Nyt pohdin ateismia. Ateismi on pohjimmiltaan Jumalan/jumaluuden/jumalien kieltämistä (jumaluus ja monet jumalat pienellä koska ne eivät ole eris nimiä).
Ateisti ei tarvitse todisteita uskolleen, koska uskoo tähän. Skeptikkokin voi uskoa johonkin, mutta skeptikko vaatii aina todisteita, joten skeptikko ei voi sanoa juuta eikä jaata, koska filosofisestim ajateltuna kaikki on mahdollista.
Ihminen ei voi todistaa edes tätä maailmaa todeksi. Hän uskoo että maailma on olemassa. Onhan mahdollista että, elämme Matrix tyyppisessä maailmassa, jossa tekoäly pyörittää kaikkea minkä voimme aistein havaita.
Taannoin väitin että ateismi on uskonto. Aikani pohdiskeltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se ei ole uskonto. Se on vain Jumalan/jumaluuden/jumalien olemassa olon kieltämistä. Jokainen ihminen uskoo johonkin uskontoon.
Esim. Naturalistinen evoluutioteoria (kaikki on vain sattumien aikaan saannosta, ilman luovaa älyä) täyttää kaikki uskonnon merkit:
1. Et voi aukottomasti todistaa uskoasi oikeaksi, niin että kaikki uskovat sen.
2. Koko uskosi perustuu johonkin käsitykseen joka on peräisin jonkun muun ajatuksista/tutkimuksista tai omista ajatuksistasi/tutkimusistasi.
3.Se antaa vastauksen/vastauksia siihen mitä kaikki on.
Naturalistinen evoluutioteoria on sekoitus ateismia ja evoluutioteoriaa.
Monet ateistit käyttävät juuri evoluutio teoriaa todisteena ettei Jumalaa/jumaluutta/jumalia ole olemassakaan. Yleensä tämä on aika heppoinen peruste. Evoluutoteoria yrittää antaa vastauksia elämän kehitykseen ei mihinkään muuhun.
Sitä voivat käyttää yhtä hyvin teistit. Jos esimerkiksi Raamatun luomiskertomus on vertauskuvallinen ja kuvaa kuinka Jumala evoluution kautta loi luomakunnan (itse en usko tähän, mutta se on mahdollinen)
Tieteessä tullaan lopulta aluelle joita voi selittää vain uskonnon avulla (eli todisteita ei voi saada). Esim. Mistä maailman kaikkeus on saanut alkunsa. Jos sanotaan että alkuräjähdyksestä, niin voidaan kysyä:
Mistä se sitten syntyi?
Toinen ateistinen uskonto jonka tiedän on Zen-Buddhalaisuus.
Ateismia ei voi perustella järjella se on uskoa.
Ateisti ei tarvitse todisteita uskolleen, koska uskoo tähän. Skeptikkokin voi uskoa johonkin, mutta skeptikko vaatii aina todisteita, joten skeptikko ei voi sanoa juuta eikä jaata, koska filosofisestim ajateltuna kaikki on mahdollista.
Ihminen ei voi todistaa edes tätä maailmaa todeksi. Hän uskoo että maailma on olemassa. Onhan mahdollista että, elämme Matrix tyyppisessä maailmassa, jossa tekoäly pyörittää kaikkea minkä voimme aistein havaita.
Taannoin väitin että ateismi on uskonto. Aikani pohdiskeltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se ei ole uskonto. Se on vain Jumalan/jumaluuden/jumalien olemassa olon kieltämistä. Jokainen ihminen uskoo johonkin uskontoon.
Esim. Naturalistinen evoluutioteoria (kaikki on vain sattumien aikaan saannosta, ilman luovaa älyä) täyttää kaikki uskonnon merkit:
1. Et voi aukottomasti todistaa uskoasi oikeaksi, niin että kaikki uskovat sen.
2. Koko uskosi perustuu johonkin käsitykseen joka on peräisin jonkun muun ajatuksista/tutkimuksista tai omista ajatuksistasi/tutkimusistasi.
3.Se antaa vastauksen/vastauksia siihen mitä kaikki on.
Naturalistinen evoluutioteoria on sekoitus ateismia ja evoluutioteoriaa.
Monet ateistit käyttävät juuri evoluutio teoriaa todisteena ettei Jumalaa/jumaluutta/jumalia ole olemassakaan. Yleensä tämä on aika heppoinen peruste. Evoluutoteoria yrittää antaa vastauksia elämän kehitykseen ei mihinkään muuhun.
