Håkan ronskin merimiehen seksiorjana

”Vihdoinkin tämä päivä koitti! 20 vuotta tuli täyteen”, riemuitsi Håkan elokuun 25. päivän aamuna. Hän oli aina pitänyt 20 ikävuoden saavuttamista kiehtovampana ajatuksena kuin 18 vuotta. Håkan oli melko innokas viihtymään kotikaupunkinsa Turun yöelämässä ja nyt avautuisi pääsy useampiin tunnettuihin paikkoihin, joita hänen vanhemmat ystävänsä olivat avoimesti suositelleet. Erityisesti Håkan oli kiinnostunut eräästä meren rannalta löytyvästä vanhanaikaisesta tavernatyylisestä kapakasta. Paikka ei ole missään nimessä potentiaalinen houkuttelemaan nuorisoa, mutta historiasta kiinnostuneelle ja aihetta avoimessa yliopistossa opiskelevalle Håkanille ”Merikrotti” tuntui mieleiseltä. Ainakin tällaista olisi mielenkiintoinen kokeilla!

Heti seuraavana perjantaina muutaman oluen kotonaan juotuaan Håkan suunnisti kaupungille tapaamaan paria ystäväänsä, Marcusta ja Stefania. Jälkimmäisen kanssa Håkanilla oli ollut pientä vipinää, mutta kumpikaan ei ollut vielä tehnyt aloitetta minkään vakavemman suhteen. Håkan tunsi vetoa myös naispuolisiin ihmisiin ollen siis biseksuaali, mutta vietti nuoren ikänsä johdosta niin sanottua etsikkoaikaa tässä asiassa. Håkan oli seksuaalisesti hyvin liberaali ihminen.

Alkuilta kului Bryggmannissa ja noin seitsemän aikaan Håkan suuntasi Merikrottia kohti melkoisessa laitamyötäisessä. Tavernan ovella tervehti kaksi valaan päätä kuvaavaa veistosta. Håkan astui sisälle ravintolaan ja henkäisi ensi kerran sen piipunsavuista tunnelmaa keuhkoihinsa. Hän tilasi omenasiiderin ja istuutui ravintolan nurkkapöytään nauttimaan tunnelmasta. Parhaillaan soi joku Tapio Rautavaaran vanha meriaiheinen valssi, jota Håkan ei kuitenkaan tunnistanut.

Tunti kului ja tänä aikana Håkan ehti tilata sekä juoda vielä kaksi siideriä. Yhtäkkiä Håkan huomasi tumman hahmon oikealla puolellaan. Noin kaksimetrinen ja valehtelematta liki parisataakiloinen sekä virttyneeseen merikapteenin hattuun sonnustautunut vanha mies seisoi hänen vieressään ja murahti tuimasti. Håkan säikähti ja nousi seisomaan. Hän oli tietämättään istuutunut tämän piippua ahnaasti tupruttelevan partasuisen ukon kantapöytään. Episodin lomasta Håkan havaitsi muiden oletettavan pitkäaikaisten kanta-asiakkaiden pälyilevän häntä kiukkuisesti. Vanha merimies istuutui paikalle, josta Håkan oli juuri siirtynyt syrjään, murahti ja tuprautti piipustaan sankan savunpössäyksen. Hänen ikuisuuteen suunnatusta katseestaan huokui kaihous. Håkan lähti kulkemaan kohti toista pöytää syvän kummastuksen vallassa. Vanhan merimiehen ilme sen sijaan ei värähtänytkään, mutta suupieleen kirposi liki huomaamaton hymynhäivähdys hänen saatuaan vakiopaikkansa takaisin. Sentimentaalistako? Kyllä.

Håkan tunsi olonsa sangen humalaiseksi, mutta päätti vielä tilata yhden absinttipaukun. Edes taannoinen, vähintäänkin erikoislaatuinen, kohtaaminen ahavanpureman merikarhun kanssa ei saanut häntä jättämään tuota täydellisen idyllistä ravintolaa. Absintin – tuon preussilaissyntyisen jalon alkoholijuoman – jälkeen kuitenkin tapahtui jotain. Myöhemmin Håkan ei olisi pystynyt kuvailemaan tapahtumia yhtään tuon paremmin, koska hänen muistinsa meni poikki pahemman kerran. Tapahtumat olivat kuitenkin jotain sellaista, jota hän tulee syvästi katumaan.

