mitä tuolla srk:n kerhoissa taphtuu? aivopesu?
noukin tämän lauseen *hätäkaste* ketjusta.
"...jatkossa lapset pääsevät srk:n kerhoihin yms aivopesu-toimintaan mukaan."
en viitsi kysyä kirkkopalstalta, kun täälläkin näytetään tietävän...?
noukin tämän lauseen *hätäkaste* ketjusta.
"...jatkossa lapset pääsevät srk:n kerhoihin yms aivopesu-toimintaan mukaan."
en viitsi kysyä kirkkopalstalta, kun täälläkin näytetään tietävän...?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja meidän kerhossa ei tapahtunut juuri mitään muuta kiun askartelua, piirtelyä, letunpaistoa... ei mitään hihhulismiin viittaavaa. Vetäjissä on tietysti eroja, ja jotkut varmasti velvoitetaan lukemaan raamattua lapsille tms, mutta meillä sellaista ei harrastettu.
Käy katsomassa niin tiedät, joka kerho on erilainen. Juttele vetäjien kanssa niin tiedät millainen aivopesun aste juuri siinä paikassa on :D
***
kysyin vain siksi, kun tuo "hätäkaste" ketju oli mielenkiintoinen ja jotkut viestit antoivat ymmärtää, että hätäkasteen saanut lapsi olisi automaattisesti kirkon jäsen ja pelkäsivät sitä, että lapsi ei kuolekaan ja joutuu kirkon lapsikerhoon leikkimään eli aivopesuun kristinuskoon.
Ei kai noin mene? Hätäkaste ei ole automaatio kirkon jäsenyyteen ja lapsethan viedään vapaaehtoisesti kirkonpiireihin leikkimään, jos vanhemmat niin haluavat.
Olen vähän ulkonan näistä kirkkoasioista, kun en kuulu kirkkoon eikä heidän toimintatapansa ole juurikaan tuttua.
Ne kerhot ovat vapaaehtoisia samalla tavoin kuin mitkä tahansa seurakunnan järjestämät tilaisuudet, ei sinne automaattisetsi kirkon jäseniä viedä :D vaan vanhemmat vievät jos tahtovat. Surkeaa on esmerkiksi meillä päin, seurakunnan kerhot ovat ainoa iltapäiväkerho alueella. Ei tullut mieleenkään silloin nuorena kun niitä vedin, että kyseessä oli uskonnollinen toiminta :D minä vain "tein hyvää" sillä tavalla minkä osasin. Ei sitä silloin tullut ajatelleeksi ensinkään että uskonnottomia vastaavia kerhoja ei ole, nyt kun omat lapset lähestyvät sitä ikää jossa kerhossa voisi olla hauska käydä (ja parin vuoden päästä koulupäivien päätteeksi kun vanhemmat ovat vielä töissä eikä lapsi yksin kotiin oikein voisi mennä) ottaa vähän päähän se että srk:n kerhot ovat ainut vaihtoehto.
Tuli eilen papisystäväni kanssa pheeksi, kun kysyi että sinä et varmaan niitä sinne kerhoon vie :D ajattelin yllättää ja sanoin että ehkä vienkin. Mikäs siinä, jso ohjaaja on tervejärkinen ihminen eikä hararsta raamatunlukua kerhoajalla, miksipä ei. Siellä voisi olla vaikka mukavaa.
***
ole aika kesyjä vrt vapaisiin uskonyhteisöihin, en kyllä tiedä onko heillä päivä- tai iltapäiväkerhoja?
Lapsellehan on tärkeintä leikki ja mukava turvallinen olo, jos vanhemmat ovat vielä töissä.
En jaksa uskoa, että kirkon leikkipiireissä aivopestään lapsia kristinuskoon, jostainhan lapset kuitenkin saavat tietää krsitinuskon jutuista jos ei koulussa niin kavereilta.
Yksi näkökohta voisi olla se, että antaa lasten kuulla kaikenlaista, kyllä he itse sitten aikuisena osaavat erottaa olennaisen epäolennaisesta.
Jos vanhemmat pumppaavat kotona eijumala-uskoa, niin eikö se liene samanlaista aivotominnan muokkausta kuin usko-jumala pumppaus.
Liian jyrkkä kotikasvatus suuntaan tai toiseen eli vanhempien ajatusmaailman siirto lapseen tekee mielestäni vain haittaa lapsen kehitykslle.
