jonka kanssa et ole rakastellut? Sellainen vaatimus tuntuu olevan uskovaispiireissä yleistä. Nyt ainakin hellareilta on tullut sellainen julkilausuma. Mistä sitä voi tietää sopiiko yhteen toiseen kanssa, jos ei tutustu ensin kunnolla. Uskikset ON älyttömiä.
"Helluntaikirkon hallitus: Sukupuolinen kanssakäyminen kuuluu vain avioliittoon
Suomen Helluntaikirkon hallitus julkaisi Tampereella 15.1. helluntaiseurakuntien opetus- ja kasvatustyöhön suunnatun eettisen kannanoton, jossa se ottaa kantaa perhe- ja seksuaalietiikan eri kysymyksiin.
Suomen Helluntaikirkon hallitus katsoo yhteiskunnan perhe- ja seksuaalieettisten käsityksien muuttuneen viime vuosina "hyvin huolestuttavaan suuntaan".
"Esimerkiksi käsitykset miehen ja naisen sukupuolirooleista, avioliitosta, perherakenteesta ja vanhempien kasvatusvastuusta ovat monin tavoin hämärtyneet ja irtautuneet Raamatun periaatteista", kannanotossa todetaan.
Esimerkkeinä kielteisestä eettisestä kehityksestä ovat hallituksen mukaan muun muassa avoliittojen, sitoutumattomien kevytsuhteiden ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden yleistyminen, avioerojen ja perheväkivallan lisääntyminen, läheisten ihmissuhteiden epävarmuus, lasten kasvatusongelmat, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, lisääntynyt turvattomuus sekä laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä.
Helluntaikirkon hallitus toteaa muun muassa, että miehen ja naisen muodostama avioliitto luo turvallisen perhe- ja kasvuyhteisön myös lapsille. Sen mukaan Raamatun mukainen avioliitto alkaa julkisesta aviolupauksesta. "Sukupuolinen kanssakäyminen on sen luonnollinen seuraus ja kuuluu vain avioliittoon. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat Raamatun mukaan syntiä".
Homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksyminen osaksi käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta on Helluntaikirkon hallituksen mukaan vastoin Raamatun opetusta.
Eettis-opillisen toimikunta perusteilla
Suomen Helluntaikirkon mukaan seurakunnan tehtävä onkin kristillisen etiikan näkökulmasta kaksijakoinen: toisaalta seurakunnan tulee opettaa ja ylläpitää raamatullisia periaatteita ja toisaalta sen tulee olla hoitava yhteisö, joka pystyy auttamaan ja tukemaan elämässään vaikeuksiin joutuneita. "Tehtävämme ei ole tuomita tai moralisoida, vaan osoittaa kristillistä rakkautta kaikissa elämän kriiseissä eläviä lähimmäisiämme kohtaan", lausumassa todetaan.
Perhe- ja seksuaalietiikan erityiskysymyksiin vastaaminen on seurakunnille myös teologinen haaste, joka edellyttää perusteltua ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet huomioon ottavaa Raamatun opetusta. Tähän liittyen Suomen Helluntaikirkko perustaa eettis-opillisen toimikunnan ja valmistelemaan huolella eettisiä ja teologisia kannanottoja, joita julkaistaan myöhemmin."
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7564&Itemid=38
"Helluntaikirkon hallitus: Sukupuolinen kanssakäyminen kuuluu vain avioliittoon
Suomen Helluntaikirkon hallitus julkaisi Tampereella 15.1. helluntaiseurakuntien opetus- ja kasvatustyöhön suunnatun eettisen kannanoton, jossa se ottaa kantaa perhe- ja seksuaalietiikan eri kysymyksiin.
Suomen Helluntaikirkon hallitus katsoo yhteiskunnan perhe- ja seksuaalieettisten käsityksien muuttuneen viime vuosina "hyvin huolestuttavaan suuntaan".
