Mitä hyviä töitä olet tehnyt?
Onko mieleesi jäänyt toisten tekemiä hyviä töitä sinulle?
Omia hyviä töitäni:
Sattui kerran joulun alla satamaan kunnolla lunta ja minä äitini kera avasimme iltatunneilla keittiön ikkunan ja seurasimme lumen putoilua. Sitten kun äiti poistui lämmittelemään, kuulin jotakin ääntä ulkoa ja jonkin aikaa tähysteltyäni pimeyteen spottasin ystäväni kissan ulkona. Koska tunsin hyvin ystäväni, tiesin että hänen kissansa oli sisäkissa. Se halusi myös maukumisesta päätellen sisään lämpimään, joten astuin saappaisiin ja kiiruhdin pyjama päällä poimimaan kissan meille.
Ystävä asui ihan naapuritalossa, mutta en voinut sitä suoriltaan viedä kun kerrostalomme summerit sammuvat iltaisin. No kissa ei kuitenkaan vastustellut ja pääsi vielä samana iltana kotiinsa ^^ Kävi ilmi, että kissa oli pudonnut ikkunankaiteelta. Vaikka asuivat 3. kerroksessa, ei kissalle käynyt kuinkaan.
Ja sitten vähän pienempi hyvätyöni tein tänään, kun löysin bussin penkiltä lompakon ja vein sen suoriltaan bussikuskille.
Hyviä töitä on toki minullekin tehty, mutta vain yksi tulee nyt mieleen; Olin lähdössä kouluun bussilla kuten tavallisesti, mutta bussikorttini ilmoitti terävällä piippauksella että siitä oli loppunut aika enkä ollut huomannut varata rahaakaan mukaan. Mutta kuski päästi silti kyytiin.
Onko mieleesi jäänyt toisten tekemiä hyviä töitä sinulle?
Omia hyviä töitäni:
Sattui kerran joulun alla satamaan kunnolla lunta ja minä äitini kera avasimme iltatunneilla keittiön ikkunan ja seurasimme lumen putoilua. Sitten kun äiti poistui lämmittelemään, kuulin jotakin ääntä ulkoa ja jonkin aikaa tähysteltyäni pimeyteen spottasin ystäväni kissan ulkona. Koska tunsin hyvin ystäväni, tiesin että hänen kissansa oli sisäkissa. Se halusi myös maukumisesta päätellen sisään lämpimään, joten astuin saappaisiin ja kiiruhdin pyjama päällä poimimaan kissan meille.
Ystävä asui ihan naapuritalossa, mutta en voinut sitä suoriltaan viedä kun kerrostalomme summerit sammuvat iltaisin. No kissa ei kuitenkaan vastustellut ja pääsi vielä samana iltana kotiinsa ^^ Kävi ilmi, että kissa oli pudonnut ikkunankaiteelta. Vaikka asuivat 3. kerroksessa, ei kissalle käynyt kuinkaan.
Ja sitten vähän pienempi hyvätyöni tein tänään, kun löysin bussin penkiltä lompakon ja vein sen suoriltaan bussikuskille.
Hyviä töitä on toki minullekin tehty, mutta vain yksi tulee nyt mieleen; Olin lähdössä kouluun bussilla kuten tavallisesti, mutta bussikorttini ilmoitti terävällä piippauksella että siitä oli loppunut aika enkä ollut huomannut varata rahaakaan mukaan. Mutta kuski päästi silti kyytiin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Pelkkiä paskatöitä alkaen siivouksesta lantaloiden tyhjennykseen. Olen nauttinut jokaisesta työpäivästä elämäni aikana.
Teen hyviä töitä joka päivä ammattini vuoksi, hoidan ihmisiä työkseni. Sen lisäksi pyrin kaikissa tilanteissa ottamaa toiset huomioon. Tarkkailen (en tarkoita kyttäämistä :D) myös aina ympärilläni olevia ihmisiä ja tarjoan apuani jos huomaan jonkun sitä tarvitsevan.
Pikkujuttuja. Jouluna jätin kirjoja, joita en enää itse lue ympäriä Stadia, niissä oli mukana laput missä kehotettiin löytäjää pitämään kirjat.
Toisinaan ollessani kaupassa ostan jotain pientä vanhemmilleni. Olin taannoin Ikeassa ja ostin äidille valkoisen viltin. Toissapäivänä iski karkkihimo ja kävin Makuunissa, ostin samalla isälle oman pussin. Joskus tuon äidille kukkia kaupasta, ja kerran toin sudokukirjan.
Viime viikolla vein ison kasan vaatteita Uffin keräykseen. Viime vuonna ostin nettiystävälleni, jolla ei usein ole varaa ostella turhuuksia ja kärsii vakavista henkisistä ja fyysisistä sairauksista, yhteisen suosikkisarjamme DVD-boksin.