Siksikin mietin tuota kesyä kirkonkerhoa :D että lapset saisivat piiriinsä kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisten perheiden lapsia, ei tosiaan ole hyväksi yrittää eristää lapsia valtauskonnon maailmasta. Se on kuitenkin aina läsnä. Lapsi päättää itse omasta suhtautumisestaan, minä en ala päättämään hänen puolestaan. Tiedän jo kokemuksestakin että erilaiste ideologioiden kokeilu toimii osana henkistä kasvua, eikä se ole paha asia vaan vaihe elämässä. Parasta on antaa lapsen kasvaa ja tukea vieressä mihin suuntaan kasvu sitten näyttääkin vievän. Lapset eivät ole oamisuuttani, minun muokattaviani, vaan omia yksilöitään joita voin auttaa löytämään oman tiensä.
Minäkään en tiedä onko noilla ei-luterilaisilla alhkoilla vastaavaa toimintaa, oletan että on, mutta toisaalta oletan myös että ne ovat enemmän suljettuja, jäsenille tarkoitettuja. Heillehän kyse on myös rahasta, kun taas luterilaisella kirkolla on varaa päästää tarjonnasta nauttimaan myös ei-kirkkoon kuuluvia.
***
yksioikoinen mielenmuokkaus saa vain lisää vauhtia kasvavassa lapsessa, joka voi koitua henkisesti raskaaksi vanhemiten lapselle itselleen sekä vanhemmille itselleen, jotka "vain hyvää tahtoivat lapsilleen" .
Henkilökohtaisesti jumala/krsitinusko ovat painuneet unhon yöhön mielestäni/aivoistani, mutta jostain syystä eksyin katsomaan tätä palstaa ja luin mielenkiinnolla läpi tuon *hätäkaste* ketjun ja hämmästyin kuinka nuoret? ihmiset ovat mustavalkoisia ajatuksiltaan.
En oikein jaksanut ymmärtää noin kriittistä suhtautumista hätäkasteeseen. Siinä tilassa, kun on synnyttänyt kuolevan lapsen, ei juuri ajattele ensimmäsienä hätäkastetta ja jumaluusoppeja jos ei muutakaan, ei edes sitä mitä on kyselykaavakkeisiin kirjoittanut.
Vanhemmiten väriskaala laajenee suhteessa ympäroivään maailmaan.
Tällä palstalla kyllä kriittisyys turhia uskonnollisia rituaaleja kohtaan on huipussaan, ja syystkin, mielestäni.
On varmasti ihmisiä joiden mielessä hätäkaste siinä on enismmäisten joukossa, jos he ovat syv'sti uskovia ja aidosti hullissaan lapsensa taivaspaikasta. Ymmärrän kyllä. Mutta mitä pari tuossa ketjussa kirjoittanutta ei tunnu ymmärtävän on se että ateisti ei ajattele niin, vaan hänelle se kaste voi olla lähinnä loukkaus. Minä koen äärimmäisen loukkaavana sen että minun lastani mikään lahko pyrkisi omimaan omilla riiteillään jos itsekin hänet olen juuri menettämässä!
Olemme niin selkeästi yksilöitä, ettei yksikään voi mennä varmuudella sanomaan toiselle mitä hän tietyssä tilanteessa ajattelisi tai miten reagoisi, siitä voi kyllä esittää arvauksia :D mutta koen loukkaavana sen että täysin ulkopuolinen henkilö väittää tosisaan tietävänsä yksilön ajatukset ja tunteet paremmin kuin hän itse.
***
ohittaa kaikki uskot ja uskomukset, mutta saatan olla väärässä koska en voi mieltää mitään aatetta (uskoa/uskomattomuutta) niin voimakkaasti mielessäni, että se ohittaisi lapsen kuoleman tai lähimmäisen kuoleman.
Minua ei ole henkilökohataisesti koskaan koskettanut
mikään usko tai jumaluus.
Hyvin on perhe pärjännyt vaikka ei ole syötetty jumalaa eikä ateismia, kaikilla/lle on avoimet ovet ja kun vielä muistaa pitää sen kritiikin kohdallaan niin hyvin elämä juoksee.
se on hyvä asia, mutta huippuunsa vietynä täytyy alkaa pohtimaan kriittisyyden syitä. Samalla tavoin kuin huippuunsa viety usko.
Kaikki äärimuodot saavat jostain kumman syystä pohtimaan syy ja seuraus suhdetta.
