alkoivat "paluumuuttaa" Suomeen Koiviston Manun aloitteesta.
HS - Kaupunki - 19.2.1991 - 8918 merkkiä - 1. painos
Helsingin sosiaalivirasto pelkää inkerinsuomalaisten tulvaa Paluumuuttajien työpaikat ja asunnot ovat kiven alla pääkaupunkiseudulla
Kalliolan vapaaopiston keskustelusali alkaa täyttyä hyvän aikaa ennen iltaseitsemää.
Toppatakkeihin, harmaisiin ulstereihin, karvalakkeihin ja pipoihin pukeutunutta totista väkeä istuu seinän vierillä. Kukaan ei juttele naapurilleen, kahvipöydästä ei kehdata mennä ottamaan. Selvästi suomalaisia.
Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien klubi on kokoontunut täällä syksystä lähtien. Kun illan puhuja Suomi-Seuran opintopäällikkö Jyrki Ijäs kysyy, vastaukset tulevat monella murteella. Yksi sanoo deet virolaisittain t-kirjaimina, toinen pyörittää ällää pehmeästi venäläisittäin.
Jotkut ovat olleet Helsingissä kuukausia, toiset ovat vasta tulleet: Leningradista, Tallinnasta, Vilnasta, Kotlajärveltä, Petroskoista. Useimmilla on Neuvostoliiton sisäiseen käyttöön tarkoitetussa passissa merkintä suomalaisista sukujuurista. Neuvostoliitossa sellainen on arviolta 70000 ihmisellä, ja suurin osa heistä on inkerinsuomalaisia.
Presidentti Mauno Koivisto ilmoitti viime keväänä, että inkeriläisiä pidetään paluumuuttajina siinä missä Ruotsista palaavia suomalaisia. Siitä pitäen heitä on tullut koko ajan enemmän, pysyvästi asumaan tai vähäksi aikaa.
Paluumuuttajien klubilla annetaan vinkkejä siitä, miten Suomessa pääsee elämän alkuun. Tänään Jyrki Ijäs kertoo, miten Helsingistä saa ystäviä. Inkeriläiset kuuntelevat luennon suomalaisesta ay- ja järjestötoiminnasta. Kukaan ei kysy mitään.
Ensi kerralla puhutaan siitä, miten Helsingissä voi viettää vapaa-aikaa halvalla.
Inkeriläistulva
on kasvussa
Tieto paluumuuton mahdollisuudesta leviää ympäri Viroa, Karjalaa ja Leningradin seutua työministeriön levittämistä tiedotteista. Ensimmäisten perässä tulevat nyt veljet ja siskot, äidit, isät ja tuttavat. Osa tulee vähäksi aikaa hankkimaan rahaa, mutta monet saapuvat jäädäkseen.
Työministeriössä on laskettu, että viime vuonna Suomeen muutti pysyvästi 970 inkerinsuomalaista, nyt luku on reilusti toista tuhatta. Tänä vuonna Suomeen arvioidaan tulevan 4000-5000 inkerinsuomalaista; suurin osa heistä pysähtyy pääkaupunkiseudulle. Viranomaisten mukaan tulijoiden määrä on jatkuvassa kasvussa.
Viime keväänä ja kesänä Suomeen olikin hyvä tulla, sillä töitä oli helppo löytää. Pääkaupunkiseudun firmat kärsivät työvoimapulasta, värväreitä kävi itärajan takana houkuttelemassa väkeä, ja täkynä oli useimmiten työsuhdeasunto.
Nyt on toisin. Taantuma on tiukentanut työllisyystilannetta pääkaupunkiseudullakin, mutta tieto siitä ei ole yltänyt Viron ja Karjalan perukoille. Inkeriläiset tulevat, kun on kerran kutsuttu, oli töitä ja asuntoja tarjolla tai ei.
Takaisin ei tarvitse lähteä, vaikka töitä ei heti löytyisikään. Paluumuuttajan asema takaa Neuvostoliiton suomalaiselle oleskelu- ja työluvan Suomessa sekä oikeuden toimeentulotukeen ja työttömyysavustukseen.
Työministeriön neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen muistuttaa, että paluu on monelle melkein mahdotonta. Työpaikkansa ja asuntonsa jättäneen on hankala uudelleen sijoittua neuvostoliittolaiseen yhteiskuntaan.
