Mitä profetointi oikeastaan on? Uskontotieteilijät määrittelevät profetoinnin hyvin laajasti ja yleisuskonnollisesti, vaikka termi on alunperin lähtöisin Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä. Vanhan testamentin juutalaisuudesta profetoinnin käsite periytyi suoraan alkukristilliselle seurakunnalle, joten termi pitäisi siis erottaa yksinomaan juutalais-kristilliseen käyttöön. Muiden uskontojen ”profeettoja” voisi kutsua vaikkapa ennustajiksi tai oraakkeleiksi.
Sen, mitä profetoinnista voidaan sanoa, tulee löytyä Raamatusta. Ja mitä Raamattu sitten sanoo? Olen koonnut tähän hiukan yhteenvetoa profetoinnista Vanhan testamentin pohjalta. Uuden testamentin pohjalta kirjoitan myöhemmin, jos Luoja suo. Kaikki Raamatun profetointia koskevat kohdat ovat tässä:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?submit1=1&skip=0&search=prof*&rnd=1232482361367
Vanhan testamentin aikana profeetat eivät suinkaan olleet mikään pieni ihmisryhmä; heitä oli juutalaisten keskuudessa parhaimmillaan 400 henkeä kerralla. Myös naiset toimivat profeettoina. Profeetan tehtävä oli valtion virkamiehen tehtävä, jota karkeasti rinnastaen voitaisiin verrata nykyiseen presidentin neuvonantajaan.
Profeetat olivat niitä ihmisiä, joilta kuningas kysyi neuvoa ennen tärkeitä valtiollisia ratkaisuja, kuten sotaretkiä, ja profeetan työ oli arvostettu, mutta haastava. Aivan kuten kuninkaat, myös profeetat asetettiin virkaansa voitelemalla heidän päänsä oliiviöljyllä. Paitsi, että kuningas saattoi kysyä Jumalalta neuvoa profeetan kautta, myös Jumala itse valitsemanaan aikana saattoi ilmoittaa profeetoille näkyjen tai unien kautta sanomia, joita heidän piti tiedottaa kansalle, papistolle tai kuninkaalle. Ne sanomat eivät aina miellyttäneet hallitsijoita, joten suorapuheinen profeetta pääsi helposti hengestään. Ammatin varjopuolia.
Vaikka profeetta saikin julistamana sanomat Jumalalta yliluonnollisella tavalla, se ei sulkenut pois profeetaksi opiskelemista. Profeetta oli nimittäin myös ammattikuntansa mestari ja työnopastaja nuoremmille. Profeetoilla oli oppilaita, ts. profeetan viranhoitoon ja profetioiden tulkintaan saattoi harjaantua opiskelemalla rukousta, Jumalan tuntemista ja muita hengellisiä asioita. Kylmä, kyyninen rahastaminen profetoinnilla oli kuitenkin asia, jonka Jumala jyrkästi kielsi.
Profeetat saattoivat olla myös vääriä, harhaan johtavia profeettoja. He saattoivat tehdä ihmeitä, joilla he muka todistivat olevansa oikeita profeettoja, ja siten he saattoivat houkutella kansan seuraamaan harhaoppeja ja epäjumalia. Vanha testamentti kertoo useista tapauksista, joissa väärät profeetat houkuttelivat kansaa pois tosi Jumalan tuntemisesta.
...
Nykyaikanakin on vääriä profeettoja. Scott Walkington on nyt osoittautunut yhdeksi heistä. Hän kertoo saaneensa Jeesukselta seitsenosaisen profetian. Koskapa jo profetian ensimmäinen osa jäi toteutumatta, voidaan muutkin osat heittää romukoppaan.
Sen, mitä profetoinnista voidaan sanoa, tulee löytyä Raamatusta. Ja mitä Raamattu sitten sanoo? Olen koonnut tähän hiukan yhteenvetoa profetoinnista Vanhan testamentin pohjalta. Uuden testamentin pohjalta kirjoitan myöhemmin, jos Luoja suo. Kaikki Raamatun profetointia koskevat kohdat ovat tässä:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?submit1=1&skip=0&search=prof*&rnd=1232482361367
Vanhan testamentin aikana profeetat eivät suinkaan olleet mikään pieni ihmisryhmä; heitä oli juutalaisten keskuudessa parhaimmillaan 400 henkeä kerralla. Myös naiset toimivat profeettoina. Profeetan tehtävä oli valtion virkamiehen tehtävä, jota karkeasti rinnastaen voitaisiin verrata nykyiseen presidentin neuvonantajaan.
Profeetat olivat niitä ihmisiä, joilta kuningas kysyi neuvoa ennen tärkeitä valtiollisia ratkaisuja, kuten sotaretkiä, ja profeetan työ oli arvostettu, mutta haastava. Aivan kuten kuninkaat, myös profeetat asetettiin virkaansa voitelemalla heidän päänsä oliiviöljyllä. Paitsi, että kuningas saattoi kysyä Jumalalta neuvoa profeetan kautta, myös Jumala itse valitsemanaan aikana saattoi ilmoittaa profeetoille näkyjen tai unien kautta sanomia, joita heidän piti tiedottaa kansalle, papistolle tai kuninkaalle. Ne sanomat eivät aina miellyttäneet hallitsijoita, joten suorapuheinen profeetta pääsi helposti hengestään. Ammatin varjopuolia.
Vaikka profeetta saikin julistamana sanomat Jumalalta yliluonnollisella tavalla, se ei sulkenut pois profeetaksi opiskelemista. Profeetta oli nimittäin myös ammattikuntansa mestari ja työnopastaja nuoremmille. Profeetoilla oli oppilaita, ts. profeetan viranhoitoon ja profetioiden tulkintaan saattoi harjaantua opiskelemalla rukousta, Jumalan tuntemista ja muita hengellisiä asioita. Kylmä, kyyninen rahastaminen profetoinnilla oli kuitenkin asia, jonka Jumala jyrkästi kielsi.
Profeetat saattoivat olla myös vääriä, harhaan johtavia profeettoja. He saattoivat tehdä ihmeitä, joilla he muka todistivat olevansa oikeita profeettoja, ja siten he saattoivat houkutella kansan seuraamaan harhaoppeja ja epäjumalia. Vanha testamentti kertoo useista tapauksista, joissa väärät profeetat houkuttelivat kansaa pois tosi Jumalan tuntemisesta.
...
Nykyaikanakin on vääriä profeettoja. Scott Walkington on nyt osoittautunut yhdeksi heistä. Hän kertoo saaneensa Jeesukselta seitsenosaisen profetian. Koskapa jo profetian ensimmäinen osa jäi toteutumatta, voidaan muutkin osat heittää romukoppaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tää Walkington on?
Taas on joku liberaalislööperisti liikkeellä. Naiset eivät todellakaan toimineet profeettoina vanhan liiton aikana. Ja muka 400 profeettaa kerralla Israelissa???
Nyt ei kai ollut kyse vääristä profeetoista, joita kuninkaat haalivat ympärilleen ja joita esim. tämäkin palsta vilisee, vaan Jumalan profeetoista. He olivat vihattuja ja hyljeksittyjä ja heidät jopa kirjaimellisesti kivitettiin, niin kuin Jeesus sanoi.
Mut eiköhän tän lööperistin tietotaso tuu esiin viimeistään siinä, kun hän mainitsee Scott Walkingtonin ainoana esimerkkinä nykyajan vääristä profeetoista.
ensimmäinen profetia-osa sitten oli, joka jäi toteutumatta?