Siinä olen samaa mieltä, että kukaan ei voi ennustaa etukäteeen miltä tuntuu synnyttää kuollut lapsi tai mitä kokee, kun syntynyt lapsi kuolee.
"lahko omilla riiteillään..." ei kai ne väkipakolla omi toisten lapsia?
en ole koskaan kuulutkaan. suomessako? miten se on mahdollista jonkun lahkon päästä synnytyssairaalaan? menin aivan ulalle. tarkoitatko hätäkasteessa kirkottajaa?
Käytin ja käytän sanaa "aivopesu" pitemmän tähtäimen kanssa. Vaikka itse aivopesua sanan varsinaisessa merkityksessä ei kerhoissa tapahtuisikaan on kyse joka tapauksessa siitä, MIHIN kirkko pyrkii järjestäessään lapsille/lapsiperheille kerhoja yms.
kirkossa ollut/käynnyt, että mitä tekevät lapsille kirkon päiväkerhoissa.
Kyllä kai siellä puhutaan jumalastakin, mutta tokkopa lapset sen nyt niin vakavasti ottavat että vaurioituisivat päästään.
Jostakinhan he kuitenkin kuulevat sana krsitinusko etc. ei heidän silmiään ja korviaan voi peittää.
Tuskimpa lapset siitä vaurioituukaan.
Kyse onkin nyt Aikuisten tekemisistä: kirkkoa vetää ryhmä aikuisia > tajuavat lapset yhdeksi parhaimmaksi kohteeksi aivopestä uskoon/jäseniksi pitkällä aikajaksolla, kun aloitetaan tenavana kerhoista jne.
Aikuiset ihmiset käyttävät tässä tapauksessa hyväksi lapsia. Lapset tottelevat vanhempia ihmisiä kyseenlaistamatta tällaisissa aiheissa, kunnioittavat auktoriteetteja liki sokeasti ja kerhon tätin kivasta suusta kun kuunnellaan vuosikausia jeesus-satuja, niin miksi niitä lähteä aikuisenakan ehkä kummastelemaan.
Eli saadaan sellainen hiljainen rivi-krisseli kirkon jäseneksi, jotka ovat parhaita mahdollisia jäseniä mielipiteettömyydellään. "Kunhan kuulun...no kun muutkin, niin minäkin...olen aina kuulunut...haluan kirkkohäät...".
Lapsilla on oikeus kuulla kaikista maailman uskonnoista ja myyteistä yhtä paljon. Ev-lutia ei ole perusteltua nostaa jalustalle, vaikka se meillä valtauskontona onkin. Jotta lapsi voi tehdä objektiiviseltä pohjalta oman ratkaisunsa aikanaan, tulisi hänen ihannetilanteessa saada tietoa puolueettomasti, neutraalisti kaikilta kanteilta ja niin, että häntä kannustetaan tiedon hakuun, eikä jumiutumaan yhteen taikauskoon vain siksi, että "niin on ollut tapana".
"Jotta lapsi voi tehdä objektiiviseltä pohjalta oman ratkaisunsa aikanaan, tulisi hänen ihannetilanteessa saada tietoa puolueettomasti, neutraalisti kaikilta kanteilta ja niin, että häntä kannustetaan tiedon hakuun, eikä jumiutumaan yhteen taikauskoon vain siksi, että "niin on ollut tapana". "
noinhan sen täytyis mennä, ei se vissiin sitten mene noin.
Siis joko minä olen tyhmä tai sitten aivoni eivät ole koskaan reagoineet suomessa vallitsevaan kristinuskoon. En ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. Ehkä se johtuu siitä, että ei ole kastettu, en ole käynyt rippikoulua, ei ole vihitty kirkossa, olen ollut vain kaksi kertaa häissä kirkossa, en ole koskaan ollut ristiäisissä enkä muissakaan kirkon rituaaleissa, ai niin, yksissä hautajaisissa olen ollut aikuisiällä, mutta mitä niiltä muuta voi odottaakaan kuin papin puhe liirumlaarum...
Nämä kaikki on jäänyt minulle perin vieraiksi asioiksi. Senpä tähden ne ei kolautakkaan minua mitenkään, kun tuttavapiirikään ei puhu kirkosta tai uskonnoista. Mutta silti tiedän, että on lahkoja, jotka manipuloivat ihmismieliä. Se on järkyttävää, mutta kun niitäkään ei ole ympäristössä, niin kuinka sitten suhtautua em asiaan.