Töitä ei enää
löydy paluumuuttajille
Helsingin työvoimatoimistossa inkeriläisten asioista vastaa johtava työvoimaneuvoja Marja-Terttu Lipponen. Tällä hetkellä Lipposen listoilla on runsaat 270 inkerinsuomalaista aktiivityönhakijaa, joista suurin osa elää töitä odotellessaan työttömyyspäivärahalla.
Lipposen mukaan inkeriläisille on yhä hankalampi löytää työpaikkoja.
"He ovat jättäneet kaiken taakseen ja tulevat tänne liian suurin toivein. Suomessa on lama ja työttömyys kasvussa. Henkilö, jolla on vajavainen suomenkielen taito ja jolta puuttuvat suomalainen ammattikoulutus ja työkokemus, jää auttamatta jonon hännille."
Inkerinsuomalaisista arviolta kolmannes osaa suomea. Lipposen mukaan useimmilla Suomeen muuttajilla on ammatti, muttei välttämättä ammattikoulutusta. Akateeminen tutkinto on hyvin harvoilla.
"Aika monella tänne tulijalla on semmoinen käsitys, että työvoimatoimistosta saa suoralta kädeltä työpaikan. Monelle on aikamoinen shokki, että työtä pitääkin itse aktiivisesti hakea ja soitella työnantajille, käydä työhaastatteluissa ja esittää työtodistuksia."
Inkeriläisiä on pyritty sijoittamaan yrityksiin, jotka pystyvät tarjoamaan työsuhdeasunnon. HYKS, Elanto ja Lindström Oy ovat Helsingissä olleet inkeriläisten suurimpia työllistäjiä. Heitä on sijoittunut myös talonmiehiksi ja lastenhoitajiksi.
Esimerkiksi Lindströmille paluumuuttajia käytiin vielä viime vuonna värväämässä Neuvostoliitosta. Nyt firmassa työskentelee siivoojina ja pesulassa nelisenkymmentä inkerinsuomalaista.
Firmaan tulee päivittäin soittoja työpaikkaa hakevilta Suomeen muuttaneilta inkeriläisiltä. Viime aikoina myös Lindström Oy:n on ollut pakko tarjota eioota.
Hotellit ja yömajat
asuntoina
Työpaikkojakin suurempi pula inkeriläisillä paluumuuttajilla on asunnoista. Työtön ja asunnoton paluumuuttaja päätyy useimmiten Helsingin sosiaaliviraston luukulle, ellei asuntoa löydy tuttavien tai sukulaisten nurkista.
Valtio maksaa tämän vuoden alusta lähtien inkerinsuomalaisten toimeentulotuen ensimmäisen puolen vuoden ajalta. Sen jälkeen vastuu siirtyy kunnalle.
"Majoittamiseen ei sen sijaan ole varattu mitään määrärahoja, ja se on kaikkein tärkein asia", sanoo Helsingin sosiaaliviraston kehittämiskeskuksen konsultti Pekka Borg.
"Tänne arvioidaan tänä vuonna tulevan tuhansia, joista suurin osa pysähtyy Helsinkiin. Kaupunki ei mitenkään pysty järjestämään asuntoja sellaiselle joukolle."
Inkeriläisten perheiden majoituksesta vastaa sosiaaliviraston sosiaalipäivystystoimisto. Toimistossa on jo huomattu inkeriläisvirran kasvaneen viime vuodesta. 13 perhettä tuli tammikuussa hakemaan asuntoa, kun viime kesänä perheitä tipahteli pari kolme kuukaudessa.
Asuntopulan vuoksi perheitä on jouduttu majoittamaan matkustajakoteihin ja hotelleihin.
"Olisi toivottavaa, että he hakeutuisivat täällä olevien sukulaistensa luo, koska muuten olemme kohta täysin lirissä asuntopulan takia", sanoo sosiaalipäivystystoimiston toimistopäällikkö Olli Salin.
Salin pelkää, että tilanne riistäytyy käsistä viimeistään maalis-huhtikuussa, jos inkeriläistulva jatkuu.
Vähän helpompaa on ollut erityissosiaalitoimistossa, jossa vastataan yksinäisten maahanmuuttajien asuttamisesta. Yksin tulevia on saatu sijoitettua yömajoihin ja muihin yhteismajoituspaikkoihin.
Myös alueelliset sosiaalikeskukset ovat kantaneet oman osansa paluumuuttajien asuttamisesta.