Sitä voivat käyttää yhtä hyvin teistit. Jos esimerkiksi Raamatun luomiskertomus on vertauskuvallinen ja kuvaa kuinka Jumala evoluution kautta loi luomakunnan (itse en usko tähän, mutta se on mahdollinen)
Tieteessä tullaan lopulta aluelle joita voi selittää vain uskonnon avulla (eli todisteita ei voi saada). Esim. Mistä maailman kaikkeus on saanut alkunsa. Jos sanotaan että alkuräjähdyksestä, niin voidaan kysyä:
Mistä se sitten syntyi?
Toinen ateistinen uskonto jonka tiedän on Zen-Buddhalaisuus.
Ateismia ei voi perustella järjella se on uskoa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minunkin mielestäni pointti on aika hyvä. Asioita mietittyäni olan tällä hetkellä siinä uskossa :) että suuri osa 'tiedostamme' on uskoa. Mutta tähän tarkemmin tarttumatta:
Kaipa vakavin kritiikki juuri jumaluuksiin uskomisessa on se, ettei kukaan voi pyynnöstä todistaa jumaluuden olemassaoloa. Jumaluuksien perusluonne näyttäisi minusta olevan juuri se, etteivät ne ole todistettavissa muuten kuin henkilökohtaisesti, kääntämällä omat havaintonsa toisenlaisen tulkintamallin alle.
Evoluutioteoriahan on käsittääkseni kuitenkin koko ajan mietinnän alla. Edelleen käsitykseni mukaan se näyttäisi joiltain osin pitävän jopa paikkansa, ts. olisi yhtäpitävä joidenkin havaittujen tosiseikkojen kanssa.
Se ei mielestäni täytä kaikkia uskonnon merkkejä, koska se ei ole 'lopullinen totuus'. Kaikki jotka näin väittävät, ovat todellakin evoluutioteoria-uskovaisia. (itse en tunne aihetta tarkemmin muuten kuin tämän palstan keskustelujen kautta...)
Eikä TEORIAA milloinkaan voi käyttää todistuksena jonkun asian ehdottomasta laidasta. Vaiko? Voi vain sanoa että 'näiden ja näiden havaittujen tosiasioiden valossa _näyttäisi_ olevan siten että:'
Tässä nopeasti kasattuja ajatelmia vain.
Olet mielestäni oikeilla jäljillä.
Nähdäkseni varsinkin kristitylle uskoontulo on mahdollinen tiettyjen "olosuhteiden" ja "edellytysten" täytyttyä. Tällaisia ovat mm. mokailun myötä (juopottelu, aviorikokset, huoraaminen) syntyvä synnintunto ja sitten syntien anteeksi saaminen Jeesuksen kautta.
Mielestäni myös ateismi on uskonto silloin kun se on kannattajalleen "pyhä" asia. Ja myös tällaiselle "uskolle" saattaa olla ihmisen elämässä tietty tilaus.
Uskontojen Uhrien tuki ryn:n sivuilla on aina välillä tervettä käydä kurkkimassa missä mennään... Yksi pointti iski siellä silmääni: uskonto on kyseenalainen mikäli se ei kestä huumoria, piikittelyä tai kritiikkiä itseään ja kannattajiaan kohtaan...
Mitä kyseenalaisia piirteitä saattaa liittyä uskovaisuuteen? Tätä kannattaa miettiä myös suhteessa ateismiin...
1) Huumorintajuttomuus suhteessa omaan maailmankatsomukseen.
2) Kritiikkiä esittävien leimaaminen tyhmiksi tai mielisairaiksi.
3) Eritavoin ajattelevien leimaaminen "vääräuskoisiksi".
4) Oman maailmankatsomuksen omaaminen lopulliseksi totuudeksi.
5) Oman maailmankatsomuksen omaaminen ainoaksi oikeaksi.
6) Keskustelukyvyttömyys suhteessa poikkeaviin näkökantoihin.
Ateismia olen kuullut perusteltavan mm. kirkollisveroilla ja satojen vuosien takaisilla noitavainoilla. Mitä tekemistä näillä on jumaluuksien kanssa??
En sanonut että ateismi on uskonto. Totesin vain että tietyt uskonnot kuten naturalistinen evoluutioteoria ja Zen-Buddhalaisuus. Ei uskontoon tarvita mitään pyhyyttä.
Sitten siitä väitteestä, että uskonnon harjoittajat eivät siedä huumoria uskontonsa nimissä. Minä olen kristitty voin nauraa hyvän tahtoiselle pilkalle kristityistä ja uskonnostani.
En ole väittänyt sinun sanoneen yhtään mitään. Lisäsin ainoastaan omat huomioni. Kärsit ilmeisesti lievästä luetun ymmärtämisestä.