Jos em. asiat nousevat liian lähelle, alan ymmärtämään tätä ajattelutapaa paremmin.
sananlasku sanoo "poissa silmistä, poissa mielestä" pitänee kai minun kohdallani paikkaansa...
Asunnet kaupungissa tai muuten alueella, jossa uskonnollisuus ei esinny erityisemmin jokapäiväisenä elämässä ja kylän katukuvassa?
Minä perheineni asun pienehkössä keskivaiheilla suomea sijaitsevassa (pohjanmaan nurkilla) kylässä, jossa raaka-arviolta 95% väestöstä kuuluu johonkin lahkoon (hellarit, jehovat, vapaakirkkolaiset, ev.lut jne) ja meillä päin uskonnollisuus erottuu ja näkyy kohta Kaikessa mahdollisessa jokapäiväiseen elämään liittyvässä. Lahkot tunkevat itseään esille nin monin keinoin, että alkuun ..ja vieläkin... olen hämmästynyt.
Menetin esim. työpaikan sen vuoksi, että paikan vaikuttavin henkilö sai tietää uskonnollisen vakaumuksettomuuteni.
Tavallisimmillaan tuntuukin olevan niin, kuten sanoitkin: "poissa silmistä, poissa mielestä" . Mutta kun kohdalle alkaa tipahtelemaan syrjintää, kun uskonnollisuus vaikuttaa elinympäristössäsi selkeästi liikaa ja kunnon hihhuleita pyrkii jatkuvasti kylän asioihin vaikuttaviin paikkoihin, alkaa varmasti ahdistamaan.
Tämä aihe on liian iholla täällä koko ajan ollakseni huomioimatta sitä.
Kymmenisen vuotta olen uskontoja tutkinut harrastuksekseni, mutta missään vaiheessa vielä kaupungissa asuessani se ei näin lähelle minua tullut, kuin nyt täällä maaseudulla, josta löytyy 100% varmuudella juuri se tuomitsevin ja jyrkin uskonnollinen populaatio lahkoineen.
mistä minulla ei ole tietoakaan eli ympäristö, joka työntää uskoa, traditioita niin maasta kuin ilmastakin käsin.
En varmaan pystyisi elämään noin ahtaasti, jossa syynättäisiin ihmisen vakaumus, se kai on oikea sana? En ole edes tiedostanut omaa vakaumustani tai suhdetta uskoon, se on musta aukko aivoissani.
Olen asunut Helsingissä n. 40v. eli en ole enää untuvikko. Sisä Suomessa en ole käynyt Oulua korkeammalla (sekin taphtui 60-luvulla lapsena, josta en muista mitään).
Kuulostaa niin vieraalta tuollainen elämäntapa, siksi kai nämä asiat ovatkin jääneet aivotoiminnan ulkopuolelle.
Kesätkin menevät täällä ja lomat ulkomailla.
Noh, meitä on joka lähtöön. Ehkä alan ymmärtää enemmän kantaasi noihin "aivopesu" hommiin, kun asettaudun ympäristöön jossa sadekin tihkuaa kristustuksen verta:o eihän se voi olla vaikuttamatta ihmismielen liikkeisiin.
Minä olen onneksi/onnettomuudeksi, en tiedä, säilynyt kaikelta tuolaiselta kohtelulta.
Helppoahan se on täältä käsin katsoa asioita joihin ei koskaan törmää.
hmm.. täytyypä tutkailla tätä palsta enemmänkin, jos sille päälle satun, aina viisastuu enemmän kun tapaa uskonvyöhykkeen ateisteja:)
Ateisteisya puhuttaessa on muistettava heidän kaikkien olevan pahemman laadun kompleksikkoja.Alemmuudentunteista sikiää yli-ihmisajattelu,mutta he eivät pysty edes määrittelemään,mihin eivät usko.Kuten esim.itseensä.
Tällä tavalla voi puhua vain ihminen, joka uskoo olemattomiin jumaliin. Miksi pitäisi ylipäätänsä uskoa jumaliin. Elämässä on ollut sekä ylämäkiä että alamäkiä, mutta milloinkaan ei ole tullut tarvetta turvautua olemattomiin. Minä en ymmärrä, miten aikuinen ihminen hylkää kaiken ajattelunsa ja alkaa uskoa...
Dadoere foep roei!!!! Kun sanon eoidp, tarijotan myös sitä senkin höpsö pakana himppeli