"Esimerkiksi käsitykset miehen ja naisen sukupuolirooleista, avioliitosta, perherakenteesta ja vanhempien kasvatusvastuusta ovat monin tavoin hämärtyneet ja irtautuneet Raamatun periaatteista", kannanotossa todetaan.
Esimerkkeinä kielteisestä eettisestä kehityksestä ovat hallituksen mukaan muun muassa avoliittojen, sitoutumattomien kevytsuhteiden ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden yleistyminen, avioerojen ja perheväkivallan lisääntyminen, läheisten ihmissuhteiden epävarmuus, lasten kasvatusongelmat, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, lisääntynyt turvattomuus sekä laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä.
Helluntaikirkon hallitus toteaa muun muassa, että miehen ja naisen muodostama avioliitto luo turvallisen perhe- ja kasvuyhteisön myös lapsille. Sen mukaan Raamatun mukainen avioliitto alkaa julkisesta aviolupauksesta. "Sukupuolinen kanssakäyminen on sen luonnollinen seuraus ja kuuluu vain avioliittoon. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat Raamatun mukaan syntiä".
Homoseksuaalisen käyttäytymisen hyväksyminen osaksi käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta on Helluntaikirkon hallituksen mukaan vastoin Raamatun opetusta.
Eettis-opillisen toimikunta perusteilla
Suomen Helluntaikirkon mukaan seurakunnan tehtävä onkin kristillisen etiikan näkökulmasta kaksijakoinen: toisaalta seurakunnan tulee opettaa ja ylläpitää raamatullisia periaatteita ja toisaalta sen tulee olla hoitava yhteisö, joka pystyy auttamaan ja tukemaan elämässään vaikeuksiin joutuneita. "Tehtävämme ei ole tuomita tai moralisoida, vaan osoittaa kristillistä rakkautta kaikissa elämän kriiseissä eläviä lähimmäisiämme kohtaan", lausumassa todetaan.
Perhe- ja seksuaalietiikan erityiskysymyksiin vastaaminen on seurakunnille myös teologinen haaste, joka edellyttää perusteltua ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet huomioon ottavaa Raamatun opetusta. Tähän liittyen Suomen Helluntaikirkko perustaa eettis-opillisen toimikunnan ja valmistelemaan huolella eettisiä ja teologisia kannanottoja, joita julkaistaan myöhemmin."
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7564&Itemid=38
Vastaukset 42
Vanhimmat
Jos joku hihhuli haluaa vartoilla seksiä avioliittoon saakka, se olkoot hänen asiansa. Minä en varronnut, ja se ei taas paskan verttaa kuulu yhdellekään hihhulille.
Jostain syystä hihuilla on kyllä kauhea tarve kuitenkin puuttua toisten tekemisiin.
kun se olisikin omasta päätöksestä kiinni. Mutta uskispiireissä tuntuu olevan pompööseillä pappismiehillä sananvaltaa muiden ihmisten yksityiselämään. Ja se on kyllä kummallista.
Ja jos kuitenkin toimii, kuten ihmisen biologian mukaan ajattelee toimivankin, niin sitten on syyllisyydentunteet riesana.
Hihhulit kun katsos eivät mitä ilmeisimmin usko rakkauteen ilman papin aamenta.
asuakin yhdessä ja tehdä kaikkea muutakin ja tietysti harrastaa seksiä. Eikä siis tietysti mikään pakko ole mennä naimisiin lainkaan, jos siltä tuntuu. Minusta se ei kuitenkaan ole uskonnollinen rituaali vaan keskinäinen uskollisuus- ja sietämislupaus. Sitähän "rakkaus" pääasiassa on sen jälkeen kun kemiallinen kiima hiipuu. Olen ollut tosi tunteellisessa ja herkässä siviiliseremoniassa mukana, ei tarvittu pappia (olis siinä porukassa varmaan lynkattu, jos olis pyrkinyt osingoille ;o)
... se avioliitto on tärkeä laillinen sopimus. Monet unohtaa tämän avoliittoon tyytyessään.
