Vaikka siellä tapahtuu monenlaisia ihmeitä ja tunnustekoja, joita ihmiset LUULEVAT oikeiksi. Totuus selviää heille kuitenkin liian myöhään: moni erehtyy ja menee mukaan lopun ajan väkevään eksytykseen!
Matt.7
22 MONI sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Matt.7
22 MONI sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Vastaukset 24
Vanhimmat
apostoleista Apostolien teoista. Eivätkö he olleet varsinaisia ihmeiden tekijöitä ja riivaajien ulosheittäjiä eli hurmahenkisiä sanan todellisessa merkityksessä. Saivat tuon tuosta sen ajan muotojumaliset järkytetyisi ja menettämään mielenrauhansa.
Syytökset mm. "ruttotautiset ja metelinnostattajat" seurasivat heitä ja olivat tuon tuosta tyrmässä tai ruoskinnassa tai karkoituksessa ja lopulta saivat maksaa hurmahenkisyydestään omalla hengellään.
Kerropa muuten missä päin Suomea ajetaan riivaajia ulos ja tehdään voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä tänään?
Miettikää ensin omaa toimintaanne. Kenties riivaaja vaikuttaa teissä itsessänne. Tapanne väitellä täällä netissä ei ole missään tapauksessa kristitylle sopivaa. Nimimerkit Mathetes ja eepu ovat pahimmat. Valhekin kelpaa oman uskonkäsityksen tukemiseksi!
Missä te niin olette Kristusta oppineet?
Luuletteko te todella, että Jumala antaa teidän
tuolla tavalla pilkata pyhiä asioita?
Te vedätte yllenne paatumuksen, olitte näennäisesti kuinka kiivaita tahansa! Mikään ei teitä silloin pelasta! Kun Herramme sulkee, ei yksikään avaa!
Kun ette ymmärrä teologiaa syvällisesti, jättäkää se rauhaan. Puhukaa siitä, minkä osaatte!
sillä sanotaanhan Jeesuksen kahdestatoista apostolistakin, että he olivat koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä! Ja varma on, että enempi uskon heitä, kuin tämän ajan teologeja!
helluntailaisista oli parempi ennen nettiin tuloani. Toivoisin, että ne tapaamani helluntai- ystäväni korjaisivat käsitykseni helluntailaisuudesta. Mutta monet uskon veljet ja sisaret ovat järkyttyneitä tästä nettikäyttäytymisestä. En voi millään pitää teitä uskon veljinä em. perusteella. Ennen vanhaan koin nim. omaan hellareiden ahkeruuden juuri raamattutietämyksessä. Kastekäsitys ei ollut niin jakava opillinen kysymys. Mutta nykyään on näköjään saanut aivan saatanallisia piirteitä.
saatanallista jos pitäytyy Raamatun ilmoitukseen? Ja päinvastoin, se on oikeaa Raamatun tulkintaa mistä itse Raamattu ei puhu mitään?
Uskon hedelmiin ei kuulu tuollainen valheiden ja puolitotuuksien heittely.
Luterilainen oppi on ennen muuta sanan uskoa. Sana on kaiken lähtökohta.
Me jaamme sakramentteja Kristuksen käskyn mukaan.
Niiden ydin on Jumalan sana.
Pliis! Älkää pilkatko pyhää Henkeä! Joudutte vastuuseen sanoistanne.
Matteuksen evankeliumi:
24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.
tunnen monia hienotunteisia hellareita. mutta en olisi koskaan arvannut, että uskovina pitävinään käyttäytyisivät kyseisellä alatyylillä. Ei varmaan ole rauhaa sielussaan, kun ovat Raamatun kerran kastekäskynsä rikkoneet. Ainoa "pyhä" oppi on kirota luterilaisuus ja lapsivalelu pilkkasanoin, järkyttävää!
puolitotuuksilla ja valheilla? Ja mitä tarkoitat Pyhän Hengen pilkalla?
Ei kai niitä tässä ketjussa ole?
Tarkoitatko siis, että esim, Pietarinkin usko Jeesukseen ei ollut oikeaa uskoa kun hänkin joutui rukouksessaan "hurmoksiin"! Pietarikin oli siis "hurmahenkinen"!?
(Apt 10:9 "Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan.
10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin"!)
Tai sitten olisiko Paavalinkin usko ollut jotain muuta kuin oikeaa uskoa kun hänkin rukoillessaan joutui "hurmoksiin" kertoessaan kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa!