Tallipiirissä tulee tehtyä pieniä hyviä juttuja toisille, palveluksia joista ei odota mitään takaisinmaksua, kaikkihan on lopulta hevosten takia.
Oven avaaminen on yksi kohteiaisuuden muoto
mutta ikävästi huomaan että kaikki HYVÄT TEOT oli materiaalistisia asioita? ostit sille sitä tolle tota. annoit ylimääräset mitä et itte tarttenu pois... siis kiva että ostit annoit ja veit mut ei noi ehkä ollu silleen niitä "hyviä töitä". tekemistä niinku...? auttaa naapurii kantaa toisen pyykkikorin, juoksee kaupankassalta poistuneen porkkanapussin unohtaneen ukon kiinni...
....ehkä siellä tallilla sitte...... :)
että hyvä työ lakkaa olemasta sitä sillä hetkellä,kun ajattelet sen olevan hyvä työ.
Kylläpä eletään julmassa maailmassa jos voi tehdä hyvän työn vain jos kärsii siitä itse. Halojaa.
luepa uusiksi. syvä viisaus siinä oli.
Jos tekee hyväntyön toisen ihmisen tai ihmisten takia ja ajattelee muuta kun itseensä(niinku suurin osa ihmisistä ei tee)nii se on hieno asia...mut jos tekee hyvän työn tai pyrkii esittää sellasta kaikkien rakastamaa idioottia ja haluaa huomioo ja yrittää hyötyä siitä vain itse sitä kautta niin sillon on kusta päässä(sellasia on todella paljon)..eli vilpittömyys kunniaan..mut toiset yrittää nostaa vaan silläkin omia pointsejaan ympäristön silmissä..
minäkin asian näin. Hyvän työn voi tehdä sillai huomaamatta ettei odota siitä kunniaa itselle. Se oli se pointti minustakin.
sehän on juuri sitä oman hännän nostoa vain,jos kehuskelee ja vieläpä tekee listaa hyvistä töistään,kuten nyt tässä keskustelussa näyttävät monet tekevän.
Tuolla viisaudella varmaankin tarkoitetaan sitä, että hyvien töiden tekemisen pitäisi olla niin itsestään selvää, että niitä ei ikään kuin itse edes huomaa. Samoin kuin oikean vaatimattomuuden sanotaan olevan luontaista. Jos ihminen taas erikseen ilmoittaa olevansa vaatimaton, hän ei yleensä ole. On kuitenkin hieman teennäistä, että ensin täytyisi olla oikea hyväntekijä ja että sitten niitä hyviä töitään ei saisi muka edes itse tiedostaa.
Mutta harvahan täällä mikään laupias samarialainen on. Luonnollistahan on, että jokainen ajattelee aivan ensimmäiseksi itseään. Ei kukaan ilon ja urheilun vuoksi kuitenkaan kanna mummon kauppakasseja 8 kerrosta ylöspäin. Mummon auttaja on tietoinen omasta pyyteettömästä työstään. Täytyy olla halu auttaa, ei se oikein huomaamatta suju.
Hyvillä töillään ylpeily on asia erikseen. Mutta voihan sitä joskus kehaista itseään olematta mitenkään erityisen ylimielinen tai ylpeä. Voihan sitä välillä ainaisen syyttämisen sijaan muistuttaa itselleen, että onnistuu olemaan hyväkin ihminen. Mieluummin rehellisesti turhamainen kuin valheellisesti vaatimaton.
Pelastanut kodittomia eläimiä, hoitanut ne kuntoon ja hankkinut niille uusia koteja.
Auttanut muutoissa tms. jos on ollut mahdollista.
Laittanut kampauksia ja leikannut hiuksia ilmaiseksi.
Tehnyt lasten vapaa-ajan ohjausta ilmaiseksi useamman vuoden.
Soittanut poliisille kuulopuheen perusteella, että eräs ihminen on tekemässä itsemurhaa. (tutun tuttu)
Nämä nyt tuli mieleen äkkiseltään. Lisäksi normaali kohteliaisuus kuuluu asiaan.
Minulle tehtyjä hyviä töitä on esim. kun naapuri kävi kerran meillä imuroimassa.(taisin olla kipeä ja joulu tulossa)
Kun kirjastotäti antoi anteeksi sakkoni.
Kun joku on tarjonnyt kyydin itse sitä kysymättä.
itsemurhan, vai ehditkö estää sen?
että jos estit sen, niin miten siinä onnistuit?
Jos onnistuit, niin hyvä juttu!
Kyseinen henikö elää nykyään ihan normia elämää.
pyrin tekemään hyviä töitä lähimmäisenrakkaudesta kanssaihmisille!! Jos ei ole päässyt tekemään hyviä töitä niin kohteliaisuus tai pelkkä hymy riittää. Mutta ennen kaikkea tämä suurin "ilo Herrassa on meidän(uskovien) väkevyytemme". Jumalan siunausta sinulle ystäväni, missä ikinä kuljetkin...