Seuraavana aamuna Håkan avasi silmänsä huomatakseen olevansa jossain aivan muualla kuin omassa kodissaan. Hänen nenäänsä otti sakea piipunsavu ennen kuin hän kerkesi nähdä missä oli ja korviin kaikui rohea kuorsaus ennen kuin hän kerkesi haistaa mitään. Seinät olivat koristeltu meriaiheisilla muistoesineillä, kuten vanhalla laivan ruorilla, aavaa ulappaa kuvaavilla tauluilla sekä täytetyllä turskalla. Huoneessa tuoksui myös vahvasti silli sekä hiki. Håkan koitti liikahtaa, mutta huudahti tuskasta, koska hänen takapuoltaan vihloi todella kivuliaasti. Hänen vartalonsa ympäri oli kietoutunut paksu karvainen käsivarsi, johon oli tatuoitu ankkuri. Håkan sai pyörähdettyä kyynel silmäkulmassaan sen verran, että huomasi kauhukseen olevansa eilen tapaamansa karskin merikarhun kainalossa. Spermatahrat lakanoilla paljastivat edellisyönä harrastetun villin ja estottoman seksin. Håkanilla oli vain pieniä – lähes mitättömiä – muistikuvia yön tapahtumista, mutta välittömästi nuo kookkaat tahrat huomattuaan hänen mieleensä palautui epämääräisiä murahteluja karvaisen merikarhun lykkiessä Håkania perseeseen tuprautellen samalla piippuaan. Lattialla oli hänen kännykkänsä sirpaleina. Pääsyä vapauteen ei saanut lunastettua puhelinsoitollakaan. Sen merikarhu oli viekkaana miehenä varmistanut.

Tilanteen vakavuuden käsitettyään Håkania alkoi oksettaa, mutta hän ei kyennyt juoksemaan vessaan oivan merikarhun parantaessa otetta hänen rintapielestään. Tuolla oudossa paikassa Håkan ei luonnollisesti edes tiennyt, missä vessa sijaitsi. Kaikki oli niin vanhaa, että todennäköisesti jossain pihamaalla olisi ulkohuusi. Kamalaa. Miten tässä näin pääsi käymään? Mikään ei tosin ollut niin hirvittävää kuin Håkanin takapuolta viiltävä kipu. Vihdoin tuo uljas merikarhu käänsi kylkeään ronskisti murahtaen ja Håkanin onnistui livahtaa pois nuhruisesta sängystä. Lakanoita ei oltu vaihdettu viikkokausiin. Håkan seisoi keskellä hien ja piipun tuoksuista läävää tuntien oksennuksen nousevan kurkkuunsa. Hyvin vaivalloisesti (peräaukkoa tuhannen sapelin lailla vihlovan kivun vuoksi) hän lähti kulkemaan huoneen halki, mutta kaatui keskelle lattiaa kaatuneeseen rommipulloon. Karski merikarhu nosti hänet ylös ennen kuin Håkan itse ehti tehdä mitään. Raavas viinankatkuinen mies raahasi häntä perässään takaisin sänkyyn murahtaen julmasti joka askeleella. Håkan oli lamaantunut kauhusta, koska tiesi mitä kohta seuraa.

Sängyn viereen päästyään merikarhu tuuppasi Håkanin sen päälle nelin kontin ja riisui alushousunsa paljastaen järjettömän kookkaan ja jäykistyneen siittimen, joka suorastaan uhkui rakkautta pelkällä ulkomuodollaan. Pikaisesti arvioituna siitin oli terska mukaan luettuna samaa kokoluokkaa kuin Håkanin käsivarsi nyrkistä kyynärpäähän. Lempeä huokui myös merikarhun himokas katse, joka kulki pitkin Håkanin siloisia pakaroita. Håkan nimittäin käy joka toinen tiistai-ilta spinningissä ja käyttää monenlaisia ihonhoitotuotteita pitääkseen hipiänsä kunnossa. Hävyttömän karvainen ja ronski merimies lipoi kieltään tarttuessaan toisella kädellään valtaisaan meisseliinsä työntäen sen kertasurvaisulla Håkanin entuudestaan vihlovan kipeään anaaliin murahtaen kiihkeästi. Raivokkaat survaisut seurasivat toisiaan ja kyyneleet valuivat Håkanin poskille, niin fyysisestä kuin henkisestäkin tuskasta. Hän koetti anoa armoa tuolta ahavan puremalta merten urholta, mutta ei saanut sanaakaan vastaukseksi.