(Apt 22:17 "Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin
18 ja näin hänet"! Ja hän sanoi minulle:
'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'.)
Kun annat uskossa elämäsi Jeesukselle, niin sinäkin voit saada kaikki taivaan armolahjat osaksesi "hurmoksineen päivineen"! :D
Siunausta vain näiden lahjojen anomiselle!
Kun sinulta alkeistiedotkin uskosta puuttuvat, jätä kokonaan toisten uskon ruotiminen!
Luterilaisuus ja sanaan perustuva teologia on sinulle aivan hepreaa.
Hurmahenkisyys on uskoa, joka ei tukeudu Jumalan sanaan.
Sen tunnusmerkkejä ovat kiihkomielisyys, vilpillisyys, politikointi, riitely, vihaaminen ja kiistely. Valhe ja vilppi ovat sen työkaluja, kuten olemme sinun toiminnassasi nähneet.
Näin käy usein niille, jotka suoraan kirkastusvuorelta tahtovat taivaaseen. Se ei käy ilman pääsiäisen ahdistavia kokemuksia ja sydämen muutosta.
Kun on pelastunut armosta ja päässyt ahtaan portin kautta taivaan valtakuntaan, ei käyttäydy netissä tuolla tavalla.
Viestisi mukaan se on:
kiihkomielisyyttä, vilpillisyyttä, politikointia, riitelyä, vihaamista, kiistelyä ja valhetta ja vilppiä.
Nämähän ovat selvästi lihan tekoja, joista kristityn on tehtävä parannus!
Jos hurmahenkisyydellä käsitetään: riivaajien ulosajamista, parantamista, voimallisten tekojen suorittamista jne., joihin apostolit uskonnollisen maailman mielestä syyllistyivät, niin silloin puhutaan ihan eri asiasta.
Tähän viimeksimainittuun ovat "syyllistyneet", kaikki ne henkilöt, jotka ovat vilpittömästi tahtoneet tehdä Jumalan tahdon elämässään, tekemättä kompromissia tämän maailman kanssa.
Tähän joukkoon luetaan esim. kaikki merkittävät luterilaisen kirkon herätysliikkeiden johtohahmot..heränneitten Ruotsalainen, lestadiolaisten Lestadius, rukoilevaisten Renqvist ja Acrenius, evankeelisten Hedberg jne.
Näitä kaikkia liikkeitä on syytetty senajan kirkollisen ja sivistyneistön sekä valtion johdon taholta hurmoksellisuudesta ja ne ovatkin nimetty hurmosliikkeiksi. Niitä kaikkia, erityisesti johtohahmoja on vainottu, erotettu viroistaan, tuomittu käräjillä erilaisiin tuomioihin ja maasta karkoituksiin.
Mitä on ollut Suomen helluntalaisuuden hurmoksellisuus verrattuna näihin liikkeisiin. Sanon, että pientä.
Silloin, kun helluntailiike syntyi sitä haukuttiin em. tahojen kautta hurmokselliseksi.
Eli siihen aikaan 50-80v. sitten liike oli vielä voimallinen, ihmisiä tuli uskoon, heitä kastettiin, he täyttivät Raamatun mukaan Pyhällä Hengellä, he parantuivat vaikeistakin sairauksista ja sen mukaiset olivat syytöksetkin. Muotojumalinen, uskonnollinen maailma tuli aivan järkytetyksi tästä kaikesta ja vainosi Herran omia.
Miten on tänä päivänä helluntailiike pyrkii tulemaan "hovikelpoiseksi", se ei enää kasva, on menettämässä todellisen Jumalan voiman..ellei Herra armahda.
Jos mietimme kirkon herätysliikkeitä, nekin ovat aikoja sitten menettäneet alkuperäisen. Uudet polvet eivät tiedä juuri mitään niistä Jumalan antamista asioista, jotka vaikuttivat liikkeiden alussa mm. herännäisyydessä vaikuttanut voimakas kielilläpuhuminen erilaisinen armolahjoineen.
Paavo Ruotsalaista syytettiin mm. kielilläpuhumisen yliopiston professoriksi. Suonenjoen pitäjä oli varsinainen kielilläpuhumisen pitäjä aikoinaan. Jälkipolvet tuskin tietävät mitään näistä asioista.
Voimme kysyä kuitenkin, mitä olisi Suomen lut. kirkko tänä päivänä ilman näitä herätysliikkeitään? Katso vaikka kesäisiä ilmoituksia Kotimaan sivuilla erilaisista herätysliikkeiden kesäjuhlista ja väkimääristä, joita niissä vierailee.