Kuinka voi arvostella kun ei kestä arvosteluakaan?Kuinka voi johtaa kun ei kaadu kanssa alaistensakkaan?Kuinka voi olla samanarvoinen kun ei ole palkat eikä eläkkeetkään?Kuinka voi olla herra kun ei kävele paljain kyynerpäinkään?
Olin tulossa luokkakaverini autokyydillä kurssilta. Oli pimeä ilta ja pysähdyimme linja-autopysäkille jossa minun piti nousta autosta. Sylissäni oli pari isoa kassia joista toinen auki.
Pelästyin kun yhtäkkiä ikkunaani koputettiin voimakkaasti ja joku oli avaamassa ovea. Kasasin nopeasti kassit kokoon ja nousin autosta. Pysäkillä oli outo musta mies mustissa vaatteissa ja kysyi englanniksi että viekö tämä tie kaupunkiin. Muuta tietä kaupunkiin ei ollut, joten kysymys ihmetytti minua. Vastasin että kyllä ja bussi tulee pian. Lähdin puolijuoksua kotiin pimeän metsän läpi.
Kotona myöhemmin huomasin kukkaron kadonneen. Lähdin etsimään ulkoa enkä löytänyt sitä. Soitin minut tuoneelle ystävälleni (ja seuraavana päivänä koululle) kun en ollut varma missä kukkaro oli kadonnut. Sitä ei löytynyt. Ilmoitin illalla pankeille ja kaupunkini poliisille.
Seuraavana päivänä minulle soitettiin sen kaupungin poliisiasemalta, minne mies oli kysynyt tietä, että kukkaroni oli tuotu sinne. Hain sen sieltä ja aivan kaikki oli tallella. Mies, jota säikähdin oli etsinyt tuntemattomasta kaupungista poliisiaseman ja vienyt kukkaroni sinne. Yhteystietojaan ei jättänyt. Olen vieläkin kiitollinen.
Itse olen kerran auttanut kylpylässä ihan pientä poikaa joka meinasi hukkua. Äitinsä oli uskomattoman välinpitämätön eikä edes tajunnut mitä oli tapahtunut.
Uidessani sisäaltaasta ulos vievään tunneliin, huomasin hiljaisen pienen pojan roikkuvan viimeisillä voimillaan sormenpäillään, ohuesta seinästä tulevasta kielekkeestä. Hän oli yksin ja ilman kellukkeita. Sormenpäät valkoisina hän yritti pitää itsensä paikallaan voimakkaasti virtaavassa vedessä. Sisältä tuleva allas oli "aalto-allas".
Poika ei nähnyt minua kun tulin paikalle mutta ei säikähtänyt kun otin hänet siitä roikkumasta ja pidin rintaani vasten jotta saisi levättyä ja hän meni heti veltoksi väsymyksestä. Pieni sydän löi kiihkeästi.
Kun hän sai kerättyä voimiaan ja pystyi jo puhumaan, kysyin häneltä missä äiti on. Autoin poikaa uimaan, vesi oli minuakin rintaan asti ja poika joku 2-3-vuotias(!) ja poika näytti äidin olevan ulkona.
Siellä äiti seisoi täysissä pukeissa auringon-ottotasanteella ja ihmetteli että missä poika oikein oli ollut! Kun kerroin vakavana tapahtuneesta äidille ei hän edes tuntunut noteeraavan koko asiaa. Tuollainen välinpitämättömyys on uskomatonta. Onneksi lapsi oli kunnossa. Ainakin sillä kertaa.
Samaan aikaan viereisellä rannalla hukkui tyttö.
Onhan niitä sattunut, kun ensin tuntui ettei ole. :-)
Viisi vuotiaana nostin hieman nuoremman sukulaistytön rantavedestä. Hän oli kaatunut veteen, haukkasi vettä keuhkoihin, eikä päässyt omin avuin ylös. Aikuiset olivat saunassa, eivätkä kuulleet huutojamme. Kaikki loppui kuitenkin hyvin.
Joitakin vuosia sitten näin kuumalla kesähelteellä juopuneen makaavan maassa. Yhdessä mieheni kanssa nostimme hänet ylös ja hänen pyynnöstään autoimme kotiin. Enkeleiksi hän meitä kutsui, tosin hieman kyllä huoletti miten pärjää kotona.
Hoitokodista karanneen mummon ja eksyneen ulkomaalaisen olen myös auttanut asianomaisille.