Näitä on tapauksia, kun kuolleen puolison ihanat sukulaiset on antaneet pari tuntia aikaa avopuolisolle poistua parin vuosikymmeniä asutusta, mutta virallisesti kuolleen nimissä olleesta asunnosta.
Sitä ei hevin tule mieleen tämmöset siinä rakkauden huumassa.
Tosin testamentilla voi korjata tuotakin. Monelle on jostain syystä hirveä kynnys avioitua. En osaa sanoa miksi.
-R
Niin voi käydä ja usein tietysti käykin.
Nuo lakipykälät ovat kyllä välillä kummallisia. Jos on avioehto, tai on avoliitossa, niin kumpaisellekin lasketaan kuuluvaksi omat tavarat. Kenellä on kuitteja tallella televisioista, kirjoista, sohvakalustoista tai muusta, joilla voi osoittaa omistusoikeutensa? Eikä kuitti sinänsä mitään edes todista.
Muistaisin nähneeni uutisen jossa oli mainittu että juurikin avoliitossa eläneiden oikeuksia oltaisiin parantamassa.
En nyt jaksa muistaa missä mediassa se oli, enkä kyllä jaksa lähteä metsästämäänkään.
täällä Suomessa, kun erota voi helposti. Ei ole sellaista kuin joissain muissa maissa, että eroon et pääse, vaikka pyssyllä uhkaisit.
Täällä kun ei ole enää edes sitä "sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä" riesana.
Sitten on myös ne erinäiset lakipykälät, joista moni on autuaan tietämätön. Otetaanpa vaikka leskeneläke. On pitänyt olla avioliitossa 5 vuotta ennen puolison kuolemaa ja toisen puolison on pitänyt olla alle 50-vuotias avioliittoa solmittaessa, jotta leskeneläkettä maksetaan.
En tiedä kuka ja miksi nuo säännöt on laatinut, mutta näin se vaan on.
Siitä nimenomaan on kysymys, että avopuoliso ei jää tyhjän päälle, jos toinen kuolee. Luullakseni se kuitenkin rajataan jollain säädöksillä siten, että kyseessä pitää olla tietyn pituinen avoliitto ja yhteisiä lapsia.
Tietysti sen nytkin voi järjestää testamentilla, mutta on syytä muistaa, että avopuolisoa kohdellaan perintöverossa kuin vierasta, joten veroprosentti on korkeampi.
avoliitto ja rekisteröity parisuhde alkaa oleen aika samallaisia avioliiton kanssa. ainoat erot johtuvat avioliiton uskonnollisesta rasituksesta, vielä ei uskalleta luoda yleispätevää avioliittosopimusta.toisaalta avioliittolle annetaan yhä etuja koska siten kuvitellaan ihmisten menevät enemmän avioon avoliiton sijaan.
molemmissa puolisoisden varat ja velat on omia, yhteiset yhteisiä nin kuin vieraillakin ihmisillä. esim.avoliitoosa voi testamentata puolisolleen ja tämä saa 80 000 egen vähennyksen.moni ei tiedä näistä.
"Minusta se ei kuitenkaan ole uskonnollinen rituaali vaan keskinäinen uskollisuus- ja sietämislupaus."
Avioliittoon siunaaminen ja avioliitto ovat täysin kristinuskon keksintöä ja ovat sisällöllisesti ja symbolisesti täynnä kristinuskoa! Nykypäivän maallistuneet kristityt/kirkkoon kuuluvat kylläkin helpommin tuovat esille enemmän hääpukua ja maallista puolta kuin tapahtuman uskonnollista antia.
Riippuu ihan pariskunnan uskonnollisesta vakaumuksesta, miten avioliittoon siunaamisessa näkyy uskonto :). Minun mielestäni kyllä olisi hyvin omituista, jos ateistipariskunta järjestäisi itselleen kirkkohäät...saavathan he tietysti niin tehdä, jos kuuluvat kirkkoon! Mutta jos itse olisin ateisti, näkisin omalla kohdallani kirkkohäät tekopyhänä.