Jos kristitty (vaikka olisi tehnyt mitä tahansa voimallisia asioita Jeesuksen nimeen) kääntyy pois vanhurskaudestaan, niin hänen vanhurskauttaan ei enää muisteta, ilmoittaa Jumalan sana.
Eli Jumalan kannalta tällainen ihminen on niinkuin hän ei olisi koskaan Herraa tuntenut, eikä Herra häntä. Surullista.
Onhan se tuolla sanottu.
Hurmahenkisyys on uskonnollisuutta, joka EI perustu Jumalan sanaan. Se ei saa voimaansa siitä.
Puhutaan Pyhän Hengen ilmoituksista, mutta jostain kumman syystä ne ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Kun ei Pyhä Henki ohjaa evankeliumin sanan kautta, ohjaa hurmahenkistä joku muu henki.
Lihan työt ovat ilmeisiä, kuten olemme näistä valehtelijoista, riitelijöistä ja sakramenttien pilkkaajista nähneet.
Sanon vakavissani: Jumala ei salli tuollaista pilkkaa! Pysykää kaukana asioista, joita ette lihan hengen avulla kykene ymmärtämään!
JOS syntinen on todella saanut armahduksen, ei hän valehtele luterilaisesta opista ja naura sitten omille väitteilleen.
Riivaajien ajaminen; eikö se ole riivaajien ajamista, kun katuvalle syntiselle julistetaan armoa ja syntien anteeksiantamus Herramme käskyn mukaisesti? Sen pitäisi olla pääasia, ja siitä lähtee kaikki muu kasvusta alken.
Hurmoksellisuus ei oikeastaan kuulu tämän keskustelun aiheeseen ollenkaan. Aiheena oli hurmahenkisyys.
Vakavien heräysten aikana ihmiset eivät ole etsineet hurmoksellisuutta, vaan lujaa sanaa syntien anteeksisaamisesta. Sitä jotkut ovat etsineet vuosikaudet.
Se on kristityn tärkein aarre, ei suinkaan erilaiset hurmokselliset ilmaukset, joista nyt on monelle tullut pääasia. Herätyskristityt ovatkin sanoneet: "kun usko loppuu, konstit alkavat". Mitä hyötyä on pitäjällisestä kielilläpuhujia, jos puuttuu taitoa kertoa muille, mistä tie menee taivaaseen?
"Vakavien heräysten aikana ihmiset eivät ole etsineet hurmoksellisuutta"
He etsivät Kristusta elämäänsä ja heidän elämänsä keskipiste oli Jumalan sanassa ja hänen tahtonsa toteuttamisessa, mutta tätä toteuttaessaan he saivat syytöksiä hurmoksellisuudesta ja hurmahenkisyydestä.
Niinkuin esim. esim. lestadiolaisuudessa saivat ns. hypyistä tuomion raastuvaoikeudessa: vettä ja leipää Oulun vankilassa.
He eivät siis etsineet kokemuksellisuutta eivätkä mitään hyppyjä, mutta Lestadiuksen saarnatessa Kristusta ja parannusta syntisestä elämästä kirkossa kävi kuin myrskytuuli: toiset huusivat ja valittivat syntikuorman alla toiset vaan hyppivät riemusta vapauduttuaan siitä.
Eli kaiken keskipiste oli Jeesus.
Mitä tulee kielilläpuhumiseen ja Pyhän Hengen kasteeseen, niin älä puhu siitä mitään, kun et näytä olevan asiassa sisällä etkä asiaa omakohtaisesti kokenut.
Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista ennenkuin teidät puetaan voimalla korkeudesta.."
"menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille, joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko tuomitaan kadotukseen".
" kun Pyhä Henki tulee teihin, te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani aina maan ääriin saakka".
Sinulta puuttuu Raamatun tuntemus,mutta mathestes tulkitsee Raamatun juuri oikein.
Luterilaisuushan perustuu "sakramenttiuskontoon=mysteeri,joten se todella onkin mitä suurimmassa määrin hebreaa.
Siispä kiitänkin methetes,kun jaksat näitä manipuloituja evlutteja valaista totuuteen.
Laitan muutaman kopion evlut mysteeristä.