Toisinpäin on vaikeampi muistaa... No, esimerkiksi se kun joku kaveri on suositellut johonkin työpaikkaan. Niiden varassa tuo työhistoria onkin sitten vähitellen edennyt. Eli useampikin tämäntyyppinen apu on kohdalleni osunut. Kiitos vaan heille!
tänä vuonna olen luovuttanut verta, löysin lompakon jonka vein poliisi laitokselle...
hyviä tekoja joite minä olen tänä vuonna saanu kokea jo on ollu parikin esim. olin pyörällä töissä ja vuoroni aikana satoi lunta 20cm ja tuttu taksi kuski vei minut ja pyöräni kotiin.
kiskaisin eräs aamu pyörä tiellä nurin niin että ketjut jäi jumiin, yritin niit siin sit kiskoa pois sielt ku eräs mies tuli pihtien kanssa ja saikin ne pois sielt ja hän vaan naureskeli että olipas siin nätti lento =) kiitos näille kahdelle kiltille miehelle turussa =)
Otin joskus erittäin vakavasti raamatun kehoituksen siitä, että jos tekee hyvää, älköön oikea kätesi tietäkö, mitä vasen tekee. Otan sen edelleen vakavasti, ei sen puoleen. Uskon, että kun ei hae hyvästä työstä kiitosta itselleen, se on arvokkainta.
Kauan tätä harrastaneena minusta on alkanut tuntua, että kaipaisin kyllä myös kiitosta siitä hyväswtä, mitä teen. Josd tekee sen kaiken jemmassa ja muuten mokailee sen kuin ehtii, kuva ihmisestä vääristyy. Hivuttavaa, mutta totta on, että kai tekemästään hyvästä kaipaisi kiitosta. Muutenkin kuin Jlalta, jolta sitä olen saanutkin. Yllättäin. Ja muilta ihmisiltä, niin että kun asiaa näin ajattelen, se on tavallaan kiertänyt minulle takaisin. Olikohan tässä kirjeessä mitään tolkkua? En tiedä, mutta tulipa kirjoitettua ja uusi näkökulma asiaan.
Moniko edes ajattelee tekevänsä hyvän teon, siinä vaan refleksinomaisesti toimiessaan?
Vastaanottajakin saattaa olla niin pöllämystynyt, järkyttynyt ja ajatuksissaan, ettei edes huomaa kiittää. Näkeehän noita kiitoksia sitten joskus aikojen kuluttua lehtien pikkuilmoituksissa.
Ainakin kauniisti taatusti ajatellaan hyväntekijästä, tiesi hän sitä tai ei.
Mulle jäi erittäin hyvin mieleen toissa kesänen juttu. Mulla oli kepit kun polvi oli leikattu ja menin täpötäyteen bussiin. Siellä oli paljon nuoria istumassa,mutta ainoastaan noin 80v mummo tarjosi mulle paikkaansa.Sanoin että istu vain,ei mulla matka kestä kauaa.Hän intti ja intti et "tyttörukka,istu nyt ku on kepitkin". Istuin sitten mutta jäi huono omatunto kun vanhukselta vein paikan.Jonkun nuoremman paikalle olisin istunu mielelläni:)
en mitään
vaikkapa että hymyilee vastaan tuleville,monen mieltä ilahduttaa ja aamun ankeus muuttuu iloiseksi päivän odotukseksi.Silloin ihminen tuntee että toiset ihmiset välittää.Jollekin voi olla päivän pelastus.Samoin on paljon yksinäisiä ihmisiä,muutama sanan vaihto ei köyhdytä ketään,mutta tuo elämään rikkautta.Itse en ymmärrä ihmisiä jotka tykkää että vain tutuille jutellaan. Kaikki täällä ollaan samanlaisia "maanmatosia".
No, kuumana kesäpäivänä ohjasin metsään eksyneen mummon hänen kotimökilleen. Syksyllä soitin pyörätienlaitaan sammuneelle naiselle taksin ja odotin että se tuli paikalle. Siivosin särettyjä pulloja yhdeltä laavulta. Tunkkasin yhden mummon kiinnijääneen auton irti kannosta kesällä..
Sinäkin voit antaa läheisillesi pieniä lahjoja, esim viemällä roskat ettei toisen tarvitse.
No, mitä nyt tällaset oven avaamiset, pudonneiden tavaroiden takasinantamiset...tällasta perussettii.
Siellä se räpiköi taistellen hukkumista vastaan. Ehkäpä Harmaasiepolla olisi sinustakin hyötyä, sanoin.
http://my-bikini-game.com/?id=1801871
Asentelin yli 65 vuotiaille digbokseja vaikka itsekin olin jo yli 60v, yhteensä yli 40 kpl. mieleeni jäi iloisesti yllättyneet ihmiset heille tällainen palvelu ilmaiseksi. Asennus kävi yleensä nopeasti mutta kahvit ym vei enemmän aikaa. Sain telehallintokeskukselta kilometrikorvauksen jonka lahjoitin lc clubille.