"Avioliittoon siunaaminen ja avioliitto ovat täysin kristinuskon keksintöä ja ovat sisällöllisesti ja symbolisesti täynnä kristinuskoa!"
- Avioliittoon halutaan mennä rakkaudesta (joitain vuosisatoja sitten ne olivat järjestettyjä Suomessakin) ja avioliiton solmiminen on juridinen asia. Ei kristityt avioliittoa ole keksineet.
Westermarckin kirja tästä aiheesta voisi olla mielenkiintoista luettavaa.
"Edvard Westermarck (1862-1939) oli kansainvälisesti tunnettu suomenruotsalainen sosiologi, antropologi ja filosofi. Hän tutki erityisesti avioliiton ja moraalin syntyä ja kehitystä . Westermarck kiinnostui opiskeluvuosina Darwinin ajatuksista ja hänen työnsä peruslähtökohdaksi tulikin evolutionismi, jonka mukaan yhteiskunnallisten ilmiöiden synty voidaan selittää lajinsäilytykseen perustuvien syiden avulla. Westermarck käytti vertailevaan metodiin perustuvissa tutkimuksissaan hyväksi muiden tutkijoiden ja lähetystyöntekijöiden keräämiä aineistoja. Westermarckin pääteos oli Moraalin synty ja kehitys (1906-1908), jossa hän esitti moraalin olevan suhteellista ja perustuvan viime kädessä tunteisiin. Kristinuskon vaikutusta länsimäiseen moraaliin hän pohti teoksessa Kristinusko ja moraali, jonka uskontokriittistä sisältöä pidettiin niin paheksuttavana, että se julkaistiin suomeksi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Westermarck toimi professorina Helsingin ja Turun yliopistoissa sekä Englannissa London School of Economicsissa. Kolmas kotimaa hänellä oli Marokossa, jonne hän palasi aina uudelleen. Hän mm. opetteli berberin kielen pystyäkseen paremmin keräämään tietoa paikallisista tavoista ja uskomuksista. Westermarck olikin ensimmäisiä laajoja kenttätöitä tehneitä sosiologeja. Hän ei ollut mikään kammioonsa sulkeutunut tutkija, vaan hän toimi aktiivisesti tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Vapaa-ajattelijayhdistys Prometheuksen puheenjohtajana hän ajoi uskonnonvapauden toteutumista ja kirkon erottamista valtiosta. Myös poliittiseen toimintaan hän otti osaa venäläistämistoimien aikana.
Westermarck julkaisi vuonna 1889 väitöskirjansa The Origin of human marriage. Tutkimus ilmestyi laajennettuna pari vuotta myöhemmin nimellä The history of human marriage. Teos nosti Westermarckin maailmanmaineeseen. Kirja käännettiin heti monille kielille, suomeksi ilmestyi tiivistelmä nimellä Avioliiton historia vuonna 1932. Westermarck esitti tutkimuksessaan, että avioliitto-instituutio on luonnollisen kehityksen tulosta, evoluution sosiaalinen ilmentymä. Hän kumosi sen ajan tieteellisen käsityksen, että avioliitto olisi kehittynyt moniavioisuudesta ja todisti, että alkuperäinen yhteiselämän muoto on ollut yksiavioisuus. Yksiavioisuuden samoin kuin insestikiellon hän johti vaistoista, jotka ovat syntyneet evoluution myötä ja palvelevat lajin säilymistä.