SINÄ et sanonut että ateismi on uskonto. Mutta MINÄ sanon että tietyissä tapauksissa on, mikäli kriteeriksi otetaan tietyntyyppinen kirjauskonnonomaisuus ja oppien pyhyys.
Ellei uskontoon kuulu pyhittäminen niin mitä se sitten on??!! Kyllä pyhittäminen on uskonnon yksi peruskriteereistä.
En viitsisi toistaa kaikkea kirjoittamaani, mutta totesin että uskonnon tekee KYSEENALAISEKSI ainakin Uskontojen Uhrit ry:n juttujen mukaan huumorintajuttomuus. Tässä yritin - näemmä huonolla menestyksellä suhteesi - esittää vertauksen, jonka mukaan sama pätee osaltaan moniin ateisteihinkin.
Älä yritä jakaa jengiä leireihin ainoastaan sen takia että itse kuulut sellaiseen! Viestiin vastaaminen ei tarkoita automaattisesti sitä että toinen olisi asioista eri mieltä. Tietysti oletus on tuo, jos ei muunlaista keskustelua hallitse...
Minusta kriteeri uskonnolle on ne mitkä kirjoitin. Uskontojen uhrit Ry. saa pitää omia kriteerejään. Nämä kriteerit ovat pohdinnan tulos. Minusta lähinnä kaikilla ihmisillä on uskonto. Sen ei tarvitse perustua kirjaan, se voi olla omien uskomusten summa.
Moniko (uskonnollisessa) uskossa elävä on valmis vaihtamaan uskoaan tiedon lisääntyessä? Ei ainakaan kovin moni kristitty, sen olen tällä palstalla huomannut.
Minusta uskoa ei pitäisi sekoittaa uskonnon harjoittamiseen, siis elämänkatsomukseen, jossa oma uskon kohde pyhitetään.
Jos ainoastaan uskot että Jumala on olemassa, mutta et toimi tämän oletuksen pohjalta etkä pyhitä tekoja, kirjoituksia tai osaa elämästäsi tämän - itsesi ylemmän - henkiolennon palvomiseksi, voidaan minusta hyvällä syyllä kysyä oletko uskossa laisinkaan.
Tällaisessa tapauksessa usko onkin pelkkä teoria, uskomus - ei uskonto.
Kyllä uskonnon tapauksessa on kyse nimenomaan elämänkatsomuksesta, jolle leimallista on se että se on osa henkilön minuutta. Muuten ei olisi ymmärrettävissä miten syvällisesti uskossa elävä ihminen kokee uskoonsa kohdistuneen kritiikin. Se on kritiikkiä heidän henkilöään ja elämänkatsomustaan kohtaan. Usko yhdentekeviin jokapäiväisyyksiin ei ole uskontoa, eikä varsinkaan uskonnon harjoittamista.
"Jos ainoastaan uskot että Jumala on olemassa, mutta et toimi tämän oletuksen pohjalta etkä pyhitä tekoja, kirjoituksia tai osaa elämästäsi tämän - itsesi ylemmän - henkiolennon palvomiseksi, voidaan minusta hyvällä syyllä kysyä oletko uskossa laisinkaan. "
Tällä perusteella Buddhalaisuutta ei voi kutsua uskoksi. Buddhalaiset eivät kiellä jumaluuden olemassa oloa, mutteivät sitä sen enempää palvo ketään. Muistan, että joku Buddhalainen sanoi ettei kiellä Jumalan olemassa oloa, mutta rukoilu on turhaa.
Buddhalaisethan tahtovat vain irtautua jälleen syntymän kierrosta ja päästä nirvanaan.
"Minusta uskoa ei pitäisi sekoittaa uskonnon harjoittamiseen, siis elämänkatsomukseen, jossa oma uskon kohde pyhitetään."
Minusta uskonnossa ei tarvitse tehdä mitään, uskotaan vain asian olevan näin ja voidaan toimia sen sen mukaisesti.
>>Tällä perusteella Buddhalaisuutta ei voi kutsua uskoksi. Buddhalaiset eivät kiellä jumaluuden olemassa oloa, mutteivät sitä sen enempää palvo ketään.>>
Tästä käydäänkin keskustelua jatkuvasti jopa buddhalaisten itsensä keskuudessa. Buddhalaisuus onkin lähinnä filosofia. Kuitenkin buddhalaisuuteenkin kuuluu lukuisia "lahkoja" joista toiset ovat jo leimallisesti uskonnollisia. Uskontojen kentässä buddhalaisuus on siis tavallaan erityistapaus, eikä siitä pitäisi vetää yksinkertaistavia johtopäätöksiä.
