Viime vuosina on muutama näkyvä hahmo saanut varsinkin nettipalstojen oikeistolaiset mörököllit takajaloilleen mylvähtelemään. Johan Bäckman, Heikki Ylikangas, Katariina Lillqvist. Poliitikkojen puolelta Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja saavat vähän samanlaista kohtelua samalta poppoolta.
Vai onko asialla sama poppoo? Löytyykö esim. tältä palstalta ketään, joka ei niputa noita kaikkia samaan kastiin? Onko jossain joku joka diggailee esim. Ylikangasta mutta ei voi sietää Bäckmania? Tai fanittaa Tarjaa mutta pitää Uralin perhosta hirvityksenä?
Ilmoittautukoon ne, joiden mielipiteet jakautuvat noiden henkilöiden suhteen. Jos ei ilmoituksia tule, niin oletan että olette kaikki niin ennalta-arvattavaa jengiä, että jos kritisoitte yhtä edellä mainituista, niin kilometrin päähän jo näkee, että saatte kohtauksia kaikista muistakin?
:D
Vai onko asialla sama poppoo? Löytyykö esim. tältä palstalta ketään, joka ei niputa noita kaikkia samaan kastiin? Onko jossain joku joka diggailee esim. Ylikangasta mutta ei voi sietää Bäckmania? Tai fanittaa Tarjaa mutta pitää Uralin perhosta hirvityksenä?
Ilmoittautukoon ne, joiden mielipiteet jakautuvat noiden henkilöiden suhteen. Jos ei ilmoituksia tule, niin oletan että olette kaikki niin ennalta-arvattavaa jengiä, että jos kritisoitte yhtä edellä mainituista, niin kilometrin päähän jo näkee, että saatte kohtauksia kaikista muistakin?
:D
Vastaukset 16
Vanhimmat
että hän erehtyi julkisuudessa paljastamaan sisällisodan tähän asti melko tuntemattomana säilyneen kielipoliittisen vivahteen: Suomessa kiersi ruotsalaisia teloitusryhmiä "arkebuseeraamassa" punikkeja - tosin vain suomen- ja venäjänkielisiä punikkeja! Jos ammuttava osasi pyytää armoa ruotsiksi, sitä myös sai.
Niinpä hän on sitten saanut jokaisen ruotsalaisen historioitsijan ja wannabe-historioitsijan kimppuunsa - ja niitähän Suomessa riittää...
oli ruveta keksimään viime sotiin ihan uusia tapahtumia omasta päästään. Nämä sadut joutuivat ilman muuta ammattimiesten tehotarkastukseen ja hullusti kävi. Vain kaikkien tietämättömimmät ylikangasfanit seisovat hänen takanaan ja yrittävät kehnolla menestyksellä keksiä haukkuja kriitikoiden pään menoksi.
Ammuttuja kyllä on siitä kaikki on varmaan samaa mieltä mutta millä nimikkeellä se on se ongelma.
Mikäli teloitettuun totuuteen on uskomista
Ylikangas jees, Bäckman nou. Lillqvist huvittava, Uralin perhonen Pispalan juopporemmin vanha kaljapöytä satu. Halonen no jaa. Tuomioja fiksu mutta aika omalaatuinen kiemurtelija. Siinäpä nuo.
Ihan hyvä jaottelu sinulla, vaikka en kaikista samaa mieltä olekaan. Suurin kysymysmerkki tällä hetkellä on Bäckman, koska hän on sen verran uusi tulokas vielä. Miehen tyyli on tietysti ihan yliampuvaa niissä kirjoituksissa, jotka ei ole tieteellisiä julkaisuja, mutta sehän on aivan selvästi hänellä tarkoituksenakin. Jos ei takerru siihen tyylin tai ottaa sen mojovana kettuiluna, niin jotain ajatuksia herättävää Bäckmanistakin kyllä löytyy.
Jos ottaa Bäckmanilta käsittelyyn ne kohdat, jotka on yhteneväisiä Turtolan kanssa, niin Turtolan kautta varmaan saa ajattelun aihetta sellainenkin, jolle Bäckman on liian epäilyttävä.
niitä vanhoja stallareita. Stalinismi on kuin HIV, vaikka miten monta kertaa takkia kääntäisi, se on ja pysyy, niin kuin paska Junttilan tuvan seinässä.