Toistaiseksi sosiaaliviraston työntekijät ovat hoitaneet paluumuuttajien niin kuin muidenkin ulkomaalaisten asiat muun työn ohessa. Sosiaalilautakunta on esittänyt, että viraston viisi työntekijää siirrettäisiin käsittelemään pelkästään ulkomaalaisasioita. Helsingin kaupunginhallitus päätti maanantaina esittää asiaa Uudenmaan lääninhallitukselle.
Valtiolta vaaditaan
tehokkaampia toimia
Viime toukokuussa työministeriön neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen sanoi, että Suomella on jo valmis organisaatio paluumuuttajien vastaanottoa varten. Helsingin virkamiesten mielestä valtiollisesta organisaatiosta ei ole tietoakaan, paluumuutto on kaatumassa Helsingin kaupungin niskaan.
Monen mielestä ongelma on se, että valtiollinen vastuu muuttajista on jakautunut niin monelle taholle. Luvista vastaa sisäministeriö, koulutuksesta työministeriö. Asuntoasiat kuuluisivat oikeastaan ympäristöministeriölle, mutta toisaalta niistä ja toimeentulotuesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö...
"Valtiovallan pitäisi ruveta hoitamaan tätä ruljanssia, ottaa vastuu siitä ulkomaalaispolitiikasta mitä on ruvettu harjoittamaan", vaatii Helsingin erityissosiaalitoimiston toimistopäällikkö Jarmo Räihä.
Helsingin virkamiehet toivoisivat eritoten, että valtio tarttuisi paluumuuttajien asunto-ongelmaan ja järjestäisi kieli- ja työllisyyskoulutusta.
"Koulutus on vielä kehitteillä. Nyt kaikki eivät ole päässeet koulutukseen. Siihen on nyt vähemmän rahaa, kun työttömyys Suomessa kasvaa", sanoo Risto Laakkonen.
"Helsinki on tietenkin kovassa paineessa tässä paluumuuttajien asiassa", Laakkonen myöntää.
"Jos tulijoiden määrä nousee, Helsingin sosiaalitoimi saattaa joutua aika valmistautumattomana vastuuseen", arvelee myös sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädäntöneuvos Mervi Virtanen.
Virtanen kertoo, että ministeriöön on tullut eri tahoilta aloitteita paluumuuttajien vastaanotto-organisaation järjestämiseksi.
"Mutta me emme kyllä ole järjestämässä mitään."
KATI JUURUS
HS - Kaupunki - 19.2.1991 - 8918 merkkiä - 1. painos
Helsingin sosiaalivirasto pelkää inkerinsuomalaisten tulvaa Paluumuuttajien työpaikat ja asunnot ovat kiven alla pääkaupunkiseudulla
Kalliolan vapaaopiston keskustelusali alkaa täyttyä hyvän aikaa ennen iltaseitsemää.
Toppatakkeihin, harmaisiin ulstereihin, karvalakkeihin ja pipoihin pukeutunutta totista väkeä istuu seinän vierillä. Kukaan ei juttele naapurilleen, kahvipöydästä ei kehdata mennä ottamaan. Selvästi suomalaisia.
Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien klubi on kokoontunut täällä syksystä lähtien. Kun illan puhuja Suomi-Seuran opintopäällikkö Jyrki Ijäs kysyy, vastaukset tulevat monella murteella. Yksi sanoo deet virolaisittain t-kirjaimina, toinen pyörittää ällää pehmeästi venäläisittäin.
Jotkut ovat olleet Helsingissä kuukausia, toiset ovat vasta tulleet: Leningradista, Tallinnasta, Vilnasta, Kotlajärveltä, Petroskoista. Useimmilla on Neuvostoliiton sisäiseen käyttöön tarkoitetussa passissa merkintä suomalaisista sukujuurista. Neuvostoliitossa sellainen on arviolta 70000 ihmisellä, ja suurin osa heistä on inkerinsuomalaisia.
Presidentti Mauno Koivisto ilmoitti viime keväänä, että inkeriläisiä pidetään paluumuuttajina siinä missä Ruotsista palaavia suomalaisia. Siitä pitäen heitä on tullut koko ajan enemmän, pysyvästi asumaan tai vähäksi aikaa.
Paluumuuttajien klubilla annetaan vinkkejä siitä, miten Suomessa pääsee elämän alkuun. Tänään Jyrki Ijäs kertoo, miten Helsingistä saa ystäviä. Inkeriläiset kuuntelevat luennon suomalaisesta ay- ja järjestötoiminnasta. Kukaan ei kysy mitään.
Ensi kerralla puhutaan siitä, miten Helsingissä voi viettää vapaa-aikaa halvalla.