Merikarhu poimi yöpöydältä piippunsa ja sytytti sen. Kaukonäköisenä ja kokeneena kaverina hän oli täyttänyt sen ennen nukkumaan käymistä vedettyään siitä useat makoisan pehmeät savut Håkania nussiessaan. Tuo aamuyön kiihkeä nainti ei kuitenkaan piisannut alkuunkaan tyydyttämään ronskin merikarhun kyltymättömiä himoja ja siinä hän nyt oli, polki nuorta sekä avutonta Håkania takaa päin kuin tulpatonta mopoa kiihdyttäen tahtia kaiken aikaa. Voitte vain kuvitella, miltä Håkanin takapuolessa tuntui, mutta ette pääse lähellekään totuutta. Siinä hän taas oli, kaiken aikaa pyörtymäisillään itkien samalla vuolaasti silkasta tuskasta. Edellisyötä lukuun ottamatta Håkan ei muista milloin olisi viimeksi itkenyt kivusta yhtä vuolaasti. Tässä kyydissä ei ollut hänen osaltaan tietoakaan nautinnosta puhumattakaan kahden ihmisen välisestä kiintymyksestä johtuvasta lämpimästä vuorovaikutussuhteesta.

Merikarhu ei antanut armoa, vaikka huomasikin Håkanin kärsivän orjan lailla. Hän kiihdytti tahtiaan yhä ja jättikokoinen kyrpä oli saavuttanut hieman ennen kliimaksia suorastaan käsittämättömät mittasuhteet. Kiimaiset murahdukset kaikuivat huoneessa ja Håkan pyörtyi juuri silloin kun karski merikarhu latasi siemensyöksynsä hänen anaalinsa perukoille. Hengästyneenä mutta sanoinkuvailemattoman tyytyväisenä merimies veti siittimensä ulos Håkanin anaalista, pyyhki sitä hieman lakanaan ja kellahti nukkumaan korskeasti murahtaen sekä vetäen Håkanin jälleen karvaista rintaansa vasten. Tajuton Håkan ei voinut asialle mitään vaan joutui tyytymään osaansa tuon seitsemän meren kauhun himojen tyydyttäjänä. Viimeinen asia, jonka Håkan muisti ennen tajuntansa menettämistä oli seinäkello, joka näytti aikaa 8.35.

Håkan heräsi seuraavan kerran puolen päivän aikaan siihen, kun hientuoksuinen merimies puristi häntä unenpöpperöissään rintalihaksesta. Hän onnistui kiemurtelemaan irti merimiehen otteesta ja vieläpä huolimatta aina vain perseessä yltyvästä kivusta, keräsi vaatteensa lattialta ja pukeutui. Toista sukkaansa hän ei löytänyt, mutta kesällä asialla ei ollut onneksi niin väliä. Näin Håkan ainakin luuli, mutta ulkona satoi vettä kaatamalla. Todella ihana keli kävellä kotiin ja ei missään nimessä vähiten siksi, että peräaukko tuntui siltä kuin olisi ollut halkeamaisillaan. Hän pääsi ulos talosta ja huomasi kauhukseen olevansa saaressa. Tuo viekas ukko oli merta kohtaan tuntemansa rakkauden johdosta rakentanut pienen vihreän mökkinsä Turun saaristoon. Laiturin nokassa kellui vanha purtilo, jolla merikarhu oli oletettavasti kuljettanut Håkanin saareen edellisyönä. Kauhu lamaannutti hänet. Hän ei tulisi kenties koskaan pääsemään pois täältä.