Raamattuun sacramentum-sana tuli, kun katolinen kirkko toimitti raamatun latinankielisen käännöksen, Vulgatan, v. 404 jKr. Käännöksen laati kirkkoisä Hieronymus (340-420 jKr). Vulgata määrättiin ohjeelliseksi katolisessa kirkossa Tridentin kirkolliskokouksessa v. 1546. (huom: EI hepr./ kreikkal. alkuteksti, vaan latinankielinen käännös). Mutta sinänsähän latinan kielen sacramentum-sanalla (salaisuus) ja kirkollisella “sakramentilla” (“pyhä toimitus”) on vain äänneasullinen ja keinotekoinen yhteys, ei mitään asiallista yhteyttä.
Sakramentin mysteeri on sidottu kirkkoon. Tässä on tehty kehällinen oppirakennelma, jossa Jumalan Sanan väitetään asettaneen sakramentit, sakramentit luovat kirkon ja sakramentteja käyttää kirkko. Raamatun sanaan ja uskoon tämä liitetään kirkon opeissa lisäksi siten, että Jumalan sanotaan asettaneen sakramentin, ja kirkollisen papinviran hoitamaan sakramenttia. Myöskin luterilainen uskonvanhurskausoppi, jota kirkko markkinoi “yksin uskosta, yksin armosta”- tunnuslauseella, on tosiasiassa aivan puhtaaksiviljeltyä katolista sakramentalismia ja magiaa, uskonnollista okkultismia, joka on täydellisesti puhdistettu Jumalan Sanasta ja raamatullisesta uskosta. Uskosta, joka itsessään vanhurskauttaa (so. julistaa syyttömäksi), Rm 10:10.
Kirkkojen “uskonvanhurskausopit” on sakramenteilla vanhurskauttamista: sakramentit vaikuttavat sen, mitä ne kuvaavat; niissä pyydetään uskomaan sakramentin vanhurskauttavaan voimaan. Uskon kohde on siis sakramentti ja sen vanhurskauttava voima. -Ja se on pakanuutta, uskonnollista okkultismia ja valkoista magiaa, joka on sellaisenaan tuontitavaraa Baabelin uskonnosta. Puhutaan tosin myös “uskosta Jeesukseen”, mutta se on ehdottomasti aina “alistettu sakramentille”. -Ei Jumala kahdella tavalla vanhurskauta - eikä varsinkaan Raamatulle tuntemattomilla tavoilla ! ! !
Raamatun vanhurskauttamisoppi on Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikuttamaa parannusta (kr. metanoeoo = ajatella toisin, muuttua mieleltään; katua), kääntymistä (epistrefoo = kääntyä, palata jnk luo) sekä sydämen uskoa Jeesuksen sovintovereen ja ylösnousemukseen:
-“Ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen Nimessänsä kaikille kansoille, alkaen
Jerusalemista”, Luuk 24:47;
-“..ja saavat lahjaksi vanhurskauden.. uskon kautta Hänen vereensä..”, Room. 3:24,25;
-“..sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan..”, Room. 10:9-13.
Uskon kohde on siis Jeesus, Hänen sovintoverensä ja ylösnousemuksensa.
Tarkoitat varmaan käräjiä Rovaniemellä ja vankeutta Oulussa.
Vakavien heräysten aikana ihmiset eivät todellakaan ole etsineet hurmoksellisuutta!!
Ei ole laestadiolaisessa heräyksessä etsitty
hurmoksellisuutta. Heräyksen arjessa se oli täysin sivuasia. Tätä mieltä oli myös L. Laestadius.
Voimalla korkeudesta: se tarkoittaa Pyhää Henkeä, eikä hurmoksellisuutta.
Parannussaarna ja syntien anteeksiantamuksen julistus eivät mitenkään liity hurmoksellisuuteen.
Lukekaa hyvät ihmiset Jumalan sanaa, ettette mene mihin tahansa vouhotukseen ja eksyksiin.
hölöhölö sun käsityksilles luterilaisuudesta ja sakramenteista.
ota nyt selvää asioista ennen kuin laajemmin rupeat muita opettamaan!
tarkoitin: he eivät etsineet hurmosta, mutta ulkopuoliset (ei uskomassa olevat) kutsuivat heitä hurmoksellisiksi, koska "meno" heidän mielestään oli sitä! LUE HISTORIAA!
Lue lestadiolaisten historiaa mm. Aapeli Saarisalo on kirjoittanut oivan kirjan perustuen alkuperäisiin dokumentteihin. Monia muitakin kirjoja löytyy aiheesta.