Westermarck oli ajatusmaailmaltaan suvaitsevainen, hän esimerkiksi hyväksyi homoseksuaalisuuden ja avioeron. Hän korosti tunteiden merkitystä avioliitto-instituutiolle : ”Avioliiton säilyminen ei ole riippuvainen laeista”. ”Avioliitto on syvään juurtuneisiin tunteisiin perustuva laitos, joka yhdistää toisiinsa miehen ja vaimon ja toisaalta vanhemmat ja lapset. Se tulee pysymään niin kauan kuin nämä tunteetkin ovat voimassa” Avioliiton historia on nykyäänkin kiinnostava lukukokemus, sillä se on selkeästi kirjoitettu ja sisältää paljon eri puolilta maailmaa kerättyjä esimerkkejä."
http://www.pori.fi/kirjasto/150kirjaa/westermarck.html
Uskonnot pitäisi kriminalisoida välittömästi.
Miksi et sitten kriminalisoi? Tee itse jotain, äläkä aina odota valmista.
on jo tarpeeksi paha juttu, jos ei ole ensin verrytelty:)
Sinä vietät loppuelämäsi valintasi kanssa ja jos akti vaatii lumilapiota partnerin perseen alle, josta voi itse antaa kahvasta käsin toisella jalalla potkien kyytiä, niiin ...
Ristus!
seksi on kuitenkin osa parisuhdetta, minusta, ja toimimaton seksi,s e ettei partnerin tarpeita joko tiedetä, niistä osata puhua tai oteta huomioon ihan muuten vain, on suuri rasite parisuhteelle. Tietysti jos moelmmat kumppanit ajattelevat samoin, pitävät seksiä vain avioliitossa tapthuvana toimenpiteenä jolla ei sen suurempaa merkitystä elämässä ole, fine.
Jokainen meistä tietää itse millainen parisuhde itselle sopii, ja koska seksi siihen kuvioon mukaan otetaan. Toisaalta uskonnollinen aivopesu seksiä vastaan jo lapsesta lähtien estää ihmistä tuntemasta Omaa tahtoaan asiassa, ja ajaa toimimaan oman itsensä parasta vastaan. Mutta kuka on pätevä sanomaan toiselle ihmiselle tietävänsä hänen tarpeensa paremmin kuin hän itse?
Olen kuullut tapauksista joissa naimisiin on menty liian pian vain ksoka seksihalut hyrräävät ja sosiaalinen paine pakottaa avioon (jopa ilman eromahdollisuutta!) jotta sen halun saisi täytettyä. Tosiaalta olen kuullut myös suhteista joissa molemmat katsovat seksin avioliiton ulkopuolella olevan paha ja likainen asia, ja tuntevat itsensä huonoiksi ihmissiksi, pahoiksi ja epäonnistujiksi jos "lankeavat" ennen liiton virallistamista. Mene ja tiedä.
***
En menisi avioon umpimähkään. Käytännössä olenkin tuota asiaa testannut ja todennut 'koeajot' tarpeelliseksi. Paras löytyi, mutta eihän sitä kuitenkaan tiedä kestääkö 'ikuisesti', vai prakaako jo 'takuuaikana'. (Eri juttu on sitten nuo omaisuusasiat, ne on hoidettu tasapuolisesti avioon mennessä).
Ylipäätänsä ihmettelen, miksi olet mennyt avioliittoon. Eikö se ole vakaumuksellesi vanhanaikaista. Puolestani saat viiluuttaa haarukkaasi niin paljon kuin lystäät, olipta sitten missä sivilisäädyssä tahansa. Ei me uskovaiset ainakaan sinun ohjeitasi näissä jutuissa kuunnella.
Täällä on paljon sinua älykkäämpiä ihmisiä kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia.
Et varmaan ole tietoinen siitä, että avioliitto on juridinen juttu. Ei siinä mitään vanhanaikaista ole. No, sinullahan ei ole enää päänvaivaa avioliitosta, kun ukkosi lähti toisen matkaan. Mutta onneksesi jumala tappoi sukulaisesi, jotta sinä sait ostettua perintörahoilla asunnon. Kai muistit kiittää jumalaasi murhatyöstä.