Olen varmasti näkemyksiltäni oikeistolainen, vaikka en äärioikeistolainen.
Tarja Halonen on presidenttini ja ylipäällikköni. En ääänestänyt häntä, mutta en ole vikissyt sen jälkeen, kun kansa oli puhunut. En pidä hänen politiikastaan, siinä se.
Ylikankaan Tie Tampereelle -kirjaa pidin tärkeänä siltä osin, että se antoi äänen muillekin kuin Hannulan jääkäreille. Huomasin kyllä jo silloin, että Ylikankaalla oli muutamia kyseenalaisia tulkintoja ja jopa selkeitä virheitä. Media kuitenkin suitsutti sitä teosta, vaikka ei sekään oikein tarkkaa kampaamista kestävä tutkimus ollut. Mutta siinä oli paljon hyvää.
Ylikankaalle tapahtui vanhetessaan jotakin. Kyvyttömyys myöntää olleensa väärässä teloitettujen suhteen näkyy nyt. Mikä maailmanloppu se nyt on erehtyä? Inhimillinen narsismi kaataa.
Lillqvist taas on taiteilija. Fiktio on aina fiktiota eikä määrää minun ajatteluani. Kommentoin kerran maltillisesti ihmetystäni siitä, että fiktion perusteella ihmiset ovat kärkkäitä leimaamaan yhden tsaarin chevalier-kaartin suurimmista "auervaaroista" homoseksualistiksi. Toisin sanoen, jos minä teen novellin, jossa joku oikea ihminen on homo, olen todistanut hänet homoksi.
Vika ei kuitenkaan olisi minun, taiteilijan, vaan sen porukan, joka minun vääntämiseni ottaa tosissaan, sekoittaa faktan ja fiktion. Lillqvistin määrittelen siis vain sen mukaan, onko hän hyvä taiteilija vaiko eikö.
Erkki Tuomiojasta en pidä. Hänen saamattomuutensa tsunamin aikaan ja sittemmin Suomen ollessa EU-puheenjohtaja sen ainoan sen kauden kriisin aikaan, oli kauheaa katsottavaa. Kun mies viimein ymmärsi tehdä jotakin, hän lensi Ranskaan, jossa kukaan ei ottanut häntä vastaan. Chirac kutsui häntä nollaksi. Condoleezza Rice ei suostunut edes puhumaan hänelle kuin Solanan kautta. Niin turhake hän oli.
Ja vasemmistolle hän on jonkinlainen ulkopoliittinen nero pasifismissaan. Vielä kautensa lopulla hän kielsi jyrkästi, että Venäjä varustautuu. Samana päivänä, kun Venäjän asevoimat kertoivat ylpeinä varustautumisestaan.
Mitkä silmälaput.
Bäckmanin mielipuoliset vääristelyt menevät kauas ohi näiden harmittomien punasilmien. Bäckman ammentaa venäläisestä nationalismista ja tekee propagandaa kuin Goebbels. Eikö juuri siellä ole fasismia, missä Putin-nuoret kokoontuvat? Häntä voisin kommentoida räväkämminkin.
Eivät he samaa poppoota ole. Mutta kyllä se vasemmiston tuulahdus näkyy kaikissa muissa paitsi Bäckmanissa, joka on venäläismielinen konservatiivinen nationalisti. Siis jonkinlainen fasisti. Paradoksi on siinä, että hän ehkä luulee olevansa antifasisti. Sen siitä saa, kun säilyttää 65 vuoden takaisen maailman mukanaan nykypäivässä.
Olen pitkälti samaa mieltä aika lailla historiaa tuntevana.
Faktan ja fiktion sekoittaminen on hankala taiteenlaji. Sen on saanut kokea muun muassa Liza Marklund, jonka romaani "Uhatut (Gömda)" on aiheuttanut kalabaliikin Ruotsissa. Teos on fiktiota, mutta kustantaja markkinoi sitä tositarinana. Nyt tulee lunta tupaan.
Siinä myös Lillqvistin ongelma. Suomessa keskustellaan "Uralin perhosesta" aivan kuin se olisi tositarina. Eihän se niin ole, mutta perhosanimaatio loukkaa varmaan monen tunteita. Kuten myös Harro Koskisen "Sikamessias" tai vaikkapa Jyllandspostenin Mohammed-pilakuva.