Minulla on oma elämänfilosofiani, joka pitkälti muuttuu myös tilanteitten mukaan. En omaksu enkä hylkää. Se mihin useimmiten uskon ja luotan on oma intuitioni. En kiellä Jumalan olemassaoloa. Voisi pikemminkin todeta ettei sellaisella tiedolla ole itselleni merkitystä. Vaikka uskon moniin asioihin, en silti koe olevani uskossa, koska OLEN MYÖS VALMIS MUUTTAMAAN KANTAANI. Olisiko tässä yksi uskonnollisuuden peruskysymys?
Hei, hyvä pointti. Taidan itsekin jakaa uskonnon ja uskomukset kahteen kategoriaan.
1. Uskonot:
Edustavat kannattajiensa mielestä totuutta, jota ei voi muuttaa. Sikksi siinä pysytään kiinni lujasti.
2. Uskomus:
On helposti muutettavissa, koska ei pyri olemaan totuus.
Ja jos noita kategorioitasi sitten vertaisi esimerkiksi tämän palstan ateisteihin, voisi huomata että joukossa on sekä filosofisesti ateistisia henkilöitä (kykenevät rakentavaan keskusteluun) että "uskonnollisia" ateisteja (eivät hyväksy erilaisia ajattelutapoja).
Tietosanakirjan mukaan määriteltynä ateismi ei siis ole uskonto, mutta monille henkilöille käytännössä kyllä (vrt. buddhalaisuus), mikäli kriteeriksi otetaan oppien pyhittäminen.
Huono provo tai et ymmärrä sitä, että ateismi on jo määritelty varsin tarkasti. Omat tulkintasi tuskin ateismi sanan oikeaan merkitykseen vaikuttavat.
Käytäntö on eri asia kuin määritelmä. Elämänkatsomus, nojasi se mihin ismiin tahansa, on aina suhteessa kokijaan.
En ole tavannut vielä yhtään joka toteuttaisi ismiään puhtaassa muodossa, määritelmän mukaisesti... Tottakai uskonnollekin on joku keksinyt jonkun määritelmän, mutta kuka vaalii "toteutuksen puhtautta" - Jumala vai?
Eli: seuraavatko määritelmät sitä mitä ihmiset toteuttavat käytännössä vai seuraavatko ihmiset määritelmiä?
Onko jonkun toisen tulkinta aiheesta väärä, jos se tietosanakirjassa lukee toisin??
Se kirjauskonnoista... ;-D
Kaikki tieto on uskoa. En voi tietää olenko olemassa, sekin on vain uskoa. Loppujen lopuksi tieto on vain uskomus, josta on hyötyä.
Se onfilosofisesti ajateltuna totta.
filosofisella ajattelulla ei tarvitse olla mitään tekemistä totuuden kanssa.
Ei tarvitsekaan, mutta se minusta filosofia on yksi syvällisimmistä ajattelun muodoista.
Jokaisella ihmisellä on oma elämän filosofiansa. Toisilla sitä ohjaavat uskonnot, toisilla omat havainnot. Kun rupeaa pohtimaan asiaa pintaa syvemmältä tulee sisään filosofiseen pohdiskeluun.
Yleensä totuuden etsimisen mukana on filosofiaa.
Niin kauan kun puhumme materiasta, ei filosofista ongelmaa ole.
Mutta filosofinen ongelma tulee vastaan jo siinä vaiheessa, kun puhumme aistihavaintojen välittämästä todellisuudesta ja toisaalta prosesseista kuten ajattelu.
Tiedämme suurin piirtein fysikaalisena ilmiönä, mitä ajattelu on, mutta se ei auta meitä meitä paljoakaan siinä vaiheessa, kun alamme keskustella ajattelun aikaansaamista tuloksista.
"On vain yksi totuus", sanoo uskova. Näin sanoo myös ateisti.
Vanha esimerkki kertoo laumasta sokeita miehiä, jotka koskettelevat elefanttia. Yksi hypistelee korvaa, toinen kärsää, kolmas häntää ja neljäs kylkeä. Jokainen on oikeassa kuvatessaan elefantin olemusta. Jokaiselle totuus on erilainen. Kuitenkaan kukaan heistä ei tunne koko totuutta... Aistihavainnot eivät olleet enää riittäviä.
Voi sitä raukkaa sokeaa joka hypistelee elefantin peräpäätä kun tämä pieraisee. Millainen olisi hänen tulkintansa elefantista...?