Siksikö sinä niin kärtty olet, kun elät puutteessa, etkä voi naia naksauttaakaan, kun kukaan ei sinua vihille vie.
"viiluttaa haarukkaa" oli mulle ihan jotain uutta. Joku hellarinaisten ympärileikkausrituaali?
Jottei vahingossakaan vain nauti toimituksesta ja ajatus eksy pois jessestä?
"Ei me uskovaiset ainakaan sinun ohjeitasi näissä jutuissa kuunnella."
Ette varmaan kuuntele kenenkään aten ohjeita missään asiassa, mutta täällä vain pitää roikkua meidän riesanamme..:/
Siksi eronneet EIVÄT pääse taivaaseen. Hanna-täti EI pääse, koska rikkoi tätä pyhää liittoa.
Avioliitto päättyy vasta toisen puolison kuolemaan.
Miten on Hanna-täti, toimitko raamatun mukaisesti?
Menin 18 vuotiaana naimisiin nykyisen mieheni kanssa.
Emme rakastelleet kuin vasta hääyönä. En tiedä oliko se älytöntä, mutta katua ei vielä ole tarvinnut.
Yhteistä taivalta on jo takana 15 vuotta:)
Joo, no kaikki ei mene vielä ihan 18v iässä naimisiin. Itsekin olin jo yli kolmenkymmenen ennen kuin menin naimisiin. Ajatus että olisin odottanut seksiä tuohon ikään saakka on täysin absurdi.
Toki sekin on mahdollista, sillä tunnen yhden IT-nysvääjän, joka ei varmasti ole saanut pimppaa kertaakaan elämänsä aikana, vaikka ikää on myös se yli 30v, liekkö koskaan tulee edes saankaan...
...se on onnea, eikä voi verrata muihin. Oliko myös miehesi koskematon? Ettehän myöskään harrastaneet itse-saastutusta, ettehän?
Mieheni kuten minäkin olimme saastuneita mennessämme naimisiin.
Keep up da good relationship ;)
Tosi hieno kuulla tollasta.
Onnea jatkoonkin :)
jotka ollaan naisen kanssa menossa yhteen?
On kyseessä sitten mies tai nainen.
Homo tai hetero seksistä.
en menisi.
olen koko ajan kuvitellut sua mieheksi!
Luulla voit vaikka mitä.
mutta galleriassasi niin sanotaan.
Ei silti, että se suuremmin kiinnostaisi.
Olet 3v jonkun naisen kanssa pussaillut ja kassit jalkojen välissä on vesimeloonin kokoluokkaa. Sitten pappi sanoo aamen ja vehkeet tanassa syöksyt tuore vaimo sylissäs rappuset yläkertaan että saat pesää.
Sitten nainen toteaakin että vain peiton alla, pimeässä eikä hän kyllä suostu muuhun kuin lähetyssaarnaaja asentoon eikä saa pitää edes mitään ääntä.
Vois väljähtyä sekä tunnelma, että verenpaine jalkovälissä.
Mielestäni tässä on nyt ehkä sotkettu kaksi asiaa?
Ensimmäinen on se, että ennen avioliittoa tehty kokeilu seksuaalisuuden alueella ei takaa sitä, että tuleva avioliitto olisi onnistunut.
Ja tähän liittyy se, että ihmisen sielun saa rikki. Parempi on olla realisti ja ehkä hieman liian herkkäkin sellaisten asioiden kanssa, jotka voivat aikaansaada sielulle vahingon, kuin olla liian karskina ja kovana ja saada se vahinko sieluunsa.
On tietysti tilanteita kuten kriisit ja sodat, joissa on kyettävä toimimaan sellaisissakin tilanteissa, joissa on realiteettinä otettava se, että olosuhteet eivät ole samat kuin rauhan ja onnen aikana. Ja toiminta on suoritettava kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. En ole varma, mutta esitän, että kriisitilanteissakin terve tunne-elämä ja arvomaailma, sekä niiden pohjalta tehdyt ratkaisut ovat ne sellaiset, jotka kantavat pisimmälle, liialliseen karskiuteen tai omahyväisyyteen nähden.
