Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    sydänystävän kuolema

    Ystävä jonka kanssa oltiin vähintään jokatoinen päivä tekemisissä lähemmäs 20 vuotta kuoli lokakuussa.Olo on niin raskas ja toisinaan tyhjä.Arki menee kuin juna viikkotolkulla kunnes tulee itku ja istun vain ja mietin mikä on kunnes pinnan alta puskee hirveä ikävä ystävää.Tiedän että en häntä takaisin saa ja omaa lähtöä kukaan ei tiedä mutta en pysty hyväksymään hänen kuolemaansa millään.Olo on yksinäinen ja turhautunut. Kaikki muu sujuu ok mutta usein tulee mieleen miten käsiteltiin arkea huumorilla että jaksettiin, molemmat äitejä ja töissä..ei ole ketään samanlaista jonka kanssa jakaisi arjen touhujen ja väsymyksen naurulla kuitaten.Nyt arki on raskas mutta menee kuin juna..mutta minne..Mietin myös miksi kiltti, humoristi,napakka työssäkäyvä äiti otetaan pois nuorena..
    2639
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Voimia suureen suruusi. Kuolemaa ei tarvitse hyväksyä, mutta sen kanssa pitää oppia elää. Ystäväsi oli sinulle todella rakas, siitä suru. Minua pelottaisi jos en itse surisi...

    Anna tunteiden tulla ja itke kun siltä tuntuu. Kohtaa asiat, jotka tuovat muistot mieleen ja jotka saavat sinut itkemään. Jokaisen itkemisen jälkeen suru kevenee. Kauan voi mennä, mutta matka aina helpottuu. Suuren kuin suuren surun kanssa niin ihmiset ovat aina jaksaneet taistella ja miettineet sitten jälkeen päin: Miten minä siitä selvisin, miten olen jaksanut eteenpäin, mistä minä olen saanut voimaa..? Surutyö on raskas työ, joka on tehtävä. Kohtaa tunteesi ja kohtaa kuolema. Tämä ainakin helpottaa minua surussani.

    Voimia vielä kerran sinulle.

    Äänestä

    miten ystäväsi kuoli?

    Otan osaa suruusi, se on musertavaa eikä vastauksia ole...

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tyhjä olo kirjoitti:

    Ystävä jonka kanssa oltiin vähintään jokatoinen päivä tekemisissä lähemmäs 20 vuotta kuoli lokakuussa.Olo on niin raskas ja toisinaan tyhjä.Arki menee kuin juna viikkotolkulla kunnes tulee itku ja istun vain ja mietin mikä on kunnes pinnan alta puskee hirveä ikävä ystävää.Tiedän että en häntä takaisin saa ja omaa lähtöä kukaan ei tiedä mutta en pysty hyväksymään hänen kuolemaansa millään.Olo on yksinäinen ja turhautunut. Kaikki muu sujuu ok mutta usein tulee mieleen miten käsiteltiin arkea huumorilla että jaksettiin, molemmat äitejä ja töissä..ei ole ketään samanlaista jonka kanssa jakaisi arjen touhujen ja väsymyksen naurulla kuitaten.Nyt arki on raskas mutta menee kuin juna..mutta minne..Mietin myös miksi kiltti, humoristi,napakka työssäkäyvä äiti otetaan pois nuorena..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu