Josko oisitte ikuna lukenu. Kannattais vaivautua ja muutenkin ko. kirjailijaa tutkiskella, niinkun toi Synkkä Yksinpuhelu. Mut, jos etten viitsi, kattokaa videoversio, jos löyätte.
Risti- ja Hakaristi
Olavi P.
11634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>Kannattais vaivautua ja muutenkin ko. kirjailijaa tutkiskella, niinkun toi Synkkä Yksinpuhelu.<
Synkkä Yksinpuhelu on enimmäkseen pelkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija (lue ensin Kolmannen valtakunnan vieraana) käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.
Muistaakseni Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli.
Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.
Risti ja hakaristi on hyvä ja oivaltava analyysi 1930-luvun meiningistä. Turha Paavolaista on natsiksi leimata.
Roope
"Tuo opportunisti natsien ihailija"
Suosittelen Roopelle tutustumista Olavi Paavolaisen kirjaan Kolmannen valtakunnan vieraana. Sitten voisit lukea vaikkapa Matti Kurjensaaren kirjan Loistava Olavi Paavolainen.
Samoin aitoa silminnäkijäkuvausta ja lisäväriä antaa Martti Haavion kirja Me marssimme Aunuksen teitä. Toki on hyvä katsella myös Synkkää yksinpuheluakin, ainakin sitä kesää 1944, joka on kuulemma pelkkää "Sinistä".
Kolmannen valtakunnan vieraana on paikoitellen värisyttävää lukemista. Jo senkin takia kirja kannattaa lukea.
Kurjensaari on jäänyt väliin.
Synkkä yksinpuhelu on sananmukaisesti synkkä yksinpuhelu. Onko kentien kesä -44 kopioitu sanasta sanaan? En usko.
Roope
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkkä_yksinpuhelu
Uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä stilisoimia. Varmaankin kovan alkukohun seurauksena. Itse luen parhaillaan sellaista uudempaa versiota, olikohan vuodelta 1982. Siis pitää hommata se alkuperäinen käsiinsä.
Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Martti Haavio ei ole aivan objektiivisimpia arvioijia Olavi Paavolaisen suhteen. Haavio oli AKS:n kanatavia voimia ja koko 1930-luvun äärioikeistolaisen sivistyneistön keulakuva. Paavolainen taas oli aina oman tiensä kulkija eikä kunnioittanut auktoriteetteja vaan sumeilematta niitä pilkkasi niin yksityiselämässään kuin kirjoituksissaan. Myös Haavio sai tämän kokea. Heillä oli lisäksi ristiriitoja yksityiselämässään mm. nuo naisasiat.
Haaviolla oli sodan jälkeen selviä vaikeuksia myöntää omia virheitään. Pavolainen taas näki jo todennäköisesti sodan loppuvaiheissa maamme tilanteen vaarallisuuden ja valitun linjan katkeran virheellisyyden.
Päämajan siniset oli Päiväkirjan oivallinen tuki...
Lue se alkuperäinen versio. Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1
Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia!
Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija (lue ensin Kolmannen valtakunnan vieraana) käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.
Paavolaisen ehkä terävin oivallus oli se, ettei hän missään vaiheessa (edes ollessaan 1930-luvulla aika lailla innostunut fasismista ja natsismista) aliarvioinut Neuvostoliittoa/Venäjää. Sotien jälkeen hän kannatti lujasti Paasikiven-Kekkosen linjaa, luottamuksen politiikkaa.
Tässä toinen ketju Olavi Paavolaisen ihailijoille.
Oliko V. A. Koskenniemi se kiivain Paavolaisen arvostelija?
Huvittava juttu kun Koskenniemi vähän liiaksi innostui 1940 -luvun Saksan meiningistä, niin koko hänen 1930 -luvun tuotantokin leimattiin hakaristillä saman tien.