Ja toinen sekoitettu asia on se, että ilmeisesti helluntaikirkkokin edustaa sitä yleistä kristillistä kantaa, että toinen ihminen on opittava tuntemaan niin hyvin, että molemmat voivat tietää onko toinen sellainen, jonka kanssa voi elämänsä viettää?
Ja tämän jälkeen on ihmisten myös mahdollista miettiä ja kysyä rukouksessa Jumalaan luottaen sitä onko tuo toinen minulle oikea. Ja luottaa Hänen sanaan ja tutustumisen aikanaan. Se mitä tarkoitit, selviää ilman sitäkin, mitä minkä esitit ainoaksi vaihtoehdoksi todeta asia.
Sillä ei Herra aina vastaa kyllä. Vaan Hän vastaa niinkuin asiat ovat.
Homoseksuaalisuus on synti ja siitä on oltava tarjolla mahdollisuus päästä pois.
Muistettava on myös, että me kaikki olemme itsestämme Jumalan kirkkautta vailla ja syntiä tehneitä.
Ja juuri siksihän Jeesus tuli tänne, syntisiä pelastamaan! Koska eiväthän terveet tarvitse parantajaa. Ja varsin usein tämä tahdotaan lukea niin, että minä en Jeesusta tarvitse, mutta nuo muut kyllä. Ja siinä kyllä tehdään iso virhe, koska Jeesusta tarvitsevat kaikki, jokaikinen ihminen.
Miksi juuri tämä homoseksuaalisuus on sellainen asia "synninkentästä", jota ateismi kaikkein kiivaiten sympatiseeraa?
Tietenkin päätavoitteensa kristillisen toiminnan lopettamisen rinnalla. Mutta sitä ei siinä mielessä voida lukea yksilösynteihin, että sitä kannattaisi tässä yhteydessä käsitellä.
Koska ateismissa on enemmänkin kyseessä aatteellinen maailma, vaikka sen kannattajat elävätkin osaksi ateismin mukaan.
Menisitkö vihille henkilön kanssa, jonka kanssa et ole rakastellut? En kysynyt, että menetkö sitten hänen kanssaan naimisiin, kun olette rakastelleet.
Tarkoitin tuolla sitä, että ethän voi tietää ihmisestä tarpeeksi, jos et tiedä hänen seksuaalisuudestaan ja toiveistaan. Ne voivat olla täysin yhteensopimattomat sinun toiveittesi kanssa.
"Ja tähän liittyy se, että ihmisen sielun saa rikki."
- Mitähän tuokin tarkoittaa? Ihminen on seksuaalinen olento sanovat uskovaiset mitä tahansa.
"Ja tämän jälkeen on ihmisten myös mahdollista miettiä ja kysyä rukouksessa Jumalaan luottaen sitä onko tuo toinen minulle oikea. Ja luottaa Hänen sanaan ja tutustumisen aikanaan."
- Ihanko totta joku jumala vastaa kysymyksiin. Jos joku sellaista väittää, niin taatusti valehtelee.
"Homoseksuaalisuus on synti ja siitä on oltava tarjolla mahdollisuus päästä pois."
- Joo joo. Syntiähän se on monen uskovaisen mielestä, mutta väärin se ei ole.
"Miksi juuri tämä homoseksuaalisuus on sellainen asia "synninkentästä", jota ateismi kaikkein kiivaiten sympatiseeraa?"
- Vai synninkentästä. No, teillähän sitä kenttää riittää. Minusta siinä on kyse tasa-arvosta ja homojen ihmisoikeuksista.
"Koska ateismissa on enemmänkin kyseessä aatteellinen maailma, vaikka sen kannattajat elävätkin osaksi ateismin mukaan."
- Ateismi ei ole aate.
"...jonka kanssa et ole rakastellut? Sellainen vaatimus tuntuu olevan uskovaispiireissä yleistä. Nyt ainakin hellareilta on tullut sellainen julkilausuma. MISTÄ SITÄ VOI TIETÄÄ SOPIIKO YHTEEN TOISEN KANSSA, JOS EI TUTUSTU ENSIN KUNNOLLA. Uskikset ON älyttömiä."
Toivottavasti seksi ei ole kenelläkään ainoa oikea tapa tutustua tulevaan elämänkumppaniinsa...minun mielestä se olisi järkyttävää, jos nykyinen mieheni olisi kanssani vaan seksin takia. Keskusteleminen on se paras tapa tutustua toiseen ihmiseen!!! Parisuhteessa on kuitenkin paljon enemmän pelissä...tai ainakin minun mielestä pitäisi olla.
Kirkon seksuaaliopetukseen kuuluu ajatus, että seksi kuuluu avioliittoon. Tämän ajatuksen takana on suojella ihmistä: kun pariskunta ottaa seksin osaksi elämäänsä, siinä paljastetaan itsestä niin paljon ja ollaan muutenkin herkimmillään. Ja jos raskaaksi vahingossa tullaan, niin toisen osapuolen täytyy kantaa vastuu siitä. Vastuun kantamisen ajatellaan onnistuvan parhaiten avioliitossa, kun kaksi ihmistä on sitoutunut juttuun todella. Yhden illan juttujen ajatellaan vahingoittavan ihmistä psyykkisesti (ja voi myös fyysisesti). Seksiä pidetään Jumalan lahjana, joka on tarkoitettu sille omalle elämänkumppanille.
Minun mielestä Suomen ev.lut.kirkon ajatukset ovat todella kauniita), jotka tietävät jutun kestävän. Seksinhän voi kyllä ymmärtää - ja pitääkin - ymmärtää laajasti. Jokainen yksilö kyllä tietää, missä omat rajat menee (Martti Luther>> luonnollinen moraalilaki). Yksilö muodostaa oman kantansa.
Mutta kyllä minä toivoisin, että seksi on sellainen asia, jota haluaa harrastaa rakastamansa ihmisen kanssa :).
Kristittyjäkin on Suomessa niin monenlaisia: kaikki kristityt eivät heti juuri ajattele, että seksi kuuluu avioliittoon. Meitä kristittyjä mahtuu maailmaan niin monenlaisia :).
Minä olen ainakin uskossani hyvin suvaitsevainen ja kriittinen, "epäilevä Tuomas" :). En halua uskon rajoittavan minua negatiivisella tavalla.
Kun ihmiset ovat niin erilaisia, niin eikö ole hyvä tietää toisesta myös se seksuaalinen puoli ennen avioliittoa?
Sama asia se on kuin harrastustenkin suhteen. Otetaanpa esimerkkejä ihmisten mieltymyksistä, joista on hyvä olla selvillä jos hynttyyt yhteen laitetaan. Ajattele jos huomaat avioliitossa seuraavaa:
Mielimusiikki:
Sinä: Heviä, ämyrit täysillä joka päivä
Hän: Klassista, hiljaa ja valikoiden
Liikunta:
Sinä: Aina kun on tilaisuus, koko perhe mukaan vaikka väkisin
Hän: Ei koskaan, se on tylsää
Televisio-ohjelmat
Sinä: Urheilua ja uutiset
Hän: Dokumentteja, klassikkoelokuvia
Lapsiluku:
Sinä: Ainakin neljä
Hän: Kaksi riittää
Seksi:
Sinä: Suora toiminta on paras ja mitä useammin sen parempi
Hän: Mielikuvitusta mukaan, paljon hyväilyjä ja erilaisia roolileikkejä
Suku:
Sinä: Suuri suku on elämän suola ja koko perheen voimin on päästävä ainakin kerran viikossa käymään äidin luona.
Hän: Äitisi ei pidä minusta.