Lestadiolaisten parissa vaikutti ainakin tuolloin aito Pyhän Hengen läsnäolo!
Saarisalo tuskin dokumentteja käytti.
Pakko sanoa, että tietosi eivät ole ihan kohdallaan.
Edelleen on pakko toistaa, että hurmoksellisuus oli lest heräyksessä vähemmän tärkeä asia.
Pyhän Hengen läsnäolo ei ole sidoksissa hurmoksiin, vaan Jumalan sanaan. Se, ettei tätä asiaa ymmärretä, mennään metsään.
Hurmoksellisuudella ei Kristuksen kirkkoa ole koskaan rakennettu. Hajoitettu on kylläkin.
>>>Kirkkojen “uskonvanhurskausopit” on sakramenteilla vanhurskauttamista: sakramentit vaikuttavat sen, mitä ne kuvaavat; niissä pyydetään uskomaan sakramentin vanhurskauttavaan voimaan. Uskon kohde on siis sakramentti ja sen vanhurskauttava voima. -Ja se on pakanuutta, uskonnollista okkultismia ja valkoista magiaa, joka on sellaisenaan tuontitavaraa Baabelin uskonnosta. Puhutaan tosin myös “uskosta Jeesukseen”, mutta se on ehdottomasti aina “alistettu sakramentille”. -Ei Jumala kahdella tavalla vanhurskauta - eikä varsinkaan Raamatulle tuntemattomilla tavoilla ! ! !>Raamatun vanhurskauttamisoppi on Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikuttamaa parannusta (kr. metanoeoo = ajatella toisin, muuttua mieleltään; katua), kääntymistä (epistrefoo = kääntyä, palata jnk luo) sekä sydämen uskoa Jeesuksen sovintovereen ja ylösnousemukseen:
mieltä mitä tulee hurmokseen sinänsä. Ei hurmosta sinänsä käsketä etsimään!
Mutta ??
Kuitenkin aikalaisten (ulkopuolisten) mielestä lestadiolaisliike luokiteltiin hurmosliikkeiksi.
Esim. Tyko Sallisen maalaus "Hihhulit" esittää lestadiolaisia. Samoin norjalaisen Tidemanin maalaus "Fanatikere" (=kiihkoilijat)
Itse Lestadius käytti itse vastustajistaan (sen ajan sivistyneet)kokiessaan olevansa kaikessa oppositiomies, samaa nimeä kuin he käyttivät hänestä "Hullujenhuonelainen" samannnimisessä kirjassaan.
Lestadiusta kutsuttiin yhdessä vaiheessa nimellä "Kaaressuannon kaiku". Se oli pilkkanimi ja huhu kiiri, että kirkkoherra on tullut hulluksi. Väkeä saapui sitten monien peninkulmien takaa uteliaana kuulemaan hullua pappia. Herätyksen alkaessa huhumylly oli suurimmillaan. Kaikenlaisilla kielikelloilla ja panettelijoilla oli täysityöllisyys.
Nimismiehelle, kruununvoudille,lääninrovastille, piispalle, tuomiokapitulille ja lääninhallitukseen saapui joukoittain ilmiantoja.
Vaikeimmissa tilanteissa hänestä tehtiin ilmoitus kuninkaalle ja vaadittiin selitystä.
Ruotsin viranomaiset pelkäsivät, että mikäli liike leviäisi valtakunnan rajojen toisellekin puolelle, siitä seuraisi selkkauksia venäläisten viranomaisten kanssa.
Eräs liikkeesen kuulunut nainen oli Ruotsin puolella Nederkalixin kirkossa ehtoollista nauttiessaan iloinnut äänekkäästi huutaen ja tanssien. Kihlakunnanoikeuden tuomi oli 11 pv, vesileipävankeutta.
Suomen viranomaiset olivat vielä kärkkäämpiä nostamaan syytteitä varsinkin liikutusten johdosta, joita esiintyi mm. Kittilän kirkossa. Senaatin oikeusosasto oli mukana asiassa...kirkkorangaistus..vesileipävankeutta.
Kittilän kirkossa esiintyi mm. kielilläpuhumista lestadiolaisten taholta.
Puolustaessaan hurmioituneiden liikutuksia, jotka herättivät kovin suurta huomiota ja hälyä viranomaisten taholta, Lestadius vetosi Raamattuun sekä kirkkohistoriaan "kun sydämen liikutukset olivat välttämättömiä, niin niiden ilmauksena ulkonaisetkin liikutukset olivat itsestään hyviä ja tarpeellisia"
Lestadius pystyi myö purevan ivallisesti puolustamaan liikutuksia kakkia vastaan, jotka niistä loukkaantuivat.