Ulko-ovi avautui ja vanha kunnon merikarhuhan se siinä taas oli venyttelemässä kuistilla ja rapsuttelemassa isoa mahaansa. Hän sytytteli jälleen piippunsa ja istuutui keinutuoliin katselemaan merelle päin kaihoisasti. Merimies seurasi katseellaan kahta sadetta uhmaamaan lähtenyttä lokkia kunnes kääntyi katsomaan Håkania. Merimies iski silmäänsä, nousi ylös keinutuolista ja lähti kulkemaan kohti Håkania, joka tärisi pelosta lähellä laituria. Merimies saavutti Håkanin, murahti ahnaasti, tarttui häntä hartioista ja lähti kuljettamaan kohti saunaa. Vasta tässä vaiheessa Håkan havaitsi saunan piipusta nousevan savun. Jossain välissä merikarhu oli ehtinyt laittaa saunan lämpiämään. Tämä oli toki täysin mahdollista, koska Håkan oli ollut useassa vaiheessa tajuttomana.

Merikarhu raahasi Håkanin saunaan ja riisuutui. Tämän jälkeen hän riisui myös kauhusta lähestulkoon halvaantuneen Håkan-raukan. Hartioista tarttuen hän pakotti Håkanin polvilleen ja työnsi puolijäykän siittimensä tämän suuhun ronskisti murahtaen. Håkan ei onnistunut enää pidättelemään oksennusta vaan antoi ylen saunan eteisen lattiakaivoon. Tuota pikaa merikarhu antoi Håkanin maistaa nyrkkiä, koska hänen saunansa lattialle oksentaminen ei luonnollisesti käynyt laatuun. Håkan sai jälleen lähes täyteen mittaansa jäykistyneen siittimen suuhunsa ja merikarhu työnsi sitä välillä hieman syvemmälle lantiotaan liikutellen. Håkan itki jälleen, koska tuo merten uljas valtias ei ollut peseytynyt aikoihin ja siitin maistui suoraan sanottuna karmealle. Tämä oli totta puhuen ensimmäinen kerta, kun Håkan ylipäätään harrasti suuseksiä. Aikansa kyrpää Håkanin suuhun survottuaan merimies tarttui häntä kainalosta, nosti hänet jaloilleen ja tuuppasi saunaan, josta tervehti polttavan kuuma höyry. Mittari näytti melkein sataa astetta ja sen kyllä tunsi. Håkanista tuntui kuin hänen nahkansa olisi kärventymäisillään, mutta merikarhu se työnsi hänet ylälauteille ronskein ottein, istuutui itse viereen ja kietoi kätensä Håkanin ympärille murahtaen lempeästi. Tuokaan lämpötila ei tuntunut karskille merikarhulle missään ja näinpä hän lappoi vettä kiukaalle oikein olan takaa. Håkan uskoi Jumalaan, mutta oli vakuuttunut, ettei helvettikään voinut tuntua yhtä kauhealta paikalta.

Yhtäkkiä merimies värähti aivan kuin olisi muistanut jotain ja se pitikin paikkansa. Hän nousi ylös ja siirtyi saunan eteisen puolelle. Ennen kuin Håkan ehti edes miettiä livahtavansa johonkin hän kuuli merikarhun laittavan radion päälle ja juuri parahiksi, sillä alkamaisillaan oli ilmatieteen laitoksen säätiedoitus merenkulkijoille. Merikarhu kaivoi piirongin laatikosta pullon rommia, korkkasi sen ja istuutui takaisin lauteille ryystäen pullosta aimo kulauksen sekä röyhtäisten härskisti. Hän kuunteli säätiedoitusta kuin euforisessa mielentilassa. Meteorologi lupasi Utön alueelle navakkaa luoteenpuoleista tuulta ja muun muassa tällöin merikarhun kulmakarvat kohosivat aavistuksen verran. Merikarhu lappoi pari kauhallista lisää löylyä ja valmistautui kuuntelemaan säätiedoituksen loppuhuipennuksen eli Kristiinankaupungin majakan tiedot. Säätiedoitus loppui, merikarhu otti huikan pullostaan ja kävi sulkemassa radion noutaen samalla piippunsa. Tämän hän täytti varmoin ottein, asetti sen suupieleensä ja sytytti sen imaisten siitä ahnaasti parit henkoset.

