Olen menettänyt kaksi lähiomaistani kahden vuoden aikana.Nyt lapseni sairastui yhtäkkiä erittäin vakavasti ja matkalla sairaalaan huusin suoraan yläilmoihin Jumalalle, että lastani et enää saa.Minähän sitä en määrää ja yö on taistelua mutta tämä on jo liikaa.Sitten rukoilin, että älä ota häntä.Pikkuveli 4v polvistui sairaalan eteen lumihankeen rukoilemaan yllättäen kaikkien ihmisten aikana ihan samaa.Mutta lastani et enää vie! Et ennen kuin minä olen mennyt.
Lastani
et enää saa
41108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivon vilpittömästi lapsellesi voimia taisteluun voittaa tuo sairaus ja sinulle lämpimiä ajatuksia ja taistelutahtoa, ymmärrän tuskasi ja taatusti tilanteessasi ajattelisin samoin.
-virtuaalihalaus-
Rukoilen sinulle voimia. Elän suruaikaa poikani kuoli tapaturmassa ja olisin tehnyt mitä vaan jos olisin voinut kuolla hänen puolestaan, äidin rakkaus on sitä.
Sinun poikasi selviää varmasti.Lääketiede voi nykyisin tehdä vaikka mitä ja lapset ovat vahvoja. Ota hetki ja päivä kerrallaan ja pyydä läheisiltä tukea.Voimaa ja rakkautta sinulle.
Menetykset ja vastoinkäymiset ovat tosi koettelevia asioita...kyllä se pistää miettimään miten jaksaa tai voittaa sairaudet tai kuoleman..
Meikäläinen kanssa oli hilkulla seota pari vuotta sitten.. kun poikani kuoli kolarissa...oli siinä asialla sulattelemista että asian tajusi ja tai jollain tapaa edes käsitti.Oli sitä ennen ollut jo paljon vastoinkäymisiä muutenkin kaiken lisäksi kruunasi se kuolema ...välillä rukoilin ja välillä lensi raamattu nurkkaan ja ihmettelin mitä pahaa olin tehny yläkerran herralle lyömällä noin pahasti minua kaikilla asioilla...no on senkin jälkeen ollut vastoinkäymisiä...asumusero jne..jne...mutta se nyt ei sellasen tapauksen jälkeen tunnu edes miltään...pieni on joku eroasia sen rinnalla jos lapsi kuolee tai jotkin muut maailman murheet.. mutta niistä on jatkettava vain elämää.. ei auta...koetan ajatella sinulle voimia että lapsesi selviää ja sinä selviät ja elämänne jatkuu ..elämä ei kohtele aina meitä mitenkään ruususesti.
Voimia teille. Osaan kuvitella tilanteen.
Tiedäthän kuitenkin, että "päivämme ovat määrätyt" jo ennenkuin tulemme koko maapallolle.
Toivon/rukoilen siltikin, että lapsesi säästyisi nyt kuolemalta.