Inkeriläistulva
on kasvussa
Tieto paluumuuton mahdollisuudesta leviää ympäri Viroa, Karjalaa ja Leningradin seutua työministeriön levittämistä tiedotteista. Ensimmäisten perässä tulevat nyt veljet ja siskot, äidit, isät ja tuttavat. Osa tulee vähäksi aikaa hankkimaan rahaa, mutta monet saapuvat jäädäkseen.
Työministeriössä on laskettu, että viime vuonna Suomeen muutti pysyvästi 970 inkerinsuomalaista, nyt luku on reilusti toista tuhatta. Tänä vuonna Suomeen arvioidaan tulevan 4000-5000 inkerinsuomalaista; suurin osa heistä pysähtyy pääkaupunkiseudulle. Viranomaisten mukaan tulijoiden määrä on jatkuvassa kasvussa.
Viime keväänä ja kesänä Suomeen olikin hyvä tulla, sillä töitä oli helppo löytää. Pääkaupunkiseudun firmat kärsivät työvoimapulasta, värväreitä kävi itärajan takana houkuttelemassa väkeä, ja täkynä oli useimmiten työsuhdeasunto.
Nyt on toisin. Taantuma on tiukentanut työllisyystilannetta pääkaupunkiseudullakin, mutta tieto siitä ei ole yltänyt Viron ja Karjalan perukoille. Inkeriläiset tulevat, kun on kerran kutsuttu, oli töitä ja asuntoja tarjolla tai ei.
Takaisin ei tarvitse lähteä, vaikka töitä ei heti löytyisikään. Paluumuuttajan asema takaa Neuvostoliiton suomalaiselle oleskelu- ja työluvan Suomessa sekä oikeuden toimeentulotukeen ja työttömyysavustukseen.
Työministeriön neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen muistuttaa, että paluu on monelle melkein mahdotonta. Työpaikkansa ja asuntonsa jättäneen on hankala uudelleen sijoittua neuvostoliittolaiseen yhteiskuntaan.
Töitä ei enää
löydy paluumuuttajille
Helsingin työvoimatoimistossa inkeriläisten asioista vastaa johtava työvoimaneuvoja Marja-Terttu Lipponen. Tällä hetkellä Lipposen listoilla on runsaat 270 inkerinsuomalaista aktiivityönhakijaa, joista suurin osa elää töitä odotellessaan työttömyyspäivärahalla.
Lipposen mukaan inkeriläisille on yhä hankalampi löytää työpaikkoja.
"He ovat jättäneet kaiken taakseen ja tulevat tänne liian suurin toivein. Suomessa on lama ja työttömyys kasvussa. Henkilö, jolla on vajavainen suomenkielen taito ja jolta puuttuvat suomalainen ammattikoulutus ja työkokemus, jää auttamatta jonon hännille."
Inkerinsuomalaisista arviolta kolmannes osaa suomea. Lipposen mukaan useimmilla Suomeen muuttajilla on ammatti, muttei välttämättä ammattikoulutusta. Akateeminen tutkinto on hyvin harvoilla.
"Aika monella tänne tulijalla on semmoinen käsitys, että työvoimatoimistosta saa suoralta kädeltä työpaikan. Monelle on aikamoinen shokki, että työtä pitääkin itse aktiivisesti hakea ja soitella työnantajille, käydä työhaastatteluissa ja esittää työtodistuksia."
Inkeriläisiä on pyritty sijoittamaan yrityksiin, jotka pystyvät tarjoamaan työsuhdeasunnon. HYKS, Elanto ja Lindström Oy ovat Helsingissä olleet inkeriläisten suurimpia työllistäjiä. Heitä on sijoittunut myös talonmiehiksi ja lastenhoitajiksi.
Esimerkiksi Lindströmille paluumuuttajia käytiin vielä viime vuonna värväämässä Neuvostoliitosta. Nyt firmassa työskentelee siivoojina ja pesulassa nelisenkymmentä inkerinsuomalaista.
Firmaan tulee päivittäin soittoja työpaikkaa hakevilta Suomeen muuttaneilta inkeriläisiltä. Viime aikoina myös Lindström Oy:n on ollut pakko tarjota eioota.
Hotellit ja yömajat
asuntoina
Työpaikkojakin suurempi pula inkeriläisillä paluumuuttajilla on asunnoista. Työtön ja asunnoton paluumuuttaja päätyy useimmiten Helsingin sosiaaliviraston luukulle, ellei asuntoa löydy tuttavien tai sukulaisten nurkista.