Ei näihin rajaa voi vetää. Sen sijaan voi tietysti keskustella hyvästä ja huonosta mausta. En minä tietoisesti lähtisi loukkaamaan ihmisten tunteita. Lillqvistin tyylitaju on syvältä. Jo se tekee siitä huonoa taidetta. Myös Yle osoitti huonoa tyylitajua lähettäessään ohjelman jopa uusintana.
Roope
"Bäckmanin mielipuoliset vääristelyt menevät kauas ohi näiden harmittomien punasilmien. Bäckman ammentaa venäläisestä nationalismista ja tekee propagandaa kuin Goebbels."
Bäckman on rehellinen mies. Hän myöntää, että ei edes pyri totuuteen historian tulkinnoissaan. Alla lainaus Bäckmanin kirjoituksesta Hesariin 26.9.2008.
"Jokaisella on oltava vapaus esittää tulkintansa historiasta ilman vainotoimia tai vaatimuksia pysyttäytyä vain yhdessä tulkinnassa. Historia ei pyri lopulliseen totuuteen vaan argumentoituun debattiin. Vain totalitäärisissä maissa poliitikot voivat puuttua yliopisto-opetuksen sisältöihin.
JOHAN BÄCKMAN
"
Ei Bäckman toisaan kätke sitä, että hän esittää mielipiteitään. Ylikangas taas väittää puhuvansa myös totta.
Käsitin että täällä kyseltiin sitä luokitellaanko tietyt "jumalanpilkkaa" harjoittaneet tahot samaan nippuun, eikä sitä mikä noissa kussakin on vikana, mutta kommentoidaan nyt kuitenkin vaikka tuota Tuomiojaa.
Se, että mies ei ollut Bushin hallintoon päin kieli pyllyssä, on kai viimeistään nyt, vallan vaihduttua Amerikassa, pelkästään miehelle kunniaksi. Venäjän varustautumisesta Tuomiojan toteamus osui oikeaan: Venäjän varustelumenot ovat samaa luokkaa kuin Italian. Myöskään tsunamiuhreja en tiedä jääneen pulaan Tuomiojan takia.
Varsinkin kun ottaa huomioon millainen mestari tuli Tuomiojan jälkeen ulkoministeriksi, ei voi paljon valittaa tilanteesta ennen vuotta 2007.
Vaikka olenkin likimain kaikesta eri mieltä Tuomiojan kanssa, olen tuosta hänen seuraajaansa koskevasta kommentistasi taasen samaa mieltä.
Tuomioja ei sentään ole tyhmä, vaikka hänellä (mielestäni) on vieläkin vuoden 1973 silmälaput ja vaikka hän ei mikään tiukkojen tilanteitten kenttäjohtaja ollutkaan.
Seuraaja lähetti 200 härskiä tekstiviestiä ollessaan Yhdysvalloissa virallisella vierailulla Suomen ulkoministerin ominaisuudessa. Kyllä siinä on ollut harmaapukuisilla miehillä hauskaa, kun niitä on käännetty. Todella heikko arvostelukyky tällä herralla on ollut.
Eikös noi ole samaa poppoota, Erkki ja Erkin vanha heila ja vasemmiston puhtaaksipesijät.
Sensaatiohakuiset kappas-veikot ovat tosiaankin saaneet oikeusto mörököllit takajaloilleen. Uskoisin kylläkin, että syynä on stallarien saama näkyvyys mediassa. Pienikin vihjaus erilaisiin rikoksiin sodassa on saanut palstatilaa aivan älyttömästi. Media on tässä suhteessä täysin kriitikitön antaen juuri näille ns. paljastuksille palstatilaa.
Asiaa tuntematon lukiessaan em. tarinoita voisi luulla, että Suomi oli maailmansodisssa todellinen roistokansa. No hyvin ovat rikollisjoukkojen jälkeläiset kumminkin pärjänneet.
Meillä ja heillä kaikilla on erilainen ajattelutapa ja kokemukset. On monta todellisuutta.
Jouduin kerran seuraamaan vierestä kolmiodraamaa: Petetty vaimo oli sitä mieltä että ukko on roisto. Ukko oli sitä mieltä että hän kärsinyt jo ihan tarpeeksi ja tyttöystävä oli sitä mieltä että poikaystävä on väärinymmärretty nero.