Merikarhun katse siirtyi jälleen ylälauteilla tajunnan rajamailla häilyvään Håkaniin. Merten säälimätön kauhu tarttui Håkania reidestä, pakotti hänet alemmille lauteille polvilleen ja räkäisi kämmenelleen. Räät hän levitti oikean kätensä nyrkkiin ja alkoi tunkea sitä Håkanin ahteriin silmät kiiluen sekä kuola suupielestä valuen. Håkan huusi tuskasta, mutta ronski merikarhu se vain murisi kiimoissaan. Hänen siittimensä oli jäykkä kuin löylykauha. Nyrkki oli jo rannetta myöten Håkanin perseessä, mutta merikarhu työnsi sitä syvemmälle kiimasta hullaantuneena. Mitkään sanat eivät pysty kuvailemaan sitä suunnatonta tuskaa, jota Håkan tunsi. Merikarhun käsivarsi oli jo kyynärpäätä myöten Håkan-poloisen takapuolessa, kunnes hän veti sen ulos kertariuhtaisulta. Håkan oli varma, että hänen sulkijalihaksensa repesi tässä yhteydessä, koska tunsi veren valuvan reittään pitkin.

Tuossa tuokiossa merikarhu tarttui äärimmäisen jäykistyneeseen siittimeensä karvaisella kourallaan ja tunki sen Håkanin perseeseen. Alkoi jälleen säälimätön ja piinaava jyystäminen, jota tuntui kestävän ikuisuuden. Tosiasiassa himokas merikarhu ei ehtinyt tuuppia Håkania kuin vartin verran, kunnes laukesi jälleen syösten lämmintä spermaa kuin lohikäärme tulta kidastaan. Hän kuorrutti Håkanin alaselän siemennesteellään ja murisi kiihkeästi koko tämän ajan. Håkan toivoi kuolevansa. Se olisi ylivoimaisesti helpoin vaihtoehto verrattaessa koko loppuelämän jatkuvaan seksiorjuuteen ahnaan merikarhun kodissa. Håkan-raukka oli jälleen pyörtymäisillään saunan kuumuuden ja aivan käsittämättömät mittasuhteet saaneen persettä koettelevan kivun johdosta. Merikarhu sen sijaan istuutui lauteille ja nakkasi lähestulkoon punaisina hohkaville kiville pari täpötäyttä kauhallista vettä tuprauttaen samalla piipustaan ronskit sauhut. Tässä vaiheessa Håkan pyörtyi. Tätä hän oli koko ajan odottanutkin, koska pääsyä raittiiseen ilmaan ei ollut.

Seuraavan kerran silmät avattuaan Håkanin hämmästys oli valtaisa. Hän oli Strandnäsvägenin varressa Länsi-Turunmaassa, eli lähes mantereella jälleen. Håkan nousi rantaheinikosta läpimärissä vaatteissaan. On lähestulkoon lääketieteellinen ihme, että hän pysyi jaloillaan vanhan kunnon merikarhun tarjoaman kyydin jälkeen. Merikarhusta paatteineen sen sijaan ei ollut perävanankaan vertaa jälkeä. Håkan taapersi jonkun matkaa ja löysi ensimmäisen bussipysäkin. Tunti ja linja-auto menisi Turkuun. Hyvä, sillä sieltä Håkan päätti tilata taksin. Kotiin olisi päästävä hinnalla millä hyvänsä, sillä Håkanin äiti on takuulla huolesta sekaisin. Oiva merikarhu ei ollut onneksi takavarikoinut hänen lompakkoaan, vaikka olikin tuhonnut hänen matkapuhelimensa.

Kuluu kaksi tuntia ennen kuin Håkan on taas kotonaan. ”Missä ihmeessä sinä lapsikulta olet oikein ollut?” kysyy hänen äitinsä Gunilla kyyneleet silmissään. ”Me olemme koettaneet jäljittää sinua Marcuksen ja hänen äitinsä kanssa ties kuinka kauan!” ”Anteeksi äiti... Olen todella pahoillani, mutta totuus on se, että oiva merikarhu kantoi minut laivallaan Turun saaristossa sijaitsevalle mökilleen ja piti minua seksiorjanaan koko vuorokauden...” ”Håkan! Kuinka minä muka olen sinut kasvattanut? Tiedän, että mielikuvituksesi on aivan omaa luokkaansa, mutta tämä menee jo liian pitkälle... En ole ollenkaan varma, että kuinka tässä pitäisi nyt menetellä!”

Yksi asia kuitenkin oli nyt varma: Håkan ei enää tuntenut seksuaalista vetovoimaa miehiä kohtaan.

Absinttikään ei oikein enää maistunut.

Merikrotissakaan hän ei enää vieraillut.