläisistä käyttää sitä.
Toivoisin kuitenkin, että elvytyspakettia luotaessa huomioitaisiin myös vaikutukset sukupuolten ja sukupolvien kesken. Eli työpaikat, jotka turvaamme eivät saa olla vain miesten työpaikkoja ja nuorten työllistymistä on erityisesti vaalittava. Tämän vuosisadan elvytyspakettien tulee myös olla satsauksia tietoyhteiskunnan infraan - koskien sekä yhteyksiä että ihmisten osaamista.
astrid"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.