Valtio maksaa tämän vuoden alusta lähtien inkerinsuomalaisten toimeentulotuen ensimmäisen puolen vuoden ajalta. Sen jälkeen vastuu siirtyy kunnalle.
"Majoittamiseen ei sen sijaan ole varattu mitään määrärahoja, ja se on kaikkein tärkein asia", sanoo Helsingin sosiaaliviraston kehittämiskeskuksen konsultti Pekka Borg.
"Tänne arvioidaan tänä vuonna tulevan tuhansia, joista suurin osa pysähtyy Helsinkiin. Kaupunki ei mitenkään pysty järjestämään asuntoja sellaiselle joukolle."
Inkeriläisten perheiden majoituksesta vastaa sosiaaliviraston sosiaalipäivystystoimisto. Toimistossa on jo huomattu inkeriläisvirran kasvaneen viime vuodesta. 13 perhettä tuli tammikuussa hakemaan asuntoa, kun viime kesänä perheitä tipahteli pari kolme kuukaudessa.
Asuntopulan vuoksi perheitä on jouduttu majoittamaan matkustajakoteihin ja hotelleihin.
"Olisi toivottavaa, että he hakeutuisivat täällä olevien sukulaistensa luo, koska muuten olemme kohta täysin lirissä asuntopulan takia", sanoo sosiaalipäivystystoimiston toimistopäällikkö Olli Salin.
Salin pelkää, että tilanne riistäytyy käsistä viimeistään maalis-huhtikuussa, jos inkeriläistulva jatkuu.
Vähän helpompaa on ollut erityissosiaalitoimistossa, jossa vastataan yksinäisten maahanmuuttajien asuttamisesta. Yksin tulevia on saatu sijoitettua yömajoihin ja muihin yhteismajoituspaikkoihin.
Myös alueelliset sosiaalikeskukset ovat kantaneet oman osansa paluumuuttajien asuttamisesta.
Toistaiseksi sosiaaliviraston työntekijät ovat hoitaneet paluumuuttajien niin kuin muidenkin ulkomaalaisten asiat muun työn ohessa. Sosiaalilautakunta on esittänyt, että viraston viisi työntekijää siirrettäisiin käsittelemään pelkästään ulkomaalaisasioita. Helsingin kaupunginhallitus päätti maanantaina esittää asiaa Uudenmaan lääninhallitukselle.
Valtiolta vaaditaan
tehokkaampia toimia
Viime toukokuussa työministeriön neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen sanoi, että Suomella on jo valmis organisaatio paluumuuttajien vastaanottoa varten. Helsingin virkamiesten mielestä valtiollisesta organisaatiosta ei ole tietoakaan, paluumuutto on kaatumassa Helsingin kaupungin niskaan.
Monen mielestä ongelma on se, että valtiollinen vastuu muuttajista on jakautunut niin monelle taholle. Luvista vastaa sisäministeriö, koulutuksesta työministeriö. Asuntoasiat kuuluisivat oikeastaan ympäristöministeriölle, mutta toisaalta niistä ja toimeentulotuesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö...
"Valtiovallan pitäisi ruveta hoitamaan tätä ruljanssia, ottaa vastuu siitä ulkomaalaispolitiikasta mitä on ruvettu harjoittamaan", vaatii Helsingin erityissosiaalitoimiston toimistopäällikkö Jarmo Räihä.
Helsingin virkamiehet toivoisivat eritoten, että valtio tarttuisi paluumuuttajien asunto-ongelmaan ja järjestäisi kieli- ja työllisyyskoulutusta.
"Koulutus on vielä kehitteillä. Nyt kaikki eivät ole päässeet koulutukseen. Siihen on nyt vähemmän rahaa, kun työttömyys Suomessa kasvaa", sanoo Risto Laakkonen.
"Helsinki on tietenkin kovassa paineessa tässä paluumuuttajien asiassa", Laakkonen myöntää.
"Jos tulijoiden määrä nousee, Helsingin sosiaalitoimi saattaa joutua aika valmistautumattomana vastuuseen", arvelee myös sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädäntöneuvos Mervi Virtanen.
Virtanen kertoo, että ministeriöön on tullut eri tahoilta aloitteita paluumuuttajien vastaanotto-organisaation järjestämiseksi.
"Mutta me emme kyllä ole järjestämässä mitään."
KATI JUURUS
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.