Hän vertasi tyytymättömiä farisealaisiin, jotka loukkaantuivat siitä, että lapset huusivat hoosiannaa temppelissä.
"Hyveelliset farisealaiset eivät voi kärsiä katuvaisten lasten huutoa Vapahtajan kunniaksi. He eivät voi kärsiä katuvaisten naisten parannuksenkyyneleitä...mutta parannus- ja ilohuudoissa on jotain sisällistä, mikä käy suoraan perkeleen kimppuun ja kiukuttaa hänen palvelijoitaan"
Lestadiusta syytettiin mm. siitä, että hän tahallaan aiheutti liikutuksia.
Pian liikutukset kävivät yhä tavallisemmiksi. Ihmiset rupesivat kuuluvasti purkamaan julki korkeita tunteitaan. Kirkossa ja suomalaispirteissä, missä julistettiin väkevää tuomion ja pelastuksen sanaa kaikuivat äänekkäät surun tai ilon huudot.
Oli luonnollista, että äkisti tunnettu pelastusvarmuus täyttää sydämen niin väkevällä ilolla, joka puhkeaa myös voimakkaisiin hyppyihin, joista aikalaiset ovat kirjanneet historiaan ja asiakirjoihin.
Lestadius myös vakuutti, että hengelliset liikutukset eivät kirkossa voi vaieta, niin kauan kuin on kipinääkään elävää uskoa jäljellä heidän sisimmässään ja hengellisen kuoleman mukana tulee kirkkoon myös hengellinen kuolemanhiljaisuus, kukaan ei itke, kukaan ei päästele pelon- eikä ilohuutoja.
Ensimmäisen polven lestadiolaiset ovat kertoneet, miten Herran henki puhalsi myrskytuulen lailla läpi pitäjien. silloin saattoivat sadat miehet ja naiset päästellä pelon- ja riemunhuutoja, syleillä toisiaan ja hyppiä lattialla ja penkeillä, niin että kirkon ja seurantalon permanto tutisi. Silloin Lestadiuksenkin voimakas ja kirkas ääni vain vaivoin pääsi kuulumaan.
Mites on tilanne tänään lestadiolaisliikkeessä? Löytyykö elävää uskoa, sellaista, jota Lestadius kuvaa vai onko tullut kuolemanhiljaisuus ja hengellinen kuolema. yrittääkö kukaan enää suorittaa edes "kuivaa hyppyä"?
Onneksi tästä liikkeestä on tallessa valtava määrä suomen-, ruotsin- ja norjankielisiä kirjoja, eri asteisten oikeuksien pöytäkirjoja, syytekirjelmiä, dokumentteja, kylä-/pitäjähistorioita, rippi- ja kinkerisaarnoja, kirkkohistorian julkaisuja, sanomalehtijulkaisuja jne. että nykylestadiolaiset eivät pääse vääristämään menneisyyttään!
Mitä sillä voitat, että täällä valehtelet itsellesi ja toisille luterilaisesta opista???
Sinulla ei ole mitään, ei siis mitään käsitystä sakramenteista luterilaisesa teologiassa.
Jos haluat pitää kiinni omisa saduistasi, kyllä se minulle soppii.
En tiennytkään, että helluntailaiset ovat noin vilpillisiä!
Kristillisen seurakunnan yhteydestä hurmahenkisyyden vuoksi erotetut yksittäiset henkilöt alkoivat vaatia uutta kastetta heidän joukkoonsa liittymisen merkiksi. Raamattu mainitsee myös lopun aikana esiintulevat "villitsevät henget" ja "riivaajien opit", joita pitää varoa. Yhdistäisin ne uudestikastamiseen eli anabaptismiin.
Jer. 29:26
'Herra on pannut sinut, Sefanja, pappi Jojadan seuraajaksi valvomaan järjestystä Herran temppelissä ja toimittamaan jalkapuuhun ja kaularautaan kaikki hullut ja hurmahenget, jotka esiintyvät profeettoina.
Juud. 1:8
Yhtä kaikki nämä hurmahenget tekevät samalla tavoin. He saastuttavat ruumiinsa, halveksivat Herraa ja hänen valtaansa ja herjaavat henkivaltoja. [2. Piet. 2:10]
Hurmahenkikö antoi sinulle tuon valehtelijan lahjan?