Toivon vain, ettei kenenkään tarvitsisi omalle kohdalle näitä sanoja mielessään lukea.. Joten kääntykää enen kuin on liian myöhäistä!
Kuulkaa, te Herran valitut
ja synneiltänne vaivatut,
kun Herra teitä kutsuupi
ja parannukseen tahtoopi.
Tule jo luotu katsomaan
Jumalan Pojan vaivoja.
Hän luihin asti ruoskittiin
ja minun tähteni tuomittiin.
Oi älkää enää seisoko
Jumalan vihamiehinä.
Vaan kiitoksella täyttäkää
te kuolevainen kielenne.
Kuka se tietää milloinka
kuolema on jo vieraana.
Se saattaa olla huomenna
kun pitää mennä kuolemaan.
Kun tuonen torvi kajahtaa,
niin maa ja taivas katoaa.
Ei auta silloin katumus
ja myöhäinen on parannus.
Nyt omatuntoni todistaa,
että on armo kaukana.
Raukka en silloin huolinut,
kun maailmass’ oli tarjona.
Kaikk’ tarjon täällä hylkäsin
ja parannuksen lykkäsin.
Vaan siten petin itseni,
Jumalan vihan saavutin.
Kaikk’ armon päivät kulutin,
synneillä itseäni huvitin.
Halpana pidin sanasi
ja ylenkatsoin lapsesi.
Voi kuinka se on kauheaa
lähteä tästä maailmasta,
kun perkele on isäni
ja loppumaton iäisyys.
Nyt kauhea on lähtöni
ja tuomiolle tuloni.
Ei auta siellä valitus
ja myöhäinen on rukous.
Huoleton olin ajassa,
kulutin aikaa kallista.
Kulkekaa jälkeen jäänehet
oikeaa tietä autuuteen.
Nyt minun täytyy vajota
ja pyhäin seurasta erota
petojen kanssa olemaan,
helvetin liekkiin palamaan.
Ah, mitä auttoi koreus,
mitä kunnia, rikkaus?
Nyt olen köyhää köyhempi
ja isätöntä orvompi.
Ei maailma minua huojenna,
ei koreuteni verhoa.
pois Herra otti armonsa,
kun tyhmä olin valvomaan.
Katsokaa haudan syvyyteen
ja armonajan lyhyyteen,
kuinka pian sinne saatetaan
ja multaa päälle lasketaan.
Jo ääneni nyt sortuupi,
kun Herra pois mun kutsuupi.
Kuolema rintaani ahdistaa
ja vaiva kova kauhistaa.
Hyvästi syntikumppanit.
Jo lakastuu mun voimani
ja maailman ilo katoaa,
kun sielu ruumiista eroaa.
Hyvästi taivaan lintuset,
hyvästi kesäpääskyset.
Jalatkin teiltä halaisin,
jos armon saisin takaisin.
Kuulkaa, te Herran valitut
ja synneiltänne vaivatut,
kun Herra teitä kutsuupi
ja parannukseen tahtoopi.
Tule jo luotu katsomaan
Jumalan Pojan vaivoja.
Hän luihin asti ruoskittiin
ja minun tähteni tuomittiin.
Oi älkää enää seisoko
Jumalan vihamiehinä.
Vaan kiitoksella täyttäkää
te kuolevainen kielenne.
Kuka se tietää milloinka
kuolema on jo vieraana.
Se saattaa olla huomenna
kun pitää mennä kuolemaan.
Kun tuonen torvi kajahtaa,
niin maa ja taivas katoaa.
Ei auta silloin katumus
ja myöhäinen on parannus.
Nyt omatuntoni todistaa,
että on armo kaukana.
Raukka en silloin huolinut,
kun maailmass’ oli tarjona.
Kaikk’ tarjon täällä hylkäsin
ja parannuksen lykkäsin.
Vaan siten petin itseni,
Jumalan vihan saavutin.
Kaikk’ armon päivät kulutin,
synneillä itseäni huvitin.
Halpana pidin sanasi
ja ylenkatsoin lapsesi.
Voi kuinka se on kauheaa
lähteä tästä maailmasta,
kun perkele on isäni
ja loppumaton iäisyys.
Nyt kauhea on lähtöni
ja tuomiolle tuloni.
Ei auta siellä valitus
ja myöhäinen on rukous.
Huoleton olin ajassa,
kulutin aikaa kallista.
Kulkekaa jälkeen jäänehet
oikeaa tietä autuuteen.
Nyt minun täytyy vajota
ja pyhäin seurasta erota
petojen kanssa olemaan,
helvetin liekkiin palamaan.
Ah, mitä auttoi koreus,
mitä kunnia, rikkaus?
Nyt olen köyhää köyhempi
ja isätöntä orvompi.
Ei maailma minua huojenna,
ei koreuteni verhoa.
pois Herra otti armonsa,
kun tyhmä olin valvomaan.
Katsokaa haudan syvyyteen
ja armonajan lyhyyteen,
kuinka pian sinne saatetaan
ja multaa päälle lasketaan.
Jo ääneni nyt sortuupi,
kun Herra pois mun kutsuupi.
Kuolema rintaani ahdistaa
ja vaiva kova kauhistaa.
Hyvästi syntikumppanit.
Jo lakastuu mun voimani
ja maailman ilo katoaa,
kun sielu ruumiista eroaa.
Hyvästi taivaan lintuset,
hyvästi kesäpääskyset.
Jalatkin teiltä halaisin,
jos armon saisin takaisin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.